Hei te nuoret lesket!
Kertoisitteko kokemuksianne, miten ja missä tapasitte uuden seurustelukumppanin? Miten suhteenne eteni ja kummitteliko entinen puolisonne pitkään välillänne? Jäin itse leskeksi puoli vuotta sitten ja kolmen lapsen ja kodinhoidolta ei jää aikaa "etsiä" uutta kumppania. Tosin tuntuu, että vaatimuksenikin ovat aivan kohtuuttomat.. Olen kuitenkin huomannut pärjääväni yksinkin enkä halua mitään "riippakiveä" matkaani, vaan itsenäisen ihmisen, joka pystyisi huomioimaan myös lapseni.
Onko nuorille leskille mitään omaa keskustelupalstaa? Tietääkö kukaan toimiiko Tampereen seudulla nuorten leskien ryhmää?
Kiitos jo etukäteen vastauksistanne ja aurinkoista kevään jatkoa kaikille!
leskeys ja uusi parisuhde
pom
30
10065
Vastaukset
- young widow
No tuota.. Täytyy sanoa menneisyys kummittelee, eikä ymmärrystä ole tahtonut kumppanilta löytyä. Siksipä olen nyt eronnut mies. Onnellisimmat tapaukset, joista olen kuullut, ovat olleet leski-leski-parisuhteita. Niissä ilmeisesti ymmärrystä riittää puolin ja toisin.. Nuorille leskille on internetissä yhteisö nimeltä Winkut. Tampereella toimii nuorten leskien vertaisryhmä, jonka löydät ottamalla yhteyttä keskustan alueella sijaitsevaan paikalliseen kriisikeskukseen.
- young women
olen samaa mieltä kun kirjoittaja merkillä young widow,siitä että ihanteellista olisi suhde jossa leski-leski ovat yhdessä!!
- surusilmä
young women kirjoitti:
olen samaa mieltä kun kirjoittaja merkillä young widow,siitä että ihanteellista olisi suhde jossa leski-leski ovat yhdessä!!
Miten sitä helpoimmin törmäisi leskimiehiin.. Omien kokemusten mukaan
eronneet miehet eivät voi ymmärtää sitä, että minulla ei olekaan joka toinen viikonloppu vapaa, jolloin voisin tavata vain häntä. Johtuvatko vaikeudet vain lapsista, sitä voisivat ehkä lapsettomat lesket kommentoida. Siinä mielessä helppo tajuta se, että leski-leskisuhde pelaa helpommin. Puolison menettämisen jälkeen, kun jäljelle jääneet lapset ovat elämän tärkein asia ja heidän vuokseen tekee mitä vain. Vaikka lopettaa tapaamiset kiinnostavan henkilön kanssa, jos hän ei osaa suhtautua lapsiini.
- Leskimies
Noin 1,2 kk vaimoni yllättävän kuoleman jälkeen alkoi olo tuntua yksinäiseltä ja halusi jonkun juttukaverin, muunkin kuin 3 poikaani. Netissä sitten surffatessa eksyin treffipalstalle ja siellä törmäsin erääseen niin ikään leskeksi jääneeseen henkilöön. Kemiat tuntuivat sopivan ja aika pian tavattiin vaikka välimatkaa onlikin n. 150 km.
Alussa kaikki tuntui olevan uutta ja "pelottavaa".
Kesti jonkin aikaa tottua "vieraaseen" ihmiseen.
Välillä syyllisyyden tunne painoi että olenko liian aikaisin uudessa suhteessa.
Asiaa helpotti se että vaimoni sisko hyväksyi asian täysin ja oli iloinen minun puolesta.
Välillä yöllä näin painajaisia että vaimoni tulikin takaisin ja minun piti tehdä päätös ja kertoa uudesta suhteesta, onneksi nuo unet on nyt jääneet pois.
Emme asu vielä yhdessä mutta näemme lähes joka viikonloppu. Yhteenmuuttoa on rajoittanut lähinnä lapset ja heidän hyvinvointi (vanhiimpien kaverit ja koulu).
Eletään toistaiseksi päivä kerrallaan ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Minulla on se käsitys että surutyö tuli tehtyä huomattavasti syvällisemmin kuin muuten olisin tehnyt. Lisäksi kaikki tutut tuntuivat hyväksyvän asian helposti.
