En jaksa enää kulkea meikäläisten riveissä. Minä olen aktiivisesti jaksanut koko nuoruuteni käydä rauhanyhdistyksellä seuroissa, mutta viime aikoina seurakäynnit vain ovat ruvenneet harvenemaan. Lähipiiri on huomannut asian ja ihmetelleen, kun en käy enää usein seuroissa.
Minulla ei oikeesti koskaan ollut seuroissa kavereita ja vapaa-aikakin ollut aika yksitoikkoista. Päivärutiinini on alkanut sillä, että aamulla aikasin ylös, aamupala, töihin. Iltapäivällä takaisin vain olemaan. Mulla kun ei ole ainuttakaan meikäläistä kaveria. Ei ole koskaan ollut. Ei edes rippikouluaikana, joka oli minulle varsin pelottava paikka ujouteni vuoksi.
Nykyisin olen paljon rohkeampi, mutta meikäläisiä kavereita en ole enää tältä paikkakunnalta onnistunut saamaan. Työpaikkaakaan en rupea vaihtamaan toiselle paikkakunnalle siinä toivossa, että jos sieltä löytyisi uskovaisia kavereita, sillä armeijassa-oloaikanakaan en saanut ainuttakaan meikäläistä kaveria. Heidän autot olivat aina täysiä, kun menivät seuroihin. Vietinkin ajan sotkussa epäuskoisten houkutellessa mua baareihin.
Työkaverit eivät enää kysele mua mihinkään saunailtoihin ja muihin menoihin, koska tietävät mun taustat. Mutta minä en ole enää jaksanut uskoa. Uskoni on turtunut. Välillä houkutus osallistuakkin työkavereiden menoihin tuntuu liian houkuttavalta. Nimittäin kaikki, jotka ovat joutuneet kärsimään alituista yksinäisyyttä vapaa-ajalla, tietävät kyllä, miltä se tuntuu.
Nettikään ei pysty korvaa kavereita ja yhdessä oloa. Minä kun haluaisin oikeesti tehdä jotain.
Huomasin oikeastaan jo kaksi kuukautta takaperin, että en enää pysty uskomaan. Silloin seuroissakäynnit rupesivatkin vasta vähenemään, koska tuntuu ikävältä mennä kuuntelee sellaista, johon ei pysty uskomaan ja jossa kuitenkin kokee yhtälailla yksinäisyyttä. Yksinhän minä sielläkin kahvilla kävin, mitä nyt joku kävi työvuoroja antamassa. Osallituin työvuoroihin, mutta nämäkään eivät korvanneet ystävyyttä. Nimittäin kassalla olo oli minulle piinallista.
Kertokaapa te kokemuksia, jotka olette kokeneet samanlaista. Miten selvisitte. Pystyittekö enää parannukseen, vai löysittekö elämän vanhoillislestadiolaisuuden ulkopuolelta? Miten uusi elämä lähti käyntiin?
Jätän uskon....
35
3279
Vastaukset
- Entinen VL
Onnittelut hyvästä päätöksestä. Itsekin entisenä vanhoillislestadiolaisena olen huomannut, että vanhoillislestadiolaisten yhteisö on sellainen perinneyhteisö ja seurapiiri, johon ei ujo poika oikein sopeudu.
- 25-vuotias poika
Ei ujoilla asiaa vl-liikkeessä. Vaikka seurakuntapäivillä ja ties missä jopa päivämiehessä kehoitetaan rohkaisemaan ottaa myös ujompia mukaan erilaisiin aktiviteetteihin. Silti kaikki säilyy ennallaan.
Mua taas on kehoitettu ottaa yhteyttä rohkeasti paikkakuntamme meikäläisiin. Satunnaisotannalla olen soittanut joillekin, että mitäs aiotte tehdä. Sieltä on tullut vastauksina, että nukkumaan me. Kuulen vastaajan puheessa selvää vaivautuneisuutta. Ylimääräisiä ei kaivata. Minulle kynnys soittamiseen oli jo varsin suuri. Soittoni eivät tuottaneet tulosta.
Seuroissa myös yritin ottaa joitain hihasta kii ja kysyä, että olisko jossain iltakyliä. Vastauksena, kysy joiltain.
vl-liike on vain rohkeille, sekä niille, jotka osaa ottaa hyödyn siitä. yleensä se hyöty on rahallinen, vaikkei itse toiminnasta suoraa rahaa saisikaan. Tällä nostetaan omaa statusta. Onhan useat rykällä kävijät yrittäjiä. - repolainee
25-vuotias poika kirjoitti:
Ei ujoilla asiaa vl-liikkeessä. Vaikka seurakuntapäivillä ja ties missä jopa päivämiehessä kehoitetaan rohkaisemaan ottaa myös ujompia mukaan erilaisiin aktiviteetteihin. Silti kaikki säilyy ennallaan.
Mua taas on kehoitettu ottaa yhteyttä rohkeasti paikkakuntamme meikäläisiin. Satunnaisotannalla olen soittanut joillekin, että mitäs aiotte tehdä. Sieltä on tullut vastauksina, että nukkumaan me. Kuulen vastaajan puheessa selvää vaivautuneisuutta. Ylimääräisiä ei kaivata. Minulle kynnys soittamiseen oli jo varsin suuri. Soittoni eivät tuottaneet tulosta.
Seuroissa myös yritin ottaa joitain hihasta kii ja kysyä, että olisko jossain iltakyliä. Vastauksena, kysy joiltain.
vl-liike on vain rohkeille, sekä niille, jotka osaa ottaa hyödyn siitä. yleensä se hyöty on rahallinen, vaikkei itse toiminnasta suoraa rahaa saisikaan. Tällä nostetaan omaa statusta. Onhan useat rykällä kävijät yrittäjiä.Silloin ongelmasi ratkeaisivat. Ala käymään ahkerasti seuroissa ja osallistu entistä useampiin ry:n työvuoroihin. Laita kolehtiin suuria seteleitä niin että moni näkee. Ala lukemaan raamattua ja SRK:n julkaisuja tarkoin ja päde sitten seurakuntapäivillä ja muissa Jumalan valtakunnan keskusteluissa. Yritä jättää pois kaikki sellaiset käytöshäiriöt jotka näkyvät ulospäin. Pyydä ry:n porukoita kämpällesi tai jos ne ei tuu niin mene itse vaikka eri vanhusten luokse ja mielistele heitä ja kaikkia uskovaisia ja muitakin ihmisiä. Ylipäätään: mielistele kaikkia ihmisiä. Esitä jyrkkiä mutta SRK:n mukaisia mielipiteitä kaikista asioista. Pyri ensin pyhäkouluopettajaksi tai raamattuluokan vetäjäksi. Puhujana saat kauniimman vaimona ja muutkin naiset ihailevat sinua, varsinkin jos mielistelet erityisesti naisia, mutta tee se niin ettei kukaan huomaa sinun mielistelevän ERITYISESTI naisia. Mutta mielistele kaikkia.
