Tänään olisi ollut 12-vuotishääpäivämme. Mieheni kuoli äkillisesti sydäninfarktiin. Oloni on vieläkin aika poissaoleva ja ajatukset useimmiten ties missä. Kaipaan miestäni kovasti. Yritän saada voimia ajattelemalla miten hyvän elämän saimme elää ja ottaa itseäni niskasta kiinni oppiakseni elämään tätä uutta tilannetta. Miten te muut olette selviytyneet? Sanotaan, että aika auttaa. Varmastikin, mutta millaisia "selviytymiskokemuksia" muilla on. Kirjoittakaa! Ehkä niistä on apua minulle ja muille vastaavassa tilanteessa oleville.
Olen ollut leskenä lähes 4 kk
Alkutaival
14
3409
Vastaukset
- markit
sinulle alkutaival koin saman 4vuotta sitten mieheni meni äkillisesti samoin sydäninfarktiin 46vuotiaana.samoin kaipasin miestäni tuntui et millään pääse alkuun.me olimme olleet 25vuotta naimisissa.kolme viikko aikasenmin pidimme hopeahääpäivä juhlat.siitä 3viikonpäästä mieheni sai kohtauksen.samoin tein ja ajattelin et oli hyvä avioliitto.niin mullakin meni aikaa siihen et oppi olemaan et nyt on jäänyt yksin.kävin todella kovan ajan läpi.tuntui et jäi todella yksin et ei millään ole merkitystä.mutta niin alkoi päivä paistaa ja alkoi oppia hyväksymään asian et nyt on näin.toivon et koitat jaksaa.toivon voimia sulle kovasti,kuin muillekin läheisen menettäneille.itse menin verkkoryhmän sivulle,siellä oli saman laisia tapauksia ja sain paljon apua sieltä.käyn vieläkin siellä päivittäin.
voimia oikein paljon- Alkutaival
Minkä verkkoryhmän sivuilla kävit? Olen käynyt vain tällä sivulla. Kiitokset jo etukäteen! Toivon sinulle voimia antavia päiviä ja ystäviä!
- leskenä puoli vuotta
Alkutaival kirjoitti:
Minkä verkkoryhmän sivuilla kävit? Olen käynyt vain tällä sivulla. Kiitokset jo etukäteen! Toivon sinulle voimia antavia päiviä ja ystäviä!
Hei!
Laitapa hakusanaksi otsikossa olevat sanat ja löydät nuorten leskien suojatut sivut, joihin rekisteröitymällä pääset lukemaan muiden samassa tilanteessa olevien "winkkujen" ajatuksia. Jos asut suuremmalla paikkakunnalla tai sen läheisyydessä, sieltä löytyy varmasti ryhmä, joka kokoontuu noin kerran kuukaudessa vaihtamaan ajatuksia. Ota myös yhteyttä eläkeliittoon, joka järjestää "yhtäkkiä yksin" kursseja eri ikäisille leskille.
Voimia sinulle ja toivottavasti pääset vertaistuen piiriin, joka on todella tärkeätä. Et ole yksin ja löydät ihmisiä, jotka ymmärtävät ja joille on helppo puhua. - markit
Alkutaival kirjoitti:
Minkä verkkoryhmän sivuilla kävit? Olen käynyt vain tällä sivulla. Kiitokset jo etukäteen! Toivon sinulle voimia antavia päiviä ja ystäviä!
HEI
SE ON VERKKOKLINIKKA SIVU
SIELLÄ ON LÄHEISENKUOLEMA.
ITSE KIRJOITAN SINNE SIELÄ ON NIIN MONIA JOTKA
OVAT MENETTÄÄNEET LÄHEISEN YSTÄVÄN TAI LAPSEN.
ITSE SAIN TODELLA PALJON APUA SILLOIN JA VIELÄKIN.
VOIMIA SINULLE KOVASTI. - Alkutaival
markit kirjoitti:
HEI
SE ON VERKKOKLINIKKA SIVU
SIELLÄ ON LÄHEISENKUOLEMA.
ITSE KIRJOITAN SINNE SIELÄ ON NIIN MONIA JOTKA
OVAT MENETTÄÄNEET LÄHEISEN YSTÄVÄN TAI LAPSEN.
