Minä olen tullut siihen tulokseen, että ratkaisevaa ihmisen hyvinvoinnille on hänen kuvansa itsestään, ei todellisuus niinkään.
Masentunut kokee itsensä täysin arvottomaksi ihmisenä, vaikka voi kaikilla mittapuilla mitattuna olla mitä mainioin yksilö.
Jo alkoholisoitunut voi kokea olevansa vain "tissuttelija" tai "suurkuluttaja" ilman alkoholiriippuvuutta, ja näin ollen kokee että hänellä ei ole ongelmaa jolle pitäisi jotain tehdä.
Entäs sitten raitistunut alkoholisti? Onko todellakin tarpeen tituleerata itseään alkoholistiksi, vaikka ei olisi käyttänyt alkoholia vuosikymmeniin? Ei kukaan tupakoinnin lopettanut kutsu itseään tupakoijaksi, jos on ollut vuosia tupakoimatta.
Otan tämän esiin, siksi, että aivan kuten myönteisellä minäkuvalla, niin myös kielteisellä minäkuvalla on suuri vaikutus siihen, miten kokee elämänsä.
Eikö ihminen, joka kutsuu itseään alkoholistiksi, vaikka on ollut raittiina vuosia, anna alkoholille edelleen keskeisen aseman ajattelussaan ja elämässään?
Mitä hyötyä näette olevan siitä, että pitää itseään alkoholistina ikuisesti? Jotain hyötyähän siitä oletettavasti koetaan saatavan, ei kai muuten niin tehtäisi.
Ja toinen on sitten tuo "alkoholisti", "juoppo" , "pultsari" nimikkeellä toisen ihmisen alentaminen. Minua on tällä palstalla kutsuttu pultsariksi, koska mielipiteistäni ei pidetty.
Mikä on "pultsari"? Akateeminen perheenäiti, joka on ollut raitis 2,5 vuotta? Joka "pahimmillaan" ryyppäsi baarissa kerran viikossa itsensä humalaan?
Vai onko niin, että missään ei haukuta pultsariksi yhtä kevyin perustein kuin alkoholiongelmaisten keskustelupalstalla, jonka tarkoitus väitetään olevan vertaistuen antaminen.
En siis ole loukkaantunut - tiedän varsin hyvin, etten koskaan ole ollut pultsari. Mutta olenko alkoholisti, vaikka en joisi koskaan enää, enkä edes haluaisi juoda. Kuuluisiko hautakiveeni kaivertaa:
Tässä lepää alkoholisti, joka ei juonut 40 vuoteen ja kuoli vanhuuteen.
minäkuvan merkityksestä
25
1911
Vastaukset
- pulison
En puutu noihin sinun mietelmiisi minäkuvasta tai sen vaikutuksesta ihmiseen.
Oikaisen vain pari nimikettä ja selitän niiden käyttöä sinulle.
Alkoholisti on ihminen joka sairastaa alkoholismia. Sairaus on parantumaton, ja pitää sisällään hyvin paljon muutakin kuin vain alkoholin juomisen. "Paisunut ego" ja todella valheellinen minäkuva ovat sitä alkoholismia, jota alkoholisti sitten juomalla lääkitsee.
Siksi juomisen lopettaminen (vaikkapa neljäksikymmeneksi vuodeksi) ei poista itse alkoholismia. (Tämän voit itsekin kokeilla ottamalla yhden drinkin. Mitä siitä seuraa?)
Alkoholistilla sairaus on yhdenkin oluen jälkeen heti voimissaan, ja juominen (tai kuivajuominen) jatkuu samalta tasolta, mihin se aikoinaan jäi.
Siksi alkoholistin on, ollakseen rehellinen itselleen, tunnustettava olevansa alkoholisti lopun ikäänsä.
"Raitis alkoholisti" nimike on siksi ainoa käyttökelpoinen nimitys juomisen lopettaneelle ja raitistuneelle alkoholistille, vaikka se vaikuttaakin hieman hiuksien halkomiselta.
Kun alkoholisti lopettaa juomisen, ja saa toipumisen sairaudestaan käyntiin, hänen egonsa alkaa supistua oikeisiin mittoihin. Sitä myöten minäkuva korjaantuu oikeaksi ilman keinotekoista "pään pensaaseen piilottamistakin", jollaisena pidän oman sairautensa kieltämistä. Sitähän tekee nimenomaan juuri juopotteleva alkoholisti.
Itse olisin ylpeä, jos hautakiveeni kaiverrettaisiin nimeni perään teksti "toipunut alkoholisti".