- paremmalla onnella
25-vuotias poika kirjoitti:
Ei ujoilla asiaa vl-liikkeessä. Vaikka seurakuntapäivillä ja ties missä jopa päivämiehessä kehoitetaan rohkaisemaan ottaa myös ujompia mukaan erilaisiin aktiviteetteihin. Silti kaikki säilyy ennallaan.
Mua taas on kehoitettu ottaa yhteyttä rohkeasti paikkakuntamme meikäläisiin. Satunnaisotannalla olen soittanut joillekin, että mitäs aiotte tehdä. Sieltä on tullut vastauksina, että nukkumaan me. Kuulen vastaajan puheessa selvää vaivautuneisuutta. Ylimääräisiä ei kaivata. Minulle kynnys soittamiseen oli jo varsin suuri. Soittoni eivät tuottaneet tulosta.
Seuroissa myös yritin ottaa joitain hihasta kii ja kysyä, että olisko jossain iltakyliä. Vastauksena, kysy joiltain.
vl-liike on vain rohkeille, sekä niille, jotka osaa ottaa hyödyn siitä. yleensä se hyöty on rahallinen, vaikkei itse toiminnasta suoraa rahaa saisikaan. Tällä nostetaan omaa statusta. Onhan useat rykällä kävijät yrittäjiä.Mene aikuisten leirille, esim. Maitoisiin. Uskoisin, että jossain vaiheessa elämä alkaa maistua paremmalta. Toivoisin jonkun pitävän sinuakin porukoissa mukana!
- Emmalia.
"Jätän uskon....
Kirjoittanut: 25-vuotias poika."
Taaksesi jättäisitkin. Meillä ei kotona oikein uskon asioista sen kummemmin puhuta. Lapsille luetaan iltarukous, ja käydään kirkossa erilaisista syistä, ei kuitenkaan usen.
Mutta tässä viimeviikolla 5 vuotias tyttömme, kesken pissureissun yllättäen kysyi, että "isi varjeleeko Jumala ihmistä"?
Iskä siitä häkeltyi, ja vähän minäkin. Ja vastasi tytölle, että "isi ei oikein osaa vastata tuohon, äiti osaa varmaan paremmin".
Sanon sitten tytölle, että "kyllä Jumala varjelee ihmistä, meidän tulee vain uskoa"
Tyttö siihen, "Että niin on sanonut Heikkin (päiväkoti ystävä), että Jumala suojelee ihmistä".
Näin se lastenkin usko vahvistuu, ja kasvaa. He saavat uskoa koko aika vaikka emme sitä mitenkään heille erikseen tuputa.
Tiedän, että mihenikin uskoo, mutta hänellä on vielä vaikeeta, koska hän on oppinut tunetemaan Jumalan pahana, ja pelottavana. Siksi, hän ei osaa lapsille vastata kun kysytään Jumalasta.- 25-vuotias poika
miten tuo suojelu ilmenee?
Tuleeko taivaasta jotkin kädet ja nappaa sinusta kii juuri, kuin olet putoamassa rotkoon.
Kuin voi oikeesti todistaa, että jokin suojelee, minusta tuntuu, että kaikki menee kuin on mennäkseen. Itse en ole kokenut koko elämäni aikana mitään suojeluksia, vaikka olenkin vl-kodista. No suojelukseksi voi ehkä sanoa sen, että meidän vanhemmat eivät ryyppää, mut kyllä isä osas kuitenki kurittaa. Ja äitillä oli ahkerassa käytössä nahkavyö. Jos rupesimme niskuroimaan kotitöissä, äiti otti nahkavyön käyttöön ja antoi selälle. Muistan vieläkin, kuinka se sattui.
Oma juttunsa oli myös lukuisat vanhempien veljien ja isän väliset kahakat.
Vanhemmat veljet olivat murrosiässä ja heidän tappelunsa oli kamalaa katottavaa. Usein isä meni tähän väliin, ja näitä tilanteita sai pelätä. Usein minäkin sain sivullisena joistain tavaroista päähän. Että vaikkei meillä juotukkaan, meil silti tapeltiin.
Miksi Jumala ei suojellut mua näissä tilanteissa?
Miksi Jumala salli minun pelätä ja tuntea epävarmuutta. Miksi Jumala salli minun kokea myös epävarmuutta siitä, kestääkö äidin ja isän avioliitto. Äiti oli kahdennentoistalapsen jälkeen niin pahassa syntymämasennuksessa, että se saattoi laukoa ties mitä. Usein se sanoi isälle, että se aikoo ottaa eron ja lähteä namibiaan lähetystyöhön. Nämä uhkaukset pelottivat mua oikeasti, vaikkei ehkä äiti näillä oikeesti mitää tarkoittanut. Lapsi vain helposti uskoo kaiken, mitä vanhemmat suustaan laukovat. Missä oli auttava Jumala? - Emmalia.
25-vuotias poika kirjoitti:
miten tuo suojelu ilmenee?
Tuleeko taivaasta jotkin kädet ja nappaa sinusta kii juuri, kuin olet putoamassa rotkoon.
Kuin voi oikeesti todistaa, että jokin suojelee, minusta tuntuu, että kaikki menee kuin on mennäkseen. Itse en ole kokenut koko elämäni aikana mitään suojeluksia, vaikka olenkin vl-kodista. No suojelukseksi voi ehkä sanoa sen, että meidän vanhemmat eivät ryyppää, mut kyllä isä osas kuitenki kurittaa. Ja äitillä oli ahkerassa käytössä nahkavyö. Jos rupesimme niskuroimaan kotitöissä, äiti otti nahkavyön käyttöön ja antoi selälle. Muistan vieläkin, kuinka se sattui.
Oma juttunsa oli myös lukuisat vanhempien veljien ja isän väliset kahakat.
Vanhemmat veljet olivat murrosiässä ja heidän tappelunsa oli kamalaa katottavaa. Usein isä meni tähän väliin, ja näitä tilanteita sai pelätä. Usein minäkin sain sivullisena joistain tavaroista päähän. Että vaikkei meillä juotukkaan, meil silti tapeltiin.
Miksi Jumala ei suojellut mua näissä tilanteissa?