Tietenkin oli niitä juoruajiakin jotka levittivät juttua että olisi ollut suhde jo ennen vaimon kuolemaa jne.- leski minäkin
Olin ollut kaksi vuotta leskenä kun aloin kaivata uutta ystävää. tapasin minä myöskin nettipalstalla ihan mukavan ihmisen. Entinen mieheni ei ollut meidän välissämme, mutta en haulkunut häntä, vaan vältin ouhumasta hänestä. Haudan hoito oli ilmeisen vaikeaa Hän syytti minua entiseen elämään takertumisesta Vaikeaa oli Erosimme Olen kuullut myäs toisenlaisia taroinoita
- tunturista
Olen kyllä huomannut sen et leskimies jää yksin lasten kans helepommin kuin leski nainen. Koskas miehet yleensä ovat miehien kavereita ja puheet ovat aina jossain muualla kuin koti askareissa ja lapsissa. Sitten kun jää leskeksi niin mistäs löydät sellaisen miehen joka on samalla aaltopituudella kanssasi, puhuttaessa kotiaskareista ja lapsista.
Ja sit se että tuttavaperheiden varsinkin nuorempien sellaisten joukos on ilmennyt mustasukkaisuutta muijistaan mua kohtaan. Yksi isäntä kertoi et "ei sun luo voi tulla enää muijan kans ku sie saatat iskee hänet", perskutarallaa mitä ajatuksia.
Kapakkaankaan ei kannata mennä kun siellä vaan tutut aina tulee surkutteleen kohtalostani, mut muuten selvinpäin kun ovat ei koskaan vaiheta halastua sanaakaan. Hitsi ja kun sitä menee sinne kapakkiinki sen vuoksi et voisi olla vaan yksi asiakas ja tavata ystäviä, mut mut noi jorisijat tulee sit rääkyyn.- viokasperla
Mulla vasta 3kk leskeksi jäämisestä, lapset suht koht aikuisia, eli en ihan nuorikaan ole. Kokemukset vasta yhestä kaljoillakäynnistä, ihan semmosta tavallista paskanjauhantaa jo vähän kaipailen. Arkielämän suola, kotoisat naljailut ja kinastelut puolitosissaan kun on mennyttä. Tanssimaan meno ei tuu kysymykseen, parien kattelu kun tekee just nyt kipeetä, kun itseltä on pitkä, hyvä ihmissuhde ohi ja pitkä yksinäisyys edessä. Ja mitään ihmissuhdetta en voi ajatellakkaan, oon niin tyhjä ettei mulla ois kellekkään mitään annettavaa. Ja se kaljoillakäyntikin on tällä pienehköllä paikkakunnalla hankalaa, kun "kaikki`" tunsi mun miehen. Voivottelua hyvänpäivän tutuilta en kyllä kaipais enempää. Ystävien kans kyl vielä porataan ja välillä puhutaan ihan muutakin. Mutta välillä tekis kyllä mieli sanoa, että mä en ole kummitus, vaikka mun rakas kuoli.
- 3107
viokasperla kirjoitti:
Mulla vasta 3kk leskeksi jäämisestä, lapset suht koht aikuisia, eli en ihan nuorikaan ole. Kokemukset vasta yhestä kaljoillakäynnistä, ihan semmosta tavallista paskanjauhantaa jo vähän kaipailen. Arkielämän suola, kotoisat naljailut ja kinastelut puolitosissaan kun on mennyttä. Tanssimaan meno ei tuu kysymykseen, parien kattelu kun tekee just nyt kipeetä, kun itseltä on pitkä, hyvä ihmissuhde ohi ja pitkä yksinäisyys edessä. Ja mitään ihmissuhdetta en voi ajatellakkaan, oon niin tyhjä ettei mulla ois kellekkään mitään annettavaa. Ja se kaljoillakäyntikin on tällä pienehköllä paikkakunnalla hankalaa, kun "kaikki`" tunsi mun miehen. Voivottelua hyvänpäivän tutuilta en kyllä kaipais enempää. Ystävien kans kyl vielä porataan ja välillä puhutaan ihan muutakin. Mutta välillä tekis kyllä mieli sanoa, että mä en ole kummitus, vaikka mun rakas kuoli.
