Muisteluja traktoreista

Kaverini osti uuden Valmetin ja kävi sitä tehtaalla katsomassa, sanoi että hieman arvelutti tämä ostos, kun tuo hänen koneensa nousi linjalle, oli perjantai 13 päivä ja kasaus jäi kesken, hommaa jatkettiin maanantaina!

aika hurjia silloin ennen. Lohkolämmittimiä ei ollut ja monasti ei juuri sähköäkään. Kaasutohoista ei tiedetty mitään. Ihme ettei niitä traktoreita enempi syttynyt palamaan, niin paljon kaiken maailman nuotioilla niitä traktoreita kärvennettiin.
Mieleeni tulee eräs "kylmäkäynnistys", enoillani oli yhteinen Simca 1000E (se jolla ei mitään tee..) ja vanhimmalla enollani oli lisäksi vielä kultamaha Ferguson 35 diesel, joka oli taatusti huono lähtemään käyntiin. Tätini oli katkaissut luistellessa järvenjäällä railoon jalkansa ja siksi häntä piti kuljettaa kouluun jalka kipsattuna. Simca ei tapansa mukaan käynnistynyt startista ja kukaan ei sitä jaksanut työntää kovassa pakkasessa käyntiinkään, joten kultamaha ferkku oli herätettävä henkiin ensiksi, että sillä voitiin hinata Simcaa. Mummon keittolevyllä kuumennettiin öljypohjaa, semmoinen "lättähatun" näköinen keittolevy joka vei paljon sähköä ja kuumeneminen kesti valovuosia... Eno oli asentanut alkeellisen letkulämmittimen siihen kultamahaan syylerin alavesiletkuun (calix) ja lisäksi oli vielä Start-pilot suihketta. Näiden kolmen elementin voimalla fergu pörähtikin käyntiin ja koska alkoi olla jo melkoisen kiire unohtui tietty se mummon keittolevy sinne öljypohjan alle pölkkyjen varaan ja eno ostikin sitten myöhemmin mummolle uuden... Fergussa oli perässä lantatalikko ja kukaan ei ehtinyt sitä sieltä perästä irroittamaan, kun jo hinattiin sitä Simcaa. Vaari oli siellä Simcan puikoissa ja tietty se autonen viimein pärähti käyntiin, vaarille pienenä yllätyksenä ja onneksi ajovalot säästyivat, mutta sumuvalot menivät rikki lantalikon piikeistä, kun ne menivät siitä Simcan keulasta läpi. Koska moottori oli siinä autossa takana, matka koululle saattoi alkaa. Piikkien jättämt reiät paikattiin myöhemmin kolarikorjaamolla.

kylmäkäynnistykset.... kirjoitti:

aika hurjia silloin ennen. Lohkolämmittimiä ei ollut ja monasti ei juuri sähköäkään. Kaasutohoista ei tiedetty mitään. Ihme ettei niitä traktoreita enempi syttynyt palamaan, niin paljon kaiken maailman nuotioilla niitä traktoreita kärvennettiin.
Mieleeni tulee eräs "kylmäkäynnistys", enoillani oli yhteinen Simca 1000E (se jolla ei mitään tee..) ja vanhimmalla enollani oli lisäksi vielä kultamaha Ferguson 35 diesel, joka oli taatusti huono lähtemään käyntiin. Tätini oli katkaissut luistellessa järvenjäällä railoon jalkansa ja siksi häntä piti kuljettaa kouluun jalka kipsattuna. Simca ei tapansa mukaan käynnistynyt startista ja kukaan ei sitä jaksanut työntää kovassa pakkasessa käyntiinkään, joten kultamaha ferkku oli herätettävä henkiin ensiksi, että sillä voitiin hinata Simcaa. Mummon keittolevyllä kuumennettiin öljypohjaa, semmoinen "lättähatun" näköinen keittolevy joka vei paljon sähköä ja kuumeneminen kesti valovuosia... Eno oli asentanut alkeellisen letkulämmittimen siihen kultamahaan syylerin alavesiletkuun (calix) ja lisäksi oli vielä Start-pilot suihketta. Näiden kolmen elementin voimalla fergu pörähtikin käyntiin ja koska alkoi olla jo melkoisen kiire unohtui tietty se mummon keittolevy sinne öljypohjan alle pölkkyjen varaan ja eno ostikin sitten myöhemmin mummolle uuden... Fergussa oli perässä lantatalikko ja kukaan ei ehtinyt sitä sieltä perästä irroittamaan, kun jo hinattiin sitä Simcaa. Vaari oli siellä Simcan puikoissa ja tietty se autonen viimein pärähti käyntiin, vaarille pienenä yllätyksenä ja onneksi ajovalot säästyivat, mutta sumuvalot menivät rikki lantalikon piikeistä, kun ne menivät siitä Simcan keulasta läpi. Koska moottori oli siinä autossa takana, matka koululle saattoi alkaa. Piikkien jättämt reiät paikattiin myöhemmin kolarikorjaamolla.

Lue lisää

Olin aikoinaan opiskelemassa maaviljelyskoulussa ja koululla oli kaivurinkoneena vanha super majori. Kotonani oli kyllä joskus ollut majori, mutta siitä oli aikaa ja en ollut nuoresta iästäni johtuen juurikaan muutenkaan kylmästä käynnistänyt mitään.
Saimme kaverini kanssa tehtäväksi kaivaa kaapelille ojaa tuolla kaivurilla ja pakkasta oli melkoisesti. Ruuvasimme tietysti akun aivan tyhjäksi siinä pakkasessa saamatta superia käyntiin.
Työnjohtaja tuli ihmettelemään, että miksi majori ei liiku, ei pojat tällä lailla traktoria käynnistetä ja kastoi oitis puuvillarättiä kepillä tankissa polttoaineeseen ja irroitti imusarjasta kumiputken klemmaristaan, räpsäytti tulen sytkärillään siihen rättiin, väänsi puolipuristinta ja kehoitti meitä starttaamaan. Majorin akku oli elpynyt juuri ja juuri sen verran, että jaksoi jotenkin pyörittää puolipuristuksen avulla ja niin vain hotkaisi imusarjaansa tulta siitä rätistä ja käynnistyi.
Näin traktori käynnistetään talvella, oli työnjohtajan kommentti meille opiskelijapojille ja jatkoi kierrostaan!

kylmäkäynnistykset.... kirjoitti:

aika hurjia silloin ennen. Lohkolämmittimiä ei ollut ja monasti ei juuri sähköäkään. Kaasutohoista ei tiedetty mitään. Ihme ettei niitä traktoreita enempi syttynyt palamaan, niin paljon kaiken maailman nuotioilla niitä traktoreita kärvennettiin.
Mieleeni tulee eräs "kylmäkäynnistys", enoillani oli yhteinen Simca 1000E (se jolla ei mitään tee..) ja vanhimmalla enollani oli lisäksi vielä kultamaha Ferguson 35 diesel, joka oli taatusti huono lähtemään käyntiin. Tätini oli katkaissut luistellessa järvenjäällä railoon jalkansa ja siksi häntä piti kuljettaa kouluun jalka kipsattuna. Simca ei tapansa mukaan käynnistynyt startista ja kukaan ei sitä jaksanut työntää kovassa pakkasessa käyntiinkään, joten kultamaha ferkku oli herätettävä henkiin ensiksi, että sillä voitiin hinata Simcaa. Mummon keittolevyllä kuumennettiin öljypohjaa, semmoinen "lättähatun" näköinen keittolevy joka vei paljon sähköä ja kuumeneminen kesti valovuosia... Eno oli asentanut alkeellisen letkulämmittimen siihen kultamahaan syylerin alavesiletkuun (calix) ja lisäksi oli vielä Start-pilot suihketta. Näiden kolmen elementin voimalla fergu pörähtikin käyntiin ja koska alkoi olla jo melkoisen kiire unohtui tietty se mummon keittolevy sinne öljypohjan alle pölkkyjen varaan ja eno ostikin sitten myöhemmin mummolle uuden... Fergussa oli perässä lantatalikko ja kukaan ei ehtinyt sitä sieltä perästä irroittamaan, kun jo hinattiin sitä Simcaa. Vaari oli siellä Simcan puikoissa ja tietty se autonen viimein pärähti käyntiin, vaarille pienenä yllätyksenä ja onneksi ajovalot säästyivat, mutta sumuvalot menivät rikki lantalikon piikeistä, kun ne menivät siitä Simcan keulasta läpi. Koska moottori oli siinä autossa takana, matka koululle saattoi alkaa. Piikkien jättämt reiät paikattiin myöhemmin kolarikorjaamolla.

Lue lisää

hyvä peli lämmitykseen, mikäli oli sähköt. Itse muistan vuodelta -69, kun isäni 361 Valmetissa oli akut niin huonolla hapella, ettei sitä saanut startista käyntiin, uudet oli tilattu, mutta toimitusaika oli jotakin luokkaa kaksi-kolme viikkoa. Vaikka Valmetti olikin aikalaiseksi hyvä lähtemään käyntiin, silloin oli talvella vielä pakkastakin, joten aamu alkoi veden keittämisellä ja keittolevyn laitolla öljypohjaan. Sen jälkeen remmisiiva paikoilleen, kiehuvat vedet moottoriin, pitkä köysi siivapyörän ympärille ja ulosotto päälle. Tässä kohtaa astuin kuvaan minä, 4-vuotiaana. Menin istumaan kuskin paikalle ja käänsin virta-avaimesta 4 tuuman jakoavaimella (sormilla ei jaksanut)startti lähti laiskasti pyörittämään, samalla isä veti käsin köydestä ja niin Valmetti pärähti käyntiin. Tätä jatkui muutaman viikon ajan, kunnes uudet akut tulivat ja vapauduin starttiapulaisen virasta. Jotenkin tämä on jäänyt mieleen, vaikka en ollut sen vanhempi. Erityisesti se, että ulkona oli todella kylmä ja kun traktori lähti käyntiin, oli traktoritallissa älyttömästi savua, joka haisi pahalle.

olikin kirjoitti:

hyvä peli lämmitykseen, mikäli oli sähköt. Itse muistan vuodelta -69, kun isäni 361 Valmetissa oli akut niin huonolla hapella, ettei sitä saanut startista käyntiin, uudet oli tilattu, mutta toimitusaika oli jotakin luokkaa kaksi-kolme viikkoa. Vaikka Valmetti olikin aikalaiseksi hyvä lähtemään käyntiin, silloin oli talvella vielä pakkastakin, joten aamu alkoi veden keittämisellä ja keittolevyn laitolla öljypohjaan. Sen jälkeen remmisiiva paikoilleen, kiehuvat vedet moottoriin, pitkä köysi siivapyörän ympärille ja ulosotto päälle. Tässä kohtaa astuin kuvaan minä, 4-vuotiaana. Menin istumaan kuskin paikalle ja käänsin virta-avaimesta 4 tuuman jakoavaimella (sormilla ei jaksanut)startti lähti laiskasti pyörittämään, samalla isä veti käsin köydestä ja niin Valmetti pärähti käyntiin. Tätä jatkui muutaman viikon ajan, kunnes uudet akut tulivat ja vapauduin starttiapulaisen virasta. Jotenkin tämä on jäänyt mieleen, vaikka en ollut sen vanhempi. Erityisesti se, että ulkona oli todella kylmä ja kun traktori lähti käyntiin, oli traktoritallissa älyttömästi savua, joka haisi pahalle.

Lue lisää

Meillä oli kans Majurin akut ihan lusuna ja sitä käynnistettiin monasti, että oli kierrettu sitolkkaremmi, se hevosen valjaista nahkainen hihna, hihnapyörään ja faija kiskoi siitä, samalla minun piti painaa sitä starttivipua. Lähtihän se majuri käyntiin.

Samanlaista käynnistystä oli kavereidenkin kotona nuffille, erotuksella vain, että kolme poikaa kiskoi sitä remmiä ja muori starttasi nuffia, oli perheessä isä kuollut vähän aiemmin ja perhe sinnikkäästi pyöritti sitä maatilaa.

olikin kirjoitti:

hyvä peli lämmitykseen, mikäli oli sähköt. Itse muistan vuodelta -69, kun isäni 361 Valmetissa oli akut niin huonolla hapella, ettei sitä saanut startista käyntiin, uudet oli tilattu, mutta toimitusaika oli jotakin luokkaa kaksi-kolme viikkoa. Vaikka Valmetti olikin aikalaiseksi hyvä lähtemään käyntiin, silloin oli talvella vielä pakkastakin, joten aamu alkoi veden keittämisellä ja keittolevyn laitolla öljypohjaan. Sen jälkeen remmisiiva paikoilleen, kiehuvat vedet moottoriin, pitkä köysi siivapyörän ympärille ja ulosotto päälle. Tässä kohtaa astuin kuvaan minä, 4-vuotiaana. Menin istumaan kuskin paikalle ja käänsin virta-avaimesta 4 tuuman jakoavaimella (sormilla ei jaksanut)startti lähti laiskasti pyörittämään, samalla isä veti käsin köydestä ja niin Valmetti pärähti käyntiin. Tätä jatkui muutaman viikon ajan, kunnes uudet akut tulivat ja vapauduin starttiapulaisen virasta. Jotenkin tämä on jäänyt mieleen, vaikka en ollut sen vanhempi. Erityisesti se, että ulkona oli todella kylmä ja kun traktori lähti käyntiin, oli traktoritallissa älyttömästi savua, joka haisi pahalle.

Lue lisää

sähkölämmitin, jota myi SOK ja vain jäsenilleen. Että oli meidänkin ukko kateellinen naapurin miehelle, kun tämä osulan jäsenenä sai semmoisen ostaa ja hän ei saannut semmoista.
tosiasiassa se naapurikaan ei sillä sitten mitään tehnyt, ei se mitään jaksanut lämmittää. vaikka kuinka oli öljypojassa.

magneetilla kiinnitettävä kirjoitti:

sähkölämmitin, jota myi SOK ja vain jäsenilleen. Että oli meidänkin ukko kateellinen naapurin miehelle, kun tämä osulan jäsenenä sai semmoisen ostaa ja hän ei saannut semmoista.
tosiasiassa se naapurikaan ei sillä sitten mitään tehnyt, ei se mitään jaksanut lämmittää. vaikka kuinka oli öljypojassa.

Lue lisää

Oliskohan se ollut -70 luvulla, minullakin pyöri nurkissa joskus sellainen. Oliskohan ollut suvussa Osuuskaupan jäseniä, koska itse en ainakaan ole sitä ostanut. Sillä ei tosiaankaan tehnyt muuta, kuin mahdollisesti naapurin kateelliseksi.

hyvinkin kirjoitti:

Oliskohan se ollut -70 luvulla, minullakin pyöri nurkissa joskus sellainen. Oliskohan ollut suvussa Osuuskaupan jäseniä, koska itse en ainakaan ole sitä ostanut. Sillä ei tosiaankaan tehnyt muuta, kuin mahdollisesti naapurin kateelliseksi.

Lue lisää

250w ja ulkopuolelta lämmittävänä ei tuo tunnu missään. Mieli teki ostaa, kun oli niin kätevä, mutta ostamatta jäi.

kylmäkäynnistykset.... kirjoitti:

aika hurjia silloin ennen. Lohkolämmittimiä ei ollut ja monasti ei juuri sähköäkään. Kaasutohoista ei tiedetty mitään. Ihme ettei niitä traktoreita enempi syttynyt palamaan, niin paljon kaiken maailman nuotioilla niitä traktoreita kärvennettiin.
Mieleeni tulee eräs "kylmäkäynnistys", enoillani oli yhteinen Simca 1000E (se jolla ei mitään tee..) ja vanhimmalla enollani oli lisäksi vielä kultamaha Ferguson 35 diesel, joka oli taatusti huono lähtemään käyntiin. Tätini oli katkaissut luistellessa järvenjäällä railoon jalkansa ja siksi häntä piti kuljettaa kouluun jalka kipsattuna. Simca ei tapansa mukaan käynnistynyt startista ja kukaan ei sitä jaksanut työntää kovassa pakkasessa käyntiinkään, joten kultamaha ferkku oli herätettävä henkiin ensiksi, että sillä voitiin hinata Simcaa. Mummon keittolevyllä kuumennettiin öljypohjaa, semmoinen "lättähatun" näköinen keittolevy joka vei paljon sähköä ja kuumeneminen kesti valovuosia... Eno oli asentanut alkeellisen letkulämmittimen siihen kultamahaan syylerin alavesiletkuun (calix) ja lisäksi oli vielä Start-pilot suihketta. Näiden kolmen elementin voimalla fergu pörähtikin käyntiin ja koska alkoi olla jo melkoisen kiire unohtui tietty se mummon keittolevy sinne öljypohjan alle pölkkyjen varaan ja eno ostikin sitten myöhemmin mummolle uuden... Fergussa oli perässä lantatalikko ja kukaan ei ehtinyt sitä sieltä perästä irroittamaan, kun jo hinattiin sitä Simcaa. Vaari oli siellä Simcan puikoissa ja tietty se autonen viimein pärähti käyntiin, vaarille pienenä yllätyksenä ja onneksi ajovalot säästyivat, mutta sumuvalot menivät rikki lantalikon piikeistä, kun ne menivät siitä Simcan keulasta läpi. Koska moottori oli siinä autossa takana, matka koululle saattoi alkaa. Piikkien jättämt reiät paikattiin myöhemmin kolarikorjaamolla.

Lue lisää

Simca tonniin täytyi antaa, kun keittolevyä ei ollut. Äidiltä rauta lainaksi. Kippilaudalla öljypohjaa vasten tiili toisessa päässä painona.
Näin lauantai-iltapäivän valmistelut alkoi.
Kun yöllä tuli kotiin, niin Simca navetan parvelle, heinäkasa koneen päälle.
Näin pääsi sunnuntaina jatkamaan tärkeitä reissuja.
Tanssipaikalla oli avuliaita koneen käyttäjiä. Pitivät moottorin lämpimänä samalla kun tytönkin.
Voi nuita aikoja!

lämpöä. kirjoitti:

Simca tonniin täytyi antaa, kun keittolevyä ei ollut. Äidiltä rauta lainaksi. Kippilaudalla öljypohjaa vasten tiili toisessa päässä painona.
Näin lauantai-iltapäivän valmistelut alkoi.
Kun yöllä tuli kotiin, niin Simca navetan parvelle, heinäkasa koneen päälle.
Näin pääsi sunnuntaina jatkamaan tärkeitä reissuja.
Tanssipaikalla oli avuliaita koneen käyttäjiä. Pitivät moottorin lämpimänä samalla kun tytönkin.
Voi nuita aikoja!

Lue lisää

Emännän piti lähteä 100A:lla töihin, mutta roikka ei ollut yhdistänyt lämmittimeen sähköä.
Otettiin mäkistartti, mutta ei tulosta. Työnnettiin vielä toinenkin mäki alas, mutta ei.
Toisena autona oli Rättisitikka. Se käynnistyi, mutta olisi ollut kylmä ajaa 60 km sivu.
Niimpä sillä hinaamaan Datsunia. Sanoin emännälle, että hinataan huoltoasemalle asti 1,5 km jos ei lähde käyntiin aikaisemmin.
Emäntä nykäisi ja naru poikki. Ei tietenkään huomannut mitään, kun lasit jäässä ym. vaan körötteli huoltoasemalle asti, vaikka olisi ollut kiire töihin! Siellä vasta huomasi tulleensa yksin.
No hätä. Vielä oli N84 Volvo. Ihmeeksi se käynnistyi ja sillä saatiin Amppeeri käyntiin.
Kalustoa oli tien sivussa hetken , kuin Raatteen tiellä.

magneetilla kiinnitettävä kirjoitti:

sähkölämmitin, jota myi SOK ja vain jäsenilleen. Että oli meidänkin ukko kateellinen naapurin miehelle, kun tämä osulan jäsenenä sai semmoisen ostaa ja hän ei saannut semmoista.
tosiasiassa se naapurikaan ei sillä sitten mitään tehnyt, ei se mitään jaksanut lämmittää. vaikka kuinka oli öljypojassa.

Lue lisää

naapurissa semmonen on vieläkin talvisin käytössä. Koko yön aina paahtaa ja jos ei diisseli aamulla pärähdä niin temppuilee lisää

magneetilla kiinnitettävä kirjoitti:

sähkölämmitin, jota myi SOK ja vain jäsenilleen. Että oli meidänkin ukko kateellinen naapurin miehelle, kun tämä osulan jäsenenä sai semmoisen ostaa ja hän ei saannut semmoista.
tosiasiassa se naapurikaan ei sillä sitten mitään tehnyt, ei se mitään jaksanut lämmittää. vaikka kuinka oli öljypojassa.

Lue lisää

Se magneettinen öljypohjanlämmitin on mulla joskus vieläkin käytössä. Nimittäin joskus varuiksi paukkupakkasilla se on ollut mukava tökätä Vallun löpötankin alle. Tulipa ajettua eräskin kylmä talvi kesälaadulla ,eikä tuskan nujua. Kun oli tuo pyykkikurikkaa muistuttava punainen kovamuovinen magneettilätkä. Sähköjohtokin on pitänyt uusia jo kaksi kertaa.

70-luvulla kirjoitti:

Emännän piti lähteä 100A:lla töihin, mutta roikka ei ollut yhdistänyt lämmittimeen sähköä.
Otettiin mäkistartti, mutta ei tulosta. Työnnettiin vielä toinenkin mäki alas, mutta ei.
Toisena autona oli Rättisitikka. Se käynnistyi, mutta olisi ollut kylmä ajaa 60 km sivu.
Niimpä sillä hinaamaan Datsunia. Sanoin emännälle, että hinataan huoltoasemalle asti 1,5 km jos ei lähde käyntiin aikaisemmin.
Emäntä nykäisi ja naru poikki. Ei tietenkään huomannut mitään, kun lasit jäässä ym. vaan körötteli huoltoasemalle asti, vaikka olisi ollut kiire töihin! Siellä vasta huomasi tulleensa yksin.
No hätä. Vielä oli N84 Volvo. Ihmeeksi se käynnistyi ja sillä saatiin Amppeeri käyntiin.
Kalustoa oli tien sivussa hetken , kuin Raatteen tiellä.

Lue lisää

Jotkut varmaan muistavat Englantilaisen laatuauton Vivan ja sen varman käynnistymisen varsinkin hieman kosteana aamuna, parhaimmillaan se oli räntää vielä sataessa taivaalta.
Kavereillani oli autoliike keskisuuressa etelä Suomen kaupungissa ja heillä oli siinä pihalla yksi Range-Rover käynnissä juuri sopivasti josta poistettiin tuulilasista yöllä satanutta räntää, kun pihalle asteli naapurikiinteistön epätoivoinen Vivan omistava perheenisä, jonka Viva ei nyt jostain syystä käynnistynyt, että saisiko hän mahdollisesti hinausapua käynnistykseen.
Jo vain! Viva hinausliinaan ja Range-Rover lähti tuimasti liikkeelle Isonpaavolankatua kortteli ympäri ja lopuksi Karjalankadun kautta takaisin pihalle. Joko lähti käymään, kaverit kysyivät. Ja v..tut lähteny, ei saannut edes rattilukkoa pois päältä. Oli siinä perheenisä suivaantuneena paiskannut Vivan oven kiinni niin, että loputkin rännät tippuivat ja läksi talsimaan bussipysäkille töihin ehtiäkseen.