Miksi Jumala salli minun pelätä ja tuntea epävarmuutta. Miksi Jumala salli minun kokea myös epävarmuutta siitä, kestääkö äidin ja isän avioliitto. Äiti oli kahdennentoistalapsen jälkeen niin pahassa syntymämasennuksessa, että se saattoi laukoa ties mitä. Usein se sanoi isälle, että se aikoo ottaa eron ja lähteä namibiaan lähetystyöhön. Nämä uhkaukset pelottivat mua oikeasti, vaikkei ehkä äiti näillä oikeesti mitää tarkoittanut. Lapsi vain helposti uskoo kaiken, mitä vanhemmat suustaan laukovat. Missä oli auttava Jumala?"Lapsi vain helposti uskoo kaiken, mitä vanhemmat suustaan laukovat. Missä oli auttava Jumala?"
Mikään ei tapahdu hetkessä. Voin aivan hyvin itsekkin kysyä kaiken kärsimyksien jälkeen, että missä oli auttava Jumala? Ja voin kysyä, että miksi minua ei ole autettu?
Mutta nyt huomaan, että minua on todellakin autettu, koska olen aina selvinnyt niistä kärsimyksistä. Ja olen saannut paljon sellaista mistä vain aiemmin haaveilin ja unelmoin.
Ja viimeisin asia on sellainen, josta kannoin huolta pitkään. Sitten vain ykskaks mietin, että miksi minä siitä huolehdin, sillä tiedän, että kaikki järjetyy, sillä Jumlala tietää kaiken etukäteen. Näin kävi ja kaikki oli onnellisesti ohi hetkessä:) - Sara.
25-vuotias poika kirjoitti:
miten tuo suojelu ilmenee?
Tuleeko taivaasta jotkin kädet ja nappaa sinusta kii juuri, kuin olet putoamassa rotkoon.
Kuin voi oikeesti todistaa, että jokin suojelee, minusta tuntuu, että kaikki menee kuin on mennäkseen. Itse en ole kokenut koko elämäni aikana mitään suojeluksia, vaikka olenkin vl-kodista. No suojelukseksi voi ehkä sanoa sen, että meidän vanhemmat eivät ryyppää, mut kyllä isä osas kuitenki kurittaa. Ja äitillä oli ahkerassa käytössä nahkavyö. Jos rupesimme niskuroimaan kotitöissä, äiti otti nahkavyön käyttöön ja antoi selälle. Muistan vieläkin, kuinka se sattui.
Oma juttunsa oli myös lukuisat vanhempien veljien ja isän väliset kahakat.
Vanhemmat veljet olivat murrosiässä ja heidän tappelunsa oli kamalaa katottavaa. Usein isä meni tähän väliin, ja näitä tilanteita sai pelätä. Usein minäkin sain sivullisena joistain tavaroista päähän. Että vaikkei meillä juotukkaan, meil silti tapeltiin.
Miksi Jumala ei suojellut mua näissä tilanteissa?
Miksi Jumala salli minun pelätä ja tuntea epävarmuutta. Miksi Jumala salli minun kokea myös epävarmuutta siitä, kestääkö äidin ja isän avioliitto. Äiti oli kahdennentoistalapsen jälkeen niin pahassa syntymämasennuksessa, että se saattoi laukoa ties mitä. Usein se sanoi isälle, että se aikoo ottaa eron ja lähteä namibiaan lähetystyöhön. Nämä uhkaukset pelottivat mua oikeasti, vaikkei ehkä äiti näillä oikeesti mitää tarkoittanut. Lapsi vain helposti uskoo kaiken, mitä vanhemmat suustaan laukovat. Missä oli auttava Jumala?Kirjoitatpa rohkeasti, selvästi kyllästyneenä yksinäisyyteesi.(: Ymmärrän.
Tuntuu siltä, että tässä, niinkuin monessa muussakin tapauksessa usko on näivettynyt siltä osin, ettei se kiinnosta, mikäli ei löydy ystäviä. Älä käsitä sitä syytöksenä, että aivan kuin se olisi sinun vikasi, ettet jaksa uskoa, en todella tarkoita sitä.
Tarkoitan sitä, että vanhoillislestadiolaisuudessa se usko perustuu niin moninaisiin asioihin, että jo uskon koko ydin jää monelta löytämättä.
Keskitetään koko usko pelkkiin pinnallisten asioiden hoitamiseen, jolloin sen ydin tukehtuu, tai ei pahimmillaan pääse edes puhkeamaan.
Usko, jota ei käsitä oikealla tavalla, ei suojele sinua silloin, kun jäät yksinäsi, sillä samalla hetkellä, kun menetät "ystäväsi", menetät kaiken siihen liittyvän uskonnollisuuden. Niimpä sinulle ei jää mitään, koska oikeaa, elävää uskoa, sydämelläsi ei välttämättä koskaan ole ollutkaan.
Olimpa totisesti ypöyksinäin maailmassa, minulla on aina ystäväni. Oikeastaan joudun tästä jo irtaantumaan, uskon ymmärryksellä, ettei minulle kuitenkaan koskaan jää kuin minä, loppujenlopuksi, jos ei minulla olisi uskoani ja kaikkein parasta ystävääni;
Sitä ainoaa, joka on antanut henkensä puolestani, sitä ainoaa, joka ei tehnyt koskaan kenellekään mitään pahaa, sitä, joka on luvannut, ettei hän koskaan hylkää lastaan, ja ennenkaikkea sitä, joka jää tänne, kun kaikki muut häviävät.
Siksi, ja sen tähden, että minulla on usko, joka perustuu johonkin tätä maailmaa paljon parempaa, minulla on myös ystävä, vaikka olisinkin ypöyksin: Hän on herra Jeesus Kristus, rakas lunastajani.
Älä ole Jumalalle vihainen elämästäsi, pettymyksistäsi ja kestämisestäsi. Hän tahtoo meitä vaikeidenkin asioiden kautta viedä eteenpäin. Kuinka me koskaan voisimme tietää, mitä me kestämme, jos Jumala ei koskaan käyttäisi meitä yhdelläkään niiden rajojen yli, joita me emme kuvittele pystyvämme ylittämään. Emmekä pystykään yksinämme. Meillä, jotka uskomme, on aina mukanamme korkeimman suojelus.
Vapaudu lahkosta, mutta muista Jeesusta. Aina voi palata.
Hän sentään antoi henkensä sinun puolestasi. Ja hän on se ainoa, joka rakastaa sinua juuri sellaisena, kuin olet. Laita siis kätesi ristiin ja usko kuin lapsi. Pyydä Jeesusta tulemaan elämääsi.
Hän on kaikkein paras matkakumppani, mitä voit elämän teilläsi itsellesi valita. - turva kun on
Emmalia. kirjoitti:
"Lapsi vain helposti uskoo kaiken, mitä vanhemmat suustaan laukovat. Missä oli auttava Jumala?"