Tuolla vanhemmissa viesteissä sanottiin että leski-leski suhde olisi se paras. Asia on varmasti niin. Vain se joka on kokenut puolisonsa menetyksen voi ymmärtää asian syvyyden. Ei sitä voi sanoin kuvata. Eikä se edesmennyt puoliso ihmisen elämästä minnekkään katoa. Asia kulkee aina mukana ja niinhän se pitääkin olla. Ja kun molemmilla on sama tausta asioita on varmasti helpompi käsitellä. Ymmärrys on molemmin puolista. Itse en aio etsiä kaveria kapakoista tai tanssipaikoilta enkä kyllä muualtakaan. Leskeyskin on vielä niin tuore asia. Elelemme lapseni kanssa tätä kovin pienen perheen elämää ja muistelemme hänen äitiään lämmöllä ja rakkaudella. Päivä kerrallaan eteenpäin tallaten.
- leski -69
÷
- hanski845
- Hattivatt1
Noinhan se menee, ikävä kyllä.. =0( Sitten, kun oma leskeyteni on kestänyt sen verran pitkään, että jaksan jo ajatella ylipäätään uutta mahdollista suhdetta, aion pitää silmäni auki nimenomaa mies-leskiä silmälläpitäen..!
Olen "vasta" 42v, en siis mikään ikäloppu, ja nuorin lapsenikin on jo sentään 11 vuotias. Varsinaisia hidastavia tai muita "haittaavia" asioita ei varmaan tulevaisuudessa ole liittyen juuri uuden ihmissuhteen etsimiseen/löytämiseen, mutta tulen olemaan erittäin tarkka, mihin alan ja minkälaisen ihmisen hyväksyn pienen perheemme sisälle. Siksipä ehkä ainoa, toimiva mahdollisuus olisi juurikin suht nuori leskimies.
No, aika näyttää.. - jj
en tiedä
En nyt ole ihan nuori leski, viiskymppinen. miehen kuolemasta on pian 1,5 vuotta., takana yli 30v yhteiselämää. Eli kaikki on uutta ja hämmentävää. Mielessä on kyllä käynyt että ois kiva jos ois joku mua varten. Mutta...en halua paeta musertavaa surua ja yksinäisyyttä.
Naisten saunaillassa, kun halusin jatkoille ja meikkailin alkoi tenttaus: miehenhakuun, onko joku katsottuna, ja saarna: katso sitten ettet ukkomieheen hairahdu! Tuntuu kuin musta olisi joidenkin mielestä tullut vaarallinen nainen.- Surun sini silmät
Ite oon 55:s. Leskenä vähän toista vuotta. Kuolema oli järkyttävä shokki, elämä loppu siihen paikkaan, en ole toipunut, kaikki meidän ns. ristiinnaidut lapset, oman ja hänen on hylännyt mun kun käyn vaan haudalla, laittelen kukkia ja kynttiöitä ja itken.
Meillä oli ihana elämä, kummatkin hyljättyjä, vaan löysimme rakkauden.
Kaikki lapset oli rakkaita, rakastimme jokaista ja jokainen sai meistä turvaa.
Siis uusi suhde vaatisi valtavan työn ja voiman, se miltä minä naytän, tai miltä sinä näytät on vain pikkujuttu, se miltä suru tuntuu on kovempi.
Tyynyyn kun joka yö itkee kertoo, et on tunteita, niitä on miehelläkin. voit kirjoittaa ja voit soittaakkin, en vastaa kaikille. Jotkut on ilkeitä ja kiusaa, jos soitat niin laita sun numero ei salana, niin soitan takaisin.
Numero on 0400-450 407.
Ei sen ihmeenpää alkuun, ehkä tunteitten, herkän miehen ja herkän naisen kanssa, joskus tunteitten jakaminen auttaa. Miehet on heikkoja, naiset vahvoja.
- numerus
Jumalan kiitos, parikymmentä vuotta sitten läheinen ihminen mutkan kautta otti minuun yhteyttä suruvalittalun muodossa kun olin hiljattain jäänyt leskekesi. Yhteydenotto poiki tapaamisen, josta alkoi mun uusi elämäni. Tuo ihminen palasti mut elämään menetykseni jälkeen. Mua ei kiinnosta eikä kosketa pätkääkään kenenkään kateellisen tai muten vain vittumaisen idiootin analyysi leskeydestä. Yksikään ulkopuolinen ei tiedä hevon penniäkään sitä tuskasta, mitä leskekesi jääminen on. Siksi en tunne pienintäkään mielenkiintoa kuunnella kirjaintakaan noiden paskanpuhujien kommentteja. Jokaiselle leskelle kuulluu oikeus elämään juuri niin kuin elämä suinkin on mahdoillista ja tuon hirveän menetyksen kokemuksen jälkeen kullekin sopii. Kaikille asiaan sekaantuville leskeyden kokemattomille sösssöille terve menoa hukkaan!
