Olen uusi tällä palstalla, ja lueskelin noita ketjuja - varsinkin koskien ns. "tahdonvoimalla" raitistumista.
Joku voisi luulla, että minä raitistuin tahdonvoimalla runsaat kaksi vuotta sitten. Päätin vain, etten enää juo. Enkä polta. Ja päätös on pitänyt.
Mutta ei se niin mennyt! Ei minulla ole tahdonvoimaa, olen laiskin ja löperöin tuntemani ihminen.
Minä lopetin, koska minun ei enää tarvinnut juoda. Halusin toki lopettaa juomisen jo aiemmin - kävin AA.ssa ja kokeilin tuota kuuluisaa tahdonvoimalla juomatta olemista. Aina repsahdin.
Halusin ymmärtää, miksi juon ja lopettaa siksi, ettei minun tarvitsisis enää. Ei tarvitsisi edes ajatella koko asiaa! Siksi AA ei sopinut minulle, sillä vaikka siellä käyvät eivät juo, alkoholi on silti keskeisessä asemassa monien heistä elämää.
Alkoholi on turhuudenturhuus, jota en tarvitse. Luulin tarvitsevani, koska yritin olla jotain muuta kuin olen. Olen aina tuntenut ulkopuolisuutta ja tiettyä kylmyyttä ihmisiä kohtaan. Humalassa osasin olla kuin muut ja hekotella seurallisesti niitä näitä.
Humalan jälkeen tuli aina hirveä häpeä. Luulen nyt ymmärtäväni, että häpeä tuli siitä, että petin itseni. Kyllä minulla on ihan oikeus olla epäsosiaalinen nörtti - ei minun tarvitse olla dynaaminen ja seurallinen suorittaja!
Join, koska humalassa tunsin eläväni. Krapulassa tunsin olevani elossa, koska kärsin niin pirusti. Ja sitten pari päivää meni mukavasti, kun oli niin onnellinen siitä, ettei ollut enää krapulassa.
Näin sain juomalla mukavasti elämäni täyteen muka-tunteita ja muka -elämyksiä ja muka-hauskaa muka-ystävien kanssa.
Lopulta väsyin. En vain juomiseen vain koko tuohon elämään, joka ei ollut todellista.
Nyt olen sitten raitis, koska en halua sekoittaa päätäni. Olen näet löytänyt sieltä oman pääni sisältä hyvin mielenkiintoisen tyypin, johon haluan tutustua. Kyselen häneltä, mitä hän mahdollisesti haluaisi.
En anna enää kenenkään kertoa itselleni mitä haluan. Annan itselleni oikeuden olla itseni - minun ei tarvitse saada hyväksyntää muilta. Minun ei tarvitse olla jokaiselle jotakin saadakseni olla täällä.
En halua itselleni pahaa - juominen on vain itsetuhon yksi muoto. Haluan itselleni hyvää, enkä siis lykkää myrkkyjä itseeni.
Ei raittius ole edellyttänut tahdonvoimaa. Raittius on edellyttänyt sen sisäistämistä, MIKSI join. Ja sen sisäistämisen myötä alkoholi on minusta yhtä puoleensavetävää kuin keväthangen alta paljastuvat osin mädänneet koiran pökäleet.
Ei tarvitse olla erityisen vahva sanoakseen ei kiitos :)
minun tarinani
9
1290
Vastaukset
- Nimetön
Minulle alkoholi on ollut TAPA. Samalla tavoin kuin esim. hampaiden pesu. Jollei niitä pese joka aamu, ne tuntuvat tahnaisilta ja suussa on paha maku.
Alkoholista tuli samanlainen tapa: en ollut tuuri- vaan tapajuoppo.
Kun lopetin tupakanpolton TAVAN - kävelin tuhkakupin kanssa työhuoneeseeni puoli vuotta! Vaikken enää tupakoinut. Niin piintynyt tapa sekin oli, että kehoni toimi tavan mukaan: käsi otti tuhkakupin ja toinen käsi kahvikupin.
Tarinasi oli ihan mielenkiintoinen - kuka milläkin tavalla onnistuu, pääasia, että onnistuu! - Tavallinen tallaaja.