Siitä ainakin fiksummat ihmiset tajuaisivat, että olipa kaverissa munaa. Silläkin hautausmaalla on kuitenkin satoja sellaisia, jotka on haudattu "kaikessa hiljaisuudessa" tai "vain läheisten läsnäollessa".- myrkkysumakki
Voi olla että kuvittelen kirjoituksessasi olevan alentunut sävy.
Samaan sävyyn olen törmännyt monessa ketjussa tällä palstalla, ja se vähän ihmetyttää minua.
Onko niin, että oikea toipunut alkoholisti uskoo dogmeihin ja ismeihin ja kirjainyhdistelmiin, joiden kyseenalaistaminen millään tavalla on kiellettyä - tai ainakin se paljastaa, ettei kyseenalaistaja ole "oikein" toipunut.
Kummallista. Mitä iloa siitä on, että ylentää itsensä ja alentaa toiset? Yhtä valheellista minäkuvan pönkitystä se on kuin päihteiden käyttö. - myrkkysumakki
Ja vielä yksi ihmettely. Tämän kyllä minäkin tiedän olevan "kiellettyä" ajattelua, mutta antaa mennä kun on alkuun päästy:
Miksi alkoholismi on "sairaus"? Miksei nikotinismi ole ja alkoholismi on?
Alkoholismi on ainoa tunnettu sairaus, johon ei ole muuta parannuskeinoa kuin sairastuneen päätös tulla terveeksi. Mikään muu lääke tai terapia ei auta. - *****
myrkkysumakki kirjoitti:
Voi olla että kuvittelen kirjoituksessasi olevan alentunut sävy.
Samaan sävyyn olen törmännyt monessa ketjussa tällä palstalla, ja se vähän ihmetyttää minua.
Onko niin, että oikea toipunut alkoholisti uskoo dogmeihin ja ismeihin ja kirjainyhdistelmiin, joiden kyseenalaistaminen millään tavalla on kiellettyä - tai ainakin se paljastaa, ettei kyseenalaistaja ole "oikein" toipunut.
Kummallista. Mitä iloa siitä on, että ylentää itsensä ja alentaa toiset? Yhtä valheellista minäkuvan pönkitystä se on kuin päihteiden käyttö.Jokisella täällä on jokin syy pyöriä. Juomatta olen ollut ja silti tullee silloin tällöin tavattu muiden juttuja alkoholin ympäriltä.
Paskan marjat minä sanon kaikelle suvaitsemattomuudelle. On ymmärretävä, että kyseessä on kuolemanvakava asia, jolle jokainen raitistunut on löytänyt oman itselleen sopivan ratkaisun. Niin monta todellisuutta, kuin on kertojaa. Kaikki ovat "oikeassa" silloin, kun on pystynyt perustelemaan itselleen sen, miksi tekee niinkuin tekee. Täällä se tekeminen on juomatta jättäminen.
Kyseenalaista vaan niin paljon kuin haluat. Se on sallittua, jopa suotavaa. Oikein toipunut on silloin, kun itse niin kokee. Toipuminen on aika henkilökohtainen juttu ja ainakin itselläni elämä ilman alkoholia oli alkuun aivan hiton hankalaa ja mielenterveys oli kovilla. Viinan kanssa mitään akuuttia tai hoitoa vaativaa mielenterveyden heittelyä ei koskaan ollut. Ei ollut tosin muitakaan tunteita.
Hyvää syksyä kaikille - pulison
myrkkysumakki kirjoitti:
Ja vielä yksi ihmettely. Tämän kyllä minäkin tiedän olevan "kiellettyä" ajattelua, mutta antaa mennä kun on alkuun päästy:
Miksi alkoholismi on "sairaus"? Miksei nikotinismi ole ja alkoholismi on?
Alkoholismi on ainoa tunnettu sairaus, johon ei ole muuta parannuskeinoa kuin sairastuneen päätös tulla terveeksi. Mikään muu lääke tai terapia ei auta.Alkoholismi vs "nikotinismi" ihmettelyysi vastaan lyhyesti;
- Alkoholistin lapsi joutuu keksimään valheita kaverilleen, kun ei voi kutsua tätä kotiinsa isän ryypätessä. Hän lähtee myös valvotun yön jälkeen väsyneenä kouluun.
- Alkoholistin puoliso joutuu juopon pitkän "kuivuuden" jälkeen jopa toivomaan, että juominen taas alkaisi. Vaikka joutuukin sitten pakenemaan juoppoa taas naapuriin.
- Alkoholisti yrittää lupauksilla ja päätöksillä viimeiseen asti itse hallita juomistaan luvaten joko vähentää sitä tai lopettaa sen kokonaan. Ja syyttää silti jatkuvasti muita omasta juomisestaan.
