80-luvun puolivälissä televisiossa esitettiin joulukalenteriohjelmaa , jossa seikkailivat noita Anelma Unelma, Tonttu Rämäkkä ja hepo Histamiini. Kuopus oli juuri parhaassa lastenohjelmien katseluiässä ja ihmetteli, miksi noita-akalla on niin ihana nimi.
Katsoin Pentti Lempiäisen Suuresta etunimikirjasta 2.12. nimipäiväsankarittariin liittyviä tietoja.
Anelma on muodostettu anoa - verbistä. Raittius-ja naisasianainen Edla Kojonen antoi sen v. 1906 ensi kertaa nimeksi tyttärelleen. Unelma on vanhempien tunteita, odotuksia ja haaveita heijastava nimi. Suomen almanakassa se on 2.12. vuodesta 1973.
Ihanelma-nimen lähtökohtana on sana ihana, se on kansallisromanttisen kauden nimi ja oli almanakassa 1929-49. Kaikkien näiden sekä myös Sanelman lyhenteenä on käytetty nimeä Nelma.
Koulutyttösenä luin Anni Swahnin “Sara ja Sarri matkustavat”, ja päätin antaa mahdollisille tuleville tyttärilleni nämä nimet. Toisin kävi, mutta nyt on yhdellä lapsenlapsistani toinen noista nimistä. Itselläni on tavanomainen suurten ikäluokkien ensimmäinen nimi, toinen on äitini etunimi, joka on myös kahdella seuraavalla alenevan polven tytöllä.
Joskus mietiskelen palstan nimimerkkien alkuperää, mistä ideat ovat tulleet. Minulta on kysytty, olenko se vanha valssi vai uudempi tango, ja vastauksena on ollut : se hidas valssi. lukijoiden etunimitarinoitakin olisi kiva kuulla.
On minulla adventtikalenterikin jääkaapin ovessa magneeteilla kiinnitettynä. Ei se ole suklaakalenteri, vaan partiolaisten , jokavuotinen perinne.
Anelma, Unelma 2.12.
18
1733
Vastaukset
- Katicat2
Minulle tuli tuosta joulukalenterimuistostasi mieleen meidän lasten mieliohjelma jouluisin, jota he kuuntelivat 70-luvun alussa. Se oli radioteatterin esittämä Noita Nokinenä, jota esitti mainio Marja Korhonen. Vilma Väkäleuka ja Hanna Harvahammas olivat hänen siskojaan, joita esittivät Rauha Rentola ja Elsa Turakainen.
Nokinenä huudahti usein: "Voi tikkerperi", jota sitten lapset matkivat. Tytär nauratti veljiään, kun hän osasi niin hyvin matkia.Mutta sillä jälkimmäisellähän onkin jo toinen merkitys.
Nämä nimimerkit lienevät meillä monilla suurta sattumaa.
Niin ainakin minulla.
Lasten ohjelmista nousee ensimmäisenä mieleeni sävel laulusta: "Maailmaan, avaraan..."
Se oli suositusta ranskalaisesta lastenohjemasta,
jossa esiintyi Sebastian-niminen poika.satu kirjoitti:
Mutta sillä jälkimmäisellähän onkin jo toinen merkitys.
Nämä nimimerkit lienevät meillä monilla suurta sattumaa.
Niin ainakin minulla.
Lasten ohjelmista nousee ensimmäisenä mieleeni sävel laulusta: "Maailmaan, avaraan..."
Se oli suositusta ranskalaisesta lastenohjemasta,
jossa esiintyi Sebastian-niminen poika.Suometar, nimi joka oli silloin kun minä synnyin samana päivänä.
Sain olla kauan ylpeä koska olin Suomattaren päivänä syntynyt.
Nyt siinä on Tuija.Kutkuttavia nuo noitien nimet ja hahmot. Marja Korhonen on todella huippu! Muistatteko Eulaalia Kenkkusen ja Kasperin?
Känkkäränkän suomalaisten lapsiperheiden kiukuttelutilanteisiin lauloi Mikko Alatalo. Pikkunoita känkkäränkkä sai lapset tapppelemaan ja nauraa käkätti. Sallittiin sentään, että kyllä se kylässä sai käydä, kun on känkkäränkkä-päivät. Taisi silloin äidilläkin olla välistä ne päivät, näillä kymmenillähän sitä ollaan jo niin seestyneitä ja tasaisia.
Noidat ovat yleensä naishahmoja, mutta nykyajan kuuluisin noita onkin poika, Harry Potter . Moni mummokin on siihen maailmaan hurahtanut.
- *SINIKYNÄ*
Rekattu nikkini on suunnilleen sama, minkä olen laittanut tämän jutun nikiksi. Syy; en muista salasanaa.