Itse raitistuin AA:n avulla.Mutta alusta saakka oli ajatus ettei elämäni kulu ryhmissä istuen päivittäin tai viikottain.Viiden raittiin vuoden jälkeen päätin etten enää käy vähään aikaan ryhmissä ja se vähä aika oli viisi vuotta ja edelleen raittina.Sitten aloin taas elvytellä ryhmissä käyntiä,mutta muutaman vuoden jälkeen alkoi tuntua kaikki puheet jälleen tyhjänpäiväisiltä.Kaikki se kuulemani vakuuttelu elämän ihanimmista asioista jne,mutta sitten seuraavassa
lauseessa olikin jo ,että kuinka v****M**N*N vaimo
on,joten lähdin ryhmään.Olen aina ollut kapinallinen ja tehnyt asiat aina raittiina myös siten kun sisimpäni sen "sanoo."Jotenkin vain tunsin koko AA:ssa oloajan että en kuulu siten jengiin kuin ymmärsin.Olin siis ulkopuolinen ainakin omasta mielestäni.Tuodessani kantani esiin joskus vähän liiankin jyrkästi ja jälkeenpäin anteeksi pyytäen mikäli tunsin siihen sisimmässäni tarvetta,ei ollut kuin muutama ns,ystävä joka suhtautui minun ja kannanottoihini
ystävällisesti.Sisään ryhmään mennessäni tuntui kuin jotain erikoista tapahtui kun astuin ovesta sisään,koska sisällä olijat jotenkin tulivat varautuneiksi.Toisin sanoen minulla ei varmaan ole sitä samaa henkeä kuin edellytetään.
Mutta totuus kohdallani on ja kaikella kunnioituksella,niin raittiuden olen saanut AA:n avulla,siis ohjelman kautta perehtymällä itseeni.
Rehellisyys on ollut elämässäni"ikuinen hyve"juonti aikaankin jota kesti 18 vuotta.
Ongelmani ei ole ikinä ollut mikään syy juoda vaan se pakkomielle.Kaiken ryhmissä kuulemani vakuuttelujen ja puheiden jälkeen aloin pohtia asioita,että on pakko muuttua ajatusmaailma ja näkemys,samoin kuin suhtautuminen juomiseen,siis omalla kohdallani.Päätin kohdallani testata kuinka
onnistuu juoda kohtuullisesti.
Ostin olutta Lidln:stä ja kotiin päästyäni avasin tölkin ilman syyllisyyden tuntoja.
Ikinä ei ole olut maistunut niin hyvälle kuin silloin.Juodessani en koskaan nauttinut oluen mausta,vaan humala on se pääasia,niin nyt todella
nautin sen mausta.
Sen tölkillisen jälkeen ei ollut tarvetta juoda,vaan tuli jotenkin vapautunut olo.
Seuraavalla viikolla ajattelin ostaa siideriä jäljellä olevista oluista huolimatta.Joten ostin kuusi tölkkiä ja join niistä kaksi.Tuli sellainen oloettä tämä koko touhu on aivan tyhjänpäiväistä hommaa.
Kolmeviikkoa myöhemmin ajattelin vetää lärvit ja menin kapakkaan,jossa join suuren mukillisen omenasiideriä,sitten 2 suurta mukia olutta 4 olutta jonka jälkeen tuli tunne jälleen ettei tässä ole mitään järkeä,joten lähdin kotiin.
Kotona on edelleen ostamaani ensimmäisiä olueita ja siidereitä,jotka varmaan joutaa kaataa viemäriin,sillä tunnen edelleen alkoholin olevan kohdallani tarpeeton aine.
Mutta ennakkoluulottomana ihmisenä halusin kokeilla omalla kohdallani tämän asian koska kaikki asiat jotka painavat tai ovat epäselviä kohdallani,niin tutkimisen jälkeen teen sen mikä tuntuu olevan oikein.
Loppuhuomautuksena tähän alkoholin käytön testailuun,niin lopetin tupakan polton 30 vuoden jälkeen reilu vuosi sitten koska eräänä aamuna se maistui pahalle.Nyt alkoholia testaillessa ei tullut edes mieleen että pitäisi polttaa tupakkaa.