Tupakoitsijan ympärillä ei esiinny tällaista valheellista (sairasta) elämää.
Jos sinä olet kerran päättämällä tullut terveeksi, niin vallan mainiosti voit nyt ottaa lasillisen, vai mitä. Terve ihminen voi juoda kohtuudella aina halutessaan, eikä alkoholista muodostu hänelle mitään ongelmaa.
Mutta jos ei normaali alkoholin käyttö onnistu, on ihminen edelleen sairas, olettaisin.
Alkoholismi-sairauteen ainoa toimiva "hoitomuoto" on juuri mainitsemasi (ryhmä)terapia sekä vertaistuki.
Ilman tätä jo juopon menneisyys yksistään panee juopon ennenpitkää juomaan, ja entäs sitten kun tulevaisuus tuo mukanaan uusia ongelmia...
- vanemoinen
Oletan, että olet tilanteessa, jossa alkoholi on käynyt siten tarpeettomaksi, ettei sinun enää tarvitse juoda. Tuo on oikeaa toipumista.
Huipulta ei tietenkään saa viisastella rinteeseen, jossa vielä kiivetään.
Voisitko juoda vielä siten, että ongelmia ei enää tulisi? Itsetutkistelun kautta olet oppinut asioita. Olet toipunut. Voisitko?
Voisitko ottaa lasin ilman ongelmia? Tiedän, että et ota, koska et TARVITSE, ethän toki toivu siksi, että taas tarvitsisit, mutta ajan takaa toista huomiota: meitä on sellaisia, jotka eivät voi ottaa lasillistakaan ilman riskiä hengenlähdöstä lähimmän vuoden sisällä - tai vuorokauden. He eivät ole parantuneet. He eivät parannu. He muistuttavat itseään toisinaan sanomalla sairauttaan alkoholismiksi, myöntämällä olevansa alkoholisteja. Siihen, että alkoholi muuttuu niin tarpeettomaksi, ettei siitä tarvitse edes puhua ryhmissä saati ajatella sitä mitenkään, on useimmilla matkaa - ja useimmat jäävät matkalle.
Matkaa varten tarvitaan ohjelma. Niin monelle ei ole tarjota yksilöllisempää ohjausta - mutta yksilöinä he ottavat vastaan kokemukseen perustuvan yhteisen tiedon.
Mikä on vaihtoehto?
Paljonko maksaisi meille kaikille kahden tunnin terapia yksityisellä joka ilta? Olisiko koulutettuja, päteviä ja sopivia riittävästi? Kuinka moni ymmärtää päihdepotilasta - oikeasti?
Jos olemme edistyneet, meidän on nöyrästi muistettava alkupää tikkailla - mistä tuki ja apu? Mistä neuvot, mistä kuunteleva korvà?
Mistä tieto toipumiseen, mistä työstäminen tunteen avulla vaikeiden asioiden läpikäymiseen?
Minäkuvan eheytyminen olisi sopiva päämaali jonkin ajan raittiuden jälkeen. Olisi mainiota, jos kaikki motivoituneet pääsisivät puolen vuoden raittiuden jälkeen syvälliseen, intensiiviseen hoitoon. Tulisi tuloksia.
Hyvässä ryhmässäkin on syvällistä hoitoa. Minä kestää alkoholisminsa eikä enää häpeä sitä. Heikkous käännetään voimaksi.
Tänne nettiin muuten kirjoittelevat kaikenlaiset trollit: pultsarin arvonimen saa helposti, jos on eri mieltä jostakin. Minäkuvasi kestänee?
On kiva, että olet palstalla.- Näin on.
Ensimmäinen kirjoituksesi oli täyttä asiaa.
Kerron vain omana kokemuksenani, miten jäin kesäkuun sairaalareissulla miettimään naista, joka sanoi minulle olevansa alkoholisti, mutta ei ollut juonut seitsemään vuoteen. Lause tuli hyvin ylpeästi.
Ihmettelin, miksi hänen piti mainita kyseinen asia ollenkaan?
Vaikka ongelma on yhteiskunnallisesti ja sosiaalisesti, perheiden sisällä ja työelämässä vaikea, en näe mitään syytä kertoa jokaiselle, että "Olen alkoholisti".
Kerron kuka olen, mitä teen ja ajattelen, en kahlitsisi itseäni tuohon henkilökohtaiseen jo parantuneeseen sairauteen.
Myös "toipuneen alkoholistin" on elettävä tätä päivää, ei menneisyyttä.
Kaikki me kuolemme, ei ole minulle ainakaan mitään merkitystä mitä hautakivessäni? lukee (jos sellainen tulee edes olemaan).
