Uutekeskustelun faktatiedot tähän

Onko kukaan löytänyt tutkimuksia altistuksista? Ehkä aspergillus ei ole ainoa, ehkä pitää hakea laajemmin? Löytääkö kukaan?

puhtautena beta-glukaania. Siihen minet reagoivat jopa niin, että taju lähti kankaalle. Toiset joilla pysyi taju, niin eivät pystyneet enää puhaltamaan pef-mittariin ja näin saivat diagnoosikseen kosteusvauriohomeiden aiheuttaman astma. Dignoosi on tietysti päin prinkkalaa.

Kukaan ei ole vielä reagoinut tuon uutteen sisältämään allergeeniin, johon tarkoitukseen tuo uute on tehty.

Ei tiedetä mitä sisältää, ei tiedetä mitä aiheuttaa!

jos tuo on totta! kirjoitti:

Ei tiedetä mitä sisältää, ei tiedetä mitä aiheuttaa!

uutetta ei enää käytetä ja varmasti huomasit että vastasit vanhaa keskusteluun

vanha keskustelu kirjoitti:

uutetta ei enää käytetä ja varmasti huomasit että vastasit vanhaa keskusteluun

Ainakin tutkimukset on aikaisemmin aina käynnistyneet kohta uudelleen! Miksi ei nyt kävisi niin. Tämähän on vain sairastuneiden etu, että tutkitaan kunnolla. Ja vain tämän tutkimuksen kautta vakuutus korvaa ammattitaudin!

-..-.-.-.-.-.- kirjoitti:

Ainakin tutkimukset on aikaisemmin aina käynnistyneet kohta uudelleen! Miksi ei nyt kävisi niin. Tämähän on vain sairastuneiden etu, että tutkitaan kunnolla. Ja vain tämän tutkimuksen kautta vakuutus korvaa ammattitaudin!

Lue lisää

uudelleen. Muutoin ei sairastuneet saa ammattitauteja vakuutuspuolelta lävitse. Joten altistukset aloitetaan uudelleen, kunhan pöly vähän laskeutuu. Ja taas on oikeusturva taattu. Jokainen joka rehellisesti on sairas ja jolle kuuluukin ammattitauti, sen saa.
Ilman altistuksia lääkäreillä ei ole mitään mahdollisuutta auttaa sairastuneita.
Joten, kyllähän ne takaisin tulevat.

Mukana on suomennoksia ja kommentteja
================================================

   SUMMARY OF PRODUCT CHARACTERISTICS (SmPC)
    OF PREPARATIONS FOR PROVOCATION TESTING: ALK BPT
   
1.    NAME OF THE MEDICINAL PRODUCT
ALK BPT

2.   QUALITATIVE AND QUANTITATIVE COMPOSITION
The active ingredient is an allergen extract of Aspergillus fumigatus, at a concentration of 1% w/v.
For a full list of excipients, see section 6.1.

3.   PHARMACEUTICAL FORM
Powder and solvent for solution.

4.   CLINICAL PARTICULARS

4.1   Indications
   For the diagnosis of allergic (IgE-mediated) diseases by conjunctival, nasal or bronchial provocation tests. 

KOMMENTTI: Siinä yllä se on sanottu, sillä ei siis selviä mikään muu kuin IgE-välitteinen allergia.

   To demonstrate the activity of skin-test-positive allergens at the target organ.

4.2   Posology and method of administration

Inhalation use, nasal use or ocular use.

As a general rule, testing should be carried out during a symptom-free period, or at a time when the clinical manifestations have subsided. Any natural exposure to allergens should be avoided as far as possible.

KOMMWENTTI: Tämä on mahdotonta, koska ttl:ssä on paha sisäilmaongelma. Me kaikki siellä kaikki olleet olemme sen huomanneet. Minulle tuli siellä aina n. 30 min samanlainen ihottuma kuin forssalaisessa koulussa.

The test consists in the administration of increasing concentrations of the allergen extracts until a positive response is obtained or until the highest concentration has been tested.

The starting dose of allergen should be related to the degree of sensitivity of the patient, which is usually determined by skin test, for instance by the end-point method.

KOMMENTTI: Yllä olevasta näkee, että se on tarkoitettu ns. perinteisten allergioiden tutkimiseen.
The medical device used to administering the product (nebulizer, dropper…) should permit the precise measurement of the administered dose.

To reconstitute the lyophilized allergen extract, 3 ml of the specific solvent should be withdrawn with a sterile syringe and added to the vial containing the freeze-dried extract. Shake well. Depending on the sensitivity and age of the patient prepare successive dilutions of the reconstituted extract.
   
Place the corresponding solution in the medical device and use it according to the manufacturer’s instructions.

Specific instructions are provided below for each type of provocation test:

I.   Bronchial provocation test

1. The test should be performed at least 1 week after a previous allergen challenge.

2. Only one allergen should be tested per day.

3. Reconstitute the extract and prepare the successive dilutions.

4. Prior to the allergen solution, test a saline solution to check for nonspecific reactivity due to aerosol irritation. This solution is administered by the inhalative route with the aid of a nebulizer.

5. Following the same procedure, proceed with the most diluted solution of allergen extract. The inhalation is stopped immediately if mild clinical symptoms appear.

6. Lung function parameters are usually determined immediately after inhalation, at 10 and 20 minutes. In general, a 20% fall in FEV1 is considered a positive reaction.

7. If the reaction is negative, proceed with the next dilution, allowing an interval of at least 20 minutes between the different allergen dilutions. Repeat the procedure until a positive response is obtained or the highest concentration has been tested.

8. To take into account a positive late reaction, the patients should be followed-up for at least 8 hours.

II.   Nasal provocation test

1.   Not more than two different allergens should be tested per day. The second allergen should only be tested if the first one did not elicit a reaction stronger than the reaction to the control solution.
2.   Reconstitute the extract and prepare the successive dilutions.
3.   Prior to the allergen solution, test a saline solution to check for nonspecific reactivity. This solution is administered by the nasal route (to the nostril) with the aid of the chosen medical device.
4.   Following the same procedure, proceed with the highest dilution of allergen extract. The administration is stopped immediately if mild clinical symptoms appear.
5.   The patient must hold his/her breath during the process, in order to avoid inhalation of the allergen into the lower respiratory tract and the subsequent risk of bronchospasm.
6.   A positive nasal response will induce the symptoms of rhinitis, with edema, rhinorrhea, sneezing, irritation, etc. This response can be assessed by symptom score, rhinomanometry, etc. Results are normally recorded every 10 minutes.
7.   If the reaction is negative, proceed with the next dilution. Repeat the procedure until a positive response is obtained or until the highest concentration has been tested.
8.   To take into account positive late reactions, the patients should be followed-up for at least 10 hours.


III.    Conjunctival provocation test

1.   Reconstitute the extract and prepare the successive dilutions.

2.   Prior to the allergen extract solution, one drop of saline solution is instilled into the lower conjunctival sac of one eye, i.e. by the topical (conjunctival) route.

3.   If no reaction is visible within 10 minutes, one drop of allergen extract solution is instilled into the other eye, following the same procedure.

4.   If the reaction remains negative for 10-20 minutes, the next concentration is tested and the procedure is repeated until a positive reaction is obtained or the highest concentration has been tested.

5.   A positive reaction often develops within a few minutes, reaches its peak at 20-60 minutes and then gradually subsides.

6.   The reaction is characterized by redness, itching, chemosis and tearing of the bulbar conjunctiva. Edema of the lids and, occasionally, nasal symptoms may be associated.

7.   In case of a positive response, it is necessary to observe the patient on account of the possibility of more severe reactions.

4.3   Contraindications
   
Any diseases seriously affecting the patient’s general condition. Provocation tests should not be performed during pregnancy, during treatment with beta-blockers or in patients with a high degree of sensitization.

KOMMENTTI: Aivan varmasti kaikki, jotka ovat olleet ttl:llä altistuskokeissa ovat todella herkistyneessä tilassa. Minä ainakin käytin beeta-salpaajaa verenpainelääkkeenä altistuskokeiden aikana ja he tiesivät sen. Muistutin siitä keuhkolääkäri Ritva Piiparia. Ei vastannut siihen yhtään mitään.

All provocation tests should only be carried out during symptom-free intervals. As adrenaline

KOMMENTTI: Altistuskokeet pitäisi tehdä aikana, jolloin ei oireile. Mahdoton tehtävä. Kosteusvauriomikrobeista sairastuneet oireilevat aina heti, kun saavat kehoonsa itiöitä.

is recommended for the treatment of allergic systemic reactions, the contraindications for adrenaline must be observed.
   
Bronchial provocation tests must not be carried out in patients with severe bronchial hyperreactivity or in case of relevant impairment of pulmonary function (FEV1 less than 80%).
Nasal provocation tests must not be performed when there are acute inflammatory diseases of the nose or paranasal sinuses.
   
Conjunctival tests must not be performed in case of ocular diseases (e.g. glaucoma, cataract, uveitis).
   
4.4   Special warnings and precautions for use

Relative contraindications:

Very young children: It is not advisable to perform nasal provocation tests or bronchial
provocation tests in children under the age of 7 years. It is not advisable to perform
conjunctival provocation tests in children under the age of 5 years.

Treatment with beta-blockers: Special precautions should be observed in patients receiving treatment with beta-blockers, although the test should not be performed under such circumstances.

Allergic symptoms: The test should be postponed in patients suffering acute
allergic symptoms.

Adverse allergic reactions are rarely encountered during provocation testing. Nevertheless, the possibility of exaggerated IgE-mediated local and/or systemic reactions must be taken into consideration. For this reason, provocation tests must be performed by trained personnel under the supervision of a specialist experienced in the treatment of undesirable allergic effects. A ready-for-use adrenaline syringe and emergency equipment, including bronchodilators and antihistamines, must always be at hand.

As a precautionary measure, the patient must be kept under observation for at least 30 minutes. As late reactions may appear, the patient should ideally be followed-up for at least 8-10 hours or, if the patient goes home, antiallergic medication should be provided for at least 24 hours.

The performance of many tests at the same time may increase the risk of adverse events.
For highly-sensitized patients, children or for very aggressive allergens, more diluted solutions are advisable.

4.5   Interaction with other medicinal products and other forms of interaction

As concomitant therapy with anti-allergic agents like antihistamines, corticosteroids, methylxantins, 2-agonists, mast cell stabilizers and medicines with an incidental antihistamine action may cause false-negative results, these medicinal products must be discontinued before testing, if possible. The drug suspension interval is related to the duration of action claimed by the corresponding manufacturer.

Beta-blockers (including eye drops) may increase the response to the allergen.

In the case of bronchial provocation tests, there are several factors that can induce nonspecific bronchial hyperresponsiveness. The following recommended intervals should be allowed between the exposure to these factors and the allergen provocation test:

-   Lower and upper respiratory tract infections: 6 weeks.
-   Vaccinations with live attenuated viruses: 6 weeks.
-   Exposure to occupational sensitizers: several months.
-   High degree of atmospheric pollution: 1 week.


4.6   Pregnancy and lactation

Provocation testing should not be carried out during pregnancy, due to the risk of anaphylactic reactions and subsequent risk to the fetus.

4.7   Effects on ability to drive and use machines

None reported.

4.8   Undesirable effects

Side effects are rare with skin tests. Undesirable effects such as exaggerated local reactions (asthma, rhinitis, conjunctivitis…), reactions that mimic the patient’s allergic symptoms and other systemic reactions may appear.

In exceptionally rare cases, systemic adverse reactions leading to anaphylactic shock may be caused by the allergen. A ready-for-use adrenaline syringe and emergency equipment must therefore be at hand.

Regarding anaphylactic shock, the typical alarm symptoms include burning, itching and a heat sensation on and under the tongue, in the throat and particularly on the palms and soles.
   
In exceptionally rare cases, undesirable effects may occur even a few hours after exposure to the allergen. In these cases, the patient should consult his/her physician without delay.