ITSE SAIN TODELLA PALJON APUA SILLOIN JA VIELÄKIN.
VOIMIA SINULLE KOVASTI.Monet kiitokset, kun olet antanut minulle apuasi. Otan yhteyttä ilmoittamaasi sivustoon. Toukokuussa olin sururyhmän tapaamisissa, mutta se on jo päättynyt. Mielestäni siellä olo oli erittäin hyödyllistä.
- kaksi syd...
Olen siis mies, ja saanut kaksi sydäninfarktia.
Ja viimeisestä on nyt reilu vuosi, ja minulle tehtiin ohitusleikkaus (oli siis vakava, eli suoraan leikkaukseen) Mutta asia minkä haluan sanoa on että näinkin voi sitten käydä kuin meille että todella pitkään yhdessä olo päättyy tuollaiseen sairauteen!
Eli vajaan kuukauden leikkauksen jälkeen toinen häipyy omille teilleen! Ja käy vieläkin nykyisin täälä kuin kotonaan?.. nyt tämä onneksi on hänelle entinen "kotimme" kun jouduin osituksen kautta lunastamaan itselleni, niin että "terve ihminen" voi hyvin. Ja me olimme tosiaan kauan yhdessä kun meillä on yli kolmekymppinen tyttö.
Mutta tuohan on minun murhe, ja kyllä minä ymmärrän sinun kaipuuta miehestäsi, kun itsekin olen lapsena menettänyt isäni, siis kuoleman kautta.- Alkutaival
Viestisi lukeminen satutti kovasti! Vaimon lähteminen tuossa tilanteessa on todella sydämetöntä. En tarkoita, että hänen olisi pitänyt jatkaa yhteiselämäänne säälistä vaan sitä, että jos hän oli syystä tai toisesta turhautunut oloonsa avioliitossanne, asiasta olisi pitänyt keskustella kanssasi ja mahdollistaa teille molemmille ongelmien selvittämisen kautta pääsy hyvään yhteiselämään. Parisuhteessa on aina vähintään kaksi ihmistä! Eikö? Jos asiaa haluaa hieman keventää, täytyy todeta, että lääkärisi teki todella onnistuneen leikkauksen, kun sydämesi kesti tuon koettelemuksen ja voit vielä jatkaa elämääsi.
Menin tyttäreni yllytyksestä toukokuun alussa sururyhmään. Meillä oli kuusi tapaamista, ja joka kerta käsiteltiin tiettyä aihetta. Ryhmässä oli myös kaksi leskeksi jäänyttä miestä. Nostan hattua sille, että he olivat mukana. Usein on niin, että miesten on huomattavasti vaikeampi puhua tunne-elämänsä asioista kuin naisten. Naisilla on usein erinomaisena apunaan läheiset terapeuttiset ystävättäret, joiden kanssa voi keskustella. Kun nuo miehet kertoivat tuntemuksistaan puolisonsa kuoleman jälkeen, tuli esille asioita, joita en olisi voinut kuvitellakaan, mihin mies törmää yksin jäätyään. Nyt kun olet ns. elävän leski, voin hyvin arvata, että elämsi on hyvin samankaltaista kuin noiden miesten. Mitä olet tehnyt ja aiot tehdä normalisoidaksesi elämäsi? Toivottavasti tyttäresi on apunasi! Toisaalta on aika hankalaa käydä hänen kanssaan kaikkia mieleesi tulevia asioita läpi, sillä onhan vaimosi hänen äitinsä. Toivon sinulle lämpimästi voimia, hyvää terveyttä ja kestämistä omalle alkutaipaleellesi!
- Mimuska.....
9kk sitten leskeksi,pari vuotiaan lapsen kanssa.Mies kuoli auto-onnettomuudessa.Ja eka hääpäivämme olisi ollut kuolemasta viikon päästä.Että näin..
