Suomen kuninkaan hauta Eurassa

kullattu miekka

http://www.helsinki.fi/arkeologia/miekatwww/miekat/merovingiaika/kuvat_merovingiaika/2881.jpg

Euran Pappilanmäeltä on muinaishaudasta löydetty ylläoleva kullattu miekkä jota pidetään Suomessa taottuna ajalla 600 jkr.

Vanhin säilynyt anglosaksinen tekstikatkelma Widsith (600-luvun jälkipuolisko) kertoo että "Caelic hallitsi suomalaisia". Caelic lienee Kaleva. Myös skridefinnit eli lappalaiset mainitaan samassa tekstissä.

Kalevalan runossa kuvataan kullatun miekan taontaa seuraavasti

"Tuo on seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen,
tunki rautoja tulehen, teräksiä hiiloksehen,
kultia koko piosen, hope'ita kourallisen.
Laittoi orjat lietsomahan, palkkalaiset painamahan.

Orjat lietsoi löyhytteli, hyvin painoi palkkalaiset:
rauta vellinä venyvi, teräs taipui tahtahana,
hopea vetenä välkkyi, kulta läikkyi lainehena.

Siitä seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen,
katsoi alle ahjoksensa, lietsimensä liepehelle:
näki miekan syntyväksi, pää kullan kuvauvaksi.

Otti ainehet tulesta, tempasi hyvät takehet
ahjosta alasimelle, vasarille, valkkamille.
Takoi miekan mieltä myöten, kalvan kaikkien parahan, jonka kullalla kuvasi, hopealla huolitteli."

Ilmeisesti Pappilanmäestä löytynyt miekka on kuulunut Suomea 600 jkr.hallinneelle Kaleva kuninkaalle

On järjetöntä olettaa että jollakin maakuopassa asuneella metsäläisellä olisi ollut kullattu miekka

Kyseessä on ollut erittäin rikas ja arvostettu ylimys eli Kaleva Suomen kuningas

36

4571

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tämmöistä tänään

      "Kyseessä on ollut erittäin rikas ja arvostettu ylimys eli Kaleva Suomen kuningas "

      Suomi oli niin köyhä periferia, että täältä löytyi vain yksi kullattu miekka ja se tietysti kuninkaalla? Vai lukeeko siinä miekassa että "Kaleva-kunkun omaisuutta"? Vai mistä päättelet ensinnäkin sen että täällä olisi ollut kuningas, toiseksi sen että hänen nimensä olisi ollut Kaleva ja kolmanneksi sen, että hänellä olisi ollut kullattu miekka?

      Kalevala on kansanrunoutta, eli tarinaa, satua. Ei kukaan Aku Ankastakaan tee noin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

      • täysin

        Suomesta on löydetty kullattuja aseita enemmän kuin muista Pohjoismaista


      • historiallinen tausta

        Kalevalän runot kuvaavat elämää rauta-ajalla läntisessä Suomessa juuri Euran ja Laitilan alueella joista löytyy paljon kalevalaista vanhaa paikannimistöä ja runsaasti muinaislöytöjä rauta-ajalta

        Ei voi ajatella että lukutaidottomat runonlaulajat olisivat itse keksineet runot joissa kuvataan yksityiskohtaisesti rauta-ajan aseita ja muuta kulttuuria

        Runot säilyivät suullisena perinteenä satoja vuosia Karjalan korvissa ja katosivat läntisestä Suomesta jossa olivat syntyneet rauta-ajalla


    • myös...

      Kertovat että Skandinavian viikinkiajan kuningassuvut polveutuivat Suomen kuninkaista

      Suomalaiset olivat siihen aikaan korkealle arvostettuja

      Muuten ei skandinavian viikinkikuninkat olisi julistaneet polveutuvansa Suomen kuninkaista

      • samaa

        huuhaata, takasivuilla jo ihan tarpeeksi samaa...


      • Simonkatu8
        samaa kirjoitti:

        huuhaata, takasivuilla jo ihan tarpeeksi samaa...

        Näin sanoo rkp:n freudenthalilainen propagandaosasto, jonka mukaan suomalaiset olivat metsäläisiä ja ties mitä apinoita, kunnes ruotsalaiset vihdoin toivat meille sivistyksen, oikein miekan kera...


      • Muistuttelija

        Ruotsalaisten tausta on keskieuroopasta karkoitettu ryöstelijäheimo joka viikinkiajoista alkaen on ryöstöillä koonnut saalista keski- ja itäeuroopasta. Muinaissuomen kalevalaissivilisaatio taas oli rauhanomainen mutta menetti väkivallan edessä asemansa länsi-Skandinavissa. Ja on koetettu painaa unohduksiin idnoeur. ja natsioppien vallattua Euroopan.


    • miksi..

      suomenkielessä on vanha jo ennen ruotsinvaltaa ollut sana kuningas.

      On syytä olettaa että suomalaiset sanoivat ylimpiä johtajiaan kuninkaiksi

      • Semjon

        ...myöhäisempi laina. 'Kalpa' on vanhempi suomalainen sana.

        'Kuningas' oli johtohenkilön nimitys missä se esiintyikin, mutta esim. Henrik Lättiläinen kertoo virolaisten ja liiviläisten johtajien olleen "vanhimpia" tai "maanvanhimpia", mikä viittaa johtokollegioon (hallitus).

        Saagoissa puhutaan Suomen kuninkaista, ja 800-luvulla jKr. eläneet skandinavialaiset runoilijat käsittelivät Suomea hallintotavaltaan kotimaidensa kaltaisena, kuningaskuntana.

        'Suomen' ja 'Kainuun' kuninkaat ovat voineet olla erikseen?

        Kun rauta-ajan lopun svealaisten, daanien, etc. kuninkaat olivat kovin erilaisia henkilöitä kuin nykyisin, saagojen rinnastus tulee käsittää mielestäni skandinaavisiin heimokuninkaisiin viittaavana.

        Suomen kuninkaat olivat joko rituaalisia velvollisuuksia omaavia valtansa perimällä (valittiin äänestyksellä Moran kivillä tietystä suvusta) saaneita, kuten Upsalan Ynglinga-kuninkaat, tai sota-ajaksi valittuja diktaattoreita kuten Viron Jürin-yön kapinaa johtaneet neljä kuningasta.

        Tai sitten samanlaisia kuin Novgorodin ruhtinaat, jotka valittiin vapaiden miesten kokouksessa, huutoäänestyksellä.

        Suomen esihistoriallisista kunkuista on eri aikoina esitetty seuraavia käsityksiä:

        v. 1154 j.a.a. Arabialainen historioitsija ja tiedemies Al Idrisi kertoo Suomen kuninkaalla olevan omistuksia Norjassa.

        v. 1187 j.a.a. Ruotsalaisen kronikan mukaan karjalaiset valloittavat Ruotsin pääkaupungin ja tuhoavat sen.

        noin 1200 j.a.a. Tanskalainen historioitsija Saxo Grammaticus kertoo Suomen kuninkaista.

        1220 j.a.a. Islantilainen piispa, runoilija ja historiankirjoittaja Snorri Sturluson kirjoittaa Ynglinga-saagan. Suomen ja Ruotsin hallitsijasukujen avioliittoja ja sotia käsitellään.

        1230 j.a.a. Orkneyinga-saagan johdannossa Fundinn Noregrissa kerrotaan Suomen ja Kainuun kuninkaista, ja näiden suorittamasta Norjan valloituksesta. Saagan mukaan Ruotsin, Norjan, Orkneysaarten, Normandian ja Englannin hallitsijasuvut polveutuvat em. suomalaisista kuninkaista.

        1320 - 1340 j.a.a. Eerikin kronikka, eli nykyisen kouluhistorian tunnustama tarina "ristiretkistä" Suomeen, sepitetään.
        1340 -luku j.a.a. Lyypekin kaupunginkronikka mainitsee Birger Jaarlin liittäneen Suomen Ruotsin valtakuntaan.

        1362 j.a.a. Ruotsin "Itämaan", eli Suomen ja Karjalan, laamanni saa oikeuden osallistua kuninkaan vaaliin. Suomesta tulee täysivaltainen osa Svean valtakuntaa.

        1438 j.a.a. Vesilahtelainen suurtalonpoika Daavid julistautuu Suomen kuninkaaksi ja asettuu vaarallisen talonpoikaiskapinan johtoon. Kapina kukistuu.

        1548 j.a.a. Mikael Agricola kirjoittaa Uuden Testamentin esipuheen, jossa esitetään fiktiivinen tarina "ristiretkistä" Suomeen.

        1554 j.a.a. Katolisena Ruotsista karkoitetun Johannes Magnuksen historiateos ilmestyy Roomassa. Suomi esitetään muinaisena kuningaskuntana.

        1555 j.a.a. Olaus Magnuksen tunnettu "Pohjoisten Kansojen Historia" ilmestyy. Suomi mainitaan vanhana kuningaskuntana.

        1598 - 1599 j.a.a. Suomen aateli ja linnojen isännät sotivat kuningas Sigimundin puolella Kaarle herttuaa vastaan Ruotsin sisällissodassa, -mm. sotaretki Uplantiin ja Tukholmaan. Kaarlen voitettua Suomen aatelistolle ja papistolle koittaa kovat ajat. Määrätietoinen ruotsalaistaminen alkaa.

        1616 - 1639 j.a.a. Historiankirjoittaja Johannes Messenius viettää poliittisista syistä aikaansa vankina Kajaanin linnassa, jossa hän kirjoittaa historiateostaan. Suomi mainitaan vanhana kuningaskuntana.

        1650 j.a.a. Mikael Wexionius esittää historiankirjassaan Suomen vanhana kuningaskuntana.

        1670 -luku j.a.a. "Tuntemattoman tekijän Suomen kronikka" luettelee Suomen muinaiset kuninkaat.
        1700 j.a.a. Daniel Jusleniuksen "Vanha ja Uusi Turku", jossa Suomi esitetään muinaisena kuningaskuntana.

        1700 -1705 j.a.a. Johannes Messeniuksen Scondia Illustrata painetaan. Suomen kuninkaita käsitellään perusteellisesti.

        1728 j.a.a. Tuntemattoman tekijän Suomen kronikka ilmestyy julkaisussa Swedische Bibliothek.

        1742 j.a.a. Keisarinna Elisabethin poliittinen veto, manifesti Suomen itsenäisyydestä, aiheuttaa vipinää: "Hattujen sodan" takia venäläisten miehittämässä Suomessa kokoontuvat maapäivät Turkuun valitsemaan Suomelle kuningasta. Valituksi tulee myöhemmin tsaarina ollut, Pietari III, senhetkinen kruunperijä. Venäläiset vetäytyvät pois hankkeesta, ja tekevät rauhan Ruotsin kanssa 1743.

