Mitä on maalauksellisuus

Digimaalaus vaatii paljon erilaista tekniikkatietoutta mitä perinteinen maalaus, kuitenkin värioppi, sommittelu ym. lait pitävät aina kutinsa oli tekotapa mikä hyvänsä.
Sanoisin tämän taiteellisen työskentelyn tietokoneella olevan yksi tulevaisuuden ala, varsinkin grafiikan osalta. Saamme varmasti tulevaisuudessa nähdä aivan uskomattoman hienoja grafiikan töitä. Vastustus on varmaan vielä yhtä kovaa kuin aikoinaan perinteisen valokuvauksen siirtyessä digiaikaan. Kaikki ei hyväksy tietokonetta ollenkaan ja ne jotka eivät sitä osaa käyttää tai hallitse, varsinkin vanhemmat taiteilijat, antavat hyväksymisensä vain ja ainoastaan käsintehdylle kuvalle.

Muuten tuosta taiteellisesta sivellintyöskentelystä olen samaa mieltä jos siveltimen jälki näkyy on se upeaa katsottavaa. Vaan kun joku mestari täällä antaisi siihen viisan neuvon kuinka sen saisi siihen jäämään, aina itselläkin tulee liikaa siloteltua maalausta, pitää varmaan lopettaa hyvissäajoin.

on valokuva, olipa sen teossa käytetty mitä hyvänsä kikkoja. Maalaus on vesi-, öljy-, akryyli- ja muilla väreillä maalaupohjalle tehty maalaus eikä sillä ole mitään tekemistä valokuvan kanssa. Valokuvaa ja maalausta ei voi arvostella saamoin perustein, ne ovat molemmat oma taiteenlajinsa eikä niistä juurikaan kannata keskustella samassa yhteydessä.

Jokainen käyttäköön niitä materiaaleja ja tekniikoita joista nautinnon saa. Lopputuloshan ei ole kaikki kaikessa vaan työntekemisen ilo pitää olla mukana. Maalien sekoittaminenkin on nautinto ja kun sen oikean värisävyn saa aikaiseksi, se on ihmeellistä ja ihanaa. Sama kai se on "digimaalaajillakin".

silmäneula kirjoitti:

on valokuva, olipa sen teossa käytetty mitä hyvänsä kikkoja. Maalaus on vesi-, öljy-, akryyli- ja muilla väreillä maalaupohjalle tehty maalaus eikä sillä ole mitään tekemistä valokuvan kanssa. Valokuvaa ja maalausta ei voi arvostella saamoin perustein, ne ovat molemmat oma taiteenlajinsa eikä niistä juurikaan kannata keskustella samassa yhteydessä.

Lue lisää

ekassa viestissäni valokuvalla valokuvamaista, hyper- tai fotorealistista maalausta, johon jotkut pyrkivät. Mielestäni ne eivät ole enää kovin maalauksellisia.

Tietokoneilla saa kyllä huiman hienoa jälkeä, mutta jotenkin ne ovat hieman "konemaisia". Ehkä niissä on sama ongelma kuin konemusiikissa, joista puuttuu se inhimillinen virhe.

silmäneula kirjoitti:

on valokuva, olipa sen teossa käytetty mitä hyvänsä kikkoja. Maalaus on vesi-, öljy-, akryyli- ja muilla väreillä maalaupohjalle tehty maalaus eikä sillä ole mitään tekemistä valokuvan kanssa. Valokuvaa ja maalausta ei voi arvostella saamoin perustein, ne ovat molemmat oma taiteenlajinsa eikä niistä juurikaan kannata keskustella samassa yhteydessä.

Lue lisää

eri asia kuin digimaalaus tai -grafiikka. Valokuva on kuva, joka valotetaan valoherkälle materiaalille (filmille, digikameran kennolle, paperille etc.) linssin (tai neulanreikäkameran reiän) kautta ja avulla. Valokuvia toki muokataan digitaalisesti, sävyjä säädellään, kohteita rajataan, kuvia yhdistellään ja niin edelleen. Missä vaiheessa valokuva sitten muuttuu digitaaliseksi maalaukseksi, grafiikaksi tai joksikin muuksi, on eri asia, eikä rajanveto ole helppoa.

