Kauanko kestää intohimoa?

Seurustelusuhteessa oltu reilut 2 vuotta ja (into)himoa kumppania kohtaan vielä löytyy.

ja sit alkaa laimeneen pikkuhiljaa kunnes 7 vuoden päästä ei oo jäljellä kun vitutus hukatusta ajasta

10 jotain vuotta takana ja kyllä se intohimo on täällä loppunut. Hassua et en muista koska tuo on tapahtunut, pikkuhiljaa varmaan vuosien kuluessa.

Viimeaikoina oon paljo miettinyt että onko se väistämätöntä parisuhteessa. Tuleeko sen takia niin paljon avioeroja että kuvitellaan että elämä on niinkuin elokuvissa ja sitten kun intohimo loppuu niin todetaan että tämä ei toimi ja sitten sama on taas edessä seuraavassa suhteessa.

intohimo kesti 7v ja ero tulikin sitten ihan muista syistä. Valitettavasti vastaavaa ei ole löytynyt, aika moni on pelkkä paneskelija eikä ymmärrä oikeasta intohimosta ja nautinnosta mitään. Yleensä suhteet ovat loppuneet n vuodessa ja suurimpana syynä on just tuo jyystäminen. Jos on hyvää joskus saanut tavanomaiseen on vaikea tyytyä.

Yli vuosi takana ja himoa löytyy. Jos palaset kloksahtaa kohdilleen, niin sitten on oikea ihminen kyseessä. Jos se himo loppuu heti alkuunsa, niin sitten väärä.

Intohimo kestää aina viidestä minuutista pariin tuntiin kerrallaan.

Välillä se on kateissa, mutta löytyy se vielä parinkymmenen vuoden jälkeenkin...

Mutta jos se kerran häviää voiko sitä enää saada takaisin??
Meiltä kadonnut..

Kahdesti kihloissa olleena ja yhdestä avoliitosta eronneena väitän, että puoli vuotta /- joitakin kuukausia päälle.

Miehillä ainakin intohimon nopeaa laimenemista selittää ns Coolidge-efekti:

http://www.terve24.fi/blogit/henry-laasanen/coolidge-efekti

Intohimon tuhat päivää? Eikös asia ollut tiedossa jo antiikin Roomassa?

Uusien naisten kanssa intohimo kesti sen kertatapaamisen. Melkein aina yön. Joskus aamu-uusinnan jos mukaan oli sattnut "sopiva" ihminen.

Tämän pitkäaikaisen kumppanin kanssa pysyvä kiintymys perustui ja perustuu, paitsi fyysiseen vetovoimaan, niin myös kaikkinaiseen keskenämme viihtymiseen.

Lieneekö intohimoa kun 40-luvulla syntyneen pariskunnan makuuhuoneen seinät tärisevät äänistä ka. pari kertaa viikossa?

Intohimo tosiaan aaltoilee vuosien varrella. On ollut aikoja, jolloin miestä kiinnosti enemmän ja aikoja, jolloin itse olen ollut aloitteellisempi.
Tällä hetkellä seksin määrä on kahdesta neljään kertaa viikossa ja laatu hyvästä uskomattomaan!
Rakkaus kulkee jälleen muutenkin, yöllä nuhjataan toistemme kainalossa ja päivisin hellitään. Kovat kokemukset yhdistivät meitä jälleen.

Kyllä naiset ajattelee noita intohimo-juttuja enemmän. Meille miehille se seksi on vaan seksiä.

Ollaan oltu yhdessä melkeen 2 vuotta. Edelleenkin seksi on kiihkeää, tosin sitä on vähemmän.Ei siinä, en kyllä jaksaiskaan kahta kertaa päivässä jatkuvasti :D Aluksi se intohimo oli niiin suurta ja suhde alkoikin voimakkaasta intohimosta ja johti samana iltana siihen, kun baarissa kohdattiin. Tuli kokeiltua kämpässä varmaan kaikki paikat pöydästä sohvasta sänkyyn tapailun aikana.. Nykyään siinäkin suhteessa vähän konservatiivisempia, sängyssä monesti vaan.. Nykyään tuntuu, että suhde on muuttunut hiukan arkisemmaksi, kun yhdessä ollaan ehkä vähän liikaakin. Mutta uskon, että rakkaus tulee siinä vaiheessa kun tutustuu kunnolla ihmiseen kaikkine vikoineen ja tykkää toisesta siitä huolimatta ja välittää. Sitten voi vasta sanoa että rakastan sinua. Välillä riidellään, mutta sitten on kiva harrastaa sovintoseksiä ; ) Ja olen onnellinen, sillä tiiän, että tässä on se mies, ketä oon hakenut. Kaikkine vikoineen ja enpä miekään täydellinen oo..