Vivalle kyytiä kirjoitti:

Jotkut varmaan muistavat Englantilaisen laatuauton Vivan ja sen varman käynnistymisen varsinkin hieman kosteana aamuna, parhaimmillaan se oli räntää vielä sataessa taivaalta.
Kavereillani oli autoliike keskisuuressa etelä Suomen kaupungissa ja heillä oli siinä pihalla yksi Range-Rover käynnissä juuri sopivasti josta poistettiin tuulilasista yöllä satanutta räntää, kun pihalle asteli naapurikiinteistön epätoivoinen Vivan omistava perheenisä, jonka Viva ei nyt jostain syystä käynnistynyt, että saisiko hän mahdollisesti hinausapua käynnistykseen.
Jo vain! Viva hinausliinaan ja Range-Rover lähti tuimasti liikkeelle Isonpaavolankatua kortteli ympäri ja lopuksi Karjalankadun kautta takaisin pihalle. Joko lähti käymään, kaverit kysyivät. Ja v..tut lähteny, ei saannut edes rattilukkoa pois päältä. Oli siinä perheenisä suivaantuneena paiskannut Vivan oven kiinni niin, että loputkin rännät tippuivat ja läksi talsimaan bussipysäkille töihin ehtiäkseen.

Lue lisää

Jäi tuo traktori juttu kokonaan kertomatta, pojilla oli myynnissä siinä liikkeessä Porche -58 ja se oli laitettu myyntiin lehti-ilmoitukseen muiden mukaan ja ajattelematta sen kummemin, miten hurjan kysynnän tuo aiheuttaa, kun hintakin oli varsin sopiva. Kysyjien pettymykseksi heidän piti kuitenkin todeta, että kyseessä oli traktori, eikä haluttu antiikkiauto.
Yksi kyselijöistä oli kuitenkin vakio renkaanpotkija hieman pidemmästä matkaa, eivät pojat voinneet vastustaa kiusausta, kun ensimmäinen kysymys oli, että minkä värinen? -Joo punainen on, entä monipaikkainen? Tässä vaiheessa Veikko oli vilkaisut lokasuojan päällä olevaa putkikaarta ja sanonut tiukasti, kaksipaikkainen. Älkää myykö, mä tuun ihan heti ja vajaan tunnin päästä olikin sitten kaksipaikkaisella Porsche-traktorilla sadatteleva asiakas vierellään, väittäen pojille, että tekivät tämän hänelle ihan tahallaan ja ajattivat suotta, kun hän luuli tulleensa autoa katsomaan.

taisi olla kirjoitti:

250w ja ulkopuolelta lämmittävänä ei tuo tunnu missään. Mieli teki ostaa, kun oli niin kätevä, mutta ostamatta jäi.

Huutokaupasta tuli hankittua muutamia vuosia sitten.Oli lähes iskemätön ja alkuperäinen laatikko.Ongelma vaan ensin ettei millään tahtonut pysyä kiinni edes lohkon kyljessä.Varmaankin palovaaran takia myös heikkotehoinen.Tosin moiselle laitteelle ei tänäpäivänä tippuisi edes myyntilupaa palovaaran takia.

Oltiin kerran ehkä 70-luvun alussa traktorilla kansalaisopiston hitsauskurssilla. Matkaa ei ollu kuin 2 km sivu, talvi ja kylmä keli. MF 35 kovalevykopilla, isä ajoi ja olin takana kyydissä työntövarrenkorvakkoon tehdyllä istuimella. Palatesa puolimatkassa poliisit piti ratsiaa. Toinen kyseli papereita ja toinen alkoi kattoa ajovaloja "matolaatikolla" sellaisella mitä vielä katsureilla oli 15 v sitten. Fergun ainoan takavalon johto oli irti ja lamppu pimeä kun se sama piuha vei sähköä myös työvalolle joka oli ollut viimeksi käytössä. Kieräytin johtojen päät yhteen niin valoja tarkasteleva poliisi totesi takavalon olevan kunnossa. Hyvää matkaa! oli kahdesta suusta toivotettu illanjatko.

Vaimoni kertomaa -60 luvun lopulta:
Heillä Taavetin perässä "pentulaatikoksi" kutsuttu loota vetovarsissa. Tällä mööpelillä isäntä, emäntä ja viisi muksua tekivät reissuja 15 km. päähän kylille asti.
Rouvani muistelee, että äiti ja nuorin lapsista olisi istuneet pressukopissa kuskin takana ja neljä vanhinta pentulootassa.
Vaimoni - silloin jo lähes rippikouluiässä - oli häpeillyt ja valitellut, että "en kyllä tässä istu kun ihmisten ilmoille mennään". Toiseksi vanhin siihen tokaisee: "seiso sitten"..ja eikun taas menoksi.

minut pantiin siihen "pentulootaan". Oli kevätkylvöjen aika ja iltakin jo pitkällä. Isäukolla tuntui olevan kiire kotiin kun ajoi pellolta lähtiessä sellaisen pienehkön kuopan yli vauhdilla ja koko loota tippui pellolle. Siellä minä istua kökötin pellolla lootassa ja yhtäkkiä tajusin ettei se huomannut mitään. Piru vieköön jalat alle ja juoksemalla majurin perään.

80- luvulla parisataa heppaiseksi turbotetulla ja nopeutetulla 12145 Zetorilla ohi henkilöautosta. Epäonneksi sattui olemaan siviilipukuinen poliisi siviiliautolla. Siinä vähän tukisteltiin kuljettajaa ja isäntää. Jouduttiin katsikonttorille näyttämään myöhemmin konetta, ettei se kulje lujempaa kuin 40 kymppiä. Mietittiin että ei perkele kyllä aleta hyvää vehjettä katkaisemaan ja hidastamaan. Ratkaisuksi keksittiin vaihtaa keppiin uusi pää, jonka kaavio oli toisin päin! Näin insinööri konttorilla ajoi urku auki 2 sella (luuli ajavansa 4 sella) ja totesi että nyt tää ei kyllä enää kulje varmaan kun 25 kilsaa tunnissa..... Saatiin kilvet sillä konstilla takaisin.

P.Ölvästi kirjoitti:

80- luvulla parisataa heppaiseksi turbotetulla ja nopeutetulla 12145 Zetorilla ohi henkilöautosta. Epäonneksi sattui olemaan siviilipukuinen poliisi siviiliautolla. Siinä vähän tukisteltiin kuljettajaa ja isäntää. Jouduttiin katsikonttorille näyttämään myöhemmin konetta, ettei se kulje lujempaa kuin 40 kymppiä. Mietittiin että ei perkele kyllä aleta hyvää vehjettä katkaisemaan ja hidastamaan. Ratkaisuksi keksittiin vaihtaa keppiin uusi pää, jonka kaavio oli toisin päin! Näin insinööri konttorilla ajoi urku auki 2 sella (luuli ajavansa 4 sella) ja totesi että nyt tää ei kyllä enää kulje varmaan kun 25 kilsaa tunnissa..... Saatiin kilvet sillä konstilla takaisin.

Lue lisää

tietää et sulta voipi kilvet lähtee uudelleen. joku poliisi voi näet lukee ton.

Tuohon harmaan Fergusonin hankintaan liittyi
veljeksillä melkoinen riita, kun toinen veljistä
tuo erikoisempi oli sitä mieltä, että tälläisen
tilan kaikki rahat menevät tuohon traktoriin ja
siten vastusti melkoisesti hankintaa.
Vähemmän erikoisempi veli sai kuitenkin tahtonsa
läpi ja ilmeisesti osti tuon Fergusonin melko
omapäisesti.
Varsin pian kuitenkin toinenkin tajusi traktorin
edut viljelyksessä, kun hänelle jäivät nuo
hevosella tehtävät yksinkertaisemmat työt keväisin
jyrääminen pääasiassa, kun hän ei suostunut
lainkaan ajamaan tuota traktoria. Hän ostikin
jyrän tuon traktorin perään ja siten hän pääsi
luistamaan jyräyksestäkin.
Hän oli melkoinen luistamaan tilan töistä, vaikka
ei luistanutkaan sitten rahan jaossa, maitotilin
osuuden hän osasi vaatia hyvinkin tarkkaan,
vaikka se ei ihan niin yksinkertaisesti olisi
kuulunutkaan kokonaan hänelle, kun tuo maitotili
ei ollut aivan kokonaan puhdasta tuloa. Hänen
tehtävänään oli tehdä metsässä polttorankoja
talven aikana, jossa hän uskosti kulkikin pitkin
talvea jalkaisin tuhtien eväiden kera. Matkalla
oli parikin siirtolaisten asuttamaa taloa, joten
hän kävi lämmittelemässä matkan varrella hyvin
ahkeraan ja varustautui kotimatkalla hyvissä ajoin
illan tullen.
Keväällä sitten koittikin toiselle veljekselle
aikamoinen yllätys, kun hän oli lähdössä hakemaan
niitä talven aikana kasattuja polttorankoja sillä
Fergusonilla, kun koko talven ahertanut velipoika
kehoitti ottamaan kirveen mukaansa, jos aikoi
tuoda polttopuita sieltä metsästä. Yhtään ranka-
kasaa ei ollut ilmestynyt talven aikana sinne
palstatien laitaan.

Oli ukkeli tullut paikaliseen traktoriliikeesen joka edusti foordeja repun läjäyttänyt pöytään ja kaivellut todella palveleestaan repusta myyjälle rahat raktorista,Kaupat oli tehty ja hyvillä mielin ukkeli ajeli sillä kotiinsa oli hommiaan tehnyt ja epäonnekseen ajanut fordinsa navetan ylisille ja eihän se sen painoa kestänyt se rojahti tyhjään navettaan.. siitäkös häpeä uusi rkatori ja katon läpi navettaan...
Oli mennyt jonkin aika ja samamies taas liikeesä ostamassa uutta samanlaista raktoria no kaupat oli tehty ja rahat saatu ei siinä mitään.. oli tullut sitten takuu-huoltojen aika.huoltomies alkanut osia autosta hakemaan niin oli ukkeli hattukourassa mutissut hiljaa jospa tuolta navetasta....Huoltomies ihmetellyt miksi sieltä osia ?? Ja meneet yhdesä katsomaan niin siellähän se uuden karhea foorti oli ollut josta ottaa toiseen uuteen osia koska ei raaskinut seinää hajoittaa navetastaan että olisi saanut raktorinsa pois.Tarinan loppua en muista miten tässä oli käynyt jäikö se toinen foorti ikiajoiksi navettaan museoiduksi.

jäpää kirjoitti:

Oli ukkeli tullut paikaliseen traktoriliikeesen joka edusti foordeja repun läjäyttänyt pöytään ja kaivellut todella palveleestaan repusta myyjälle rahat raktorista,Kaupat oli tehty ja hyvillä mielin ukkeli ajeli sillä kotiinsa oli hommiaan tehnyt ja epäonnekseen ajanut fordinsa navetan ylisille ja eihän se sen painoa kestänyt se rojahti tyhjään navettaan.. siitäkös häpeä uusi rkatori ja katon läpi navettaan...
Oli mennyt jonkin aika ja samamies taas liikeesä ostamassa uutta samanlaista raktoria no kaupat oli tehty ja rahat saatu ei siinä mitään.. oli tullut sitten takuu-huoltojen aika.huoltomies alkanut osia autosta hakemaan niin oli ukkeli hattukourassa mutissut hiljaa jospa tuolta navetasta....Huoltomies ihmetellyt miksi sieltä osia ?? Ja meneet yhdesä katsomaan niin siellähän se uuden karhea foorti oli ollut josta ottaa toiseen uuteen osia koska ei raaskinut seinää hajoittaa navetastaan että olisi saanut raktorinsa pois.Tarinan loppua en muista miten tässä oli käynyt jäikö se toinen foorti ikiajoiksi navettaan museoiduksi.

Lue lisää

Isäni kertoi taannoin varsin erikoisesta traktorikaupasta ja traktorin ostanut papparainen vielä lisää minulle: Äveriäs vanhapoikaisäntä oli ostanut uuden Fordson Major dieselin 50-luvun alussa ja hieman sillä ajellutkin, mitään töitä hän ei kaiketi ehtinyt sillä tekemään, kun eturengas puhkesi kyläkaupan pihalle, ilmeisesti hevosenkengästä irronnut naula oli sen rikkonut. Tästä niin suunnattomasti traktoriinsa pettynyt omistaja päätti niiltä sijoltaan myydä tuon traktorin, isänikin sai tiedon tuosta traktorin myynnistä ja kiirehti paikalle ostamaan tuota silloin niin haluttua diesel traktoria, vaan myöhästyi hieman ja kauppaa lähempänä ollut kuorma-autoilija ehti ensin, ostaen tietysti tuon traktorin.
Kauppaan olivat kuuluneet kaikki, mikä vain muistutti tuosta traktorista, työkoneet ja erikoisin oli täysin käyttämätön peräkärry, joka oli tehty riihen sisälle ajattelematta lainkaan, miten se saadaan sieltä ulos suurentamatta oviaukkoa. Myyjä ei kuitenkaan suostunut, että oviaukkoa olisi suurennettu, joten tuo uusi kärry piti purkaa osiin vielä palasina ulos sieltä riihestä, että kaupan ehdot toteutuivat.
Tuo Fordson Major olikin sitten tällä kuorma-autoilijalla varsin pitkään, siihen asennettiin etukuormaaja ja sillä kuormattiin soraa melkoiset määrät vuosien varrella. Olin nuorena miehenä töissä siinä liikkeessä tuolloin, kun tuo traktori sitten vaihdettiin uuteen koneeseen aikanaan.

Jeppe Niilonpoika kirjoitti:

Isäni kertoi taannoin varsin erikoisesta traktorikaupasta ja traktorin ostanut papparainen vielä lisää minulle: Äveriäs vanhapoikaisäntä oli ostanut uuden Fordson Major dieselin 50-luvun alussa ja hieman sillä ajellutkin, mitään töitä hän ei kaiketi ehtinyt sillä tekemään, kun eturengas puhkesi kyläkaupan pihalle, ilmeisesti hevosenkengästä irronnut naula oli sen rikkonut. Tästä niin suunnattomasti traktoriinsa pettynyt omistaja päätti niiltä sijoltaan myydä tuon traktorin, isänikin sai tiedon tuosta traktorin myynnistä ja kiirehti paikalle ostamaan tuota silloin niin haluttua diesel traktoria, vaan myöhästyi hieman ja kauppaa lähempänä ollut kuorma-autoilija ehti ensin, ostaen tietysti tuon traktorin.
Kauppaan olivat kuuluneet kaikki, mikä vain muistutti tuosta traktorista, työkoneet ja erikoisin oli täysin käyttämätön peräkärry, joka oli tehty riihen sisälle ajattelematta lainkaan, miten se saadaan sieltä ulos suurentamatta oviaukkoa. Myyjä ei kuitenkaan suostunut, että oviaukkoa olisi suurennettu, joten tuo uusi kärry piti purkaa osiin vielä palasina ulos sieltä riihestä, että kaupan ehdot toteutuivat.
Tuo Fordson Major olikin sitten tällä kuorma-autoilijalla varsin pitkään, siihen asennettiin etukuormaaja ja sillä kuormattiin soraa melkoiset määrät vuosien varrella. Olin nuorena miehenä töissä siinä liikkeessä tuolloin, kun tuo traktori sitten vaihdettiin uuteen koneeseen aikanaan.

Lue lisää

Juttu kertoo vanhapoika veljeksistä,tapahtuma paikka ehkä jossain kyrönmaan ja Seinäjoen välillä. Ko. veljekset innostuivat tekemään Majoriinsa perusteellisen remontin syystöiden jälkeen. Eikun Majori "pillan päreiksi",no tuli pakkaset ja kokoamisesta ei tullut kylmässä mitään. Keksivät, että voisihan tuota koota talon vinttikammarin lämmössä talvella iltapuhteeksi ja pakkaselta paossa. Ja kun toukoaika tuli, oli Majorikin valmiiksi koottuna TALON VINTTIKAMMARISSA.Mahtoi siinä olla välikaton niskat lujalla??

Maanilveilijä kirjoitti:

Juttu kertoo vanhapoika veljeksistä,tapahtuma paikka ehkä jossain kyrönmaan ja Seinäjoen välillä. Ko. veljekset innostuivat tekemään Majoriinsa perusteellisen remontin syystöiden jälkeen. Eikun Majori "pillan päreiksi",no tuli pakkaset ja kokoamisesta ei tullut kylmässä mitään. Keksivät, että voisihan tuota koota talon vinttikammarin lämmössä talvella iltapuhteeksi ja pakkaselta paossa. Ja kun toukoaika tuli, oli Majorikin valmiiksi koottuna TALON VINTTIKAMMARISSA.Mahtoi siinä olla välikaton niskat lujalla??

Lue lisää

kerran sellainen jäynä työmaalla että ei ensiksi juuri naurattanut...

Eräällä teollisuushallin rakennustyömaalla jätin kaivinkoneen rakennuksen perustusten sisäpuolelle perjantai-iltana kun tarkoitus oli vielä maanantaina tehdä viimeistelyjä ja viedä kone sitten seuraavalle työmaalle.

Ko työmaa oli hieman aikataulusta jäljessä, ja työnjohtaja oli saanut neuvoteltua minun tietämättäni seinäelementtien pystytyksen viikonlopuksi, näin saataisiin aikataulua kirittyä kiinni. No lauantaina kun elementtejä piti pystyttää sanoi työnjohtaja että jättäävät päädyn auki, jotta saadaan lopputasaus tehtyä ja kone pois sisältä.

Homma oli mennyt muuten oivasti, mutta nosturiauton kuljettaja tunnisti kenen kaivinkone hallissa kököttää, ja sai suostuteltua työmiehet pikku jekkuun. -PÄÄTYYN MÄTETTIIN MYÖS ELEMENTIT-, ja koko rakennuksen kyseisessä päässä ei ollut ainuttakaan isoa ovea.

Kun maanantaina menin työmaalle nousi hiki otsalle ja perkeleitä sinkoili ilmassa! Enhän vielä siinä vaiheessa tiennyt että päätyelementit olivat vain yläpäästään 50*150 lankuilla tuettu paikoilleen jotta kepponen olisi täydellinen.

Hetken päästä paikalle tulee myös työnjohtaja, jolta meinasi päästä itku. Melkein samassa paikalle kaarsi tuttu nosturiauto ja pystytysporukka poistamaan 2 elementtiä.

-KYLLÄ HELPOTTI-

Oltiin 70-luvun puolenvälin kieppeillä opiskelemassa Maanviljelyskoulussa ja piti hakea kaverin kanssa Cortinalla poikia pois kippolasta kaupungista.
Kurvattiin siihen kippolan pihaan parkkiin sillä punaisella Cortinalla ja paineltiin sisälle sinne kippolaan. Pojat oli ehtiny häippäseen sieltä johonki toiseen paikkaan ja lähdettiin kaverin kanssa saman tien ulos autolle.
Kaveri avas oven siitä Cortiinasta ihan normaalisti ja pisti sen vielä käyntiinkin, mutta sitten alettiin vilkuileen, että ei oo radiota kojelaudassa ja lattiamatotkin on vähän erilaiset, niin perkele eihän me oltu edes omassa autossakaan. Siihen samaan parkkiin oli tullut yksi kuplavolkkari ja tää saman värine Cortina lisää ja mehän mentiin vahingossa sitten siihen vieraaseen Cortinaan sisälle.
Vähän oltiin vauhkona, että jos joku huomasi ja pistettin vähin äänin ovet lukkoo siitä toisesta autosta ja häippästiin poikia ettii toisesta kippolasta.

P.Ölvästi kirjoitti:

kerran sellainen jäynä työmaalla että ei ensiksi juuri naurattanut...

Eräällä teollisuushallin rakennustyömaalla jätin kaivinkoneen rakennuksen perustusten sisäpuolelle perjantai-iltana kun tarkoitus oli vielä maanantaina tehdä viimeistelyjä ja viedä kone sitten seuraavalle työmaalle.

Ko työmaa oli hieman aikataulusta jäljessä, ja työnjohtaja oli saanut neuvoteltua minun tietämättäni seinäelementtien pystytyksen viikonlopuksi, näin saataisiin aikataulua kirittyä kiinni. No lauantaina kun elementtejä piti pystyttää sanoi työnjohtaja että jättäävät päädyn auki, jotta saadaan lopputasaus tehtyä ja kone pois sisältä.

Homma oli mennyt muuten oivasti, mutta nosturiauton kuljettaja tunnisti kenen kaivinkone hallissa kököttää, ja sai suostuteltua työmiehet pikku jekkuun. -PÄÄTYYN MÄTETTIIN MYÖS ELEMENTIT-, ja koko rakennuksen kyseisessä päässä ei ollut ainuttakaan isoa ovea.

Kun maanantaina menin työmaalle nousi hiki otsalle ja perkeleitä sinkoili ilmassa! Enhän vielä siinä vaiheessa tiennyt että päätyelementit olivat vain yläpäästään 50*150 lankuilla tuettu paikoilleen jotta kepponen olisi täydellinen.

Hetken päästä paikalle tulee myös työnjohtaja, jolta meinasi päästä itku. Melkein samassa paikalle kaarsi tuttu nosturiauto ja pystytysporukka poistamaan 2 elementtiä.

-KYLLÄ HELPOTTI-

Lue lisää

Kuulin tän jutun jokunen vuosi sitten, voi olla ihan legendaa, mut kerron silti, kun kaverilla oli ihan silmäterä Datsun 100A ja lähti lomalle etelään, nii jätti sen kaverilleen lentoasemalla kotiin talliin vietäväksi ja sitten sillä satiaisella piti tulla kaveri hakeen taas lentoasemalta parin viikon päästä.
No, kaverihan haettiin ihan toisella autolla sieltä lentoasemalta ja kuski ihan vaikeena, kun kaveri huolestuneena kyselee, et miks hänen Datsunilla ei tultu hakee. No, kotona kaveri sipasee heti kyydistä päästyää autotalliisa ja on halvaantuu täysin, kun siellä on satiainen ihan tuhanne rutussa. Oli kaverit hakenu romulasta ihan samanvärisen Datsunin 100A:n ja ruuvanneet siihe kaverin autosta rekisterikilven.

Maanilveilijä kirjoitti:

Juttu kertoo vanhapoika veljeksistä,tapahtuma paikka ehkä jossain kyrönmaan ja Seinäjoen välillä. Ko. veljekset innostuivat tekemään Majoriinsa perusteellisen remontin syystöiden jälkeen. Eikun Majori "pillan päreiksi",no tuli pakkaset ja kokoamisesta ei tullut kylmässä mitään. Keksivät, että voisihan tuota koota talon vinttikammarin lämmössä talvella iltapuhteeksi ja pakkaselta paossa. Ja kun toukoaika tuli, oli Majorikin valmiiksi koottuna TALON VINTTIKAMMARISSA.Mahtoi siinä olla välikaton niskat lujalla??