Recommendations for the treatment of local or anaphylactic reactions are outlined in the following guidelines:

Type of reaction   Treatment
Conjunctival reactions   Rinse the eye with saline solution. Vasoconstrictive eye drops.
Mild rhinitis   Topical or oral antihistamines
Mild urticaria   Oral or parenteral antihistamines
Systemic reactions, such as urticaria and angio-edema, or asthma   Adrenaline (epinephrine) s.c. or i.m. and injection site infiltrated with adrenaline, antihistamines (oral, i.m. or i.v.), oral or parenteral corticosteroids and, if bronchial obstruction, inhaled or i.v. bronchodilators.
Anaphylactic shock   Adrenaline i.m. and, exceptionally, i.v. and injection site infiltrated with adrenaline. Antihistamines and corticosteroids i.v. and, if bronchial obstruction, bronchodilators i.v.
If necessary, oxygen, volume replacement, plasma expanders, etc.
Hospitalization may be necessary because of the risk of delayed shock.


4.9   Overdose
See 4.8. Undesirable effects.

5.   PHARMACOLOGICAL PROPERTIES

5.1   Pharmacodynamic properties

Pharmacotherapeutic group: Allergens. ATC code: V01A

In an antigen-antibody reaction the allergens present in provocation solutions react with allergen-specific IgE of sensitized mast cells in the mucous membranes of the patient.

SUOMENNOS ja KOMMENTTI: Kun kyseessä on antigeeni-antibodi (itiö-IgE-vasta-aine) reaktio, altistusliuoksessa olevat allergeenit (A.fumigatus-allergeeni) reagoivat syöttösolujen (tai myös suomeksi mastosyytti) (mast cell) keuhkoputken limakalvolla olevan allergeeni-spesifisen IgE:n kanssa. Kuten tekstistä ilmenee reaktioon osallistuvat nimenomaan IgE-vasta-aine. Jos tutkittavan veressä ei ole A. fumigatuksen IgE-vasta-ainetta ja puhallustehot laskevat altistuksen jälkeen, niin kyseessä ei ole astma, vaan ahtauttava keuhkoputkitulehdus. Juuri edellä kuvatun kaltaista tilannetta työterveyslaitos sanoo astmaksi. Se on se BLUFFI! Ovat tehneet sitä jo 12 vuoden ajan. Samalla he ovat syyllistyneet tahalliseen vakavaan terveyden vaarantamiseen.

This reaction liberates mediators, in particular histamine, from the mast cells. This reaction leads to inflammation of the mucous membranes, hypersecretion and/or contraction of the smooth musculature.

In particular, the bronchial provocation test may modify the lung function. The nasal provocation test may cause sneezing, nasal congestion and hypersecretion, and the conjunctival provocation test may induce inflammation, reddening, itching and tear secretion.
   
This reaction normally occurs within 15-20 minutes but, in some cases, a late response may appear several hours after the administration of the allergen.

5.2   Pharmacokinetic properties
See 5.1. Pharmacodynamic properties.

6.   PHARMACEUTICAL PARTICULARS

6.1   List of excipients
Following reconstitution:
Sodium chloride
Sodium hydroxide and/or hydrochloric acid (for pH adjustment)
Water for injection



6.2   Incompatibilities

Not applicable.

6.3   Shelf life

Powder: 5 years.
Reconstituted extract: Immediate use after reconstitution.

6.4   Special precautions for storage

Store at 2ºC-8ºC (in a refrigerator). Do not freeze.

6.5   Nature and contents of container

2 vials (Type I glass vials closed with bromobutyl rubber stoppers and aluminium caps) as follows:
-   1 vial containing the powder.
-   1 vial containing 3 ml of solvent.

6.6   Special precautions for disposal
   
Any unused product or waste material should be disposed of in accordance with local requirements.
   
7.-   MARKETING AUTHORIZATION HOLDER

8.-   MARKETING AUTHORIZATION NUMBER(S)

9.-   DATE OF FIRST AUTHORIZATION/RENEWAL OF THE AUTHORIZATION

10.-   DATE OF REVISION OF THE TEXT

epäilys niin ei altistusta saa tehdä.

jos astmasta kirjoitti:

epäilys niin ei altistusta saa tehdä.

Piti olla astma todettuna, että edes tuonne osastolle altistuksiin pääsi. Astmalääkkeet meillä kaikilla oli ja niiden käyttö piti vielä hoitajille näyttää, siis ottaako oikein. Hoitajalla oli joku ns. tyhjä astmalääke jota piti vetää keuhkoihin, no minulla nousi sen "tyhjän" astmalääkkeen oton jälkeen peffit kyllä, joten en nyt tiedä oliko tyhjä. Kyllä kaikilla astma piti olla.

avenger1 kirjoitti:

Piti olla astma todettuna, että edes tuonne osastolle altistuksiin pääsi. Astmalääkkeet meillä kaikilla oli ja niiden käyttö piti vielä hoitajille näyttää, siis ottaako oikein. Hoitajalla oli joku ns. tyhjä astmalääke jota piti vetää keuhkoihin, no minulla nousi sen "tyhjän" astmalääkkeen oton jälkeen peffit kyllä, joten en nyt tiedä oliko tyhjä. Kyllä kaikilla astma piti olla.

Lue lisää

niin ei tosiaankaan tarvinnut olla astmaa päästäkseen osastolle, ei se ollut peruste osastolle pääsyyn. Itselläni todettiin se ammattiastma siellä suoraan ilman mitään muunlaista astmasairaushistoriaa. Siitä syystä en varmaan nähnytkään mitään ns. tyhjiä astmalääkkeitä, joita olisi pitänyt ottaa. Erikoista oli se, että kun tämä astma nyt todettiin, niin ei edes vaivauduttu näyttämään ja opastettu, miten se astmalääke oikeaoppisesti otetaan.

avenger1 kirjoitti:

Piti olla astma todettuna, että edes tuonne osastolle altistuksiin pääsi. Astmalääkkeet meillä kaikilla oli ja niiden käyttö piti vielä hoitajille näyttää, siis ottaako oikein. Hoitajalla oli joku ns. tyhjä astmalääke jota piti vetää keuhkoihin, no minulla nousi sen "tyhjän" astmalääkkeen oton jälkeen peffit kyllä, joten en nyt tiedä oliko tyhjä. Kyllä kaikilla astma piti olla.

Lue lisää

Ei minulla mitään astmadiagnosia ollut, TTL:ään mentyäni. Minulla oli vaan ODTS-epäily lähetteessä.

Astmadiagnosini sain sieltä sitten, kun ODTS y.m. taudit oli "poissuljettu".

pikku Myy kirjoitti:

Ei minulla mitään astmadiagnosia ollut, TTL:ään mentyäni. Minulla oli vaan ODTS-epäily lähetteessä.

Astmadiagnosini sain sieltä sitten, kun ODTS y.m. taudit oli "poissuljettu".

Lue lisää

eli täysin ilman astmadiagnoosia ennakkoon. Se ei siis todellakaan ole mikään vaatimus.

erilaisia ja kuinka paljon? Millainen lupa pitää olla, jotta saa tehdä tutkimusta?

astmatutkimuksissa voi käyttää näitä allergeeniuutteita.

MUTTA (helvetin iso mutta), nämä uutteet on tarkoitettu VAIN IgE-allergian tutkimiseen. Työterveyslaitoksella tiedetään aivan varmasti, että kosteusvauriokohde ei aiheuta IgE-allergiaa, vaan IgG-vasteen.

Huomaatko, että E:n tilalla on nyt G? Ihan eri asiasta on kyse! Ttl käyttää uutetta siis väärin!

Tähän asiaan ei saa sotkea ASTMAA, joka on IgE-allergia. Sanon vielä kerran, että tällä A. fumigatus testiuutteella selviää vain A. fumigatuksen aiheuttama IgE-välitteinen allergia. Ei yhtään mitään muuta! Kaikkein vähiten sillä selviää se, mitä ttl sanoo: kosteusvauriomikrobien aiheuttama astma.

Ammatti- kirjoitti:

astmatutkimuksissa voi käyttää näitä allergeeniuutteita.

MUTTA (helvetin iso mutta), nämä uutteet on tarkoitettu VAIN IgE-allergian tutkimiseen. Työterveyslaitoksella tiedetään aivan varmasti, että kosteusvauriokohde ei aiheuta IgE-allergiaa, vaan IgG-vasteen.

Huomaatko, että E:n tilalla on nyt G? Ihan eri asiasta on kyse! Ttl käyttää uutetta siis väärin!

Tähän asiaan ei saa sotkea ASTMAA, joka on IgE-allergia. Sanon vielä kerran, että tällä A. fumigatus testiuutteella selviää vain A. fumigatuksen aiheuttama IgE-välitteinen allergia. Ei yhtään mitään muuta! Kaikkein vähiten sillä selviää se, mitä ttl sanoo: kosteusvauriomikrobien aiheuttama astma.

Lue lisää

Eikös tutkimisen idea ole siinä, että ei vielä tiedetä, mistä on kysymys. Eli tutkitaan epäselvää tapausta.

IgE-välitteisyys löytyy vajaalta viideltä prosentilta kosteusvaurioammattiastmaatikoista. Tieto on erityisen tärkeä, koska asia on silloin vakuutusoikeudellisestikin selvä.
Reijula K, Leino M, Mussalo-Rauhamaa H ym. IgE-mediated allergy to fungal allergens in Finland with special reference to Alternaria alternata and Cladosporium herbarum. Ann Allergy Asthma Immunol 2003;91:280-7.

Keuhkoputkien altistuskoe on ns. "golden standard" työperäisen astman varmentamisessa.
BOHRF Guidelines for occupational asthma. The British Occupational Health Research Foundation. www.bohrf.org.uk.

Mutta,m jutta kirjoitti:

Eikös tutkimisen idea ole siinä, että ei vielä tiedetä, mistä on kysymys. Eli tutkitaan epäselvää tapausta.

IgE-välitteisyys löytyy vajaalta viideltä prosentilta kosteusvaurioammattiastmaatikoista. Tieto on erityisen tärkeä, koska asia on silloin vakuutusoikeudellisestikin selvä.
Reijula K, Leino M, Mussalo-Rauhamaa H ym. IgE-mediated allergy to fungal allergens in Finland with special reference to Alternaria alternata and Cladosporium herbarum. Ann Allergy Asthma Immunol 2003;91:280-7.

Keuhkoputkien altistuskoe on ns. "golden standard" työperäisen astman varmentamisessa.
BOHRF Guidelines for occupational asthma. The British Occupational Health Research Foundation. www.bohrf.org.uk.

Lue lisää

kyllä silloin on kyseessä kosteusvauriomikrobit!
Ja aivan varmasti tiedetään, mitkä allergeenit ovat aiheuttaneet mahdollisen sairauden. Ei silloin mitään altistuskokeita tehdä, jos tiedetään allergeeni. Ei maanviljelijöiden homepölykeuhkotapauksissa ketään koskaan altistettu. Ei myöskään Helena Mussalo-Rauhamaan johtamassa allergiasairaalassa, jossa 17 tkk:n työntekijää sai diagnoosikseen homepölykeuhkon kosteusvauriorakennuksesta.

Nyt ei ole kyse mistään Alternariasta tai Cladosporiumista, jotka TOSIAAN voivat aiheuttaa keuhkoputken limakalvolla IgE-allergian eli astman.

Kosteusvauriorakennuksista tiedetään varmuudella tähän asti, että vain A. fumigatus ja aktinobakteerit (sädesienet) aiheuttavat allergista alveoliittia. Muita ei ole tutkittu. Eikä niitä tarvitsekaan.

Kosteusvauriokohde ei ole vielä koskaan aiheuttanut kenellekään IgE-allergiaa. Minulla on sellainen tutkimus, tekijöinä mm. Kari Reijula, Helena Mussalo-Rauhamaa ja Tari Haahtela. Tämän tutkimuksen mukaan kellään ei ollut kosteusvauriomikrobien (20 erilaista) IgE-vasta-ainetta, mutta kaikilla oli runsaastikin kosteusvauriomikrobien IgG-vasta-aineita. Jos on tullut allergia, niin se on ollut siis IgG-välitteinen eli allerginen alveoliitti. Tämän asian ei pitäisi olla vaikea ymmärtää. On kyse vain kahdesta asiasta: 1) Normaalista ympäristöallergeenin aiheuttamasta IgE-astmasta ja 2) kosteusvauriomikrobien aiheuttamasta IgG-allergiasta eli homepölykeuhkosta!

