AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

 /   /  / Hyvästi paska elämä! Mun tarinani

Hyvästi paska elämä! Mun tarinani

76 Vastausta 13 160 Lukukertaa
Pahoittelen jo aluksi kaikkia kirjotusvirheitä sun muita sekavuuksia mitä viljelen.. ja tota kiroilua. Kellokin on hassua aikaa. Mutta mun on pakko kirjottaa tää vaikka hölmö teksi onkin.. toivottavasti joku kuitenkin lukee. :)

Okei eli oon nyt 17-vuotias poika ja mulla on ollut elämä joka ei ole ollut mielestäni kovin mukavaa. Kaikki alkoi siitä kuin synnyin, mut ehkä eka tähän juttuun liittyvä asia on vanhempieni ero. Olin silloin neljän ja muistan sen erittäin hyvin vaikka en siitä oikein mitään syvempää tajunnutkaan. Noh, päädyin sitten isälle (tahdoin ite) ja siinä sitten oltiinkin.

Meniköhän viikko tai pari siitä kun oltiin muutettu isän kaa pois niin heräsin kahden aikaan yöllä huomatakseni olevani yksin kotona. Mitä mä teen? No tietysti lähten etsimään iskää ulkoa kun kotonakaan ei yksin itkien ja paniikissa ulkaltanut olla. Lopulta kaikki kuitenkin käänty hyvin kun isä tuli mun tunnin pihassa odottelun jälkeen kotiin, oudosti hoiperrellen.
Näitä samoja tapauksia sattui monia ja kävihän se lopulta mulle selväksi, että mihin baariin se isä aina meni, joten jatkossa siis suuntasin sinne aina hakemaan häntä kun satuin vahingossa yöllä heräämään. Harmi vaan kannaltani, että joskus isä sai päähänsä mennä keskikaupungille juhlimaan ja sinne on 7 kilometrin matka täältä. Kun ei siis isää löytynyt lähibaarista niin mun piti sitten tulla kotipihaan huutamaan (rappuunhan en edes päässyt kun ei mulla ollut avaimia niin nuorena) ja lopulta naapurit ottivat sitten meikäläisen sinne nukkumaan.

Siitä ei isä ilahtunut, että olin mennyt naapureille nukkumaan: isä tuli testanneeksi miten hiukseni kestäisivät jos niistä nostaisi minut ilmaan.. ja kyllähän ne kesti. Noh, seuraavalla kerralla hän piti huolen etten pääsisi ulos kun hän menee yöllisille seikkailuilleen. Rautalangoilla hän sitoi välioven kahvan kiinni ulko-oven kahvaan enkä siis saanut väliovea auki. MUR sanoin minä! :/

Joo no nyt hypätään eli ei yhdestä ikävuodesta noin perusteellista jauhantaa. Toi kuitenkin jatkui: isän käyttämä väkivalta, känniläisten kotiintuonti, mun yksin kotona olo jne.

Vrum aikahyppäys neljännelle luokalle koulussa. Mulle meni ihan hyvin: kavereita riitti, opettajat kehuivat, isä oli jo rauhoittunut.. ja olin jo niin vanha ettei se kummemmin tuntunut vaikka öitä yksin jouduin olemaankin
Mutta sitten paras kaverini teki tempun, jonka takia kaikki alkoivat syrjiä ja kiusata minua. En kerro syystä tuota temppua mutta vaikka muut saivat lopulta tietoon asian oikean laidan (eli periaatteessa heidän olis pitänyt lopettaa moinen) niin silti he jatkoivat. He olivat saaneet minusta jo sen uhrin mitä vaania eivätkä tietenkään siitä luopuisi.
Eli joo olin sitten jatkossa ilman kavereita plus kaikki se haukkuminen ja joskus fyysinenkin väkivalta, joten kouluun meno oli uskomatonta kidutusta. Lintsattua tuli.. eikä kukaan kummemmin välittänyt. Jatku sen ala-asteen loppuun. Sitten menin seiskalle ja sama kidutus jatkui. :/

(mua väsyttää jo eli jatkan lyhkäsesti hyppien)

Siinä meni se seiska lopulta olematta paljoakaan koulussa eli "välivuosi" ja seuraavana vuonna uudestaan sama vusoiluokka mutta eri koulussa. Meni sitten ihan okei vaikka kavereita ei ollutkaan. Mutta en niitä heti halunnutkaan kun en paljoa ihmisiin pystynyt luottamaan noiden juttujen jälkeen.
Koulunumerot mulla on ollut aina ihan hyvii/kohtuullisia vaikka tiedä mitä kymppejä ne olisivat enemmän olleet (joistain kokeista kyllä tulikin niitä) ilman tuota sakkaa. Ja oli mulla sitten muutama koulukaverikin tossa ylä-asteen lopussa. Olin aika pidetty siellä ja se oli kieltämättä tähän asti mun parasta aikaa.