Lue lisää

Vuonna 1954 kyläämme tuli kaksi uutta Fordson Majori dieselinä ja olivat varsin kovassa käytössä molemmat traktorit tahollaan, peltoa raivattiin vähän joka puolella. Remonttiakin piti tehdä, oli vain käynnyt niin, että huoltoa tehnyt asentaja laittoi vahingossa ison avaimen akun päälle siten, että tuli varsin suljettu virtapiiri ja akku räjähti siinä asentajan vieressä. Ilmeisesti tuo avain sulkin puolet akusta, koska toinen puoli akusta jäi vielä ehjäksi ja omistaja myi sen kylän kenttäsirkkelimiehelle, jolla oli 6v järjestelmällä oleva voimakone sahassaan.

nou hätä! kirjoitti:

Vuonna 1954 kyläämme tuli kaksi uutta Fordson Majori dieselinä ja olivat varsin kovassa käytössä molemmat traktorit tahollaan, peltoa raivattiin vähän joka puolella. Remonttiakin piti tehdä, oli vain käynnyt niin, että huoltoa tehnyt asentaja laittoi vahingossa ison avaimen akun päälle siten, että tuli varsin suljettu virtapiiri ja akku räjähti siinä asentajan vieressä. Ilmeisesti tuo avain sulkin puolet akusta, koska toinen puoli akusta jäi vielä ehjäksi ja omistaja myi sen kylän kenttäsirkkelimiehelle, jolla oli 6v järjestelmällä oleva voimakone sahassaan.

Lue lisää

Majorissa oli 2 kpl 6 voltin akkua sarjaan kytkettynä. Toinen säästyi, mutta sille ei voinut hankkia uutta pariksi, koska se oli jo vanha. Myöhemmin Majoreihin asennettiin neliön muotoisia 12V akkuja, jolloin välikaapelin sai jättää pois

Juxu kirjoitti:

Majorissa oli 2 kpl 6 voltin akkua sarjaan kytkettynä. Toinen säästyi, mutta sille ei voinut hankkia uutta pariksi, koska se oli jo vanha. Myöhemmin Majoreihin asennettiin neliön muotoisia 12V akkuja, jolloin välikaapelin sai jättää pois

Lue lisää

oli kummassakin 12v iso akku alkuperäisenä ja myöhemmin oli niitä kahta 6v akkuja sarjassa, kun ei sitä isompaa akkua saannut. Meilläkin oli pitkään tuon ison akun kuoret vielä uusiokäytössä ruukkuna viherkasveille.

nou hätä! kirjoitti:

oli kummassakin 12v iso akku alkuperäisenä ja myöhemmin oli niitä kahta 6v akkuja sarjassa, kun ei sitä isompaa akkua saannut. Meilläkin oli pitkään tuon ison akun kuoret vielä uusiokäytössä ruukkuna viherkasveille.

Lue lisää

Majorin mukana tulleesta käsikirjasta, lähinnä räjähdyskuvastosta aukeamalla 22 on selvästi 12v Enfo akku ja samanlaisen akun kuoret löytyy vielä meiltä.

nou hätä! kirjoitti:

Majorin mukana tulleesta käsikirjasta, lähinnä räjähdyskuvastosta aukeamalla 22 on selvästi 12v Enfo akku ja samanlaisen akun kuoret löytyy vielä meiltä.

Tietoni perustuu siihen, kun joskus aikoinaan olin myymässä akkuja ja Majoreissa oli aina ollut 2kpl 6V akkua ja minä terävänä kaverina myin niiden sijaan yhden Scanian 12V 140Ah akun. Halvempi versio 120Ah:nakin kyllä riitti. Soveltuvuusluettelo puhui 2x6V puolesta, mutta ne nyt on vain laadittuja luetteloita ja alkuperäinen on silti saattanut olla se 12V

Juxu kirjoitti:

Tietoni perustuu siihen, kun joskus aikoinaan olin myymässä akkuja ja Majoreissa oli aina ollut 2kpl 6V akkua ja minä terävänä kaverina myin niiden sijaan yhden Scanian 12V 140Ah akun. Halvempi versio 120Ah:nakin kyllä riitti. Soveltuvuusluettelo puhui 2x6V puolesta, mutta ne nyt on vain laadittuja luetteloita ja alkuperäinen on silti saattanut olla se 12V

Lue lisää

Jos olen oikein käsittänyt, että akut maksoivat suhteessa aika paljon ja näin jälkeenpäin ajatellen ihan järkevän oloisetkin traktorin omistajat puljasivat huonojen akkujen kanssa suhteellisen uusilla koneilla. Näki traktoreita parkissa kellareiden katolla, navetoiden ajosilloilla ja muilla paikoilla, mistä sai oivan mäkistartin. Olipa yhdellä kaverilla rakennettuna semmoinen lankkuviritys pölkkyjen päälle, mihin hän peruutti majorinsa päivän päätteeksi odottamaan seuraan päivän rientoja.

Akut hinnoissaan kirjoitti:

Jos olen oikein käsittänyt, että akut maksoivat suhteessa aika paljon ja näin jälkeenpäin ajatellen ihan järkevän oloisetkin traktorin omistajat puljasivat huonojen akkujen kanssa suhteellisen uusilla koneilla. Näki traktoreita parkissa kellareiden katolla, navetoiden ajosilloilla ja muilla paikoilla, mistä sai oivan mäkistartin. Olipa yhdellä kaverilla rakennettuna semmoinen lankkuviritys pölkkyjen päälle, mihin hän peruutti majorinsa päivän päätteeksi odottamaan seuraan päivän rientoja.

Lue lisää

Oikein ennenvanhaan-hinnoista ei ole mitään kuvaa, mutta 70-luvun lopun ja 80-luvun alun hinnoista jotain. Ohjehinnat oli omiaan- ja tähtitieteellisiä silloin. Firmassamme ei toki koskaan ohjehintaa pyydettykään, vaan tarjosimme alennetulla hinnalla aina. Yleisimmän, korkeanmallisen 130Ah traktorin akun myyntihinta liikkui merkistä riippuen 500-620 markkaan, 105 Ah akku 440-550 mk, se Majorin (ja Scanian) neliönmuotoinen 140 Ah akku maksoi 650 mk. 6V140Ah akkuparin hinta oli 50 mk enemmän. Fiatin akut olivat kalleimpia, joskin ylivoimaisen tehokkaitakin, taisi amppeereita olla parhaissa jopa 180. Niiden hinta oli, ellen väärin muista, 850 mk. Kuten sanottu: ohjehinnat olivat jotain aivan muuta..
Kun muistellaan, mitä oli tuntipalkat silloin, (ehkä n. 10mk/h) voi todeta akkujen siitäkin paljon halvenneen

Juxu kirjoitti:

Oikein ennenvanhaan-hinnoista ei ole mitään kuvaa, mutta 70-luvun lopun ja 80-luvun alun hinnoista jotain. Ohjehinnat oli omiaan- ja tähtitieteellisiä silloin. Firmassamme ei toki koskaan ohjehintaa pyydettykään, vaan tarjosimme alennetulla hinnalla aina. Yleisimmän, korkeanmallisen 130Ah traktorin akun myyntihinta liikkui merkistä riippuen 500-620 markkaan, 105 Ah akku 440-550 mk, se Majorin (ja Scanian) neliönmuotoinen 140 Ah akku maksoi 650 mk. 6V140Ah akkuparin hinta oli 50 mk enemmän. Fiatin akut olivat kalleimpia, joskin ylivoimaisen tehokkaitakin, taisi amppeereita olla parhaissa jopa 180. Niiden hinta oli, ellen väärin muista, 850 mk. Kuten sanottu: ohjehinnat olivat jotain aivan muuta..
Kun muistellaan, mitä oli tuntipalkat silloin, (ehkä n. 10mk/h) voi todeta akkujen siitäkin paljon halvenneen

Lue lisää

..on tänäpäivänä aika pitkälti tehty halpamaissa, vai kuinka? Mulla ainakin sellainen mielikuva, tai sitten on tullut ostettua "honkajokisia" nuukuuttaan, ja mielikava siitä.

Maanilveilijä kirjoitti:

..on tänäpäivänä aika pitkälti tehty halpamaissa, vai kuinka? Mulla ainakin sellainen mielikuva, tai sitten on tullut ostettua "honkajokisia" nuukuuttaan, ja mielikava siitä.

Lue lisää

Ei ole tietoa tämänhetkisistä merkeistä, mutta itse ostan vain tietynmerkkisiä akkuja, koska tiedän sen merkin laadukkaaksi. Se ei ole honkajoen tai taivalmaan peruja, merkkiä en kuitenkaan kerro, koska siitä syntyisi turha kiista

Juxu kirjoitti:

Ei ole tietoa tämänhetkisistä merkeistä, mutta itse ostan vain tietynmerkkisiä akkuja, koska tiedän sen merkin laadukkaaksi. Se ei ole honkajoen tai taivalmaan peruja, merkkiä en kuitenkaan kerro, koska siitä syntyisi turha kiista

Lue lisää

..akku on niin pieni kustannustekijä traktorihommis, jotta ei sillä oo väliä mihinä se on tehty ja minkä hintaanen. Viimmeeseksi ostin sellaasen muutaman viikon käytös ollehen Valmet 6400:hen, oli muka ollut jotaki vikaa. Totuus oli edelliselle paljastunut, jotta vika olikin laturissa. Sain puoleen hintaan ja normaalin takuun (18kk) ja hyvin pelaa, oliskahan ollut joku Puolas tehty patteri. Oon seurannut jotta kyllä auringon nousun miehetki osaa akun teon, no testitietoihin tietämykseni toki perustuu. Moni hyvä länsimainenkin valmistaja tekee nykyään vain tusinatavaraa.

Akut hinnoissaan kirjoitti:

Jos olen oikein käsittänyt, että akut maksoivat suhteessa aika paljon ja näin jälkeenpäin ajatellen ihan järkevän oloisetkin traktorin omistajat puljasivat huonojen akkujen kanssa suhteellisen uusilla koneilla. Näki traktoreita parkissa kellareiden katolla, navetoiden ajosilloilla ja muilla paikoilla, mistä sai oivan mäkistartin. Olipa yhdellä kaverilla rakennettuna semmoinen lankkuviritys pölkkyjen päälle, mihin hän peruutti majorinsa päivän päätteeksi odottamaan seuraan päivän rientoja.

Lue lisää

Niin ne varmaan oli . Yhdet viljelijä veljekset ,jolla oli vanha väljä major josta akut oli loppuneet jo ajat sitten oli mäki lähdössä ladon ylisiltä. Vilkkaanpaan aikaan se kävi vuorokausi tolkulla riihen takana. Polttoaine ja öljyastia vieressä. Varmaan johtu siitä kun oli työkone perässä eikä viitsineet ottaa pois ja nosto laite ei pitänyt ylhäällä. en tiedä varmaa syytä mutta arvelisin niin

Maanilveilijä kirjoitti:

Juttu kertoo vanhapoika veljeksistä,tapahtuma paikka ehkä jossain kyrönmaan ja Seinäjoen välillä. Ko. veljekset innostuivat tekemään Majoriinsa perusteellisen remontin syystöiden jälkeen. Eikun Majori "pillan päreiksi",no tuli pakkaset ja kokoamisesta ei tullut kylmässä mitään. Keksivät, että voisihan tuota koota talon vinttikammarin lämmössä talvella iltapuhteeksi ja pakkaselta paossa. Ja kun toukoaika tuli, oli Majorikin valmiiksi koottuna TALON VINTTIKAMMARISSA.Mahtoi siinä olla välikaton niskat lujalla??

Lue lisää

Kertooko juttu, miten Fortson sieltä vintiltä saatiin pois mahdollisesti?

Kaveri tossa kävi katsomassa setäänsä amerikassa, piti farmia Milwaukessa ja oli sedältä päässy jo ote lipsumaan siinä farmin pidossa, oli jäännyt puskutraktorikin seisomaan vähäksi aikaa, niin oli heti jo puu kasvanut aisojen väliin. Kaveri sitä selvitti, että aika isoksi oli ehtinyt kasvamaan se puu, ihan tyvi tukki olisi tullut siitä.

eno22 kirjoitti:

Niin ne varmaan oli . Yhdet viljelijä veljekset ,jolla oli vanha väljä major josta akut oli loppuneet jo ajat sitten oli mäki lähdössä ladon ylisiltä. Vilkkaanpaan aikaan se kävi vuorokausi tolkulla riihen takana. Polttoaine ja öljyastia vieressä. Varmaan johtu siitä kun oli työkone perässä eikä viitsineet ottaa pois ja nosto laite ei pitänyt ylhäällä. en tiedä varmaa syytä mutta arvelisin niin

Lue lisää

Itse olin vielä natiainen 70-luvulla,mutta akut oli puheiden mukaan hyvinkin arvokas investointi tuohon aikaan.Lähes kaikki poppakonstit oli käytössä ja kierrätys kunniassa.Kylvökoneen veturina oli 135 fergu joka käynnistettiin aamuisin mäkistartilla.Iltasella taas kone irti ja mäkeen peruutus.Myös eetteri tänäpäivänäkin arvossaan kun viimeiseen asti käytetään ainakin hinnakkat yli puolitoistasataset.

/)/)/ kirjoitti:

Itse olin vielä natiainen 70-luvulla,mutta akut oli puheiden mukaan hyvinkin arvokas investointi tuohon aikaan.Lähes kaikki poppakonstit oli käytössä ja kierrätys kunniassa.Kylvökoneen veturina oli 135 fergu joka käynnistettiin aamuisin mäkistartilla.Iltasella taas kone irti ja mäkeen peruutus.Myös eetteri tänäpäivänäkin arvossaan kun viimeiseen asti käytetään ainakin hinnakkat yli puolitoistasataset.

Lue lisää

Muistan kun ihan järkevät ihmiset temppuili vanhojen akkujen kanssa ja tekivät elämänsä vaikeaksi. Ei varmaan kukaan tänä päivänä lähtisi pari kolme vuotta vanhan auton kanssa liikkelle kaupunkiin huonon akun kanssa, että pitää jättää auto käyntiin parkkipaikalle. Taikka pitäs traktoria parkissa jatkuvasti jossain mäellä.
Sitte tuli mieleen hupasa juttu, kun naapurin poika oli hommissa huoltoasemalla Gulfilla ja toi sieltä semmosen muka vedentislauslaitteen. Semmonen patukka, jossa oli jotain suodatin ainetta sisällä, että ottihan se sammakon nöllit pois vedestä, mutta ei muuta.
Tää poika sitten kierteli koko kylällä tekemässä pientä pisnestä sillä suodattimella ja suodatteli sitä akkuvettä useemmalle isännälle. Ei menny pitkään, kun joka äijällä oli asiaa akkukauppaan ja useempi kiroili, että juippi p..kele, minkä teit.

Aapo Ananias kirjoitti:

Muistan kun ihan järkevät ihmiset temppuili vanhojen akkujen kanssa ja tekivät elämänsä vaikeaksi. Ei varmaan kukaan tänä päivänä lähtisi pari kolme vuotta vanhan auton kanssa liikkelle kaupunkiin huonon akun kanssa, että pitää jättää auto käyntiin parkkipaikalle. Taikka pitäs traktoria parkissa jatkuvasti jossain mäellä.
Sitte tuli mieleen hupasa juttu, kun naapurin poika oli hommissa huoltoasemalla Gulfilla ja toi sieltä semmosen muka vedentislauslaitteen. Semmonen patukka, jossa oli jotain suodatin ainetta sisällä, että ottihan se sammakon nöllit pois vedestä, mutta ei muuta.
Tää poika sitten kierteli koko kylällä tekemässä pientä pisnestä sillä suodattimella ja suodatteli sitä akkuvettä useemmalle isännälle. Ei menny pitkään, kun joka äijällä oli asiaa akkukauppaan ja useempi kiroili, että juippi p..kele, minkä teit.

Lue lisää

Muistan tuon patruunan. Monesti oli pelkkä vesijohtovesi, puhumattakaan lähdevedestä, parempaa akkuvedeksi kuin jotkut huoltoasemilla myydyt pullotetut akkuvedet. Perustavaa laatua olevaa vahinkoa ei siis tehtykään tuolla suodattimella. Turhaan äksyilivät kaverille; ne akut oli sököjä jo kun niihin piti ruveta vettä lisäämään. Oikosulku levyistä irronneesta roskista akun pohjalla purkasi akun ja neste imeytyi levyromuihin..

Juxu kirjoitti:

Majorissa oli 2 kpl 6 voltin akkua sarjaan kytkettynä. Toinen säästyi, mutta sille ei voinut hankkia uutta pariksi, koska se oli jo vanha. Myöhemmin Majoreihin asennettiin neliön muotoisia 12V akkuja, jolloin välikaapelin sai jättää pois

Lue lisää

Kun aikonaan kans oli 35 fergu nii siinähän oli akku vai oliko niitä kakskin siinä istumen kuppeilla. Ja niissä ei ne kengät olleet mitkään parraat niin ne räpsi tulta tartatessa ja istunkun oli siinä lähellä js siinä jiähhytysreikiä ni osuhan niitä kipinöitä kuski housuihinnii. Ja eihän tietenkää aina ollu ihan sama kohta housua siinä ni isällä ol meleko risaset housupersuukset.

Maono kirjoitti:

Kun aikonaan kans oli 35 fergu nii siinähän oli akku vai oliko niitä kakskin siinä istumen kuppeilla. Ja niissä ei ne kengät olleet mitkään parraat niin ne räpsi tulta tartatessa ja istunkun oli siinä lähellä js siinä jiähhytysreikiä ni osuhan niitä kipinöitä kuski housuihinnii. Ja eihän tietenkää aina ollu ihan sama kohta housua siinä ni isällä ol meleko risaset housupersuukset.

Lue lisää

Meinaan akkujen kipinöistä tuli mieleeni. Kaverini piti pajaa tässä kylällä ja varsin vauhdikasta menoa se olikin, siinä monen isännän traktori sai uutta elämää ja monenlaista sattui.
Yhdelle isännälle latasivat akkua kormikkiin B-275 malliin ja sitä virtaa annettiin tasavirta hitsillä, apumies vaan piti kaapeleita akun navoilla ja toinen toimi koneenkäyttäjänä. Joutuun rupesi akku siinä höyryämään ja apumies kiljui kummakseen, että pitää sammuttaa virta siitä hitsistä, muutoin akku räjähtää silmille. koneenkäyttäjä vaan nurkan takana tupakilla.
Eihän se akku sitten mihinkään räjähtänyt, kun se apumies tarpeeksi kovaa alkoi huutamaan ja tupakki sammu vikkelään siellä nurkan takana.
Muuten ei ollut tämä pajamies ihan turha mies, kehitti aika pitkälti tämän nykyisen moto-systeemin, millä metsässä puidaan puita, riitelee vieläkin patenteista, kun myi aikanaan valmistusoikeuksia ja ei vissiin ole ihan sopimukset pitäneet ostajilla.

hyvä juttu tosi hyvä heh heh heh hah hah hah !!!!!!!

Joskus aikanaan sattui niin, kun traktoria oltiin ottamassa kuorma auton lavalta pois niin se pääsi putoamaan. traktorihan meni poikki keskeltä. omistaja oli vähän aikaa hiljaa ja vilkaisi ympärilleen ja tuhahti, Satana,Pätkät talteen

eno22 kirjoitti:

Joskus aikanaan sattui niin, kun traktoria oltiin ottamassa kuorma auton lavalta pois niin se pääsi putoamaan. traktorihan meni poikki keskeltä. omistaja oli vähän aikaa hiljaa ja vilkaisi ympärilleen ja tuhahti, Satana,Pätkät talteen

Lue lisää

Ostipa tuossa naapurikunnan puolella muuan isäntä
uuden Zetor 25a-mallin ja poika halusi ajaa tämän
koneen kotiin. Matkaa kertyi jonkun verran Hel-
singistä ja liekö poikaa nukuttanut tai muuten
ote herpaantunut ja Zetor lähti lapasista. Onni
kuitenkin onnettomuudessa, ettei pojalle käynnyt
kuinkaan, vaikka ei ollutkaan näitä nykyisiä
turvaohjaamoita. Lähimmästä talosta poika kuiten-
kin soitti kotiin ja ilmoitti siinä traktorissa
vielä yhden pyörän olevan kiinni.
Jälkeenpäin isäntä ihmetteli kohtaloaan, kun
naapurista oli kuollut lehmä, olivat kyläläiset
järjestäneet keräyksen uuden lehmän ostamiseksi
menetetyn tilalle, vaan häneltä meni koko trak-
tori ja kukaan ei muistanut mitenkään.

yksi pyörä on kiinni kirjoitti:

Ostipa tuossa naapurikunnan puolella muuan isäntä
uuden Zetor 25a-mallin ja poika halusi ajaa tämän
koneen kotiin. Matkaa kertyi jonkun verran Hel-
singistä ja liekö poikaa nukuttanut tai muuten
ote herpaantunut ja Zetor lähti lapasista. Onni
kuitenkin onnettomuudessa, ettei pojalle käynnyt
kuinkaan, vaikka ei ollutkaan näitä nykyisiä
turvaohjaamoita. Lähimmästä talosta poika kuiten-
kin soitti kotiin ja ilmoitti siinä traktorissa
vielä yhden pyörän olevan kiinni.
Jälkeenpäin isäntä ihmetteli kohtaloaan, kun
naapurista oli kuollut lehmä, olivat kyläläiset
järjestäneet keräyksen uuden lehmän ostamiseksi
menetetyn tilalle, vaan häneltä meni koko trak-
tori ja kukaan ei muistanut mitenkään.

Lue lisää

Nuoramoisissa aikaan yhdeltä Zetor 25 isännältä irtosi takapyörä vauhdissa ja oli isäntä siinä Nordenlundin koivukujalla ensin ihmetellyt, että kenen traktorinpyörä menee ohitse, mutta hyvin pian selvisi, että oma K-mallin Zetrohan sen menetti ja nyykähti siihen tielle ihmeteltäväksi, siis tämä Zetka, ei isäntä nyykähtänyt.

ammuskella!:D

tykkäsin painaa urakkahommia, jäi joskus seurusteluun hieman vähemmän aikaa, mutta koska rahaakin tuli, nätit tytöt tykkäsivät heilastella kanssani. Se tietysti harmitti joitain kylän kolleja jotka olivat omasta mielestään Tosi Naistenmiehiä.

Kerran sitten yksi heppu kävi painamassa mun tyttöäni ja siitä en tietystikään tykännyt, tein ko muijan kanssa "bänät" ja aloin vikitellä sen siskoa.

Sitten tää kolli oli kerran vienyt autonsa yhdelle mun kaverille, joka harrasti autojen virittelyä. Oli käskenyt paikkaamaan pakoputken, se kun kuulemma vuosi. Oli myös kehunut lähtevänsä automatkalle sen mun exäni kanssa. Iski siinä piru mieleen meille. Hitsattiin pari isoa prikkaa sinne putken alkupäähän täytteeksi samalla kun paikattiin se siististi. Pönttöön yläpuolelle hitsasin omat nimikirjaimeni, siten että ne eivät näkyneet allepäin, ainostaan kun putken irroitti.