        1768 j.a.a. Historiantutkija Tatishtsev kertoo Suomen kuninkaista Venäläisessä Historiassaan.

        1769 j.a.a. Sven Bringin kirjoittama Svea Rikes Historia ilmestyy. Suomi on edelleen muinainen kuningaskunta. Kirjasta otetaan uusia painoksia 1778, 1784 ja 1790.

        1771 j.a.a. Norjalainen Gerhard Schöning kritisoi historioitsijoiden käsitystä Suomen kuninkaista teoksessaan Allgemeine Nordische Gesichte.

        1772 j.a.a. Ruotsalainen Johan Ihre vastustaa kiivaasti käsitystä Suomen muinaisista kuninkaista. Ihre tuntee saagat, mutta väittää että ne ovat pötyä. Ruotsin muinais-kuninkaiden kohdalla hän ei kyseenalaista saaga-lähteitä, kuten eivät hänen seuraajansakaan.

        1774 j.a.a. Billmark julkaisee J.Messeniuksen "Suomen Riimikronikan", jossa siis kerrotaan Suomen kuninkaista.

        1783 -1884 j.a.a. Venäjän keisarinna Katariina Suuri julkaisee kirjoituksen Venäjän historiasta, jossa hän pitää Venäjän perustajana pidettyä Rurikia suomalaisena kuninkaanpoikana. Teos julkaistaan saksaksi 1786.

        1784 - 1800 j.a.a. Henrik Gabriel Porthán julkaisee Paavali Juustenin Suomen piispainkronikan kommentoituna. Porthán kiistää suomalaisten omien hallisijoiden olemassaolon ja Suomen itsenäisen hallinnon ennen ruotsalaisten tuloa. Porthánin perustelut ovat kestämättömiä. Hän mm. väittää ettei Suomessa ei voinut olla kuninkaita, koska täällä ei ollut linnavuoriakaan.

        Hyökkäilyn ymmärtää, sillä samoihin aikoihin Sprengtporten esitteli Venäjällä suunnitelmaa itsenäisestä Suomesta.

        1789 j.a.a. Kr.Gananderin Mythologia Fennica. Suomi esitetään vanhana kuningaskuntana.

        1792 j.a.a. Historian professori Billmark vastustaa Suomen kuninkaiden olemassaoloa.

        Nykyaika: Suomalaisten muinaiset valtiomuodostumat ja hallitsijat salataan edelleen huolellisesti sanomalehti-tason yleissivistyksessä ja kouluopetuksessa osana suomalaisen identiteetin hämärtämistä. 70-luvulta alkaen tilanne on entisestään huonontunut.

        http://pakana.150m.com/HISTORIA.HTM


      • etymologisesti
        Semjon kirjoitti:

        ...myöhäisempi laina. 'Kalpa' on vanhempi suomalainen sana.

        'Kuningas' oli johtohenkilön nimitys missä se esiintyikin, mutta esim. Henrik Lättiläinen kertoo virolaisten ja liiviläisten johtajien olleen "vanhimpia" tai "maanvanhimpia", mikä viittaa johtokollegioon (hallitus).

        Saagoissa puhutaan Suomen kuninkaista, ja 800-luvulla jKr. eläneet skandinavialaiset runoilijat käsittelivät Suomea hallintotavaltaan kotimaidensa kaltaisena, kuningaskuntana.

        'Suomen' ja 'Kainuun' kuninkaat ovat voineet olla erikseen?

        Kun rauta-ajan lopun svealaisten, daanien, etc. kuninkaat olivat kovin erilaisia henkilöitä kuin nykyisin, saagojen rinnastus tulee käsittää mielestäni skandinaavisiin heimokuninkaisiin viittaavana.

        Suomen kuninkaat olivat joko rituaalisia velvollisuuksia omaavia valtansa perimällä (valittiin äänestyksellä Moran kivillä tietystä suvusta) saaneita, kuten Upsalan Ynglinga-kuninkaat, tai sota-ajaksi valittuja diktaattoreita kuten Viron Jürin-yön kapinaa johtaneet neljä kuningasta.

        Tai sitten samanlaisia kuin Novgorodin ruhtinaat, jotka valittiin vapaiden miesten kokouksessa, huutoäänestyksellä.

        Suomen esihistoriallisista kunkuista on eri aikoina esitetty seuraavia käsityksiä:

        v. 1154 j.a.a. Arabialainen historioitsija ja tiedemies Al Idrisi kertoo Suomen kuninkaalla olevan omistuksia Norjassa.

        v. 1187 j.a.a. Ruotsalaisen kronikan mukaan karjalaiset valloittavat Ruotsin pääkaupungin ja tuhoavat sen.

        noin 1200 j.a.a. Tanskalainen historioitsija Saxo Grammaticus kertoo Suomen kuninkaista.

        1220 j.a.a. Islantilainen piispa, runoilija ja historiankirjoittaja Snorri Sturluson kirjoittaa Ynglinga-saagan. Suomen ja Ruotsin hallitsijasukujen avioliittoja ja sotia käsitellään.

        1230 j.a.a. Orkneyinga-saagan johdannossa Fundinn Noregrissa kerrotaan Suomen ja Kainuun kuninkaista, ja näiden suorittamasta Norjan valloituksesta. Saagan mukaan Ruotsin, Norjan, Orkneysaarten, Normandian ja Englannin hallitsijasuvut polveutuvat em. suomalaisista kuninkaista.

        1320 - 1340 j.a.a. Eerikin kronikka, eli nykyisen kouluhistorian tunnustama tarina "ristiretkistä" Suomeen, sepitetään.
        1340 -luku j.a.a. Lyypekin kaupunginkronikka mainitsee Birger Jaarlin liittäneen Suomen Ruotsin valtakuntaan.

        1362 j.a.a. Ruotsin "Itämaan", eli Suomen ja Karjalan, laamanni saa oikeuden osallistua kuninkaan vaaliin. Suomesta tulee täysivaltainen osa Svean valtakuntaa.

        1438 j.a.a. Vesilahtelainen suurtalonpoika Daavid julistautuu Suomen kuninkaaksi ja asettuu vaarallisen talonpoikaiskapinan johtoon. Kapina kukistuu.

        1548 j.a.a. Mikael Agricola kirjoittaa Uuden Testamentin esipuheen, jossa esitetään fiktiivinen tarina "ristiretkistä" Suomeen.

        1554 j.a.a. Katolisena Ruotsista karkoitetun Johannes Magnuksen historiateos ilmestyy Roomassa. Suomi esitetään muinaisena kuningaskuntana.

        1555 j.a.a. Olaus Magnuksen tunnettu "Pohjoisten Kansojen Historia" ilmestyy. Suomi mainitaan vanhana kuningaskuntana.

        1598 - 1599 j.a.a. Suomen aateli ja linnojen isännät sotivat kuningas Sigimundin puolella Kaarle herttuaa vastaan Ruotsin sisällissodassa, -mm. sotaretki Uplantiin ja Tukholmaan. Kaarlen voitettua Suomen aatelistolle ja papistolle koittaa kovat ajat. Määrätietoinen ruotsalaistaminen alkaa.

        1616 - 1639 j.a.a. Historiankirjoittaja Johannes Messenius viettää poliittisista syistä aikaansa vankina Kajaanin linnassa, jossa hän kirjoittaa historiateostaan. Suomi mainitaan vanhana kuningaskuntana.

        1650 j.a.a. Mikael Wexionius esittää historiankirjassaan Suomen vanhana kuningaskuntana.

        1670 -luku j.a.a. "Tuntemattoman tekijän Suomen kronikka" luettelee Suomen muinaiset kuninkaat.
        1700 j.a.a. Daniel Jusleniuksen "Vanha ja Uusi Turku", jossa Suomi esitetään muinaisena kuningaskuntana.

        1700 -1705 j.a.a. Johannes Messeniuksen Scondia Illustrata painetaan. Suomen kuninkaita käsitellään perusteellisesti.

        1728 j.a.a. Tuntemattoman tekijän Suomen kronikka ilmestyy julkaisussa Swedische Bibliothek.

        1742 j.a.a. Keisarinna Elisabethin poliittinen veto, manifesti Suomen itsenäisyydestä, aiheuttaa vipinää: "Hattujen sodan" takia venäläisten miehittämässä Suomessa kokoontuvat maapäivät Turkuun valitsemaan Suomelle kuningasta. Valituksi tulee myöhemmin tsaarina ollut, Pietari III, senhetkinen kruunperijä. Venäläiset vetäytyvät pois hankkeesta, ja tekevät rauhan Ruotsin kanssa 1743.

        1768 j.a.a. Historiantutkija Tatishtsev kertoo Suomen kuninkaista Venäläisessä Historiassaan.

        1769 j.a.a. Sven Bringin kirjoittama Svea Rikes Historia ilmestyy. Suomi on edelleen muinainen kuningaskunta. Kirjasta otetaan uusia painoksia 1778, 1784 ja 1790.

        1771 j.a.a. Norjalainen Gerhard Schöning kritisoi historioitsijoiden käsitystä Suomen kuninkaista teoksessaan Allgemeine Nordische Gesichte.

        1772 j.a.a. Ruotsalainen Johan Ihre vastustaa kiivaasti käsitystä Suomen muinaisista kuninkaista. Ihre tuntee saagat, mutta väittää että ne ovat pötyä. Ruotsin muinais-kuninkaiden kohdalla hän ei kyseenalaista saaga-lähteitä, kuten eivät hänen seuraajansakaan.

        1774 j.a.a. Billmark julkaisee J.Messeniuksen "Suomen Riimikronikan", jossa siis kerrotaan Suomen kuninkaista.

        1783 -1884 j.a.a. Venäjän keisarinna Katariina Suuri julkaisee kirjoituksen Venäjän historiasta, jossa hän pitää Venäjän perustajana pidettyä Rurikia suomalaisena kuninkaanpoikana. Teos julkaistaan saksaksi 1786.

        1784 - 1800 j.a.a. Henrik Gabriel Porthán julkaisee Paavali Juustenin Suomen piispainkronikan kommentoituna. Porthán kiistää suomalaisten omien hallisijoiden olemassaolon ja Suomen itsenäisen hallinnon ennen ruotsalaisten tuloa. Porthánin perustelut ovat kestämättömiä. Hän mm. väittää ettei Suomessa ei voinut olla kuninkaita, koska täällä ei ollut linnavuoriakaan.