Noo mität sitten kävi? Hain lukioon ja pääsinkin.. muuutta. :/ En mennytkään. Mun ois siis pitäny alottaa se viime syksynä. (kadun nyt) Mulla alko vaan oleen vaikeeta silloin. Nii.. vuosi sitten takaisesta kesäloman alkamisesta tähän päivään on ollut elämäni vaikeinta aikaa. Kotona ei ole mennyt hyvin isän kanssa. Pahin on kuitenkin se, etten ole ollut ulkona 13 kuukauteen! Kuulostaa aivan hullulta. Mutta jeps niin se on. Tässä lyhyesti jotain pöhköä:

- Tähän juttuun olen kirjoittanut enemmän kuin koko 13 kuukauden aikana yhteensä. Ainoastaan Googlen hakuun kirjotellut kyseisessä ajassa muutaman kerran jotain ja sähköpostilla hammaslääkärin ajanperuutuksen

- Syksyn aikana lihoin 15 kiloa mutta laihdutin kevään aikana takaisin entiseen painooni. Just kokeilin et farkut menee yli vuoden tauon jälkeen jalkaan ja muutkin vaatteet.. menihän ne. :P

- Itsemurha kävi joskus talvella mielessä muttei kovin vakavasti. En tee sitä missään nimessä.

- Kaikki maailmanrauhan rikkojat, rikolliset sun muut sellaset haistakoot paskan.

- Olen täällä tähän aikaan siksi, koska on noi nukkumisajat "vähän" hunginnolla.. heräsin just 4 tunnin unilta.

Mut hei nyt se syy miks tän edes kirjotin! Joo eli tuli nyt tässä illalla vaan sellanen vahva tunne, että nyt riitti ja taidanpa pistää tässä elämän vaan käyntiin! Toi yks kirjotus täällä kyllä vähän avitti et joku mulla avautu. Ette uskokaan kuinka kamalaa tää vuosi on ollu. :(

Olin äskön parvekkeella ja aah miltä se ulkoilma tuoksuukaan! Ihan mielettömän ihana fiilis kun kaikki lähtee nyt sujumaan. Kiva päästä nauttimaan esim. iltasista kävelylenkeistä/hölkkäilystä pitkän tauon jälkeen jne. Tekis nyt heti mieli mennä pomppimaan tonne sateeseen.

Joo no aattelin alottaa maanantaina tilaamalla parturin. On meinaan jääny pari parturi reissua väliin eli tollane puoli Robert Plant hippiletti päässyt tulemaan. Ei kuitenkaan älyttömän paha XD
Jos siis näätte ens viikolla oudolla kävelytyylillä (jotenkin uutta kävellä pitkästä aikaa tuolla, jännittää varmaan(?)) menevän jätkän oudolla pehkolla niin älkää ihmetelkö. Täältä tullaan!

Sit vielä yks juttu. Oon pitäny itteeni aika oudon näkösenä ja sekin ärsytti. Mutta tajusin ettei mun kantsi välittää. Itse asiassa huomasin äskön, että mullahan on ihan hyvä kroppa ja kasvotkin näytti peilistä ihan okeilta.

Mut joo tosi sekava tuli kun on niin paljon asiaa, että pistin vaan palasia sieltä täältä. Et en kummemmin alkanut tässä selvittämään esim. et miksi tosta ulos menemisestäkin tuli niin ongelma mut se vaan lähti siitä sillain. Toivottavasti kuitenkin jotain tolkkua saatte jos jaksatte lukee. Noni moi! :) :D

Harvinaisen selkeää

tosiaan lusinut noin kauan ihan vapaaehtoisesti.
Kantaako sossu sulle ruuat kotiin?

Itsesääliin on helppo vajota.
Puhun kokemuksesta, itsellä kesti koulukiusaamisesta ylipääseminen henkisesti varmaan jotain 15 vuotta.
Masentuminen on usein helppo ratkaisu, vaikeampaa on ylöspääseminen.
Ympäristön vaihdos auttaa, aika auttaa, uudet naamat auttaa, raha auttaa yms.

Kun et kerran ole tapa tai ammattirikollinen jonka elämäntapaan kuuluu lusimisen riski, niin kannattaa lähteä ulos ja yrittää päästä pois ahtaasta ympyrästä. Vähän kerrallaan, mutta kokoajan eteenpäin.

Koska olet nuori ihminen, niin hae ihmeessä koulutukseen ja tee se riittävän kauas, niin voit luoda itse oman historiasi ja aloittaa puhtaalta pöydältä.
Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan.
Kaikki suurmiehet ovat hakeneet vauhtia kauempaa ja kertoneet mitä ovat halunneet muiden tietävän.

Jollet ole aivan teoreetikko, niin suosittelisin jotain ammattiin ohjaavaa koulutusta, sillä pääsee nopeimmin rahaan kiinni ja voit kohottaa elintasoasi, hankkia sitä mitä haluat ja saada siinä sivussa itsetuntoa ylös.
Sama se mitä teet, tärkeintä on liike.
Vierivä kivi ei sammaloidu.

Taas näkyy miten aurinko nousee.
Ota oikeasta vuorokausi rytmistä kiinni, aloita uusi elämä jo maanantaina.
Koskaan ei ole liian myöhäistä pyrkiä parempaan.
Aika on vielä ystäväsi, käytä sitä hyväksesi.
Paras kosto on elää hyvä elämä.

Vastaus

Sossu on ollut ihan tietämätön eikä minulla ole mitään yhteyksiä sinne. Isä kuitenkin käynyt nykyään töissä jo pidemmän aikaa ja on ne ruuat tuonut. Melkein kaikki kotityöt mitä täällä voi tehdä, niin olen sitten tehnyt sen eteen ja no, vapaaehtoisestihan ne kuitenkin tein.

Ja olinko kotona ihan vapaaehtoisesti? Siis mä en vaan pystynyt lähtemään täältä vaikka kuinka olisin halunnut. Olin siis itse sen estäjä. Mun piti vaan voittaa itseni.