Tai korkeintaan hyvä teksti olisi "Malja elämälle".
Oma paranemiseni on vasta aluillaan, sitä en kiellä, mutta tulevaisuudessa en aio esitellä itseäni alkoholistina. Miksi leimaisin itseni uudelleen ja uudelleen?
Elänhän tässä ja nyt! - myrkkysumakki
Kesti vähän aikaa, kun mietin esittämiäsi kysymyksiä.
Voisin juoda ilman ongelmia. Olen antanut itselleni siihen luvan raitistumiseni alusta asti. Otan, jos rupeaa tekemään mieli. Ei ole ruvennut.
Se johtuu siitä, että itsetutkiskeluissani totesin olevani introvertti ja älyllinen ihminen. Parhaat osat persoonallisuudestani riippuvat aivoistani. Voisi jopa sanoa, että minuuteni asuu korvieni välissä.
Kun annoin armon itselleni ja rupesin rakastamaan itseäni, halusin itselleni hyvää. Ja tunsin, että alkoholi tuhoaa persoonallisuuteni ja aivoni.
Luin muutaman erinomaisen kirjan, mm "Selvästi juovuksissa" (Juhani Seppänen). Seppänen on lääkäri ja hän käsittelee kirjassa omaa (liika)juomistaan ja alkoholin vaikutuksia ja asemaa yhteiskunnassamme.
Tajusin, että olen ollut suuren huijauksen uhri. Olen ruvennut kuvittelemaan TARVITSEVANI alkoholia ollekseni "hauska, seksikäs, menestynyt ja suosittu" (mainonnassa annettuja motiiveja alkoholinkäytölle). Paskat!!!
Minä en TARVITSE alkoholia ja se syö minun persoonani ja aivoni. Ajatus alkoholista alkoi tuntua samalta kuin ajatus syanidista.
Minun kohdallani homma ei mennyt niin, että ensin oli juominen ja sitten masennus ja itsetuhoyritys. Ei, vaan se meni niin, että ne kaikki johtuvat samasta asiasta ja ovat jatkumoa.
Itsetuhoa, joka alkaa juomalla, jatkuu masennuksella ja päättyy kuolemaan.
Minun oli pakko tehdä jotain itse ongelmalle. Miksi olen itsetuhoinen? Huomasin olevani hyvin vihainen ja surullinen. Itsetuhoisuuteni katosi, kun sain tuon suremattoman surun ja purkamattoman vihan ulos itsestäni.
Tiedän olevani siunattu. Ja toivon, etteivät kirjoitukseni vaikuta omahyväisiltä tai provosoivilta (minulla on taipumusta snobbailuun :)). Haen vain yhteyttä muihin saman kokeneisiin, sillä haluaisin ymmärtää lisää.
Kiitos taas kirjoituksestasi.
- aa:n ovi ei enää aukea
moni juo syyllistämättä itseään ja näin ollen säilyttää järkensä. Sairauden ensimmäinen askel on alkaa syyllistää itseään ja sanomalla olevansa huono ja voimaton.
moni ei anna asian vaivat itseään. AA:ssa moni suree kun tuli "vahingossa" juotua kalja tai kaksi.
Normaali ihminen ei niin tee. Miksi monella suurin ongelma on itsetunto-ongelmat, eikä niinkään alkoholi ongelma?- Näin on.
Hyviä pohdintoja todella.
Ajattelen vielä naista, joka ensimmäiseksi esitteli itsensä "alkoholistiksi, joka ei ollut juonut seitsemään vuoteen".
En kyennyt tutustumaan hänen minäänsä, hänen viitekehyksensä vaikutti suppealta. Oli kuin hän olisi jäänyt jumiin titteliin "alkoholisti, joka ei juo".
Se vaikutti olevan hänen elämänsä kantava voima.
Ihmettelen edelleen, oliko ja onko hänen elämässään mitään muuta?
Sielun köyhyys voi olla suuri, sydän suppea ja näköalat kapeat tuolta pohjalta.
Omassa elämässäni on niin paljon muutakin, että en aio jämähtää "alkoholisti, joka ei juo"-titteliin.
En aio leimata itseäni (muut saavat, jos haluavat) muuksi kuin omaksi luovaksi itsekseni, yksilöksi, jolla on paljon uteliaisuutta, liikaa koulutusta, liikaa aikaa, jolle jo nyt on alkanut löytyä muutakin käyttöä kuin tissuttelu ja kuivattelu.
Nyt näen paremmin, pidemmälle, ylemmäksi.
Elämä on. - pameli
Näin on. kirjoitti:
Hyviä pohdintoja todella.