Alkumatka kylätiellä oli mennyt mukavasti, vasen luu ulkona, oikia käsi hameen alla. Vaan kun koitti suoremmat ja leveemmät baanat, ei nissani kulkenutkaan kuin 60 kymppiä. Auto oikutteli koko matkan ja sitä parilla huoltoasemallakin oli tutkittu. Kotiin päästyään auto oli kiertänyt 2:lla korjaamolla, mutta vikaa ei löytynyt ja lopulta se vietiin merkkiliikkeen sopimushuoltoon jossa sitä tovin kanssa ihmeteltiin. Oli sitten tullut puheeksi putken korjaus, ja putkea alettiin epäillä. Putki otettiin alas, ja nimikirjaimia pöntön päällä kummasteltiin tovi. Kun heppu tajusi kenen nimikirjaimet ne oli, oli pian löytynyt myös tekemämme "kuristin" putkesta.

-Korjaamolla oli kuulemma miehille nauru maittanut, mutta tälle hepulle ei-

Itsekin olin 70-luvulla opiskelemassa maataloutta pidemmän kaavan mukaan ja oli niitä harjoitteluitakin siinä välillä. Olin koulutilalla harjurina kesällä ja piti ajaa soraa läheiseltä soramontulta, josta oli sovittu sorat haettavaksi kuormauksen kera.
Haettiin kaverin kanssa traktorit ja perävaunut, kaverille Belarus ja minulle konehallilta juuri remontista tullut Ford 2000. Ajelimme peräkkäin kaverin kanssa aika luikua sinne montulle, toinen pisti parastaan Belaruksella ja minä yritin tulla perässä sillä pienellä Fordilla, minkä pääsin. Jostain parakin takaa tuli yllättäen siellä montulla vastaan kuorma-auto ja kaveri teki paniikki jarrutuksen yhteen törmäyksen välttääkseen, survaisi vielä pakin päälle ja peruutti samalla. Minulla siellä takana oli jo vaikeuksia pysäyttää siihen jarrutukseenkin yhdellä pyörällä ja sitten se kaverin perävaunu alkoikin jo tulemaan kohti. Yritin räplätä vaihdetta pakille ja taisin painaa äänimerkkiäkin siinä hädissäni, kun jo samassa kuului melkoinen rohaus sieltä Fordin keulalta, kun jäähdyttimeen porautui siivikko, kun peräkärryn perä painoi sitä maskia sisään.
Kaverikin huomasi jo tilanteen ja tuli katsomaan jäähdytysnestelammikkoa siellä Fordin alla.
Kuormaajakuskikin tuli sitä siihen ihmettelemään, että ei taida nyt agronoomi tykätä hyvää.
Vietiin sitten se Fordi siitä hinaamalla konehallille ja pikkasen rupesi siinä korjaamon kaverilla alahuuli värisemään, kun hän katseli sitä Fordia, oli sen siitä meille luovuttanut puolisen tuntia aiemmin ehjänä ja juuri korjattuna.

koneita rikottiin kirjoitti:

Itsekin olin 70-luvulla opiskelemassa maataloutta pidemmän kaavan mukaan ja oli niitä harjoitteluitakin siinä välillä. Olin koulutilalla harjurina kesällä ja piti ajaa soraa läheiseltä soramontulta, josta oli sovittu sorat haettavaksi kuormauksen kera.
Haettiin kaverin kanssa traktorit ja perävaunut, kaverille Belarus ja minulle konehallilta juuri remontista tullut Ford 2000. Ajelimme peräkkäin kaverin kanssa aika luikua sinne montulle, toinen pisti parastaan Belaruksella ja minä yritin tulla perässä sillä pienellä Fordilla, minkä pääsin. Jostain parakin takaa tuli yllättäen siellä montulla vastaan kuorma-auto ja kaveri teki paniikki jarrutuksen yhteen törmäyksen välttääkseen, survaisi vielä pakin päälle ja peruutti samalla. Minulla siellä takana oli jo vaikeuksia pysäyttää siihen jarrutukseenkin yhdellä pyörällä ja sitten se kaverin perävaunu alkoikin jo tulemaan kohti. Yritin räplätä vaihdetta pakille ja taisin painaa äänimerkkiäkin siinä hädissäni, kun jo samassa kuului melkoinen rohaus sieltä Fordin keulalta, kun jäähdyttimeen porautui siivikko, kun peräkärryn perä painoi sitä maskia sisään.
Kaverikin huomasi jo tilanteen ja tuli katsomaan jäähdytysnestelammikkoa siellä Fordin alla.
Kuormaajakuskikin tuli sitä siihen ihmettelemään, että ei taida nyt agronoomi tykätä hyvää.
Vietiin sitten se Fordi siitä hinaamalla konehallille ja pikkasen rupesi siinä korjaamon kaverilla alahuuli värisemään, kun hän katseli sitä Fordia, oli sen siitä meille luovuttanut puolisen tuntia aiemmin ehjänä ja juuri korjattuna.

Lue lisää

tapahtunut Lahdessa, Kujalan maatalousoppilaitos/ Rekolan sorakuoppa siinä rautatien toisella puolella?

episodi kirjoitti:

tapahtunut Lahdessa, Kujalan maatalousoppilaitos/ Rekolan sorakuoppa siinä rautatien toisella puolella?

ainakin 70-luvun alussa niitä tsupparin tehtäviä Lahdessa.
Annettiin lista käteen asioista, jotka piti hoitaa.
Viisitonnisella, taisi olla myös kaksitonnisella, tai uudella 700 Valmetilla peräkärrin kanssa kaupungille. Valmetti oli lottovoitto, koska siinä oli lämmin hytti. Muilla kyyti oli kylmää talvella.
Postiin paketit. Keskon tukusta kahvia,sokeria, ruokaa. Romuliikkeestä rautaa, puutavaraliikkeestä vaneria. Kaikenlaisia asioita kaupungilla.

Sellainen huoli siinä oli, ettei kukaan tuttu olisi tunnistettavasti nähnyt. Jostain syystä ei halunnut näyttäytyä kaupungilla niissä tehtävissä, vaikka mukavia muuten olivatkin.

On sielä toki jälkeenkäyneetkin "kunnostautuneet". Noin 5-10v myöhemmin oli oppilaitos saanut tuliterän 602:sen, niitä ensimmäisiä. Talven tuloa odotellessa oli oltu Vallun kans mettätöis vähä sellaases pehemooses paikas. Oli Vallu pudonnut ehtoolla palates johonki silimäkkehesehen, eikä millään pois. Klopit jätti Vallun yöksi sinne ja alakaski kovat pakkaaset. Ajattelivat jotta käyrähän nykääsemäs se päivänvalolla pois. Eipä lähtenyt tavallisella, haettiin tiekarhu avuksi, jovain lähti Vallu letosta mutta kolomena palana sitä tuotihin koululle: Pelkkä etuaksila ,sitten vallu oli katkennut kytkinkopan kohdalta kahteen osaan. Oli siinä johtajan alahuuli väpättänyt kun uusi Valmetti oli paloina. -- No Vallu kasattiin talaven aikana entistä ehommaksi ja kuinka ollakkaan keväällä heti nurmenlannoituksessa joku kaatoi sen isoon ojaan pahannäköisesti melkein katolleen. --Eikun Vallu taas kuntoon ja vielä kerran se kaadettiin rehuauman päältä. Oli siinä kovaonninen Vallu, mutta ei silti ketään loukkaantunut sen kanssa. Ja on se kait siellä vieläkin muistona koettelemuksista.

episodi kirjoitti:

tapahtunut Lahdessa, Kujalan maatalousoppilaitos/ Rekolan sorakuoppa siinä rautatien toisella puolella?

korjasitko sitä Fordia siellä konehallilla?

siellä kirjoitti:

ainakin 70-luvun alussa niitä tsupparin tehtäviä Lahdessa.
Annettiin lista käteen asioista, jotka piti hoitaa.
Viisitonnisella, taisi olla myös kaksitonnisella, tai uudella 700 Valmetilla peräkärrin kanssa kaupungille. Valmetti oli lottovoitto, koska siinä oli lämmin hytti. Muilla kyyti oli kylmää talvella.
Postiin paketit. Keskon tukusta kahvia,sokeria, ruokaa. Romuliikkeestä rautaa, puutavaraliikkeestä vaneria. Kaikenlaisia asioita kaupungilla.

Sellainen huoli siinä oli, ettei kukaan tuttu olisi tunnistettavasti nähnyt. Jostain syystä ei halunnut näyttäytyä kaupungilla niissä tehtävissä, vaikka mukavia muuten olivatkin.

Lue lisää

Vai oliko se Fargo sillon remontissa, kun yksi kaveri pyyhkäs sen siihen vänkkyrä koivuun siinä koivukujalla. Ei meidän aikaan juuri kaupungilla sokeria ja kahvia traktorilla haettu Kujalassa.
Muuten kyllä seikkailtiin ihan riittävästi, kutteripurua Sopenkorvesta ja vietiin jurttia rautatievaunuun, oli se muuten viheliäinen peruuttaa siihen kippausluiskaan ja Pekanmäessä niin kapea se rautatien alitus.

Fargolla hoidettu? kirjoitti:

Vai oliko se Fargo sillon remontissa, kun yksi kaveri pyyhkäs sen siihen vänkkyrä koivuun siinä koivukujalla. Ei meidän aikaan juuri kaupungilla sokeria ja kahvia traktorilla haettu Kujalassa.
Muuten kyllä seikkailtiin ihan riittävästi, kutteripurua Sopenkorvesta ja vietiin jurttia rautatievaunuun, oli se muuten viheliäinen peruuttaa siihen kippausluiskaan ja Pekanmäessä niin kapea se rautatien alitus.

Lue lisää

kai sen jälkeen, kun olin lähtenyt keväällä -71.
Edellinen talvi meni ihan siististi. Ei tapahtunut mitään erikoista.
Kaivamaan opittiin Majurilla, tukkia kiskomaan 5000:n lovipankolla, hitsaamaan hallilla ja kukkoa pelkäämään kanalassa.

tuli kirjoitti:

kai sen jälkeen, kun olin lähtenyt keväällä -71.
Edellinen talvi meni ihan siististi. Ei tapahtunut mitään erikoista.
Kaivamaan opittiin Majurilla, tukkia kiskomaan 5000:n lovipankolla, hitsaamaan hallilla ja kukkoa pelkäämään kanalassa.

Lue lisää

Ykskin kaveri hukkas traktorin semmosen 135 Massikan, kun oli tälleen myöhästä syksyä taikka alku talvee ja hämärä tuli niin joutuu. Kaveri oli hämäräsokee ja kun se traktori ei ollu edes käynnissä sillä siellä pellolla, niin sinnehän se jäi ei löytäny. Löytyhän se sitten tietty myöhemmin.
Hurjimpia juttuja oli, kun pojat kaato sen 5000:n ja oli Velsan peräkärry perässä, yksi kaveri oli seisomassa lavoilla, kärry vaan kaatu niin nätisti ison tienvarsiojan päälle, että lavoilla ollut kaveri selvisi naarmuitta sieltä alta.
Sitte vähän jäynääkin tehtiin Onnille, kun haki apetta elukoilleen sinne Mäntsälään, jäi Onnin 5000:nen kiinni lumihankeen ja "sattumoisin" ei koulun 5000:nen lähtenyt käyntiin ja pojat kävi Belaruksella kiskaisemassa Onnin traktorin sieltä hangesta. Sillon oli koululla ylimäärästä korsirehua, kun navettaremppa vähän viivästy ja elukat oli evakossa pohjanmaalla, niin sitä sitten riitti Onninkin elukoille.

Oltiin kertaamassa joskus 90-luvun alussa, niitä laman säästöharjoituksia, ettei juuri liikuttu leiristä mihinkään. Naapurivaruskunnan traktoreilla pelattiin ja meille sattui niin. että kuskimme ei ollut koskaan ajanut traktorilla, oli vain ajanut autoa, eikä osannut peruuttaa lainkaan perävaunun kanssa. Olikin sitten aika temppu ajattaa hänellä joitakin ajoja, kun piti huomioida tämä peruuttamisen puute. Olisin tietty itse voinnut helposti ajaa sillä traktorilla jonkun paikan, mutta koska kuski oli kuitannut traktorin, en siihen puuttunut. Mainittakoon, että yksi vänrikki oli kerran napannut tuon traktorin kuskiltamme hermostuksissaan, kun ajo ei oikein sujunut ja juuri silloin piti sattua SE vahinko, sotaoikeus käsitteli asian myöhemmin.
Itse selvisin mainiosti tuon harjoituksen ajan, halkojen haku oli mielenkiintoisin, kun piti saada kärry mahdollisimman lähelle lastattavia halkoja.

Näähän oli niitä Weckmannin tekosia varmaankin nää kärryt, joilla äijää kuskattiin harjotuksiin, miten niistä se sorakuorma pois saatiin?

Meillä patruuna osti ensimmäisiä Tuhti kärryjä varmaan ja siinä oli jo alkeellinen kippikin, mutta ei siihen voinnut soraa laittaa etureunan asti, jollei sitten halunnu tarttua Fiskarsin etukuormaajaan. Ei jaksanu se kärryn ressukka nostaa viimosta jatkoo kipistä nii mitenkää.

Muistaako porukat, miten ajettiin soraa ennen niitä kippikärryjä? Meillä ainaski oli semmonen kärrynviuhake, joku Polle-akselisto alla ja olemattomat renkaat pirusti tossutettuna. Hatullinen soraa lavoilla lapioituna ja rengas jysähti yleensä semmosessa paikassa, jossa sen nyt ei ainaskaa olis pitänyt porsia. Otettiin siskon kanssa kyytiä ja opittiin siinä samalla melkosesti kirosanoja.


Vaan samanlaisia taikka vielä huonompia oli ne toistenkin kärrit, kalustoa ajettiin loppuun autopuolella, ettei sieltäkään juuri liiennyt akselistoja ja jos jollakin meni auto purkuun, oli akselistolle monta ottajaa. Naapurin miehellä oli Volgan navoilla tehty kärry ja se kans mitää kestäny, tunkin varassa suurimman osan aikaa tien varressa, millon oli menny rengas, millon laakerit.

tyhjennettiin? kirjoitti:

Näähän oli niitä Weckmannin tekosia varmaankin nää kärryt, joilla äijää kuskattiin harjotuksiin, miten niistä se sorakuorma pois saatiin?

Meillä patruuna osti ensimmäisiä Tuhti kärryjä varmaan ja siinä oli jo alkeellinen kippikin, mutta ei siihen voinnut soraa laittaa etureunan asti, jollei sitten halunnu tarttua Fiskarsin etukuormaajaan. Ei jaksanu se kärryn ressukka nostaa viimosta jatkoo kipistä nii mitenkää.

Muistaako porukat, miten ajettiin soraa ennen niitä kippikärryjä? Meillä ainaski oli semmonen kärrynviuhake, joku Polle-akselisto alla ja olemattomat renkaat pirusti tossutettuna. Hatullinen soraa lavoilla lapioituna ja rengas jysähti yleensä semmosessa paikassa, jossa sen nyt ei ainaskaa olis pitänyt porsia. Otettiin siskon kanssa kyytiä ja opittiin siinä samalla melkosesti kirosanoja.


Vaan samanlaisia taikka vielä huonompia oli ne toistenkin kärrit, kalustoa ajettiin loppuun autopuolella, ettei sieltäkään juuri liiennyt akselistoja ja jos jollakin meni auto purkuun, oli akselistolle monta ottajaa. Naapurin miehellä oli Volgan navoilla tehty kärry ja se kans mitää kestäny, tunkin varassa suurimman osan aikaa tien varressa, millon oli menny rengas, millon laakerit.

Lue lisää

Eikähän näis ollu "kinnaskippi" ja kuorma-auton perästä tehdyssä se mekaaninen kippi. Ja onko kuorma-autoissa joskus ollut jonkinmoinen veivi/vinssi yhdistelmä ennen tuota mekaanista kippiä.Hevooskärryys oli kait itsekeikahtava lava, eli tappi irti ja se oli siinä.

Sputnikin kuljettaja kirjoitti:

Eikähän näis ollu "kinnaskippi" ja kuorma-auton perästä tehdyssä se mekaaninen kippi. Ja onko kuorma-autoissa joskus ollut jonkinmoinen veivi/vinssi yhdistelmä ennen tuota mekaanista kippiä.Hevooskärryys oli kait itsekeikahtava lava, eli tappi irti ja se oli siinä.

Lue lisää

Ainaki meitin kärryssä oli tällänen kinnaskippi ja heti tulee mieleen faijan kertomaa, kun ajovatten porukalla hiekkaa urheilukentälle majurilla joskus ennen Porkkalan palautusta ja tietty tälläsellä kinnaskippisellä kärryllä.
Siinä oi ollut jonkinmoista kärhämää yhden hampin kanssa, joka oli tunkeutunu porukkaan ja otti vaan kyytiä kärryllä osallistumatta mitenkään siihen kinnaskippaukseen. Faija oli tyyränny sitä majuria ja sitä porukkaa oli ollu roikkumassa molemmilla lokasuojilla ja yksi kaveri oli ollut siinä selän takana jotenkin vetovarsien päällä ja tää hamppi siellä kärryllä. Olivat sillä kertaa menneet hakee uutta kuormaa ja kun siinä majurissa mitään kunnon vetokoukkua ollu siihen aikaan, oli vaan semmonen irrotettavalla tapilla oleva kärryn kiinnitys, niin eikö tää takan oleva kaveri keksiny irrottaa sen tapin sieltä sopivassa alamäessä, että se kärry lähti iha omille teilleen sieltä perästä ja tietty se hamppi lavoilla vielä. Pysähtyhä se kärry tietty, oli menny jonkin matkaa sinne vatelikkoon, mut se hamppi oli menny paljon pitemmälle. Oliha siinä kuulemasti ollu vähän kaivamista, kun se kärryn aisa oli menny hiukan syvälle siihen kankaaseen ja sitten jonkinmoinen viritys, että oli satu perään uudestaan. Oli se hamppikin sieltä metsästä löytyny, mut vähän oli ollut vauhkona ja ei ihan heti ollu suostunut tulee kyytiin uudestaan.

tyhjennettiin? kirjoitti:

Näähän oli niitä Weckmannin tekosia varmaankin nää kärryt, joilla äijää kuskattiin harjotuksiin, miten niistä se sorakuorma pois saatiin?

Meillä patruuna osti ensimmäisiä Tuhti kärryjä varmaan ja siinä oli jo alkeellinen kippikin, mutta ei siihen voinnut soraa laittaa etureunan asti, jollei sitten halunnu tarttua Fiskarsin etukuormaajaan. Ei jaksanu se kärryn ressukka nostaa viimosta jatkoo kipistä nii mitenkää.

Muistaako porukat, miten ajettiin soraa ennen niitä kippikärryjä? Meillä ainaski oli semmonen kärrynviuhake, joku Polle-akselisto alla ja olemattomat renkaat pirusti tossutettuna. Hatullinen soraa lavoilla lapioituna ja rengas jysähti yleensä semmosessa paikassa, jossa sen nyt ei ainaskaa olis pitänyt porsia. Otettiin siskon kanssa kyytiä ja opittiin siinä samalla melkosesti kirosanoja.


Vaan samanlaisia taikka vielä huonompia oli ne toistenkin kärrit, kalustoa ajettiin loppuun autopuolella, ettei sieltäkään juuri liiennyt akselistoja ja jos jollakin meni auto purkuun, oli akselistolle monta ottajaa. Naapurin miehellä oli Volgan navoilla tehty kärry ja se kans mitää kestäny, tunkin varassa suurimman osan aikaa tien varressa, millon oli menny rengas, millon laakerit.

Lue lisää

Näissä kärryissä ei ollut kippiä lainkaan, alokkaat lapiolla tyhjenteli.

Kokematon kuski kirjoitti:

Oltiin kertaamassa joskus 90-luvun alussa, niitä laman säästöharjoituksia, ettei juuri liikuttu leiristä mihinkään. Naapurivaruskunnan traktoreilla pelattiin ja meille sattui niin. että kuskimme ei ollut koskaan ajanut traktorilla, oli vain ajanut autoa, eikä osannut peruuttaa lainkaan perävaunun kanssa. Olikin sitten aika temppu ajattaa hänellä joitakin ajoja, kun piti huomioida tämä peruuttamisen puute. Olisin tietty itse voinnut helposti ajaa sillä traktorilla jonkun paikan, mutta koska kuski oli kuitannut traktorin, en siihen puuttunut. Mainittakoon, että yksi vänrikki oli kerran napannut tuon traktorin kuskiltamme hermostuksissaan, kun ajo ei oikein sujunut ja juuri silloin piti sattua SE vahinko, sotaoikeus käsitteli asian myöhemmin.
Itse selvisin mainiosti tuon harjoituksen ajan, halkojen haku oli mielenkiintoisin, kun piti saada kärry mahdollisimman lähelle lastattavia halkoja.

Lue lisää

Joskus 70luvulla kaverini Jaska sai kutsun kertausharjoituksiin ja kuten hyvin yleistä oli, monet maalaisisännät tarjosivat traktoriaan myös harjoituksiin, saihan siitäkin korvauksen ja moni arveli myös, ettei tarvitse "ryynätä" niin paljon, kun ajaa traktorilla. Tästä syystä Jaskakin tarjosi omaa neliveto Fiatiaan sinne harjoituksiin ja pääsikin ajamaan marssirivistössä. Jaskan Fiat oli vain niin toivottoman hidas muihin traktoreihin verrattuna, että marssirivistö eteni juuri Jaskan tahtiin. Tästä hitaudesta hänelle huomautettiinkin, että hänen vuokseen homma ei oikein etene. Jaskan kommentti oli, minä en ole tätä traktoria tehnyt ja toiseksi minulla ei ole mihinkään kiire.

MF-35 EI OLE vaihdetta Kuutonen ON vain pieni ja Iso Kolmonen...Että näin tämä vale...

H:::::::A Pyyh... kirjoitti:

MF-35 EI OLE vaihdetta Kuutonen ON vain pieni ja Iso Kolmonen...Että näin tämä vale...

Se on ihan sama montako aluetta kertojassa on niin suurin vaihde 35 ssa on kuutonen riippumatta siitä mitä laatikon kannen kaaviossa sanotaan. kepin päissähän ei kolmevitosessa lue mitään.

ose kirjoitti:

Se on ihan sama montako aluetta kertojassa on niin suurin vaihde 35 ssa on kuutonen riippumatta siitä mitä laatikon kannen kaaviossa sanotaan. kepin päissähän ei kolmevitosessa lue mitään.

Lue lisää

jep jep kyllähän siihen kuutosenkin saa kun ynnää pienen ja ison kolmosen yhteen,mut ei ne toimi yht aikaa ja se on sitte pieni kolmonen tai iso kolmonen..Näinhän se menee.