Koulutus jutut katson vähän myöhemmin ja että millä alalla oleilen sitten kolmasosan päivistäni. Meen nyt aluksi yksi asia kerrallaan eli vuorokausi rytmin kuntoon laittamisen aloitan nyt. Kun menin muuten tossa aamulla nukkumaan niin nukuin levollisesti pitkiin aikoihin ja näin rentouttavia unia enkä painajaisia. Tunnen nyt olevani vapaa.

Kiitän vastauksesta.
22.7.2006

Kirjoittaminen on hyvää terapiaa. Helpottaa purkaa mieltään kirjoittamalla.

Kun kaikki ihmiset ymmärtäisivät, että vanhempien avioero ei lapsilta mene noin vain jälkiä jättämättä.

Oli vähän pitkä keskustelunavaus, mutta on hyvä purkaa joskus paineita kirjoittamalla.

Parempaa tulevaisuutta toivotan sulle.

Hepa

Mahtavaa, hyvä sinä!!

Hyvä hyvä! Tiedän miten kauheeta tollanen on. Ite masennuin 1,5 vuotta sitten. Eli ei ihan samanlainen tapaus mutta saman tapainen. Nyt munkin elämä menee ihan hyvin. Itseeni en vielä ole täysin tyytyväinen esim. vartalooni. Mutta olen jo melkein ymmärtänyt että kaikki ovat omansa näköisiä ja kauniita omalla tavallaan. Paljon onnea sulle! Toivottavasti haet seuraavana vuonna lukioon :)

Voi kuule,

ole lähimainkaan tyytyväinen omaan vartalooni. Ja aloittajalle: Kertomasi oli päinvastoin selkeää, plus mielenkiintoista!!!

.:)

Hyvä sinä! Pidä elämästä kiinni, nyt kun olet otteen saanut. Sinulla on merkitys, tsemppiä!

hienoo

Todella kiva kuulla, että yrität taas päästä kunnolla tähän elämään kiinni! =) Sulla on ollut vaikeaa, mutta hienoa et jaksat yrittää nousta ja varmasti se onnistuukin! Täällä eletään vain kerran, elämä on lahja mistä pitää nauttia!!

Moi!

Mul ei lähimainkaan noin vaikeaa lapsuutta ollu, mut silti elämä on kolhinu kovilla moukareilla.
Vaikka kuinka haluisin nousta, en vaan saa voimia siihen. Ironiaa on, että mun peruslauseita on aina ollu, et kaikki asiat, myös pahat tapahtuvat vain tapahtuakseen ja ei pidä huolehtia tulevasta.
Rakkaus on yksi pahimmista kiduttajistani kaiken muun rinnalla. Ainoa asia, joka mua oikeastaan pitää vielä hengissä on jonkinlainen toivo, joka sekin alkaa hiipua.

Mukava kuitenkin kuulla, et sulla on kääntyny paremmaks. Voimia sulle nousta suosta kokonaan ylös:)

Jees

Tosi hienoo et saat elämäs kuntoon! Kaikkee hyvää sulle.

..-

Meneppä joskus ulos istuskelemaan ja kirjota vaikka kirja! sulla soljuu hyvin teksti ja oli mukava se lukea vaikkei sulla oo ollukkaan kovin mukavaa.Mukavempaa jatkoa sulle!

Haa

En nyt tiedä näistä kirjoitustaidoistani mut oon sattumalta ajatellut jotain tuollaista. Jos kirjoittaisi jotain vaikka ihan huviksensa. On mulla jonkinlaisia ideoita päässä pyöriny. :P

Mitenkä?

Miten aika on kulunu kotona ollessa? Nyt kesäloma, eikä tiedä mitä tekis...

Jep

Aika on kulunu kuin siivillä kaikesta huolimatta. Mä oon sellanen ihminen joka ei tunne oloansa mitenkään tylsäksi vaikka en tekisikään mitään. Olin kai niin tottunut siihen tylsyyteen etten huomannut sitä.
Toisaalta kyllähän mä teinkin jotain. Esim. kuuntelin musiikkia, sävelsin musaa päässäni, mietiskelin paljon, katoin pari leffaa, tein kotitöitä, vatkasin peiton alla, voimistelin etten surkastusi, lueskelin, tanssin, itkin, hommasin kameralla kaikkee jne. Kummasti se reilu vuosi siinä humahti kotona. :D

En osaa siis sen kummemmin neuvoa eli tee sellaista mistä itse pidät. Suosittelen ainakin ulkoilemista. :)

Niin ja kiitos vielä kaikille vastanneille! Ja jotka tossa nyt sano omaavansa joitakin ongelmia elämässään niin toivotan onnea niiden voittamiseksi. Itsekin sain voimia loppujen lopuksi aivan yllättäen ja oudolla tavalla ettei kannata toivoaan ikinä menettää.

P.S. Niin ja vaikka kuinka kamalalta tuo tuntuikin niin oon kääntäny sen jo positiiviseksi kokemukseksi. Enää ei ole kuin kaksi vastoinkäymistä jotka minut voisi pysäyttää! Toinen on välttämätön.

hienoa =))

tosi kiva kuulla tuollainenkin tarina :P ja hienosti kyllä kirjoitat =) kirjoita ihmeessä enemmän, sillä olet hyvä! :) muista, että olet nuori vielä eikä sinulla ole minnekkään kiire. nyt, kun ole taas päässyt elämään mukaan etene hitaasti oman rytmisi mukaan :P kyllä sitä vissiin lopulta aina tajuaa, että on tässä sittenkin jotain järkeä ja mielenkiinto herää =) toivotan sinulle erittäin hyvää jatkoa ja onnea elämääsi =)) ja pianhan voit jopa muuttaa omaan kämppään, kun opiskelemaan menet :P

heissunveissun o/

KYSYMYS!