Ramona kyseli, mistä tulevat nikkien ideat.
Pystyn vastaamaan vain omasta puolestani.
Kaikki lähti siitä, että pöydälläni oli sellainen kaksi teräinen kynä, joista toinen oli sininen ja toinen punainen. Kaikkihan sellaisen kynän muistavat.
Kun tuli sitten vastaani tilanne, että piti keksiä jokin kiva nikki, niin päätin valita sen sinisen kynän.
Siihen taas oli ainakin kaksi syytä.
Ensinnäkin tunnustan sinistä väriä, sillä olen ns. sinivalkoinen äijä, siis suomalainen jässikkä.
Toiseksi, punaista kynää on totuttu käyttämään silloin, kun halutaan yliviivata jokin kohta tekstissä, siis hylätä se.
Kyllä minunkin teksteissäni on varmaan vuosien varrella ollut paljonkin yliviivattavaa, siis hylättävää, mutta tehkööt yliviivaukset muut.
Näin yksinkertaista se on nikin valinta.- Kosmoskynällä
Sitä piti kostuttaa, jäi sinipunertava jälki jota ei saanut kumilla pois, esim. allekirjoituksissa. Se tupppasi vähän leviämään ja näytti suttuiselta. Muistan vielä sen pahan maun suussa, jälkikin jäi kieleen ja tytöt nauroivat, olisi pitänyt kostuttaa märässä sienessä.Mitähän ainetta sisälsikään, ei varmasti suuhun tarkoitettua! Kyllä sen mustepullonkin kanssa oli yhtä sotkua.
Olihan se kosmos siistimpi ja helpompi kuin mustekynä . Sitten kuulakärkikynät syrjäyttivät nekin.
Nimimerkkinäkin olen kosmoskynän jollain palstalla nähnyt. Kosmoskynällä kirjoitti:
Sitä piti kostuttaa, jäi sinipunertava jälki jota ei saanut kumilla pois, esim. allekirjoituksissa. Se tupppasi vähän leviämään ja näytti suttuiselta. Muistan vielä sen pahan maun suussa, jälkikin jäi kieleen ja tytöt nauroivat, olisi pitänyt kostuttaa märässä sienessä.Mitähän ainetta sisälsikään, ei varmasti suuhun tarkoitettua! Kyllä sen mustepullonkin kanssa oli yhtä sotkua.
Olihan se kosmos siistimpi ja helpompi kuin mustekynä . Sitten kuulakärkikynät syrjäyttivät nekin.
Nimimerkkinäkin olen kosmoskynän jollain palstalla nähnyt.kaikki pienetkin asiat aina sieltä ekaluokkalaisesta lähtien.
Miten voikaan kaikki muistiin tallentua ja pysyä elämän suurienkin muutoksien aikana ja jälkeen!
Voin hyvin vielä kuvitella itseni istumassa pulpetissa Harjulan Eeron vieressä.
Eero omisti sinipunakynän.
Aluksi katselimme toisiamme varoen,
mutta eräänä päivänä hän halusi lahjoittaa kynän minulle.
Äitini kuitenkin pakotti minut palauttamaan sen.
Vanhempien sanaa tottelin aina.
Tästä traumasta kesti pitkään selviytyä. :)satu kirjoitti:
kaikki pienetkin asiat aina sieltä ekaluokkalaisesta lähtien.
Miten voikaan kaikki muistiin tallentua ja pysyä elämän suurienkin muutoksien aikana ja jälkeen!
Voin hyvin vielä kuvitella itseni istumassa pulpetissa Harjulan Eeron vieressä.
Eero omisti sinipunakynän.
Aluksi katselimme toisiamme varoen,
mutta eräänä päivänä hän halusi lahjoittaa kynän minulle.
Äitini kuitenkin pakotti minut palauttamaan sen.
Vanhempien sanaa tottelin aina.
Tästä traumasta kesti pitkään selviytyä. :)Uskaltaudun vielä yhden noitajutun kertomaan tässä Sadun peesissä, kun nimimerkkikin on niin lupaava. Sammaleinen on nimeltään noita Aili Somersalmen kirjassa Mestaritontun seikkailut, joka on varmaan monelle palstalaiselle tuttu lapsuudesta. Kirja ilmestyi jo v. 1919 ja siitä on otettu monta painosta. v.2004 Helsingin Sanomien lukijat äänestivät sen kaikkien aikojen suosituimmaksi lastenkirjaksi.