- Jaksamista
Toivon kovasti sinulle voimia selviytyä lapsesi kanssa elämässä eteenpäin. Sain mieheni siunaustilaisuudessa adressin, jonka tekstin toivon antavan sinulle ja muillekin surun kanssa eläville voimia ja toivoa: "Yhdet jalanjäljet" Pieni ihminen kulki meren rannalla taivaan Isän kanssa. Heidän kulkiessaan jäi rannan hiekkaan välillä yhdet, välillä kahdet jalanjäljet. Ihminen kysyi Herralta: "Miksi rannalla on vain yhdet jäljet silloin, kun minulla on ollut vaikeaa?" Siihen taivaan Isä vastasi: "Rakas lapseni, silloin kun sinulla on ollut vaikeaa, minä kannoin sinua." Runo on Elvira Madiganin kirjoittama 1800-luvulla.
- leski
osanottoni suruusi, mikä on varmasti suuri. haluaisin ymmärtää tunteesi kun menetys kohtasi yht´äkkiä ennalta arvaamatta. mieheni kuoli elokuussa 2000 syöpään (sairaus kesti toteamisesta 11 kk). ehdimme yhdessä tuntea sairauden tuottaman tuskan. pelkäsin hänen kuolemaansa tuona aikana, vaikka olin työskennellyt sairaalassa ja nähnyt muiden poislähtöjä. eli meillä oli aikaa valmistella kuolemaa, mutta emme sitä sanoin pystyneet valmistamaan. lähtö oli kaunis. kuolema on normaalia yhtälailla kuin syntyminenkin. se on jokaisen edessä. muistan aina mieheni viimeisen hymyn. siitä olen saanut voimaa. tapasin uuden poikakaverin vajaa vuosi hänen kuolemansa jälkeen. rakastuin. häpesin sitä että noin pian. mutta nyt kun aikaa on kulunut kohta 6 vuotta, olen kuitenkin ylpeä siitä että olen selvinnyt asiasta. suhteeni kylläkin nykyiseen poikaystävääni on mennyt huonoon suuntaan. olen vienyt kauniit kukkaset hannuni haudalle tänäkin kesänä ja muistoni häneen ovat lämpimät...
kyllä sinä selviät surusta, kun muistat pitää ihmiskontaktit yllä!!! siitä saa myös voimia vaikka hiljaisuuden ja muistamisen tärkeydestä kannattaa pitää kiinni.- alkutaival
Lämpimät kiitokseet sinulle viestistäsi! Sen luettuani tuntuu, että sain taas himpun verran voimia. Vieläkin on vaikeaa saada nukutuksi. Kuten nytkin, kello lähenee jo kahta yöllä ja heräsin mentyäni nukkumaan puolen yön aikaan. Taas valvon muutaman tunnin ihan virkeänä ja sitten nukahdan ehkä taas pariksi tunniksi. Tämäkin on ehkä normaalia tässä vaiheessa? Päivisin tuntuu, että olen liian väsynyt tekemään sitä mitä pitäisi. Näillä unimäärillä jopa sallin sen itselleni. Jopa ruokakauppaan meno vaatii itseni käskemistä liikkeelle. En malttaisi poistua kotoa mihinkään. Ehkä sitten joskus palaa normaalimpi olotila...
- yksin jäänyt
Minun mieheni kuolemasta on nyt 9kk. Hän sairastui syöpään ja menehtyi suuren leikkauksen jälkeisiin komplikaaatioihin. Koko sairautensa (1,5v) ajan hän eli täysillä ja oli täynnä tulevaisuuden suunnitelmia ja mitä tekisi, sitten kun syöpä olisi voitettu. Minua hän vannotti jatkamaan elämääni, enkä saisi jäädä loputtomasti suremaan, vaan menemään ihmisten pariin, mikäli hänelle jotakin tapahtuisi. Se oli viisas neuvo ja olen sitä noudattanut.
Suru oli ensin musertava, enkä jaksanut tehdä mitään. Sisimmässä oli sumuista, epäuskoista, itkua ja ikävää. Ikävä on vieläkin kova, mutta sen kanssa on jo helpompi elää. Suru ei enää pidä otteessaan kaiken aikaa.
Aika todella on auttanut, ystävät ja kauniit muistot lisäksi. Mieheni jätti minulle vain hyviä muistoja itsestään ja yhteisistä hetkistämme ja elämästämme.