Hienoa, että mietit noin! :) Haluaisin vielä kysäistä, että mikä teksti auttoi sinua, kun mainitsit lukeneesi jonkin kirjoituksen? Ja onko se se "Itsekin sain voimia loppujen lopuksi aivan yllättäen ja oudolla tavalla ettei kannata toivoaan ikinä menettää."?

Kiitos! :)

Vastaus

Luin aika montakin mukavaa kirjoitusta ja vastausta aiheisiin mutta toi "Mikä elämä!" jäi mieleen parhaiten joiltakin osin eli siihen viittasin.

Ja toiseen kysymykseen vastaan, että ei täysin mutta oli se osana sitä kokonaisuutta. Sanavalinnat "yllättäen" ja "oudolla" vedin kyllä toisesta jutusta. :)

Ole hyvä! :D

vou?

Olipas mielenkiintoinen tarina. En voi sanoo nyt että "tiedän miltä susta tuntuu" tai "puhun nyy kokemuksesta kun kerron sinulle että.." tai jotain, koska itse en ole ikinä kokenut mitään lähellekkään tuollaista. Mutta tuntuu ihan mielettömän hienolta miten joku tulee tänne vaihteeksti kertomaan miten hyvin elämä taas alkaa mennä <: Ja varsinkin kun luin tuota niin jossain vaiheessa (myönnän) että mietin "voihan saakeli, eikai taas näitä itsensä säälijöitä, nouskaa jaloillenne" . vou. sähän olitkin jo tehnyt niin! muthei, hieno homma! En osaa muutakaan sanoa. (:

voi poika pieni <2

Luin koko tekstisi ja todella hieno kuulla että olet positiivisella mielellä liikenteessä! Oikeesti todella upeaa! Sinulla on ollut vaikea lapsuus :( ja se on tosi surullista, koska kirjoituksesi perusteella vaikutit hyvin järkevältä nuorelta!

Älä anna periksi! Ja jos joskus lannistaan, niin kirjoita vaikka tänne nettiin, soita ammattiauttajille (siis ihan vaan että puhuisit niille.. jos siis siltä tuntuu) ja muutenkin TSEMPPIÄ SULLE <3 Toivon sitä ihan aidosti!

Joo

Heh, tulin just ulkoa ja oli siis eka reissu pitkään aikaan. Olinhan mä vähän niin kuin lapsi joka on oppinut juuri kävelemään ja silmät kosteina. Oon joskus vähän yliherkkä ja sillee. :)

Mut oikein lämmittää, kun täällä tuntuu olevan tollein mukavaa väkeä jotka jaksaa toivoa kaikkea hyvää ja kannustaa! Ilman uskoa, että teidänlaisia ihania ihmisiä on vielä olemassa en olisi noussut sieltä missä olin, joten en voi turhaan sitä hehkuttaa. Ehkä törmään vielä sellaseen ihmiseen ja saan hänestä ystävän tai enemmän. Ei sitä ihminen vois enää muuta sydämestään toivoa.

aivan varmasti löydät..

ja teet vielä jonkun tytön maailman onnellisemmaksi <3

Hei.

Miunki vanhemmat on eronnu kun olin peini, 3-vuotias. Ja isä on alkoholisti. Pienenä heitti joskus vetee yleisellä rannalla kun leikillää tönäsin hänet laiturilta alas. Hää oli kännissä siis.

Muttamutta. Tää kuulostaa siusta varmasti oudolle, mutta jos haluaisit kirjotella kokemuksistas, ni alkasin mielelläni meilailemaa siun kanssa. Ko ollaa koettu saman tyylisiä asioita. Eikä miun ystäväpiirissä ole vastaavaa ollu kenelläkää ko mitä' miulla. Mutta ymmärrän HYVIN jos et halua. Sanoisit sitten sen ein edes miun sähköpostiin; mus_mu_@hotmail.com

voih:D(kysymys kans)

mul tuli iha tippa silmään ko luin tota tekstiii niin koskettavaa<3<3:))oot kokonu kaikkee pahaa mut oot silti jaksanu hyvä sinä ja yritä jaksaa ja ponnistaa niin voit elää vielä TODELLA hyvän elämän<3:DDtuli vaan yks kysymys mieleen et ooks äitis kansa väleissä?=Dja haluisin kovasti olla kaverisi<3ja olla tukenasi mutta olen täältä kautta tukenasi kovasti<3:DDD

Heh

Oon mä ihan hyvissä väleissä äitini kanssa. Joo no kiva, että oot tukena siellä missä sitten ootkin. En unohda sitä. :)

Hienoa :>

Kuulostat todella fiksulta ja järkevältä pojalta, verrattuna muihin ikätovereihisi :> Tsemppiä.

kok. on

No onhan sulla tietty rankkaa ollut, mutta loppujen lopuksi olet itse vastuussa elämästäsi. Sulla on kuitenkin vuosia edessäsi monta, joten muutamat epäonnistumiset eivät elämääsi kaada...niitä sattuu kaikille.

Itselleni juuri tuo aika elämästä siinä 17-20v olivat vaikeita ammatin valinnan kannalta. Olen aloittanut monta koulua ja lopettanut kesken, mutta nyt 30vuotiaana olen vihdoin kouluni käynyt ja ammattitaito on sellainen kuin haluan sen olevankin.