Ei nämä mitään epäselviä tapauksia ole! Kyllä pitää nyt pystyä erottamaan kaksi asiaa toisistaan. Varmasti erotat omenan appelsiinista.

pääsee, niin kirjoitti:

kyllä silloin on kyseessä kosteusvauriomikrobit!
Ja aivan varmasti tiedetään, mitkä allergeenit ovat aiheuttaneet mahdollisen sairauden. Ei silloin mitään altistuskokeita tehdä, jos tiedetään allergeeni. Ei maanviljelijöiden homepölykeuhkotapauksissa ketään koskaan altistettu. Ei myöskään Helena Mussalo-Rauhamaan johtamassa allergiasairaalassa, jossa 17 tkk:n työntekijää sai diagnoosikseen homepölykeuhkon kosteusvauriorakennuksesta.

Nyt ei ole kyse mistään Alternariasta tai Cladosporiumista, jotka TOSIAAN voivat aiheuttaa keuhkoputken limakalvolla IgE-allergian eli astman.

Kosteusvauriorakennuksista tiedetään varmuudella tähän asti, että vain A. fumigatus ja aktinobakteerit (sädesienet) aiheuttavat allergista alveoliittia. Muita ei ole tutkittu. Eikä niitä tarvitsekaan.

Kosteusvauriokohde ei ole vielä koskaan aiheuttanut kenellekään IgE-allergiaa. Minulla on sellainen tutkimus, tekijöinä mm. Kari Reijula, Helena Mussalo-Rauhamaa ja Tari Haahtela. Tämän tutkimuksen mukaan kellään ei ollut kosteusvauriomikrobien (20 erilaista) IgE-vasta-ainetta, mutta kaikilla oli runsaastikin kosteusvauriomikrobien IgG-vasta-aineita. Jos on tullut allergia, niin se on ollut siis IgG-välitteinen eli allerginen alveoliitti. Tämän asian ei pitäisi olla vaikea ymmärtää. On kyse vain kahdesta asiasta: 1) Normaalista ympäristöallergeenin aiheuttamasta IgE-astmasta ja 2) kosteusvauriomikrobien aiheuttamasta IgG-allergiasta eli homepölykeuhkosta!

Ei nämä mitään epäselviä tapauksia ole! Kyllä pitää nyt pystyä erottamaan kaksi asiaa toisistaan. Varmasti erotat omenan appelsiinista.

Lue lisää

Että TTL:lle mennään, jos on tarvis selvittää perusteellisemmin, onko joku sairaus työperäistä vai ei. Ja yksi tapa on altistaa ihmisiä sellaisille asioille, joita työpaikalta löytyy. Sitä ei kuitenkaan ole tarvis tehdä, jos voidaan mennä työpaikalle tutkimaan mitä siellä tapahtuu, jos tapahtuu. Myös sellainen tieto on hyvä saada, että oireisto ei ole työpaikkaperäistä.

Maanviljelijöille tehtiin muistaakseni vielä 80-luvulla altistustestejä.

pääsee, niin kirjoitti:

kyllä silloin on kyseessä kosteusvauriomikrobit!
Ja aivan varmasti tiedetään, mitkä allergeenit ovat aiheuttaneet mahdollisen sairauden. Ei silloin mitään altistuskokeita tehdä, jos tiedetään allergeeni. Ei maanviljelijöiden homepölykeuhkotapauksissa ketään koskaan altistettu. Ei myöskään Helena Mussalo-Rauhamaan johtamassa allergiasairaalassa, jossa 17 tkk:n työntekijää sai diagnoosikseen homepölykeuhkon kosteusvauriorakennuksesta.

Nyt ei ole kyse mistään Alternariasta tai Cladosporiumista, jotka TOSIAAN voivat aiheuttaa keuhkoputken limakalvolla IgE-allergian eli astman.

Kosteusvauriorakennuksista tiedetään varmuudella tähän asti, että vain A. fumigatus ja aktinobakteerit (sädesienet) aiheuttavat allergista alveoliittia. Muita ei ole tutkittu. Eikä niitä tarvitsekaan.

Kosteusvauriokohde ei ole vielä koskaan aiheuttanut kenellekään IgE-allergiaa. Minulla on sellainen tutkimus, tekijöinä mm. Kari Reijula, Helena Mussalo-Rauhamaa ja Tari Haahtela. Tämän tutkimuksen mukaan kellään ei ollut kosteusvauriomikrobien (20 erilaista) IgE-vasta-ainetta, mutta kaikilla oli runsaastikin kosteusvauriomikrobien IgG-vasta-aineita. Jos on tullut allergia, niin se on ollut siis IgG-välitteinen eli allerginen alveoliitti. Tämän asian ei pitäisi olla vaikea ymmärtää. On kyse vain kahdesta asiasta: 1) Normaalista ympäristöallergeenin aiheuttamasta IgE-astmasta ja 2) kosteusvauriomikrobien aiheuttamasta IgG-allergiasta eli homepölykeuhkosta!

Ei nämä mitään epäselviä tapauksia ole! Kyllä pitää nyt pystyä erottamaan kaksi asiaa toisistaan. Varmasti erotat omenan appelsiinista.

Lue lisää

" Kosteusvauriokohde ei ole vielä koskaan aiheuttanut kenellekään IgE-allergiaa. "

Panetko halvalla palstan lukijoita ?

paranee! kirjoitti:

" Kosteusvauriokohde ei ole vielä koskaan aiheuttanut kenellekään IgE-allergiaa. "

Panetko halvalla palstan lukijoita ?

todetaan, että ns. kosteusvauriomikrobit aiheuttaisivat IgE-allergian.

linkkejä, jossa kirjoitti:

todetaan, että ns. kosteusvauriomikrobit aiheuttaisivat IgE-allergian.

Sisäilman sieni-itiöt ja mykotoksiinit
Lääkärilehti
2003;58(1):33-36
Eeva-Liisa Hintikka, Tapani Tuomi, Tom Johnsson ja Kari Reijula
Sienet sairauden aiheuttajina
Toksisten sieni-itiöiden ongelmat
Eläinkokeet ja hengitystiealtistus
Ilma- ja pölynäytteet
Sisäilmaongelmat
English summary: Fungal Spores and Mycotoxins in Indoor Air
Kirjallisuutta

Viime vuosina home on saanut huonoa mainetta julkisuudessa puhuttaessa rakennusten kosteusvaurioista ja ihmisten altistumisesta. Rakennusmateriaaleista mikrobiologisissa tutkimuksissa löydetyt mikrobit on tulkittu kannanotoilla löytyy hometta, ja tämän perusteella on usein tehty pitkällekin meneviä johtopäätöksiä homeitiöiden aiheuttamista terveysvaikutuksista niin työpaikalla kuin kotiympäristössä. Osa lääkäreistä joutuu työssään usein arvioimaan näiden mikrobien terveysvaaraa. Tässä katsauksessa tarkastellaan homesienten mahdollista terveyshaittaa nykytiedon valossa.

Sienitiede eli mykologia tuntee nykyisin noin 200 000 sienilajia. Valtaosa ympäristömme sienistä on mikroskooppisia. Makroskooppisia sieniä ovat esimerkiksi sieniretkillä kerättävät tatit ja kantarellit, jotka ovat sienirihmaston muodostamia itiöemiä. Maan alla saman sienen rihmasto kasvaa suvuttomasti lisääntymällä.

Jako hiiva- ja homesieniin perustuu enemmän laboratoriokäytäntöihin kuin systemaattiseen taksonomiaan eli luokitteluun. Hiivasienet lisääntyvät pääasiassa jakaantumalla yksittäisistä soluista ja muistuttavat näin bakteereita. Home- eli rihmasienet kasvavat rihmoina, jotka saattavat kietoutua yhteen suuriksi ja monimuotoisiksi itiöemiksi, jolloin ne ovat makroskooppisia suursieniä. Jäkälä on hyvä esimerkki mikrobimaailman monimuotoisuudesta; se on symbioottinen organismi, joka muodostuu sienestä ja levästä.

Mikrobiryhmänä sienet ovat hyvin monimuotoinen bakteereista ja viruksista suuresti poikkeava eliökunnan osa. Sienisoluilla on tuma eli ne ovat eukaryootteja ja siten niiden solurakennekin on lähempänä eläinsolua kuin bakteerisolua. Sienet lisääntyvät pääasiassa itiöidensä välityksellä. Itiöt voivat lisääntyä seksuaalisen tai ei-seksuaalisen mekanismin avulla.

Satojen tuhansien sienten joukosta vain muutaman sadan tiedetään aiheuttavan sairauksia ihmisille tai eläimille. Sienet ovat erittäin tärkeitä orgaanisen materiaalin hävittäjiä maapallolla. Ne pystyvät hajottamaan selluloosaa ja siten aloittavat puumateriaalin hajottamisprosessin, mihin myöhemmin myös bakteerit ja muut organismit osallistuvat. Ilman sieniä elinympäristömme täyttyisi nopeasti hajoamattomasta kasvimateriaalista.

Elintarvike- ja lääketeollisuus on ottanut käyttöönsä monia home- ja hiivasieniä kuten juustojen valmistukseen Penicillium roqueforti ja P. camemberti -sienikannat, olut- ja leipomateollisuuden käyttämät Saccharomyces cerevisiae -hiivat ja mikrobilääkitykseen Penicillium- kantoja.

Seuraavassa katsauksessa tarkastellaan hengitysteitse saatavien sieni-itiöiden ja erityisesti toksisten sieni-itiöiden mahdollisia haittavaikutuksia.

Sienet sairauden aiheuttajina
Massiivinen sieni-itiöiden määrä terveiden henkilöiden tai vähäisempikin määrä itiöitä vastustuskyvyltään heikentyneen potilaan elimistössä voi aiheuttaa vakavan infektion esimerkiksi hengitysteihin (1). Sairaaloiden osastoilla, joilla hoidetaan immunosuppressiivisia potilaita tai vaaditaan mikrobiologisesti puhdasta tilaa kuten leikkaussaleissa, on kiinnitettävä erityistä huomiota tuloilman puhtauteen. Aspergillus fumigatus -homesieni on lisännyt vastustuskyvyltään heikentyneiden potilaiden kuolleisuutta, kun huoneilmaa puhdistavien HEPA-suodattimien toiminnassa on ollut häiriöitä (2). Elinsiirtopotilailla Aspergillus-homesieni tai Candida-hiivasieni voivat aiheuttaa infektion, joka usein johtaa hoidoista huolimatta kuolemaan.

Eräät homesienet kuten Alternaria alternata, Cladosporium herbarum ja Aspergillus fumigatus voivat aiheuttaa allergista herkistymistä ja IgE-syöttösoluvälitteisen yliherkkyyden, joka ilmenee allergisena nuhana, silmätulehduksena ja astmana. Suomessa yliherkkyys homesienille näyttää kuitenkin olevan harvinaisempaa kuin alun perin on luultu. HYKS:n Iho- ja Allergiasairaalaan tulleiden potilaiden joukossa ihotestein osoitettu herkistyminen em. mikrobeille todettiin olevan alle 3 % (3). Maanviljelijöiden homepölykeuhkoon (allergiseen alveoliittiin) sairastuu Suomessa vuosittain keskimäärin alle 100 maataloustyöntekijää (4). Pilaantuneessa heinässä ja rehussa kasvaa yleisesti mm. Aspergillus fumigatus- ja A. umbrosus -homesienet sekä Thermoactinomyces vulgaris- ja Faenia rectivirgula (Micropolyspora faeni) -lämpöhakuiset sädesienet. Näiden mikrobien IgG-luokan vasta-aineita todetaan yleisesti homepölykeuhkoon sairastuneiden viljelijöiden veressä.