Mikään ei tapahdu hetkessä. Voin aivan hyvin itsekkin kysyä kaiken kärsimyksien jälkeen, että missä oli auttava Jumala? Ja voin kysyä, että miksi minua ei ole autettu?
Mutta nyt huomaan, että minua on todellakin autettu, koska olen aina selvinnyt niistä kärsimyksistä. Ja olen saannut paljon sellaista mistä vain aiemmin haaveilin ja unelmoin.
Ja viimeisin asia on sellainen, josta kannoin huolta pitkään. Sitten vain ykskaks mietin, että miksi minä siitä huolehdin, sillä tiedän, että kaikki järjetyy, sillä Jumlala tietää kaiken etukäteen. Näin kävi ja kaikki oli onnellisesti ohi hetkessä:)Näinhän sitä voi selittää kaikki asiat, kun jokin menee huonosti se on suojelusta ja kun jokin menee hyvin se on suojelusta!
Helppo joillakin varmaan elää tuolla periaatteella.
Voi myös rauhassa elää periaatteella että elämässä vain tapahtuu sitä ja tuota, mutta yritämme itse tehdä siitä paremman, siinä sinulle eroaja neuvo!!
Äläkä anna periksi! Minäkään en ole antanut ja paljon on hyvää tullut, siihen menee vain oma aikansa selvittää lapsuuden traumat. Äidin sekoilut, tappelut kotona jne. epäterve koti sanon minä.
Olen sinun ikäisesi, lähdin vuosia sitte vl-liikkeestä ja rakensin tyhjästä kaiken tämän mitä minulla nykyelämässäni on(uusi elämäntapa, uusi minuus, ystävät jne.)ja olen nyt todella onnellinen.
Välillä on vielä kuitenkin hankalaa mutta kokoajan paranee kun jaksaa itse tehdä töitä sen eteen ja odota sitä päivää innolla että olen täysin päässyt tuon uskonlahkon kahleista. - op
25-vuotias poika kirjoitti:
miten tuo suojelu ilmenee?
Tuleeko taivaasta jotkin kädet ja nappaa sinusta kii juuri, kuin olet putoamassa rotkoon.
Kuin voi oikeesti todistaa, että jokin suojelee, minusta tuntuu, että kaikki menee kuin on mennäkseen. Itse en ole kokenut koko elämäni aikana mitään suojeluksia, vaikka olenkin vl-kodista. No suojelukseksi voi ehkä sanoa sen, että meidän vanhemmat eivät ryyppää, mut kyllä isä osas kuitenki kurittaa. Ja äitillä oli ahkerassa käytössä nahkavyö. Jos rupesimme niskuroimaan kotitöissä, äiti otti nahkavyön käyttöön ja antoi selälle. Muistan vieläkin, kuinka se sattui.
Oma juttunsa oli myös lukuisat vanhempien veljien ja isän väliset kahakat.
Vanhemmat veljet olivat murrosiässä ja heidän tappelunsa oli kamalaa katottavaa. Usein isä meni tähän väliin, ja näitä tilanteita sai pelätä. Usein minäkin sain sivullisena joistain tavaroista päähän. Että vaikkei meillä juotukkaan, meil silti tapeltiin.
Miksi Jumala ei suojellut mua näissä tilanteissa?
Miksi Jumala salli minun pelätä ja tuntea epävarmuutta. Miksi Jumala salli minun kokea myös epävarmuutta siitä, kestääkö äidin ja isän avioliitto. Äiti oli kahdennentoistalapsen jälkeen niin pahassa syntymämasennuksessa, että se saattoi laukoa ties mitä. Usein se sanoi isälle, että se aikoo ottaa eron ja lähteä namibiaan lähetystyöhön. Nämä uhkaukset pelottivat mua oikeasti, vaikkei ehkä äiti näillä oikeesti mitää tarkoittanut. Lapsi vain helposti uskoo kaiken, mitä vanhemmat suustaan laukovat. Missä oli auttava Jumala?Luin viestisi, ja ehkä kuitenkin vastaan siihen, vaikka en ollenkaan luotakaan nettikeskusteluihin keskustelufoorumina. Sinun kertomus teidän perheestä kuulosti järkyttävältä. Se, että teitä on kuritettu fyysisesti, ei ole tietenkään ollut oikein. Kenelläkään ei ole koskaan ollut oikeutta koskea sinuun väkivaltaisesti. Vanhemmilla on luultavasti ollut itsellään omia ongelmiaan, ja paha olla, sillä eivät vanhemmat, joilla itsellään on tasapainoinen ja hyvä olo, toimi noin. Lapsen fyysinen kurittaminen on aina väärin ja jättää lapselle haavoja. Nämä haavat ovat herkästi sellaisia, että ne tarvitsevat ammattilaisen apua, hoitoa. Niitä on mahdollista ja kannattaa hoitaa. Evankeliumi voi korjata vain toisen puolen siitä asiasta. Jos vanhemmat ymmärtävät, että ovat toimineet väärin ja haluavat korjata asian evankeliumilla.
Emme tiedä, miksi Jumala sallii meille niitä asioita, mitä kenellekin sallii. Kuitenkin parasta, mitä voi tehdä koettelemusten keskellä, on laittaa kädet ristiin. Toinen asia, mikä kannattaa tehdä, on hakeutua ammattilaisen, vaikkapa jonkin psykologin luokse keskustelemaan. Kertomuksesi kuulosti siltä, että teidän perheessä tarvittaisiin sellaista apua.
Ei Jumala ole unohtanut, vaikka sinusta saattaisi siltä tuntua. Varmasti Jumala antaa aikanaan avun kaikkiin asioihin. Mutta kun olen itsekin käynyt ammattilaisen luona juttelemassa ja tiedän, miten paljon se voi auttaa, avata asioita ja helpottaa oloa, niin haluaisin rohkaista sinua siihen. Jos hakeutuisit uskovaisen psykologin luokse, niin siellä voisit keskustella myös uskonelämään liittyvistä asioista, jos haluaisit. Mutta ajallisiakin asioita on tärkeä hoitaa.
Luottamusta ja voimia. - ovat jumalat
op kirjoitti:
Luin viestisi, ja ehkä kuitenkin vastaan siihen, vaikka en ollenkaan luotakaan nettikeskusteluihin keskustelufoorumina. Sinun kertomus teidän perheestä kuulosti järkyttävältä. Se, että teitä on kuritettu fyysisesti, ei ole tietenkään ollut oikein. Kenelläkään ei ole koskaan ollut oikeutta koskea sinuun väkivaltaisesti. Vanhemmilla on luultavasti ollut itsellään omia ongelmiaan, ja paha olla, sillä eivät vanhemmat, joilla itsellään on tasapainoinen ja hyvä olo, toimi noin. Lapsen fyysinen kurittaminen on aina väärin ja jättää lapselle haavoja. Nämä haavat ovat herkästi sellaisia, että ne tarvitsevat ammattilaisen apua, hoitoa. Niitä on mahdollista ja kannattaa hoitaa. Evankeliumi voi korjata vain toisen puolen siitä asiasta. Jos vanhemmat ymmärtävät, että ovat toimineet väärin ja haluavat korjata asian evankeliumilla.