        Hyökkäilyn ymmärtää, sillä samoihin aikoihin Sprengtporten esitteli Venäjällä suunnitelmaa itsenäisestä Suomesta.

        1789 j.a.a. Kr.Gananderin Mythologia Fennica. Suomi esitetään vanhana kuningaskuntana.

        1792 j.a.a. Historian professori Billmark vastustaa Suomen kuninkaiden olemassaoloa.

        Nykyaika: Suomalaisten muinaiset valtiomuodostumat ja hallitsijat salataan edelleen huolellisesti sanomalehti-tason yleissivistyksessä ja kouluopetuksessa osana suomalaisen identiteetin hämärtämistä. 70-luvulta alkaen tilanne on entisestään huonontunut.

        http://pakana.150m.com/HISTORIA.HTM

        "'Kuningas' oli johtohenkilön nimitys missä se esiintyikin, mutta esim. Henrik Lättiläinen kertoo virolaisten ja liiviläisten johtajien olleen "vanhimpia" tai "maanvanhimpia", mikä viittaa johtokollegioon (hallitus). "

        Kuningaskin saattoi alunperin tarkoittaa (suvun) vanhinta, joten ei se hirvittävästi poikkea Baltian käytännöstä. Kieli vain oli eri. Tosin etymologiasta ei olla varmoja.


      • mette.soderman

        Kuningas-sana on pronssikautinen germaaninen sana, joka on suomessa ja virossa säilynyt entisessä muodossaan. Sekä Suomessa että Virossa sana tarkoitti kyläpäällikköä, vauraan talon isäntää tai muuta paikallista mahtimiestä. Vuodelta 1340 tunnetaan Sääksmäeltä henkilö nimeltään Rapolan kuningas. Mahdollisesti kyseessä oli Rapolan linnavvuoren päälliköksi valittu talonpoika.


    • kvinland

      Hauta oli kuningattaren, ei kuninkaan. Monen lähteen mukaan Suomi oli naisten hallitsema maa, siitä myös maan nimi, Kvinland, Finland, Terra Feminarum Tacituksen mukaan.

      • Vaka Vanha

        Kvinland on tarkoittanut muinais-Kainuuta, eli nykyistä perämeren pohjukkaa.

        Suomi oli erikseen, nykyisen Varsinais-suomen alueella.

        Tosin se pitää paikkaansa, että Suomalaisista naisten haudoista löytyy myös sota-aseita, kuten miekkoja.

        Tästä on tehty sellainen johtopäätös, että Suomessa eli jonkinlainen suurtalonpoikien eliitti joka oli myös soturikasti, ilmeisesti myös naiset jotka kuuluivat tähän ryhmään saivat kantaa asetta statuksenaan.

        Pohjoismainen vahva naisen asema voi olla paljon vanhempaa perua kuin yleisesti tiedetäänkään ...


      • Kvenland, Queenland...
        Vaka Vanha kirjoitti:

        Kvinland on tarkoittanut muinais-Kainuuta, eli nykyistä perämeren pohjukkaa.

        Suomi oli erikseen, nykyisen Varsinais-suomen alueella.

        Tosin se pitää paikkaansa, että Suomalaisista naisten haudoista löytyy myös sota-aseita, kuten miekkoja.

        Tästä on tehty sellainen johtopäätös, että Suomessa eli jonkinlainen suurtalonpoikien eliitti joka oli myös soturikasti, ilmeisesti myös naiset jotka kuuluivat tähän ryhmään saivat kantaa asetta statuksenaan.

        Pohjoismainen vahva naisen asema voi olla paljon vanhempaa perua kuin yleisesti tiedetäänkään ...

        "Tunnetuimmat amazonit paikallistuivat Brasiliaan, seudun suurimman joen varrelle. Eräät kertomukset väittävät intiaanien antaneen naistensa kidutettaviksi kiinniotettuja espanjalaisia ns. konkistadoreja, mikä antoi maantieteilijöille aiheen nimetä po. joki Amazonasiksi.

        Luultavimmin onnettomat espanjalaiset maahanmuuttajat olivat käyttäytyneet sivistymättömästi naisia kohtaan,mistä idea moiseen rangaistukseen. Nimen "amazonas" kartografit ottivat tuntemastaan kreikkalaisesta mytologiasta, jossa helleenien myyttisten sankareiden kanssa sotineet nais-soturit tunnetaan tällä harhaanjohtavalla nimellä: A mazon, ei rintoja.

        Nimitys kuvastaa ainoastaan kreikkalaisten tendenssiä värittää tarustoaan oman aikansa patristista arvomaailmaa tukemaan.
        Helleenit sijoittavat "amazonit" pohjoiseen Anatoliaan, nykyiseen Turkkiin, Thermodyn-joelle, jonka luona käytiin kuuluisa Thermodynin taistelu. Herodotos tiesi lisäksi, että skyyttien naapurikansa, sauromaatit, olivat amazoneja.

        Nais-soturien heimo mainitaan myös Libyan yhteydessä. Kreikkalaisille Libya merkitsi koko Pohjois-Afrikkaa Egyptistä länteen. Kun amerikkalainen arkeologi Jeannine Davis-Kimball ryhmineen tutustui Kasahkstanissa Neuvostoliiton aikana tehtyjen kaivausten raportteihin, maailma sai tietää aseiseen ja varusteineen kurgaani-kumpuihin haudatuista paimentolaisruhtinaista, sotureista ja papeista, jotka olivat olleet naisia. Herodotoksen amazoni-raportin tarkoittamat naissoturit oli löydetty.

        Vuosikymmeniä oli ajateltu, etta miekat ja kirveet naisten haudoissa ovat siellä "rituaalisista" tai "symbolisista" syistä, tai sitten haudatun sukupuolta ei pidetty tarpeellisena mainita. Kun tunnetuin ja kiistellyin historia- tai kronikkatieto naisista sotureina tai yhteisöjen johtajina sai näin reaaliset perusteet, on kysyttävä, miten on laita muiden samantapaisten, mutta tutkimusten kannalta vähemmän onnekkaiden raporttien kanssa. Annamme puheenvuoron Adam Bremeniläiselle, kirkkohistorioitsijalle.

        Adam Bremeniläisen käsitys Pohjois-Euroopasta Fritjof Nansenin mukaan (Nord i Tåkeheimen, Kristiania v.1911) ja sama nykyaikaisiin karttakoordinaatteihin sovitettuna.

        "Sillä aikaa saavutti Jumalan kosto svealaiset, jotka olivat karkoittaneet piispansa. Ja ensin kuninkaan poika nimeltä Anund, jonka isä oli lähettänyt laajentamaan valtakuntaansa, sen jälkeen kun oli tullut naisten maahan, joiden me arvelemme olevan amazoneja, sai samoin kun sotajoukko surmansa myrkystä, jota nämä olivat sekoittaneet lähdeveteen." (Adam von Bremen: Hamburgische Kirchengesichte III 16, 1075 jKr.)

        "Sen jälkeen tulevat svealaiset, jotka hallitsivat laajoja maa-alueita aina Naisten maahan asti. Itään näistä sanotaan asuvan vepsäläisten, merjalaisten, jäämien, tsuudien ja turkulaisten aina Venäjälle asti." (Adam von Bremen: Hamburgische Kirchengesichte IV 14, 1075 jKr.)


        "Sitäpaitsi on meille kerrottu, että siinä meressä on monia muita saaria, joista yhtä sanotaan suureksi Eestiksi, ... Ja tämän saaren kerrotaan olevan varsin lähellä Naisten maata, kun viimeksimainittu ei ole kaukana svealaisten Birkasta." (Adam von Bremen: Hamburgische Kirchengesichte IV 17, 1075 jKr.)

        "Tässä meressä on myös monia muita saaria, kaikki täynnä julmia villejä, ja siksi merenkulkijamme välttävät niitä. Samaten kerrotaan amatsoneja olevan Baltian meren näillä rannoilla, minkä takia sitä sanotaan Naisten maaksi. Jotkut väittävät, että he tulevat raskaiksi juomalla vettä" (Adam von Bremen: Hamburgische Kirchengesichte IV 19, 1075 jKr.)

        Ennen mestari Adamia oli Tacitus:

        "Svionien (=svealaisten) naapureina ovat sithonien heimot. Muissa suhteissa he muistuttavat svioneja paitsi yksistään siinä, että heitä hallitsee nainen. Siinä määrin he ovat alentuneet ei vain vapaudesta, vaan vieläpä orjuudestakin." (Tacitus: Germania, v. 98 jKr., Edwin Linkomiehen suomennos, Helsinki 1955 jKr., s.45)

        "Sithonien maantieteellisestä sijainnista ei voi olla mitään epäselvyyttä. Tacitus sijoittaa heidät svionien avulla kuvattuaan sveebiläismeren oikealta rannalta (siis Itämeren itäpuolelta. K.Julku) aestien heimot. Jäljelle jää vain se mahdollisuus, että sithonit tarkoittavat jotakin Suomessa asunutta ryhmää." (Kyösti Julku: "Kvenland -Kainuunmaa", Pohjoinen, Oulu 1986 jKr., s.51)

        Jos Pohjoismaiden varhais-keskiajan historiaa valottaneista kronikoitsijoista täytyy mainita ainoastaan viisi, Bremenin Adam on siinä joukossa, -ansioineen ja virheineen. Häneen tavataan luottaa monessa asiassa, mutta "Terra Feminarum" on yleensä tavattu pois-selittää "kulkutarinana" tai kwen--kvinna -väärinkäsityksenä.

        Jos otamme tämän konsensuksenomaisesti vallitsevan ja hallitsevan käsityksen todesta, olemme ihmeissämme Tacituksen "heitä hallitsi nainen" -maininnan kanssa. Sithonien territorio sijoittuu varsin varmasti ja uskottavasti juuri sinne, mihin Adam sijoittaa naisten (johtaman?) valtakunnan: Joko läntiseen Suomeen tai vaihtoehtoisesti Perämeren rannoille, muinais-Kainuun alueille.

        Adamille ehkä tuttu kauppakeskus, Turku, on loogista olettaa kaupunkimaiseksi asutukseksi, jossa pysyvästi oleskeli useiden Itämerellä kauppaakäyvien kansojen edustajia ja muuta sekalaista seurakuntaa.

        Nimi "Turku" on muinaisvenäjän kauppapaikkaa, toria, tarkoittava sana suomalaiseen äänneympäristöön omaksuttuna. Turku lienee siis kronikoitsijalle tuttu kiintopiste.