Eräät sienet voivat muodostaa mykotoksiineja (homesienimyrkkyjä) ja erityisesti tällaiset sienilajit ovat saaneet lisääntyvää huomiota arvioitaessa kosteusvauriorakennusten tai -työpaikkojen vaarallisuutta. Mykotoksiineista tunnetuin, mutta hometaloissa harvinainen yhdisteryhmä on Aspergillus flavus- ja A. parasiticus -sienten aineenvaihduntatuotteet, aflatoksiinit, jotka ovat karsinogeeneja ja joiden esiintymistä elintarvikkeissa tarkkaillaan.

Ravinnosta saaduista mykotoksiineista on runsaasti tietoutta. Eläinkokeilla on hankittu tietoa mykotoksiinien haittavaikutuksista eri eläinlajeille. Aflatoksiinia voi esiintyä maapähkinässä, useissa muissa pähkinöissä, maississa sekä eläinten rehuissa. Jos eläimille syötetään aflatoksiinipitoista rehua saattaa aflatoksiinia joutua maidon, maitotuotteiden tai lihan kautta ihmisen ravintoketjuun. Vaikeimmat elintarvikkeiden mykotoksiiniongelmat ovat poikkeuksetta kehitysmaissa, joissa viljan korjuu- ja varastointimenetelmät sekä ilmeisesti myös ilmastolliset olosuhteet saattavat edistää viljan homehtumista. Kehittynyt mykotoksiini-analytiikka ja lainsäädäntö suojelevat Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa kuluttajia kohtuullisen hyvin elintarvikkeiden mykotoksiineilta.

Ulkoilmassa ja sisätilojen huoneilmassa on normaalistikin erilaisia sieni-itiöitä. Sieni-itiöiden määrä kasvaa erityisen suureksi työpaikoilla, joissa käsitellään sisätiloissa homeista materiaalia kuten homeista heinää, kierrätysmateriaalia tai pilaantuneita jätteitä. Hengitetty ilma ei ole mikrobiologisesti steriiliä ja ihminen saa päivittäin hengitysilman mukana hengitysteihin sieni-itiöitä. Ilmassa runsaana esiintyvät ja joskus toksiinejakin sisältävät sieni-itiöt saattavat joutua hengitysteihin, jolloin sieni-itiöt ja niiden aineenvaihduntatuotteet voivat olla terveydelle haitallisia (5,6).

Toksisten sieni-itiöiden ongelmat
Yksi varhaisimmista raporteista sisäilman sieni-itiöiden aiheuttamista terveyshaitoista on Croftin ryhmän tutkimus vuodelta 1986 (7). Tässä raportissa pitkäaikainen yhden perheen sairastelu epämääräisin flunssa- ja hengitystieoirein selitetään aiheutuneen todennäköisimmin sisäilmassa esiintyvistä Stachybotrys atra -sieni-itiöistä, joita löytyi runsaasti perheen asunnon ilmastointikanavasta.

Unkarista on julkaistu jo 1970-luvulla raportti 23 henkilön sairastumisesta vakavin hengitystieoirein, kun he olivat käsitelleet homeista olkea (8). Tulosten mukaan maataloustyössä joukko ihmisiä oli lastannut Stachybotrys -sienen kontaminoimaa olkimateriaalia ja sai hengitysoireiden lisäksi oireita niihin ihon osiin, jotka olivat kosketuksessa homeisen oljen kanssa.

Mykotoksiineja on epäilty käytetyn biologisen sodankäynnin aseina 1980-luvulla Laosissa (9,10,11) ja 1990-luvulla Persianlahden sodassa (12). Varmistusta tälle ei ainakaan julkisuuteen ole näistä esimerkeistä annettu.

Laajaa huomiota kosteus- ja homevauriorakennuksissa altistuneista saivat Yhdysvalloissa 1990-luvulla ns. Cleveland-tapaukset, joissa altistumista mikrobeille pidettiin syynä pikkulasten sairastumiseen ja kuolemaan johtaneissa keuhkoverenvuodoissa. Vuosina 1993–98 suppealla alueella Ohion osavaltiossa oli 34 potilastapausta, joissa diagnosoitiin idiopaattinen pulmonaarinen hemorragia. Lapsipotilaista 10 kuoli (5). Tapausten taustalta löydettiin mm. lasten kodeista kosteus- ja homevaurioita ja niistä eristettiin toksiineja tuottavia Stachybotrys chartarum–sieniä. Myös tupakansavulla, rodullisella herkkyydellä ja eräillä muilla seikoilla katsottiin olevan vaikutusta lasten keuhkoverenvuotoihin (13). Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että Stachybotrys chartarum -kantojen ominaisuuksista hemolyyttinen vaikutus yhdistyneenä voimakkaasti toksisten itiöiden muodostumiseen olisi selityksenä poikkeuksellisen vaarallisten Stachybotrys-tapausten kohdalla. (14,15). Julkaisut toimistorakennusten (16) Stachybotrys-ongelmista ja tapausselostukset lasten Stachybotrys-löydöksistä (17) tuovat oman lisänsä keskusteluun kosteus- ja homevauriorakennusten ongelmista.

Eläinkokeet ja hengitystiealtistus
Käyttämällä eläinkoemalleja on annettu sekä puhtaita mykotoksiineja että mykotoksiineja sisältäviä sieni-itiöitä eri eläinlajien hengitysteihin. Hengitysteitse mykotoksiinin teho saattaa olla paljon voimakkaampi kuin suun kautta annettuna. Puhtailla mykotoksiineilla on eräissä tapauksissa ollut merkittävä yleisvaikutus koe-eläimeen mutta ei vaikutusta keuhkoihin. Robbins työryhmineen julkaisi laajan kirjallisuuskatsauksen huoneilman mykotoksiineista, eläinkokeista, sairastuneiden henkilöiden tapausselostuksista ja epidemiologisista tutkimuksista aerosolimykotoksiineihin liittyen (6). Mykotoksiinia sisältävät Stachybotrys chartarum -itiöt aiheuttivat hiiren keuhkoihin toiminnallisia muutoksia ja verenvuotoja (18,19). Myös rotilla yksittäinen suuri annos toksisia Stachybotrys-itiöitä intratrakeaalisesti annettuna laukaisi nopeasti tulehdusreaktion ja verenvuotoja (20). Kun itiöistä uutettiin toksiinit ja koe-eläimelle annettiin intratrakeaalisesti ei-toksisia itiöitä, väheni tällaisten Stachybotrys chartarum -itiöiden vaikutus oleellisesti (21).

Ilma- ja pölynäytteet
Ilmanäytteessä mahdollisesti esiintyviä mykotoksiineja on analysoitu tutkimalla joko laskeutunutta pölyä tai suodattamalla näytteenkerääjällä huoneilmaa esimerkiksi lasikuitu- tai polykarbonaattisuodattimelle ja analysoimalla suodattimelle kerääntynyttä materiaalia. Maataloustyöntekijöiden työympäristössä ja eräissä teollisuustöissä on todettu suuria homeitiöpitoisuuksia. Näistä ympäristöistä on löydetty ilma- ja pölynäytteistä muun muassa aflatoksiinia, okratoksiinia, zearalenonia sekä tremorgeenisia mykotoksiineja. Okratoksiini aiheuttaa munuaisvaurioita. Zearalenon on vaikutukseltaan estrogeeninen ja sillä ei ole varsinaisia toksisia vaikutuksia. Aspergillus fumigatus -sienen on todettu sahateollisuudessa tuottavan ns. tremorgeenisia mykotoksiineja, jotka ehkä aiheuttavat neurologisia oireita työntekijöille (22). Lisäksi on pohdittu mykotoksiinien mahdollista osuutta yksittäisissä sairaustapauksissa (23). Mykotoksiineista trikotekeeneja on Suomessa todettu ilmasta viljan jauhamisen yhteydessä (24). Okratoksiinia on Norjassa löydetty navetan ilman pölystä (25). Aflatoksiineja on eristetty näytteistä käsiteltäessä Aspergillus flavus -sienen kontaminoimaa maissia (26).

Talon lämpöputkistoista kerätyistä pölynäytteistä on pystytty osoittamaan melko suuria pitoisuuksia okratoksiini-A-toksiinia (27). Ilmastointikanavista otetuista pölynäytteistä on löydetty useita trikotekeeneja (28). Näiden sinänsä merkittävien löydösten terveydellistä merkitystä ei toistaiseksi ole kuitenkaan vielä voitu osoittaa. Ei ole myöskään riittävästi tietoa terveysperusteisten raja-arvojen asettamiseksi ilma- tai pölynäytteiden mykotoksiinipitoisuuksille.

Sisäilmaongelmat
Lääkärilehdessä on ilmestynyt viime vuosina artikkeleita rakennusten kosteusvaurioista (29) ja sisäilmasto-ongelmista (30). Sisäilmaston aiheuttamat viihtyvyys- ja terveyshaitat voivat johtua monista fysikaalisista, kemiallisista ja biologisista tekijöistä. Todellisten ongelmien aiheuttajien löytäminen ja niihin pureutuminen vaatii yleensä moniammatillisen, asiantuntevan työryhmän yhteistyötä. Asuntokauppoihin liittyviä kiistakysymyksiä on viety oikeuden ratkaistaviksi heppoistenkin laboratoriotutkimusten ja hyvin kapea-alaisten löytyy hometta -tyyppisten selvitysten perusteella. Työterveyshuoltoa varten on hiljattain laadittu opas kosteus- ja homevaurio-ongelmien ratkaisemiseksi työpaikoilla (31).

Keskustelussa rakennusten, työpaikkojen ja sisäilmaston homeasioista on yksi uhkaavimmista tekijöistä vuosikausia ollut ne homeet, jotka voivat tuottaa mykotoksiineja. Esimerkiksi Stachybotrys atra -sienen ja monien Fusarium-lajien on jo vuosikymmeniä sitten tiedetty aiheuttavan eläimille vakavia, kuolemaankin johtavia myrkytyksiä, jotka johtuvat näiden sienten muodostamista trikotekeenitoksiineista. Oireina on tällöin ollut ihon ja limakalvojen ärsytys, verenvuodot sisäelimissä sekä kudosnekroosit. Monet tekijät säätelevät homeen kasvua ja toksiinien muodostumista laboratorio-olosuhteissa ja erilaisissa ympäristöolosuhteissa esimerkiksi elintarvikkeissa, rakennuksissa tai maaperässä. Esimerkiksi Stachybotrys atra (chartarum) -sienen toksiinianalytiikasta (32), sen hemolysiinia tuottavasta tekijästä (15,17) sekä tulehdusvasteen muodostumisesta ja toksisuudesta makrofageille (33) on hiljattain saatu lisätietoa mahdollisten terveysvaikutusten arvioimiseksi.

Mykotoksiinien määrän arviointi rakennusmateriaaleista tai laskeutuneesta pölystä antaa asiallista tietoa kosteus- ja homevaurion terveysvaikutusten arvioimiseksi (34). Kosteusvaurioiden arviointi rakennustekniikan näkökulmasta parantaa rakennusten suunnittelua ja rakennusmateriaalien valintaa ja siten edistää kestävien ja terveellisten rakennusten tekemistä.

Mykotoksiinien määrittäminen ilmasta on mahdollista mikäli saadaan koottua riittävän suuri ilmanäyte, mikä nykyisiä kemiallisia analyysimenetelmiä käyttäen edellyttää ehkä yli tuhannen kuutiometrin näytettä ja erikoissuodattimien käyttöä ilmanäytteen keräämiseksi. Hengitysteitse saatavien sieni-itiöiden mahdollisten haittavaikutusten arvioimiseksi tarvitaan vastaus helpolta ja yksinkertaiselta näyttävään mykologian peruskysymykseen: mitä homeitiöitä ja kuinka paljon on sisäänhengitysilmassa ja onko mukana myös mykotoksiineja?

English summary: Fungal Spores and Mycotoxins in Indoor Air
During the last few years molds have gained a bad reputation in the public eye when discussing water-damages in buildings and exposure of humans to molds. In microbiological investigations of building-materials the microbes found have been interpreted by comments such as molds detected, and on the basis of this lengthy conclusions have been drawn on the health effects caused by fungal spores in the work-place as well as in the home environment. Earlier not so much attention was paid to fungi in general and molds in particular as the cause of health hazards. Physicians often encounter situations where they have to evaluate the health hazards caused by these microbes. In this review the possible health effects of molds are discussed in the light of present knowledge.