Omalla kohdallani olen sitä mieltä että kun asiat tutkii ja ajattelee loppuun saakka,niin oikeaan lopputulokseen päästyään niiden toteuttaminen on helppoa.En kehoita toimimaan ketään esille tuomallani tavalla,sillä tämä on vain minun tapani elää ja toimia.Mutta jos tästä kirjoituksestani on jollekin apua,niin olen siitä vilpittömän kiitollinen etä olen pystynyt olemaan avuksi. - lerssipertti
juomiseni alkoi univaikeuksista. Join iltaisin itseni uneen. Nautin ehkä nousuhumalastakin mutta eniten koukutti se tunne kun alkoi väsyttämään ja sai laittaa pään tynyyn ja huokaista -nyt se uni tulee. Vuosien väärinkäytön jälkeen määrät kasvoivat ollen hurjimmillaan kossu huikalla tahtiin. Tuli tajuttomuus kohtauksia ja heräsin milloin mistäkin, milloin mitäkin housuissa. Vieroitus oireet kestivät puolivuotta ja unirytmit olivat pitkään sekaisin. Yhden kuurin söin imovanea mutta pelkäsin siihenkin jääväni koukkuun joten lopetin senkin. Kaksi vuotta on kulunut ja pikkuhiljaa asiat menevät parempaan suuntaan. Raittiina olin yhtäjaksoisesti lähes puolivuotta kunnes kaverini häissä otin alkumaljan ja muutaman lasin boolia. Meni kuukausia ja taas oli aihetta juhlaan jossa otin hillitysti. Joskus iltaisin kun tujoitan kuuta enkä saa unta, tulee mieletön tarve /halu/kaipuu isoon lasiin konjakkia...
Sinne se tapa on pinttynyt kuin kiveen se olisi kirjoitettu.. - vanemoinen
Juuri tuollainen on todellinen toipumiskokemus, joka syntyy psyykkisellä työllä ja jonka seurauksena holistisuus - kokonaisvaltainen suhde alkoholiin - poistuu. Ja jäljelle jää todellakin vain kysymys, että miksi ylipäätään joisi.
Se on oikea tie - ja myös äärimmäisen harvinainen tie, onneksi olkoon.
Juuri ulkopuolisuuden tunteet ovat hankalia ryhmäyhteisöissä, me kun olemme yksilöitä, mitä asiaa taas ryhmien jäsenet totalitaristisessa ajattelussaan eivät sinällään käsitä. Sääli, että et ole jakamassa ajatuksiasi AA:ssa, sillä juuri nuo henkiset muutokset ja prosessit ovat toipumiskokemuksia - eivät kuivaa juomista. Raittius on paljon paremmalla tolalla, kun se ei enää perustu vain ryhmäriippuvuuteen ja sen myötä tosiasiassa jatkuvasti ylläpidettävään suhteeseen pulloon!
Siksi jonkin verran toipuneiden puheenvuoroja tarvitaan. Samalla tavalla toipuneita on ryhmissäkin, he ottivat ohjelman vastaan kokonaan ja tutkivat kalloa.
Olen iloinen havaitessani, että todellinen psyykkinen työ onnistuu kaikille ja on mahdollista "etäiselle kylmälle nörtillekin". Tosin minusta sinä vaikutat ihan muulta. Sisäinen maailmasi on rikas, mutta kitka on ehkä ollut ulkomaailman (vaatimukset?) kanssa. Ehkä se on kuin Mirkka Rekolan runossa "Pyörä", jossa akselin napa on voideltu, mutta kun pyörä liikkuu, se aina kitisee ja parahtaa hiekassa - miksi juuri sillä on pyörän ääni!
Kulje jumalten kanssa.- myrkkysumakki
Kiitos
- myrkkysumakki
Kuiva juominen on minulle uusi termi, mutta se on erittäin kuvaava.
Aikaisemmat nenänvalkaisut olivat juuri sitä "kuivaa juomista", sillä mitä vahvemmin pääätin olla "ilman" sitä enemmän mieli teki. Alkoholi ja humala olivat läsnä ajatuksissani koko ajan.