älä jätä..... kirjoitti:

jep jep kyllähän siihen kuutosenkin saa kun ynnää pienen ja ison kolmosen yhteen,mut ei ne toimi yht aikaa ja se on sitte pieni kolmonen tai iso kolmonen..Näinhän se menee.

Lue lisää

Koti mökillemme hankittiin Massikka 35 v.1959. Heti alusta lähtien puhuttiin kuudesta vaihteesta ja hitaasta ja nopeasta pakista. Kuusi eri nopeuksista vaihdettahan siitä löytyi eri työtehtäviin Hitain taisi olla 0,5 km/ h ja nopein 24 km / h.

Me tultiin kaverin kanssa myös suolta, oltiin oltu keräämässä letkuja tosi ison tulipalon jälkeen neljän hengen porukalla. Letkuja kertyi kolme tai neljä ihan täyttä Tuhtikärryn kuormaa, viljalaidoilla ja vielä telikärry. Aikaa siinä tuhraantui lähes kaksi vuorokautta yhtä kyytiä ja oltiin todella paskaisia, yltä päältä punaisen tuhkan peitossa. Kotiin tullessä mentiin huoltikselle hampurilaisille ja kahville, niin asemalle polähti samaan aikaan bussilasti saksalaisia. Ajateltiin että onpa nirppanokkaista sakkia, kun joivat kahvinsa seisaaltaan vaikka meidän ympärilläkin olevat pöydät oli tyhjiä, eikä meidän pöydässäkään istunut kuin me kaksi. Jälkeen päin myyjä kertoi, että eivät olleet lähdettyämmekään suostuneet istumaan siihen meidän pöytään, ennen kuin myyjä oli käynyt luutuamassa sen. On siinä mahtanut turisteilla olla kotimaassaan kertomista suomalaisista alkuasukkaista.

Itse aloitin siellä syksyllä -79 maatilateknisen koulun. Kalusto tosin oli kapinan ajoilta. Traktoreina 3 x MF 135, F 2000, F 5000, Belarus 521, Vallut 502, 700, 2 x 702 ja Super Major Hydromasterin kaivurilla. Eipä ollut kyllä työkoneetkaan häävejä!
Joku halusi lukea lisää sattumuksista konealalla, joten suosittelen seuraavaa(en osaa linkittää, sorry!): www.kuukuna.net/masinistit/aakkosj.html
Sieltä otsikko Traktori-töppöilyt...
Mukavia juttuja, onpa siellä omiakin kokemuksia!

mukava oppilaitos kirjoitti:

Itse aloitin siellä syksyllä -79 maatilateknisen koulun. Kalusto tosin oli kapinan ajoilta. Traktoreina 3 x MF 135, F 2000, F 5000, Belarus 521, Vallut 502, 700, 2 x 702 ja Super Major Hydromasterin kaivurilla. Eipä ollut kyllä työkoneetkaan häävejä!
Joku halusi lukea lisää sattumuksista konealalla, joten suosittelen seuraavaa(en osaa linkittää, sorry!): www.kuukuna.net/masinistit/aakkosj.html
Sieltä otsikko Traktori-töppöilyt...
Mukavia juttuja, onpa siellä omiakin kokemuksia!

Lue lisää

Oikeestaan tänä päivänäkin pitäs olla samanlainen
paikka oppilaitoksena ja varmaan kohta tuleekin
pakolliseksi, oli se niin hyvä.
Mullekin meni oppi niin hyvin perille, että olen
vaalinut samanlaista konekantaakin, samanlaisilla
pakerran, tosin vähän isompaa pinta-alaa, mitä
Kujalassa silloin oli.
Paljon siellä opittiin ja tarpeellisia taitoja
elämää varten. Erityisesti ovat mieleen jäänneet
Rostin jutut, monessa oli ollut mies mukana!

ihan jees opinahjo kirjoitti:

Oikeestaan tänä päivänäkin pitäs olla samanlainen
paikka oppilaitoksena ja varmaan kohta tuleekin
pakolliseksi, oli se niin hyvä.
Mullekin meni oppi niin hyvin perille, että olen
vaalinut samanlaista konekantaakin, samanlaisilla
pakerran, tosin vähän isompaa pinta-alaa, mitä
Kujalassa silloin oli.
Paljon siellä opittiin ja tarpeellisia taitoja
elämää varten. Erityisesti ovat mieleen jäänneet
Rostin jutut, monessa oli ollut mies mukana!

Lue lisää

ehdottomasti paras persoona, kun vaan osasi pysyä väleissä. Rosti oli herrasmies, joka hallitsi ja vaati kohteliaan käytöksen. Osasi olla kenkkukin tarvittaessa. Oppitunnit olivat välillä vähän asian vierestä, vaan eivät koskaan aivan hakoteillä. Rosti saattoi puhua jostain asiasta, jätti jutun kesken ja osoitti jotakin oppilasta sanoen:"mutta jätkä, sä et tiedä mitä?"
Tähän piti keksiä johdonmukainen jatko keskenjääneelle opetukselle. Jos Rosti oli tähän tyytyväinen, hän totesi:" Jätkä, sä tiesit!". Tällä systeemillä kyllä tarkkaavaisuus tunneilla parani huomattavasti!
Oliko kellään Kujalan aikaan Lehtisen Pentti työnjohtajana, tai Sika-Arska omalla alallaan?

oli Kujalan kirjoitti:

ehdottomasti paras persoona, kun vaan osasi pysyä väleissä. Rosti oli herrasmies, joka hallitsi ja vaati kohteliaan käytöksen. Osasi olla kenkkukin tarvittaessa. Oppitunnit olivat välillä vähän asian vierestä, vaan eivät koskaan aivan hakoteillä. Rosti saattoi puhua jostain asiasta, jätti jutun kesken ja osoitti jotakin oppilasta sanoen:"mutta jätkä, sä et tiedä mitä?"
Tähän piti keksiä johdonmukainen jatko keskenjääneelle opetukselle. Jos Rosti oli tähän tyytyväinen, hän totesi:" Jätkä, sä tiesit!". Tällä systeemillä kyllä tarkkaavaisuus tunneilla parani huomattavasti!
Oliko kellään Kujalan aikaan Lehtisen Pentti työnjohtajana, tai Sika-Arska omalla alallaan?

Lue lisää

Joo ehdotonta opettajien aatelia oli Onni J Rosti ja ne jutut tosiaan, siinä piti olla skarppina, että pysyi kärryillä, todella!! Jutut todella saattoi olla joskus hieman jostain muusta, mitä olisi juuri sillä tunnilla pitänyt olla, mutta ei todellakaan puuta heinää ja vieläkin tulee mieleen monta Onnin luentoa jostain tuntia sivuavasta aiheesta. Ja mikä huumorintaju, kerrankin häneltä jäi ykkösmäelle takki naulakkoon, siis eteiseen, toki hän sen pukutakkinsa muisti siitä karttatelineeltä ottaa mukaansa, kun Saaran kanssa lähtivät mersulla pörheltämään Mäntsälään, kohta tulivatkin takaisin, liekö siinä Möysässä muistanut takkinsa ja kiireesti takaisin, "ettei pojat vie sitä vaan kaniin". Olisiko joku kurssi tämänkin jäynän Onnille tehnyt? Oli Onni muuten melkonen visionääri vanhaksi mieheksi, että vieläkin joskus ihmetellään kavereiden kanssa, kun soitellaan. Aatelkaa, kun just sillon oli tulleet nää pikkupaalaimet Welgerit markkinoille ja meidänkin kurssilla oli parin kaverin kotona minun lisäkseni tällänen paalari hommattuna ja pyöröpaalainta ei ollu vielä kukaan meistä nähny oikeestaan edes unissaan, niin Onni vaan pamautti, että pojat te ette millään pysty tätä pikkupaalihommaa koneellistaan, se on pyöröpaalaus mikä tulee ja sen pystyy koneellistaan, että yksi mies pystyy hoitaan tarvittaessa vaikka koko homman. Ja mitä meillä nyt on, pelkkiä pyöröpaalia, Onni vaan latas tän jo 35 vuotta sitten!
Sika-Arskaa ei ollut enään, mutta Pena oli ja jalkakin pelitti, vaikka oli luut murskaantuneet siinä majurissa omana aikanaan, ne suojapellit oli hitsattu tämän onnettomuuden jälkeen, ettei jalka enään voinnut jäädä väliin, kun tassuja painettiin alas siinä kaivurissa. Oltiin Penalla visiitilläkin koko poppoolla joskus iltasella. Mukavia muistoja koko koulusta!

Näkömuisti!!! kirjoitti:

Joo ehdotonta opettajien aatelia oli Onni J Rosti ja ne jutut tosiaan, siinä piti olla skarppina, että pysyi kärryillä, todella!! Jutut todella saattoi olla joskus hieman jostain muusta, mitä olisi juuri sillä tunnilla pitänyt olla, mutta ei todellakaan puuta heinää ja vieläkin tulee mieleen monta Onnin luentoa jostain tuntia sivuavasta aiheesta. Ja mikä huumorintaju, kerrankin häneltä jäi ykkösmäelle takki naulakkoon, siis eteiseen, toki hän sen pukutakkinsa muisti siitä karttatelineeltä ottaa mukaansa, kun Saaran kanssa lähtivät mersulla pörheltämään Mäntsälään, kohta tulivatkin takaisin, liekö siinä Möysässä muistanut takkinsa ja kiireesti takaisin, "ettei pojat vie sitä vaan kaniin". Olisiko joku kurssi tämänkin jäynän Onnille tehnyt? Oli Onni muuten melkonen visionääri vanhaksi mieheksi, että vieläkin joskus ihmetellään kavereiden kanssa, kun soitellaan. Aatelkaa, kun just sillon oli tulleet nää pikkupaalaimet Welgerit markkinoille ja meidänkin kurssilla oli parin kaverin kotona minun lisäkseni tällänen paalari hommattuna ja pyöröpaalainta ei ollu vielä kukaan meistä nähny oikeestaan edes unissaan, niin Onni vaan pamautti, että pojat te ette millään pysty tätä pikkupaalihommaa koneellistaan, se on pyöröpaalaus mikä tulee ja sen pystyy koneellistaan, että yksi mies pystyy hoitaan tarvittaessa vaikka koko homman. Ja mitä meillä nyt on, pelkkiä pyöröpaalia, Onni vaan latas tän jo 35 vuotta sitten!
Sika-Arskaa ei ollut enään, mutta Pena oli ja jalkakin pelitti, vaikka oli luut murskaantuneet siinä majurissa omana aikanaan, ne suojapellit oli hitsattu tämän onnettomuuden jälkeen, ettei jalka enään voinnut jäädä väliin, kun tassuja painettiin alas siinä kaivurissa. Oltiin Penalla visiitilläkin koko poppoolla joskus iltasella. Mukavia muistoja koko koulusta!

Lue lisää

Kyseinen varsin eläväinen herra on isoisäni ja olisin kiinnostunut lukemaan lisääkin juttuja hänen edesottamuksistaan Kujalassa, mikäli joku niitä vielä jaksaa (tai haluaa) muistaa! :)

oli Kujalan kirjoitti:

ehdottomasti paras persoona, kun vaan osasi pysyä väleissä. Rosti oli herrasmies, joka hallitsi ja vaati kohteliaan käytöksen. Osasi olla kenkkukin tarvittaessa. Oppitunnit olivat välillä vähän asian vierestä, vaan eivät koskaan aivan hakoteillä. Rosti saattoi puhua jostain asiasta, jätti jutun kesken ja osoitti jotakin oppilasta sanoen:"mutta jätkä, sä et tiedä mitä?"
Tähän piti keksiä johdonmukainen jatko keskenjääneelle opetukselle. Jos Rosti oli tähän tyytyväinen, hän totesi:" Jätkä, sä tiesit!". Tällä systeemillä kyllä tarkkaavaisuus tunneilla parani huomattavasti!
Oliko kellään Kujalan aikaan Lehtisen Pentti työnjohtajana, tai Sika-Arska omalla alallaan?

Lue lisää

Kuvaus sopii hyvin isäukkoni persoonaan.

Uuno1 kirjoitti:

Kyseinen varsin eläväinen herra on isoisäni ja olisin kiinnostunut lukemaan lisääkin juttuja hänen edesottamuksistaan Kujalassa, mikäli joku niitä vielä jaksaa (tai haluaa) muistaa! :)

Lue lisää

Vai että isoisä, jos olet vähääkään perinyt Onnin geenejä, olet loisto henkilö!!
Onni oli todellakin oma persoonansa ja monasti tulevat hänen opetuksensa ja jutut mieleen. Viimeksi "luennoin" pojalleni Onnin eräistäkin kokeista, kun hän kysyi; miten määritellään ohran sakoluku? Yksinkertainen kysymys, johon yksinkertainen vastaus, ettei ohrasta voi määritellä sakolukua. Useimmat kuitenkin selvittivät varsin tarkastikin, miten jyvät jauhetaan jne. Täydellinen kompakysymys eroitti jyvät akanoista.
Onni oli mersumies henkeen ja vereen, joskus olinkin hänen kanssaan liikkeellä semmoisella harmaalla 115-korisella mersulla, myöhemmin Onni hankki uudemman mersun. Onnille mersu oli "lulla", antoi hyvät kyydit.
Saksan ajoista Onni puhui joskus ja niistä olisin mielelläni kuullut enemänkin, mutta aika oli semmoinen vielä 70-luvulla, että niistä oikein puhuttu.
Mieleen on jäännyt aivan mahtava dia-esitys, kun Onni ja Saara kävivät autolla "valloissa", kuten he itse itä-euroopan matkaa sanoivat. Muutama tunti siinä vierähti kuvia katsellessa sen aikuisesta itä-euroopasta ja maataloudesta siellä silloin. Paljon tuli myös hyödyllistä oheistietoa siinä samalla...
Meillä oli melkoisia väittelyjä hyvässä yhteisymmärryksessä Onnin kanssa, hänen oli vaikea myöntää toisen näkemystä oikeaksi, ainakin hän halusi siihen jotain vielä lisätä.
Sitä todellakin vielä ihmettelemme kavereiden kanssa, että minkämoinen visionääri Onni oli. Ehkä juuri hänen kiinnostuksensa moneen antoi hänelle niin erinomaisen katsannon tulevaan.
On vain valitettavaa, että en myöhemmin enään tavannut häntä, kuin vilaukselta, olisi ollut paljon juteltavaa.

Näkömuisti... kirjoitti:

Vai että isoisä, jos olet vähääkään perinyt Onnin geenejä, olet loisto henkilö!!
Onni oli todellakin oma persoonansa ja monasti tulevat hänen opetuksensa ja jutut mieleen. Viimeksi "luennoin" pojalleni Onnin eräistäkin kokeista, kun hän kysyi; miten määritellään ohran sakoluku? Yksinkertainen kysymys, johon yksinkertainen vastaus, ettei ohrasta voi määritellä sakolukua. Useimmat kuitenkin selvittivät varsin tarkastikin, miten jyvät jauhetaan jne. Täydellinen kompakysymys eroitti jyvät akanoista.
Onni oli mersumies henkeen ja vereen, joskus olinkin hänen kanssaan liikkeellä semmoisella harmaalla 115-korisella mersulla, myöhemmin Onni hankki uudemman mersun. Onnille mersu oli "lulla", antoi hyvät kyydit.
Saksan ajoista Onni puhui joskus ja niistä olisin mielelläni kuullut enemänkin, mutta aika oli semmoinen vielä 70-luvulla, että niistä oikein puhuttu.
Mieleen on jäännyt aivan mahtava dia-esitys, kun Onni ja Saara kävivät autolla "valloissa", kuten he itse itä-euroopan matkaa sanoivat. Muutama tunti siinä vierähti kuvia katsellessa sen aikuisesta itä-euroopasta ja maataloudesta siellä silloin. Paljon tuli myös hyödyllistä oheistietoa siinä samalla...
Meillä oli melkoisia väittelyjä hyvässä yhteisymmärryksessä Onnin kanssa, hänen oli vaikea myöntää toisen näkemystä oikeaksi, ainakin hän halusi siihen jotain vielä lisätä.
Sitä todellakin vielä ihmettelemme kavereiden kanssa, että minkämoinen visionääri Onni oli. Ehkä juuri hänen kiinnostuksensa moneen antoi hänelle niin erinomaisen katsannon tulevaan.
On vain valitettavaa, että en myöhemmin enään tavannut häntä, kuin vilaukselta, olisi ollut paljon juteltavaa.

Lue lisää

...Onnilla oli karismaa ja ainakin minulle on jäännyt mieleen se, vaikka Onni ei ollutkaan enään Kujalan rehtori, jota oli ollut kylläkin aikaisemmin, niin jotenkin hän kyllä oli arvostuksen huipulla. Ehkä osa syy tähän oli, että Onnilla oli varsin konservatiivinen pukeutumis tapa ja tämä toi osaltaan arvokkuutta. Liivit olivat tavaramerkki!
Hänen rehtorina olo aikanaan oli rakennettu mm. perunavarasto sikalan viereen ja tämäkin rakennustekniikka tuli tutuksi oppitunneilla.
Monta asiaa Onni osasi opettaa siinä muiden puheidensa ohella siten, että monet meistä oppilaista ne varmaan muistamme vielä vuosienkin jälkeen, tuskin on sellaista kyntäjää kurssikavereissani, joka ei muistaisi Onnin opetusta, taikka rukiin kylvössä sitä kylvösyvyyttä... siinä kun kylvösyvyys riipuu rouvvan rakenteesta, käsittäkää nyt miten käsitätte, Onni totesi!
Oppitunneilla käsiteltiin joskus tosiaan kaiken maailman vesipumppuja, jos nyt Onnilla sattui olemaan semmoinen projekti päällä, mutta se ei suuremmin opetusta haitannut, hyvin ehdittiin asiat käsittelemään. Muistiinpanoja ei kait kukaan pystynyt kunnolla tekemään, oli se meno joskus niin erikoista.
Harjoittelut Onni valvoi ja osalle meistä hän hankki harjoittelupaikatkin. Mieleeni on jäännyt kuinka hän luokkaan tullessaan kertoi viimein saanneen yhden tytön kaupaksi (kaikille muille olivat jo harjoittelupaikat löytyneet), hyvin Onnimaiseen tapaansa. Jokaisen harjoittelijan Onni kävi kesällä sitten tapaamassa harjoittelupaikassaan, sekä tutustui harjoittelupaikkaan ja tuskin kenellekään on tästä jäännyt mitään huonoa mieleen, päin vastoin. Minullakin oli itse hankittu harjoittelupaikka maatalouskaupassa ja siinä tapahtui pientä sählinkiäkin, kun esimieheni siellä kaupassa esitteli minut yhdelle maanviljelysneuvokselle; tämä on niitä Rostin poikia. Olikin siinä sitten hieman korjaamista, etten ole Rostin Onnin poika, vaan hänen oppilaansa, kun neuvos oli jo näkevinään meissä jotain yhdennäköisyyttä. Mainittakoon, että yhdessä näytelmässä kurssijuhlassa esitin kylläkin Onnia, joskin vyötäröä tuolloin täytyi suurentaa tyynyllä... Yksi tyttö muuten esitti samassa näytelmässä Saaraa ja illan päätteeksi joimme kahvit yhdessä Onnin ja Saaran pöydässä.
Näin jälkeenpäin ajatellen Onni näki aika paljon vaivaa meidän oppilaiden vuoksi juuri noiden harjoittelupaikkojen vuoksi. Tuolloin ei ollut käytettävissä nykyistä tietotekniikkaa, tosin en epäile hetkeäkään, etteikö Onni olisi omaksunut senkin, jos eläisi tätä päivää.
Mahtoi muuten hänellä olla lystiä mielessään, kun jouduimme pitämään esitelmiä aiheesta jos toisestakin. Monille kurssikavereilleni noiden esitelmien laadinta oli melkoisen ylivoimaista, kun usein saattoivat iltariennot viedä sen ajan ja esitelmä jäi valmistelematta. Oman esitelmäni tein huolella, ainakin omasta mielestäni, useista tietolähteistä koostaen ja pidinkin esitelmäni varsin alkuvaiheessa. Myöhemmin tuo sama esitelmä kuultiinkin aika moneen kertaan jonkun kurssikaverini lausumana. Tuskin Onnille ensimmäistä kertaa tarjoiltiin samaa esitelmää uudelleen lämmitettynä, uskon näin tapahtuneen useammallakin vuosikurssilla. Kyllä hän poikien metkut tunsi!

Näkömuisti... kirjoitti:

...Onnilla oli karismaa ja ainakin minulle on jäännyt mieleen se, vaikka Onni ei ollutkaan enään Kujalan rehtori, jota oli ollut kylläkin aikaisemmin, niin jotenkin hän kyllä oli arvostuksen huipulla. Ehkä osa syy tähän oli, että Onnilla oli varsin konservatiivinen pukeutumis tapa ja tämä toi osaltaan arvokkuutta. Liivit olivat tavaramerkki!
Hänen rehtorina olo aikanaan oli rakennettu mm. perunavarasto sikalan viereen ja tämäkin rakennustekniikka tuli tutuksi oppitunneilla.
Monta asiaa Onni osasi opettaa siinä muiden puheidensa ohella siten, että monet meistä oppilaista ne varmaan muistamme vielä vuosienkin jälkeen, tuskin on sellaista kyntäjää kurssikavereissani, joka ei muistaisi Onnin opetusta, taikka rukiin kylvössä sitä kylvösyvyyttä... siinä kun kylvösyvyys riipuu rouvvan rakenteesta, käsittäkää nyt miten käsitätte, Onni totesi!
Oppitunneilla käsiteltiin joskus tosiaan kaiken maailman vesipumppuja, jos nyt Onnilla sattui olemaan semmoinen projekti päällä, mutta se ei suuremmin opetusta haitannut, hyvin ehdittiin asiat käsittelemään. Muistiinpanoja ei kait kukaan pystynyt kunnolla tekemään, oli se meno joskus niin erikoista.
Harjoittelut Onni valvoi ja osalle meistä hän hankki harjoittelupaikatkin. Mieleeni on jäännyt kuinka hän luokkaan tullessaan kertoi viimein saanneen yhden tytön kaupaksi (kaikille muille olivat jo harjoittelupaikat löytyneet), hyvin Onnimaiseen tapaansa. Jokaisen harjoittelijan Onni kävi kesällä sitten tapaamassa harjoittelupaikassaan, sekä tutustui harjoittelupaikkaan ja tuskin kenellekään on tästä jäännyt mitään huonoa mieleen, päin vastoin. Minullakin oli itse hankittu harjoittelupaikka maatalouskaupassa ja siinä tapahtui pientä sählinkiäkin, kun esimieheni siellä kaupassa esitteli minut yhdelle maanviljelysneuvokselle; tämä on niitä Rostin poikia. Olikin siinä sitten hieman korjaamista, etten ole Rostin Onnin poika, vaan hänen oppilaansa, kun neuvos oli jo näkevinään meissä jotain yhdennäköisyyttä. Mainittakoon, että yhdessä näytelmässä kurssijuhlassa esitin kylläkin Onnia, joskin vyötäröä tuolloin täytyi suurentaa tyynyllä... Yksi tyttö muuten esitti samassa näytelmässä Saaraa ja illan päätteeksi joimme kahvit yhdessä Onnin ja Saaran pöydässä.
Näin jälkeenpäin ajatellen Onni näki aika paljon vaivaa meidän oppilaiden vuoksi juuri noiden harjoittelupaikkojen vuoksi. Tuolloin ei ollut käytettävissä nykyistä tietotekniikkaa, tosin en epäile hetkeäkään, etteikö Onni olisi omaksunut senkin, jos eläisi tätä päivää.
Mahtoi muuten hänellä olla lystiä mielessään, kun jouduimme pitämään esitelmiä aiheesta jos toisestakin. Monille kurssikavereilleni noiden esitelmien laadinta oli melkoisen ylivoimaista, kun usein saattoivat iltariennot viedä sen ajan ja esitelmä jäi valmistelematta. Oman esitelmäni tein huolella, ainakin omasta mielestäni, useista tietolähteistä koostaen ja pidinkin esitelmäni varsin alkuvaiheessa. Myöhemmin tuo sama esitelmä kuultiinkin aika moneen kertaan jonkun kurssikaverini lausumana. Tuskin Onnille ensimmäistä kertaa tarjoiltiin samaa esitelmää uudelleen lämmitettynä, uskon näin tapahtuneen useammallakin vuosikurssilla. Kyllä hän poikien metkut tunsi!