Kirjallisuutta
1 Salonen J. Fungal colonization and invasive fungal infections in patients with a hematological malignancy. Väitöskirja. Turun yliopisto 2000.

2 Hiipakka DW, Buffington JR. Resolution of sick building syndrome in a high-security facility. Appl Occup Environ Hyg 2000;15(8):635–43.

3 Haahtela T, Elg P, Koukila-Kähkölä P ym. Kosteusvauriot ja terveyshaitat. Kirjassa: Haahtela T ja Hannuksela M. Vuosikirja 30. Allergiatutkimussäätiö 2002;13–69.

4 Karjalainen A, Aalto L, Jolanki R ym. Ammattitaudit 2000. Katsauksia 143. Terveys 2001. 2. painos. Helsinki: Työterveyslaitos 2001.

5 Sorenson WG. Fungal spores: Hazardous to health? Environ Health Perspect 1999;107(Suppl 3):469–72.

6 Robbins CA, Swenson LJ, Nealley ML ym. Health effects of mycotoxins in indoor air: a critical review. Appl Occup Environ Hyg 2000;15(10):773–84.

7 Croft WA, Jarvis BB, Yatawara CS. Airborne outbreak of trichothecene toxicosis. Atm Environ 1986;20:549–52.

8 Andrassy K, Horvath I, Lakos T ym. Mass incidence of mycotoxicoses in Hajdu-Bihar County. Mykosen 1980;23(3):130–3.

9 Maddox J. Natural history of yellow rain. Nature 1984;309(5965):207.

10 Mirocha CJ, Pawlosky RA, Chatterjee K ym. Analysis for Fusarium toxins in various samples implicated in biological warfare in Southeast Asia. J Assoc Off Anal Chem 1983;66(6):1485–99.

11 Nowicke JW, Meselson M. Yellow rain–a palynological analysis. Nature 1984;309(5965):205–6.

12 Zilinskas RA. Iraq's biological weapons. The past as future? JAMA 1997;278(5):418–24.

13 Dearborn DG, Yike I, Sorenson WG ym. Overview of investigations into pulmonary hemorrhage among infants in Cleveland, Ohio. Environ Health Perspect 1999;107(Suppl 3):495–99.

14 Vesper SJ, Dearborn DG, Yike I ym. Hemolysis, toxicity, and randomly amplified polymorphic DNA analysis of Stachybotrys chartarum strains. Appl Environ Microbiol 1999;65(7):3175–81.

15 Vesper SJ, Magnuson ML, Dearborn DG ym. Initial characterization of the hemolysin stachylysin from Stachybotrys chartarum. Infect Immun 2001;69(2):912–6.

16 Johanning E, Biagini R, Hull D ym. Health and immunology study following exposure to toxigenic fungi (Stachybotrys chartarum) in a water-damaged office environment. Int Arch Occup Environ Health 1996;68(4):207–18.

17 Vesper SJ, Dearborn DG, Elidemir O ym. Quantification of siderophore and hemolysin from Stachybotrys chartarum strains, including a strain isolated from the lung of a child with pulmonary hemorrhage and hemosiderosis. Appl Environ Microbiol 2000;66(6):2678–81.

18 Nikulin M, Reijula K, Jarvis BB ym. Effects of intranasal exposure to spores of Stachybotrys atra in mice. Fundam Appl Toxicol 1997;35(2):182–8.

19 McCrae KC, Rand T, Shaw RA ym. Analysis of pulmonary surfactant by Fourier-transform infrared spectroscopy following exposure to Stachybotrys chartarum (atra) spores. Chem Phys Lipids 2001;110(1):1–10.

20 Rao CY, Burge HA, Brain JD. The time course of responses to intratracheally instilled toxic Stachybotrys chartarum spores in rats. Mycopathologia 2000;149(1):27–34.

21 Rao CY, Brain JD, Burge HA. Reduction of Pulmonary Toxicity of Stachybotrys chartarum Spores by Methanol Extraction of Mycotoxins. Appl Environ Microbiol 2000;66(7):2817–21.

22 Land CJ, Hult K, Fuchs R ym. Tremorgenic mycotoxins from Aspergillus fumigatus as a possible occupational health problem in sawmills. Appl Environ Microbiol 1987;53(4):787–90.

23 Hintikka EL, Nikulin M. Airborne mycotoxins in agricultural and indoor environments. Indoor Air 1998;Suppl 4:66–70.

24 Lappalainen S, Nikulin M, Berg S ym. Fusarium toxins and fungi assosiated with handling of grain on eight finnish farms. Atm Environ 1996;30(17):3059–65.

25 Skaug MA, Eduard W, Stormer FC. Ochratoxin A in airborne dust and fungal conidia. Mycopathologia 2001;151(2):93–8.

26 Selim MI, Juchems AM, Popendorf W. Assessing airborne aflatoxin B1 during on-farm grain handling activities. Am Ind Hyg Assoc J 1998;59(4):252–6.

27 Richard JL, Plattner RD, May J ym. The occurrence of ochratoxin A in dust collected from a problem household. Mycopathologia 1999;146(2):99–103.

28 Smoragiewicz W, Cossette B, Boutard A ym. Trichothecene mycotoxins in the dust of ventilation systems in office buildings. Int Arch Occup Environ Health 1993;65(2):113–7.

29 Majvikin suositus: kosteusvauriomikrobien aiheuttamien oireiden selvittely. Suom Lääkäril 1988;53(18–19):2149–55.

30 Reijula K, Haahtela T. Sisäolmasto-ongelmat, altistumisen arviointi ja potilaan tutkiminen. Suom Lääkäril 1998;53:4215–30.

31 Reijula K, Kallas T, Kähkönen E ym. Kosteus- ja homevaurio-ongelmat työpaikoilla. Opas työterveyshuoltoa varten. Helsinki: Työterveyslaitos 1999.

32 Hinkley SF, Mazzola EP, Fettinger JC ym. Atranones A-G, from the toxigenic mold Stachybotrys chartarum. Phytochemistry 2000;55(6):663–73.

33 Murtoniemi T, Nevalainen A, Suutari M ym. Induction of cytotoxicity and production of inflammatory mediators in raw264.7 macrophages by spores grown on six different plasterboards. Inhal Toxicol 2001;13(3):233–47.

34 Tuomi T, Johnsson T, Hintikka E-L ym. Detection of aflatoxins (G1–2, B1–2), sterigmatocystin, citrinine and ochratoxin A in samples contaminated by microbes. Analyst 2001;126(9):1545–50.

Kirjoittajat Eeva-Liisa Hintikka eläinlääketieteen tohtori [email protected] Tapani Tuomi tekniikan tohtori, laboratoriopäällikkö Tom Johnsson tekniikan lisensiaatti, tutkimusinsinööri Kari Reijula professori, aluelaitoksen johtaja Uudenmaan aluetyöterveyslaitos


--------------------------------------------------------------------------------
Artikkelin tunnus: sll13870 (A3010033)
© 2004 Suomen Lääkäriliitto

homeahdistus1 kirjoitti:

Sisäilman sieni-itiöt ja mykotoksiinit
Lääkärilehti
2003;58(1):33-36
Eeva-Liisa Hintikka, Tapani Tuomi, Tom Johnsson ja Kari Reijula
Sienet sairauden aiheuttajina
Toksisten sieni-itiöiden ongelmat
Eläinkokeet ja hengitystiealtistus
Ilma- ja pölynäytteet
Sisäilmaongelmat
English summary: Fungal Spores and Mycotoxins in Indoor Air
Kirjallisuutta

Viime vuosina home on saanut huonoa mainetta julkisuudessa puhuttaessa rakennusten kosteusvaurioista ja ihmisten altistumisesta. Rakennusmateriaaleista mikrobiologisissa tutkimuksissa löydetyt mikrobit on tulkittu kannanotoilla löytyy hometta, ja tämän perusteella on usein tehty pitkällekin meneviä johtopäätöksiä homeitiöiden aiheuttamista terveysvaikutuksista niin työpaikalla kuin kotiympäristössä. Osa lääkäreistä joutuu työssään usein arvioimaan näiden mikrobien terveysvaaraa. Tässä katsauksessa tarkastellaan homesienten mahdollista terveyshaittaa nykytiedon valossa.

Sienitiede eli mykologia tuntee nykyisin noin 200 000 sienilajia. Valtaosa ympäristömme sienistä on mikroskooppisia. Makroskooppisia sieniä ovat esimerkiksi sieniretkillä kerättävät tatit ja kantarellit, jotka ovat sienirihmaston muodostamia itiöemiä. Maan alla saman sienen rihmasto kasvaa suvuttomasti lisääntymällä.

Jako hiiva- ja homesieniin perustuu enemmän laboratoriokäytäntöihin kuin systemaattiseen taksonomiaan eli luokitteluun. Hiivasienet lisääntyvät pääasiassa jakaantumalla yksittäisistä soluista ja muistuttavat näin bakteereita. Home- eli rihmasienet kasvavat rihmoina, jotka saattavat kietoutua yhteen suuriksi ja monimuotoisiksi itiöemiksi, jolloin ne ovat makroskooppisia suursieniä. Jäkälä on hyvä esimerkki mikrobimaailman monimuotoisuudesta; se on symbioottinen organismi, joka muodostuu sienestä ja levästä.

Mikrobiryhmänä sienet ovat hyvin monimuotoinen bakteereista ja viruksista suuresti poikkeava eliökunnan osa. Sienisoluilla on tuma eli ne ovat eukaryootteja ja siten niiden solurakennekin on lähempänä eläinsolua kuin bakteerisolua. Sienet lisääntyvät pääasiassa itiöidensä välityksellä. Itiöt voivat lisääntyä seksuaalisen tai ei-seksuaalisen mekanismin avulla.

Satojen tuhansien sienten joukosta vain muutaman sadan tiedetään aiheuttavan sairauksia ihmisille tai eläimille. Sienet ovat erittäin tärkeitä orgaanisen materiaalin hävittäjiä maapallolla. Ne pystyvät hajottamaan selluloosaa ja siten aloittavat puumateriaalin hajottamisprosessin, mihin myöhemmin myös bakteerit ja muut organismit osallistuvat. Ilman sieniä elinympäristömme täyttyisi nopeasti hajoamattomasta kasvimateriaalista.

Elintarvike- ja lääketeollisuus on ottanut käyttöönsä monia home- ja hiivasieniä kuten juustojen valmistukseen Penicillium roqueforti ja P. camemberti -sienikannat, olut- ja leipomateollisuuden käyttämät Saccharomyces cerevisiae -hiivat ja mikrobilääkitykseen Penicillium- kantoja.

Seuraavassa katsauksessa tarkastellaan hengitysteitse saatavien sieni-itiöiden ja erityisesti toksisten sieni-itiöiden mahdollisia haittavaikutuksia.

Sienet sairauden aiheuttajina
Massiivinen sieni-itiöiden määrä terveiden henkilöiden tai vähäisempikin määrä itiöitä vastustuskyvyltään heikentyneen potilaan elimistössä voi aiheuttaa vakavan infektion esimerkiksi hengitysteihin (1). Sairaaloiden osastoilla, joilla hoidetaan immunosuppressiivisia potilaita tai vaaditaan mikrobiologisesti puhdasta tilaa kuten leikkaussaleissa, on kiinnitettävä erityistä huomiota tuloilman puhtauteen. Aspergillus fumigatus -homesieni on lisännyt vastustuskyvyltään heikentyneiden potilaiden kuolleisuutta, kun huoneilmaa puhdistavien HEPA-suodattimien toiminnassa on ollut häiriöitä (2). Elinsiirtopotilailla Aspergillus-homesieni tai Candida-hiivasieni voivat aiheuttaa infektion, joka usein johtaa hoidoista huolimatta kuolemaan.