Olen ollut mieheni kanssa päälle 7 v. ja kyllä sitä himoa on aina löytynyt! Tietenkään se ei ole samanlaista, kuin pari ekaa vuotta, että koko ajan pitää olla toisessa kiinni ja nylkytetään aina kuin mahdollista, vaan tämä on vielä jotain parempaa :) Rakkautta riittää ja parisuhteen liekkiä pidetään yllä. Olemme molemmat oikein tyytyväisiä seksielämäämme ja haluamme toisiamme, vaikka seksiä ei enää harrastetakaan joka päivä, mikä on täysin normaalia.

Intohimo taitaa kestää yleensä puolesta vuodesta kahteen vuoteen, jona aikana viitsii nähdä vaivaa. Sen jälkeen seksi muuttuu laiskaksi. Ei enää jaksa kokeilla uutta, vaan menee siitä, mistä aita on matalin.

Olen lukenut John Grayn Venus ja Mars vuoteessa. Siinä sanotaan muistaakseni näin, että seksissä voi vaihdella periaatteessa kolme asiaa: aikaa, paikkaa ja asentoa. Voi siis harrastaa iltaseksin sijasta välillä aamuseksiä. Voit myös vaihdella paikkaa siitä makuuhuoneen sängystä vaikka auton takapenkkiin. Voit myös kokeilla eri asentoja. Kun näitä kolmea asiaa vaihtelee, niin saat lukuisia kombinaatioita, joilla saa vaihtelua. Luulenpa, että aika harva on esimerkiksi aamulla ennen töihin menoa harrastanut sitä aamusuihkussa tai auton penkillä.

Tietysti vaihtelua saa myös asuilla ja leluilla sekä roolileikeillä. Voi myös yrittää parantaa niitä seikkoja, jotka kokee ongelmaksi (esim. naisen lantionpohjalihasten treenaus, miehen kestävyyden lisääminen, esileikin pidentäminen).

Tämä voi kuulostaa hiemean oudolta, mutta meidän 11-vuotisen suhteemme intohimon ylläpitäjä on edelleen se, että mieheni laukeaa niin pian yhdynnässä, joka on kestoltaan noin viisi minuuttia.
Meillä intohimoa pidetään yllä pitkin päivää kiusoittelulla ja hyväilyillä arkiaskareiden keskellä, näin on ollut aina. Tarkoituksemme ei ole välttämättä edes viedä himoa yhdyntään asti vaan se saa jäädä välillemme kytemään.Itselleni paneskeleminen ei ole koskaan ollut erityisen tärkeää, kuten ei miehellenikään.Siksipä tämä tällainen toimiikin meillä erinomaisesti. Kumpikaan meistä ei "jaksa" pyöriä lakanoissa tuntitolkulla vaan sitä intohimoa osoitetaan ihan arjessa,koko ajan.
Mieheni on yleisen käsityksen mukaan "kaikkien naisten painajainen" juuri siinä mielessä, ettei hänen yhdyntäkestävyyteensä pysty vaikuttamaan millään konstilla. Onhan sitä joskus kokeiltu huvikseen vaikka mitä, mutta ei mitkään temput auta, joten meillä on tällainen systeemi sitten. Molempia tyydyttävä.
Yhdyntään asti etenemme noin kolmesti kuukaudessa.

Joskus vakka valitsee kantensa ;)

Nylkytykseksi?

Onko se intohimoa kun makuuhuoneen seinät tärisevät äänistä kerran, kaksi viikossa?
Minusta se on nautinnollisen nylkytyksen loppuvaihetta.

Mitä sitten lienee intohimo?