Täälläkin joku kuvasi sitä, että työmatkalla on monta "alkoholirastia" joiden ohi pitäisi päästä päivittäin. Rystyset valkoisina sinnitellään tunnista tuntiin - eihän se voi päättyä kuin repsahtamiseen!
Mutta ymmärrän, ettei ole helppoa uskaltautua tonkimaan sitä oman pään sisäistä mustaa mömmöä, mitä itse asiassa humalaan pakenee.
Ei raittius ollut itseasiassa loppu (juomiselle) - se oli alku muutokselle, joka runtelee elämääni edelleen. Kun alkoholi poistui elämästäni, sen muut ongelmat tulivat kipeän kirkkaiksi.
Ensimmäiseksi se, että häpesin itseäni. Pakenin humalaan sitä tietoisuutta, että olin pettänyt itseni pyrkimällä ansaitsemaan olemassaolon oikeutusta muilta miellyttämällä heitä. Kehityin siinä oikein hyväksi, ja se oli mm. hyväpalkkaisessa johtavatehtävässäni tärkeä ominaisuus.
Mitä ns. paremmin meni, sitä enemmän join. Jälkeenpäin ymmärrän, että se kuvotus mikä syntyy itsekunnioituksen katoamisesta ei ole juomalla parannettavissa. Silloin kuitenkin koin, ettei ole vaihtoehtoja.
Ihmisen "pitää" tehdä tiettyjä asioita. Pitää olla kunnollinen, samanlainen kuin muut - keskivertoihminen keskivertokoulutuksella keskituloisessa ammatissa omakotitalossa avioliitossa 1,7 lapsen kera. Pitää ostaa tavaroita ja käydä ostoksilla ja kekkereissä puhumassa niitänäitä.
Ja jos elämä on jokapäiväistä piinaa alistuessaan elämään muiden määrittelemällä tavalla, vika on minussa, yksilössä? Eikö?
Ei. Ei ole pakko elää niin kuin sanotaan. Kun sen tajusin, ja rupesin kuulostelemaan mistä MINÄ pidän, alkoi muutos. Pelkkä se ele, että koin itseni sen arvoiseksi että kysyn itseltäni, nosti itsekunnioitustani.
Itsekunnioituksesta tulee voimaa.
Minulla krapulaan liittyi hyvin voimakkaasti häpeä. En olisi uskonut, miten paljon helpompaa elämä on - miten kevyttä! - ilman häpeää.
Jos ensin alkuun sinnittelee "rystyset valkoisina" sen ajan, että fyysiset riippuvuusoireet ja häpeä hellittävät, on jo paljon helpompaa.
Mutta ilman sukellusta omaan mieleen ei muutos ole mahdollinen, niin uskon. Ja siinä menee sitten helposti kaikki uusiksi. Minäkin olen nykyään ylpeä lähinnä vain kahdesta saavutuksestani: en juo ja olen hengissä.
Siinä sitä jo on meriittiä itsemurhan tehneen alkoholistin tyttärelle - en tarvitse titteleitä enää. - Tavallinen tallaaja.
myrkkysumakki kirjoitti:
Kuiva juominen on minulle uusi termi, mutta se on erittäin kuvaava.
Aikaisemmat nenänvalkaisut olivat juuri sitä "kuivaa juomista", sillä mitä vahvemmin pääätin olla "ilman" sitä enemmän mieli teki. Alkoholi ja humala olivat läsnä ajatuksissani koko ajan.
Täälläkin joku kuvasi sitä, että työmatkalla on monta "alkoholirastia" joiden ohi pitäisi päästä päivittäin. Rystyset valkoisina sinnitellään tunnista tuntiin - eihän se voi päättyä kuin repsahtamiseen!
Mutta ymmärrän, ettei ole helppoa uskaltautua tonkimaan sitä oman pään sisäistä mustaa mömmöä, mitä itse asiassa humalaan pakenee.
Ei raittius ollut itseasiassa loppu (juomiselle) - se oli alku muutokselle, joka runtelee elämääni edelleen. Kun alkoholi poistui elämästäni, sen muut ongelmat tulivat kipeän kirkkaiksi.