Lue lisää

Todella iso kiitos, itse olet aivan huipputyyppi kun jaksoit raottaa minulle täysin tuntematonta historiaa Onnin ja teidän porukoiden vaiheista! Jotain äitini ja hänen veljensä ovat Kujalan vaiheista minulle kertoneet, mutta vain yksittäisiä tapahtumia yms. Kävimme Kujalassa viimeksi pari kesää sitten ajelemassa ja katselemassa paikkoja äitini ja Saaran kanssa. Kyllä Saara ihan hyvin tunnisti talot edelleenkin. Ikäähän hänelläkin on jo lähemmäs 88. Onnin jälkikasvu on integroitunut muuten nykyään pääkaupunkiseudulle. Minun omat muistoni Onnista käsittävät aikajakson 1980-2002, eli jotakuinkin syntymästäni Onnin poismenoon. Erityisen huvittavaa oli aiemmasta kirjoittelusta huomata se, että työpaikan Onni ei eronnut pätkääkään kotionnista. Onni jaksoi väsymättä valistaa minua mm. seuraavista aiheista: maatalouden merkitys suomalaisille, saksalaiset autot(MB/VW, vaimon rationaalinen valitseminen(ei saa ottaa tyhmää tai erityisen sairasta), toimivan avioliiton kulmakivet, venäläiset, saksalaiset, armeija ja oikeat ruokatottumukset (aamupuuroa ja avocadoja on pakko syödä vaikka olisi kuinka pahaa). Sitten tähän loppuiltaan yksi Onnin erikoinen: katsoessamme kahdestaan joskus 90-luvun alkupuolella alkuperäistä Tuntematonta sotilasta(uudessa filmatisoinnissa kuulemma pahoja asiavirheitä) itsenäisyyspäivänä rauhaisalla mökillämme, Onni päätti yhtäkkiä kaivaa esiin isoimman mahdollisen leipäveitsen keittiömme uumenista. Valtava, kiiltävä leipäveitsi kädessään hän alkoi vaiherikkain sanakääntein opastamaan oikeaoppisia veitsitekniikoita taisteluhautojen vyörytykseen. Mahaan kuulemma tuli pistää, koska "se pysäyttää heti, eikä kyseistä vammaa voi hoitaa kentällä". No eihän Onni mikään verenhimoinen ollut, mutta kaikenlaista opetusta sain nauttia aikaan tai paikkaan juuri katsomatta ja kyllä siinä välillä "eksyttiin" aiheestakin!

Uuno2 kirjoitti:

Todella iso kiitos, itse olet aivan huipputyyppi kun jaksoit raottaa minulle täysin tuntematonta historiaa Onnin ja teidän porukoiden vaiheista! Jotain äitini ja hänen veljensä ovat Kujalan vaiheista minulle kertoneet, mutta vain yksittäisiä tapahtumia yms. Kävimme Kujalassa viimeksi pari kesää sitten ajelemassa ja katselemassa paikkoja äitini ja Saaran kanssa. Kyllä Saara ihan hyvin tunnisti talot edelleenkin. Ikäähän hänelläkin on jo lähemmäs 88. Onnin jälkikasvu on integroitunut muuten nykyään pääkaupunkiseudulle. Minun omat muistoni Onnista käsittävät aikajakson 1980-2002, eli jotakuinkin syntymästäni Onnin poismenoon. Erityisen huvittavaa oli aiemmasta kirjoittelusta huomata se, että työpaikan Onni ei eronnut pätkääkään kotionnista. Onni jaksoi väsymättä valistaa minua mm. seuraavista aiheista: maatalouden merkitys suomalaisille, saksalaiset autot(MB/VW, vaimon rationaalinen valitseminen(ei saa ottaa tyhmää tai erityisen sairasta), toimivan avioliiton kulmakivet, venäläiset, saksalaiset, armeija ja oikeat ruokatottumukset (aamupuuroa ja avocadoja on pakko syödä vaikka olisi kuinka pahaa). Sitten tähän loppuiltaan yksi Onnin erikoinen: katsoessamme kahdestaan joskus 90-luvun alkupuolella alkuperäistä Tuntematonta sotilasta(uudessa filmatisoinnissa kuulemma pahoja asiavirheitä) itsenäisyyspäivänä rauhaisalla mökillämme, Onni päätti yhtäkkiä kaivaa esiin isoimman mahdollisen leipäveitsen keittiömme uumenista. Valtava, kiiltävä leipäveitsi kädessään hän alkoi vaiherikkain sanakääntein opastamaan oikeaoppisia veitsitekniikoita taisteluhautojen vyörytykseen. Mahaan kuulemma tuli pistää, koska "se pysäyttää heti, eikä kyseistä vammaa voi hoitaa kentällä". No eihän Onni mikään verenhimoinen ollut, mutta kaikenlaista opetusta sain nauttia aikaan tai paikkaan juuri katsomatta ja kyllä siinä välillä "eksyttiin" aiheestakin!

Lue lisää

Hienoa, että olet saannut viettää värikkään isoisäsi kanssa noinkin monta vuotta. Kertomuksesi toi mieleen monta hyvää Onnin juttua näiltä Kujalan ajoilta, valistusta puolison hankintaan mekin saimme, miten välttää mm. ettei jälkipolvi kaljuunnu, kun valitsee puolison, jonka suvussa ei ole kaljuja. Sinisistä silmistä oli Onnilla aivan mainio tarina... Ei hän mitään rotu-oppia meille luennoinnut, vaan hänen metodinsa opetuksessa olivat varsin mieleen painuvia, kun avuksi otettiin hyvin joka päiväiset asiat.
Tuosta veitsin käytöstäkin saimme (vain toki suu sanallisesti) opetusta, kun sillä Saksan reissulla olivat kamppeet olleet niin kehnot, niin Onni oli hankkinut lämpimän lammasturkin, käsittääkseni turkin edellinen omistaja ei palannut enään riviin. Minulla oli muuten kunnia tutustua Onnin pariin aseveljeen tuolta vaihderikkalta Saksan reissulta.
Yhtä kaikki, hyödyllisiä ohjeita saimme elämän varrelle Onnilta ja paljon yleissivistystä!

Uuno2 kirjoitti:

Todella iso kiitos, itse olet aivan huipputyyppi kun jaksoit raottaa minulle täysin tuntematonta historiaa Onnin ja teidän porukoiden vaiheista! Jotain äitini ja hänen veljensä ovat Kujalan vaiheista minulle kertoneet, mutta vain yksittäisiä tapahtumia yms. Kävimme Kujalassa viimeksi pari kesää sitten ajelemassa ja katselemassa paikkoja äitini ja Saaran kanssa. Kyllä Saara ihan hyvin tunnisti talot edelleenkin. Ikäähän hänelläkin on jo lähemmäs 88. Onnin jälkikasvu on integroitunut muuten nykyään pääkaupunkiseudulle. Minun omat muistoni Onnista käsittävät aikajakson 1980-2002, eli jotakuinkin syntymästäni Onnin poismenoon. Erityisen huvittavaa oli aiemmasta kirjoittelusta huomata se, että työpaikan Onni ei eronnut pätkääkään kotionnista. Onni jaksoi väsymättä valistaa minua mm. seuraavista aiheista: maatalouden merkitys suomalaisille, saksalaiset autot(MB/VW, vaimon rationaalinen valitseminen(ei saa ottaa tyhmää tai erityisen sairasta), toimivan avioliiton kulmakivet, venäläiset, saksalaiset, armeija ja oikeat ruokatottumukset (aamupuuroa ja avocadoja on pakko syödä vaikka olisi kuinka pahaa). Sitten tähän loppuiltaan yksi Onnin erikoinen: katsoessamme kahdestaan joskus 90-luvun alkupuolella alkuperäistä Tuntematonta sotilasta(uudessa filmatisoinnissa kuulemma pahoja asiavirheitä) itsenäisyyspäivänä rauhaisalla mökillämme, Onni päätti yhtäkkiä kaivaa esiin isoimman mahdollisen leipäveitsen keittiömme uumenista. Valtava, kiiltävä leipäveitsi kädessään hän alkoi vaiherikkain sanakääntein opastamaan oikeaoppisia veitsitekniikoita taisteluhautojen vyörytykseen. Mahaan kuulemma tuli pistää, koska "se pysäyttää heti, eikä kyseistä vammaa voi hoitaa kentällä". No eihän Onni mikään verenhimoinen ollut, mutta kaikenlaista opetusta sain nauttia aikaan tai paikkaan juuri katsomatta ja kyllä siinä välillä "eksyttiin" aiheestakin!

Lue lisää

Kuten tuolla jo aiempaa kerroin Onnin olleen mersumiehen ja saksalaiset autot todella olivat hänelle ehdottomia, että me oppilaatkin saimme tätä valistusta. Saara ajeli vaalean sinisellä kupla-volkkarilla ja kyllä sillä Onnikin joskus pöristeli aivan suvereenisti.
Vaan sitten sattui kyllä melkoinen "harha-askelkin", kun pieni Datsuuna ilmestyi heille. Arvelen tämän jääneen kokeiluksi ja voisin olettaa hyvin, että tuo Datsuuna, kuten Onni tuota autoa nimitti, vaihtui varsin pian vaikkapa VW Golfiin, jollen aivan väärin häntä oppinut tuntemaan noiden opiskeluvuosien aikana.
Onni muuten kertoi meille isänsä auton hankintaan liittyvän tarinan, kun hän oli pikkupoikana ollut isänsä mukana Helsingissä Nikolajeffillä ostamassa autoa, ilmeisesti 20-luvun lopulla. Olivat joutunet odottamaan palvelua tuossa liikkeessä melkoisen kauan ja kun viimein joku oli vaivautunut heiltä kysymään, että mitähän asia mahdollisesti heillä olisi, oli Onnin isä kysynyt vain puhelinta siinä vaiheessa käyttääkseen, jolla hän sitten soittikin toiseen autoliikkeeseen, että hän tulee ostamaan sieltä auton, kun täällä ei niitä myydä. Ostivat sitten auton sieltä toisesta liikkeestä Onnin kertoman mukaan, merkkiä en enään kylläkään muista, millaisella autolla he Mäntsälään ajoivat.
Tämäkin Onnin opettavainen kertomus tuli sitten vuosien varrella moneen kertaan mieleen, heti ensimmäisenä harjoittelukesänä ja myöhemmin toimiessani itsenäisenä yrittäjänä kauppiaana. Asiakkaan ostopotentiaalia ei pidä koskaan aliarvioida!

Uuno2 kirjoitti:

Todella iso kiitos, itse olet aivan huipputyyppi kun jaksoit raottaa minulle täysin tuntematonta historiaa Onnin ja teidän porukoiden vaiheista! Jotain äitini ja hänen veljensä ovat Kujalan vaiheista minulle kertoneet, mutta vain yksittäisiä tapahtumia yms. Kävimme Kujalassa viimeksi pari kesää sitten ajelemassa ja katselemassa paikkoja äitini ja Saaran kanssa. Kyllä Saara ihan hyvin tunnisti talot edelleenkin. Ikäähän hänelläkin on jo lähemmäs 88. Onnin jälkikasvu on integroitunut muuten nykyään pääkaupunkiseudulle. Minun omat muistoni Onnista käsittävät aikajakson 1980-2002, eli jotakuinkin syntymästäni Onnin poismenoon. Erityisen huvittavaa oli aiemmasta kirjoittelusta huomata se, että työpaikan Onni ei eronnut pätkääkään kotionnista. Onni jaksoi väsymättä valistaa minua mm. seuraavista aiheista: maatalouden merkitys suomalaisille, saksalaiset autot(MB/VW, vaimon rationaalinen valitseminen(ei saa ottaa tyhmää tai erityisen sairasta), toimivan avioliiton kulmakivet, venäläiset, saksalaiset, armeija ja oikeat ruokatottumukset (aamupuuroa ja avocadoja on pakko syödä vaikka olisi kuinka pahaa). Sitten tähän loppuiltaan yksi Onnin erikoinen: katsoessamme kahdestaan joskus 90-luvun alkupuolella alkuperäistä Tuntematonta sotilasta(uudessa filmatisoinnissa kuulemma pahoja asiavirheitä) itsenäisyyspäivänä rauhaisalla mökillämme, Onni päätti yhtäkkiä kaivaa esiin isoimman mahdollisen leipäveitsen keittiömme uumenista. Valtava, kiiltävä leipäveitsi kädessään hän alkoi vaiherikkain sanakääntein opastamaan oikeaoppisia veitsitekniikoita taisteluhautojen vyörytykseen. Mahaan kuulemma tuli pistää, koska "se pysäyttää heti, eikä kyseistä vammaa voi hoitaa kentällä". No eihän Onni mikään verenhimoinen ollut, mutta kaikenlaista opetusta sain nauttia aikaan tai paikkaan juuri katsomatta ja kyllä siinä välillä "eksyttiin" aiheestakin!

Lue lisää

Tälläisenä me oppilaatkin Onnin muistamme, mitä täällä on kerrottu. Kyllä nykyäänkin pitäisi ihan lailla määrätä, että jokaisessa oppilaitoksessa on oltava yksi Onni, niin isällisiä ne opit olivat! Kukaan ei ole vielä muistanut Onnin oppeja kylmäilmakuivauksesta viljan käsittelyssä, näinä kalliin energian aikoina olisi syytä taas muistaa ne Onnin opetukset, sopivat hyvin tähän päivään.

Kerrohan Isoäidillesi terveisiä, että meitä oppilaita on monta, jotka muistavat ja muistelemme ajoittain hyvillä mielin noita Kujalan opiskeluvuosia ja erityisesti Onnia ja Saaraa, eivät ne Saarankaan oppitunnit mitään tylsiä olleet.

aika veitikka kirjoitti:

Tälläisenä me oppilaatkin Onnin muistamme, mitä täällä on kerrottu. Kyllä nykyäänkin pitäisi ihan lailla määrätä, että jokaisessa oppilaitoksessa on oltava yksi Onni, niin isällisiä ne opit olivat! Kukaan ei ole vielä muistanut Onnin oppeja kylmäilmakuivauksesta viljan käsittelyssä, näinä kalliin energian aikoina olisi syytä taas muistaa ne Onnin opetukset, sopivat hyvin tähän päivään.

Kerrohan Isoäidillesi terveisiä, että meitä oppilaita on monta, jotka muistavat ja muistelemme ajoittain hyvillä mielin noita Kujalan opiskeluvuosia ja erityisesti Onnia ja Saaraa, eivät ne Saarankaan oppitunnit mitään tylsiä olleet.

Lue lisää

Joo, näitä teidän juttuja on ollut kyllä hauska lueskella ja Onnin tytär (äitini) on näitä juttuja myöskin mielenkiinnolla seurannut! Onnin opetuksia tulen kantamaan loppuelämäni ja häntä muistelen erityisen suurella ylpeydellä sekä hilpeydellä-jotenkin se tilannekomiikka kun oli aina vahvasti mukana..ja ilman muuta kerron Saaralle terveiset, hänkin varmaan ilahtuu suuresti

aika veitikka kirjoitti:

Tälläisenä me oppilaatkin Onnin muistamme, mitä täällä on kerrottu. Kyllä nykyäänkin pitäisi ihan lailla määrätä, että jokaisessa oppilaitoksessa on oltava yksi Onni, niin isällisiä ne opit olivat! Kukaan ei ole vielä muistanut Onnin oppeja kylmäilmakuivauksesta viljan käsittelyssä, näinä kalliin energian aikoina olisi syytä taas muistaa ne Onnin opetukset, sopivat hyvin tähän päivään.

Kerrohan Isoäidillesi terveisiä, että meitä oppilaita on monta, jotka muistavat ja muistelemme ajoittain hyvillä mielin noita Kujalan opiskeluvuosia ja erityisesti Onnia ja Saaraa, eivät ne Saarankaan oppitunnit mitään tylsiä olleet.

Lue lisää

Minulle ei ole jäännyt mieleen, että Onni Jalmari
olisi ollut kenellekään kenkku, herrasmies oli ja
samaa kertoi tätini, joka oli ollut Onnin
rehtorina ollessa opiskelemassa Kujalassa.
Vaikka Onni Jalmarin vakaumus hyvin tunnettiin,
mielestäni ei hän tuonnut sitä mitenkään vallan
räikeästi esille ja en muista, että hän olisi
ketään oppilasta erityisesti "kurmoottanut",
tosin saattoi kyllä väärästä vastauksesta
jollekin töksäyttää aika karskisti, kun kaveri ei
ollut lainkaan seurannut tunnin kulkua. Tuntien
kulku oli hieman erikoista ja tosiaan piti olla
tarkkana, että pystyi vastaamaan Onni Jalmarille
hyväksyttävän vastauksen, oli sitten kyseessä
maissinviljely taikka krapulan hoito. Krapulan
hoitokin taatusti käsiteltiin ja siihen
tarvittava mandoliini ja b-vitamiini. Ne Onnin
aiheet tuppasivat hieman tosiaan rönsyilemään,
mutta hyödyllistä oheistietoa todella tuli.
Se mitä vielä kukaan ei ole muistanut Onnista,
vaikka hän olikin melkoinen visionääri, hän osasi
opettaa meille oppilaille myös tätä samaa ja
harjoittelupaikkoja jaetttaessa tai hakiessa hän
painotti meille sitä, vaikka ei olisikaan
mieleistä paikkaa tarjolla, lähtekää silti
ennakkoluulottomasti vaikka teurastamolle suolia
kärräämään kesäksi, näette senkin homman ja
sieltä voi nähdä jotain muuta, mitä ei ole tullut
ajatelleeksi. Tästä olen Onnille ikuisesti
kiitollinen ja olen koettanut opettaa tätä omille
lapsillenikin, ei sen kesätyön tarvitse olla heti
se mieleinen, voi käydä katsomassa muutakin.
Onni Jalmarin tunnilla ei nukuttu ja opittiin
monenlaista asiasta ja asian vierestä. Joskus
laitettiin Ondulinea katolle ja toisella tunnilla
rakennettiin kylmäilmakuivuria, joskus kylmän
viiman ja huonot varusteet saattoi suorastaan
aistia, kun oltiin jossain Ukrainan aroilla.
Claas oli puimuri, Ford traktori, mersu ja
volkkari autoja, jostain syystä saksalaiset autot
olivat tosiaan hyviä. Hyvä jätkä, ei voi muuta
sanoa!

Siitä tämä Zetori buumi johtui, että niitä sai suuremmin jonottamatta. Niitä oli täälläkin monessa paikkaa, oli A ja K-mallia, mihin lie kaikki sitten hävisivät, kun alkoi saamaan "oikeita" traktoreita?
Appiukko kertoi myös aloittaneensa Zetorilla traktori uransa, kun oli saannut sopivasti ostaa naapuriltaan tämmöisen suoralla etuakselilla olevan 25 A-mallin. Ei ole paljon kehuja riittänyt häneltä siihen koneeseen, vaikka oli ollut vain vuoden vanha se kone silloin ostettaessa. Ohjaus kuulemma todella raskas johtuen siitä etuakselin rakenteesta ja rinnemailla ihan toivoton/tehoton, että varsin pian oli mennyt se Zetori kiertoon ja Ferguson tilalle, kuten oli edellinenkin omistaja tehnyt.

muita jonotettiin kirjoitti:

Siitä tämä Zetori buumi johtui, että niitä sai suuremmin jonottamatta. Niitä oli täälläkin monessa paikkaa, oli A ja K-mallia, mihin lie kaikki sitten hävisivät, kun alkoi saamaan "oikeita" traktoreita?
Appiukko kertoi myös aloittaneensa Zetorilla traktori uransa, kun oli saannut sopivasti ostaa naapuriltaan tämmöisen suoralla etuakselilla olevan 25 A-mallin. Ei ole paljon kehuja riittänyt häneltä siihen koneeseen, vaikka oli ollut vain vuoden vanha se kone silloin ostettaessa. Ohjaus kuulemma todella raskas johtuen siitä etuakselin rakenteesta ja rinnemailla ihan toivoton/tehoton, että varsin pian oli mennyt se Zetori kiertoon ja Ferguson tilalle, kuten oli edellinenkin omistaja tehnyt.

Lue lisää

... kertoilevat sellaaset, jotka eivät ole koneella koskaan ajelleetkaan. Tosiasia oli, että alunperin traktorissa oli etupyörät liian pienet. 25 -hevosvoimaiseksi siinä oli hirmuinen vetoteho eikä se tietnkään voinut vauhdissa pärjätä yli 40-heppaisille majoreille ja nuffeille. Itte oon toisenpolven kuski meidän 25 Zetorilla ja voin kertoa, että jo 60-luvulla maakaupan myötä tuli tilalle toiseksi traktoriksi ferkun kaltainen amerikan fordi ja se vast oli tosi rääpäle vaikka petroolimoottori olisi ollut dieselikin ei sitä voinut mitenkään verrata Zetorin työtehoon. 70-luvulla tilalla oli myös 165 ferku, jolla menin kyntämään vuokralle saatua erittäin juolavehnäistä ketoa, aurat olivat uudet fiskars KH. Kun maassa oli lisäksi kiviä ei työstä tullut yhtään mitään kun kevytperäisen traktorin painonsiirto ei auttanut vauhtiin pääsemiseksi. Ei auttanut kun ajaa lopuksi kotia ja vaihtaa auroihin pienempitappinen vetokarttu ja aurat 25 K:n perään ja niin maa alkoi kääntyä tosin hitaasti, mutta sitäkin varmemmin.
Nämä jutut Zetorin painumisista johtuvat paljolti siitä, että Zetoreita sai halvalla 60-luvulla ja niitä osti kaikenmaailman vätyksetkin, jotka istuivat takkakivellä silloin kun peltoja olisi pitänyt ojittaa.