Mieheni ja minun suhde on kestänyt kaksi vuotta. Ja intohimo on jo vähän laimentunut siitä, mitä se oli. Aluksi toisen kosketuskin tuntui jännittävältä ja kihelmöivältä, suudella saatoimme tuntikausia. Vatsanpohjassa tuntui perhoset ja sitä rataa.. Seksiin etenimme harvase päivä ja teimme asiat usein eri lailla. Yhteenmuuton jälkeen on tullut paljon riitelyä ja toisen tavat on alkaneet ärsyttää. Suutelu on pieni pusu, kun vaikka lähden töihin. Seksiä on kerran viikossa ja seksiinkin on tullut mukaan mukavuudenhaluisuus ja laiskuus.Ei jaksa kokeilla mitään uutta. Aluksi mies jaksoi välittää minun tyydytyksestäni, nykyisin sitä pitää suunnilleen vaatia, että sitä saa, huomiointia, vaikka itse nautin toiselle tyydytyksen tuottamisesta. Ei siinä, pidän tavallisestakin seksistä, mutta joskus mietin mielessäni, että onpa sitä ilmoja pidellyt suunnilleen ja esitän pitäväni, kun sekstailemme. Ei se riitä, että ilman mitään lämmittelyä alkaa sekstailemaan, ei se oikein tunnu miltään.

Silti olen suht tyytyväinen. Tiedän, että jos itse alkaisin panostaa asioihin, seksielämäkin paranisi ja varmaan seksiä olisi useammin. Mutta minulle kerta viikkoon riittää ja en muutenkaan ole niin innostunut jatkuvasta seksistä. Mutta joo, vaihtelu virkistäisi. Kaksi suhdetta eläneenä, voin sanoa ,että joko minussa on vika, että en enää alun jälkeen kiihotu samallalailla tai sitten suhteet vaan laimenevat tai en ole valmis tekemään töitä suhteen ja intohimon eteen. Ei vaan hirveästi jaksa innostua samallalailla seksistä, kun pesee toisen likapyykit, asuu saman katon alla ja kun elää arkea yhdessä, iloine ja murheineen. Silti olen ihan onnellinen suhteessani. Ja seksi on ihan riittävän hyvää ja tunnen miestäni kohtaan vielä paljonkin vetoa.

Asennekysymys. Ei se intohimo mihinkään häviä, jos pariskunta ottaa yhdessä asiakseen pitää sitä yllä. Tietty se ensihuuman mentyä muuttuu, mutta ei sen tarvitse muuttua huonommaksi.

Mitään ihmetemppuja ei tarvita vaan halua nauttia rakkaan ihmisen kanssa läheisyydestä ja seksistä. Paljon apua on siitä, että lähtee mukaan ja suostuu toisen aloitteisiin, vaikka ei itse olisi juuri sillä hetkellä niin innokas. Kun molemmat tekevät näin, seksiä ei tarvitse ruinata tai kiristää ja se pysyy yhteisenä, hyvänä asiana.

Ja kyllä, huonoja hetkiä tulee ja välillä mökötetään eri puolilla petiä, mutta ne tilanteet ovat poikkeuksia ja sovitaan pois. Ei oteta tavaksi.

Olen ollut avopuolisoni kanssa yhdessä 1,5 vuotta, seksiä olemme harrastaneet 2 vuotta.
Rakastelemme joka päivä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Jos minä saisin päättää ei olisi koskaan välipäiviä, olen aina valmis seksiin. Uskon että seksimme ei hiivu, koska mieheni tietää että tahdon häntä joka päivä ja sen myös hänelle osoitan ja lähes aina minä olenkin se joka tekee aloitteen. Uskoakseni ensin loppuu läheisyys ja lopulta seksi, seksiä ei kannata päästää hiipumaan, koska siitä se hiipuu vain alaspäin ja kynnys aloitteen tekemiseen kasvaa.
Meillä on mieheni kanssa paljon läheisyyttä joka päivä ja pusuttelen hntä

Erikoinen on toi avaus, se nylkytyshän se vasta sitä intohimoa onkin monien mielestä. 4 vuotta suhdetta takana, seksi on kyllä vähentynyt huomattavasti eka vuodesta, mut ei intohimo ole yhtään vähentynyt....

Meille tuli 10. elokuuta 40-avioliitto vuotta täyteen. Iän myötä viikottaiset rakastelu kerrat on kyllä vähentyneet nuoruusajoista ja läheisyys ja toisen helliminen on vain lisääntynyt. Mut intohimoa kyllä riittää petipuuhissa,eikä se ole vähentynyt.
Nykyään on aikaakin enemmän toisillemme,lapset kun ovat aikuisia.
Tosin lapsenlapset viettävät aikaa kanssamme paljon!

2 – 4 v. hyvänä, 7 vuodessa nollille