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=6&ag=85&t=624&a=5073
Kansakoulun pulpeteissa tunteet myllersivät sydäntä, vaikka piti istua selkä suorassa, kädet pupetilla, totisena. Minulla oli pitkät letit, ja takanani istuva Tapani uitti letinpäätä omassa mustepullossaan. En kannellut opelle, vaan annoin anteeksi, sillä hän puhdisti suksenpohjani lumipaakuista - ja ennen kaikkea tumman aaltoilevan tukan takia.
Kosmoskynän maun minäkin muistan, oudon metallinen.- lastenkamarissamme...
Ramoona1 kirjoitti:
Uskaltaudun vielä yhden noitajutun kertomaan tässä Sadun peesissä, kun nimimerkkikin on niin lupaava. Sammaleinen on nimeltään noita Aili Somersalmen kirjassa Mestaritontun seikkailut, joka on varmaan monelle palstalaiselle tuttu lapsuudesta. Kirja ilmestyi jo v. 1919 ja siitä on otettu monta painosta. v.2004 Helsingin Sanomien lukijat äänestivät sen kaikkien aikojen suosituimmaksi lastenkirjaksi.
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=6&ag=85&t=624&a=5073
Kansakoulun pulpeteissa tunteet myllersivät sydäntä, vaikka piti istua selkä suorassa, kädet pupetilla, totisena. Minulla oli pitkät letit, ja takanani istuva Tapani uitti letinpäätä omassa mustepullossaan. En kannellut opelle, vaan annoin anteeksi, sillä hän puhdisti suksenpohjani lumipaakuista - ja ennen kaikkea tumman aaltoilevan tukan takia.
Kosmoskynän maun minäkin muistan, oudon metallinen.Sammaleinen ei ollut oikeastaan pelottava, mutta jännittävä kylläkin.
- isomummo
lastenkamarissamme... kirjoitti:
Sammaleinen ei ollut oikeastaan pelottava, mutta jännittävä kylläkin.
Möröt ja noidat ovat taroeellisia saduissa, lapset saa käsitellä pelon tunteitaan. Saduissa hyvä voittaa pahan, oikeassa elämässä niin ei aina käy.
Hannun ja Kertun noita on liian paha, hän haluaa laittaa lapset uuniin, tosin joutuu itse sinne lopuksi. - Makriina ek
lastenkamarissamme... kirjoitti:
Sammaleinen ei ollut oikeastaan pelottava, mutta jännittävä kylläkin.
Ensimmäinen itse lukemani kirja. Monella muullakin ikimuistoinen.
Miten se onkin niin mieleenpainuva, että kohta 100 v. sitä on luettu ja jännitetty!
Siinä on sadun kaikki elementit, salaperäisyys ja taikuus. Grimmin saduissa paha saa julman palkan, mutta en edes muista, mitä Sammaleiselle sitten lopuksi tapahtui.
Kosto ei ollut päälimmäinen asia prinsessan pelastamisessa.
Eivät tietokoneanimaatiot vedä vetoja todelliselle sadulle. Ramoona1 kirjoitti:
Uskaltaudun vielä yhden noitajutun kertomaan tässä Sadun peesissä, kun nimimerkkikin on niin lupaava. Sammaleinen on nimeltään noita Aili Somersalmen kirjassa Mestaritontun seikkailut, joka on varmaan monelle palstalaiselle tuttu lapsuudesta. Kirja ilmestyi jo v. 1919 ja siitä on otettu monta painosta. v.2004 Helsingin Sanomien lukijat äänestivät sen kaikkien aikojen suosituimmaksi lastenkirjaksi.
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=6&ag=85&t=624&a=5073
Kansakoulun pulpeteissa tunteet myllersivät sydäntä, vaikka piti istua selkä suorassa, kädet pupetilla, totisena. Minulla oli pitkät letit, ja takanani istuva Tapani uitti letinpäätä omassa mustepullossaan. En kannellut opelle, vaan annoin anteeksi, sillä hän puhdisti suksenpohjani lumipaakuista - ja ennen kaikkea tumman aaltoilevan tukan takia.
Kosmoskynän maun minäkin muistan, oudon metallinen.muistan myös Anni Swanin "Jänis Vemmelsäären seikkailut", kirja, joka oli niin hyvä mielestäni, että sen avulla opin lukemaan.
- mikä on unelma
suudelma, kudelma ja kuvitelma, mutta onko anelma (pienellä kirjaimella) sama kuin anomus, kun se kerran anoa sanasta tulee?
Ainakin näillä on eroa, sävelmä on pienimuotoinen, melodia, sävellys säveltämisen tulos.
Viritelmä kuulostaa epämääräiseltä hökötykseltä, viritys on valmiiksi saatettu.
Suomen kielessä on valtavasti mahdollisuuksia erilaisten johdinten avulla saada uusia sanoja, joilla on vivahde-eroja.