Zetorilla aina vaan kirjoitti:

... kertoilevat sellaaset, jotka eivät ole koneella koskaan ajelleetkaan. Tosiasia oli, että alunperin traktorissa oli etupyörät liian pienet. 25 -hevosvoimaiseksi siinä oli hirmuinen vetoteho eikä se tietnkään voinut vauhdissa pärjätä yli 40-heppaisille majoreille ja nuffeille. Itte oon toisenpolven kuski meidän 25 Zetorilla ja voin kertoa, että jo 60-luvulla maakaupan myötä tuli tilalle toiseksi traktoriksi ferkun kaltainen amerikan fordi ja se vast oli tosi rääpäle vaikka petroolimoottori olisi ollut dieselikin ei sitä voinut mitenkään verrata Zetorin työtehoon. 70-luvulla tilalla oli myös 165 ferku, jolla menin kyntämään vuokralle saatua erittäin juolavehnäistä ketoa, aurat olivat uudet fiskars KH. Kun maassa oli lisäksi kiviä ei työstä tullut yhtään mitään kun kevytperäisen traktorin painonsiirto ei auttanut vauhtiin pääsemiseksi. Ei auttanut kun ajaa lopuksi kotia ja vaihtaa auroihin pienempitappinen vetokarttu ja aurat 25 K:n perään ja niin maa alkoi kääntyä tosin hitaasti, mutta sitäkin varmemmin.
Nämä jutut Zetorin painumisista johtuvat paljolti siitä, että Zetoreita sai halvalla 60-luvulla ja niitä osti kaikenmaailman vätyksetkin, jotka istuivat takkakivellä silloin kun peltoja olisi pitänyt ojittaa.

Lue lisää

Faijalla oli sellaanen 25A, ja ajoo rahtiaki.Kyntö, äestys, heinänniitto, itsesitovalla ajoa,tappurin pyöritys,perunan istutus/kaivuu sekä perunakuormien vientiä.Ja omat maa-ja metsähommat tietysti. Tarinoita olis vaikka yhteen kirjaan. Sentakia piti saara ittellekki Zetka, ollut jo 5-6 vuotta.Ja liityyn samantien Zetorinki-kerhoon. Liity säki johonki porukkaan. Meillä on porukkaa jo Jyväskylästä ja Vaajakoskelta asti, ja homma eikun paisuu vain. Ei tartte sunkaan yksikses ajella ja muistella, kun liityt oikiahan porukkahan. Jäsenmaksu on meillä tietysti se 25 ekee/vuosi, kuinkas muuten.

Sputnikin kuljettaja kirjoitti:

Faijalla oli sellaanen 25A, ja ajoo rahtiaki.Kyntö, äestys, heinänniitto, itsesitovalla ajoa,tappurin pyöritys,perunan istutus/kaivuu sekä perunakuormien vientiä.Ja omat maa-ja metsähommat tietysti. Tarinoita olis vaikka yhteen kirjaan. Sentakia piti saara ittellekki Zetka, ollut jo 5-6 vuotta.Ja liityyn samantien Zetorinki-kerhoon. Liity säki johonki porukkaan. Meillä on porukkaa jo Jyväskylästä ja Vaajakoskelta asti, ja homma eikun paisuu vain. Ei tartte sunkaan yksikses ajella ja muistella, kun liityt oikiahan porukkahan. Jäsenmaksu on meillä tietysti se 25 ekee/vuosi, kuinkas muuten.

Lue lisää

Jokaisella varmaan on muistoja Zetkasta, joka maaseudulla vähänkin on ollu tajuissaan 50-60luvulla. Vaikka tuossa aiemmin kirjoitin, että Zetkaa sai jonottamatta ja muita piti vartoa aika pitääkin, oli kyllä Zetka turhankin aliarvostettu ja siksi, kun alko saamaan niitä oikeita traktoreita, vaihdettiin Zetka pois. Monasti ihan turhaan!
Mulla ittelläkin on Zetkan sukua nurkissa ja kun telkkarista eukon kanssa katseltiin Temmeksen Zetro-poikien puuhastelua, niin eukko väitti meilläkin olevan potentiaalista ainesta tuollaseen kerhoon.
Omaa sitä oikeeta muistoissa olevaa vihreetä 25A Zetoria ei ole tullut vielä hommatuksi, muuta antiikkivehjettä kyllä on nurkissa...
Appiukko tosiaan hävitti oman Zetorinsa varsin tuoreeltaan vaihtamalla sen diesel Fergusoniin ja sen sitten kaiketi Volvoon, kun niitä alko saamaan dieselinä. Mainittakoon, että ei niissä maissa ole ojituksen puutetta, että leivässäkin näkys Zetkan jälkee, pikemminkin päinvastoin, ovatten semmosta töyryä ja keväällä pitää mennä aikaseen, eikä Zetkalla saannu sitten sinne mäkeen ylöspäin riittävästi vauhtia.
Olihan muuten ihan kulttuurihenkilölläkin Zetori, nimittäin Linnan Väinöllä oli siellä maatilallaan Hämeenkyrössä(?) Zetori ja näin Väinöstä parisen vuotta sitten jossain lehdessä hienon vanhan kuvankin, missä aurojen kanssa käännetään Zetoria ja Väinö itse puikoissa. Onko mahdollisesti jollakin enemmän tietoa Väinön Zetorista? Jonkun toisenkin kuvan muistan nähneeni vuosien varrella, että olisi ollut jonkinlainen lumiaura siinä Zetorin edessä ja silloinkin Väinö ajamassa itse.

Pertillä oli huumori herkässä. Yksi näistä Zetorimiehistä,Huke, tuskaili ääneen Zetorin öljynpaineista. Kysyi Pertiltä:"Paljonko Zetoris näyttää "rasvanpainetta"? Pertti siihen: "Mitä rasvanpainetta, pienpainetta Zetorin mittarit näyttää". Hukella oli tosi musta ja pikinen Zetori kuten Pertilläkin. Pertillä oli emakoitakin ja aivan ensimmäisten joukossa kokeili emakon pitoa kaulapannasta kiinni pilttuussa. Sellainen pantavillitys oli joskus 60-luvulla.Kun Pertti meni seuraavana aamuna sikalaan oli yksi emakko hirttänyt itsensä yöllä pantaan. Pertti tuumas:"Tuokin oli viisahempi kuin minä", ja iski perunakuokan emakon perseeseen ja hilas sen tunkiolle. Pertin naapuri kehui koiraansa sen olevan viisas, että koskaan ei näy paskakasoja pihassa. Vaan käy ne tekemässä riihen taakse. Pertti tuumas:"Meilläpä on niin viisas koira, jotta vaikka se olis kuinka kaukana vainion perällä niin aina se tuloo juosten kotia porraspäähän paskalle." Pertillä oli viljelijä aikanaan tosi monta erilaista ja mallista traktoria käytössään, toki yhtä kerrallaan.Mutta vaihteli niitä kun kyllääntyi edelliseen. Jossain vaiheessa Pertillä oli Valmet700 käytettynä ostettu ja jotain 70-vuosimallinen. Osa muistaa tämän vähän kolhonnäköisen traktorisarjan:700 900 ja 1100.Pienimpänä oli 500:nen. Pertti nimitti tämän traktorinsa "rumahuuleksi", ja sillä nimellä nämä mallit meilläpäin tunnetaan edelleenkin.

Sputnikin kuljettaja kirjoitti:

Pertillä oli huumori herkässä. Yksi näistä Zetorimiehistä,Huke, tuskaili ääneen Zetorin öljynpaineista. Kysyi Pertiltä:"Paljonko Zetoris näyttää "rasvanpainetta"? Pertti siihen: "Mitä rasvanpainetta, pienpainetta Zetorin mittarit näyttää". Hukella oli tosi musta ja pikinen Zetori kuten Pertilläkin. Pertillä oli emakoitakin ja aivan ensimmäisten joukossa kokeili emakon pitoa kaulapannasta kiinni pilttuussa. Sellainen pantavillitys oli joskus 60-luvulla.Kun Pertti meni seuraavana aamuna sikalaan oli yksi emakko hirttänyt itsensä yöllä pantaan. Pertti tuumas:"Tuokin oli viisahempi kuin minä", ja iski perunakuokan emakon perseeseen ja hilas sen tunkiolle. Pertin naapuri kehui koiraansa sen olevan viisas, että koskaan ei näy paskakasoja pihassa. Vaan käy ne tekemässä riihen taakse. Pertti tuumas:"Meilläpä on niin viisas koira, jotta vaikka se olis kuinka kaukana vainion perällä niin aina se tuloo juosten kotia porraspäähän paskalle." Pertillä oli viljelijä aikanaan tosi monta erilaista ja mallista traktoria käytössään, toki yhtä kerrallaan.Mutta vaihteli niitä kun kyllääntyi edelliseen. Jossain vaiheessa Pertillä oli Valmet700 käytettynä ostettu ja jotain 70-vuosimallinen. Osa muistaa tämän vähän kolhonnäköisen traktorisarjan:700 900 ja 1100.Pienimpänä oli 500:nen. Pertti nimitti tämän traktorinsa "rumahuuleksi", ja sillä nimellä nämä mallit meilläpäin tunnetaan edelleenkin.

Lue lisää

Kujalan koulutilalla oli tälläinen Valmetti 700 ja aina rikki, ainakin suurimman osan aikaa se oli konehallilla Napolan ja Peltsun hoidossa. Jostain syystä siinä ei starttikaan pelittänyt ja määrärahat ei kait antanu myöten uuden startin ostoa, niin oli vanerista lätkä pultattuna startin paikalle, hinattiin aamulla käyntiin ja yritettiin sillä sitten karjanlantaa levittää, Ford 5000 kuormattiin sitä lantaa lavoille. Kävihän se levitys jotenkin, mutta siinä Valmetissa oli sitä jarruvikaa, että jäi joskus, siis aika usein jompi kumpi pyörä jumiin, eikä sitten meinannu aueta se jarru mitenkään. Sen nyt tietää jokainen mitenkä sitä lantaa sitten ajettiin semmosella traktorilla, jota pitää hinata käyntiin ja jossa jarru hirttää. Se Vallu oli aina sitä kärryn aisaa vasten linkussa ja sammakko meni kurkkuun... Taas hinattiin!
Olihan jonkun kerran silleikin se Valmetti, että pysty jotenkin normaalisti ajamaan, mutta sillonki sattu, että yhdellä tulevalla maanviljelysteknikolla hatussa vielä edellistä iltaa ja se Vallu hujahti konehallin ovesta läpi, kaveri vaan tuumas Penalle, että olisit pistäny selvemmän miehen ajamaan. Mitään suurempaa numeroa siitä ovesta ei tehty, kaveri vaan teki kesän aikana hallille uuden oven omalla ajalla.

Sillä konemyyjällä oli siis nimittäin hommat hanskassa. Aivan vertaansa vailla mies paikallaan!

Sitä ku kahtoo vaekka keskosten vaehtokonneista aviisija, nii johan ovatten samat konneet toesessa kaapassa näätillä, ku eevät oo männynnä kaapaks. Pakkoo ossoovat sekottoo kummasti vieläe, jottaa luultas, jotta kaappa se vua kääp ja voetolla eletää!

vaehtoo paekkoo kirjoitti:

Sitä ku kahtoo vaekka keskosten vaehtokonneista aviisija, nii johan ovatten samat konneet toesessa kaapassa näätillä, ku eevät oo männynnä kaapaks. Pakkoo ossoovat sekottoo kummasti vieläe, jottaa luultas, jotta kaappa se vua kääp ja voetolla eletää!

Lue lisää

Outo juttu on, että minä en ole koskaan onnistunut pääsemään, parhaalla tahdollanikaan, Keskon kanssa konekauppoihin. Se lienee tietenkin omaa nolouttani: ehken osaa vakuuttaa myyjiä tarpeeksi siitä että aion ostoksen tehdä

Juxu kirjoitti:

Outo juttu on, että minä en ole koskaan onnistunut pääsemään, parhaalla tahdollanikaan, Keskon kanssa konekauppoihin. Se lienee tietenkin omaa nolouttani: ehken osaa vakuuttaa myyjiä tarpeeksi siitä että aion ostoksen tehdä

Lue lisää

..niin, kuin entinen isäntä tuumas maakaupoista. Ei ollut päässyt kauppoihin vaan naapuri oli tekaissut kaupat nenän edestä ja saanut vieläpä halvemmallakin. Tämä isäntä oli kysäissyt: Onko mun rahoos v...nkuvia kun se ei kelpaa.

Juxu kirjoitti:

Outo juttu on, että minä en ole koskaan onnistunut pääsemään, parhaalla tahdollanikaan, Keskon kanssa konekauppoihin. Se lienee tietenkin omaa nolouttani: ehken osaa vakuuttaa myyjiä tarpeeksi siitä että aion ostoksen tehdä

Lue lisää

Itse olen ostanut yhden traktorin keskolasta ja siinäkin tuli pientä, kun olisin maksanut sen siellä heti, oli siinä jo ongelmaa, oli se niin vaikeeta, kun kuulema lähettäävät sitten laskun kotio, kun olen koneenkin saannut, olis paljon parempi silleen.
Konehan tuli sitten lavetilla pihalle, kuten pitikin ja lasku muutaman päivän perästä, se ei sitten ollukkaan sitä mitä olis pitänyt olla. Oli laitettu laskutuslisää ym. kulua, juuri siihen laskutukseen liittyvää. Otin tietty oitis puhelinyhdynnän sinne keskolan konttoriin, että miten on mahdollista tämmönen, kun olen rahaa tarjonnu sillon ostaessani ja mulle on sanottu, että on ihan sama maksanko laskulla, on vaan helpompi sinnepäin. Ei kuulema nyt ollu! Maksoin laskun välittömästi kaikkine lisineen ja oon ostanu traktorini sen jälkeen muualta. Meillä puolen tusinaa traktoria käytössä ja pari leikkuupuimuria, niin on niitä muualtakin löytynyt!

Hyvinkin muistan DB Crobmasterin. Oli meilläkin joskus aikoinaan sellainenkin muutaman vuoden. Se oli diesel-moottorilla ja siinä oli alipainesäädin, minkä takia sen perään oli joskus vaikea asettaa työkaluja: vaikka kuinka varovasti yritti nosta kytkintä, alipainesäätimen aiheuttama moottorin ryntääminen sai kytkimen nousemaan nykäyksenä. Paras oli kun ei ollut kaveri traktorin ja työkoneen välissä silloin! Kääntöjarrut olivat kammella likasuojien vierissä.
Samaisella Crobmasterilla velipoika ajoi täyttä vauhtia navetan seinään. Naapurin isäntä oli tappuripuinnin jälkeen käskenyt veljeäni hakemaan kärryt, joille saadaan säkit "ja vähän ÄKKIÄ!" No, ne kärryt jäi lopulta kokonaan viemättä kun traktorin etuakseli taittui toiselta puolen ja traktorista tuli kertaheitolla ohjauskyvytön

Juxu kirjoitti:

Hyvinkin muistan DB Crobmasterin. Oli meilläkin joskus aikoinaan sellainenkin muutaman vuoden. Se oli diesel-moottorilla ja siinä oli alipainesäädin, minkä takia sen perään oli joskus vaikea asettaa työkaluja: vaikka kuinka varovasti yritti nosta kytkintä, alipainesäätimen aiheuttama moottorin ryntääminen sai kytkimen nousemaan nykäyksenä. Paras oli kun ei ollut kaveri traktorin ja työkoneen välissä silloin! Kääntöjarrut olivat kammella likasuojien vierissä.
Samaisella Crobmasterilla velipoika ajoi täyttä vauhtia navetan seinään. Naapurin isäntä oli tappuripuinnin jälkeen käskenyt veljeäni hakemaan kärryt, joille saadaan säkit "ja vähän ÄKKIÄ!" No, ne kärryt jäi lopulta kokonaan viemättä kun traktorin etuakseli taittui toiselta puolen ja traktorista tuli kertaheitolla ohjauskyvytön

Lue lisää

"kääntöjarrut olivat kammella lokasuojien vieressä".

No ilmankos minun piti aina välillä istuimella väistää, kun lokasuojan viereiseen vipuun oli kiireentuntuinen tarvis päästä käsiksi.

Olivat kait aika huonoja nuo pakkasnesteet alkuun, mitä olen kuullut puhuttavan. Kaikilla oli vedet koneissa, olisi luullut, että joku sentään olisi pakkasnesteiden kanssa seikkaillut, jos niihin olisi voinnut luottaa.
Meilläkin oli kalustoa ollut jo ennen sotia, vaarilla autoja jo 20luvulta ja sitten alko 50luvun alusta oikeen kunnolla koneellistumaan tämä farmi, uusi Fordson Major diesel tuli heti, kun niitä sai ja autona oli Fiat taksi. Autossa olivat yrittäneet pitää niitä nesteitä, mutta traktorissa ei edes yritetty alkuun, kun isäni kertoman mukaan niihin ei voinnut luottaa, saattoi alkoholi hävitä pikkuhiljaa. Autoon sitä nestettä kait lisättiin vähän väliä ja lämpimässä tallissa oli. Oli muuten autoakin varten tehty toinen talli peltoaukeen toiseen laitaan, kun lumenauraus oli mitä oli, niin autoa pidettiin talvella siellä toisessa tallissa, että pääsi lähtemään paremmin ajoon tuiskullakin. Traktoria pidettiin sitten siellä toisessa tallissa, jos se nyt sattu urakoiden välillä kotosalla olemaan, sillä ajettiin halkoa Vapolle talvella saarista jäätä myöten.
Myöhemmin, kun sitten kalusto tuli varmemaksi ja nesteet ja moottorilämmittimet etenkin, niin se autotalli muutettiin sikalaksi.

kun ensimmäinen traktori 60 luvun
alussa ostettiin.
Isäukko ei sitä osaanut käyttää mutta
akun meinasi räjäyttää kun jakoavaimen
sen päälle laittoi
No me poikaset ruvettiin tutkimaan sitä
eikä kukaan neuvonut
Aluksi ei osattu työntövartta kiinnittää
vaan käytettiin ketjua
Kaamea kitinä kuului kun käsijarru päällä
ajeltiin
Kerran se törmäsi vauhdilla ladon seinään
Jäähdytin mäsänä ja kampiakseli vääntyi
Pysäköitiin mäen päälle mutta käsijarru
unohtui ...oli vierynyt alas ojaan.. takavanne
vääntyi ja ostettiin uusi mutta väriltään
valkoinen...ja traktori oli super Major

Tunarointia kirjoitti:

kun ensimmäinen traktori 60 luvun
alussa ostettiin.
Isäukko ei sitä osaanut käyttää mutta
akun meinasi räjäyttää kun jakoavaimen
sen päälle laittoi
No me poikaset ruvettiin tutkimaan sitä
eikä kukaan neuvonut
Aluksi ei osattu työntövartta kiinnittää
vaan käytettiin ketjua
Kaamea kitinä kuului kun käsijarru päällä
ajeltiin
Kerran se törmäsi vauhdilla ladon seinään
Jäähdytin mäsänä ja kampiakseli vääntyi
Pysäköitiin mäen päälle mutta käsijarru
unohtui ...oli vierynyt alas ojaan.. takavanne
vääntyi ja ostettiin uusi mutta väriltään
valkoinen...ja traktori oli super Major

Lue lisää

Krannin kertomaa, naapurikylän isäntä oli traktorikaupoilla. Elettiin 50-lukua ja Zetkaa tietysti, kuinkas muuten. No kylän klopikat odotteli "rakot kouris" tätä isäntää saapuvaksi "idän ihmeen" kanssa kotia. Pistivät tiellekin maate ja yrittivät korva tiessä kuunnella, joko kuuluu Zetorin jytke. No lopulta alakoo kuulua lupaavan kuuloista päkötestä, ja uusi Zetorin omistaja saapui totisena ja kieli keskellä suuta kotia. Kuinka ollakkaa, olikin tuon muutaman kymmenen kilometrin matkalla unohtunut, että kuinka Zetori pysäytetään. Aikansa pihaa ja kartanoa Zetkalla vauhdikkaasti kiertäessään, järki alkoi pikkuusen "klimpiiltänsä" kiertää. Päätti lopuksi ajaa tomauttaa täpötäyteen heinälatoon ja kas vain sinne se Zetka pysähtyikin.

Konsta Kuttaperka kirjoitti:

Krannin kertomaa, naapurikylän isäntä oli traktorikaupoilla. Elettiin 50-lukua ja Zetkaa tietysti, kuinkas muuten. No kylän klopikat odotteli "rakot kouris" tätä isäntää saapuvaksi "idän ihmeen" kanssa kotia. Pistivät tiellekin maate ja yrittivät korva tiessä kuunnella, joko kuuluu Zetorin jytke. No lopulta alakoo kuulua lupaavan kuuloista päkötestä, ja uusi Zetorin omistaja saapui totisena ja kieli keskellä suuta kotia. Kuinka ollakkaa, olikin tuon muutaman kymmenen kilometrin matkalla unohtunut, että kuinka Zetori pysäytetään. Aikansa pihaa ja kartanoa Zetkalla vauhdikkaasti kiertäessään, järki alkoi pikkuusen "klimpiiltänsä" kiertää. Päätti lopuksi ajaa tomauttaa täpötäyteen heinälatoon ja kas vain sinne se Zetka pysähtyikin.

Lue lisää

monasti tarinoita siitä miten vanhat hevosiin tottuneet äijät opettelivat traktoreilla ajua, ja joskus pääsin joitain ihmeitä itsekin todistamaan.

Kerran maailmalla ajettiin montulta soraa läheiselle työmaalle. Sitten sinne tuli kuormaa hakemaan perin kolhitun oloinen Valmet 20. Ihmettelin kuormatessani koneen karua olemusta, ja kun meidän koneet oli lastattu upouudella foortin lusikka-haarukalla, tarjouduin laittamaan vieraalle miehellekin kauhallisen, kun tällä oli vain lapio mukana.

No, niinhän siinä kävi, että valmetti ei sitä kuormaa montusta ylös jaksanut vetää. Otti äijä sen lapion, löi ensin konepeltiin ja sitten takapyörään karjaisten, "perkele menetkös" ja yritti uudelleen mäkeen. Eihän se valmetti sen paremmin noussut, mutta minulle selvisi mistä koneen kolkko ulkomuoto johtui!

Muuten, Hyvää Joulua kaikille palstalaisille!!

P.Ölvästi kirjoitti:

monasti tarinoita siitä miten vanhat hevosiin tottuneet äijät opettelivat traktoreilla ajua, ja joskus pääsin joitain ihmeitä itsekin todistamaan.

Kerran maailmalla ajettiin montulta soraa läheiselle työmaalle. Sitten sinne tuli kuormaa hakemaan perin kolhitun oloinen Valmet 20. Ihmettelin kuormatessani koneen karua olemusta, ja kun meidän koneet oli lastattu upouudella foortin lusikka-haarukalla, tarjouduin laittamaan vieraalle miehellekin kauhallisen, kun tällä oli vain lapio mukana.