        "Turusta itään" voi tarkoittaa kirjaimellisesti matkan jatkamista Suomenlahden pohjoisrannikkoa pitkin, käyttäen samaa reittiä joka on selostettu paljon märehdityssä tanskalaisessa "itineaariossa". Itämeren lahtien oikea hahmottaminen on kuitenkin voinut puuttua Adamin tanskalaisilta aikalaisilta, joten matkan jatko on voinut viedä pohjoiseenkin, Perämerelle, josta myöhemmin tapaamme Kwenland-Kainuun.

        Kysymys, "kumpi oli ennen -kveeni--kvinna -väärinkäsitys vai Terra Feminarum", rinnastuu siis klassiseen "kumpi oli ennen -muna vai kana" ikuisuuspohdintaan. Emme näe tarpeelliseksi jatkaa sitä tässä, mutta pohtimisen taustaksi Kwen-kvinna-Kainuu -sanasto:

        kwinna nainen, islanti (J.R.Forster v.1781)
        kwen nainen, pohjoismaat (J.R.Forster v.1781)
        qwens, qwnio nainen (Wulfila)
        kwen nainen, anglosaksi
        qwena nainen, alemanni (germaaninen kieli)
        kvaener Pohjois-Norjan suomalaisasukas, kveeni
        Kvaenland, Kvenland Kainuu norjan kielellä
        Qwenland, Cajaneland Kainuun nimi Messeniuksella: "Scondia Illustrata I-XI, v.1700-05
        kainulaiset, kveenit Olaus Magnus v.1555
        Kvenland = Cajania = Kainuu Michael Wexionius v.1650
        Quenlandia (=Kainuu) Johannis Ihre v.1716
        Queen kuningatar, englanti
        "Marian maa" Vatikaanin Suomeen ja Viroon (Liivinmaalle) 1200-luvulla suunnitteleman kirkkoprovinssin nimi
        Qwensae (Kainuunmeri) Engl. kuningas Alfredin maantieteestä v.890
        Cwen Sea =Vienameri,
        Cwen Land =Pohjois-Suomi Johann Reinhold Forster v.1772
        Kajano More (=Kajaanin meri) Pohjanlahti, venäläinen lähde v.1323
        Kainw Mare Pohjanlahti kartassa v.1504
        Kainuun-, Kainu-, Kaino-, Kainua- suomalaisten paikannimien alkuosia
        Kainuu, Kainasto, Kainanen kokonaisia suom. paikannimiä
        kvän-, kalix- (nimen alussa), Kalix nykyruotsalaisissa paikannimissä kveeniä tai Kainuuta tarkoittaen


        Kainuu-kveeni-Queen sanueelle on erilaisia selityksiä, joista mikään ei näytä olevan toisia vakuuttavampi. Karkeasti tarkastellen näyttää siltä, että kajana- muodot olisivat kehittyneet venäläisvaikutteisessa ympäristössä suomalaisista kainu-, kainuu- muodoista, ja läntiset Cwen-, Qwen-, kvän- muodot eläisivät omaa elämäänsä, mutta ovatko ne kopioitu suomalaisesta Kainuusta, vai onko alkuperäinen sana sittenkin kwen / kvinna, sen jätämme kielimiesten ratkaistavaksi.

        Skandinavian etelä- ja länsiosissa indoeurooppalainen vaikutus on ollut varhaisempaa ja vahvempaa kuin Suomessa. Mikäli siis Itämeren itäpuolella on pitäydytty matriarkaalisessa elämäntavassa pidempään kuin lännempänä, mille permiläinen myöhäinen jumalatar-keskeinen uskonto olisi rinnakkaisilmiö, on hyvin mahdollista, että ko. piirre on antanut aiheen lännestä käsin muodostuneelle heimonimelle ja alueelliselle nimitykselle: Naisten maa, -Kvinnornas land, Kwenland?

        Tacituksen tallentama tiedonjyvänen ei siis jää yksinään osoittamaan naisvaltaa Itämeren itäpuolelle, seudulle jonka kansallisuus tunnettiin 1000-luvulla jKr. kuningatarta tarkoittavan sanan synonyymillä, eikä Bremenin Adam ole ensimmäinen, joka "erehtyy" samaistamaan kveenit ja kvinnat.

        Tacituksella esiintyvistä Fennoskandian heimonimistä fennit yhdistetään nykyisin joko saamelaisiin tai Sisä-Suomessa olleeseen asbestikeraamiseen väestöön, joka ei suoranaisesti ole nykyisten saamelaisten edeltäjiä, mutta joka poikkesi silloisista "lantalais"-suomalaisista pitäytymisellä metsästys-keräily -elinkeinoon maanviljelyn ollessa jo perustoimintona muulla Suomen väestöllä.

        Svionit ovat saaneet nimensä siasta (ruotsi: svin, saksa: schwein), joka esiintyy skandinaavisessa mytologiassa mm. Freyan seuralaisena, ja arkeologisesti Wendellin kulttuurin kypäränkoristeissa. Sika näyttää esiintyvän kultti- ja toteemieläimenä myös Virossa, mutta svionien ja silloisten ruotsalaisten yhteyttä pidetään melko selvänä asiana.

        Sithonit eivät olleet svioneja, kirjoittaa Tacitus, joka sijoittaa heidät näistä itään. Suomen hiisi -sanan taustalta löytyvä yhteys saameen siedde - siida - siita sanaan on ollut ongelmallinen hiiden merkityksen (kulttipaikka) ja siidan eli lapinkylä-sanan tarkoittaman käsitteen näennäisen yhteensovittamattomuuden takia. Valtiollisia rakenteita edeltäneenä aikana ihmiset organisoituivat "talousmaantieteellisten" eli käytännön elämästä seuraavien vaikuttimien määräämiin alueellisiin kokonaisuuksiin, joiden koossapitävänä tekijänä oli ko. yhteisön yhdessä järjestämät uskonnolliset menot.

        Ne, jotka olivat riippuvaisia toisistaan, käyttivät myös yhteistä kulttipaikkaa, hiittä. Näin sama sana saattoi tarkoittaa sekä yhteisöä (erottautuen muista) että tämän ihmisjoukon käyttämää lehtoa, pyhäkköä tms.. "Hiisi"-sanan Tacituksen aikainen asu lienee ollut hiito, shiito-kuuloinen, joten silloisia suomalaisia näyttää kutsutun siitä johdetulla nimellä. Olimme siis Tacituksen sithoneja.

        Nais-hallitsijoista tai vallanperiytymisestä mahdollisessa dynastiassa äiti-linjaa pitkin, kuten esim. heettiläis-valtakunnassa sen alkuaikoina, ei voida tehdä johtopäätöksiä ilman arkeologisia todisteita. Olisi löydyttävä esim. runsain lahjoin haudatun naisen hauta, jonka varusteisiin sisältyisi miekka tai joku muu ase, tai esim. kauppiaana toimimisesta todistavat vaaka ja punnukset. Korut tms. voidaan tulkita vainajan aviomiehen varallisuuden ilmaisuiksi, mutta naisen itsenäinen taloudellinen toiminta ja asema riippumattomana arvostettuna yhteisön jäsenenä näkyisi em. tapaisista esineistä.

        Naisen toimisesta jopa sotajoukon johtajana on kronikka-tieto Ruotsista. Erään jaarlin saatua surmansa virolaisten "merirosvojen" hyökätessä, jaarlin leski otti komennon ja johti vastatoimia. Hänen kerrotaan tavoittaneen hyökkääjät eräässä Mälarin saaressa jakamassa saalistaan. Tämän mukaan nais-johtoisuus ei olisi ollut aivan mahdoton ajatus ensimmäisen tuhat-luvun jKr. pohjolassa, mutta asia kaipaa lisätutkimuksia ennenkuin johtopäätöksiä voidaan tehdä.

        Suomen kielen balttilaisissa lainasanoissa on perhesuhteita koskevaa sanastoa, joka on mietityttänyt tutkijoita: "Sukulaisten nimissä on erityisen huomionarvoista se, että yhtään nimenomaan miespuoliseen sukulaiseen viittaavaa nimitystä ei ole balttilaisten (eikä muidenkaan. U-M.K) lainojen joukossa, mutta sen sijaan balttilaiselta taholta on aivan selvästi lainattu varsin kiinteän aihepiirin, nimittäin naimakaupan "termit" sisar, tytär ja morsian. Sana äiti on jo pitkään tiedetty germaaniseksi lainaksi, ja hiljattain on myös uralilaisen kantakielen 'naista' merkitsevä sana selitetty lainaksi lähinnä indoeurooppalaisesta kantakielestä.

        Tähän sanastoon on mielenkiintoista peilata vastaavia miespuolisia termejä: Suomalais-ugrilaisen kantakielen 'mies' on mitä ilmeisimmin omaa perua, samoin suomen poika etäsukukielten vastineineen. Sisaren pari suomen veli ja morsiamen pari sulhanen, samoin kuin suomen ovat kaikki levikiltään itämerensuomalaisia mutta muuten alkuperältään tuntemattomia sanoja. (Ulla-Maija Kulonen: Kulttuurisanat ja esihistoria, Pohjan poluilla s.242)

        U-M.Kulonen yhdistää po. sanalainat suomalais-balttilaisiin seka-avioliittoihin, kuten loogista onkin: "Se, millaisessa kulttuurikonteksissa nämä balttilaisperäiset sanat ovat kieleen tulleet, ei kuitenkaan ole aivan selvää. Onko kyseessä ikäänkuin kauppatavara, jossa nimitys on tullut käsitteen myötä, eli balttilaisperäinen sana morsian balttilaisen morsiamen myötä (jolloin sulhanen ilmeisesti olisi puhunut kantasuomea. U-M.K), vai onko avioliitto ollut toisensuuntainen:

        Onko balttilaismies käynyt hakemassa itselleen morsianta, jolloin suomalaistyttö olisi omaksunut nimityksensä balteilta. Jompaan kumpaan suuntaan naimakauppoja on suomalaisten ja balttien välillä joka tapauksessa käyty, mutta sanaston yksipuolisuuden perusteella kuitenkin ilmeisesti vain yhteen suuntaan." (Ulla-Maija Kulonen: Kulttuurisanat ja esihistoria, Pohjan poluilla s.242) Linkki lisä-artikkeliin.