Emme tiedä, miksi Jumala sallii meille niitä asioita, mitä kenellekin sallii. Kuitenkin parasta, mitä voi tehdä koettelemusten keskellä, on laittaa kädet ristiin. Toinen asia, mikä kannattaa tehdä, on hakeutua ammattilaisen, vaikkapa jonkin psykologin luokse keskustelemaan. Kertomuksesi kuulosti siltä, että teidän perheessä tarvittaisiin sellaista apua.
Ei Jumala ole unohtanut, vaikka sinusta saattaisi siltä tuntua. Varmasti Jumala antaa aikanaan avun kaikkiin asioihin. Mutta kun olen itsekin käynyt ammattilaisen luona juttelemassa ja tiedän, miten paljon se voi auttaa, avata asioita ja helpottaa oloa, niin haluaisin rohkaista sinua siihen. Jos hakeutuisit uskovaisen psykologin luokse, niin siellä voisit keskustella myös uskonelämään liittyvistä asioista, jos haluaisit. Mutta ajallisiakin asioita on tärkeä hoitaa.
Luottamusta ja voimia.kun SRK sallii ja suojelee perheväkivaltaa, insestiä ja pedofiliaa seura-, suku- ja perhekunnittain periytyvinä "ominaisuuksina" ja lausuu johtonsa suilla täysin päinvastaista - milloin muka ongelmiin on puututtu kuin "sielunhoidollisina" - ja silloinkin uhrit syllistäen?
kyllä autoritäärinen ukkoinvalta seurakuntajumalineen on tiensä päässä! "järki SRK:n vangiks' antakaa" ei pädekään 2010-enään luvulla
- päätökseltä
Järki puhetta, nuori mies.
Olet vielä nuori, elämä edessä. On hyvä aika alkaa itse ottaa vastuuta omasta elämästä ja sen suunnasta. Ei elämää kannata heittää hukkaan odottamalla että "joku" kyllä ohjaa, ja olla "jumalan" tahdolla todistelemalla tekemättä itse itsenä hyväksi mitään.
Tartu elämään, tee itsellesi hyviä asioita, äläkä heittäydy kohtalon vietäväksi.
Onnea Loppuelämäsi ensimmäiselle päivälle!!- Emmalia.
"Tartu elämään, tee itsellesi hyviä asioita, äläkä heittäydy kohtalon vietäväksi."
Joudumme väkisinkin jättämään joiltain osin kohtalon päätettäväksi joihin emme voi suoraan itse vaikuttaa. Mutta jokaiseen asiaan kuitenkin itse vaikutamme sillä mitä itse sen eteen teemme.
- samat kokemukset
Lahtijoita on niin erilaisia ja erilaisista syista.
Joskus mietin, etta miksi kaikkien pitaa lahtea, etteko voisi alkaa keskustelemaan, toinen asia on sitten se jos ei usko.
Ite olin nuori ja holmo kun lahdin, ja nyt 12 vuoden jalkeen voin sanoa, etta tyytyvainen olen etta lahdin, mutta jos olisin tiennyt millainen taival on edessa, en olisi ehka uskaltanut lahtea.
Koko elama uusiksi, koko ajattelu uusiksi, kaikki ihmissuhteet uusiksi, sukuni olivat kai niin huonoja uskovaisia, etteivat viitsineet mua hyljata. Ai te ihanat huonot uskovaiset!! Kurittomat uskovaiset jotka rakastitte minua vaikka olin nuori holmo ja kuriton!
Annan siis uuren kiitoksen niille vl>lle jotka rakastivat minua silti, sellaisiakin on, Luojalle kiitos!
Mutta ymmarran kylla sita ettet jaksa kulkea tuossa joukossa, mua rasitti tama naisen asema suunnattomasti, lahdin siis periaatteellisista syista. - samoja kokemuksia
Ei uskolle voi laittaa mitään ehtoja, että olen uskovainen jos nämä ja nämä ehdot toteutuvat elämässä. Ei ihminen voi myöskään vaatia, että uskonto toisi ystävät. Ne on itse ansaittava, niin kuin leipäkin ja sen eteen tulee tehdä töitä. Ajatellaanpa tilannetta, että lapsi menee ruokapöytään ja toteaa, että jos ei ruokaa tule, niin en ole enään uskovainen. Toki lapsi saa näin tehdäkin, sillä eihän hän ole täydellinen. Ei hänelle kuitenkaan saa vihaisena huutaa, että suu kiinni. Tällöin hänelle on lempeästi kerrottava, että ei usko ole sitä, että ruoka tuodaan sinulle pöytään.
Ehdottomuus.....mitä se oikeastaan on? Tarkoitan ehdottomuudella enimmäkseen sitä, että ihminen näkee asiat mustavalkoisina tyyliin: asia on juuri näin, eikä muita vaihtoehtoja ole olemassa.
Kirjoitit lapsuuden kokemuksistasi ja näin niistä selvän yhteyden nykypäivään. Olet ilmeisesti elänyt perheessä, jossa on jatkuvasti ollut pelko siitä, milloin syntyy seuraava rähinä. Lapsi ei pysty käsittelemään tällaista asiaa mielessään. Hänellä ei yksinkertaisesti ole siihen eväitä. Hänen on vain sopeuduttava tilanteeseen karuilla seurauksilla. Hän vähättelee ja syyttelee itseään aiheettomasti, mistä on väistämättömät seuraukset sosiaaliseen elämään. Hän ei uskalla tuoda itseään esiin, sillä pelkona on että hänet tyrmätään. Johtuneeko ujoutesi ja epävarmuutesi osittain tästä? Kun tällaisessa tilanteessa elävä lapsi sitten kuulee puhujan sanovan, että uskokaa synnit anteeksi, niin kaikki muu teille annetaan. Silloin alkaa odottamaan vaikean tilanteen keskellä, että elämä sitten joskus itsestään helpottuisi. Kun se elämä ei sitten helpotukkaan(ei saa ystäviä tms.), niin mitä siitä seuraa. Pettymys jumalaan ja katkeroitunut mieli. Tarkoittiko jumala, että hän antaa avun itsestään, kun vain yrittää olla uskovainen. Mielestäni ei. Eihän meillä nälkäkään lähde uskomalla pois. Sen eteen on tehtävä työtä. Sinulla on myös nälkä, vaikkakin vähän erilainen. Se nälkä on oman itsesi ja elämäsi tiedostamisen nälkä. Sitä nälkää ei tyydytetä millään mikroruualla. On otettava iso kuokka käteen ja ruvettava tonkimaan menneisyyden peltoja ja katsottava millaisia mädäntyneitä siemeniä sieltä löytyy. Ja ennen kaikkea: Mitä nämä siemenet ovat saaneet minussa aikaan. Jos kiinnostaa, niin kannattaa lukea Tommy Hellstenin virtahepo olohuoneessa.