- Lonelylovex
Ihan samaa mieltä kuin numerus. Jäin leskeksi 10 kk:tta sitten ja vähät välitän muiden mielipiteistä, varsinkin niiden jotka eivät ole leskeyttä kokeneet. Tästä tuskasta ei kukaan tiedä ennenkuin se kohdalle sattuu. Aikuinen ihminen kun menettää esim. äitinsä tai isänsä on suuri suru. En sitä mitenkään vähättele. (Olen menettänyt). Mutta kun rinnalta viedään rakas puoliso nelikymppisenä kesken elämän, ei sitä voi verrata mihinkään. Menetät niin paljon, sen rakkaimman viereltä, jonka kanssa sait jakaa kaiken, A.sta Ö:hön , ja seon todella paljon.
Sitten kun sieltä tuskan suosta saat itsesi kaivettua jotenkin takaisin tähän elämään, EI todellakaan ole mitään väliä mitä muut ajattelee, aivan sama. Jos löydän vielä rakkauden niin varmasti siihen tartun. Rakkautta minulla on jakaa
- 3107
Siitä on yli vuosi kun edellisen kerran tälle palstalle kirjoitin. Elämä on mennyt eteenpäin, kaikesta huolimatta. Pahin tuska on jo laantunut mutta ikävä ja suru kulkevat mukana. Kyllähän sitä jotenkin kaipaa aikuista ihmista jonka kanssa voisi jakaa asioita vaikka onhan elämä jatkunut näinkin, ei sentaan tarvitse aivan yksin olla kun on lapsi, tai nyt jo nuori, seurana. Ja kyllähän totuus on se että lesket saavat tehdä niinkuin haluavat ja parhaalta tuntuu. Asiat ei kuulu kenellekkään muulle, tärkeintä on että jaksaa eteenpäin ja saa sisältöä elämäänsä ja löytää sitä kautta elämälleen tarkoituksen. Kysymys on selviytymisestä.
- Christina
Jäin leskeksi alle nelikymppisenä. Mieheni kuoli syöpään sairastettuuaan alle kaksi vuotta. Jo se aika oli rankaa ja selviytymistä, eteenpäin aina huonoista uutisista eteenpäin. Mieheni kuoleman jälkeen n. kuukausi todellisuus mäjähti päin kasvoja ja romahdin.
Ei tullut mieleenkään etsiä uutta parisuhdetta. Olin aivan pohjalla. Rakastin miestäni ja rakastan edelleen. Romahduksesta ylösnouseminen onkin ollut sitten henk.kohtaisesti niin rankkaa, että en voi olla kuin kiitollinen että olen nyt tolpillani. Se on todellakin selvitymistä, mitä kukaan muu kuin tämän kokenut ei voi ymmärtää. Onneksi olen selvitynyt ja nyt elän uudelleen, hieman toisin kuin olin ajatellut, mutta mikään ei tässä elämässä ole varmaa. Elän nyt kuitenkin niin että jokaisella päivällä on tarkoitus. Onneksi ympäri maata on nuorten leskien yhdistyksiä ja tapaamisia.
Nyt elämä on taas voittanut ja minäkin kaipaan rinnalleni uutta ihmissuhdetta. Jos rakkauden vielä löydän taistelen sen eteen. Kyllä leski saa aloittaa uuden suhteen heti kun siihen on valmis. Sitä vain ei kannata kiirehtiä, oman tuntemuksen mukaan.- Leskimies
Kirjoittelin tuossa 2006 kun ketju oli aika tuore, silloin sain vähän moitteita kun aloin seurustella aika nopeaa.
Tuli mieleen tilanteesi kun mainitsit että "Onneksi ympäri maata on nuorten leskien yhdistyksiä ja tapaamisia." niin onko nämä tapaamiset ja yhdistystoiminta lykännyt sinun "uuden" elämän alkua.
Minä nimittäin varottelin muita ettei saa jäädä suruun kiinni ja itsestä tuntui että tuollainen yhteisöllinen toiminta saattaa toimia pian jarruna eteenpäin menolle.
En suinkaan väitä että ne olisivat tarpeettomia ja ettei niistä ole apua mutta jos niihin jää jumiin niin onko näissä yhdistyksissä ketään joka oikeasti yrittää patistella eteenpäin?