Joissakin tapauksessa välivuosi on hyväkin juttu, joten voit aina palata takaisin koulunpenkille! Oikeasti, zemppiä elämääsi! Tärkeintä opiskelussa on motivaatio ja jos sinulla sitä on, niin yksi tai kaksikaan välivuotta ei enää siinä tilanteessa haittaa ollenkaan! Jos uskot itseesi ja haluat oppia niin saat varmasti lukion jossakin vaiheessa käytyä.

hyvä

tosi hienoa että oot päässyt nyt elämässä eteenpäin ja päättänyt alkaa elää:)tsemppiä sulle paljon ja kyllä mie luulen että nyt sie kyllä pärjäät:)

ei oo ruusuilla tanssimista

hitto ku oli tyhjentävä teksti. mitä tuohonvoisi sanua. itsellänikään ei ole ollut helppoa nykyään. sattumalta löysin tämän tekstin googlesta hakusanoilla: paska elämä. tämä auttoi minua eteenpäin. toivon kaikkea hyvää elämääsi..

minulle

kävi juuri näin kuin edelliselle kirjoittajalle. Voimia ja jaksamista!

samoin

Samoilla hakusanoilla myös eksyin tänne. Minun taytyy ihan kiittää aloittajaa. Jutun luettuani itsellekin tuli taas jo positiivisempi olo. :)

Minulle myös

kävi niin, että ahdistuksissani googlasin "elämä on paskaa" ja päädyin lukemaan tekstisi. Mulle tuli tosi paljon parempi olo, kun luin kirjoituksesi. Kaikkea hyvää jatkoon!
Sama juttu- Heh. paska elämä yhdistää? ;P
O.o No näköjää yhdistää! Itsekki hain Googlesta paska elämä ja tadaa! Täällä ollaa!! ;)

:()

surullinen tarina :// etkö sä voinut muuttaa äitisi luo silloin kun ymmärsit jo ja sua pahoinpideltii?

nolo

nolo jätkä, toisilla asiat aikalailla paskemmin eikä silti sulkeudu himaansa. Ja kauheeta, faija kiskoo hiuksista =DDDDDDDDDDDDDD ja iik kiusataan ;< vedä niit turpaa. Mut onnee vaa surkeeseen elämääsi.

zemppiä!

hyvä, usko vaan itseesi!

Ihana

Oi kuh ihanaa... vaik suututti toi "nolon" viesti...haiskatkoon paskaa>:(

Mut oikeesti toivottavasti kaikki menee hyvin ja eläät positiivisenä (ei silti liian positiivisenä- niist ei tykätä suomessa) Mut silti...

Mull on ihan semmonen perus elämä ollu ja 19;ännell mennää. mut viime vuos oli vähän rankkaa:S mut sit kuh luin tän niin tuli ihan kyyneeleet silmiin ja toivon oikeesti et kaikki menee hyvin ja et jaksat ettieppäi:)) Hiih ois kivaa tavata sua:D

Googlasin sanat " paska elämä"..

Vaikutit ikääs paljon kypsemmältä, kun tässä luin ensimmäisen tekstis.

Toivon sydämmestäni et oot tähänki asti noussut aina jaloilles.
Toivon, että oot saavuttanut yhden tavoitteistasi. Oikeestaan USKON, että oot pystyny!

Unelmia ja tavoitteita lisää!:) Oo se henkilö, jota aina oot halunnut olla!:)

Lämpimät toivotukset!

Vahan ihanaa

Oot tosi hyva kirjottaan ja mulle tuli ihan uskomattoman hyva fiilis ku luin ton sun tarinan koska valilla tulee niin paha uskonpuute ja tuntuu ettei paase mitenkaan ylos. Valilla sattuu sellasia asioita mista ei vois ikina uskoo et tapahtuis. Munki isalla on paha alkoholiongelma ja siihen on liittyny kaikkee muutaki kauheeta mutta jos niita pystyy mitenkaan kaantaa positiiviseks ni oon tullu paljon vahvemmaks, tosin en kyl omaa mitaan hyvaa itsetuntoo kunoon tanne eksyny. Itekki olin tosi pahasti jumissa kotona mita ei toisen ryyppaaminen helpota. Mutta nyt oon paassy muuttamaan pois kotoa ja pois koko maasta enka malta odottaa mita tuleva vuos tuo tullessaan! Autto lukee sun teksti koska samaistun suhun tosi paljon ja oot hyvaksyny ittes ja tiiat etta parjaat :)
Cool story bro!
Oho, oletpas sä tuhlannut elämääsi. Tosi kauhee tyyppi toi isäs. Alota nyt elämä uusiks, kyllä se siitä lähtee käyntiin :) ! Ja jos alkaa masentaa, niin mene ammattiapuun :).

Onnea sulle!

Itsekin olen aikamoisen lapsuuden kokenut. Vanhemmat tosin ei ole eronnut (vaikka monta vuotta sitä toivoin). Nyt elämä sujunu kanssa aika mukavasti, kun täysi-ikäisyyden saavutin.
Tästä sinun kirjoituksesta sain inspiraation, että voisin itsekin kirjoitella menneitä, saatan ehkä jotain julkaistakin sitten. :)

Mutta hyvä oikeasti että elämän saanut taas raitelle.

hmm

itselle käyny vähän samanlailla nuorempana elämässä, vanhemmat eros kun olin 6v, kaikenlisäks koulukiusaamista ja mutsin alkoholismia. kaikesta kyl pääsee yli, ja pari vuotta sen jälkeen huomasin olevani kaikista kavereista henkisesti vahvin ja taitava jopa käsittelemään ihmisiä(nuorena olin siis ujo ja eritoten huono ihmistuntija) hieno tarina! näytä elämälle närhen munat! :) ps. googletin hakusanalla elämä on paskaa :D
googletin haulla paska elämä ja näiden tekstien lukemisen jälkeen elämä tuntuu vielä paskemmalta.