        Ansioituneen tutkijattaren löytämää probleemaa voi tarkastella myös sitä tilannetta vasten, että balttilaisten tapakulttuuri oli jo patrilokaalinen, eli vaimo muutti miehen tai tämän suvun talouteen, mutta suomalaisten keskuudessa aviomies liittyi vaimon sukuun ja talouteen matrilokaalisesti. Hänen sosiaalista asemaansa kuvaava sana oli silloin kantasuomen sana. Jos miehen perheeseen muuttavan vaimon käsite oli suomalaisille uusi, sitä tarkoittava valmis sana omaksuttiin sulhasen kotikielestä, kantabaltista.

        Yleistäen voidaan sanoa, että metsästäjä-keräilijöille oli edullista laskea sukulaisuus sekä isän että äidin puolelta, koska sukulaisverkko muodostui silloin mahdollisimman laajaksi. Jos käytämme viimeisen "lapinkylän", Suonjelin (Suonikylä) siidan, järjestystä 1900-luvulla mallina, kylä hajaantui pyyntikaudeksi ydinperheen kokoisina ryhminä kukin omalle alueelleen.

        Kysymyksellä, kumman talouteen nuoripari kuuluu, miehen vai vaimon suvun, ei niissä oloissa ollut merkitystä, mutta jos oletamme balttilainat vasarakirveskulttuuria myöhemmiksi, kuten kielentutkijat tekivät vielä ennen "Tvärminnejä", balttilainoja vastaanottaneeksi kantasuomalais-yhteisöksi voidaan olettaa paljon neoliittisempi ja paikallaan asuvampi yhteiskunta, jossa balttilaisen ja suomalaisen tapakulttuurin erot ovat voineet tulla näkyviin, ja jättää jälkensä puhuttuun kieleen.

        Naiminen suomalaisten ja balttien välillä on voinut olla kaksisuuntaista, mutta em. yhteiskunnallisista syistä johtuen mahdollisista baltti-kotivävyistä ei ole jäänyt kielellisiä muistomerkkejä. Heidän statustaan tarkoittavat sanathan olivat jo olemassa.

        Suomalaisten tai Suomen asukkaiden maine "Naisten maana" on voinut saada alkunsa tämän saman matrilokaalisuus--patrilokaalisuus -kulttuurirajan muistona. Matrilokaalisuus ei kuitenkaan ole yleensä esiintynyt yksin, vaan samaan kompleksiin on liittynyt myös muita "matriarkaalisia" ilmiöitä, joita Tacitus luonnehtii sanoilla "heitä hallitsi nainen"."

        Kirjallisuutta:
        Kyösti Julku: "Kvenland -Kainuunmaa", Pohjoinen, Oulu 1986
        Adam von Bremen: "Gesta Hammaburgensis Ecclesiae Pontificium" (v.1075), "Hamburgische Kirchengesichte" , Hannover und Leipzig 1917
        Tacitus: Germania, v. 98 jKr., Edwin Linkomiehen suomennos, Helsinki 1955 jKr.
        Ulla-Maija Kulonen: Kulttuurisanat ja esihistoria / "Pohjan poluilla -suomalaisten juuret nykytutkimuksen mukaan", Tammisaari 1999

        Kokonaisuudessaan: http://pakana.myinfo.ws/terra_feminarum.htm


      • Vaka Vanha
        Kvenland, Queenland... kirjoitti:

        "Tunnetuimmat amazonit paikallistuivat Brasiliaan, seudun suurimman joen varrelle. Eräät kertomukset väittävät intiaanien antaneen naistensa kidutettaviksi kiinniotettuja espanjalaisia ns. konkistadoreja, mikä antoi maantieteilijöille aiheen nimetä po. joki Amazonasiksi.

        Luultavimmin onnettomat espanjalaiset maahanmuuttajat olivat käyttäytyneet sivistymättömästi naisia kohtaan,mistä idea moiseen rangaistukseen. Nimen "amazonas" kartografit ottivat tuntemastaan kreikkalaisesta mytologiasta, jossa helleenien myyttisten sankareiden kanssa sotineet nais-soturit tunnetaan tällä harhaanjohtavalla nimellä: A mazon, ei rintoja.

        Nimitys kuvastaa ainoastaan kreikkalaisten tendenssiä värittää tarustoaan oman aikansa patristista arvomaailmaa tukemaan.
        Helleenit sijoittavat "amazonit" pohjoiseen Anatoliaan, nykyiseen Turkkiin, Thermodyn-joelle, jonka luona käytiin kuuluisa Thermodynin taistelu. Herodotos tiesi lisäksi, että skyyttien naapurikansa, sauromaatit, olivat amazoneja.

        Nais-soturien heimo mainitaan myös Libyan yhteydessä. Kreikkalaisille Libya merkitsi koko Pohjois-Afrikkaa Egyptistä länteen. Kun amerikkalainen arkeologi Jeannine Davis-Kimball ryhmineen tutustui Kasahkstanissa Neuvostoliiton aikana tehtyjen kaivausten raportteihin, maailma sai tietää aseiseen ja varusteineen kurgaani-kumpuihin haudatuista paimentolaisruhtinaista, sotureista ja papeista, jotka olivat olleet naisia. Herodotoksen amazoni-raportin tarkoittamat naissoturit oli löydetty.

        Vuosikymmeniä oli ajateltu, etta miekat ja kirveet naisten haudoissa ovat siellä "rituaalisista" tai "symbolisista" syistä, tai sitten haudatun sukupuolta ei pidetty tarpeellisena mainita. Kun tunnetuin ja kiistellyin historia- tai kronikkatieto naisista sotureina tai yhteisöjen johtajina sai näin reaaliset perusteet, on kysyttävä, miten on laita muiden samantapaisten, mutta tutkimusten kannalta vähemmän onnekkaiden raporttien kanssa. Annamme puheenvuoron Adam Bremeniläiselle, kirkkohistorioitsijalle.

        Adam Bremeniläisen käsitys Pohjois-Euroopasta Fritjof Nansenin mukaan (Nord i Tåkeheimen, Kristiania v.1911) ja sama nykyaikaisiin karttakoordinaatteihin sovitettuna.

        "Sillä aikaa saavutti Jumalan kosto svealaiset, jotka olivat karkoittaneet piispansa. Ja ensin kuninkaan poika nimeltä Anund, jonka isä oli lähettänyt laajentamaan valtakuntaansa, sen jälkeen kun oli tullut naisten maahan, joiden me arvelemme olevan amazoneja, sai samoin kun sotajoukko surmansa myrkystä, jota nämä olivat sekoittaneet lähdeveteen." (Adam von Bremen: Hamburgische Kirchengesichte III 16, 1075 jKr.)

        "Sen jälkeen tulevat svealaiset, jotka hallitsivat laajoja maa-alueita aina Naisten maahan asti. Itään näistä sanotaan asuvan vepsäläisten, merjalaisten, jäämien, tsuudien ja turkulaisten aina Venäjälle asti." (Adam von Bremen: Hamburgische Kirchengesichte IV 14, 1075 jKr.)


        "Sitäpaitsi on meille kerrottu, että siinä meressä on monia muita saaria, joista yhtä sanotaan suureksi Eestiksi, ... Ja tämän saaren kerrotaan olevan varsin lähellä Naisten maata, kun viimeksimainittu ei ole kaukana svealaisten Birkasta." (Adam von Bremen: Hamburgische Kirchengesichte IV 17, 1075 jKr.)

        "Tässä meressä on myös monia muita saaria, kaikki täynnä julmia villejä, ja siksi merenkulkijamme välttävät niitä. Samaten kerrotaan amatsoneja olevan Baltian meren näillä rannoilla, minkä takia sitä sanotaan Naisten maaksi. Jotkut väittävät, että he tulevat raskaiksi juomalla vettä" (Adam von Bremen: Hamburgische Kirchengesichte IV 19, 1075 jKr.)

        Ennen mestari Adamia oli Tacitus:

        "Svionien (=svealaisten) naapureina ovat sithonien heimot. Muissa suhteissa he muistuttavat svioneja paitsi yksistään siinä, että heitä hallitsee nainen. Siinä määrin he ovat alentuneet ei vain vapaudesta, vaan vieläpä orjuudestakin." (Tacitus: Germania, v. 98 jKr., Edwin Linkomiehen suomennos, Helsinki 1955 jKr., s.45)

        "Sithonien maantieteellisestä sijainnista ei voi olla mitään epäselvyyttä. Tacitus sijoittaa heidät svionien avulla kuvattuaan sveebiläismeren oikealta rannalta (siis Itämeren itäpuolelta. K.Julku) aestien heimot. Jäljelle jää vain se mahdollisuus, että sithonit tarkoittavat jotakin Suomessa asunutta ryhmää." (Kyösti Julku: "Kvenland -Kainuunmaa", Pohjoinen, Oulu 1986 jKr., s.51)

        Jos Pohjoismaiden varhais-keskiajan historiaa valottaneista kronikoitsijoista täytyy mainita ainoastaan viisi, Bremenin Adam on siinä joukossa, -ansioineen ja virheineen. Häneen tavataan luottaa monessa asiassa, mutta "Terra Feminarum" on yleensä tavattu pois-selittää "kulkutarinana" tai kwen--kvinna -väärinkäsityksenä.

        Jos otamme tämän konsensuksenomaisesti vallitsevan ja hallitsevan käsityksen todesta, olemme ihmeissämme Tacituksen "heitä hallitsi nainen" -maininnan kanssa. Sithonien territorio sijoittuu varsin varmasti ja uskottavasti juuri sinne, mihin Adam sijoittaa naisten (johtaman?) valtakunnan: Joko läntiseen Suomeen tai vaihtoehtoisesti Perämeren rannoille, muinais-Kainuun alueille.

        Adamille ehkä tuttu kauppakeskus, Turku, on loogista olettaa kaupunkimaiseksi asutukseksi, jossa pysyvästi oleskeli useiden Itämerellä kauppaakäyvien kansojen edustajia ja muuta sekalaista seurakuntaa.

        Nimi "Turku" on muinaisvenäjän kauppapaikkaa, toria, tarkoittava sana suomalaiseen äänneympäristöön omaksuttuna. Turku lienee siis kronikoitsijalle tuttu kiintopiste.

        "Turusta itään" voi tarkoittaa kirjaimellisesti matkan jatkamista Suomenlahden pohjoisrannikkoa pitkin, käyttäen samaa reittiä joka on selostettu paljon märehdityssä tanskalaisessa "itineaariossa". Itämeren lahtien oikea hahmottaminen on kuitenkin voinut puuttua Adamin tanskalaisilta aikalaisilta, joten matkan jatko on voinut viedä pohjoiseenkin, Perämerelle, josta myöhemmin tapaamme Kwenland-Kainuun.

