12 vuoden ikäero

No kyllä kai se periaatteessa voi toimia, mutta siihen mielestäni vaikuttaa todella paljon molempien kypsyys... esim. jos sinä haluat vielä juosta baareissa ja bailata hirveästi ja mies taas haluaisi alkaa perustaan pikkuhiljaa perhettä ja asettua aloilleen niin sanoisin, että teidän juttu ei toimi... mutta jos teillä on samoja päämääriä ja olette samalla aaltopituudella asioista niin kai se voi onnistua... ei millään pahalla mutta mieheen verrattuna sinä olet aika lapsi vielä...

Jep, toimii. Kuuden vuoden kokemuksella. 20-kymppinen olin kun alettiin seurustella.

yhteiset mielenkiinnonkohteet, yhtenevät luonteet, päämäärät jne. merkitsevät kaikista eniten - ja luonnollisesti rakkaus myös:) Näin ainakin uskon vakaasti. Yhtä lailla nuorena kuin vanhanakin voi valita rakkaudessaan oikein tai väärin. Emmehän kukaan osaa sanoa varmaksi, miten elämä meitä muuttaa, on osattava elää tätä hetkeä, muutoin ei uskalla ikinä mitään. Vinkkinä tunteidesi aitouden testaamiseksi: Mieti onko ikäero sinulle ITSELLESI tärkeä seikka, vai juontuvatko pohdintasi muiden mielipiteistä, siitä "mikä on normaaleinta yleisesti ottaen"... Jos huomaat, että pelkäät itse suhteenne tulevaisuutta ikäeron takia, sinun ei kannata siihen ehkä ryhtyä. Muiden mielipiteillä taas ei ole väliä, vain sinä itse voit tehdä oman elämäsi sellaiseksi kuin haluat:)

Onnea matkallesi, mitä ikinä päätätkin!

T. N19, M32, kihloissa

Mä ajattelen niin, että se riippuu vähän siitä että missä iässä sitä ollaan. 20- vuotiaalla ja 32-vuotiaalla on mun mielestä vähän eri lähtökohdat ja elämänvaiheet. Toisaalta sitten kypsempänä, 38-vuotias ja 50-vuotias voi hyvinkin olla lähellä toisiaan.

jos molemmat haluavat sitoutua, tuolla ikäerolla vois olla hyväkin ihmissuhde tulossa. Yli 3-kymppinen mies alkaa olla pikkuhiljaa valmis vakavaan suhteeseen, naimisiin menoon ja perheeseen. Parikymppinen poika harvoin. Sen sijaan parikymppinen tyttö, varsinkin jos on seurustelukokemusta jo takana ja on tämän itsekin huomannut, että parikymppiset pojat ovat vielä ihan pentuja, tyttö voi haluta jo vakavampaa suhdetta. Jos ei itse ole yhtä lapsellinen.

Anna palaa vaan, onnea teille :-)

PS. Muista pysyä omana itsenäsi! Ainoa vaara, jonka tuollaisella ikäerolla olevassa suhteessa näen, on että mies alkaa muokata nuorta naista mieleisekseen. Muista, ettet ala muuttua hänen mieleisekseen! Koska sitten muutaman vuoden kuluttua, kun olet hänestä "valmis", hän löytääkin seuraavan, sinua nuoremman muovailuvahakseen...

Aloin seurustella 36-vuotiaan mieheni kanssa ollessani 21-vuotias. Meillä oli kyllä samoja harrastuksia, joten se on osaltaan varmasti vaikuttanut suhteen toimivuuteen. Alussa mietin, miten läheiseni suhtautuvat ikäeroomme. Luulen, että ikäeromme häiritsi äitiäni, vaikka hän ei ikinä maininnut minulle siitä. Olimme kuitenkin mieheni kanssa todella onnellisia ja läheiseni huomasivat sen.

Älä anna ikäeronne häiritä sinua. Jos rakastatte toisianne, suhteennekin varmasti toimii.