Ajattelen vielä naista, joka ensimmäiseksi esitteli itsensä "alkoholistiksi, joka ei ollut juonut seitsemään vuoteen".
En kyennyt tutustumaan hänen minäänsä, hänen viitekehyksensä vaikutti suppealta. Oli kuin hän olisi jäänyt jumiin titteliin "alkoholisti, joka ei juo".
Se vaikutti olevan hänen elämänsä kantava voima.
Ihmettelen edelleen, oliko ja onko hänen elämässään mitään muuta?
Sielun köyhyys voi olla suuri, sydän suppea ja näköalat kapeat tuolta pohjalta.
Omassa elämässäni on niin paljon muutakin, että en aio jämähtää "alkoholisti, joka ei juo"-titteliin.
En aio leimata itseäni (muut saavat, jos haluavat) muuksi kuin omaksi luovaksi itsekseni, yksilöksi, jolla on paljon uteliaisuutta, liikaa koulutusta, liikaa aikaa, jolle jo nyt on alkanut löytyä muutakin käyttöä kuin tissuttelu ja kuivattelu.
Nyt näen paremmin, pidemmälle, ylemmäksi.
Elämä on.Nuo samat jorinat juoppo käy läpi aina kun kuvittelee olevansa vihdoinkin sinut alkoholin kanssa. Kuvittelee jopa päihittäneensä alkoholin.
Yleensä he kuitenkaan eivät palaa kertomaan siitä, mitä sitten tapahtui...
He häpeävät sitä, että sittenkin jäivät väännössä hopealle.
Kuvitteletteko te todellakin, että viinaan kuolevat ihmiset olisivat jotenkin typerämpiä kuin te?
Että he eivät vaan osanneet lopettaa ajoissa, niinkö? - zzzzzzzzzzzzzzzzz
pameli kirjoitti:
Nuo samat jorinat juoppo käy läpi aina kun kuvittelee olevansa vihdoinkin sinut alkoholin kanssa. Kuvittelee jopa päihittäneensä alkoholin.
Yleensä he kuitenkaan eivät palaa kertomaan siitä, mitä sitten tapahtui...
He häpeävät sitä, että sittenkin jäivät väännössä hopealle.
Kuvitteletteko te todellakin, että viinaan kuolevat ihmiset olisivat jotenkin typerämpiä kuin te?
Että he eivät vaan osanneet lopettaa ajoissa, niinkö?Onko nimimerkkisi jokin viritelmä Pameista, tai Panadolista?
Heh, ihmiset tosiaan raitistuvatkin joskus kuka mitenkin. Itse en viitsi kuivilla ollessani seurailla palstaa, täällä niin riitaisaa ja puusilmäistä meininkiä.
Ai niin, alkoholismi on luokiteltu sairaudeksi, mutta ei tappavaksi taudiksi. Siitä voi nääs parantua.
- mutta asiaa
Luovuin uhriutumasta loppuelämäksi alkoholistiksi. Ne jotka saavat tyytyväisyyden pysyä samassa pisteessä ja jatkuvasti askeltaa samaa taivalta käykööt kokouksissaan. Minä haluan elää ja mennä eteen päin.
Ehkä siinä samassa muminassa möhiminen tuo joillekin turvallisuuden tunteen. Jospa se auttaa pysymään raittiina?- monia ja
lienet sinäkin hakenut toisten muminasta vauhtia elämääsi. Jos olet, olet auttanut meitä muita pysymään raittiina. Kiitos siitä (eikä mitenkään ironisesti).
Tarkoittaako alkoholisti-nimityksestä luopumisesi siirtymistä kohtuuden ystäväksi? - Toipunut, ei hekko uhri, ei...
monia ja kirjoitti:
lienet sinäkin hakenut toisten muminasta vauhtia elämääsi. Jos olet, olet auttanut meitä muita pysymään raittiina. Kiitos siitä (eikä mitenkään ironisesti).
Tarkoittaako alkoholisti-nimityksestä luopumisesi siirtymistä kohtuuden ystäväksi?Juuri tämä 'peikko' minua ärsyttää. Kysellään ja epäillään kokouksista pois jääneiden perään ja 'harmitellaan' josko tuo tai se nyt on revennyt sitten kentälle vaikka. Olin itsekin moinen epäilijä ja arvostelija eräässä 'toipumisen vaiheessa'.
Niin, onko se sitten niin, että 'eräät' jäävät loppuiäksi toipumisen vaiheeseen, eivätkä edes halua/uskalla toipua kokonaan itsenäisiä valintoja tekeviksi yksilöiksi? Oisko se niin?
