Skorzenyn M10 Pantherit

"Tuollainen Francis Currey olisi pitänyt löytyä jokaisesta jenkkiosastosta, säilytetty vaikka lasikaapissa esikuntakomppanian ajoneuvossa varustettuna kyltillä "In emergency situation, break the glass"."

No, mutta siellähän oli! Ongelmana oli se, että "äkillisen tapauksen" sattuessa kukaan ei ehtinyt paukuttelemaan lasia. Silloin paukkuivat konekiväärit...

"Nuo StuG :it aika mielenkiintoinen valinta, kun ajopeli ei muistuta silhuetiltaan mitään länsiliittoutuneiden laitetta."

Kerran niiden jotain piti saada niin ne arvelivat laittaa StuGeja. Mitään oikeita hämäräkamppeita ei ollut riittävästi saatavilla näillä naamiomiehillä. Pari vaivaista Shermania, jotka olivat mekaanisesti niin paskassa kunnossa etteivät edes liittyneet hyökkäyskärkeen.

"Itseasiassa olikohan monessakaan (aidossa) M-10 -vaunussa tuo iso sabluunalla maalattu valkotähti tornin kyljessä..."

Niin, mutta kysymyksessähän oli nimenomaan Viitta ja tikari - operaatio. Täytyy antaa se vaikutelma: Meillä on tähti, olemme siis teidän puolellanne.

"Malmedy lienee se paikka missä Peiperin osasto ampui aika joukon antautuneita amerikkalaisia."

Joo, niinhän se oli. Peiperhän joutui tosin kuseen vain päiviä myöhemmin...

Me Again kirjoitti:

"Tuollainen Francis Currey olisi pitänyt löytyä jokaisesta jenkkiosastosta, säilytetty vaikka lasikaapissa esikuntakomppanian ajoneuvossa varustettuna kyltillä "In emergency situation, break the glass"."

No, mutta siellähän oli! Ongelmana oli se, että "äkillisen tapauksen" sattuessa kukaan ei ehtinyt paukuttelemaan lasia. Silloin paukkuivat konekiväärit...

"Nuo StuG :it aika mielenkiintoinen valinta, kun ajopeli ei muistuta silhuetiltaan mitään länsiliittoutuneiden laitetta."

Kerran niiden jotain piti saada niin ne arvelivat laittaa StuGeja. Mitään oikeita hämäräkamppeita ei ollut riittävästi saatavilla näillä naamiomiehillä. Pari vaivaista Shermania, jotka olivat mekaanisesti niin paskassa kunnossa etteivät edes liittyneet hyökkäyskärkeen.

"Itseasiassa olikohan monessakaan (aidossa) M-10 -vaunussa tuo iso sabluunalla maalattu valkotähti tornin kyljessä..."

Niin, mutta kysymyksessähän oli nimenomaan Viitta ja tikari - operaatio. Täytyy antaa se vaikutelma: Meillä on tähti, olemme siis teidän puolellanne.

"Malmedy lienee se paikka missä Peiperin osasto ampui aika joukon antautuneita amerikkalaisia."

Joo, niinhän se oli. Peiperhän joutui tosin kuseen vain päiviä myöhemmin...

Lue lisää

Noista Ardennien (saku)Shermaneista olen kuullut, en kyllä yhtään kuvaa muista nähneeni. Hyytyivät teknisiin ropleemoihin, kuten mainitsitkin. Mikä muuten tuon Skorzenyn osaston tavoite oli? The määränpää siis. Talla pohjassa Antwerpeniin..? Heh.

En Skorzenyn ÄmKymppejä tarkoittanutkaan tuolla "ei valkotähteä", ihan noita jenkkien omia. Sakujen vehkeissä noiden tähtien tulikin loistaa. Bazookamies Alabamasta voi epäröidä sen vaadittavan hetken verran..

Olet varmaan nähnyt kuvan missä Oton ilmeisesti jenkkiuniformussa kiinnijääneitä miehiä valmistellaan US MP :n taholta...

Tuo hyökkäys meni alkumenestyksensä jälkeen kaiketi lopullisesti mönkään kun Liittoutuneiden jabot/raskaampi kalusto pääsivät ilmaan huonon sään parannuttua.

BocksCar kirjoitti:

Noista Ardennien (saku)Shermaneista olen kuullut, en kyllä yhtään kuvaa muista nähneeni. Hyytyivät teknisiin ropleemoihin, kuten mainitsitkin. Mikä muuten tuon Skorzenyn osaston tavoite oli? The määränpää siis. Talla pohjassa Antwerpeniin..? Heh.

En Skorzenyn ÄmKymppejä tarkoittanutkaan tuolla "ei valkotähteä", ihan noita jenkkien omia. Sakujen vehkeissä noiden tähtien tulikin loistaa. Bazookamies Alabamasta voi epäröidä sen vaadittavan hetken verran..

Olet varmaan nähnyt kuvan missä Oton ilmeisesti jenkkiuniformussa kiinnijääneitä miehiä valmistellaan US MP :n taholta...

Tuo hyökkäys meni alkumenestyksensä jälkeen kaiketi lopullisesti mönkään kun Liittoutuneiden jabot/raskaampi kalusto pääsivät ilmaan huonon sään parannuttua.

Lue lisää

"Noista Ardennien (saku)Shermaneista olen kuullut, en kyllä yhtään kuvaa muista nähneeni. Hyytyivät teknisiin ropleemoihin, kuten mainitsitkin."

Ainoat Ardennien mallit oli lennosta kaapattu. Yleensä tosin nekin ammuttiin seulaksi vähän myöhemmin.

http://www.achtungpanzer.com/images/cpm4.jpg

"Mikä muuten tuon Skorzenyn osaston tavoite oli?"

Maasin sillat piti ottaa ehjänä ja tietenkin kaikki mahdolliset huoltovarikot olisi pitänyt saada. Siinä se heidän suuri tehtävänsä pääosin olikin. Skorzeny tosin arvasi homman valuvan kaivoon jo ekana päivänä.

"Olet varmaan nähnyt kuvan missä Oton ilmeisesti jenkkiuniformussa kiinnijääneitä miehiä valmistellaan US MP :n taholta..."

Olen myös nähnyt kuvat pojista tuon toimituksen jälkeen, krhmm. Huomattakoon, että tämä pienempi spesiaalikommando toimi erillään Skorzenyn P-150 pääyksiköstä. Siihen porukkaan oli koottu parhaiten englantia taitavat kommandopojat.

"Tuo hyökkäys meni alkumenestyksensä jälkeen kaiketi lopullisesti mönkään kun Liittoutuneiden jabot/raskaampi kalusto pääsivät ilmaan huonon sään parannuttua."

Se hyökkäys meni päin helvettiä jo alusta lähtien kun muutama kulunut tai vihreä divisioona viivytteli tai jopa paikoin pysäytti kalustollisesti ja määrällisesti ylivoimaiset vastustajat. Jos liittoutuneiden ylin johto olisi ollut paremmin hereillä ja etulinjan pojilla käyttökelpoisemmat pst-aseet, niin mitään pullistumaa ei olisi ikinä edes syntynyt. Siinä saksalaiset hävisivät Ardennien hyökkäyksensä.

Me Again kirjoitti:

"Noista Ardennien (saku)Shermaneista olen kuullut, en kyllä yhtään kuvaa muista nähneeni. Hyytyivät teknisiin ropleemoihin, kuten mainitsitkin."