Tarkoitin tässä kuitenkin nimenomaan digiMAALAUKSIA, jotka taiteilija tekee piirtämällä ja maalaamalla piirtopöydällä ja kynällä. Vaikka näissä fyysinen väline, kynä taiteilijan kädessä, pysyy koko ajan samana, valittavissa on satoja ja tuhansia erilaisia "siveltimiä" ja "teriä", joilla saa hyvin erilaista jälkeä aikaan. Myös kaikki kuviteltavissa olevat värit voi valita aivan samalla tavalla kuin valitsisi ja sekoittaisi fyysisiä värejä, öljyvärejä, vesivärejä tai mitä tahansa. Mielestäni nämä teokset ovat usein hyvin maalauksellisia siitä huolimatta, että ne eivät (vielä) ole maalauksia perinteisessä mielessä.

Ketjun aloittaja kertoi, ettei pidä fotorealistisia ja hyperrealistisia maalauksia erityisen maalauksellisina, vaikka ne tekniikkansa puolesta maalauksia ovatkin. Minua kiinnosti, pitävätkö muut näitä tarkoittamaniani digimaalauksia maalauksellisena, tai voiko heidän mielestään niitä sellaisina pitää.

Tekniikoista yleensä sen verran, että mielestäni tekniikka sinänsä ei tee taideteoksesta sitä eikä tätä. Monotypiat luokitellaan grafiikaksi, mutta ne ovat usein hyvin maalauksellisia. Ne myös yleensä tehdään maalaamalla vedostettava aihe laatalle pensseleillä, siveltimillä, teloilla, sormilla etc. etc.

Kun mikä tahansa tekniikka puretaan osiin, huomataan, että lähes kaikki kaksiulotteiset työt muodostuvat pigmenttiaineista ja sellaisina käytettävistä aineista, jotka jonkun sideaineen/aineiden tai mekaanisen pakotuksen avulla kiinnitetään tarkoituksenmukaiseen alustaan. Öljymaalari valitsee pohjakseen kankaan, välineekseen siveltimen ja värin ja sijoittaa sitten haluamansa elementit haluamaansa järjestykseen kankaalle. Digimaalari valitsee pohjakseen kankaan, välineekseen tietokoneen ja piirtopöydän, sijoittaa haluamansa elementit haluamaansa järjestykseen näytöllä ja tulostaa luomuksensa kankaalle juuri sellaisena, kuin itse halusi. Mitä eroa näissä oikeastaan on?

Mielestäni kaikenlainen erottelu on keinotekoista. Useat aivan aidot valottamalla tehdyt valokuvat ovat hyvin maalauksellisia. On itseasiassa valokuvaajia, jotka ovat erikoistuneet tekemään "valomaalauksia" kameralla. He saattavat laittaa kameran ottamaan kuvaa pitkällä valotusajalla pimeään huoneeseen ja "maalata" sitten erivärisillä pienillä valoilla ja taskulampuilla aiheita kameran filmille/kennolle. Minusta tämä on välineestä huolimatta filosofialtaan pikemminkin maalausta kuin valokuvausta.

on mielestäni kirjoitti:

eri asia kuin digimaalaus tai -grafiikka. Valokuva on kuva, joka valotetaan valoherkälle materiaalille (filmille, digikameran kennolle, paperille etc.) linssin (tai neulanreikäkameran reiän) kautta ja avulla. Valokuvia toki muokataan digitaalisesti, sävyjä säädellään, kohteita rajataan, kuvia yhdistellään ja niin edelleen. Missä vaiheessa valokuva sitten muuttuu digitaaliseksi maalaukseksi, grafiikaksi tai joksikin muuksi, on eri asia, eikä rajanveto ole helppoa.

Tarkoitin tässä kuitenkin nimenomaan digiMAALAUKSIA, jotka taiteilija tekee piirtämällä ja maalaamalla piirtopöydällä ja kynällä. Vaikka näissä fyysinen väline, kynä taiteilijan kädessä, pysyy koko ajan samana, valittavissa on satoja ja tuhansia erilaisia "siveltimiä" ja "teriä", joilla saa hyvin erilaista jälkeä aikaan. Myös kaikki kuviteltavissa olevat värit voi valita aivan samalla tavalla kuin valitsisi ja sekoittaisi fyysisiä värejä, öljyvärejä, vesivärejä tai mitä tahansa. Mielestäni nämä teokset ovat usein hyvin maalauksellisia siitä huolimatta, että ne eivät (vielä) ole maalauksia perinteisessä mielessä.