Haluan sanoa sinulle, että päivä päivältä helpottaa ja pääset eteenpäin, vaikkakin välillä tuntuu, että kun on päässyt eteenpäin kaksi askelta, seuraavana päivänä kokee, että on palannut taaksepäin viisi. Hän on aina lähelläsi unissasi ja muistoissasi, elää sinussa.- tähti
Voimia sinulle jaksamiseen ja enkelit sinua varjelkoon.Mieheni kuolemasta tuli eilen vuosi ja tämä aika joka on mennyt on ihmeellinen jotenkin sitä ei vieläkään jaksa uskoa todeksi, että ei tule vaikka odottaa ei kuule rakkaita sanoja eikä kosketusta. Voimat jaksamiseen olen saanut tyttöjen perheiltä, lastenlapsista, vanhemmista ja siskostani.
Pikkuhiljaa sinäkin huomaat, että jaksat joka päivä hiukan enemmän, sillä kiirehän ei ole. Suru pitää surra ja itkut itkeä. Huomasin juuri eilen, että en enää itke juuri ollenkaan, vaan muistelen vielä enemmän hyviä muistoja.
Annetaan rakkaittemme nukkua rauhassa ja yritetään irrottautua, niinkuin vanhat ihmiset on neuvoneet.
Rauhallista kesää sinulle ja jaksamisia.
- kaksi kuksaa
Suru on vai niin lähellä minuakin. Minäkin jäin 4 kk sitten yllätäin leskeksi, vaikkakin oli tiedossa, että näin voi tapahtua. 28.8.2011 olisi meidän 40-vuotis hääpäivämme. Rakkautemme oli niin kaunista, tapasimme 14 vuotiaana. Olimme kuin kaksi yhteen liitettyä ihmistä. Tiedän, että pakon sanelema pitää olla vahva, mutta ei se mene niin. olen herkkä ja itken ajatellessanikin miestäni. Kukka seppeleeseenikin halusin laittaa Kirkan laulun sanat NIIN PALJON SE SATTUU..... Juhannus on tulossa ja itken jo etukäteen kuinka ja miten sen voin viettää!!!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jussi Halla-aho huolissaan Sofia Virrasta
Jussihan on vanha vihreä. Onko tässä kyse alkukesän kiimasta, kun aidan toisella puolella oleva vihreä alkaa kiinnostama987791Sofia Virta kadonnut....onko juomassa?
Virran poissaolo eduskunnasta on herättänyt huomiota. Esimerkiksi Ilta-Sanomat kertoi aiemmin, että Virta on ollut tällä1366513Julkista rahaa ei tule antaa senttiäkään yksityisille yrityksille
Julkinen raha on meidän yhteistä rahaa, ja se raha on tarkoitettu yhteiseen käyttöön, kuten esimerkiksi tuottamaan palve1794645Tytti Tuppurainen: Suomen pakolaiskiintiö pitäisi nostaa 10 000 vuodessa
asia on faktaa, noin Tytti sanoi aiemmin. Kun taas Orpon hallitusohjelman mukaisesti Suomen pakolaiskiintiö on pudotettu2403182Halla-aho sivaltaa edustajantyöstään lintsaavaa Sofia Virtaa
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/937c74d7-f905-4466-b9b4-abd017fe5b63 Kansanedustajan on ilmoitettava poissaolosta962703Ruotsissa uusi monikulttuurisuusongelma: Mummonraiskuut
Ilmiö räjähti käsiin ja nyt painetaan paniikkinappulaa. Moni vanhustenhoivayhtiö on joutunut jopa lopettamaan, koska keh622124- 1471808
Ruoan arvonlisävero menee käytännössä tukijussille
Ilman juomia elintarvikkeiden myynti vuonna 2025 oli reilut 15 miljardia euroa. Tuolla tasolla arvonlisävero pyörii pari31737Vihreät REPEÄMÄSSÄ oijoijoi....Virran sekoilut on liikaa
Jo ennestään vihreiden kannatus on suossa vaikka puolue istuu oppositiossa, nyt tuli Virran temppu kun häipyi tuosta vaa201651Yhteydenotto
Tiedätkö tai ymmärrätkö syyn, miksi kaivattusi ei ota sinuun yhteyttä? Mikä se syy on?1971594