Tiukassa ja ankarassa ilmapiirissä eläneillä lapsilla saattaa ilmetä ehdottomuutta. Asiat käsitetään siis aika mustavalkoisina. Ajattelisin tämän liittyvän kenties jotenkin tuohon siunaukseen, josta puhuit. Jumala ilmoittaa sanassaan mikän hyvää ja mikä pahaa. Jumala ei voi kuitenkaan vaikuttaa ihmisen vapaaseen tahtoon. Jos äiti päättää huutaa lapsilleen, niin silloin jumala ei voi tulla väliin ja estää äitiäsi huutamasta. Tuolla teolla on kuitenkin seuraukset äidin omille lapsille. Lapset joutuvat kantamaan äidin tekojen seurauksia. Lasten on kärsittävä paljon vaivaa, jos he haluavat päästä irti noista seurauksista. Jokaisen meidän on kuitenkin kamppailtava täällä omat taistelumme, eikä se aina ole niin helppoa.
Ehdottomuuteen liittyy mielestäni myös se, että kokee ettei voi mennä omien työkavereiden kanssa vapaa ajan viettoon. Tottakait pitää miettiä, että millaiseen vapaa - ajan viettoon ollaan menemässä. Ei siinä kuitenkaan ole mielestäni mitään pahaa, että käy vaikka ravintolassa syömässä. Menee ja katsoo. Jos tulee huono omatunto, niin ei mene toista kertaa. Onko sillä paljoakaan väliä jos joku ottaa vaikka yhden oluen. Ethän sinä sitä itse ota.
Toivottavasti tästä kirjoutuksesta oli jotain apua. Tämä on kirjoitettu täysin omasta näkökulmastani, joten saattaa olla, että teksti tuntuu jossain paikoin omituiselta. Jos se tuntui tiukalta paasaukselta, niin siihen on olemassa omat syynsä, mutta siitä voidaan jatkaa juttua myöhemmin.- ..............................
Mun mielestä sulla oli joitakin ihan hyviä pointteja kirjoituksessasi.
Mutta.
Kuitenkin ajattelisin, että vl-kulttuuri tuottaa tietynlaisia ongelmia. Esimerkiksi naisten ja perheiden on vain luotettava siihen, että voimia tulee sitä mukaa kuin lapsiakin. Kokemuksesta voin sanoa, että näin ei kuitenkaan ole ja tilanne perheessä saattaa ajautua huonoksi, koska vaikka tietäisi että voimia ei enää ole, sitä ei ole lupa kuunnella.
sanot näin:
"Eihän meillä nälkäkään lähde uskomalla pois. Sen eteen on tehtävä työtä."
Kuitenkaan tätä ei saa monissakaan asioissa soveltaa. Ei väsymys lähde pois uskomalla, eikä tilanne perheessä helpotu jos lapsia tulee sitä tahtia, että voimat ei riitä. Kuitenkaan asialle ei saa tehdä mitään.
Ehkä aloittajan perheen tilanne on joutunut riitaisaksi juuri sen takia, että lupa ei ole ottaa lapsia vastaan sen verran että vanhemmilla tosiaan riittää aikaa kasvattaa jokaista yksilönä.
Kyllä tuossa Tommy Helstenin kirjassakin puhutaan siitä, että epäterve uskonnollisuus aiheuttaa samanlaisia ongelmia joita kohtaa alkoholistiperheen lapsi.
Pointti kirjoituksessasi oli kai se, että on otettava vastuuta elämästään, mutta tähän ei vl-liikkeessä anneta kaikkien asioiden kohdalla lupaa.
- vl-yhteisöä.
Ei vl-yhteisössä väkisin oleminen ja kotona yksin istuminen ole todellakaan sitä, mitä Jumala sinun haluaa tehdä elämässäsi.
- etsivä löytää
Ei kysyvä tieltä eksy.
Kannattaa katsoa kulmasohvasta löytyiskö sitä kautta paremmin ystäviä. Kun on turva jumalassa, ei oo vaaraa maailmassa, mutta jos ei oo turvaa niin tiedät kyllä mitä se on. kokeile sitä kulmasohvaa ja laita sama viesti jollekin samanpaikkakunnan uskovaiselle jonka tänne laitoit ja varmaan alkaa löytymään ystäviä. www.kulmasohva.net
Ei kannata tältä palstalta paljon etsiä vastauksia koska täällä on enemmän eksyttäjiä kuin oikeita uskovaisia. voit päätellä sen noista vastauksistakin. kaikki ovat niin negatiivisia uskoa kohtaan. rukoile jumalalta johdatusta. rukoilen puolestasi että löytäisit avun hädässäsi. - expression**
Lammashuoneeseen en astu enää. Tänäänki hirvee piina istua puoltoista tuntia kuuntelemas jotain puhetta, joka oli niin kuivaa, että hereillä pysyminen teki todella tiukkaa.
Muutenkin musta etoo koko systeemi. Ollaan kinumassa mua messiin, mut sit ku taas alkaa ns. vapaa-aika, sitä saa olla yksin. En pääse vapaa-ajalla joukkoihin. En tajuu, miks mun sit täytyy siel rauhanyhdistyksel käydä nuokkumassa. Älytöntä.
Mun mielest pitäis laittaa jonkinlaiset rajat, millasii puhujia päästetään pönttöön puhumaan. Turhan monella puhujalla ei ole muuta puhujakoulutusta, kuin SRK:n pikaiset kurssit.
Puherönsyilee, ku mikäkin ja sitten sitte sitä ikivanhaa raamattua, josta ei paavalikaan selvää.
Uudet puhujat osaa sentään suomentaa, tai selitellä niitä, vaik eipä nekää mua vakuuta.
Raamattu on vain sellainen kirja, ettei se kuitenkaan muutu sen uskottavammaks, vaikka kuinka osais sitä selitellä. Selkosuomea on kuitenkin mieluisampaa kuunnella, ku jotain keskiaikaista kieltä, jota ei oo puhuttu vuosisatoihin.