        Kysymys, "kumpi oli ennen -kveeni--kvinna -väärinkäsitys vai Terra Feminarum", rinnastuu siis klassiseen "kumpi oli ennen -muna vai kana" ikuisuuspohdintaan. Emme näe tarpeelliseksi jatkaa sitä tässä, mutta pohtimisen taustaksi Kwen-kvinna-Kainuu -sanasto:

        kwinna nainen, islanti (J.R.Forster v.1781)
        kwen nainen, pohjoismaat (J.R.Forster v.1781)
        qwens, qwnio nainen (Wulfila)
        kwen nainen, anglosaksi
        qwena nainen, alemanni (germaaninen kieli)
        kvaener Pohjois-Norjan suomalaisasukas, kveeni
        Kvaenland, Kvenland Kainuu norjan kielellä
        Qwenland, Cajaneland Kainuun nimi Messeniuksella: "Scondia Illustrata I-XI, v.1700-05
        kainulaiset, kveenit Olaus Magnus v.1555
        Kvenland = Cajania = Kainuu Michael Wexionius v.1650
        Quenlandia (=Kainuu) Johannis Ihre v.1716
        Queen kuningatar, englanti
        "Marian maa" Vatikaanin Suomeen ja Viroon (Liivinmaalle) 1200-luvulla suunnitteleman kirkkoprovinssin nimi
        Qwensae (Kainuunmeri) Engl. kuningas Alfredin maantieteestä v.890
        Cwen Sea =Vienameri,
        Cwen Land =Pohjois-Suomi Johann Reinhold Forster v.1772
        Kajano More (=Kajaanin meri) Pohjanlahti, venäläinen lähde v.1323
        Kainw Mare Pohjanlahti kartassa v.1504
        Kainuun-, Kainu-, Kaino-, Kainua- suomalaisten paikannimien alkuosia
        Kainuu, Kainasto, Kainanen kokonaisia suom. paikannimiä
        kvän-, kalix- (nimen alussa), Kalix nykyruotsalaisissa paikannimissä kveeniä tai Kainuuta tarkoittaen


        Kainuu-kveeni-Queen sanueelle on erilaisia selityksiä, joista mikään ei näytä olevan toisia vakuuttavampi. Karkeasti tarkastellen näyttää siltä, että kajana- muodot olisivat kehittyneet venäläisvaikutteisessa ympäristössä suomalaisista kainu-, kainuu- muodoista, ja läntiset Cwen-, Qwen-, kvän- muodot eläisivät omaa elämäänsä, mutta ovatko ne kopioitu suomalaisesta Kainuusta, vai onko alkuperäinen sana sittenkin kwen / kvinna, sen jätämme kielimiesten ratkaistavaksi.

        Skandinavian etelä- ja länsiosissa indoeurooppalainen vaikutus on ollut varhaisempaa ja vahvempaa kuin Suomessa. Mikäli siis Itämeren itäpuolella on pitäydytty matriarkaalisessa elämäntavassa pidempään kuin lännempänä, mille permiläinen myöhäinen jumalatar-keskeinen uskonto olisi rinnakkaisilmiö, on hyvin mahdollista, että ko. piirre on antanut aiheen lännestä käsin muodostuneelle heimonimelle ja alueelliselle nimitykselle: Naisten maa, -Kvinnornas land, Kwenland?

        Tacituksen tallentama tiedonjyvänen ei siis jää yksinään osoittamaan naisvaltaa Itämeren itäpuolelle, seudulle jonka kansallisuus tunnettiin 1000-luvulla jKr. kuningatarta tarkoittavan sanan synonyymillä, eikä Bremenin Adam ole ensimmäinen, joka "erehtyy" samaistamaan kveenit ja kvinnat.

        Tacituksella esiintyvistä Fennoskandian heimonimistä fennit yhdistetään nykyisin joko saamelaisiin tai Sisä-Suomessa olleeseen asbestikeraamiseen väestöön, joka ei suoranaisesti ole nykyisten saamelaisten edeltäjiä, mutta joka poikkesi silloisista "lantalais"-suomalaisista pitäytymisellä metsästys-keräily -elinkeinoon maanviljelyn ollessa jo perustoimintona muulla Suomen väestöllä.

        Svionit ovat saaneet nimensä siasta (ruotsi: svin, saksa: schwein), joka esiintyy skandinaavisessa mytologiassa mm. Freyan seuralaisena, ja arkeologisesti Wendellin kulttuurin kypäränkoristeissa. Sika näyttää esiintyvän kultti- ja toteemieläimenä myös Virossa, mutta svionien ja silloisten ruotsalaisten yhteyttä pidetään melko selvänä asiana.

        Sithonit eivät olleet svioneja, kirjoittaa Tacitus, joka sijoittaa heidät näistä itään. Suomen hiisi -sanan taustalta löytyvä yhteys saameen siedde - siida - siita sanaan on ollut ongelmallinen hiiden merkityksen (kulttipaikka) ja siidan eli lapinkylä-sanan tarkoittaman käsitteen näennäisen yhteensovittamattomuuden takia. Valtiollisia rakenteita edeltäneenä aikana ihmiset organisoituivat "talousmaantieteellisten" eli käytännön elämästä seuraavien vaikuttimien määräämiin alueellisiin kokonaisuuksiin, joiden koossapitävänä tekijänä oli ko. yhteisön yhdessä järjestämät uskonnolliset menot.

        Ne, jotka olivat riippuvaisia toisistaan, käyttivät myös yhteistä kulttipaikkaa, hiittä. Näin sama sana saattoi tarkoittaa sekä yhteisöä (erottautuen muista) että tämän ihmisjoukon käyttämää lehtoa, pyhäkköä tms.. "Hiisi"-sanan Tacituksen aikainen asu lienee ollut hiito, shiito-kuuloinen, joten silloisia suomalaisia näyttää kutsutun siitä johdetulla nimellä. Olimme siis Tacituksen sithoneja.

        Nais-hallitsijoista tai vallanperiytymisestä mahdollisessa dynastiassa äiti-linjaa pitkin, kuten esim. heettiläis-valtakunnassa sen alkuaikoina, ei voida tehdä johtopäätöksiä ilman arkeologisia todisteita. Olisi löydyttävä esim. runsain lahjoin haudatun naisen hauta, jonka varusteisiin sisältyisi miekka tai joku muu ase, tai esim. kauppiaana toimimisesta todistavat vaaka ja punnukset. Korut tms. voidaan tulkita vainajan aviomiehen varallisuuden ilmaisuiksi, mutta naisen itsenäinen taloudellinen toiminta ja asema riippumattomana arvostettuna yhteisön jäsenenä näkyisi em. tapaisista esineistä.

        Naisen toimisesta jopa sotajoukon johtajana on kronikka-tieto Ruotsista. Erään jaarlin saatua surmansa virolaisten "merirosvojen" hyökätessä, jaarlin leski otti komennon ja johti vastatoimia. Hänen kerrotaan tavoittaneen hyökkääjät eräässä Mälarin saaressa jakamassa saalistaan. Tämän mukaan nais-johtoisuus ei olisi ollut aivan mahdoton ajatus ensimmäisen tuhat-luvun jKr. pohjolassa, mutta asia kaipaa lisätutkimuksia ennenkuin johtopäätöksiä voidaan tehdä.

        Suomen kielen balttilaisissa lainasanoissa on perhesuhteita koskevaa sanastoa, joka on mietityttänyt tutkijoita: "Sukulaisten nimissä on erityisen huomionarvoista se, että yhtään nimenomaan miespuoliseen sukulaiseen viittaavaa nimitystä ei ole balttilaisten (eikä muidenkaan. U-M.K) lainojen joukossa, mutta sen sijaan balttilaiselta taholta on aivan selvästi lainattu varsin kiinteän aihepiirin, nimittäin naimakaupan "termit" sisar, tytär ja morsian. Sana äiti on jo pitkään tiedetty germaaniseksi lainaksi, ja hiljattain on myös uralilaisen kantakielen 'naista' merkitsevä sana selitetty lainaksi lähinnä indoeurooppalaisesta kantakielestä.

        Tähän sanastoon on mielenkiintoista peilata vastaavia miespuolisia termejä: Suomalais-ugrilaisen kantakielen 'mies' on mitä ilmeisimmin omaa perua, samoin suomen poika etäsukukielten vastineineen. Sisaren pari suomen veli ja morsiamen pari sulhanen, samoin kuin suomen ovat kaikki levikiltään itämerensuomalaisia mutta muuten alkuperältään tuntemattomia sanoja. (Ulla-Maija Kulonen: Kulttuurisanat ja esihistoria, Pohjan poluilla s.242)

        U-M.Kulonen yhdistää po. sanalainat suomalais-balttilaisiin seka-avioliittoihin, kuten loogista onkin: "Se, millaisessa kulttuurikonteksissa nämä balttilaisperäiset sanat ovat kieleen tulleet, ei kuitenkaan ole aivan selvää. Onko kyseessä ikäänkuin kauppatavara, jossa nimitys on tullut käsitteen myötä, eli balttilaisperäinen sana morsian balttilaisen morsiamen myötä (jolloin sulhanen ilmeisesti olisi puhunut kantasuomea. U-M.K), vai onko avioliitto ollut toisensuuntainen:

        Onko balttilaismies käynyt hakemassa itselleen morsianta, jolloin suomalaistyttö olisi omaksunut nimityksensä balteilta. Jompaan kumpaan suuntaan naimakauppoja on suomalaisten ja balttien välillä joka tapauksessa käyty, mutta sanaston yksipuolisuuden perusteella kuitenkin ilmeisesti vain yhteen suuntaan." (Ulla-Maija Kulonen: Kulttuurisanat ja esihistoria, Pohjan poluilla s.242) Linkki lisä-artikkeliin.

        Ansioituneen tutkijattaren löytämää probleemaa voi tarkastella myös sitä tilannetta vasten, että balttilaisten tapakulttuuri oli jo patrilokaalinen, eli vaimo muutti miehen tai tämän suvun talouteen, mutta suomalaisten keskuudessa aviomies liittyi vaimon sukuun ja talouteen matrilokaalisesti. Hänen sosiaalista asemaansa kuvaava sana oli silloin kantasuomen sana. Jos miehen perheeseen muuttavan vaimon käsite oli suomalaisille uusi, sitä tarkoittava valmis sana omaksuttiin sulhasen kotikielestä, kantabaltista.