Ketjun aloittaja kertoi, ettei pidä fotorealistisia ja hyperrealistisia maalauksia erityisen maalauksellisina, vaikka ne tekniikkansa puolesta maalauksia ovatkin. Minua kiinnosti, pitävätkö muut näitä tarkoittamaniani digimaalauksia maalauksellisena, tai voiko heidän mielestään niitä sellaisina pitää.

Tekniikoista yleensä sen verran, että mielestäni tekniikka sinänsä ei tee taideteoksesta sitä eikä tätä. Monotypiat luokitellaan grafiikaksi, mutta ne ovat usein hyvin maalauksellisia. Ne myös yleensä tehdään maalaamalla vedostettava aihe laatalle pensseleillä, siveltimillä, teloilla, sormilla etc. etc.

Kun mikä tahansa tekniikka puretaan osiin, huomataan, että lähes kaikki kaksiulotteiset työt muodostuvat pigmenttiaineista ja sellaisina käytettävistä aineista, jotka jonkun sideaineen/aineiden tai mekaanisen pakotuksen avulla kiinnitetään tarkoituksenmukaiseen alustaan. Öljymaalari valitsee pohjakseen kankaan, välineekseen siveltimen ja värin ja sijoittaa sitten haluamansa elementit haluamaansa järjestykseen kankaalle. Digimaalari valitsee pohjakseen kankaan, välineekseen tietokoneen ja piirtopöydän, sijoittaa haluamansa elementit haluamaansa järjestykseen näytöllä ja tulostaa luomuksensa kankaalle juuri sellaisena, kuin itse halusi. Mitä eroa näissä oikeastaan on?

Mielestäni kaikenlainen erottelu on keinotekoista. Useat aivan aidot valottamalla tehdyt valokuvat ovat hyvin maalauksellisia. On itseasiassa valokuvaajia, jotka ovat erikoistuneet tekemään "valomaalauksia" kameralla. He saattavat laittaa kameran ottamaan kuvaa pitkällä valotusajalla pimeään huoneeseen ja "maalata" sitten erivärisillä pienillä valoilla ja taskulampuilla aiheita kameran filmille/kennolle. Minusta tämä on välineestä huolimatta filosofialtaan pikemminkin maalausta kuin valokuvausta.

Lue lisää

välineistö on aivan oma maailmansa kuvien tuottamisessa. Tietokoneella (olisi aika Suomessakin luopua tuosta virheellisestä nimityksestä) ja siihen liitetyillä ohjelmilla ja apulaitteilla voidaan todella tehdä älyttömän monenlaista jälkeä.

Eri menetelmin tehdyille kuville on kuitenkin syytä pitää omat nimikkeensä vaikka liukumista tapahtuukin. Esim. valokuvauksessa jo ns. taidekuvissakin on digitointi laajentanut itse kuvaamistilanteen hyvin kauas lopputuloksesta. Jo kauan sitten on kuvia manipuloitu, se tapahtui suodattimilla kuvattaessa ja loput laboratoriossa ilman, että katsoja tiesi lopputuloksen olevan muuta kuin pelkkä negatiivin vedostus.

Digitaalisesti voidaan kuvia muuttaa jo aivan mielivaltaisesti olipa sitten kyse valokuvasta tai muusta kuvasta. Sama koskee nyt myyös elokuvia, joita voidaan digitoimalla muuttaa ja tehdä mielin määrin. Elokuvissa on jo vuosikymmeniä ollutkin ninmitys "piirretty" ja nyt digitoimalla tehtyjä kutsutaan "animatioiksi".