Eräät homesienet kuten Alternaria alternata, Cladosporium herbarum ja Aspergillus fumigatus voivat aiheuttaa allergista herkistymistä ja IgE-syöttösoluvälitteisen yliherkkyyden, joka ilmenee allergisena nuhana, silmätulehduksena ja astmana. Suomessa yliherkkyys homesienille näyttää kuitenkin olevan harvinaisempaa kuin alun perin on luultu. HYKS:n Iho- ja Allergiasairaalaan tulleiden potilaiden joukossa ihotestein osoitettu herkistyminen em. mikrobeille todettiin olevan alle 3 % (3). Maanviljelijöiden homepölykeuhkoon (allergiseen alveoliittiin) sairastuu Suomessa vuosittain keskimäärin alle 100 maataloustyöntekijää (4). Pilaantuneessa heinässä ja rehussa kasvaa yleisesti mm. Aspergillus fumigatus- ja A. umbrosus -homesienet sekä Thermoactinomyces vulgaris- ja Faenia rectivirgula (Micropolyspora faeni) -lämpöhakuiset sädesienet. Näiden mikrobien IgG-luokan vasta-aineita todetaan yleisesti homepölykeuhkoon sairastuneiden viljelijöiden veressä.

Eräät sienet voivat muodostaa mykotoksiineja (homesienimyrkkyjä) ja erityisesti tällaiset sienilajit ovat saaneet lisääntyvää huomiota arvioitaessa kosteusvauriorakennusten tai -työpaikkojen vaarallisuutta. Mykotoksiineista tunnetuin, mutta hometaloissa harvinainen yhdisteryhmä on Aspergillus flavus- ja A. parasiticus -sienten aineenvaihduntatuotteet, aflatoksiinit, jotka ovat karsinogeeneja ja joiden esiintymistä elintarvikkeissa tarkkaillaan.

Ravinnosta saaduista mykotoksiineista on runsaasti tietoutta. Eläinkokeilla on hankittu tietoa mykotoksiinien haittavaikutuksista eri eläinlajeille. Aflatoksiinia voi esiintyä maapähkinässä, useissa muissa pähkinöissä, maississa sekä eläinten rehuissa. Jos eläimille syötetään aflatoksiinipitoista rehua saattaa aflatoksiinia joutua maidon, maitotuotteiden tai lihan kautta ihmisen ravintoketjuun. Vaikeimmat elintarvikkeiden mykotoksiiniongelmat ovat poikkeuksetta kehitysmaissa, joissa viljan korjuu- ja varastointimenetelmät sekä ilmeisesti myös ilmastolliset olosuhteet saattavat edistää viljan homehtumista. Kehittynyt mykotoksiini-analytiikka ja lainsäädäntö suojelevat Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa kuluttajia kohtuullisen hyvin elintarvikkeiden mykotoksiineilta.

Ulkoilmassa ja sisätilojen huoneilmassa on normaalistikin erilaisia sieni-itiöitä. Sieni-itiöiden määrä kasvaa erityisen suureksi työpaikoilla, joissa käsitellään sisätiloissa homeista materiaalia kuten homeista heinää, kierrätysmateriaalia tai pilaantuneita jätteitä. Hengitetty ilma ei ole mikrobiologisesti steriiliä ja ihminen saa päivittäin hengitysilman mukana hengitysteihin sieni-itiöitä. Ilmassa runsaana esiintyvät ja joskus toksiinejakin sisältävät sieni-itiöt saattavat joutua hengitysteihin, jolloin sieni-itiöt ja niiden aineenvaihduntatuotteet voivat olla terveydelle haitallisia (5,6).

Toksisten sieni-itiöiden ongelmat
Yksi varhaisimmista raporteista sisäilman sieni-itiöiden aiheuttamista terveyshaitoista on Croftin ryhmän tutkimus vuodelta 1986 (7). Tässä raportissa pitkäaikainen yhden perheen sairastelu epämääräisin flunssa- ja hengitystieoirein selitetään aiheutuneen todennäköisimmin sisäilmassa esiintyvistä Stachybotrys atra -sieni-itiöistä, joita löytyi runsaasti perheen asunnon ilmastointikanavasta.

Unkarista on julkaistu jo 1970-luvulla raportti 23 henkilön sairastumisesta vakavin hengitystieoirein, kun he olivat käsitelleet homeista olkea (8). Tulosten mukaan maataloustyössä joukko ihmisiä oli lastannut Stachybotrys -sienen kontaminoimaa olkimateriaalia ja sai hengitysoireiden lisäksi oireita niihin ihon osiin, jotka olivat kosketuksessa homeisen oljen kanssa.

Mykotoksiineja on epäilty käytetyn biologisen sodankäynnin aseina 1980-luvulla Laosissa (9,10,11) ja 1990-luvulla Persianlahden sodassa (12). Varmistusta tälle ei ainakaan julkisuuteen ole näistä esimerkeistä annettu.

Laajaa huomiota kosteus- ja homevauriorakennuksissa altistuneista saivat Yhdysvalloissa 1990-luvulla ns. Cleveland-tapaukset, joissa altistumista mikrobeille pidettiin syynä pikkulasten sairastumiseen ja kuolemaan johtaneissa keuhkoverenvuodoissa. Vuosina 1993–98 suppealla alueella Ohion osavaltiossa oli 34 potilastapausta, joissa diagnosoitiin idiopaattinen pulmonaarinen hemorragia. Lapsipotilaista 10 kuoli (5). Tapausten taustalta löydettiin mm. lasten kodeista kosteus- ja homevaurioita ja niistä eristettiin toksiineja tuottavia Stachybotrys chartarum–sieniä. Myös tupakansavulla, rodullisella herkkyydellä ja eräillä muilla seikoilla katsottiin olevan vaikutusta lasten keuhkoverenvuotoihin (13). Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että Stachybotrys chartarum -kantojen ominaisuuksista hemolyyttinen vaikutus yhdistyneenä voimakkaasti toksisten itiöiden muodostumiseen olisi selityksenä poikkeuksellisen vaarallisten Stachybotrys-tapausten kohdalla. (14,15). Julkaisut toimistorakennusten (16) Stachybotrys-ongelmista ja tapausselostukset lasten Stachybotrys-löydöksistä (17) tuovat oman lisänsä keskusteluun kosteus- ja homevauriorakennusten ongelmista.

Eläinkokeet ja hengitystiealtistus
Käyttämällä eläinkoemalleja on annettu sekä puhtaita mykotoksiineja että mykotoksiineja sisältäviä sieni-itiöitä eri eläinlajien hengitysteihin. Hengitysteitse mykotoksiinin teho saattaa olla paljon voimakkaampi kuin suun kautta annettuna. Puhtailla mykotoksiineilla on eräissä tapauksissa ollut merkittävä yleisvaikutus koe-eläimeen mutta ei vaikutusta keuhkoihin. Robbins työryhmineen julkaisi laajan kirjallisuuskatsauksen huoneilman mykotoksiineista, eläinkokeista, sairastuneiden henkilöiden tapausselostuksista ja epidemiologisista tutkimuksista aerosolimykotoksiineihin liittyen (6). Mykotoksiinia sisältävät Stachybotrys chartarum -itiöt aiheuttivat hiiren keuhkoihin toiminnallisia muutoksia ja verenvuotoja (18,19). Myös rotilla yksittäinen suuri annos toksisia Stachybotrys-itiöitä intratrakeaalisesti annettuna laukaisi nopeasti tulehdusreaktion ja verenvuotoja (20). Kun itiöistä uutettiin toksiinit ja koe-eläimelle annettiin intratrakeaalisesti ei-toksisia itiöitä, väheni tällaisten Stachybotrys chartarum -itiöiden vaikutus oleellisesti (21).

Ilma- ja pölynäytteet
Ilmanäytteessä mahdollisesti esiintyviä mykotoksiineja on analysoitu tutkimalla joko laskeutunutta pölyä tai suodattamalla näytteenkerääjällä huoneilmaa esimerkiksi lasikuitu- tai polykarbonaattisuodattimelle ja analysoimalla suodattimelle kerääntynyttä materiaalia. Maataloustyöntekijöiden työympäristössä ja eräissä teollisuustöissä on todettu suuria homeitiöpitoisuuksia. Näistä ympäristöistä on löydetty ilma- ja pölynäytteistä muun muassa aflatoksiinia, okratoksiinia, zearalenonia sekä tremorgeenisia mykotoksiineja. Okratoksiini aiheuttaa munuaisvaurioita. Zearalenon on vaikutukseltaan estrogeeninen ja sillä ei ole varsinaisia toksisia vaikutuksia. Aspergillus fumigatus -sienen on todettu sahateollisuudessa tuottavan ns. tremorgeenisia mykotoksiineja, jotka ehkä aiheuttavat neurologisia oireita työntekijöille (22). Lisäksi on pohdittu mykotoksiinien mahdollista osuutta yksittäisissä sairaustapauksissa (23). Mykotoksiineista trikotekeeneja on Suomessa todettu ilmasta viljan jauhamisen yhteydessä (24). Okratoksiinia on Norjassa löydetty navetan ilman pölystä (25). Aflatoksiineja on eristetty näytteistä käsiteltäessä Aspergillus flavus -sienen kontaminoimaa maissia (26).

Talon lämpöputkistoista kerätyistä pölynäytteistä on pystytty osoittamaan melko suuria pitoisuuksia okratoksiini-A-toksiinia (27). Ilmastointikanavista otetuista pölynäytteistä on löydetty useita trikotekeeneja (28). Näiden sinänsä merkittävien löydösten terveydellistä merkitystä ei toistaiseksi ole kuitenkaan vielä voitu osoittaa. Ei ole myöskään riittävästi tietoa terveysperusteisten raja-arvojen asettamiseksi ilma- tai pölynäytteiden mykotoksiinipitoisuuksille.

Sisäilmaongelmat
Lääkärilehdessä on ilmestynyt viime vuosina artikkeleita rakennusten kosteusvaurioista (29) ja sisäilmasto-ongelmista (30). Sisäilmaston aiheuttamat viihtyvyys- ja terveyshaitat voivat johtua monista fysikaalisista, kemiallisista ja biologisista tekijöistä. Todellisten ongelmien aiheuttajien löytäminen ja niihin pureutuminen vaatii yleensä moniammatillisen, asiantuntevan työryhmän yhteistyötä. Asuntokauppoihin liittyviä kiistakysymyksiä on viety oikeuden ratkaistaviksi heppoistenkin laboratoriotutkimusten ja hyvin kapea-alaisten löytyy hometta -tyyppisten selvitysten perusteella. Työterveyshuoltoa varten on hiljattain laadittu opas kosteus- ja homevaurio-ongelmien ratkaisemiseksi työpaikoilla (31).

Keskustelussa rakennusten, työpaikkojen ja sisäilmaston homeasioista on yksi uhkaavimmista tekijöistä vuosikausia ollut ne homeet, jotka voivat tuottaa mykotoksiineja. Esimerkiksi Stachybotrys atra -sienen ja monien Fusarium-lajien on jo vuosikymmeniä sitten tiedetty aiheuttavan eläimille vakavia, kuolemaankin johtavia myrkytyksiä, jotka johtuvat näiden sienten muodostamista trikotekeenitoksiineista. Oireina on tällöin ollut ihon ja limakalvojen ärsytys, verenvuodot sisäelimissä sekä kudosnekroosit. Monet tekijät säätelevät homeen kasvua ja toksiinien muodostumista laboratorio-olosuhteissa ja erilaisissa ympäristöolosuhteissa esimerkiksi elintarvikkeissa, rakennuksissa tai maaperässä. Esimerkiksi Stachybotrys atra (chartarum) -sienen toksiinianalytiikasta (32), sen hemolysiinia tuottavasta tekijästä (15,17) sekä tulehdusvasteen muodostumisesta ja toksisuudesta makrofageille (33) on hiljattain saatu lisätietoa mahdollisten terveysvaikutusten arvioimiseksi.