Ainoat Ardennien mallit oli lennosta kaapattu. Yleensä tosin nekin ammuttiin seulaksi vähän myöhemmin.

http://www.achtungpanzer.com/images/cpm4.jpg

"Mikä muuten tuon Skorzenyn osaston tavoite oli?"

Maasin sillat piti ottaa ehjänä ja tietenkin kaikki mahdolliset huoltovarikot olisi pitänyt saada. Siinä se heidän suuri tehtävänsä pääosin olikin. Skorzeny tosin arvasi homman valuvan kaivoon jo ekana päivänä.

"Olet varmaan nähnyt kuvan missä Oton ilmeisesti jenkkiuniformussa kiinnijääneitä miehiä valmistellaan US MP :n taholta..."

Olen myös nähnyt kuvat pojista tuon toimituksen jälkeen, krhmm. Huomattakoon, että tämä pienempi spesiaalikommando toimi erillään Skorzenyn P-150 pääyksiköstä. Siihen porukkaan oli koottu parhaiten englantia taitavat kommandopojat.

"Tuo hyökkäys meni alkumenestyksensä jälkeen kaiketi lopullisesti mönkään kun Liittoutuneiden jabot/raskaampi kalusto pääsivät ilmaan huonon sään parannuttua."

Se hyökkäys meni päin helvettiä jo alusta lähtien kun muutama kulunut tai vihreä divisioona viivytteli tai jopa paikoin pysäytti kalustollisesti ja määrällisesti ylivoimaiset vastustajat. Jos liittoutuneiden ylin johto olisi ollut paremmin hereillä ja etulinjan pojilla käyttökelpoisemmat pst-aseet, niin mitään pullistumaa ei olisi ikinä edes syntynyt. Siinä saksalaiset hävisivät Ardennien hyökkäyksensä.

Lue lisää

"Se hyökkäys meni päin helvettiä jo alusta lähtien kun muutama....."

Komeaa tuollainen G.Zhukovmainen raivonpuuska, hyvä!

Tuli mieleeni että onko sinulla mitään tietoa Jagdtigerien osallisuudesta Bulgen operaatioissa? Tiger II on tuttua kauraa Ardenneista puhuttaessa mutta onko tuo toinenkin ollut kuvioissa mukana. En muista varmoina kun nuo 653 ja 5jotain SPzJägAbt -vaunut 1945 puolella länsirintamalla.

Suurin osa noista kakkosTigruista kaiketi jäi sille tielleen. Polttoainepula nuo useimmiten vissiin immobilisoi.

Me Again kirjoitti:

"Noista Ardennien (saku)Shermaneista olen kuullut, en kyllä yhtään kuvaa muista nähneeni. Hyytyivät teknisiin ropleemoihin, kuten mainitsitkin."

Ainoat Ardennien mallit oli lennosta kaapattu. Yleensä tosin nekin ammuttiin seulaksi vähän myöhemmin.

http://www.achtungpanzer.com/images/cpm4.jpg

"Mikä muuten tuon Skorzenyn osaston tavoite oli?"

Maasin sillat piti ottaa ehjänä ja tietenkin kaikki mahdolliset huoltovarikot olisi pitänyt saada. Siinä se heidän suuri tehtävänsä pääosin olikin. Skorzeny tosin arvasi homman valuvan kaivoon jo ekana päivänä.

"Olet varmaan nähnyt kuvan missä Oton ilmeisesti jenkkiuniformussa kiinnijääneitä miehiä valmistellaan US MP :n taholta..."

Olen myös nähnyt kuvat pojista tuon toimituksen jälkeen, krhmm. Huomattakoon, että tämä pienempi spesiaalikommando toimi erillään Skorzenyn P-150 pääyksiköstä. Siihen porukkaan oli koottu parhaiten englantia taitavat kommandopojat.

"Tuo hyökkäys meni alkumenestyksensä jälkeen kaiketi lopullisesti mönkään kun Liittoutuneiden jabot/raskaampi kalusto pääsivät ilmaan huonon sään parannuttua."

Se hyökkäys meni päin helvettiä jo alusta lähtien kun muutama kulunut tai vihreä divisioona viivytteli tai jopa paikoin pysäytti kalustollisesti ja määrällisesti ylivoimaiset vastustajat. Jos liittoutuneiden ylin johto olisi ollut paremmin hereillä ja etulinjan pojilla käyttökelpoisemmat pst-aseet, niin mitään pullistumaa ei olisi ikinä edes syntynyt. Siinä saksalaiset hävisivät Ardennien hyökkäyksensä.

Lue lisää

Olen huomannut suuren arvostuksesi länsiliittoutuneisiin, mutta esim väite:

"Se hyökkäys meni päin helvettiä jo alusta lähtien kun muutama kulunut tai vihreä divisioona viivytteli tai jopa paikoin pysäytti kalustollisesti ja määrällisesti ylivoimaiset vastustajat. Jos liittoutuneiden ylin johto olisi ollut paremmin hereillä ja etulinjan pojilla käyttökelpoisemmat pst-aseet, niin mitään pullistumaa ei olisi ikinä edes syntynyt. Siinä saksalaiset hävisivät Ardennien hyökkäyksensä."

Ei pidä ollenkaan paikkaansa. Todellisuudessa amerikkalaiset -joihin painopiste suunnattiin- murskattiin kappaleiksi, suureksi osaksi hyvin nuorehkoilla ja vihreillä, mutta kuitenkin hyvin johdetuilla saksalaisjoukoilla. Hyökkäys oli epätoivoinen -siinä olet oikeassa-, mutta sen (alku)menestyksen kieltäminen on samaa sarjaa kuin palstalla pyörivien neuvostointoilijoiden surullisen kuuluisat postaukset sakujen ehdottomasta surkeudesta itärintamalla.

Ardennien hyökkäyksen jumiutuessa (ihmeellisenkin) myöhään, oli käynnissä jo toinen alkumenestykseltään samaa sarjaa oleva saksalaishyökkäys, jossa jenkit olivat taas helisemässä pahan kerran (operation North Wind).

Se, että amerikkalaiset olivat helisemässä saksalaisten edessä maasodassa, ei ole itsessään ihme, mutta se, että tätä tapahtui vielä näin myöhään toisen maailmansodan aikana, on mielestäni pohdinnan arvoinen asia.

Nimittäin; saksalainen ylin johto oli jo täysin hourahtanut, kokeneet sotilaat pääasiassa kuolleet/haavoittuneet, täydellinen strateginen alivoima joka rintamalla, sotaväsymyksen lamauttama upseeristo, huutava pula kaikesta kotirintamalla (joka siis vain sinnitteli pysyäkseen hengissä venäläisten käsissä ja pommituksissa), liittolaiset hävinneet tai jopa kääntyneet saksaa vastaan jnejne... Siis toisin sanoen lähes kaikki jo menetetty, eli moraalinkin voisi uskoa olleen jo vähintäänkin kyseenalainen, ellei suorastaan surkea. Menestyksistä päätellen näin ei kuitenkaan ollut.