Ensimmäiseksi se, että häpesin itseäni. Pakenin humalaan sitä tietoisuutta, että olin pettänyt itseni pyrkimällä ansaitsemaan olemassaolon oikeutusta muilta miellyttämällä heitä. Kehityin siinä oikein hyväksi, ja se oli mm. hyväpalkkaisessa johtavatehtävässäni tärkeä ominaisuus.
Mitä ns. paremmin meni, sitä enemmän join. Jälkeenpäin ymmärrän, että se kuvotus mikä syntyy itsekunnioituksen katoamisesta ei ole juomalla parannettavissa. Silloin kuitenkin koin, ettei ole vaihtoehtoja.
Ihmisen "pitää" tehdä tiettyjä asioita. Pitää olla kunnollinen, samanlainen kuin muut - keskivertoihminen keskivertokoulutuksella keskituloisessa ammatissa omakotitalossa avioliitossa 1,7 lapsen kera. Pitää ostaa tavaroita ja käydä ostoksilla ja kekkereissä puhumassa niitänäitä.
Ja jos elämä on jokapäiväistä piinaa alistuessaan elämään muiden määrittelemällä tavalla, vika on minussa, yksilössä? Eikö?
Ei. Ei ole pakko elää niin kuin sanotaan. Kun sen tajusin, ja rupesin kuulostelemaan mistä MINÄ pidän, alkoi muutos. Pelkkä se ele, että koin itseni sen arvoiseksi että kysyn itseltäni, nosti itsekunnioitustani.
Itsekunnioituksesta tulee voimaa.
Minulla krapulaan liittyi hyvin voimakkaasti häpeä. En olisi uskonut, miten paljon helpompaa elämä on - miten kevyttä! - ilman häpeää.
Jos ensin alkuun sinnittelee "rystyset valkoisina" sen ajan, että fyysiset riippuvuusoireet ja häpeä hellittävät, on jo paljon helpompaa.
Mutta ilman sukellusta omaan mieleen ei muutos ole mahdollinen, niin uskon. Ja siinä menee sitten helposti kaikki uusiksi. Minäkin olen nykyään ylpeä lähinnä vain kahdesta saavutuksestani: en juo ja olen hengissä.
Siinä sitä jo on meriittiä itsemurhan tehneen alkoholistin tyttärelle - en tarvitse titteleitä enää.Itse olen pohtinut tuota kuivajuomista ja sen termiä eräältä osin jotenkin tähän tapaan.
Eli tunne-elämässä on edelleen se halu juoda josta ei ole pääsyt siis irti.
Irti pääsy vaatii tutkimaan itseään,eli tekemään itse tutkistelua ja ajattelemaan asioita joihin on mahdollisesti vielä koukussa.
Henkilökohtaisesti olen ymmärtänyt alkoholista irtaatumiseen vain rehellisen itse tutkimisen ja tosiasioiden myöntämisen ja realistisen suhtautumisen asioihin,sekä ennakkoluulottomuuden myös tehdä juuri siten millaiseen lopputulokseen
on päätynyt ajattelussaan.
Ns,live keskusteluissa olen huonannut juuri sellaisia hehkutteluja kuinka eräille,nykyisin raitistuneille on ollut hienoa ottaa ennen vanhaan viinaa ja toimia sitten siten,ja siten,jne.
Mm,juuri tällaiset kannanotot ja keskustelut ovat mielestäni eräitä kuivanjuomisen intohimoja,eli vain keskustelusta puuttuu itse alkoholi.
Henkilökohtaisella tasolla ennen "testailuani" en koskaan hehkutellut juomisasioilla tai noteerannut viinojen,olueiden,lonkeroiden tms,alkoholijuomien hintoja.Tällä lailla ikäänkuin suljin sen kaiken itsestäni pois.
Mutta olen edelleen tänään samoilla linjoilla,sillä edelleenkään ei ole tarvetta ihannoida tai huomioida alkoholijuomia tai niiden hintoja ja toivon että säilyisinkin tällä samalla tasolla.Edelleen tuon esille vain omat mielipiteeni ja tuntemukseni,jotka ovat jokaisella
omanlaisensa ja henkilökohtaisensa. - sanottuna
Tavallinen tallaaja. kirjoitti:
Itse olen pohtinut tuota kuivajuomista ja sen termiä eräältä osin jotenkin tähän tapaan.