Jokaisen oma asia.
Uskokoon kuka haluaa pelottelun keinoihin: ohjelmasta pois jäänti, kun ei jokaisen kohdalla tarkoita sitä, että palaisi aikaisempaan tapaan juoda tai edes kohtuu käytön yrittämiseen.
En ole tärvääntynyt juopotteluun, en ole kuollut, saati tullut mielenvikaiseksi. Olisin, jos olisin jumiutunut heikkouteen ja uhriutunut loppuelämäkseni alkoholistiksi.
Voin liittyä vaikkapa pesäpalloa pelaamaan joukkueeseen, jos yhteisiin kinkereihin haluan osallistua -ilman korkeampia voimia ja jumalaa, eikö? Jos se olisi tapani 'pysyä raittiina'. Ei mulla ole vaikeuksia pysyä raittiina. Tai siis olla päivä toisensa perään juomatta. Tiedän, ettei mun tarvitse juoda. Siis tie-dän, ettei minun tarvitse juoda. Sitä kutsutaan lienee itsetuntemukseksi, mikä ei liene sitten kaikille mahdollista saavuttaa tavallisessa arjessa (vert. viides luku ns. iso kirja - billin houreita jumalasta). - PALJON muutakin tarvittu
monia ja kirjoitti:
lienet sinäkin hakenut toisten muminasta vauhtia elämääsi. Jos olet, olet auttanut meitä muita pysymään raittiina. Kiitos siitä (eikä mitenkään ironisesti).
Tarkoittaako alkoholisti-nimityksestä luopumisesi siirtymistä kohtuuden ystäväksi?En olisi raitistunut pelkästään kokouksia kuuntelemalla. Olen lukenut ja hakenut tietoa asioista. Hakenut ja SAANUT erittäin asiantuntevaa apua ammatti-ihmisiltä.
Mielestäni on tervettä, että ihminen kykenee ajattelemaan myös omilla aivoillaan. Uskonnot ja lahkot ovat aivopesua,
vallankäyttöä kaunisiin mottoihin ja lauseisiin kiedottuina. Heikon ja uhriutuneen on niihin helppo juuttua, jos ei ole tarpeeksi voimia voimaantua ja kasvaa omaksi itsekseen. Mutta parempihan se on niinkin, kuin itsetuhoinen elämä.
- ononon.
Minäkuva on lähtökohta melkein kaikkeen ihmisessä ja toimissaan.
Omalta kohdaltani, oletan alunperin aloittaneeni teininä dokaileen osittain ujouteni takia. Vaikea ujon koittaa hommata pesää tansseissa. Toisaalta niissä käytiin osittain siksi, että pääsisi dokaamaan kavereitten kanssa.
Sen jälkeen dokailin tavanomaisesti, kävin töissä, sain tyttöystävän jne. ujouskin alkoi hellittämään.
Olin pitkään ulkomailla "kotimiehenä" parisenkymmentä vuotta sitten. Oli reippaanlaisesti alemmuuskompleeksia. Toisaalta ei ollut juuri mitään järkevää tekemistä, alussa en osannut kieltä lainkaan, en edes kirjaimia, viina melkein ilmaista. No en ihan juoppoutunut siellä, mutta kyllä sitä kohtuuttomasti kului.
Kotomaassa meni sitten normaalisti aika pitkäänkin, oli töitä, kavereita jne. Dokasin kyllä, mutta melkolailla normaalisti.
Sitten tuli työttömyys, puoliskon siivelle ja silleen. Pirunmoinen alemmuuden tunne, häpekin, raha vaikeudet, erakoituminen jne.Dokaan melkein 24/7.
Minäkuva kun heittelee, niin juominenkin heittelee. Asiaan liittyy itseluottamus paljon.
Tuohon toiseen asiaan toteaisin: Menit aloituksessasi vähän halpaan, noilla muutamilla fanaatikoilla on nimenomaan tarkoitus pitää mahdollisimman paljon "aatettaan" palstalla esillä. Siksikin he ovat ärsyttämässä ja kääntävät kaikki ketjut heitä koskeviksi.
Nytkään ei montaa kommenttia tuohon minäkuvaan näyttänyt tulevan. aa:ta täällä saa lukea jokaissa ketjussa, muista organisaatioista ei edes ole mainintoja. Minäkuva on äärettömän tärkeä osa juopottelua, siitä ei montaa kertaa ole ollut kirjoituksia.
En aio olla ikääni juoppo. Nyt on viritteillä yksi näyttely ja vähän töitäkin. Niitä ei kovin pelti kiinni voi tehdä ja fiiliksetkin paranee.