Armeijan upseerit eivät olleet enää kovinkaan innostuneita sotimaan länttä vastaan, koska tärkeintä tässä vaiheessa oli pitää venäläiset mahdollisimman kaukana idässä ja/tai pienentää heidän valloittamiaan alueita ennen sodan loppua/miehityksen alkua. SS sen sijaan soti täysillä vihollisesta piittaamatta, ja antoi lännellekin suurimman höykytyksen aina katkeran loppuun saakka. Ardennien taistelu ansaitsee kuitenkin merkinnän juuri siitä, että silloin edes osa saksalaisista valiojoukoista taisteli lännessä idän sijaan (vaikka vaikuttimina oli tietysti kaikkien joukkojen vapauttaminen neuvostoliittoa vastaan pakottamalla länsi edes jonkinlaiseen aselepoon). Yritys oli epätoivoisuudestaan huolimatta -tai jopa siitä johtuen- kuitenkin jotain ihan muuta, kuin mitä annoit ymmärtää kommentissasi "pullistuman taistelusta". Kyllä amerikkalaiset säikähtivät ihan ylintä johtoa myöten tämän hyökkäyksen tehokkuutta. Ei siitä pääse mihinkään.

BocksCar kirjoitti:

"Se hyökkäys meni päin helvettiä jo alusta lähtien kun muutama....."

Komeaa tuollainen G.Zhukovmainen raivonpuuska, hyvä!

Tuli mieleeni että onko sinulla mitään tietoa Jagdtigerien osallisuudesta Bulgen operaatioissa? Tiger II on tuttua kauraa Ardenneista puhuttaessa mutta onko tuo toinenkin ollut kuvioissa mukana. En muista varmoina kun nuo 653 ja 5jotain SPzJägAbt -vaunut 1945 puolella länsirintamalla.

Suurin osa noista kakkosTigruista kaiketi jäi sille tielleen. Polttoainepula nuo useimmiten vissiin immobilisoi.

Lue lisää

"Tuli mieleeni että onko sinulla mitään tietoa Jagdtigerien osallisuudesta Bulgen operaatioissa?"

Eivät päässeet hyökkäykseen Ardenneilla, vaan ohjattiin operaatio Nordwindiin. Rimlingissä ainakin yksi sai komean lävistyksen ja siirtyi Tiikerien hautausmaalle. Sisä-Saksassa niitä ammuttiin hengiltä tai vaurioitettiin liikuntakyvyttömiksi muutamia. Monet tietenkin posautettiin kun miehistöt tajusivat millainen romukasa heillä on käytössä.

"Suurin osa noista kakkosTigruista kaiketi jäi sille tielleen. Polttoainepula nuo useimmiten vissiin immobilisoi."

Monet vaurioituivat kovassa käytössä, taisteluissa, tuhoutuivat tulituksessa tai hylättiin mahdottomissa tilanteissa. Ardenneilla ne eivät tosiaan olleet onnistunut valinta.

... kirjoitti:

Olen huomannut suuren arvostuksesi länsiliittoutuneisiin, mutta esim väite:

"Se hyökkäys meni päin helvettiä jo alusta lähtien kun muutama kulunut tai vihreä divisioona viivytteli tai jopa paikoin pysäytti kalustollisesti ja määrällisesti ylivoimaiset vastustajat. Jos liittoutuneiden ylin johto olisi ollut paremmin hereillä ja etulinjan pojilla käyttökelpoisemmat pst-aseet, niin mitään pullistumaa ei olisi ikinä edes syntynyt. Siinä saksalaiset hävisivät Ardennien hyökkäyksensä."

Ei pidä ollenkaan paikkaansa. Todellisuudessa amerikkalaiset -joihin painopiste suunnattiin- murskattiin kappaleiksi, suureksi osaksi hyvin nuorehkoilla ja vihreillä, mutta kuitenkin hyvin johdetuilla saksalaisjoukoilla. Hyökkäys oli epätoivoinen -siinä olet oikeassa-, mutta sen (alku)menestyksen kieltäminen on samaa sarjaa kuin palstalla pyörivien neuvostointoilijoiden surullisen kuuluisat postaukset sakujen ehdottomasta surkeudesta itärintamalla.

Ardennien hyökkäyksen jumiutuessa (ihmeellisenkin) myöhään, oli käynnissä jo toinen alkumenestykseltään samaa sarjaa oleva saksalaishyökkäys, jossa jenkit olivat taas helisemässä pahan kerran (operation North Wind).

Se, että amerikkalaiset olivat helisemässä saksalaisten edessä maasodassa, ei ole itsessään ihme, mutta se, että tätä tapahtui vielä näin myöhään toisen maailmansodan aikana, on mielestäni pohdinnan arvoinen asia.

Nimittäin; saksalainen ylin johto oli jo täysin hourahtanut, kokeneet sotilaat pääasiassa kuolleet/haavoittuneet, täydellinen strateginen alivoima joka rintamalla, sotaväsymyksen lamauttama upseeristo, huutava pula kaikesta kotirintamalla (joka siis vain sinnitteli pysyäkseen hengissä venäläisten käsissä ja pommituksissa), liittolaiset hävinneet tai jopa kääntyneet saksaa vastaan jnejne... Siis toisin sanoen lähes kaikki jo menetetty, eli moraalinkin voisi uskoa olleen jo vähintäänkin kyseenalainen, ellei suorastaan surkea. Menestyksistä päätellen näin ei kuitenkaan ollut.

Armeijan upseerit eivät olleet enää kovinkaan innostuneita sotimaan länttä vastaan, koska tärkeintä tässä vaiheessa oli pitää venäläiset mahdollisimman kaukana idässä ja/tai pienentää heidän valloittamiaan alueita ennen sodan loppua/miehityksen alkua. SS sen sijaan soti täysillä vihollisesta piittaamatta, ja antoi lännellekin suurimman höykytyksen aina katkeran loppuun saakka. Ardennien taistelu ansaitsee kuitenkin merkinnän juuri siitä, että silloin edes osa saksalaisista valiojoukoista taisteli lännessä idän sijaan (vaikka vaikuttimina oli tietysti kaikkien joukkojen vapauttaminen neuvostoliittoa vastaan pakottamalla länsi edes jonkinlaiseen aselepoon). Yritys oli epätoivoisuudestaan huolimatta -tai jopa siitä johtuen- kuitenkin jotain ihan muuta, kuin mitä annoit ymmärtää kommentissasi "pullistuman taistelusta". Kyllä amerikkalaiset säikähtivät ihan ylintä johtoa myöten tämän hyökkäyksen tehokkuutta. Ei siitä pääse mihinkään.

Lue lisää

Useissa tärkeissä kohdissa pitkin rintamaa saksalaiset kokivat ratkaisevia takaiskuja heti taistelun alussa. Nimenomaan nämä hidastukset ja pysäyttämiset antoivat liittoutuneiden myöhästyneelle sodanjohdolle aikaa ryhtyä rajaamaan pullistumaa.

Hyviä esimerkkejä tällaisista kohdista voidaan tottakai esittää:

Rocherath-Krinkeltin eli Kaksoiskylän puolustuksessa saksalaiset menettivät tärkeää aikaa ja ennenkaikkea suuren määrän tankkeja hätäillyssä hyökkäyksessä kaupungin haltuunottamiseksi. Jos ylemmät upseerit eivät käyttäytyneetkään arvolleen sopivasti, niin etulinjan sotilaat pitivät yllättävän hyvin pintansa. Vihreydestään huolimatta 99. jalkaväkidivisioona hidasti saksalaisia vetäytyessään Elsebornille taistelun alkuhetkinä merkittävästi. Kieltämättä divisioona itsekin otti ankaraa moukarointia, mutta se toimi hyvin kriittisinä hetkinä

Aiemmin pahoin runneltu 28. jalkaväkidivisioona taisteli myös hyvin ylivoimaisen Manteuffelin Viidennen Panssariarmeijan edessä. Pahimmissa kohdissa saksalaisilla oli täällä ylivoima jopa kymmenen yhteen. Hosingenissa ja Marnachissa olevat joukot pitivät asemansa ja torjuivat hyökkäykset vaikka saksalaiset virtasivat paikoin jo heistä ohikin. Nimenomaan tämän tyyppiset siiliasemat aiheuttivat saksalaisten etenemiselle tuntuvia ongelmia ja viivytyksiä taistelun kriittisinä alkupäivinä. Tietysti nämä linnakkeet lopulta joko romahtivat ati olivat pakotettuja vetäytymään kun niiden tilanne kävi sietämättömäksi eikä reservejä ollut mahdollista saada. Lisänä ei tietenkään saa unohtaa St. Vithin puolustusta.