Itse olen nimittäin ajatellut että jollen olisi alkanut seurustella niin olisin todennäköisesti keskittynyt yritykseni pyörittämiseen ja sulkenut kaiken muun ulkopuolelle. Elämäni ei luultavasti olisi mennyt eteenpäin.
Nyt kun nuoriinkin on jo täysikäinen olisin pudonnut ikäänkuin tyhjän päälle ja olisin luultavasti täyttänyt tuon tyhjän kohdan työllä.
Minulle ainakin oli elintärkeää päästä pian elämään kiinni. - Leskimiehelle
Leskimies kirjoitti:
Kirjoittelin tuossa 2006 kun ketju oli aika tuore, silloin sain vähän moitteita kun aloin seurustella aika nopeaa.
Tuli mieleen tilanteesi kun mainitsit että "Onneksi ympäri maata on nuorten leskien yhdistyksiä ja tapaamisia." niin onko nämä tapaamiset ja yhdistystoiminta lykännyt sinun "uuden" elämän alkua.
Minä nimittäin varottelin muita ettei saa jäädä suruun kiinni ja itsestä tuntui että tuollainen yhteisöllinen toiminta saattaa toimia pian jarruna eteenpäin menolle.
En suinkaan väitä että ne olisivat tarpeettomia ja ettei niistä ole apua mutta jos niihin jää jumiin niin onko näissä yhdistyksissä ketään joka oikeasti yrittää patistella eteenpäin?
Itse olen nimittäin ajatellut että jollen olisi alkanut seurustella niin olisin todennäköisesti keskittynyt yritykseni pyörittämiseen ja sulkenut kaiken muun ulkopuolelle. Elämäni ei luultavasti olisi mennyt eteenpäin.
Nyt kun nuoriinkin on jo täysikäinen olisin pudonnut ikäänkuin tyhjän päälle ja olisin luultavasti täyttänyt tuon tyhjän kohdan työllä.
Minulle ainakin oli elintärkeää päästä pian elämään kiinni.Onko parisuhde mielestäsi ainoa tapa olla "elämässä kiinni"?
- Leskimies
Leskimiehelle kirjoitti:
Onko parisuhde mielestäsi ainoa tapa olla "elämässä kiinni"?
No sehän riippuu tilanteesta.
Itse asun pienellä paikkakunnalla ja vielä pienessä kylässä maaseudulla ja pyöritän yritystä kotoa käsin.
En ole koskaan innostunut kylässäkäymisistä enkä ole innostunut ravintoloissa ramppaamisesta.
Eli suomennettuna, en liiku paikoissa jossa tapaa ihmisiä.
Eli minulle uusi parisuhde = pysyä elämässä kiinni.
Tänne kotia on niin helppo hautautua työtä tehden ja varsinkin kun lapset lähtevät maailmalle niin eipä siinä ole mitään syytä tehdä muuta kuin työtä, kukaan ei patista lähtemään minnekkään.
Nyt minun tilanne on toinen, minulla on syytä lähteä liikkeelle.
- Eteenpäin joka päivä
Kyllä leskilläkin voi mennä keskenään kovin erilailla nämä kuviot.
a) Joku suree muutaman vuoden, eikä voi ajatellakaan olevansa, elävänsä tai tekevänsä mitään kenenkään muun kanssa, kun omaa kultaa ei enää ole.
b) Joku toinen hommaa jostain uuden samantien ja on paljon mahdollista, ettei tämä uusi jaksa surra tätä ihmeellistä poismennyttä vuosikausia hänen kanssaan ja lopettaa koko jutun.
c) Tai sitten leski eli entisensä kanssa lähinnä tottumuksesta ja haluaa heti uuden, koska on tottunut elämään jonkun kanssa.
d) Joku haluaa uuden äidin ja taloudenhoitajan.
Siinä muutama vaihtoehto.
Toisin sanoen leskienkin olisi hyvä suhtautua menetyksiinsä keskenään jokseenkin samalla tavalla, niin he ymmärtävät toisiaan.
Itse olen huomannut olevani a), joten en alkuunkaan osaa kuvitella itseäni kenenkään vieraan ihmisen kanssa. En tunne itseäni varsinaisesti yksinäiseksi, koska kaipaan vain ja ainoastaan häntä, jonka olen menettänyt. Missään tapauksessa en rupea kenenkään siivoojaksi, pyykkäriksi tai ruoanlaittajaksi. Seksi oli meidän kahden välinen juttu niin kauan, etten voi kuvitellakaan sille paikalle ketään toista. Muutenkin tuntuisi kovin oudolta mennäkään minnekään jonkun muun kanssa.