Niin meillä on kanssa miesystäväni kanssa 12 vuoden ikäero. minä olen 17 ja hän 29. Noo minä olen tietty nuorempi kuin sinä, mutta ikäero on kuitenkin sama. oma mielipiteeni asiaan on, että suhde voi toimia ja toimiikin. Tottahan on ettö molemmat ovat eri elämäntilanteissa, mutta toiselta voi oppia asioita yms. Oma maailmankatsomus laajene jne.

tuo ikäero ei ole mielestäni mikään ongelma. Jos se on molemmille ok ja rakastatte toisianne, niin mikäs siinä.

Onnea teille

Minä en ainakaan keksi mitään syytä, miksi suhteenne ei voisi toimia. Toki me parikymppiset aikuistutaan vielä seuraavan viiden vuoden aikana merkittävästi, mutta sen ei tarvitse olla oleellinen seikka parisuhteen kannalta. Tiedän ihmisiä, jotka ovat saaneet lapsia meidän ikäisenä. Joten, onnea matkaan.

Olen myös 20 ja seurustelen 34-vuotiaan miehen kanssa eli 14-vuotta ikäeroa. Kyllä se voi toimia ja hyvin on mulla toiminut. En ole sellainen nuori, että hypin baareissa. Pian 6kk avoliitossa ja vuosi taivallettu yhdessä. Meillä on samat elämänhaaveet ja ollaan molemmat aika rauhallisia ihmisiä. Tykätään olla kotona ja katsoa sylikkäin elokuvia :) Kyllä se toimii! Onnea vain sulle 20v nainen! :)

Minä oon 21v ja mieheni 36v ja yhdessä ollaan oltu muutaman vuoden. Asutaan vielä erillään sen takia koska opiskelen enkä voisi muuttaa miehen luokse koska opiskelupaikka jäisi tänne (100km päähän), mutta ei tässä kiire ole yhteen muuttaakaan vielä. Hyvin on meilläkin menny eikä ikäerosta ole ollu mitään haittaa, päinvastoin :) Tuntuu, että vanhemmat miehet paremmin osaa käsitellä naisia ja paljon kypsemmän oloisiakin verrattuna parikymppisiin poikiin. Miehen pitää olla mies :) Ei teinipoika.

Meilläkin samanlaiset tulevaisuuden suunnitelmat ja haaveet, samanlainen elämänkatsomus, samanlaisia luonteenpiirteitä. Tykätään olla paljon kotosalla yhdessä, lenkkeillä, katsoa elokuvia, tehdä ruokaa.

Näin täällä :) Että ei se ikäero ole välttämättä huono asia, se riippuu niin paljon ihmisestä itsestään.

Itse olen välillä miettinyt, 20-vuotias olen ja seurustellut vain minua yli 10 vuotta vanhempien miesten kanssa, että olenko vain sattunut tapaamaan niin lapsellisia miehiä, että he sopivat minulle. :D Mutta ei... Kyllä kypsyys jne riippuu ihan vain ihmisestä itsestään, ei iästä. Ja minusta on hassua, että aina meidän parikymppisten tulisi jostakin ihmeen syystä haluta juosta baareissa, en minä ainakaan, toisin kuin viimeisin, minua 11 vuotta vanhempi poikaystäväni. Kypsyys on niin montaa muutakin asiaa, kuin baareissa juoksemista, arkiasioiden hoitamista jne. Ennen kaikkea se on minun mielestäni ihmisten ja itsensä kohtaamista, mutta eivät niitä taitoja osaa kaikki kolmekymppisetkään saati vanhemmat, sen olen huomannut!

Ja usein on tullut vastaan juuri kysymyksiä, että mitäs kun olette niin eri elämänvaiheissa jne. Niin siis.... Jos olisin 42-vuotias ja olisin lähtenyt opiskelemaan uutta ammattia, asuisin vuokralla ja tapaisin samanikäisen työssäkäyvän ihanan miehen, niin mitähän tuo muuttaisi...?