"...että tätä tapahtui vielä näin myöhään toisen maailmansodan aikana, on mielestäni pohdinnan arvoinen asia."

No, jos otetaan huomioon saksalaisten moninkertainen ylivoima edessä olleisiin joukkoihin ja yllätysetu, niin en juuri ihmettele miksi saksalaiset pääsivät yleensä läpi.

"Siis toisin sanoen lähes kaikki jo menetetty, eli moraalinkin voisi uskoa olleen jo vähintäänkin kyseenalainen, ellei suorastaan surkea. Menestyksistä päätellen näin ei kuitenkaan ollut."

Monissa saksalaisissa yksiköissä vallitsi vielä vuoden 1945 alkuun asti taianomainen usko heidän johtajiensa lupaamaan sotaonnen kääntymiseen. He olivat nähneet tappion toisensa jälkeen, mutta epätoivoiset ihmiset ovat usein valmiita tarttumaan mihin tahansa oljenkorteen. Saksalaisille oli tehty ennen Ardennien hyökkäystä selväksi, että tämä tulee olemaan ratkaiseva isku ja sen on PAKKO tuottaa tulosta. Monet eivät luopuneet uskostaan edes Ardennien jälkeen ja lännessä lopullinen romahdus alkoikin Reinin ylityksessä.

"Kyllä amerikkalaiset säikähtivät ihan ylintä johtoa myöten tämän hyökkäyksen tehokkuutta. Ei siitä pääse mihinkään."

Tottakai he säikähtivät. En ole muuta nyt väittänytkään. Se ei kuitenkaan muuta sitä, että taistelun ensimmäisten päivien puolustustaisteluit olivat jatkon kannalta ensiarvoisen tärkeitä ja suorastaan ratkaisevia. Koko suunnitelma perustui äkkinäiseen iskuun, joka viedään muutamassa päivässä Maasille ja sen yli. Monille saksalaisille komentajille tuli kuitenkin selväksi jo ensimmäisinä päivinä, että alkuperäinen suuri suunnitelma ei ikinä onnistuisi.

Heikot liittoutuneiden joukot siis tekivät merkittävää vastarintaa avainpaikoissa erityisen tärkeillä hetkillä.

Me Again kirjoitti:

"Tuli mieleeni että onko sinulla mitään tietoa Jagdtigerien osallisuudesta Bulgen operaatioissa?"

Eivät päässeet hyökkäykseen Ardenneilla, vaan ohjattiin operaatio Nordwindiin. Rimlingissä ainakin yksi sai komean lävistyksen ja siirtyi Tiikerien hautausmaalle. Sisä-Saksassa niitä ammuttiin hengiltä tai vaurioitettiin liikuntakyvyttömiksi muutamia. Monet tietenkin posautettiin kun miehistöt tajusivat millainen romukasa heillä on käytössä.

"Suurin osa noista kakkosTigruista kaiketi jäi sille tielleen. Polttoainepula nuo useimmiten vissiin immobilisoi."

Monet vaurioituivat kovassa käytössä, taisteluissa, tuhoutuivat tulituksessa tai hylättiin mahdottomissa tilanteissa. Ardenneilla ne eivät tosiaan olleet onnistunut valinta.

Lue lisää

Kuningastiikereistä kirjoitettu vähän, mutta ei se mikään romuläjä ollut. Kurt Knispel ehti tuhota 48 ryssän vaunua, kun sai vaunun käyttöön. Kesti hyvin osumia, 26 osumaa ja silti jatkoi taistelua.

Me Again kirjoitti:

Useissa tärkeissä kohdissa pitkin rintamaa saksalaiset kokivat ratkaisevia takaiskuja heti taistelun alussa. Nimenomaan nämä hidastukset ja pysäyttämiset antoivat liittoutuneiden myöhästyneelle sodanjohdolle aikaa ryhtyä rajaamaan pullistumaa.

Hyviä esimerkkejä tällaisista kohdista voidaan tottakai esittää:

Rocherath-Krinkeltin eli Kaksoiskylän puolustuksessa saksalaiset menettivät tärkeää aikaa ja ennenkaikkea suuren määrän tankkeja hätäillyssä hyökkäyksessä kaupungin haltuunottamiseksi. Jos ylemmät upseerit eivät käyttäytyneetkään arvolleen sopivasti, niin etulinjan sotilaat pitivät yllättävän hyvin pintansa. Vihreydestään huolimatta 99. jalkaväkidivisioona hidasti saksalaisia vetäytyessään Elsebornille taistelun alkuhetkinä merkittävästi. Kieltämättä divisioona itsekin otti ankaraa moukarointia, mutta se toimi hyvin kriittisinä hetkinä

Aiemmin pahoin runneltu 28. jalkaväkidivisioona taisteli myös hyvin ylivoimaisen Manteuffelin Viidennen Panssariarmeijan edessä. Pahimmissa kohdissa saksalaisilla oli täällä ylivoima jopa kymmenen yhteen. Hosingenissa ja Marnachissa olevat joukot pitivät asemansa ja torjuivat hyökkäykset vaikka saksalaiset virtasivat paikoin jo heistä ohikin. Nimenomaan tämän tyyppiset siiliasemat aiheuttivat saksalaisten etenemiselle tuntuvia ongelmia ja viivytyksiä taistelun kriittisinä alkupäivinä. Tietysti nämä linnakkeet lopulta joko romahtivat ati olivat pakotettuja vetäytymään kun niiden tilanne kävi sietämättömäksi eikä reservejä ollut mahdollista saada. Lisänä ei tietenkään saa unohtaa St. Vithin puolustusta.

"...että tätä tapahtui vielä näin myöhään toisen maailmansodan aikana, on mielestäni pohdinnan arvoinen asia."

No, jos otetaan huomioon saksalaisten moninkertainen ylivoima edessä olleisiin joukkoihin ja yllätysetu, niin en juuri ihmettele miksi saksalaiset pääsivät yleensä läpi.

"Siis toisin sanoen lähes kaikki jo menetetty, eli moraalinkin voisi uskoa olleen jo vähintäänkin kyseenalainen, ellei suorastaan surkea. Menestyksistä päätellen näin ei kuitenkaan ollut."

Monissa saksalaisissa yksiköissä vallitsi vielä vuoden 1945 alkuun asti taianomainen usko heidän johtajiensa lupaamaan sotaonnen kääntymiseen. He olivat nähneet tappion toisensa jälkeen, mutta epätoivoiset ihmiset ovat usein valmiita tarttumaan mihin tahansa oljenkorteen. Saksalaisille oli tehty ennen Ardennien hyökkäystä selväksi, että tämä tulee olemaan ratkaiseva isku ja sen on PAKKO tuottaa tulosta. Monet eivät luopuneet uskostaan edes Ardennien jälkeen ja lännessä lopullinen romahdus alkoikin Reinin ylityksessä.