Katso siis elämää ja rakkautta

Ihmiset voivat käydä pohjalla mutta sieltä myös noustaan.
Valossa saa elää. Pimeydessä ollaan vain hetkellisesti.

Rakastuin suhun <3

))))): voimia sulle, muru, kumpa voisinkin tutustua suhun ^^
SORI TÄÄ TURHA KOMMENTTI, tunnut vaan niin ihanalta ja täydelliseltä ihmiseltä
äää (: en oo ees nähny sua, mut <333333333333
Kuvottava tyyppi tuo puskaprovo!!
Jauhaa samaa sontaa päivästä toiseen. Tässä maassa on kyllä tosi huonosti hoidette noiden psyykkisten ongelmien kanssa painivat tapaukset. Nuo puskat älämölöt on selvä hätähuuto, että auttakaa häntä. Surullinen tapaus kaiken kaikkiaan.

heippa

täytyy sanoa, että oon vaikuttunu jo tosta tekstistä mitä oot joutunu kestämään. omat vanhemmat on myös eronnut, kun olin ensimmäisellä luokalla. 2006 skesällä sitten lemmikkikoira kuoli, viikoa sen jälkeen perässä seurasi isä. itse täytän helmikuussa 15, joten luulet varmaan että oon joku idiootti. mutta kuitenkin, oma elämäni on ollut sirpaleina monta kertaa, mutta aina on jostain voimia saanut. ala-asteella on minuakin haukuttu,mutta aina on muutama kaveri löytynyt. parhaan kaverin oon tuntenut 3 vuotiaasta lähtien. nyt yläasteella on myös ollut vaikeuksia esim. itsetunnon kanssa (johtuen varmaan ala-asteen kiusaamiskokemuksista). asiat näyttävät nyt paremmilta täältäkin katsottuna, ja ongelmat ratkoutuvat pikkuhiljaa. :))

Moi

mulla on samoja ongelmia joten et ole yksin . jos haluut jutella enemmän niin mä voin ainakin jutella :P :)

<3

toi oli koskettava ! googletin just että elämä on paska ja tää tuli toisovvtavasti luet tän vaikka tästä onki nyt aikaa. paljon samanlaisii ongelmii kotona isäpuolen kanssa. elämä ei oo aina niinku elokuvissa

Ihailen juuri tuollaisia ihmisiä!

Sää oot kokenu melko kovia. Silti jaksat nousta taas tolpillesi, ja noin positiivinen asenne vaikka elämä on mennyt kuinka perseelleen jossain kohtin. Harmi ettei tuollaisia oman elämän sankareita huomata niin usein.

voi vittu

ei muilla sit oo paskaa.. pystyy mätänee reilu vuode kotona!? heräis ny ! ja 17 v jätkä ja XD voi vittu
On käynyt itsemurha mielessä mutta ei tosissaa SITÄ EN TEE mitä paskaa tee vaa :) olisin sulle hyvä ystävä jos tarvit tukeee ootkos jo päässy vauhtii. onko lapsia. onko isä linnassa?? HEIHEI
äää ! mä en oikeesti jaksa tätä elämää >:( välil tekis mieli ottaa veitsi ja vetää kurkun auki .. :( my life is sucks !
my life is sucks?:S
moi olen farmari iiro
langenoja on homo
Olen tosi iloinen sun puolestas! =D Itelle on tullut vähän "When will my life begin" fiiliksii D= Kaikki on nyt vähän syvältä kun ei vanhempiikaan näe paljoo kun on kaikkialla kokoajan tai nukkuu... =_=" no jaa! Onhan mulla kavereita! >=D Hei! Mä päätin just äskön.. NOW WILL MY LIFE BEGIN!! BUAHAHAHAHAAA!! KYLLÄ! JEE!! sori sekoon
Voimii sulle
Kato nytte on osaa ees enkkuu !vitun RASITTAVAA JOKU KOULUKI:P
Aina jos teen jotain oikein kukaan ei ikinä muista sitä,mut sitte ku teen jotain väärin kaikki muistaa sen...
Ihminen on sellainen. Eiu ole sinun vika. Ei kiitos sanaakaan kukaan muista, mutta jos et sani, niin muistaa.
Tsemppiä ystävä.Talvi on tummaa aikaa, mutta läpi päästään jooko?
t.ile
Hei, onNee sullekki yritykses kaa!:) Mut lukiessa tuli ajatus sulle: Kirjota joku novelli tai kirja, sillä sun elämäs vois olla tosi kiinnostavaa luettavaa, ja osasit kirjottaa tuon tekstin tosi hyvin :D Oikeesti, kokeile ees :P
Hei jos tämä sun tarina on tosi, niin olen ylpeä sinusta, olet uskomattoman vahva ja hyvä tyyppi! Olisi kiva kuulla mitä sinulle kuuluu nyt? Me, joilla on huonot lähtökohdat elämälle valmiiksi tarvitaan enemmän voimia aikuiseksi tulemiseen ja arkeenkin joskus, mutta toisaalta, uskon, että me ollaan lopulta vahvempia kuin pumpulilapset. Olet huippu!
No jo oli koskettavaa. Onnee vaan jatkoon :D
Nojoo, et oo ainoo. Itse oon nyt menossa yläasteelle ja mua on kiusattu 3 lk asi. Musta huijataan tosi ikäviä juttuja, joita en ikinä tekisi. tänään aattelin tehä itsemurhan , koska en jaksa tätä vitun paskaa enää yhtää. Musta on tullut ajanmyötä tosi ystävärakas, koska niitö mulla ei montaa olekkaan. Mua harmittaa tosi paljon jos mun kaverit puhuu musta seläntakana pahaa, koska valitsen mun kaverit tosi tarkkaan D; mutjuu pärjäile !
Tuttu tunne. Oon menossa nyt ysille....... En jaksais!!!
Kirjottele jos haluuuuut :)