Nyt on näin ja tiedän, että voi vielä olla joskus toisinkin, mutta se on sitten sen ajan juttu se.- Leski mies
Mietin tuossa omaa tilannetta.
En mielestäni kuulu mihinkään noista vaihtoehdoista.
Mitä rakkaus on ja miten se ilmenee?
Eikö ihminen voi rakastaa kuin yhtä elämänsä aikana?
Läheisen kaipuu on tietenkin se joka ajaa ensinmäisenä liikkeelle mutta sitten ajan myötä suhde muuttuu rakkaudeksi, ainakin mulla.
Kun puhutaan yleensäkkin parisuhteesta niin puhutaan myös että parisuhteen eteen täytyy tehdä työtä, eikö leski voi alkaa työstämään uutta parisuhdetta pyyteettömästi.
Niin ja se seikka että uusi kumppanini ymmärtää minua täysin sillä hän on myös leski ja me autettiin toisiamme surun läpi.
Niin ja siitä seksistä, ei se kuule alkanut sujua tosta noin vain, kyllä siinä piti tutustua toiseen aika kauan ennenkuin se alkoi tuntua luonnolliselta.
Mulla kun on niin vankka kokemus nuista seksiasioista, nyt on menossa jopa 2 nainen elämäni aikana.
- Eteenpäin joka päivä
Tarkoitin oikeastaan sitä, että joskus lähdetään liikkeelle liian pian ja väärin perustein.
Kyllä ihminen voi rakastaa elämässään enemmän kuin kerran, aivan varmasti.
Hyvin pitkän liiton jälkeen se vaan ei ole ensimmäisenä yleensä mielessä, kun kumppaninsa on menettänyt.
Sehän siinä varmaan juuri onkin, kun ei kuulu niihin ihmisiin meikämummokaan, jotka vaihtavat kumppania monta kertaa elämässä.
Vaatii suurta sopeutumista ennen kuin sitä voi edes ajatella mahdolliseksi jossain tulevaisuudessa.
Näin minulla ja monella muulla, mutta on todella onnekasta, jos löytyy samanhenkinen kohtalotoveri, jonka kanssa on hyvä olla ja alkaa opetella uutta ihmissuhdetta.
Teidän tilanteenne kuulostaa kuitenkin hyvältä ja lupaavalta. Onnea kovasti teille! - pohjalainen vm-54
Kirjoitanpa minäkin tänne kun ketjun löysin, vaikka ketju on jo vähän aikaa ollut hiljaisena. Olen reilu 50-kymppinen miesja jäin leskeksi vähän yli kaksi vuotta sitten. Puolison kuolema, vaikka lopputulema oli tiedossa heti diagnoosin selvittyä oli jonkinlainen shokki, vaikka siihen jollakin tavalla voi varautua. Viimeinen vuosi oli tosi haastava aikaa ja loppujen lopuksi kuolema oli jollain tavalla myös helpotuskin.
Jäin kahden tyttäreni kanssa, joka oli silloin 16v, ensimmäinen vuosi meni tottutellessa kahden oloon ja eloon mukaanlukien juhlapuhät ja mahdolliset perhejuhlat. Toinen vuosi on kulunut sitten jo tavanomaisemmin.
Osin ystävät kaikkosivat, vaimon puolelta olivat useat naisia ja tuolla aiemmin oli jo kirjoitusta siitä, että muutuin vähän vaaralliseksi kilpailijaksi. Tutuista ne omat entiset on eniten jäljellä, mutta samaa tuntemusta kuin tuolla jo aiemmin, jutut heillä omansa ja minulla taas enempi arjen pyörittämisssä.
Joku aika sitten innostuin liittymään eräälle deittisivustolle, kun tytärkin jo alkoi hyväksyä uuden kaverin etsinnän. Mutta ei auennut autuus tuoltakaan, ikäiseni naiset ovat valtaosin eronneita ja kiinnostus heillä on minua nuorempiin miehiin. Iso osa vastaajista on taas reilusti minua vanhempia, ei siinäkään mitään, mutta kun etsin oman ikäistä tai vuoden-pari nuorempaa.
Leskeys on usealle vastaajalle este, kysellään, miten olen selvinnyt ja kerrotaan omista kokemuksista, kun ollaan tavattu joku leskimies ja sitten hänellä olleista ongelmista.