"Kyllä amerikkalaiset säikähtivät ihan ylintä johtoa myöten tämän hyökkäyksen tehokkuutta. Ei siitä pääse mihinkään."

Tottakai he säikähtivät. En ole muuta nyt väittänytkään. Se ei kuitenkaan muuta sitä, että taistelun ensimmäisten päivien puolustustaisteluit olivat jatkon kannalta ensiarvoisen tärkeitä ja suorastaan ratkaisevia. Koko suunnitelma perustui äkkinäiseen iskuun, joka viedään muutamassa päivässä Maasille ja sen yli. Monille saksalaisille komentajille tuli kuitenkin selväksi jo ensimmäisinä päivinä, että alkuperäinen suuri suunnitelma ei ikinä onnistuisi.

Heikot liittoutuneiden joukot siis tekivät merkittävää vastarintaa avainpaikoissa erityisen tärkeillä hetkillä.

Lue lisää

Pääosa sksalaisista joukoista oli varjo siitä, mitä aikaisempina vuosina oli ollut. Nyt Volkssturmjoukkoja ja se siitä hirveästä ylivoimasta. Pakkohan se oli järjestäytyä siilipuolustukseen, sillä niillä tieverkostoilla liikkuvassa sodankäynnissä joukot olisivat jääneet jalkoihin.

AlfMelmac kirjoitti:

Pääosa sksalaisista joukoista oli varjo siitä, mitä aikaisempina vuosina oli ollut. Nyt Volkssturmjoukkoja ja se siitä hirveästä ylivoimasta. Pakkohan se oli järjestäytyä siilipuolustukseen, sillä niillä tieverkostoilla liikkuvassa sodankäynnissä joukot olisivat jääneet jalkoihin.

Lue lisää

"Pääosa sksalaisista joukoista oli varjo siitä, mitä aikaisempina vuosina oli ollut."

Niin olettaisi tapahtuvan kun asevoimat lähestyvät lopullista romahdustaan.

"Nyt Volkssturmjoukkoja ja se siitä hirveästä ylivoimasta."

Älä sekoita volkssturmia tähän. Tärkeimpiä täydennyslähteitä saksalaisille divisioonille olivat ilmavoimien ja merivoimien ylijäämäväki.

"Pakkohan se oli järjestäytyä siilipuolustukseen, sillä niillä tieverkostoilla liikkuvassa sodankäynnissä joukot olisivat jääneet jalkoihin."

Ja siinä oli akilleen kantapää koko offensiivisuunnitelmalle...

AlfMelmac kirjoitti:

Kuningastiikereistä kirjoitettu vähän, mutta ei se mikään romuläjä ollut. Kurt Knispel ehti tuhota 48 ryssän vaunua, kun sai vaunun käyttöön. Kesti hyvin osumia, 26 osumaa ja silti jatkoi taistelua.

Lue lisää

"Kuningastiikereistä kirjoitettu vähän, mutta ei se mikään romuläjä ollut."

En tainnut sanoa niin. Niiden kutsuminen varsin merkityksettömiksi taistelun kulkuun nähden olisi enemmän paikallaan. Ettäkö Tiikereistä kirjoitettu vähän? Enemmänkin suhteettoman paljon.

"Kurt Knispel ehti tuhota 48 ryssän vaunua, kun sai vaunun käyttöön."

En lähtisi liikkeelle panssariässien varsin kyseenalaisista "tappotilastoista", jos haluaisin todistaa vaunutyypin hyödyllisyyttä.

Me Again kirjoitti:

"Pääosa sksalaisista joukoista oli varjo siitä, mitä aikaisempina vuosina oli ollut."

Niin olettaisi tapahtuvan kun asevoimat lähestyvät lopullista romahdustaan.

"Nyt Volkssturmjoukkoja ja se siitä hirveästä ylivoimasta."

Älä sekoita volkssturmia tähän. Tärkeimpiä täydennyslähteitä saksalaisille divisioonille olivat ilmavoimien ja merivoimien ylijäämäväki.

"Pakkohan se oli järjestäytyä siilipuolustukseen, sillä niillä tieverkostoilla liikkuvassa sodankäynnissä joukot olisivat jääneet jalkoihin."

Ja siinä oli akilleen kantapää koko offensiivisuunnitelmalle...

Lue lisää

"Älä sekoita volkssturmia tähän. Tärkeimpiä täydennyslähteitä saksalaisille divisioonille olivat ilmavoimien ja merivoimien ylijäämäväki."

Noinhan se oli. Tärkein täydennyslähde olivat 16-17 vuotiaat. Mutta kyllä tuohon aikaan saksalaisissa joukoissa oli Volksgrenadier eli nostoväkidivioonia. Niissä oli enimmäkseen 40-50 vuotiaita sekä toipilaita tai aivan nuoria miehiä.

Völksturm oli sitten se vihoviimeinen porukka poikia ja vanhoja ukkoja, jotka otettiin aseisiin.

Totta tuokin!! kirjoitti:

"Älä sekoita volkssturmia tähän. Tärkeimpiä täydennyslähteitä saksalaisille divisioonille olivat ilmavoimien ja merivoimien ylijäämäväki."

Noinhan se oli. Tärkein täydennyslähde olivat 16-17 vuotiaat. Mutta kyllä tuohon aikaan saksalaisissa joukoissa oli Volksgrenadier eli nostoväkidivioonia. Niissä oli enimmäkseen 40-50 vuotiaita sekä toipilaita tai aivan nuoria miehiä.

Völksturm oli sitten se vihoviimeinen porukka poikia ja vanhoja ukkoja, jotka otettiin aseisiin.

Lue lisää

"Mutta kyllä tuohon aikaan saksalaisissa joukoissa oli Volksgrenadier eli nostoväkidivioonia."

Tässä on toinen hämäävä termi. Oikeastaan nämä ns. kansankrenatööridivisioonat olivat juuri vain tavallisia jalkaväkidivisioonia uusilla nimillä. Pääasiallinen ero oli niiden supistettu koko, automaattiaseiden määrän kasvaminen ja pst-vaunujen/rynnäkkötykkien lisääminen niiden vahvuuteen yrityksenä kasvattaa tulivoimaa. Miehistö tuli kaikista mahdollisista lähteistä ja ennenkaikkea jo edellä mainituista.

"Völksturm oli sitten se vihoviimeinen porukka poikia ja vanhoja ukkoja, jotka otettiin aseisiin. "

Ne olivat vain eräänlaisia paikallisia kodinturvajoukkoja, vaikka ilmeisesti myös niitä liitettiin vakinaiseen armeijaan ihan viimeisinä sotaviikkoina.

Me Again kirjoitti:

"Kuningastiikereistä kirjoitettu vähän, mutta ei se mikään romuläjä ollut."

En tainnut sanoa niin. Niiden kutsuminen varsin merkityksettömiksi taistelun kulkuun nähden olisi enemmän paikallaan. Ettäkö Tiikereistä kirjoitettu vähän? Enemmänkin suhteettoman paljon.

"Kurt Knispel ehti tuhota 48 ryssän vaunua, kun sai vaunun käyttöön."

En lähtisi liikkeelle panssariässien varsin kyseenalaisista "tappotilastoista", jos haluaisin todistaa vaunutyypin hyödyllisyyttä.

Lue lisää

Tere MA, eiköhän jatketa ketjua näin neljän vuoden jäähdyttelyn jälkeen. Lienet jo rauhoittunut ja saanut vähän etäisyyttä mieliaiheeseesi..