        Yleistäen voidaan sanoa, että metsästäjä-keräilijöille oli edullista laskea sukulaisuus sekä isän että äidin puolelta, koska sukulaisverkko muodostui silloin mahdollisimman laajaksi. Jos käytämme viimeisen "lapinkylän", Suonjelin (Suonikylä) siidan, järjestystä 1900-luvulla mallina, kylä hajaantui pyyntikaudeksi ydinperheen kokoisina ryhminä kukin omalle alueelleen.

        Kysymyksellä, kumman talouteen nuoripari kuuluu, miehen vai vaimon suvun, ei niissä oloissa ollut merkitystä, mutta jos oletamme balttilainat vasarakirveskulttuuria myöhemmiksi, kuten kielentutkijat tekivät vielä ennen "Tvärminnejä", balttilainoja vastaanottaneeksi kantasuomalais-yhteisöksi voidaan olettaa paljon neoliittisempi ja paikallaan asuvampi yhteiskunta, jossa balttilaisen ja suomalaisen tapakulttuurin erot ovat voineet tulla näkyviin, ja jättää jälkensä puhuttuun kieleen.

        Naiminen suomalaisten ja balttien välillä on voinut olla kaksisuuntaista, mutta em. yhteiskunnallisista syistä johtuen mahdollisista baltti-kotivävyistä ei ole jäänyt kielellisiä muistomerkkejä. Heidän statustaan tarkoittavat sanathan olivat jo olemassa.

        Suomalaisten tai Suomen asukkaiden maine "Naisten maana" on voinut saada alkunsa tämän saman matrilokaalisuus--patrilokaalisuus -kulttuurirajan muistona. Matrilokaalisuus ei kuitenkaan ole yleensä esiintynyt yksin, vaan samaan kompleksiin on liittynyt myös muita "matriarkaalisia" ilmiöitä, joita Tacitus luonnehtii sanoilla "heitä hallitsi nainen"."

        Kirjallisuutta:
        Kyösti Julku: "Kvenland -Kainuunmaa", Pohjoinen, Oulu 1986
        Adam von Bremen: "Gesta Hammaburgensis Ecclesiae Pontificium" (v.1075), "Hamburgische Kirchengesichte" , Hannover und Leipzig 1917
        Tacitus: Germania, v. 98 jKr., Edwin Linkomiehen suomennos, Helsinki 1955 jKr.
        Ulla-Maija Kulonen: Kulttuurisanat ja esihistoria / "Pohjan poluilla -suomalaisten juuret nykytutkimuksen mukaan", Tammisaari 1999

        Kokonaisuudessaan: http://pakana.myinfo.ws/terra_feminarum.htm

        Toisaalta kyseessä voi olla myös kristillinen osa historiaa, jolloin vastustajaan demonisoidaan kaikki pahuuden ja riettauden ominaisuudet, kuten myös se että niitä hallitsisi naiset.

        Vaaleita naisia myös paljon kuvattiin noidiksi ...

        Kainuu sanalla on myös "alavaa" kuvaava merkitys, eli kainuunmaa on ollut tavallaan "alankomaa" joka ei ole ihan outo termi nykyäänkään.
        Kun sitten vielä muistaa sen, että "pohjalaiset" on tosiaankin asuneet näiden soiden reunustamien jokien varsilla kasvattaen heinää ja karjaa ....

        Kainuu eli muinauiskainuu on ollut Suomesta täysin erillinen osa, joka liittyi osaksi Ruotsi-( suomea ) vasta 1595 Täyssinän rauhassa.


    • mutta

      seulopa se esiin ja sijoita ajallisesti, siinä vasta homma. Olen sitä mieltä että tärkeistä asioista kertova paikallinen perimätieto on jokseenkin aina totta. Mutta se onkin suorasanaista.

    • Joopajoo

      Tämä fantasia muinaisesta Suomen kuningaskunnasta pomppaa nykyään esiin joka yhteydessä. On hienoa että historiaa harrastetaan, mutta täytyykö ryhtyä kansallisromanttiseen satuiluun? Historia on riittävän kiehtovaa ilman tarukuninkaitakin.

      Kuningaskunta-teoriat ovat ristiriidassa arkeologisten löytöjen kanssa.

      Asiasta enemmän myös seuraavalla sivulla:

      http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kuninkaat

    • Kuningaz

      Arkeologia tukee ajatusta Suomen rautakautisesta valtarakenteesta, jossa jokin halklitsija jakoi alaisilleen mm. "rengasmiekkoja". Miekan kahvaan liittyi rengas, jossa alunperin jokin nauha tms. "kuninkaan miesten" tunnus?

      • Rautakautista

        "Suomea" ei yksinkertaisesti ole ollut olemassa. Pienet kyläyhteisöt olivat tuskin klaanitasoa ja elivät enimmäkseen hajallaan rannattomissa erämaissa vailla yhteyksiä toisiinsa. Jonkinlaisia muinaispitäjiä oli toiminnassa.
        Paikallisia päälliköitä on tietysti voitu kutsua "kuninkaiksi", jos heistä nyt ulkopuolella mitään tiedettiin.


      • näin se on
        Rautakautista kirjoitti:

        "Suomea" ei yksinkertaisesti ole ollut olemassa. Pienet kyläyhteisöt olivat tuskin klaanitasoa ja elivät enimmäkseen hajallaan rannattomissa erämaissa vailla yhteyksiä toisiinsa. Jonkinlaisia muinaispitäjiä oli toiminnassa.
        Paikallisia päälliköitä on tietysti voitu kutsua "kuninkaiksi", jos heistä nyt ulkopuolella mitään tiedettiin.

        Ei se ihan noinkaan ole, esineistö mitä haudoista on löytynyt, on varsin kansainvälistä, eli kauppaa on käyty ja ei ole eletty mitenkään eristyksissä, kuten oletat, esineistö kertoo myös sen, että porukalla on ollut varsin kohtuulliset tulot, kun ovat pystyneet "ostamaan" kaikenlaista kulutustavaraa, jota on valmistettu ulkomailla.

        Eli on ollut jotain ( turkiksia ehkä ), joilla on voitu sitten vaihtaa niitä tavaroita, mitä kauppiaat on tullessaan tuoneet, toinen vaihtoehto on sitten se, että ne kauppiaat on asuneet täällä ja käyneet muualla vaihtamassa niitä tavaroita, joita täältä löytyy.

        Tästähän ei ole mitenkään pitkä matka kuninkuuteen perustuvaan järjestelmiin.


      • Kuninkuus vaati
        näin se on kirjoitti:

        Ei se ihan noinkaan ole, esineistö mitä haudoista on löytynyt, on varsin kansainvälistä, eli kauppaa on käyty ja ei ole eletty mitenkään eristyksissä, kuten oletat, esineistö kertoo myös sen, että porukalla on ollut varsin kohtuulliset tulot, kun ovat pystyneet "ostamaan" kaikenlaista kulutustavaraa, jota on valmistettu ulkomailla.

        Eli on ollut jotain ( turkiksia ehkä ), joilla on voitu sitten vaihtaa niitä tavaroita, mitä kauppiaat on tullessaan tuoneet, toinen vaihtoehto on sitten se, että ne kauppiaat on asuneet täällä ja käyneet muualla vaihtamassa niitä tavaroita, joita täältä löytyy.

        Tästähän ei ole mitenkään pitkä matka kuninkuuteen perustuvaan järjestelmiin.

        järjestyneen valtion eli hallinto- ja veronkantojärjestelmän. Sellaista ei Suomen alueella ollut.
        Yhteisöjen kaupankäynti esim. turkiksilla on aivan eri asia kuin valtiotason toiminta.
        Suomen alueella ei yksinkertaisesti ollut sellaista voimavaraa, joka olisi kyennyt muodostamaan valtion.
        Suuresta muinaisuudesta voi haaveilla, mutta haaveet eivät sillä muutu tosiksi.


      • näin se oli
        Kuninkuus vaati kirjoitti:

        järjestyneen valtion eli hallinto- ja veronkantojärjestelmän. Sellaista ei Suomen alueella ollut.
        Yhteisöjen kaupankäynti esim. turkiksilla on aivan eri asia kuin valtiotason toiminta.
        Suomen alueella ei yksinkertaisesti ollut sellaista voimavaraa, joka olisi kyennyt muodostamaan valtion.
        Suuresta muinaisuudesta voi haaveilla, mutta haaveet eivät sillä muutu tosiksi.

        Ei se ihan noinkaan ole, verojen kerääminen on vain yksi tapa rahoittaa armeijan ylläpito, voi niitä olla muitakin ja on aina ollut, esim. kaupankäynti tai kauppareitin hallinta on ollut yksi taa rahoittaa valtakunnan ylläpito, eikä vaadi edes kovin suurta väestöpohjaa.

        Esim. daavidin aikana Israelissa, oli kaupungin koko vain muutama hehtaari ja väestöpohjakin alle kymmenen tuhatta ihmistä, silti Daavid oli kuningas joka tunnettiin aina Jemenissä asti, koska se hallitsi kauppareittiä.


    • mette.soderman

      Rautakauden miekkoja on Suomesta löydetty kuusi, yksi niistä on Euran Pappilanmäen miekka. Sen kahva on puuta, koristeet kulltattua pronssia ja hopeaa. Se on todennäköisesti 600-luvulta.

      http://www.helsinki.fi/arkeologia/rautaesine/miekat/merovingiaika/kuvat_merovingiaika/2881.jpg

      Merovinkiajan Euraan on maakuopassa asuneesta metsäläisestä pitkä matka. Miekkalöytöjen arvellaan liittyneen skandinaavisissa hoveissa palvelleisiin seuruemiehiin eli kuninkaan seuralaisiin, jotka toivat miekat mukanaan kotiin.

      • Rauhoitu vähän

        "Merovinkiajan Euraan on maakuopassa asuneesta metsäläisestä pitkä matka. Miekkalöytöjen arvellaan liittyneen skandinaavisissa hoveissa palvelleisiin seuruemiehiin eli kuninkaan seuralaisiin, jotka toivat miekat mukanaan kotiin."

        Yhtä hyvin se on voitu ostaa tai saada sotasaaliiksi.
        Skandinaavisissa "hoveissa" palveli yleensä vain kuninkaan omaan klaaniin kuuluvia miehiä. Ei siellä tarvittu ulkopuolisia.


      • näin se on
        Rauhoitu vähän kirjoitti:

        "Merovinkiajan Euraan on maakuopassa asuneesta metsäläisestä pitkä matka. Miekkalöytöjen arvellaan liittyneen skandinaavisissa hoveissa palvelleisiin seuruemiehiin eli kuninkaan seuralaisiin, jotka toivat miekat mukanaan kotiin."