Mykotoksiinien määrän arviointi rakennusmateriaaleista tai laskeutuneesta pölystä antaa asiallista tietoa kosteus- ja homevaurion terveysvaikutusten arvioimiseksi (34). Kosteusvaurioiden arviointi rakennustekniikan näkökulmasta parantaa rakennusten suunnittelua ja rakennusmateriaalien valintaa ja siten edistää kestävien ja terveellisten rakennusten tekemistä.

Mykotoksiinien määrittäminen ilmasta on mahdollista mikäli saadaan koottua riittävän suuri ilmanäyte, mikä nykyisiä kemiallisia analyysimenetelmiä käyttäen edellyttää ehkä yli tuhannen kuutiometrin näytettä ja erikoissuodattimien käyttöä ilmanäytteen keräämiseksi. Hengitysteitse saatavien sieni-itiöiden mahdollisten haittavaikutusten arvioimiseksi tarvitaan vastaus helpolta ja yksinkertaiselta näyttävään mykologian peruskysymykseen: mitä homeitiöitä ja kuinka paljon on sisäänhengitysilmassa ja onko mukana myös mykotoksiineja?

English summary: Fungal Spores and Mycotoxins in Indoor Air
During the last few years molds have gained a bad reputation in the public eye when discussing water-damages in buildings and exposure of humans to molds. In microbiological investigations of building-materials the microbes found have been interpreted by comments such as molds detected, and on the basis of this lengthy conclusions have been drawn on the health effects caused by fungal spores in the work-place as well as in the home environment. Earlier not so much attention was paid to fungi in general and molds in particular as the cause of health hazards. Physicians often encounter situations where they have to evaluate the health hazards caused by these microbes. In this review the possible health effects of molds are discussed in the light of present knowledge.

Kirjallisuutta
1 Salonen J. Fungal colonization and invasive fungal infections in patients with a hematological malignancy. Väitöskirja. Turun yliopisto 2000.

2 Hiipakka DW, Buffington JR. Resolution of sick building syndrome in a high-security facility. Appl Occup Environ Hyg 2000;15(8):635–43.

3 Haahtela T, Elg P, Koukila-Kähkölä P ym. Kosteusvauriot ja terveyshaitat. Kirjassa: Haahtela T ja Hannuksela M. Vuosikirja 30. Allergiatutkimussäätiö 2002;13–69.

4 Karjalainen A, Aalto L, Jolanki R ym. Ammattitaudit 2000. Katsauksia 143. Terveys 2001. 2. painos. Helsinki: Työterveyslaitos 2001.

5 Sorenson WG. Fungal spores: Hazardous to health? Environ Health Perspect 1999;107(Suppl 3):469–72.

6 Robbins CA, Swenson LJ, Nealley ML ym. Health effects of mycotoxins in indoor air: a critical review. Appl Occup Environ Hyg 2000;15(10):773–84.

7 Croft WA, Jarvis BB, Yatawara CS. Airborne outbreak of trichothecene toxicosis. Atm Environ 1986;20:549–52.

8 Andrassy K, Horvath I, Lakos T ym. Mass incidence of mycotoxicoses in Hajdu-Bihar County. Mykosen 1980;23(3):130–3.

9 Maddox J. Natural history of yellow rain. Nature 1984;309(5965):207.

10 Mirocha CJ, Pawlosky RA, Chatterjee K ym. Analysis for Fusarium toxins in various samples implicated in biological warfare in Southeast Asia. J Assoc Off Anal Chem 1983;66(6):1485–99.

11 Nowicke JW, Meselson M. Yellow rain–a palynological analysis. Nature 1984;309(5965):205–6.

12 Zilinskas RA. Iraq's biological weapons. The past as future? JAMA 1997;278(5):418–24.

13 Dearborn DG, Yike I, Sorenson WG ym. Overview of investigations into pulmonary hemorrhage among infants in Cleveland, Ohio. Environ Health Perspect 1999;107(Suppl 3):495–99.

14 Vesper SJ, Dearborn DG, Yike I ym. Hemolysis, toxicity, and randomly amplified polymorphic DNA analysis of Stachybotrys chartarum strains. Appl Environ Microbiol 1999;65(7):3175–81.

15 Vesper SJ, Magnuson ML, Dearborn DG ym. Initial characterization of the hemolysin stachylysin from Stachybotrys chartarum. Infect Immun 2001;69(2):912–6.

16 Johanning E, Biagini R, Hull D ym. Health and immunology study following exposure to toxigenic fungi (Stachybotrys chartarum) in a water-damaged office environment. Int Arch Occup Environ Health 1996;68(4):207–18.

17 Vesper SJ, Dearborn DG, Elidemir O ym. Quantification of siderophore and hemolysin from Stachybotrys chartarum strains, including a strain isolated from the lung of a child with pulmonary hemorrhage and hemosiderosis. Appl Environ Microbiol 2000;66(6):2678–81.

18 Nikulin M, Reijula K, Jarvis BB ym. Effects of intranasal exposure to spores of Stachybotrys atra in mice. Fundam Appl Toxicol 1997;35(2):182–8.

19 McCrae KC, Rand T, Shaw RA ym. Analysis of pulmonary surfactant by Fourier-transform infrared spectroscopy following exposure to Stachybotrys chartarum (atra) spores. Chem Phys Lipids 2001;110(1):1–10.

20 Rao CY, Burge HA, Brain JD. The time course of responses to intratracheally instilled toxic Stachybotrys chartarum spores in rats. Mycopathologia 2000;149(1):27–34.

21 Rao CY, Brain JD, Burge HA. Reduction of Pulmonary Toxicity of Stachybotrys chartarum Spores by Methanol Extraction of Mycotoxins. Appl Environ Microbiol 2000;66(7):2817–21.

22 Land CJ, Hult K, Fuchs R ym. Tremorgenic mycotoxins from Aspergillus fumigatus as a possible occupational health problem in sawmills. Appl Environ Microbiol 1987;53(4):787–90.

23 Hintikka EL, Nikulin M. Airborne mycotoxins in agricultural and indoor environments. Indoor Air 1998;Suppl 4:66–70.

24 Lappalainen S, Nikulin M, Berg S ym. Fusarium toxins and fungi assosiated with handling of grain on eight finnish farms. Atm Environ 1996;30(17):3059–65.

25 Skaug MA, Eduard W, Stormer FC. Ochratoxin A in airborne dust and fungal conidia. Mycopathologia 2001;151(2):93–8.

26 Selim MI, Juchems AM, Popendorf W. Assessing airborne aflatoxin B1 during on-farm grain handling activities. Am Ind Hyg Assoc J 1998;59(4):252–6.

27 Richard JL, Plattner RD, May J ym. The occurrence of ochratoxin A in dust collected from a problem household. Mycopathologia 1999;146(2):99–103.

28 Smoragiewicz W, Cossette B, Boutard A ym. Trichothecene mycotoxins in the dust of ventilation systems in office buildings. Int Arch Occup Environ Health 1993;65(2):113–7.

29 Majvikin suositus: kosteusvauriomikrobien aiheuttamien oireiden selvittely. Suom Lääkäril 1988;53(18–19):2149–55.

30 Reijula K, Haahtela T. Sisäolmasto-ongelmat, altistumisen arviointi ja potilaan tutkiminen. Suom Lääkäril 1998;53:4215–30.

31 Reijula K, Kallas T, Kähkönen E ym. Kosteus- ja homevaurio-ongelmat työpaikoilla. Opas työterveyshuoltoa varten. Helsinki: Työterveyslaitos 1999.

32 Hinkley SF, Mazzola EP, Fettinger JC ym. Atranones A-G, from the toxigenic mold Stachybotrys chartarum. Phytochemistry 2000;55(6):663–73.

33 Murtoniemi T, Nevalainen A, Suutari M ym. Induction of cytotoxicity and production of inflammatory mediators in raw264.7 macrophages by spores grown on six different plasterboards. Inhal Toxicol 2001;13(3):233–47.

34 Tuomi T, Johnsson T, Hintikka E-L ym. Detection of aflatoxins (G1–2, B1–2), sterigmatocystin, citrinine and ochratoxin A in samples contaminated by microbes. Analyst 2001;126(9):1545–50.

Kirjoittajat Eeva-Liisa Hintikka eläinlääketieteen tohtori [email protected] Tapani Tuomi tekniikan tohtori, laboratoriopäällikkö Tom Johnsson tekniikan lisensiaatti, tutkimusinsinööri Kari Reijula professori, aluelaitoksen johtaja Uudenmaan aluetyöterveyslaitos


--------------------------------------------------------------------------------
Artikkelin tunnus: sll13870 (A3010033)
© 2004 Suomen Lääkäriliitto

Lue lisää

tätä tekstiä:
"Eräät homesienet kuten Alternaria alternata, Cladosporium herbarum ja Aspergillus fumigatus voivat aiheuttaa allergista herkistymistä ja IgE-syöttösoluvälitteisen yliherkkyyden, joka ilmenee allergisena nuhana, silmätulehduksena ja astmana."

niin olet pahoin EREHTYNYT. Noilla kolmella homeella tarkoitetaan normaaleja ulkoilman homeita. Vaikka siinä onkin A. fumigatus, niin siinä EI puhuta sanaakaan kosteusvauriomikrobeista. Kosteusvauriomikrobit aiheuttavat aina IgG-vasteen, mukaan lukien A. fumigatus. Jos tauti puhkeaa silloin, niin kyseessä ei ole ASTMA, vaan ...

Olen huomannut, että sinua kahlitsee muutama asia, joita et vielä ymmärrä. Toinen asia on esim. se, että jankutat siitä, että ei sinulla voi olla IV-tyypin allergiaa, koska se selviää lapputestillä. Tiedän, että sinulla on erittäin alhainen diff. kasitetti ja se johtuu IV-tyypin allergiasta. Tottakai sinulla on myös III-tyypin allergia.

PIAN SINULLA KOLAHTAA, sitten paskanpuhujat saavat sinultakin kyytiä.

Oli muuten hyvä, että otit juuri tuon artikkelin. Voin vakuutta sinulle, että et löydä mistään sellaista tutkimusta, jossa sanotaan, että ns. kosteusvauriomikrobit aiheuttasivat IgE-allergian.

Jos tarkoitat kirjoitti:

tätä tekstiä:
"Eräät homesienet kuten Alternaria alternata, Cladosporium herbarum ja Aspergillus fumigatus voivat aiheuttaa allergista herkistymistä ja IgE-syöttösoluvälitteisen yliherkkyyden, joka ilmenee allergisena nuhana, silmätulehduksena ja astmana."

niin olet pahoin EREHTYNYT. Noilla kolmella homeella tarkoitetaan normaaleja ulkoilman homeita. Vaikka siinä onkin A. fumigatus, niin siinä EI puhuta sanaakaan kosteusvauriomikrobeista. Kosteusvauriomikrobit aiheuttavat aina IgG-vasteen, mukaan lukien A. fumigatus. Jos tauti puhkeaa silloin, niin kyseessä ei ole ASTMA, vaan ...

Olen huomannut, että sinua kahlitsee muutama asia, joita et vielä ymmärrä. Toinen asia on esim. se, että jankutat siitä, että ei sinulla voi olla IV-tyypin allergiaa, koska se selviää lapputestillä. Tiedän, että sinulla on erittäin alhainen diff. kasitetti ja se johtuu IV-tyypin allergiasta. Tottakai sinulla on myös III-tyypin allergia.

PIAN SINULLA KOLAHTAA, sitten paskanpuhujat saavat sinultakin kyytiä.

Oli muuten hyvä, että otit juuri tuon artikkelin. Voin vakuutta sinulle, että et löydä mistään sellaista tutkimusta, jossa sanotaan, että ns. kosteusvauriomikrobit aiheuttasivat IgE-allergian.

Lue lisää

homeherkän ja homeahdistuksen.

Se onkin homeherkkä, joka sanoo, että ei ole IV-tyypin allergiaa. Et sinä, homeahdistus1.

Voisitko homeahdistus1 ottaa minuun sähköpostitse yhteyttä!

sotkin kirjoitti:

homeherkän ja homeahdistuksen.

Se onkin homeherkkä, joka sanoo, että ei ole IV-tyypin allergiaa. Et sinä, homeahdistus1.