Jotenkin tämän kokemukseni perusteella ajattelisin, että tuo ennemmin mainittu leski-leski suhde on toimivin, siinä on perustana sama kokemus. Erossa on aina kaksi osapuolta ja vaikka kuinka annetaan ymmärtää, että se oli toisen syytä, niin voi kyllä joskus ajattee, että olisko sittenkin syytä toisessakin. Riitaan tarvitaan yleensä kaksi.
Jotenkin vain ihmetyttää se, että minulaiseni normaali suomalainen mies ilman mitään näkyviä ongelmia ja vielä aika normaali mitoissakin oleva ei loppujen lopuksi näytä ketään kiinnostavan. Jos joku on kiinnostunut, niin yleensä hän on jostain edempää ja etäsuhteeseen liittyy sitten taas omat vaikeutensa. Lähialueen naisia en näytä todellakaan kiinnostavan.
Ihan tanssitaidotonkaan en ole, mutta enempi nuo lavatanssit näyttää olevan jo valmiiden parien kisailua ja omien taitojen näyttämistä, toki osin ymmärrettävää, sillä kumppanihan heillä jo on. Ravintoloissa en liioin oikein viihdy, eli aika haastavalta uuden kumppanin löytyminen vaikuttaa. Oma rimakin on aika korkealla, onko sitten liiankin, mutta jotenkaan en ihan mitä tahansa halua.Jonkun ajan yksineläneenä ei halua mitään perässä vedettävää mukaansa, molemmilla pitää olla omaakin aikaa ja elämää. Peruslähtökohta kumppanin löytymiselle on se, että kotoa ei näköjään kukaan tule kysymään. Mistä sitten lähtee itse kysymään ja etsimään siinäpä se sitten ongelma onkin. Positiivista kuitenkin havaita, että aina joitain onnistaa, ehkäpä itseäkin, joskus.- Akkanen
Minäkin olen reilu 50-v, mutta olen nainen. Olen ollut muutaman vuoden leskenä ja olen huomannut, ettei leskeys ole aivan yksinkertainen asia. Asun pienellä paikkakunnalla ja se sinänsä on jo oma lukunsa. Olen kaiketi pitänyt puoliani, koska en ole ketään päästänyt arvostelemaan leskeyttäni - ainakaan suoraan minulle itselleni. Tiedän kyllä, että selkäni takana puhutaan, mutta sehän on tavallaan pienen paikkakunnan etu - olen tuntevinani, että minusta välitetään. :)
Minäkään en tunne kapakkaa omakseni ja tansseihin en ole osannut lähteä, kun olen ollut yksikseni. Onhan siitä vierätänyt muutama kymmenvuosi, kun viimeksi tanssahdin mieheni kanssa.
Mutta.. mutta, kuinkas ollakkaan - kohdalleni osui eronnut mies ja hän näytti olevan kiinostunut minusta. Ekoille ns. treffeille en mennyt, koska paikka ei tuntunut olevan sopiva minulle. Mutta .. seuraavan treffi-ehdotukseen suostuin. Suostuminen kaipasi jo minulta hieman seikkailu-mieltä, sillä nämä treffi-ehdotukset eivät tulleetkaan missään tavanomaisissa paikoissa tai tilanteissa. Nyt tapailaankin toisiamme tuon tuostakin. Mies on ilmaissut, ettei hänellä ole aikomuksiakaan avioon kanssani, mutta eipä itsellänikään aviollisia ajatuksia ole vielä syntynyt. Kaiketi ainoastaan tulevaisuus näyttää, millaiseksi tämä suhde muodostuu - onko tämä suhde "kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti" ?!
Pohjalaiselle miehelle sanoisin.. hakee ne joskus kottookin .. tai ainakin melkein. :) - kevät tyttö-62
Akkanen kirjoitti:
Minäkin olen reilu 50-v, mutta olen nainen. Olen ollut muutaman vuoden leskenä ja olen huomannut, ettei leskeys ole aivan yksinkertainen asia. Asun pienellä paikkakunnalla ja se sinänsä on jo oma lukunsa. Olen kaiketi pitänyt puoliani, koska en ole ketään päästänyt arvostelemaan leskeyttäni - ainakaan suoraan minulle itselleni. Tiedän kyllä, että selkäni takana puhutaan, mutta sehän on tavallaan pienen paikkakunnan etu - olen tuntevinani, että minusta välitetään. :)
Minäkään en tunne kapakkaa omakseni ja tansseihin en ole osannut lähteä, kun olen ollut yksikseni. Onhan siitä vierätänyt muutama kymmenvuosi, kun viimeksi tanssahdin mieheni kanssa.