Olen kyllästynyt tähän pelleilyyn. Lammashuoneeseen en enää astu, vaikka millasia sanktioita mun päälle langetettais. Menkööt sukulaiset ja mahdollisuudet lainata suvun mökkiä jne. Mutta sitä puhetulvaa, joka tulee seuraamaan, viel jänskättää turhan paljon. Monilla uskonjättäminen on ollut varsin paha paikka, kun käännytyssoittoja on saattanut tulla vielä kuukausienkin päästä.- Yks exä
Kuukausienkin päästä tulee vielä viestejä ja yritystä puhutella. Mutta "liian paljon järkeilleenä" kun ei pysty enää uskomaan niitä kaikkia juttuja eikä lähimainkaan edes ajattelemaan samoin kuin vl:t niin kaippa jossain vaiheessa tässä vuosien varrella suku ja ystävät tajuavat, ettei ole mitään hyötyä yrittää puhutella.
Voimia kaikille teille, jotka ootte myös kävelleet porukasta ulos. Se on vaikea päätös mutta ainakin meillä se on kannattanut. - velvollisuusko?
Oletko jotenkin velvollinen kuuntelemaan heidän käännytystä/saarnaamista?
Minä sanoin suoraan etten kaipaa mitään käännytyksiä ja kenenkään ei tarvi tulla mitään uskonnosta mulle lässyttään ja pidin tiukasti siitä kiinni. Tepsi hyvin ja olen saanut olla rauhassa.
Jos pyytävät seuroihin sano että tulen jos sinä lähdet minun kanssa baariin kaljalle.
- Kalifi6
Kannattaa pitää mielessä, että ei-uskovaiset ihmiset ovat ihan normaaleja tyyppejä, niitä tavallisia kukin omalla tavallaan.
Joten onnea valitsemallesi tielle ja suosittelen että rohkeasti vaan tutustut sinun mielestäsi mukavilta vaikuttaviin ihmisiin, olivat uskovaisia tai ei-uskovaisia.- exäää
Tuota päätöstä irtaantua tuosta kummallisesta joukosta voin pitää elämäni parhaimpana päätöksenä. Uskon että 25vuotiaana voi olla vaikeampaa kuin minä 18vee. (nyt25). Itsekin olin ujo ja ilman kavereita, mutta itseäni ei edes kiinnostanut tutustua keneen lestadiolaiseen heidän ajatusmaailmansa takia.
Nyt olen mielestäni saanut jo itsetunnon takaisin ja elämä rullaa mukavasti ja olen kokenut varmasti enemmän kuin moni koko elämänsä aikana. Lähde rohkeasti ei lestadiolaisten mukaan olise sitten saunailta tai vain jonnekkin pelaamaan, tai vaikkapa urheilutapahtumiin jos kiinnostaa. Kysyvät varmasti aidolla tunteella. Parin drinkin jälkeen on helppo ujonkin päästä mukaan porukkaan ja vaikkapa tutustua vastakkaiseen sukupuoleenkin.
Alussa "maailma" tuntuu niin avaralta ja täynnä mahdollisuuksia olevalta, niinkuin se onkin, mutta se normalisoituu muutamassa vuodessa. musiikin kuuntelu on normaalia, televisiosta et jaksa enää katsoa kun mielenkiintoisimmat ohjelmat. Voit rakastua aivan rauhassa kun ei tarvi pakkoavioliittoa, kun voit käyttää ehkäisyä. VL-Omatunto herättelee aika ajoin, mutta se muuntautuu normaaliksi hyvän/pahan erottamisen omatunnoksi. :)
Suosittelen myös matkailua nuorena ympäri maailmaa sillä se jos mikä avartaa maailmankatsomusta.Ymmärrät eri uskontojen merkityksen ihmiselle.
Joka tapauksessa sinulla on elämäsi parhaimmat vuodet edessä. Minusta tuntuu järjettömältä, että miten nykyään nuoret ylipäätään voivat alistua tuommoiseen lakiuskontoon.
- Iloitsen kanssasi!
Todella hienoa, että olet saanut lähtemisen armon!
Uskoa ei kannata hylätä, ainoastaan vl-yhteisö kahleineen. - sdfqgjlklhbjkbcö
Olet saanut paljon vastauksia. Laitan omani tiivistetysti: Jos lähdet, etsi jotakin tilalle, harrastus tms. Varaudu siihen, että kriisivaihe kestää jopa usean vuoden ajan. Vaikka oletkin ujo, tarvitset keskustelukumppanin, jonka avulla voit peilata ajatuksiasi. Myös psykologin apua kannattaa harkita.
Minä lähdin, kun olin kutakuinkin ikäisesi. Olen valinnastani ikionnellinen ja katselen nykyään maailmaa täysin erilaisin silmin. Uskonnollinen ahdistus poistui ajan mittaan. Voimia! - Julleite
Tule hyvä mies iltakyliin ja muihin meidän vl-nuorten menoon mukaan, esim. varhaisnuorten leireille! Nimettömiltä keskustelufoorumeilta et saa kuin kyynisiä ja katkeria kommentteja. Sisarilta ja veljiltä saat sitä mitä kaipaat!
- vuoroduunari
Miksei koskaan kutsuta aamukyliin?
- vappaa
Voit vapaasti lähteä mutta älä uskoa jätä. Ei se tarkoita että pitää usko jättää jos jättää ry:n joukossa kulkemisen. Löydät ystäviä ihan varmasti kun pääset avoimin silmin katselemaan vapaana siitä ahdistuneesta ilmapiiristä. Se on vanhoillislestadiolaisten propagandaa että vain uskon kieltämällä voi lopettaa kulkemisen siinä joukossa. Uskovaisena kuitenkin sinun on turvallista luoda ystävyyssuhteita ja sellainen joka ei hyväksy sinua itsenäsi ei ansaitse sinun ystävyyttä.
- Olen vapaa jo
Mihin jätit uskosi?
Kokemuksesta sanoisin, ettei uskoa kannata jättää minnekään, vanhoillislestadiolaiset tavat kylläkin. - ratkaisu.
Iltakyliin ei ole helppo aina päästä, itsekin sen joskus aikanaan koin. Enää minun ei tarvitse kilpailla paikoista. Mitkä syyt ovat takana siihen, se kannattaa oikeasti tiedostaa! Suurin syy ehdottomasti on se, että siellä kilpaillaan mahdollisista aviopuolisoehdokkaista. Pienemmällä paikkakunnalla tätä ei tietenkään ole. Sun kannattaa hankkia itsellesi jonkun mielisuosio ja tuo tyyppi taatusti kutsuu sut kyliin! Siis vastakkaisen sukupuolen suosio! Ratkaisu on siinä. Toisaalta isommilla paikkakunnilla se ei niinkään onnistu. Siellä ei uskalleta välttämättä täysin tuntemattomiin tutustua ja tutustumisyritykset voidaan katsoa hieman erikoisiksi. Mutta jos sä jossain uskallat tutustua johonkin ja tulee ihastusta, niin kukaan ei siinä vaiheessa voi estää pääsyäsi iltakyliin. Itsekin voit kutsua esim tällaisen tyypin kyliin ja myös muuta porukkaa.