Voisitko homeahdistus1 ottaa minuun sähköpostitse yhteyttä!

Lue lisää

omaa totuuttasi julistat nikin takaa ja haukut muita ilman nikkiä. Siinä on mies jolle sopisi hame päälle. Vai Supoko sinua taas jahtaa?

vai hävettääkö kirjoitti:

omaa totuuttasi julistat nikin takaa ja haukut muita ilman nikkiä. Siinä on mies jolle sopisi hame päälle. Vai Supoko sinua taas jahtaa?

joskus asiaakin. Sinun antisi tällä palstalla on ollut vain pelkkä vittuilu. Kirjoittelusi on vain pahentanut homesairaiden asemaa. Tuskin olet edes sellainen?

Minä muuten käytän usein hametta, koska olen nainen! En ole se joksi luulet!

ja puhuisit kirjoitti:

joskus asiaakin. Sinun antisi tällä palstalla on ollut vain pelkkä vittuilu. Kirjoittelusi on vain pahentanut homesairaiden asemaa. Tuskin olet edes sellainen?

Minä muuten käytän usein hametta, koska olen nainen! En ole se joksi luulet!

Lue lisää

seuranneena en voi minäkään muuta kuin nauraa tuollaiselle vittuilijalle, joka etsimällä etsii jonkun tietyn nimeltä mainitsettoman kirjoituksia. Alkaa pikku hiljaa valjeta, mikä närästää ja ketä. Uskomatonta, jos olette aikuisia ja ette edes naisia. Minäkin olen nainen isolla ännällä, älkää luulko mieheksi.

Jos tarkoitat kirjoitti:

tätä tekstiä:
"Eräät homesienet kuten Alternaria alternata, Cladosporium herbarum ja Aspergillus fumigatus voivat aiheuttaa allergista herkistymistä ja IgE-syöttösoluvälitteisen yliherkkyyden, joka ilmenee allergisena nuhana, silmätulehduksena ja astmana."

niin olet pahoin EREHTYNYT. Noilla kolmella homeella tarkoitetaan normaaleja ulkoilman homeita. Vaikka siinä onkin A. fumigatus, niin siinä EI puhuta sanaakaan kosteusvauriomikrobeista. Kosteusvauriomikrobit aiheuttavat aina IgG-vasteen, mukaan lukien A. fumigatus. Jos tauti puhkeaa silloin, niin kyseessä ei ole ASTMA, vaan ...

Olen huomannut, että sinua kahlitsee muutama asia, joita et vielä ymmärrä. Toinen asia on esim. se, että jankutat siitä, että ei sinulla voi olla IV-tyypin allergiaa, koska se selviää lapputestillä. Tiedän, että sinulla on erittäin alhainen diff. kasitetti ja se johtuu IV-tyypin allergiasta. Tottakai sinulla on myös III-tyypin allergia.

PIAN SINULLA KOLAHTAA, sitten paskanpuhujat saavat sinultakin kyytiä.

Oli muuten hyvä, että otit juuri tuon artikkelin. Voin vakuutta sinulle, että et löydä mistään sellaista tutkimusta, jossa sanotaan, että ns. kosteusvauriomikrobit aiheuttasivat IgE-allergian.

Lue lisää

Olen huomannut, että sinua kahlitsee moni asia, jota et vielä ymmärrä.

Hometaloista löytyy tasan tarkkaan samat homeet kuin ulkoakin. Hometaloissa niitä on vain suurempia määriä kuin terveissä taloissa. Olet ymmärtänyt täysin väärin sanan kosteusvauriomikrobi. Sillä tarkoitetaan ainoastaan vain indikaattorilajeja, joita ei yleensä löydy kunnossa olevista taloista. Se ei siis tarkoita, etteikö myös ulkoilman tavallisimpia homeita löydy hometaloista, vaan päinvastoin ne ovat usein valtalajeina varsinkin alkuvaiheessa. Se, että kosteusvaurioindikaattorilajit voivat niitä syrjäyttää jossain vaiheessa ja jossain määrin, ei suinkaan tarkoita, että ulkoilmassa yleisesti esiintyvien homeiden allergeenit katoaisivat yhtään minnekään sieltä hometalosta.


Seuraavassa listassa kaikki yleisimmin kosteusvauriotaloista löytyvät mikrobisuvut (lukuunottamatta maaperäbakteereja) ja niiden keskimääräiset itiökoot:

Acremonium 2.5
Alternaria 14.4
Aspergillus 3.5
Aureobasidium 5.0
Chaetomium 5.5
Cladosporium 9.0
Cryptococcus 5.5
Epicoccum 17.3
Eurotium 5.7
Exophiala 1.4
Fusarium 11.5
Mucor 7.5
Paecilomyces 3.0
Penicillium 3.3
Phialophora 1.5
Phoma 3.2
Rhizopus 8.0
Rhodoturula 14.0
Scopulariopsis 6.0
Stachybotrys 5.6
Trichoderma 4.0
Ulocladium 15.0
Wallemia 3.0

opittavaa kirjoitti:

Olen huomannut, että sinua kahlitsee moni asia, jota et vielä ymmärrä.

Hometaloista löytyy tasan tarkkaan samat homeet kuin ulkoakin. Hometaloissa niitä on vain suurempia määriä kuin terveissä taloissa. Olet ymmärtänyt täysin väärin sanan kosteusvauriomikrobi. Sillä tarkoitetaan ainoastaan vain indikaattorilajeja, joita ei yleensä löydy kunnossa olevista taloista. Se ei siis tarkoita, etteikö myös ulkoilman tavallisimpia homeita löydy hometaloista, vaan päinvastoin ne ovat usein valtalajeina varsinkin alkuvaiheessa. Se, että kosteusvaurioindikaattorilajit voivat niitä syrjäyttää jossain vaiheessa ja jossain määrin, ei suinkaan tarkoita, että ulkoilmassa yleisesti esiintyvien homeiden allergeenit katoaisivat yhtään minnekään sieltä hometalosta.


Seuraavassa listassa kaikki yleisimmin kosteusvauriotaloista löytyvät mikrobisuvut (lukuunottamatta maaperäbakteereja) ja niiden keskimääräiset itiökoot:

Acremonium 2.5
Alternaria 14.4
Aspergillus 3.5
Aureobasidium 5.0
Chaetomium 5.5
Cladosporium 9.0
Cryptococcus 5.5
Epicoccum 17.3
Eurotium 5.7
Exophiala 1.4
Fusarium 11.5
Mucor 7.5
Paecilomyces 3.0
Penicillium 3.3
Phialophora 1.5
Phoma 3.2
Rhizopus 8.0
Rhodoturula 14.0
Scopulariopsis 6.0
Stachybotrys 5.6
Trichoderma 4.0
Ulocladium 15.0
Wallemia 3.0

Lue lisää

Lääketiede ei ole minun alani tässä tapauksessa, mutta sen tiedän että nämä mainitsemat "ulkohomeet" kasvavat myös sisätiloissa rakennusmateriaaleissa.

Niitä katsotaan olevan merkki kosteusvaurioista, jos niitten määrät ovat korkeammat sisällä kuin ulkona. Vertailun vuoksi niitä kokeita otetaan täsmälleen samaan aikaan.

opittavaa kirjoitti:

Olen huomannut, että sinua kahlitsee moni asia, jota et vielä ymmärrä.

Hometaloista löytyy tasan tarkkaan samat homeet kuin ulkoakin. Hometaloissa niitä on vain suurempia määriä kuin terveissä taloissa. Olet ymmärtänyt täysin väärin sanan kosteusvauriomikrobi. Sillä tarkoitetaan ainoastaan vain indikaattorilajeja, joita ei yleensä löydy kunnossa olevista taloista. Se ei siis tarkoita, etteikö myös ulkoilman tavallisimpia homeita löydy hometaloista, vaan päinvastoin ne ovat usein valtalajeina varsinkin alkuvaiheessa. Se, että kosteusvaurioindikaattorilajit voivat niitä syrjäyttää jossain vaiheessa ja jossain määrin, ei suinkaan tarkoita, että ulkoilmassa yleisesti esiintyvien homeiden allergeenit katoaisivat yhtään minnekään sieltä hometalosta.


Seuraavassa listassa kaikki yleisimmin kosteusvauriotaloista löytyvät mikrobisuvut (lukuunottamatta maaperäbakteereja) ja niiden keskimääräiset itiökoot:

Acremonium 2.5
Alternaria 14.4
Aspergillus 3.5
Aureobasidium 5.0
Chaetomium 5.5
Cladosporium 9.0
Cryptococcus 5.5
Epicoccum 17.3
Eurotium 5.7
Exophiala 1.4
Fusarium 11.5
Mucor 7.5
Paecilomyces 3.0
Penicillium 3.3
Phialophora 1.5
Phoma 3.2
Rhizopus 8.0
Rhodoturula 14.0
Scopulariopsis 6.0
Stachybotrys 5.6
Trichoderma 4.0
Ulocladium 15.0
Wallemia 3.0

Lue lisää

mainituista homeista aiheuttaisi astmaa, niin sitä vastaavaa IgE-vasta-ainetta pitää löytyä tutkittavan verestä.

Tähän mennessä on varma tieto vain yhdestä homeesta, että se aiheuttaisi homepölykeuhkoa kosteusvauriorakennuksissa oireilevalle ja se on Aspergillus fumigatus. Se tuottaa myös myrkyllisiä aineita. Muita mykotoksiineja tuottavia homeita ovat Penicillium, Fusarium,Stachybotrys ja esim. Trichoderma. Pitää pitää mielessä, että jos nämä myrkyt aiheuttavat astmaa, niin myös näiden myrkkyjen (=elimistölle vieraita proteiineja) IgE-vasta-ainetta on löydyttävä sairastuneelta. Mistään tutkimuksesta ei ainakaan Suomesta löydy tälläista tietoa.

Homeiden pääasiallisin tehtävä kosteusvauriokohteessa on orgaanisen aineen muuttaminen pienemmiksi yksiköiksi (esim selluloosa glukoosiksi). Kun ne ovat suoriutuneet tästä tehtävästä, niin vasta sitten paikalle saapuvat maaperästä peräisin olevat rihmamaiset bakteerit, aktinobakteerit (sädesienet). Viimeistään tässä vaiheessa oireilevan olisi syytä vaihtaa työpaikkaa. Jos sitä ei tee, niin pahimmassa tapauksessa saattaa syntyä homepölykeuhko eli allerginen alveoliitti.

On hyvin epäasiallista laittaa näkyviin taulukkoa kosteusvauriokohteessa esintyvistä homeista ja toivoa samalla, että joku uskoo, että astmaahan ne aiheuttavat. Olet pahasti mennyt metsään, vaikka uskonkin, että alkuperäinen tarkoutus myös sinulla on olut auttaa kosteusvauriokohteessa sairastuneita.

Ja jos puhut allergeenistä ja jos se joutuu jostain syystä kehoon, niin kyllä sille syntyy AINA joko IgE tai IgE-vasta-ainetta. Pitää tietää ainakin perusasiat ennenkuin nimettömänä pistää "tietoa" näkyville. Jos on sairastunut astmaan, niin astman aiheuttajan IgE-vasta-ainetta on aivan varmasti runsaastikin. Sen sijaan IgG:n ilmaantuminen vereen ei ole vielä sairauden merkki.

Jos on sellainen tilanne, että IgG-vasta-ainetta on reilusti silloin kun itiötä tulee keuhkorakkuloihin, niin silloin muodostuu suuria vasta-aine-itiö yhteenliittymiä eli komplekseja, jotka saostuvat jo kudoksissa tai poistuvat verenkierrosta tehokkaasti. Tällöin ei synny allergista alveoliittia. Sen sijaan jos onkin itiöylimäärä (kuten pahoissa kosteusvaurioissa on) silloin muodostuukin pieniä liukoisia immunokomplekseja, jotaka voivat säilyä veressä pitkäänkin. Silloin voi syntyä allergisen alveoliitin lisäksi mm. vaskuliitteja ja nivelkipuja.

ystävällisin terveisin
Pekka Nikkola