Itselleni suurin ongelma vanhempien miesten kanssa seurustelussa on ollut se, että laskelmien mukaan joutuisin viettämään vanhuudessani noin 15 vuotta yksin, kun miehet kuolevat n 5 vuotta nuorempina kuin naiset mies olisi minua 10 vuotta vanhempi. Hupsu ongelma. :)

Miksei. Voihan 45 -vuotiaan naisen ja 24 v. jannun suhdekin näemmä toimia. Toi 12 vuotta ei ole tänä päivänä enää mitään.

Sinähän sen tiedät mikä toimii teillä -hah.

14v Prisilla ja 24v Elvis tapasivat Saksassa bileissä 1959 ja viettivät sen jälkeen jatkuvasti aikaa yhdessä kunnes Elvis palasi Usaan 1960. Tämänkin jälkeen he pitivät yhteyttä mm. puhelimitse, kunnes Prisillan vanhemmat antoivat hänelle luvan lentää Elviksen luo. Elvis maksoi koko reissun. Lopulta Prisillan vanhemmat antoivat hänelle luvan muuttaa kokonaan Elviksen luo avoliittoon. He menivät naimisiin vasta myöhemmin.

Heilläkin oli yli 10 vuoden ikäero, muttei se mitään tai ketään haitannut, vaan se oli ihan normaalia ja luonnollista.

Miksi se nykyään haittaa???

Ikäerossa ei ole numerot tärkeintä vaan henkinen kypsyys ja yhteiset mielenkiinnot, kuten muutamat jo sanoivatkin :) Lisäksi mielestäni se vaikuttaa, onko miehellä lapsia aikaisemmista suhteista, koska sellainen muuttaa miestä kuin miestä.

Itse olen 24-vuotias ja avomieheni 43-vuotias. Ollaan oltu pidemmän aikaa yhdessä ja naimisiinmenoakin on suunniteltu jo :) Olen onnellisempi kuin yhdessäkään aiemmassa parisuhteessa. Lapsia meillä ei kummallakaan ole.

Aika "säälittävä" ikäero. Eihän tuo ole juttu eikä mikään. Itse olen aina pitäynyt itseäni kypsemmistä MIEHISTÄ. Jo 17-vuotiaana tapailin puolet vanhempia, nyt olen kihloissa unelmieni miehen kanssa, joka on minua 26 vuotta vanhempi. Aluksi kumpikaan ei ollut hakemassa vakavaa suhdetta, vielä vähemmän mieheni. Mutta. Vähitellen tutustuessa ilman paineita huomasin miten mahtava tyyppi olikaan kyseessä, samoin hän minusta.

Tämä luopui kaikesta, kun suhteemme tuli julki eli perheestään. Avioero. Kyseinen oli toki ollut ajankohtainen ennen minuakin.

Ole löytänyt elämäni miehen, ja luopuisin itsekkin kaikesta hänen edellään. Minulle ihanteellinen kumppani yleisten normien mukaan olisi n.8 vuotta minua vanhempi, mutta ikäero ei nykymaailmassa eikä mikään muukaan takaa suhteen kestävyyttä. Voitko ennustaa viikkoa, kuukautta, vuosia eteenpäin elämääsi?! Yli puolet avioliitoista päätyy nykypäivänä eroon. Mites jos kumppanisi menehtyisi tapaturmassa jne?" Olisiko parempi, että kumppanisi olisi samanikäisen mitä itse, mutta tämä oliskin väkivaltainen parisuhteessa? Hyväksyisikö sukusi tämän paremmin? Mikä on sinulle tärkeää? Mitä asioita itse arvostat?

Tärkeintä on elää tässä hetkessä. Kukaan muu ei elä eläämäsi, määrittele sitä, eikä tiedä paremmin mikä on sinulle hyväksi, paitsi sinä itse. Onnea ja menestystä.

Kyllä toimii jos haluaa sen toimivan. Aloin exäni kanssa seurustelemaan kun olin 16. Mies tuolloin 28. Hyvin toimi. Kihloihin mentiin ja naimisiinkin asti. Siihen asti hyvin meni kun miehestä kuoriutui narsisti. Näytti kyntensä kun mentiin naimisiin. Melkeimpä heti seuraavana päivänä papin aamenen jälkeen.