Iltakyliin voidaan jättää kutsumatta (esim naisten keskuudessa ei kutsuta jotakuta) sen takia, että ei haluta toista, joka on ihastunut samaan henkilöön kuin itsekin. Jos ihastus sen tietäisi, niin ei tietenkään olisi plussaa henkilölle, joka tuollaista rasismia harrastaa. Ihastuksen kohde on pystyttävä hurmaamaan reiluin keinoin.- lisäys.
Lisäys vielä toimintatekniikkaan: jos joku tyyppi on ihastuttava ja se ei tuu sun luo, mene itse hänen luo. Voit vaikka seurojen jälkeen mennä juttelemaan ja kysyt, onko jossain jotain... Toinen keino on median kautta sopia tapaamisia, tyyliin käytäiskö kahvilla. Jos sulla on reiluja kavereita, niin yhdessä vain mökkireissuja järjestämään. Paras olisi sellainen mökkeily, johon tulisi myös toisilleen tuntemattomia. Tyyliin eri paikkakunnilta.
- ap (ei enää 25-v)
Muistan kirjoittaneeni tämän. Tilanteeni oli tuo vielä vuonna 2008.
Mutta elämääni tuli käänne. Voin sanoa sen, että yhdessä vaiheessa olin tulossa tien päähän. Pakon edessä jouduin vaihtaa uudelle paikkakunnalle. Ja kuinkas ollakkaan, minut otettiin siellä hyvin vastaan. Sain uskomattoman nopeasti kavereita ja itsetuntonikin kohentui huomattavasti. Huomasin, että minulla oli yhtäkkiä ihan valtavasti kavereita. Harrastuksiakin on tullut mielettömästi lisää.
Ja mikä parasta, olen saanut uskoa syntini anteeksi ja olen saanut paljon ystäviä, joiden kanssa voi puhua vaikeistakin asioista. En voi olla enempää, kuin kiitollinen nykyisen hetkiseen tilanteeseeni!- ap (ei enää 25-v)
asun siis edelleen täällä... tuosta voi saada sellaisen käsityksen, että olen jälleen kerran muuttanut uuteen paikkaan.
- onnellinen41
Aivan mahtavaa. Jumala kuuli huokauksesi ja hätähuutosi. Todella hienoa että myös kirjoitit tuon tänne. Se rohkaisee monta joka on samassa tilanteessa.
Itsekin olin nuorena välillä yksinäinen vaikka vilkas olinkin. Siitä huolimatta minulla on nyt rakas perhe ja olen uskomassa.
- Erakohko
En itse ole vl, mutta kokemusta on toisesta lestadiolaissuunnasta. Itse jätin ryhmän vähän päälle kaksikymppisenä aikalailla samasta syystä kuin sinä omasi: en tuntenut oloani luontevaksi ja olin yksinäinen.
Muutin kotipaikkakunnaltani pois ja tutustuin "maailman ihmisiin", joista sain kavereita. Koskaan en kuitenkaan tuntenut kuuluvani täysillä tähänkään porukkaan. Ehkä eräänä syynä oli henkisesti rikkinäiset vanhemmat ja sitä myöten riitaisa koti. Sisälläni kyti kaipaus jostakin paremmasta, mitä en kuitenkaan osannut määritellä. Ehkä kaipasin huolenpitoa ja hyväksyntää, jota en lapsena saanut. Se varmaankin paistoi olemuksestani, mikä taas saattoi kavahduttaa ihmisiä.
Porukan jätettyäni elin ateistinakin vuosia, mutta erinäisten vaiheiden kautta päädyin varovaiseksi kristityksi. Löysin myös puolison, josta tuli paras ystäväni. Kavereihin en pidä juuri yhteyttä. Olen ymmärtänyt ja hyväksynyt, että viihdynkin paljon omissa oloissani. Ei toisista ihmisistä lopultakaan saa sitä, mitä itse tarvitsee. Ajan myötä hyviä sielunhoidollisia kirjoja lukien opin paremmin hyväksymään itseni vähän erakkoluontoisena. Sekin on ihan ok, vaikka nykyaika tuntuu suitsuttavan sosiaalisuutta.
Minusta sinun kannattaisi opetella tuntemaan ja hyväksymään itsesi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jussi Halla-aho huolissaan Sofia Virrasta
Jussihan on vanha vihreä. Onko tässä kyse alkukesän kiimasta, kun aidan toisella puolella oleva vihreä alkaa kiinnostama305110Sofia Virta kadonnut....onko juomassa?
Virran poissaolo eduskunnasta on herättänyt huomiota. Esimerkiksi Ilta-Sanomat kertoi aiemmin, että Virta on ollut tällä644101Julkista rahaa ei tule antaa senttiäkään yksityisille yrityksille
Julkinen raha on meidän yhteistä rahaa, ja se raha on tarkoitettu yhteiseen käyttöön, kuten esimerkiksi tuottamaan palve783676Ensin Henry Novak ja nyt sitten se Irlannin tapaus
jossa mustaihoinen afrikkalainen mieshenkilö puukottaa valkoihoista maassa makaavaa miestä useita kertoa pään alueelle.732728Tytti Tuppurainen: Suomen pakolaiskiintiö pitäisi nostaa 10 000 vuodessa
asia on faktaa, noin Tytti sanoi aiemmin. Kun taas Orpon hallitusohjelman mukaisesti Suomen pakolaiskiintiö on pudotettu1582534Halla-aho sivaltaa edustajantyöstään lintsaavaa Sofia Virtaa
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/937c74d7-f905-4466-b9b4-abd017fe5b63 Kansanedustajan on ilmoitettava poissaolosta602388Islamovasemmistolaisuus - tälläista termiä käytetään
Termi tarkoittaa alunperin äärivasemmiston ja muslimifundamentalistien liittoa, jonka ytimessä oli antisemitismi. Isl792199Mitä tapahtui?
Mitä tapahtui keskiviikkoiltana kun oli paljon hälytysajoneuvoja ja mediheli?272167- 1381695
Martina Aitolehti läpäisi Erikoisjoukot - Tilittää umpirehellisenä kuvauksista
Martina Aitolehti selvisi Erikoisjoukot koulutuksesta. Hän myös malttoi pääosin pitää mölyt mahassaan, vaikka saikin ko401548