Vaikkapa : nauraa, naurahtaa, naureskella, naurahdella.Ramoona1 kirjoitti:
Ainakin näillä on eroa, sävelmä on pienimuotoinen, melodia, sävellys säveltämisen tulos.
Viritelmä kuulostaa epämääräiseltä hökötykseltä, viritys on valmiiksi saatettu.
Suomen kielessä on valtavasti mahdollisuuksia erilaisten johdinten avulla saada uusia sanoja, joilla on vivahde-eroja.
Vaikkapa : nauraa, naurahtaa, naureskella, naurahdella.Olen tullut musiikkileiriltä ja kiireitä on riittänyt nyt kotona yllin kyllin.
Eipä siinä ole ehtinyt paljoa nauramaan jos ei itkemäänkään,
mutta nyt alkaa jo olla asiat hoidettuna.
Luin jostain, että itkukin on terveellistä ihmiselle.
Sorry, taisin poiketa aiheesta!
Hyvää itsenäisyyspäivän aattoa! :)- samasta lähteestä
satu kirjoitti:
Olen tullut musiikkileiriltä ja kiireitä on riittänyt nyt kotona yllin kyllin.
Eipä siinä ole ehtinyt paljoa nauramaan jos ei itkemäänkään,
mutta nyt alkaa jo olla asiat hoidettuna.
Luin jostain, että itkukin on terveellistä ihmiselle.
Sorry, taisin poiketa aiheesta!
Hyvää itsenäisyyspäivän aattoa! :)Satu ja satutytöt, hyvää yötä, hyvää itsenäisyyspäivää!
samasta lähteestä kirjoitti:
Satu ja satutytöt, hyvää yötä, hyvää itsenäisyyspäivää!
tämän harmauden keskellä.
Vajaa 3-vuotias pikkupoika,
{jonka syntymäpäiviä vietettiin etuajassa, etteivät jää joulun jalkoihin},
ei tuntunut mitään harmautta elämässään huomaavan,
kaikki näytti hänen mielestään olevan niin kuin ollakin pitää!
Ja niinhän tämä kannattaa ottaa !
Jonnekin läpimään lähteminen olisi niin vaivalloista ja rasittavaa,
ja sitten ajatus asumisesta jossain hotellihuoneessa tuntuu
epämiellyttävältä.
Keväthän tuo taas auringon!
Ei se niin kaukana ole!
Iloa ja energisyyttä syystalven keskelle!
.satu kirjoitti:
tämän harmauden keskellä.
Vajaa 3-vuotias pikkupoika,
{jonka syntymäpäiviä vietettiin etuajassa, etteivät jää joulun jalkoihin},
ei tuntunut mitään harmautta elämässään huomaavan,
kaikki näytti hänen mielestään olevan niin kuin ollakin pitää!
Ja niinhän tämä kannattaa ottaa !
Jonnekin läpimään lähteminen olisi niin vaivalloista ja rasittavaa,
ja sitten ajatus asumisesta jossain hotellihuoneessa tuntuu
epämiellyttävältä.
Keväthän tuo taas auringon!
Ei se niin kaukana ole!
Iloa ja energisyyttä syystalven keskelle!
."Annanpäivänä on yötä yökötellä" , miten hyvin pitääkään paikkansa vanha sanonta lumettomassa, keskipäivälläkin hämärässä päivässä. Jouluvalot ovat ilmaantuneet joulukaduille, pihoihin ja ikkunoihin ilahduttamaan, eikä niin hassuja viritelmiä näekään , etteivät ne mieltä piristäisi, hymyjäkin nostattaisi.
Minullakin on mahdollisuus lähes päivittäin osallistua pienten lastenlasteni eämään, ja aurinkoinen, mutkaton elämänilo on tarttuvaa. Ei pikkuisten vuosien karttumista turhaan huomioida, lapsuuden aika on niin kovin lyhyt!
Pimeimpään aikaan valoa tuo Lucian päivä, jota tällä seudulla vietetään , nyt se sattuu lauantaiksi. Siitä on vain pieni harppaus hyvään Tuomaaseen, joka joulun tuopi. Talvipäivänseisauksen jälkeen voikin alkaa unelmoida keväästä toden teolla.
Sadun toivotuksiin yhdyn : iloa , puhtia ja vaikka joulun hössötystäkin, jos siltä tuntuu!
Tänään on monta nimipäiväsankaria, onnea teille kaikille!
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 425702
- 445233
- 483668
- 133623
- 313096
Vimpelin liikuntahallilla tulipalo?
Katsoin, että liikuntahallista tuloo mustaa savua. Sitten ovet pärähti hajalle, ja sisältä tuli aikamoinen lieska. Toise883063- 512793
- 562673
- 502306
- 381794