Minulle ei tule hautakiveä, minut poltetaan. Mutta jos haudattaisiin, siinä kaiketi lukisi jotain työhöni liittyvää. Joskin joku voisi luulla "Dipsomaani":a arvonimeksi tai anmmatiksi. ;P - ¤Sara¤
Jospa se AA:n käyttämä "olen alkoholisti"-sanonta johtuu siitä että ympäristö muistuttaa meidän juomisesta vaikka ei juotaiskaan.
Musta se oli ärsyttävää-kuulla raittiina jaksona syytöksen:"sä juotkin", vaikka oli selvinpäin ja päättänyt olla. Siinä tuntu heti siltä ettei sillä ollut sitten väliä: alkoholisti mikä alkoholisti, joit tai et.
Nyt oon ollut jo 3 viikkoa raitis. Kukaan ei oo tullut sanomaan ja oon rauhassa saanut olla.
Koen silti olevani edelleen koukussa, joinhan niin pitkään, että juoppoudesta tuli identiteettini.
Luulen että olet oikeilla jäljillä, että minäkuvalla on merkitystä siihen juotko vai et. Ei niinkään todellisuudella, aivan kuten kirjoitit.
Älä välitä jos joku on ollut ilkeä ja sanonut sinua pultsariksi. Joku on ollut todellakin typerä ja ilkeä.
Eivät kaikki sellaisia ole.- Näin on.
Hyvä niin kauan, kun mielipiteiden vaihtoa ja omia kannanottoja riittää, muiden "haukkuminen" on vähän...ööö
Tuo alkoholistin titteli on hauska sinänsä. Vanhana mummuna esittelen itseni lapsen-lapsen poikaystävälle huterasti seisten " Olen alkoholisti, hauska tutustua".
Olen huomannut epäilijöitä kirjoittelussa. Oma juomaton jaksoni on vasta vajaa 2 kk, mutta olen aiemmin kertonut, että vastaava repsahdus oli vuonna -84, eli milloinkahan seuraava. Välillä alkoholin käyttö oli normi-käyttöä vuosia. Kerran kuussa, kerran kahdessa kuukaudessa ilman sen suurempia haluja jatkaa.
Sekä -84 että nyt -08 tilanteisiin sekoittuivat samat asiat eli avioero ja psyyken lääkitys muu lääkitys.
Olen seulonut itseni selville raiteille, lääkkeistä vain Oxamin 15 mg menee (1-2 tbl/vrk) 1/2tbl/vrk, eli tarpeeton.
Loppujen lopuksi minutkin tuhkataan...
Elämä on. - paavali
Lueskelin tätä palstaa ja kirjoituksia mielenkiinnolla. AA- ryhmä sopii joillekkin, mutta minulle riitti pari käyntiä, en jaksanut kuunnella heidän tarinointiia miten olen ryypännyt ja rällästänyt. Olen itse ollut yli viisi vuotta kuivilla muilla konteilla ja kävin tosi pohjalla, josta ei enempää. En ole katunut päiväkään, kun lopetin niin kaikki asiat rupesi pikku hiljaa taas järjestymään. Kaveripiirin vaihto oli jännä juttu, eivät millään meinanneet päästää irti ja haukkuivat hulluksi ja oletko tullut uskoon, mutta en välittänyt vaan tuumasin, että nyt mennään näillä ehdoilla päivä kerrallaan, eikä nyt muuta sanoo alkoholisti.
- ¤Sara¤
Näin on. kirjoitti:
Hyvä niin kauan, kun mielipiteiden vaihtoa ja omia kannanottoja riittää, muiden "haukkuminen" on vähän...ööö
Tuo alkoholistin titteli on hauska sinänsä. Vanhana mummuna esittelen itseni lapsen-lapsen poikaystävälle huterasti seisten " Olen alkoholisti, hauska tutustua".
Olen huomannut epäilijöitä kirjoittelussa. Oma juomaton jaksoni on vasta vajaa 2 kk, mutta olen aiemmin kertonut, että vastaava repsahdus oli vuonna -84, eli milloinkahan seuraava. Välillä alkoholin käyttö oli normi-käyttöä vuosia. Kerran kuussa, kerran kahdessa kuukaudessa ilman sen suurempia haluja jatkaa.
Sekä -84 että nyt -08 tilanteisiin sekoittuivat samat asiat eli avioero ja psyyken lääkitys muu lääkitys.
Olen seulonut itseni selville raiteille, lääkkeistä vain Oxamin 15 mg menee (1-2 tbl/vrk) 1/2tbl/vrk, eli tarpeeton.
Loppujen lopuksi minutkin tuhkataan...