Mutta.. mutta, kuinkas ollakkaan - kohdalleni osui eronnut mies ja hän näytti olevan kiinostunut minusta. Ekoille ns. treffeille en mennyt, koska paikka ei tuntunut olevan sopiva minulle. Mutta .. seuraavan treffi-ehdotukseen suostuin. Suostuminen kaipasi jo minulta hieman seikkailu-mieltä, sillä nämä treffi-ehdotukset eivät tulleetkaan missään tavanomaisissa paikoissa tai tilanteissa. Nyt tapailaankin toisiamme tuon tuostakin. Mies on ilmaissut, ettei hänellä ole aikomuksiakaan avioon kanssani, mutta eipä itsellänikään aviollisia ajatuksia ole vielä syntynyt. Kaiketi ainoastaan tulevaisuus näyttää, millaiseksi tämä suhde muodostuu - onko tämä suhde "kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti" ?!
Pohjalaiselle miehelle sanoisin.. hakee ne joskus kottookin .. tai ainakin melkein. :)Hei, löysin sattumalta tämän palstan.Olen leski reilu 50-v mieheni kuoli reilu vuosi sitten.Olen nyt pääsemässä irti varsinaisesta surusta.Lapsia ei ole.Mieheni sairasteli pitkään vakavasti,joten hänen poismeno ei ollut yllätys.Kuitenkin se suru oli aivan kauhia itkin illat yksinäni en halunnut turvautua kehenkään(vain käytännön asioissa).
Opettelen nyt elämään yksinäni kuitenkin joskus kaipaan parisuhdetta,mutta rimani on hyvin korkealla.
Lähi ihmisillä on omat parisuhteensa ja elämänsä en edes halua kuin joskus soitella.Esitän aina ilosta, he kuvittelevat ettei mulle ollut niin suurta surua mieheni poismenosta. Myös leskeyden kokenneet naisystävät on tervetulleita miel,minun ikäiset.Olen pohtinut myös mistä niitä kavereita löytyy...
- Anonyymi
Kaipaan kumppania.
- Anonyymi
Jäin leskeksi yli vuosi sitten. Nyt kaipaan luokseni rehellistä ja luotettavaa naida. Mikä voi istua minun vierellä sohvalla.
- Anonyymi
Leskenä jo 15 vuotta. Vielä en ole ehtinyt uutta miestä kaivata, vaikka en kuollutta joka päivä yhtään edes ajattele. Hautausmaan ohi ajaessani muistan muutaman sekunnin.
On kuitenkin tilanteita, joissa kätevä mies olisi iso apu. Onneksi on oma poika ja pojanpoika, ja onhan talossa huoltomieskin.
Niin ihmeellistä miestä en osaa kuvitellakaan että elämäni hänen elämäänsä sitoisin millään tavalla.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?1801955Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en521878Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.1351578Euroviisut fiasko, Suomen kautta aikain typerin esitys, jumbosija odottaa. Olisi pitänyt boikotoida!
Tämän vuoden euroviisut on monella tapaa täydellinen fiasko. Ensinnäkin kaikkien itseään kunnioittavien eurooppalaisten1391430Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411324Nukkumisiin sitten
Käsittelen asiaa tavallani ja toiveissa on vielä että tästä pääsee hyppäämään ylitse. Kaikenlaisia tunteita on läpikäyny41184Muistatko komeroinnin?
Taannoin joskus kirjoitin aloituksen tänne komeroinnista eli hikikomoreista; syrjäytyneistä nuorista ihmisistä. Ehkä asu481175Naisten tyypilliset...
Naiset ei varmaan ymmärrä itse miten karmealle heidän tavara haisee. Miehet säälistä nuolevat joskus, yleensä humalassa101143Syö kohtuudella niin et liho.
Syömällä aina kohtuudella voi jopa laihtua.On paljon laihoja jotka ei harrasta yhtään liikuntaa. Laihuuden salaisuus on101109Tuollainen kommentti sitten purjehduspalstalla
"Naisen pillu se vasta Bermudan kolmio on. Sinne kun lähdet soutelemaan niin kohta katoaa sekä elämänilo että rahat"31108