"En lähtisi liikkeelle panssariässien varsin kyseenalaisista "tappotilastoista", jos haluaisin todistaa vaunutyypin hyödyllisyyttä "

Kääntäen voisi vedota siihen että yleinen hoku on että T-34 oli paras yleispanssari viime maailmansodassa. "Yksinkertainen, halpa valmistaa, luotettava, liikuntakykyinen pehmeässä maastossa" jne jne yleisimmät teesit. Missään ei suuremmin hehkuteta "uskomaton panssarointi, kaiken mahdollisen kahdesta kilsasta läpäisevä tykki, tällä tehtiin tankkiässiä niin *****", vaikka sentään sotimiseen tehdystä vehkeestä kyse.

Jos T-34 :n voitto/tappio-suhde koko sodan ajalta laskettaisiin niin arvelen että olisi pahasti miinusmerkkinen em vaunulle.

Kuitenkin äärimmäisen "hyödyllinen" sodan arkinen työkalu tuo T-34. Kuten länsileirin Sherman, molemmat vaunut hävisivät koko joukon taisteluja mutta voittivat sodan.

BocksCar kirjoitti:

Tere MA, eiköhän jatketa ketjua näin neljän vuoden jäähdyttelyn jälkeen. Lienet jo rauhoittunut ja saanut vähän etäisyyttä mieliaiheeseesi..

"En lähtisi liikkeelle panssariässien varsin kyseenalaisista "tappotilastoista", jos haluaisin todistaa vaunutyypin hyödyllisyyttä "

Kääntäen voisi vedota siihen että yleinen hoku on että T-34 oli paras yleispanssari viime maailmansodassa. "Yksinkertainen, halpa valmistaa, luotettava, liikuntakykyinen pehmeässä maastossa" jne jne yleisimmät teesit. Missään ei suuremmin hehkuteta "uskomaton panssarointi, kaiken mahdollisen kahdesta kilsasta läpäisevä tykki, tällä tehtiin tankkiässiä niin *****", vaikka sentään sotimiseen tehdystä vehkeestä kyse.

Jos T-34 :n voitto/tappio-suhde koko sodan ajalta laskettaisiin niin arvelen että olisi pahasti miinusmerkkinen em vaunulle.

Kuitenkin äärimmäisen "hyödyllinen" sodan arkinen työkalu tuo T-34. Kuten länsileirin Sherman, molemmat vaunut hävisivät koko joukon taisteluja mutta voittivat sodan.

Lue lisää

Tuossa kirjoittamassasi on pointtia. Ehkä pitäisikin kysyä parhaan panssarivaunun sijaan sodan kululle merkittävintä tai merkittävimpiä vaunutyyppejä? Jotain vähemmän emotionaalista kuitenkin, joka ei motivoisi niinkään paljon alttarille nostelua.

"Jos T-34 :n voitto/tappio-suhde koko sodan ajalta laskettaisiin niin arvelen että olisi pahasti miinusmerkkinen em vaunulle."

Hyvin todennäköisesti ja sellainenkaan suhde ei välttämättä kertoisi kovin paljon. Jos yrittäisi rakennella samanlaisen suhteen esmes Shermanille ja Wolverinelle, niin huomaisi helposti jälkimmäisellä varustettujen pst-yksiköiden ilmoittaneen paljon edullisempia voittosuhteita. Sellaisesta voisi puolestaan vetää aivan absurdeja johtopäätöksiä tyyliin; miksei kaikkia päätaisteluvaunuja vain korvattu pst-vaunuilla kun ne olivat niin hyviä?

"Lienet jo rauhoittunut ja saanut vähän etäisyyttä mieliaiheeseesi.."

Mrrrrr, vihjaatteko te minun nimimerkiltäni puuttuvan perspektiiviä tähän aiheeseen ja vielä internetissä? Loukkaatte suomi24:n asiantuntija -rintamerkkiäni...

Me Again kirjoitti:

Tuossa kirjoittamassasi on pointtia. Ehkä pitäisikin kysyä parhaan panssarivaunun sijaan sodan kululle merkittävintä tai merkittävimpiä vaunutyyppejä? Jotain vähemmän emotionaalista kuitenkin, joka ei motivoisi niinkään paljon alttarille nostelua.

"Jos T-34 :n voitto/tappio-suhde koko sodan ajalta laskettaisiin niin arvelen että olisi pahasti miinusmerkkinen em vaunulle."

Hyvin todennäköisesti ja sellainenkaan suhde ei välttämättä kertoisi kovin paljon. Jos yrittäisi rakennella samanlaisen suhteen esmes Shermanille ja Wolverinelle, niin huomaisi helposti jälkimmäisellä varustettujen pst-yksiköiden ilmoittaneen paljon edullisempia voittosuhteita. Sellaisesta voisi puolestaan vetää aivan absurdeja johtopäätöksiä tyyliin; miksei kaikkia päätaisteluvaunuja vain korvattu pst-vaunuilla kun ne olivat niin hyviä?

"Lienet jo rauhoittunut ja saanut vähän etäisyyttä mieliaiheeseesi.."

Mrrrrr, vihjaatteko te minun nimimerkiltäni puuttuvan perspektiiviä tähän aiheeseen ja vielä internetissä? Loukkaatte suomi24:n asiantuntija -rintamerkkiäni...

Lue lisää

"Ehkä pitäisikin kysyä parhaan panssarivaunun sijaan sodan kululle merkittävintä tai merkittävimpiä vaunutyyppejä? Jotain vähemmän emotionaalista kuitenkin, joka ei motivoisi niinkään paljon alttarille nostelua"

Tuossa kahden liittoutuneiden päätyypin valmistusmäärät väkisinkin tekevät niistä juuri niitä "sodan ratkaisijoita". Luotettavuus ja yksinkertainen rakenne kieltämättä myös välillisesti hyviä avuja vaikka taisteluteho ei vastapuolen parhaimpien luokkaa. Vaunua vaikea käyttää panssarisotahommiin jos se on jäänyt mekaanisen vian takia rampana siirtymätaipaleelle.

Shermanista ja Wolverinesta tulee minulle mieleen se että Sherman oli se mitä käytettiin hyökkäykseen ts varmasti kärsii tappioita enemmän kuin varsin usein puolustuksellisesti väijyasemista käytetty pst-vaunu.

Perustan caseni siihen että esim M-18 Hellcat pystyi osaavissa käsissä antamaan kyytiä koko rahalla vastapuolen panssareille, vaikka em pelin panssaroinnin suojavaikutus lienee hyvin verrattavissa Gyproclevyyn siinä vaiheessa kun panzer heläyttää osuman.

Kuten hyvin tiedätkin, Hellcatin avut olivat ihan muissa ominaisuuksissa. (kuuluu Hunnicutin rapina tänne asti kun tsekkaat lisätietoja, kohta lasahtaa vetopyörän telahampaiden määrä tai eri radiovariaatioiden kirjo vasten näköäni)

Shermanin varjoon jääneet monet mielenkiintoiset jenkkipelit, Jackson aika jytky peli mutta aika vähän siitäkin kirjoitettu. There can be only one, Highlanderin sanoin.

BocksCar kirjoitti:

"Ehkä pitäisikin kysyä parhaan panssarivaunun sijaan sodan kululle merkittävintä tai merkittävimpiä vaunutyyppejä? Jotain vähemmän emotionaalista kuitenkin, joka ei motivoisi niinkään paljon alttarille nostelua"

Tuossa kahden liittoutuneiden päätyypin valmistusmäärät väkisinkin tekevät niistä juuri niitä "sodan ratkaisijoita". Luotettavuus ja yksinkertainen rakenne kieltämättä myös välillisesti hyviä avuja vaikka taisteluteho ei vastapuolen parhaimpien luokkaa. Vaunua vaikea käyttää panssarisotahommiin jos se on jäänyt mekaanisen vian takia rampana siirtymätaipaleelle.