moimoimoi1997@gmail.com
Etkös sä oo se joka meinas karata kotoa? Sama osoite... :D Nii ja anyway Respectiä!!
huonolla lykyllä tämmöisist joutuu mielisairaalaan ja pitkäksi aikaa, syömään lääkkeitä ja kunnon yhteiskunnan tätien laittamaa aamupuuroa.
Niin ja juuttuu siihen huono tausta -paskaan moneksi vuodeksi ennenkuin tajuaa, että sekin on yhtä paskaa. Aluksi vain saattaa luulla, että siinä on jotain hehkua.

Menkää helvettiin -tajuamiseen voi mennä vuosia, mutta mikäs siinä, yksi illan avautuminen ei helvetiltä pelasta, sossuun ja mielisairaalaan aina ehtii vaikka 27 vuotiaana.

Ja paskan marjat silloinkaan kukaan välittää oikeasti mistään. Mutton pakko sivuuttaa koko aihe mielestä, koska muuten hukkuu peruuttamattomasti kaikkeen paskaan mitä vain sitten yhteens joka asiasta löytyy.

Hukkuminen kannattaa paskan vertaa, ettei siis kannata yhtään.

Älä tällaisia avautumisia isoille tuntemattomille ihmisille kerro. Joudut heti hoitoon. Et aavistakaan, miten paskaa maailma on. Mutta nyt vuonna 2012 varmaan jo tiedät siitä enemmän. Tai sitten olet päätynyt samaan baariin kuin isäsikin.

Harmi se on. Joku älytön mielisairas akka hakee sua sitten baarista ja sä laitat sen oven sitten rautalangalla kiinni, koska sua ottaa päähän. Usko pois, oli sitten miten kova äjiä tahansa, niin akkojen nalkutukset ärsyttää ja kovaa.

Sitten oot vain kaljamahapotilas, jos et saa itseäsi kuntoon. Riittää itseasiassa se, että et vain kerro tarinaasi kenellekään isoille tädeille ennenkuin sulla on ne neljä lasta ja kunnon akka. Joudut sinne mielisairaalaan tai jonnekin huitsin nevadaan hoitoon ja sieltä ei akkojen ja lasten luo nousta. Ainakaan kovin helpolla.

Ottaa meinaa päähän niin kovaa, että voisi vaikka pieraista kunniatilaisuudessa sen kunniaksi. Ja vielä mikki vyötärölinjaa alemmas. vitun vertaa ihmisiä kiinnostaa sun tarinaas. Ja hyvä niin. Et oikeasti halua kymmentä vuotta terapiataloja ja vitun paskamasentavia masennuslääkkeit.ä. Tosta sun tarinasta saisit ihan kympin varmasti antipsykoottisia päälle ja muutaman kourallisen ahdistusvastaisia makarooneja popsittavaksi.

Ei se mitään. Neljä kuukautta pakkohoitoa kahden päivän välitauolla tekevät katkeran kenestä vain. Sitten et varmasti nouse mihinkään baareihin tai työkuvioihin pitkiksi aikaa. Se psykologinen este vain on niin korkea, usko pois. Minä kostan, älä viitsi, täti on oikeassa. Ja sen tädin lisäksi on monta muuta tätiä ja kaikki samaa mieltä. Elämä jatkuu, kun vain hakee sitä kunnon hoitoa ennen kuin olet täysin hajonnut.

Älä hajoa täysin. Olisi kyllä kivaa tietää, oletko selvinnyt ilman antipsykoottisia tähän asti. Ilman baareja ja älyvapaita akkoja. Mitä sekin mulle kuuluu, koska sun kaltaisiasi on maailma täynnä ja olet kirjoituksesi aikaan ainakin selkeästi sinisilmäinen kiltti käärme. Käärme on siitä, että harva huomaa, kun ränteikössä pyörii eikun kierii ei vaan luisuu ohi.

Ketään ei kiinnosta sun tarinasi oikeasti, se päätyy mielisairaalan kirjauskirjan kunniapaikkaan ja sitten sinua ottaa vielä enemmän päähän. Ensiksi hylätty sittemmin naulattu vitun ristiin, joka ei kuulu sulle. Parempi ois, jos et ois joutunut vitun vertaa avaamaan suutasi kenellekään. Toiv. olet pitänyt tarinaasi salaisuutena, olet keskittynyt jokaiseen päivään ja saanut jostain voimaa elää jokseenkin ihmisen kiltisti.