Saman pitäisi koskea myös kuvantekoa. Mielestäni on jo aiheellista eriyttää selvästi eri tekniikalla tehdyt työt omiin lokeroihinsa kuten on jo tehty maalauksen, monotypian, grafiikan ja eri painomenmetlmien kohdalla. Se olisi niin tekijöiden kuin katsojienkin etu. Mikään ei estä sanomasta tällaista keinomaisemaa maalaukselliseksikin, sehän vain osoittaa, mistä maiseman kuvaaminen on alunperin lähtöisin. Maalariksi kuvan tehnyttä nörttiä ei kuitenkaan pidä kutsua eikä teosta maalaukseksi.

vinsent kirjoitti:

Digimaalaus vaatii paljon erilaista tekniikkatietoutta mitä perinteinen maalaus, kuitenkin värioppi, sommittelu ym. lait pitävät aina kutinsa oli tekotapa mikä hyvänsä.
Sanoisin tämän taiteellisen työskentelyn tietokoneella olevan yksi tulevaisuuden ala, varsinkin grafiikan osalta. Saamme varmasti tulevaisuudessa nähdä aivan uskomattoman hienoja grafiikan töitä. Vastustus on varmaan vielä yhtä kovaa kuin aikoinaan perinteisen valokuvauksen siirtyessä digiaikaan. Kaikki ei hyväksy tietokonetta ollenkaan ja ne jotka eivät sitä osaa käyttää tai hallitse, varsinkin vanhemmat taiteilijat, antavat hyväksymisensä vain ja ainoastaan käsintehdylle kuvalle.

Muuten tuosta taiteellisesta sivellintyöskentelystä olen samaa mieltä jos siveltimen jälki näkyy on se upeaa katsottavaa. Vaan kun joku mestari täällä antaisi siihen viisan neuvon kuinka sen saisi siihen jäämään, aina itselläkin tulee liikaa siloteltua maalausta, pitää varmaan lopettaa hyvissäajoin.

Lue lisää

tällä taiteilijalla
http://www.coloria.net/dig.art/

Digiaika antaa mahdollisuuden toteuttaa grafiikassa ideoita joita ei ehkä muilla grafiikan tekniikoilla olisi mahdollista tehdä.
Ei se siitä huolimatta syrjäytä mitään vanhempia tekniikoita ja menetelmiä siitä tulee vaan jälleen yksi uusi grafiikan tekotapa.
Näyttää siltä että nimenomaan grafiikassa keksitään jatkuvasti uusia menetelmiä tuottaa kuvaa

Digitekniikalla saa luotua maalauksen näkoisen painokuvan, mutta jos digimaalari ei kädellään kosketa teosta, ennenkuin on sen tulostanut tietokoneesta värikopiokoneella, niin kyse on painotuotteen suunnittelusta, eikä sillä ole mitään tekemistä oikean maalaamisen kanssa. Pitäisikö siis taidemaalarin olla myös tietokonenörtti nykypäivänä? Tietokoneella luodut kuvat voivat olla sinänsä eräänlaista taidetta, mutta ne ovat digitaidetta.

Taidemaalaus on käden ja silmän yhteistyötä. Siinä taiteiljilla on oltava näkemystä, kyky piirtää, kyky sommitella, kyky arvioida mittasuhteita, kyky luoda perspektiivi, kyky hallita värimaailma, osata värien sekoittamisen ja niillä maalaamisen tekniikka, ja lopputuloksena tulisi olla niistä syntynyt sopusointuinen kokonaisuus.

on mielestäni kirjoitti:

eri asia kuin digimaalaus tai -grafiikka. Valokuva on kuva, joka valotetaan valoherkälle materiaalille (filmille, digikameran kennolle, paperille etc.) linssin (tai neulanreikäkameran reiän) kautta ja avulla. Valokuvia toki muokataan digitaalisesti, sävyjä säädellään, kohteita rajataan, kuvia yhdistellään ja niin edelleen. Missä vaiheessa valokuva sitten muuttuu digitaaliseksi maalaukseksi, grafiikaksi tai joksikin muuksi, on eri asia, eikä rajanveto ole helppoa.