        Yhtä hyvin se on voitu ostaa tai saada sotasaaliiksi.
        Skandinaavisissa "hoveissa" palveli yleensä vain kuninkaan omaan klaaniin kuuluvia miehiä. Ei siellä tarvittu ulkopuolisia.

        Lehtosalo-Hilander on aikanaan tehnyt näistä haudoista löydetyistä ns. hopeakahvaisista statusmiekoista aika hyvän artikkelin.

        Muutama poiminta siitä, yli puolet pohjoismaiden statusmiekoista on löytynyt Suomesta, Tanskasta ei ole löytynyt yhtään ja Norjastakin vain yksi kappale.

        Muille pohjoismaille on tyypillistä että haudoista löytyy rahoja, Suomessa näitä miekkoja.

        Tälläinen miekka on ollut "Hornetin hintainen", eli ei ole rivimiehen ase, eikä varmasti sellaisen ase, joka suorittaa asepalvelusta maksusta.

        Mitä kuninkuuteen tulee, niin kysehän on siitä, miten rahoitetaan armeijan ylläpito, ei siihen tarvita kovinkaan suurta väestöpohjaa tai valtakuntaa, mutta siihen tarvitaan varoja, jotka voi syntyä esim. kaupankäynnin kautta, tai kauppareitin hallinnasta.


      • Kuninkaalla pitää
        näin se on kirjoitti:

        Lehtosalo-Hilander on aikanaan tehnyt näistä haudoista löydetyistä ns. hopeakahvaisista statusmiekoista aika hyvän artikkelin.

        Muutama poiminta siitä, yli puolet pohjoismaiden statusmiekoista on löytynyt Suomesta, Tanskasta ei ole löytynyt yhtään ja Norjastakin vain yksi kappale.

        Muille pohjoismaille on tyypillistä että haudoista löytyy rahoja, Suomessa näitä miekkoja.

        Tälläinen miekka on ollut "Hornetin hintainen", eli ei ole rivimiehen ase, eikä varmasti sellaisen ase, joka suorittaa asepalvelusta maksusta.

        Mitä kuninkuuteen tulee, niin kysehän on siitä, miten rahoitetaan armeijan ylläpito, ei siihen tarvita kovinkaan suurta väestöpohjaa tai valtakuntaa, mutta siihen tarvitaan varoja, jotka voi syntyä esim. kaupankäynnin kautta, tai kauppareitin hallinnasta.

        olla hallussaan alue, jolta ottaa veroja ja muita tuloja. Se vaatii tietyn väestöpohjan. Ilman sitä ei tule suorituksia.
        Miekkalöydöt eivät todista kuninkaista tai valtakunnista yhtään mitään. Ne ovat vain miekkoja.


      • näinkin se on
        Kuninkaalla pitää kirjoitti:

        olla hallussaan alue, jolta ottaa veroja ja muita tuloja. Se vaatii tietyn väestöpohjan. Ilman sitä ei tule suorituksia.
        Miekkalöydöt eivät todista kuninkaista tai valtakunnista yhtään mitään. Ne ovat vain miekkoja.

        Miten sen nyt ottaa, aika paljon on esimerkkejä valtioista ja hallitsijoista, jotka ei ole koskaan perineet minkäänlaisia veroja, esim. Monaco on ikivanha valtio, joka ei ole koskaan verottanut kansalaisiaan tai alamaisiaan, miten niitä nyt pitäisi kutsua kun valtion päämies on ruhtinas.

        Voi niitä tuloja muualtakin saada, kuin veroja perimällä.


      • Valtiolla on
        näinkin se on kirjoitti:

        Miten sen nyt ottaa, aika paljon on esimerkkejä valtioista ja hallitsijoista, jotka ei ole koskaan perineet minkäänlaisia veroja, esim. Monaco on ikivanha valtio, joka ei ole koskaan verottanut kansalaisiaan tai alamaisiaan, miten niitä nyt pitäisi kutsua kun valtion päämies on ruhtinas.

        Voi niitä tuloja muualtakin saada, kuin veroja perimällä.

        oltava jonkinlainen hallinto. Muuten se ei pysy pystyssä. Ja hallinto kerää tuloja, on ne veroja tai jotain muuta. Hallinnosta jää aina jälkiä, sillä se vaatii kirjanpitoa ja tositteita jne.

        Monaco ei ole varsinainen valtio, vaan Ranskan suojelusalue, jolla on muodollinen itsenäisyys. Sillä tuskin veronkanto-oikeutta ollutkaan, liekö nykyisin.

        Joudut harhateille ja höpinöihin.


    • epis10

      Vastarannankiiskeille asettaisin kysymyksen: miksi ajatellaan suomalaisten olleen maakuopissa asuneita puolivillejä metsäläisiä samaan aikaan, kun muualla kuninkaat/kuningattaret hallitsivat ja muualla oltiin tietoisia omasta arvostaan?

      Miksi kukaan suomalainen enää hyväksyy historian umpityperistä suomalaismetsäläisistä, jotka alkoivat kehittyä ihmisiksi vasta kun ruotsalaiset alkoivat takoa kristinoppia päähän (uusimpien tutkimusten mukaan kristinusko muuten oli "Suomessa" ennen Ruotsia ja tuli idästä päin)? Kyllähän jokainen järkevä ihminen ymmärtää, että alusmaan (Suomen) kansa on täytynyt jossain vaiheessa alistaa orjan asemaan ja saada heidät unohtamaan loistava menneisyytensä, näinhän on tehty yhdelle jos toiselle kansalle maailman sivu.

      Hienoa, että on intohimoisia historiantutkijoita ja omasta alkuperästään ylpeitä ihmisiä!

      Kiitos mielenkiintoisista "uusista" näkökulmista ja tiedoista!

      • Kuka tuollaista

        on ajatellut?

        "Vastarannankiiskeille asettaisin kysymyksen: miksi ajatellaan suomalaisten olleen maakuopissa asuneita puolivillejä metsäläisiä samaan aikaan, kun muualla kuninkaat/kuningattaret hallitsivat ja muualla oltiin tietoisia omasta arvostaan?"

        Suomen väestöpohja ei ennen historiallista aikaa riittänyt valtion muodostamiseen. Ei myöskään ollut valtiota muodostavaa riittävän varallisuuden omaavaa luokkaa.
        Se ei tietenkään estä, etteikö joillain seuduilla jokilaaksoissa tai järvien rannoilla ollut vireitä asutuksia jopa alkeellisen pitäjälaitoksen ylläpitoon.
        Valtiota ei ollut. Siitä olisi kyllä tieto säilynyt.


      • Kainuunmaa

        Aika hassua että keskustelija hyppäsi "valtioon". Missäänpäin maailmaa ei ole ollut rautakaudella "valtioita" eikä "kuninkaita" siinä muodossa kun ne nykymuodossa käsitetään. Välimeren alueella on tietysti ollut todella kehittyneitä hallintomuotoja jo pitkän aikaa, mutta eivät verrattavissa nykyisiin järjestelmiin. Joten "valtio" sana on tässä huono valinta, eikä tietenkään mitään Suomen "valtiota" ole ollut olemassa rautakaudella - kuten ei muuallakaan Pohjolassa. On lähinnä ollut erillisiä heimoja, jotka ovat sotineet keskenään. Ei ollut nationalismia.

        Mutta arkeologiset löydöt ja kirjalliset (vaikkakin vähäiset) maininnat Suomea asuttavista kansoista todistavat että täällä on ollut kehittyneitä kyläyhteisöitä, jotka ovat käyneet kauppaa ympäröivien kansojen kanssa. Hyvinvointiakin on selvästi ollut, koska osa hautalöydöistä on jopa Pohjois-Euroopan mittakaavassa poikkeuksellisen rikkaita. "Kuninkaalla" ei ole tarkoitettu valtion päämiestä, vaan se on voinut tarkoittaa tiettyjen kylä-yhteisöiden tai linnavuorien johtavia henkilöitä. Sanaa ei tulisi edes yrittää rinnastaa nykyiseen käsitykseen kuninkaista.

        Suomessa asustavien heimojen ja kyläyhteisöiden kehitykseen tuli stoppi joskus 1200-1300 luvun aikana, kun skandinaaviset naapurimme olivat ehtineet hylätä muinaisuskonsa ennemmin ja järjestäytyneet kansakuntana tiukemmin. Useampi sotaretki siihen vaadittiin, mutta muutamien vuosisatojen aikana koko nykyään käsitettävä Suomi oli aika tiukasti Ruotsin valtion alaisena. Ehkäpä tilanne voisi olla toinen, jos Suomessakin olisi tapahtunut yhteisöllinen herääminen Skandinavian tapaan hieman ennemmin. Syrjäinen sijainti on osasyy siihen ettei suomalaiset yhteisöt tätä ehtineet tehdä ennen kuin skandinaavit ehtivät murharetkilleen.


      • tarkkanäköinen

        Näin se on ,kun kirjoitit , ja ruotsi on menneen talven lumia.


    • Huone_Uschakoff

      Huone Uschakoff, eli Kalevanpoikien slaavilaishaara... - Kalevanpoikien dynastia tuli viimeinkin takaisin julkisuuteen 750 vuoden hiljaiselon jälkeen:

      https://plus.google.com/105047222488889927129/posts

      Tämän jälkeen svekomaanit joutunevat lopettelemaan näiden historia -ketjujen jatkuvan sabotoimisen... - Muuten vuosisatojen myyräntyö muuttuu "suuren yleisön silmissä" jo liian ilmeiseksi.

    • vaikuttaneetkyllä

      Ranskasta tuli Kuninkaallisia Suomeen ja ne on olleet ulkopoliittisissa mukana. Marsalkka Mannerheimin ulkoministeri kävi Kuninkaallisilta kysymässä neuvoja.

      • Et-sitten-ole

        vieläkään päässyt hoitoon?

        Yritä uudelleen.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Baaritappelu

      Hurjaksi käynyt meno Laffassa. Jotain jätkää kuristettu ja joutunu teholle...
      Kokkola
      69
      6806
    2. Tappo Kokkolassa

      Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap
      Kokkola
      28
      4420
    3. Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?

      Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei
      Sinkut
      272
      2833
    4. Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti

      Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei
      Kokkola
      26
      2100
    5. MAKEN REMPAT

      Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna
      Suomussalmi
      31
      1663
    6. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      97
      1457
    7. Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan

      5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee
      Ähtäri
      55
      1161
    8. Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille

      Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel
      Hindulaisuus
      305
      1135
    9. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      78
      1134
    10. Mulla on kyllä

      Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..
      Ikävä
      39
      1101
    Aihe