Tuonlaisesta tarinasta meinaa napsahtaa lääkkeet ja muutaman lääkärin sekoaminen fiksuin sanoin. Tai sitten ei, se on vain minun elämäni niin vitun perseestä, että ei viitsisi edes piaraista.

Menkää helvettiin mun puolesta. Popsikaa lääkkeitä ja vittu istukaa mielisairaaloissa.

Kunhan ilman mua.

Ei vittu onnistu, kun täytyy olla saatanan onneton ja loppuun asti. Menkää helvettiin, ei vaan on liian väkivaltainen sanoin ja ilmein. Sitten joutuu varmasti hoitoon.

Ja vitun vertaa ketään kiinnostaa. Mieskin on vain ääliö, joka reenaa teatteria eksänsä kanssa sillä aikaa kun oot mielisairaalassa kevään ja kesää
tuntemattomien miesten seurassa. Ja vittu evankeliointi reissuilla Israelissa ja hoitamassa yhtä onnellisen onnettoman taustan omaavan supermiehen lapsikatrasta. Se on vissiin onnistunut perkele ilman lääkkeitä, kun on osannut palvoa vitun Jumalaansa ja naida vain saatana yhden naisen kanssa, niin avioliitto on onnellinen ja perkele seurakunnassakin on arvostettu.

Ja sitäkin vitun vertaa kiinnostaa, montako kertaa oot mielisairaalassa. Paitsi yleisellä tasolla, saarnatessa, hän tahtoo kaikille sitä vitun Jumalan rakkautta. Muttei se saatanan Jumalan rakkaus estänyt muakaan joutumasta vitun mielisairaalaan. Ei se estä mitään, kun eisitäkään estetä.

Eivätkä kummatkaan käyneet, arvaa miks, koska vittu pitävät mua saatanan sairaana ja mä en sellaisista kavereista välitä vitun vertaa, ketkä pitävät mua saatanan sairaana. Oma valinta on yksinäinen tie. Mutta tekniikkaa riittää, se on kun mies on poissa ja seurakunta eristää sut nurkkaan itse naiden ja synnyttäen vauvojensa vaikka muille jakaa, niin tekniikka hoitaa äänitehosteet. Tarkoitan seuraa.
mun elämä on paskimmillaan nyt
Haluun kuolla!! Oon ite vast 10v ja en jaksa/halua enää elää.. Voisin tappaa itteni mul ei oo mitää merkityst kenellekkää!!
Ei kannata
22.7.2006 ja vielä hengissä.
Ihanaa Aloittaja! :) Otsikon perusteella ehdin jo pelätä jotain ihan muuta...
Tuskin tätä vastausta huomaat, kun kirjoituksestasi on jo noin kauan, mutta HIENO KIRJOITUS!!!!!!!!!!!! Sulla on ollut vaikea elämä joka kumminkin lopulta näyttää valostuvan. Olen kiitollinen kirjoituksestasi ja toivotan sulle kaikkea ihanaa mitä toivoa voi. T Yks masentunut 52v äiti jolla masentunut 16v poika
ALOITTAJA:Kerro kui sun elämä nyt kulkee?Ainakin toivoisin että pärjäilet.On noilla soilla rämmitty yli 30 vuotta vaihtelevasti,alkaen15 vuotiaasta
!!!HEI 5.9.2013 kirjoittanut.Toivottavasti voitte poikanne kanssa keskustella asioista!Molemmilla taitaa olla hormonienkin aiheuttamaa mielen liikettä päällä,että onko silloin hankalampaa olla toisen tukena,kun molemmilla omat sisällissodat käynnissä?Ja tää seuraava ohje nyt on sitten omassa harkinnassasi;tutki netistä yrttejä ja rohtoja,jotka vaikuttaa mielen virkeyteen,yms.Nyt on kylläkin jo keruuaika monissa ohitettu,mutta jotain vielä löytyy.Ja itse kerääminenkin on terapiaa!Ostorohdoista suosittelen ruusujuurta- molemmillekin-ei haittavaikutuksia lääkehoidonkaan kanssa.Dynaforcen tuottetta käytän välillä,en koko ajan,enkä edes joka vuosi.Mutta sillä lähdin liikkeelle,kun olisi pitänyt aloittaa masennuslääkitys uudestaan.Pitkälti olen sitä mieltä,että noi myyntirohdot on rahastusta-pitoisuudet vaihtelee ja ovat liian pieniä suosituksiin verrattuna,että sit pitää syödä niitä enemmän-mutta ruusujuuri antaa vähän alkupontta,että jaksat alkaa "kiinnostumaan itsestäsi".Ja sit metsän ravinto kaikkineen,vaikkei ole aina herkullista,on hyödyllistä mielelle ja (sitä kautta) keholle.Myös mehun teosta jäävät marjat kannattaa kuivata(EI KUUMASSA),koska niissä on edelleen tärkeitä aineita jäljellä.Nää toimii mulla,jokainen tehköön omat päätöksensä ,ja ehkä kokeilunsa.MUTTA:jos et voi muuttaa ympäristöäsi,vaihda se !-jos ongelma on siinä!Jaksakaa immeiset ,täällä oltava aika on vapaaehtoista,kukaan ei pakota kohtaamaan huomista.Silti olen itsekin täällä vielä
 /   /  / Hyvästi paska elämä! Mun tarinani

Keskusteluhaku

Laaja haku
EXIT-hanke

Onko aikuinen yrittänyt ostaa sinulta tai kaveriltasi seksipalveluita?

Katso video



Facebookissa suositeltua

Tietoa mainosten kohdentamisesta