Shermanista ja Wolverinesta tulee minulle mieleen se että Sherman oli se mitä käytettiin hyökkäykseen ts varmasti kärsii tappioita enemmän kuin varsin usein puolustuksellisesti väijyasemista käytetty pst-vaunu.

Perustan caseni siihen että esim M-18 Hellcat pystyi osaavissa käsissä antamaan kyytiä koko rahalla vastapuolen panssareille, vaikka em pelin panssaroinnin suojavaikutus lienee hyvin verrattavissa Gyproclevyyn siinä vaiheessa kun panzer heläyttää osuman.

Kuten hyvin tiedätkin, Hellcatin avut olivat ihan muissa ominaisuuksissa. (kuuluu Hunnicutin rapina tänne asti kun tsekkaat lisätietoja, kohta lasahtaa vetopyörän telahampaiden määrä tai eri radiovariaatioiden kirjo vasten näköäni)

Shermanin varjoon jääneet monet mielenkiintoiset jenkkipelit, Jackson aika jytky peli mutta aika vähän siitäkin kirjoitettu. There can be only one, Highlanderin sanoin.

Lue lisää

"Shermanista ja Wolverinesta tulee minulle mieleen se että Sherman oli se mitä käytettiin hyökkäykseen ts varmasti kärsii tappioita enemmän kuin varsin usein puolustuksellisesti väijyasemista käytetty pst-vaunu."

'xactly, tuota juuri lähdin hakemaan. Vähälle huomiolle jäävät taktiset menettelytavat painavat vaa'assa helposti enemmän kuin voisi kuvitella. Pst-vaunutkin näyttävät menettäneen osan houkutuksestaan maasto- ja sääolojen muuttuessa liittoutuneiden edetessä Länsivallille talvikuukausina -44. Ongelmana ei näytä olleen heikossa kunnossa ollut panzerwaffe, jonka mahdista harvoin muutenkaan valitettiin pst-osastoissa, vaan Wolverinen ja kumpp. käyttäminen työjuhtina normaalien ps-vaunujen tapaan.

"Shermanin varjoon jääneet monet mielenkiintoiset jenkkipelit, Jackson aika jytky peli mutta aika vähän siitäkin kirjoitettu."

Jackson ei oikeastaan näytä tuottaneen mitään suurta "sysäystä" pst-joukkojen nk. tapposuhteeseen. Itsessään vaunussa ei näytä olleen mitään vikaa, aivan päinvastoin. Ensisijainen syy on todennäköisimmin siinä, että uusi vaunu ei olennaisesti muuttanut konseptin toimintasääntöjä. Kuten oikein sanoit, pst-vaunut ampuivat väijyksistä hakien aina vastustajaan nähden suotuisia ampumasuuntia eli sanalla sanoen välttivät "reilua" taistelua tarkka-ampujien tapaan.

Paasonen muistelmissaan kertoo että päämajassa kyllä kävi saksalainen upseeri kertomassa venäläisten uusimmista taktiikoista. Kertoi mm. miten venäläiset puolustivat Kurskissa syvyydessä kuluttaen saksalaisia joukkoja.

Hän kertoi myös siitä miten venäläiset puhkaisevat rintamalinjan.
Ensimmäisenä päivänä keskitetään huomattava tuliannos melko pienelle alueelle eli yhden divisioonan alueelle.
(Zukov puolestaan kertoo muistelmissaan että tykistön lopettaessa moukaroinninsa vastapuolen sotilaista on kaatunut 20 prosenttia ja 60 prosenttia on haavoittunut jolloin divisioonan taistelukyky on nolla)
Tämän jälkeen lähtevät panssarit liikkeelle huomattavin voimin ja ne maastoutetaan vallatulle alueelle tornin vain jäädessä näkyviin.

Saksalainen upseeri sanoi ja varoitti että tässä vaiheessa on täysin turhaa yrittää työntää sisäänmurtoa pois koska saksalaiset itse eivät ole koskaan siihen pystyneet - niin voimakas on tuo sisäänmurron materiaalimäärä ja sitä puolustava tykistö.

Kannakselta kysyttiin sitten ensimmäisenä päivänä Mannerheimilta että "työnnetäänkö sisäänmurto pois vastahyökkäyksellä?"
Mitään oppimaton mannerheim vastasi "tietysti".
Polkupyöräprikaatista kuoli tuota yrittäessään 20 posenttia miehistä saamatta mitään aikaan.

Tuon sisäänmurron jälkeisenä päivänä vasta alkaa varsinainen hyökkäys ja laajalla rintamalla, sanoi saksalaisupseeri.

"Puna-armeijan hyökkäyksen painopistesuunnan (Valkeasaari) 6,7 kilometrin pituiselle lohkolle oli varattu kolmedivisioonainen Neuvostoliiton valiojoukkoihin luettu kaartinarmeijakunta, jolla oli tukenaan muun muassa kolme rykmenttiä panssarivaunuja ja rynnäkkötykkejä. Lisäksi alueelle oli keskitetty divisioonien orgaanisen tykistön lisäksi kuusi tykistörykmenttiä sekä kranaatinheitin- ja raketinheitinrykmentti."

"Hyökkäys pitää sisällään mahdollisen epäonnistumisen. Mutta viime sotien aikana suomalaiset tekivät myös turhia hyökkäyksiä, operaatioita, joissa ei ollut mitään järkeä ja joissa turhaan vuodatettiin verta. Vuosalmen vastahyökkäys heinäkuun 11. päivänä vuonna 1944 on sellainen operaatio."

Hyvä kirjoitus kirjoitti:

Paasonen muistelmissaan kertoo että päämajassa kyllä kävi saksalainen upseeri kertomassa venäläisten uusimmista taktiikoista. Kertoi mm. miten venäläiset puolustivat Kurskissa syvyydessä kuluttaen saksalaisia joukkoja.

Hän kertoi myös siitä miten venäläiset puhkaisevat rintamalinjan.
Ensimmäisenä päivänä keskitetään huomattava tuliannos melko pienelle alueelle eli yhden divisioonan alueelle.
(Zukov puolestaan kertoo muistelmissaan että tykistön lopettaessa moukaroinninsa vastapuolen sotilaista on kaatunut 20 prosenttia ja 60 prosenttia on haavoittunut jolloin divisioonan taistelukyky on nolla)
Tämän jälkeen lähtevät panssarit liikkeelle huomattavin voimin ja ne maastoutetaan vallatulle alueelle tornin vain jäädessä näkyviin.

Saksalainen upseeri sanoi ja varoitti että tässä vaiheessa on täysin turhaa yrittää työntää sisäänmurtoa pois koska saksalaiset itse eivät ole koskaan siihen pystyneet - niin voimakas on tuo sisäänmurron materiaalimäärä ja sitä puolustava tykistö.

Kannakselta kysyttiin sitten ensimmäisenä päivänä Mannerheimilta että "työnnetäänkö sisäänmurto pois vastahyökkäyksellä?"
Mitään oppimaton mannerheim vastasi "tietysti".
Polkupyöräprikaatista kuoli tuota yrittäessään 20 posenttia miehistä saamatta mitään aikaan.