Elämä on.sun kirjoituksia ennenkin tältä palstalta. Oot n.60 vuotta(?) ja kirjoittelet tolla "näin on"-nikillä aika paljon.
Taisit kirjoittaa mulle että teidän ero ei ole vielä ihan selvä vaan harkitsette vasta.
Hieno juttu että oot pystynyt lopettaa vaikka on noin rankka vaihe elämässä. Kyllä sinä niistä lääkkeistäkin varmaan irti pääset jos vain tahdot. Siis jos sillä jotain merkitystä edes on.
Mä lopetin oman lääkitykseni samoihin aikoihin kuin juomisenkin(unilääkkeet ym.)...Parempi tälleen.
Nyt mää lähden töihin. Vastaile, jos tuntuu siltä. Ei oo pakko:)
Moikka! - läheinen
paavali kirjoitti:
Lueskelin tätä palstaa ja kirjoituksia mielenkiinnolla. AA- ryhmä sopii joillekkin, mutta minulle riitti pari käyntiä, en jaksanut kuunnella heidän tarinointiia miten olen ryypännyt ja rällästänyt. Olen itse ollut yli viisi vuotta kuivilla muilla konteilla ja kävin tosi pohjalla, josta ei enempää. En ole katunut päiväkään, kun lopetin niin kaikki asiat rupesi pikku hiljaa taas järjestymään. Kaveripiirin vaihto oli jännä juttu, eivät millään meinanneet päästää irti ja haukkuivat hulluksi ja oletko tullut uskoon, mutta en välittänyt vaan tuumasin, että nyt mennään näillä ehdoilla päivä kerrallaan, eikä nyt muuta sanoo alkoholisti.
>>Kaveripiirin vaihto oli jännä juttu, eivät millään meinanneet päästää irti ja haukkuivat hulluksi
- myrkkysumakki
läheinen kirjoitti:
>>Kaveripiirin vaihto oli jännä juttu, eivät millään meinanneet päästää irti ja haukkuivat hulluksi
Ei ehkä välttämättä hyödyntavoittelua, vaan toisen vetämistä takaisin tasolle ja tilaan, jossa hän ei ahdista.
Raitistunut juoppo "pilaa ilman" multa juopoilta. Siksi he haluavat tilanteen ennalleen.
Ystävyyden kanssa sillä ei tietenkään ole mitään tekemistä.
- myrkkysumakki
Kiitos kaikille kommenteista.
Vastaan vielä koskien sitä, että aika moni oletti minun häpeävän alkoholisti -nimikettä, ja siksi kyseenalaistavan sen. En minä häpeä sitä, että olin alkoholisti, päinvastoin.
Olen todella ylpeä siitä että en juo ja olen hengissä. Se ei ehkä kuulosta paljolta, mutta se on ollut minulle vaativa ja vaikea taistelu, enkä vähättele tai häpeä arpiani.
Minä voisin kuvata itseäni niin monella nimikkeellä: äiti, keski-ikäinen, itsemurhaajan tytär, yrittäjä, täti, rakastettu, konkurssintehnyt, luottotiedoton, ex-alkoholisti, alkoholistin tytär.
Minä kuvaan itseäni tällä: selviytyjä.
Uskon, että positiivinen minäkuvani on aivan ratkaiseva onnistumiselleni. Minä en ole mikään heikkouksistani enkä yksikään elämäni tapahtumista.
Minä olen selviytyjä. Ja ylpeä siitä.- Näin on.
Täysin samanlainen ajatusmaailma, samat pohdinnat ja lopputulokset, kuin mitä minäkin olen käynyt läpi.
Hämmästelen suunnattomasti tätä lisäaikaa, jota nyt käytän hyväkseni ja hyödynnän-vaikka vanhahko olen ja ero harkintavaiheessa-elämällä ja opiskelemalla.
Vaikka on pimeää ja syksy, niin sentään esim. kansalaisopistoissa palaa valot! Tulin tunti sitten yhdeltä kurssilta, ja kummasti nautiskelen oppimastani.
Minulla on tiedon jano, johon pullo tai kaksi ei auta, ainoastaan tieto, jota saa kaikissa muodoissa.
Nuo pahnan pohjat olen penkonut, nyt suunnistan kohti avarampia sfäärejä.
Pilleritkin unohtuu pois, juoda en vois...en halua enää pilata sitä, mitä nyt olen löytänyt.
Oman itseni!
Kauan se kestikin!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1345345- 323327
Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O161867Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak221830Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.191685Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta721542Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt111435Armi Aavikko Malmin hautausmaa
Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?111326Haluisin suudella ja huokailla
ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni161317Miksi näin?
Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi201288