Eli tunne-elämässä on edelleen se halu juoda josta ei ole pääsyt siis irti.
Irti pääsy vaatii tutkimaan itseään,eli tekemään itse tutkistelua ja ajattelemaan asioita joihin on mahdollisesti vielä koukussa.
Henkilökohtaisesti olen ymmärtänyt alkoholista irtaatumiseen vain rehellisen itse tutkimisen ja tosiasioiden myöntämisen ja realistisen suhtautumisen asioihin,sekä ennakkoluulottomuuden myös tehdä juuri siten millaiseen lopputulokseen
on päätynyt ajattelussaan.
Ns,live keskusteluissa olen huonannut juuri sellaisia hehkutteluja kuinka eräille,nykyisin raitistuneille on ollut hienoa ottaa ennen vanhaan viinaa ja toimia sitten siten,ja siten,jne.
Mm,juuri tällaiset kannanotot ja keskustelut ovat mielestäni eräitä kuivanjuomisen intohimoja,eli vain keskustelusta puuttuu itse alkoholi.
Henkilökohtaisella tasolla ennen "testailuani" en koskaan hehkutellut juomisasioilla tai noteerannut viinojen,olueiden,lonkeroiden tms,alkoholijuomien hintoja.Tällä lailla ikäänkuin suljin sen kaiken itsestäni pois.
Mutta olen edelleen tänään samoilla linjoilla,sillä edelleenkään ei ole tarvetta ihannoida tai huomioida alkoholijuomia tai niiden hintoja ja toivon että säilyisinkin tällä samalla tasolla.Edelleen tuon esille vain omat mielipiteeni ja tuntemukseni,jotka ovat jokaisella
omanlaisensa ja henkilökohtaisensa.kuivajuomista voisi kuvailla sanalla -pakko lopettaminen. Pakon edessä joutuu luopumaan viinasta. Pakon sanelijana voi olla puoliso, perhe tai vaikka lääkäri. Joskus itse pakottaa itsensä olemaan juomatta, mutta pian huomaa, että pakosta tässä vähän raitistellaan ja kohta olla valmiit uuteen turneeseen.
Kuivatteluun liitty aina vastentahtoisuus. - Tavallinen tallaaja.
sanottuna kirjoitti:
kuivajuomista voisi kuvailla sanalla -pakko lopettaminen. Pakon edessä joutuu luopumaan viinasta. Pakon sanelijana voi olla puoliso, perhe tai vaikka lääkäri. Joskus itse pakottaa itsensä olemaan juomatta, mutta pian huomaa, että pakosta tässä vähän raitistellaan ja kohta olla valmiit uuteen turneeseen.
Kuivatteluun liitty aina vastentahtoisuus.ollut tilanteessa joka olisi kuivalopettaminen,niin itse alkoholin käyttöön ei auttanut tahdonvoimani vaikka se tehosi yleensä kaikkeen muuhun.
Kokeilin tahdon voimaani lukemattomia kertoja,onnistumatta siinä ennen kuin mielestäni ymmärsin AA.n "opit."(mutta uskon että kenelläkään ei ole "varaa"paukuttaa henkseleitään,JOS on "oppinut"alkoholin käytön hallinnan.)
Mitä toisten kuivajuomista harrastavien elämään tulee ilman alkoholin nauttimista,niin (anteeksi vaan)ymmärrän sen johtuvan useamasta syystä,esim, viikottain istumisista ryhmistä ja vakuutteluista ESIM, ihanasta elämästä jossa ylpeys on raittiina pitävä voima kun on kerran "vannonut"elävänsä raittiina tai karrikoidusti sanottuna muuten hirttää itsensä jos joutuu juomaan.
Mutta kyllä se on myös pakkolopettamista.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1304965- 313144
Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O161817Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak221770Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.191625Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta711491Miksi näin?
Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi191247Armi Aavikko Malmin hautausmaa
Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?101243Haluisin suudella ja huokailla
ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni161227Ison Omenan uhri tukahdutettiin kuoliaaksi. Kuolinsyynä sydämen pysähdys.
Eli naisen hengittäminen estettiin ja tästä oli suorana seurauksena sydämen pysähdys. Ihan oppikirjan mukainen tapaus. H171207