Tarkoitin tässä kuitenkin nimenomaan digiMAALAUKSIA, jotka taiteilija tekee piirtämällä ja maalaamalla piirtopöydällä ja kynällä. Vaikka näissä fyysinen väline, kynä taiteilijan kädessä, pysyy koko ajan samana, valittavissa on satoja ja tuhansia erilaisia "siveltimiä" ja "teriä", joilla saa hyvin erilaista jälkeä aikaan. Myös kaikki kuviteltavissa olevat värit voi valita aivan samalla tavalla kuin valitsisi ja sekoittaisi fyysisiä värejä, öljyvärejä, vesivärejä tai mitä tahansa. Mielestäni nämä teokset ovat usein hyvin maalauksellisia siitä huolimatta, että ne eivät (vielä) ole maalauksia perinteisessä mielessä.

Ketjun aloittaja kertoi, ettei pidä fotorealistisia ja hyperrealistisia maalauksia erityisen maalauksellisina, vaikka ne tekniikkansa puolesta maalauksia ovatkin. Minua kiinnosti, pitävätkö muut näitä tarkoittamaniani digimaalauksia maalauksellisena, tai voiko heidän mielestään niitä sellaisina pitää.

Tekniikoista yleensä sen verran, että mielestäni tekniikka sinänsä ei tee taideteoksesta sitä eikä tätä. Monotypiat luokitellaan grafiikaksi, mutta ne ovat usein hyvin maalauksellisia. Ne myös yleensä tehdään maalaamalla vedostettava aihe laatalle pensseleillä, siveltimillä, teloilla, sormilla etc. etc.

Kun mikä tahansa tekniikka puretaan osiin, huomataan, että lähes kaikki kaksiulotteiset työt muodostuvat pigmenttiaineista ja sellaisina käytettävistä aineista, jotka jonkun sideaineen/aineiden tai mekaanisen pakotuksen avulla kiinnitetään tarkoituksenmukaiseen alustaan. Öljymaalari valitsee pohjakseen kankaan, välineekseen siveltimen ja värin ja sijoittaa sitten haluamansa elementit haluamaansa järjestykseen kankaalle. Digimaalari valitsee pohjakseen kankaan, välineekseen tietokoneen ja piirtopöydän, sijoittaa haluamansa elementit haluamaansa järjestykseen näytöllä ja tulostaa luomuksensa kankaalle juuri sellaisena, kuin itse halusi. Mitä eroa näissä oikeastaan on?

Mielestäni kaikenlainen erottelu on keinotekoista. Useat aivan aidot valottamalla tehdyt valokuvat ovat hyvin maalauksellisia. On itseasiassa valokuvaajia, jotka ovat erikoistuneet tekemään "valomaalauksia" kameralla. He saattavat laittaa kameran ottamaan kuvaa pitkällä valotusajalla pimeään huoneeseen ja "maalata" sitten erivärisillä pienillä valoilla ja taskulampuilla aiheita kameran filmille/kennolle. Minusta tämä on välineestä huolimatta filosofialtaan pikemminkin maalausta kuin valokuvausta.

Lue lisää

"Tarkoitin tässä kuitenkin nimenomaan digiMAALAUKSIA, jotka taiteilija tekee piirtämällä ja maalaamalla piirtopöydällä ja kynällä."

Digimaalauksen tekoon ei tarvita käden kosketusta muuten paitsi tietoloneen näppäimistöllä, eli digimaalari voi olla mikä tahansa tietokonenörtti, jolla ei ole taiteen teosta mitään tietoa.

Koneella on aivot, joilla se luo värimaailman, värimaailmaa voi vahdella luotujen ohjelmien puitteissa, värejä voi säätää punaisemmiksi tai keltaisemmiksi tai vaikka sinisiksi, ja värisävyt ja valöörit ja kontrastit tai struktuuri voidaan valita tietokoneen näppylästä ja vaihtaa niitä loputtomiin. Ei sillä ole mitään tekemistä taidemaalauksen kanssa, joten pysyköön digitaiteilijat omalla digitaidepalstallaan. Kuvia voidaan kopioida toisten teoksista piirtämisen pohjaksi, joten ne ovat pahimmassa tapauksessa vain kopioita tai muokkauksia valokuvasta tai jonkun toisen tekemästä valokuvasta tai maalauksesta.

Kyllähän maailmaan kuvia ja kirjoja mahtuu, ja niiden digitaalinen kopiointi on yleistä. Mihin enää maalaustaidetta tarvitaan. Pannaan painotuotteita ja digijulisteita seinälle, jos kuvia halutaan.