Tuon sisäänmurron jälkeisenä päivänä vasta alkaa varsinainen hyökkäys ja laajalla rintamalla, sanoi saksalaisupseeri.

"Puna-armeijan hyökkäyksen painopistesuunnan (Valkeasaari) 6,7 kilometrin pituiselle lohkolle oli varattu kolmedivisioonainen Neuvostoliiton valiojoukkoihin luettu kaartinarmeijakunta, jolla oli tukenaan muun muassa kolme rykmenttiä panssarivaunuja ja rynnäkkötykkejä. Lisäksi alueelle oli keskitetty divisioonien orgaanisen tykistön lisäksi kuusi tykistörykmenttiä sekä kranaatinheitin- ja raketinheitinrykmentti."

"Hyökkäys pitää sisällään mahdollisen epäonnistumisen. Mutta viime sotien aikana suomalaiset tekivät myös turhia hyökkäyksiä, operaatioita, joissa ei ollut mitään järkeä ja joissa turhaan vuodatettiin verta. Vuosalmen vastahyökkäys heinäkuun 11. päivänä vuonna 1944 on sellainen operaatio."

Lue lisää

"Kannakselta kysyttiin sitten ensimmäisenä päivänä Mannerheimilta että "työnnetäänkö sisäänmurto pois vastahyökkäyksellä?"
Mitään oppimaton mannerheim vastasi "tietysti".
Polkupyöräprikaatista kuoli tuota yrittäessään 20 posenttia miehistä saamatta mitään aikaan."

Höpöhöpö.9.6. ei syntynyt suuria sisäänmurtoija. 10.D sitoi niihin reservinsä. Päämaja ei käskenyt vastahyökkäyksiä. Jääkäriprikaati hyökkäsi 11.6. tiedustelutehtävällä.

"Osoittaa johtomme flegmaattisuutta ja ammattitaidottomuutta että nimitettäessä sotilasasiamiehiä ja tarkkailijoita heidät poikkeuksetta nimettiin Berliiniin poliittisluonteisiin tehtäviin"

Hölynpölyä. Kenraalitason yhteysupseeri toimi nimenomaan maavoimien esikunnassa seuraten tarkasti sotatapahtumia myös rintamakäynnein. Upseereita vieraili Wehrmachtissa mm. kouluttaen talvisodankäyntiä. Päämajassa seurattiin myös taktiikan ja sotatekniikan kehiotystä.

Eversti Nihtilä seurueineen perehtyi 18. A:ssa huhtikuussa
-44 nimenomaan suurhyökkäyksen torjuntaan. Vierailun perusteella annettiin 10.5. tarkka ohje taistelussa panssarien tukemaa suurhyökkäystä vastaan.

Kyse oli siitä, että meidän resurssimme eivät yksinkertaisesti riittäneet taisteluun suurvallan täysimittaista hyökkäystä vastaan sen alkuvaiheessa.

Ihan soopaa!!! kirjoitti:

"Osoittaa johtomme flegmaattisuutta ja ammattitaidottomuutta että nimitettäessä sotilasasiamiehiä ja tarkkailijoita heidät poikkeuksetta nimettiin Berliiniin poliittisluonteisiin tehtäviin"

Hölynpölyä. Kenraalitason yhteysupseeri toimi nimenomaan maavoimien esikunnassa seuraten tarkasti sotatapahtumia myös rintamakäynnein. Upseereita vieraili Wehrmachtissa mm. kouluttaen talvisodankäyntiä. Päämajassa seurattiin myös taktiikan ja sotatekniikan kehiotystä.

Eversti Nihtilä seurueineen perehtyi 18. A:ssa huhtikuussa
-44 nimenomaan suurhyökkäyksen torjuntaan. Vierailun perusteella annettiin 10.5. tarkka ohje taistelussa panssarien tukemaa suurhyökkäystä vastaan.

Kyse oli siitä, että meidän resurssimme eivät yksinkertaisesti riittäneet taisteluun suurvallan täysimittaista hyökkäystä vastaan sen alkuvaiheessa.

Lue lisää

riittäneet. Nimenomaan henkiset resurssit.Nämä OKH-ekskursiot olivat juuri niitä poliittisia vierailuja joista hyötyä ei ollut. Keskustelukumppaneina olivat poliittiset puolisotilaat kuten Keitel ja Jodl.

Mitä ihmettä auttaa toukokuun puolivälissä jaellut ohjeet kun kolmen viikon päästä on tankit jo vauhdissa. Niillä ohjevihkosillako oli määrä läpsäyttää tankkia ja sanoa että hyi tuhma?

Eiväthän ne kirjoitti:

riittäneet. Nimenomaan henkiset resurssit.Nämä OKH-ekskursiot olivat juuri niitä poliittisia vierailuja joista hyötyä ei ollut. Keskustelukumppaneina olivat poliittiset puolisotilaat kuten Keitel ja Jodl.

Mitä ihmettä auttaa toukokuun puolivälissä jaellut ohjeet kun kolmen viikon päästä on tankit jo vauhdissa. Niillä ohjevihkosillako oli määrä läpsäyttää tankkia ja sanoa että hyi tuhma?

Lue lisää

Nooh nooh Jodl taisi olla sentään tykkimiehenä ensimmäisessä maailmansodassa. Zukov imi peukkua ja lapio hevosenlantaa silloin. Keitel oli ehkä koristeellinen hahmo mutta silti esimiestensä arvostama ensimmäisessä maailmansodassa.

Eiväthän ne kirjoitti:

riittäneet. Nimenomaan henkiset resurssit.Nämä OKH-ekskursiot olivat juuri niitä poliittisia vierailuja joista hyötyä ei ollut. Keskustelukumppaneina olivat poliittiset puolisotilaat kuten Keitel ja Jodl.

Mitä ihmettä auttaa toukokuun puolivälissä jaellut ohjeet kun kolmen viikon päästä on tankit jo vauhdissa. Niillä ohjevihkosillako oli määrä läpsäyttää tankkia ja sanoa että hyi tuhma?

Lue lisää

asiaa lainkaan tuntevan. Sotilasjohdon neuvottelut olivat kokonaan eri asia kuin tutustuminen rintamatapahtumiin.

Keskustelukumppaneina olivat poliittiset puolisotilaat kuten Keitel ja Jodl.

Panssarintojuntaan oli valmistauduttu syksystä -41 alkaen. Tosin kolmekin viikkoa on aivan riittävä aika panssarintorjunnan tehostamiseen.
Valitettavasti aikaa ei käyetty rintamajoukoissa tehokkaasti, koska suurhyökkäykseen ei uskottu komentajatasolla.

Et näy tätäkään kirjoitti:

asiaa lainkaan tuntevan. Sotilasjohdon neuvottelut olivat kokonaan eri asia kuin tutustuminen rintamatapahtumiin.

Keskustelukumppaneina olivat poliittiset puolisotilaat kuten Keitel ja Jodl.

Panssarintojuntaan oli valmistauduttu syksystä -41 alkaen. Tosin kolmekin viikkoa on aivan riittävä aika panssarintorjunnan tehostamiseen.
Valitettavasti aikaa ei käyetty rintamajoukoissa tehokkaasti, koska suurhyökkäykseen ei uskottu komentajatasolla.

Lue lisää

Kaikista surkeinta tässä on se että Panzer IV ehti tänne kun kaikki oli jo ohi. Ryti oli ainut järkevä mies koko sakista. Dietl muistaakseni pohjusti Saksassa mahdollista aseapua Suomeen.