No, niinhän siinä kävi, että valmetti ei sitä kuormaa montusta ylös jaksanut vetää. Otti äijä sen lapion, löi ensin konepeltiin ja sitten takapyörään karjaisten, "perkele menetkös" ja yritti uudelleen mäkeen. Eihän se valmetti sen paremmin noussut, mutta minulle selvisi mistä koneen kolkko ulkomuoto johtui!

Muuten, Hyvää Joulua kaikille palstalaisille!!

Lue lisää

oli myös Majuri, jonka peltit oli kuppaset kuin pottusäkki. Isäntä pisteli puomilenkillä ympäri traktoria, kun oli hävytön heinänteossa ojaan juuttunut. Ja noituminen raikui pitkin kyliä, siinä oli sivullisilla naurussa pidättelemistä;)

P.Ölvästi kirjoitti:

monasti tarinoita siitä miten vanhat hevosiin tottuneet äijät opettelivat traktoreilla ajua, ja joskus pääsin joitain ihmeitä itsekin todistamaan.

Kerran maailmalla ajettiin montulta soraa läheiselle työmaalle. Sitten sinne tuli kuormaa hakemaan perin kolhitun oloinen Valmet 20. Ihmettelin kuormatessani koneen karua olemusta, ja kun meidän koneet oli lastattu upouudella foortin lusikka-haarukalla, tarjouduin laittamaan vieraalle miehellekin kauhallisen, kun tällä oli vain lapio mukana.

No, niinhän siinä kävi, että valmetti ei sitä kuormaa montusta ylös jaksanut vetää. Otti äijä sen lapion, löi ensin konepeltiin ja sitten takapyörään karjaisten, "perkele menetkös" ja yritti uudelleen mäkeen. Eihän se valmetti sen paremmin noussut, mutta minulle selvisi mistä koneen kolkko ulkomuoto johtui!

Muuten, Hyvää Joulua kaikille palstalaisille!!

Lue lisää

Traktoriin totuttelemista. Isäni on monasti myös kertonut hieman vastaavia tarinoita, kun muuta pyörivää ei ole talosta aiemmin löytynyt, kuin separaattori ja tahko traktorin tullessa taloon.
Kun vielä aluksi traktorin kuljettamiseen ei vaadittu ajokorttiakaan, ajokortti tuli pakolliseksi v. 1959 alkaen ja niitä kortteja sitten suoritettiin varsin kiireelisillä "kursseilla", lähes liukuhihnalta, joita voi hyvin verrata tämän päivän kasvinsuojeluruiskuttaja tutkintoon.
Saattoi todella piikkilangankiristäjäkin saada siinä lapiosta, kun ei kuorma nytkähtänytkään liikkeelle, kun vanha hevosmies oikein suivaantui. Tossa kans Oriveden pojat puhu Tampereen Veholla aikanaan käydessään, siellä olleen huollossa yhden romaani-papan mersun ja siinä oli konepellissä pistoolilla ammuttuna reikiä. Oli pappa kans lopettanu hevosensa tuskat, kun oli niin pahasti ruvennu korisemaan.

Meilläkin oli majorissa ensiasennusrenkaat vain 4kankaiset Firestone renkaat ja eihän ne kestäneet kuin "Tuomaan päivästä jouluun", kun peltoa raivattiin, heti piti laittaa kaikenlaista tilkettä, että eivät sisusrenkaat tulleeet pihalle. Renkaan korjaminen oli työlästä, kun paineilmaa ei ollut saatavilla, piti pumppailla jalka- ja käsipumpuilla ilmaa. Suuremmat remontit piti teettää kaupungissa, jonne rengas oli vietävä linja-autolla, ensin hevosella pysäkille ja sitten linja-auton perään köydellä kiinni niihin polkupyörän koukkuihin. Kaupungissa pyörittelit renkaan kumikorjaamoon ja siinä vaiheessa oli jo vitsit niin vähissä, että kun näki samanlaisen majorin pyörän siinä korjaamon seinällä, johon oli kirjoitettu liidulla naapurin nimi, tunsi aitoa vahingoniloa ja vähän helpotti omia ponnistuksia.
Kun sitten ne ensimmäiset renkaat olivat menneet kaiken maailman karikoissa ja kannonjuurakoissa niin rikki, että oli pakko uusia ne renkaat ja sai vielä rahat niihin renkaisiin, (renkaat nimittäin maksoivat 50luvulla aika paljon, siksi juuri monet traktorit tuotiin maahan mahdollisimman halvoilla renkailla), sattui vielä hauska episodi. Uudet renkaat oli ostettu paikalliselta Gulf-huoltoasemalta, joka teki ratevaa rengaskauppaa. Tuttu kaveri oli nähnyt vuorostaan näihin uusiin 12.4-36 Good Year renkaisiin liidulla kirjoitetun tutun nimen ja vaati oitis saada kuljettaa nämä renkaat omalla majorillaan tänne meille, siinä toivossa tietty, että saa täältä omaan majoriinsa käytetyt renkaat omien huonojen tilalle.
Pettymys oli melkoinen ja ihmetys suuri, että miten ylipäätään vanteen ja maan välillä voi olla lainkaan ilmaa näin huonojen renkaiden kanssa. Vaikka renkaat olisi toki saannut täältä, ei kaveri niitä huolinut huonon kunnon vuoksi.
Edellä kerrottu kuvastaa kuitenkin tilannetta, miten huonoilla renkailla ajettiin 50luvun alkupuolella. Monet kerrat meidänkin majorilla tultiin kotiin metsäkeikalta, että eturengas oli puhjennut ja ajettiin pelkällä valurautaisella vanteella, rengas oli otettu rengasraudoilla pois ja paikattiin sitten kotona, jos pystyttiin.

Tästä kylältä yksi papparainen osti maamoottorin ja häntä oli opastettu, että moottori pitää hyvin voidella talvisäilöön, ettei mäntä jämähdä kiinni. Moottorin merkkiä en enään muista, mutta tämä papparainen kävi uskosti talven aikana pyörittämässä moottoria ja pisti kaiketi tulpan reikään (?) runsaasti öljyä, kun sitten tuli moottorille tarvetta, olikin sitä öljyä joka paikassa, eikä moottori suostunut käynnistymään. Moottori käynnistyi viimein, kun pyöritettiin remmillä meidän majurilla hihnapyörästä, pitkään siinäkin oli mennyt, että tuo moottori oli viimen käynnistynyt.

Joskus 50luvun lopulla oli täällä Osuuskaupan myymälän pihalla Porschen traktorin esittely, myyjä kehui tuota punaista ihmettä maasta taivaaseen ja aivan erityinen yliveto oli muihin traktoreihin nähden nestekytkin, kun traktorin pystyi jättämään vaihde päällä seisomaan tyhjäkäynnillä ja se ei liikkunut mihinkään.
Olipa siinä yksi isäntä pienellä harmaalla Fergullaan ja totesi, että kyllä tämänkin voi jättää tyhjäkäynnillä vaihdepäällä seisomaan ja ei juuri liiku. Todistaakseen väitteensä oli ajanut alennusvaihteella varustetun Fergunsa siihen kaupan seinää vasten ja jättänyt käymään vaihde päälle tyhjäkäynnille. No pyöriväthän ne Fergun takapyörät vähän siinä, mutta kiinnostus loppui kuitenkin sitä Porschen esitystä kohtaan.
Mainittakoon, että tämä isäntä salaojitti omat peltonsa sillä Fergulla ja pienellä salaojakoneella, joita myytiin tuolloin, olisiko ollut Jehu (?) merkiltään. Viimeisimmässä koneviestissä taisi olla semmoisesta kuvakin.

lähde käyntiin jos sen hehkut on rikki. Ja usein ne ovat.

Meilläkin porshe laitettiin yleisimmin käyntiin mf 165:llä pyörittämällä (porshessa kun on etuvoimanotto). Joskus sai takoa pitkäänkin ennenkuin lähti.

Kuulemma joskus on käynyt niinkin, että edessä oli pienempi kone pyörittämässä, ja porshessa oli jäänyt ykkönen päälle. Sillon tietty se porshe oli lähtenyt heti käyntiin, ja vanhaisäntä oli etummaisella yrittänyt epätoivoisesti päästä alta pois.

Oli muuten melko mitään tekemätön kapistus se porshe (super)! Mitään tekemätön nostolaite, mitään sanomattomat jarrut, huono käynnistymään, ym ym. Mut hienohan se oli, ja paljon snobeilu varusteita, mm, erillisjousitus edessä, turbiinikytkin, "common rail" polttoainelaitteisto, etu- ja keskivoimanotto, ajovoimanotto jne.

ei kovin hyvin kirjoitti:

lähde käyntiin jos sen hehkut on rikki. Ja usein ne ovat.

Meilläkin porshe laitettiin yleisimmin käyntiin mf 165:llä pyörittämällä (porshessa kun on etuvoimanotto). Joskus sai takoa pitkäänkin ennenkuin lähti.

Kuulemma joskus on käynyt niinkin, että edessä oli pienempi kone pyörittämässä, ja porshessa oli jäänyt ykkönen päälle. Sillon tietty se porshe oli lähtenyt heti käyntiin, ja vanhaisäntä oli etummaisella yrittänyt epätoivoisesti päästä alta pois.

Oli muuten melko mitään tekemätön kapistus se porshe (super)! Mitään tekemätön nostolaite, mitään sanomattomat jarrut, huono käynnistymään, ym ym. Mut hienohan se oli, ja paljon snobeilu varusteita, mm, erillisjousitus edessä, turbiinikytkin, "common rail" polttoainelaitteisto, etu- ja keskivoimanotto, ajovoimanotto jne.

Lue lisää

kampiakselilla ei ole muuten tiivisteitä ollenkaan. Siellä on koneistettu vastakierre, joka tuo akselille joutuneen öljyn takaisin öljytilaanpäin! Tiedoksi vaan jos joku tuollaista entistää....

ei kovin hyvin kirjoitti:

lähde käyntiin jos sen hehkut on rikki. Ja usein ne ovat.

Meilläkin porshe laitettiin yleisimmin käyntiin mf 165:llä pyörittämällä (porshessa kun on etuvoimanotto). Joskus sai takoa pitkäänkin ennenkuin lähti.

Kuulemma joskus on käynyt niinkin, että edessä oli pienempi kone pyörittämässä, ja porshessa oli jäänyt ykkönen päälle. Sillon tietty se porshe oli lähtenyt heti käyntiin, ja vanhaisäntä oli etummaisella yrittänyt epätoivoisesti päästä alta pois.

Oli muuten melko mitään tekemätön kapistus se porshe (super)! Mitään tekemätön nostolaite, mitään sanomattomat jarrut, huono käynnistymään, ym ym. Mut hienohan se oli, ja paljon snobeilu varusteita, mm, erillisjousitus edessä, turbiinikytkin, "common rail" polttoainelaitteisto, etu- ja keskivoimanotto, ajovoimanotto jne.

Lue lisää

Sanottiinhan se silloin: akku oli tyhjä eikä voinut hehkuttaa. Kiitos muistin virkistämisestä!

Kylän isännistä eräs oli pääsemäs sukupolvenvaihdoseläkkeelle ja rakennutti uutta omakotitaloa keskustaan. Hän kulki, olisko ollut 1210 Brownilla, työmaallaan eväät mukana. Kerran raksalta lähtiessä ja n.2kilsaa tultuaan, alkoi Brownin johtosarjat hytissä kärytä. Ironista kyllä, katsastusaseman edessä. Kun hätä on suurin, on konstitkin monet. Oli nimittäin jäänyt eväät melkein siltä päivää syömättä, ja eikun kassista maitopullo esiin ja siitä hän lorotti maitoa savuaviin johtoihin. Siihen sammui palonalku ja isäntä ajeli kotiinsa. Mahtoikohan DB olla herkkäkin näille johdonkäryämisille ?

Mv=maalivahti kirjoitti:

Kylän isännistä eräs oli pääsemäs sukupolvenvaihdoseläkkeelle ja rakennutti uutta omakotitaloa keskustaan. Hän kulki, olisko ollut 1210 Brownilla, työmaallaan eväät mukana. Kerran raksalta lähtiessä ja n.2kilsaa tultuaan, alkoi Brownin johtosarjat hytissä kärytä. Ironista kyllä, katsastusaseman edessä. Kun hätä on suurin, on konstitkin monet. Oli nimittäin jäänyt eväät melkein siltä päivää syömättä, ja eikun kassista maitopullo esiin ja siitä hän lorotti maitoa savuaviin johtoihin. Siihen sammui palonalku ja isäntä ajeli kotiinsa. Mahtoikohan DB olla herkkäkin näille johdonkäryämisille ?

Lue lisää

Siihen verrattuna, että koko sähköjärjestelmässä oli tasan yksi (noin 4" rautanaulan vahvuinen) sulake, niitä käryämisiä tapahtui yllättävän vähän. Ei vain DB:ssä, vaan kaikissa englantilaiskoneissa oli tämä sama pikku suunnitteluvirhe. Ihmeteltiin sitten myöhemmin vanhaa Belarusta kun siinä oli pitkät rivit sulakkeita..

oli tapana sanoa että: Eihän se ole isäntä eikä mikään, jos ei jaksa nostaa enempää kuin Taavetin nostolaite;)

päin kirjoitti:

oli tapana sanoa että: Eihän se ole isäntä eikä mikään, jos ei jaksa nostaa enempää kuin Taavetin nostolaite;)

Eihän se DB:n (vm-62) nostolaite hääppönen ollut. Vaati säännöllisin väliajoin huoltoa, jos sen meinasi kunnossa pitää. Olisittepa nähneet kun naapurin isäntä yritti pitää sitä ojien välissä 100 metrin matkan!;D

tapahtui? Siis miksi se traktori sinne metsään jäi?

mitä oikeasti kirjoitti:

tapahtui? Siis miksi se traktori sinne metsään jäi?

Enpä tiedä, juttu monien joukossa..

Tuli vain m.... kirjoitti:

Enpä tiedä, juttu monien joukossa..

Kalajoella Valmet olisi vetänyt yhtä aikaa kahta...uistinta.

kertoo, että kirjoitti:

Kalajoella Valmet olisi vetänyt yhtä aikaa kahta...uistinta.

Ainakin täällä vähän etelämpänä olen kuullut näin tehtäneen joskus. Kahta professoria ei tokikaan, vaan vähän pienempiä, eikä lainkaan vastatuuleen. Heh!

mitä oikeasti kirjoitti:

tapahtui? Siis miksi se traktori sinne metsään jäi?

Kaverin isällä oli Valmet 15 aikoinaan ja ajeli sillä sahatukkeja metsästä perässä hinaamalla. Sinne oli jäännyt metsään, kun oli jotenkin jäännyt nalkkiin tukki perässä etupyörät ilmassa. Oikeen kävivät ottamassa valokuvankin siellä metsässä tästä ihmeestä. Kait ne sen Valtterin sieltä metsästä jotenkin pois saivat, ketjua katkomalla taikka moottorisahalla, kun näkyy vielä lumikoneena olevan hallin nurkalla.

Juxu kirjoitti:

Ainakin täällä vähän etelämpänä olen kuullut näin tehtäneen joskus. Kahta professoria ei tokikaan, vaan vähän pienempiä, eikä lainkaan vastatuuleen. Heh!

Kainuussa 20:stä sanottiin piikkilangan kiristäjäksi. Piikkilangasta laidunaitoja rakennettaessa, jaksoi juuri vetää piikkilangan sopivan kireälle ja oli sitten helppo naulata piikkilanka aitatolppiin kiini.

Serkkupojan kaivinkoneessa oli kans penkin alla paristot ja mikä lie tullut, nii räjähtivät molemmat uudet akut, kaks pitkää akkua. Korkkas kannet irti ja hapot kopin katoon, oli kun olis haulikolla ammuttu siellä kopissa. Hapot vaan siivoten sieltä kabiinista, vakuutus yhtiö korvas uudet akut ja serkkupoika iki-itarana liimas silikoonilla ne kannet takasin niihi akkuihin ja lisättii happoa. Kaivettiin monta vuotta vielä näillä akuilla siinä koneessa tai siis ne akut oli siinä koneessa.

Ainaski täälläpäin kuskaili yks Topi kans melkosia kuormia täälläsellä Volvolla ja aikast värikästä menoa oli, kaatokin kerran koko yhdistelmän. Ajo paljon puuta paikallisille sahureille ja hurjemmat kuormat kuljetti pitkin sivuteitä. Vielä on miehellä Volvo tikissään, vaikka mies ei enää niin ookkaan, kun teki melkoisen ilmalennon, josta turhempi mies olis heittänyt henkensä.

Topi liikkeellä? kirjoitti:

Ainaski täälläpäin kuskaili yks Topi kans melkosia kuormia täälläsellä Volvolla ja aikast värikästä menoa oli, kaatokin kerran koko yhdistelmän. Ajo paljon puuta paikallisille sahureille ja hurjemmat kuormat kuljetti pitkin sivuteitä. Vielä on miehellä Volvo tikissään, vaikka mies ei enää niin ookkaan, kun teki melkoisen ilmalennon, josta turhempi mies olis heittänyt henkensä.

Lue lisää

Mutta jääköön sukunimikin sanomatta, mutta oli muistaakseni jostain K:joen-Isojoen suunnalta lähtöösin.

Kunttajussi kirjoitti:

Mutta jääköön sukunimikin sanomatta, mutta oli muistaakseni jostain K:joen-Isojoen suunnalta lähtöösin.

tämän miehen! Nimeä en liioin muista just nyt.. Haa! Muistanpas! Vaan en sano: ei ole tarkoituksenmukaista täällä. Parempi kun pysytään anonyyminä vain!

Juxu kirjoitti:

tämän miehen! Nimeä en liioin muista just nyt.. Haa! Muistanpas! Vaan en sano: ei ole tarkoituksenmukaista täällä. Parempi kun pysytään anonyyminä vain!

Ei ollu Topi, ainakin mulle outo. Tämä oli S... ja sillä siisti. Taitaa asua ilmeisesti tätänykyä Kankahanpääs,oli joku tietävinänsä. Mutta minkähänmoinen oli Topin ilmalento? Näitä persoonallisuuksia kun on monellaasia. Yhyrellä kalakinlevitys urakoottijalla oli sellaases kyseenalaases mainees oleva renki. Tämä oli aika rommentaja, mikään ei kestäny. Kehuuvat,jotta ei tohori antaa eres varretoonta lekaa päiväksi lainahan, sekin pakkas olemahan ehtoolla silimästä halaki.

Kunttajussi kirjoitti:

Ei ollu Topi, ainakin mulle outo. Tämä oli S... ja sillä siisti. Taitaa asua ilmeisesti tätänykyä Kankahanpääs,oli joku tietävinänsä. Mutta minkähänmoinen oli Topin ilmalento? Näitä persoonallisuuksia kun on monellaasia. Yhyrellä kalakinlevitys urakoottijalla oli sellaases kyseenalaases mainees oleva renki. Tämä oli aika rommentaja, mikään ei kestäny. Kehuuvat,jotta ei tohori antaa eres varretoonta lekaa päiväksi lainahan, sekin pakkas olemahan ehtoolla silimästä halaki.

Lue lisää

..ei ole niitä hyviä konemiehen ominaisuuksia. Se kalkinlevittäjä.. Ursuksellako levitteli kalkkia?

Juxu kirjoitti:

..ei ole niitä hyviä konemiehen ominaisuuksia. Se kalkinlevittäjä.. Ursuksellako levitteli kalkkia?

Ainakin 80-luvun puolivälissä oli Valmetti 1102 tai 1203. Sitten ei varmaa muistikuvaa enää Valmetin jälkeen. Nimittäin se kalkin levitys taisi vaihtua metsän uudistus vehkeisiin: mm:ssa äestykseen. Tuli uusia urakoitsijoita kalkin levitykseen, joilla olikin jo lautaslevittimet ja rupesin käyttämään niitä.

Kunttajussi kirjoitti:

Ei ollu Topi, ainakin mulle outo. Tämä oli S... ja sillä siisti. Taitaa asua ilmeisesti tätänykyä Kankahanpääs,oli joku tietävinänsä. Mutta minkähänmoinen oli Topin ilmalento? Näitä persoonallisuuksia kun on monellaasia. Yhyrellä kalakinlevitys urakoottijalla oli sellaases kyseenalaases mainees oleva renki. Tämä oli aika rommentaja, mikään ei kestäny. Kehuuvat,jotta ei tohori antaa eres varretoonta lekaa päiväksi lainahan, sekin pakkas olemahan ehtoolla silimästä halaki.

Lue lisää

Ei täsmää paikkakunta. Tämä tuntemani Topi ajoi kans Volvolla puutavaraa, kuten tuolla jo aiemmin kerroin. Ilmalento ei oikastaan kuulu siihen tukin ajoon, vaikka traktori oli siinäkin mukana, tellinkinä ja pitkät tikkaat vielä lisäksi, no sortuhan se viritys ja Topi suoriti melkosen ilmalennon.

Kunttajussi kirjoitti:

Ainakin 80-luvun puolivälissä oli Valmetti 1102 tai 1203. Sitten ei varmaa muistikuvaa enää Valmetin jälkeen. Nimittäin se kalkin levitys taisi vaihtua metsän uudistus vehkeisiin: mm:ssa äestykseen. Tuli uusia urakoitsijoita kalkin levitykseen, joilla olikin jo lautaslevittimet ja rupesin käyttämään niitä.

Lue lisää

Mulla on vain sellainen muistikuva, että eräs urakoitsija päästi kylillä remmiturbo-Valmetillaan ja se kuului kilometrien päähän. Oliko se nyt juuri Valmetin 1203?? Nimi on taas hukas vaikka aiva tuttu kaveri oli 80-luvun alkupuolella..

Topi liikkeellä? kirjoitti:

Ei täsmää paikkakunta. Tämä tuntemani Topi ajoi kans Volvolla puutavaraa, kuten tuolla jo aiemmin kerroin. Ilmalento ei oikastaan kuulu siihen tukin ajoon, vaikka traktori oli siinäkin mukana, tellinkinä ja pitkät tikkaat vielä lisäksi, no sortuhan se viritys ja Topi suoriti melkosen ilmalennon.

Lue lisää

Niitä isoja Volvoja oli paljon raskasurakoitsijoilla: olihan se järeä vehje, joskin melkoisen kalliskin kai?

Juxu kirjoitti:

Mulla on vain sellainen muistikuva, että eräs urakoitsija päästi kylillä remmiturbo-Valmetillaan ja se kuului kilometrien päähän. Oliko se nyt juuri Valmetin 1203?? Nimi on taas hukas vaikka aiva tuttu kaveri oli 80-luvun alkupuolella..

Lue lisää

Tämä kaveri oli/on T....i K....i, ja akkansa veli oli se jolla ei meinannut varretoon leka kestää.

Juxu kirjoitti:

Niitä isoja Volvoja oli paljon raskasurakoitsijoilla: olihan se järeä vehje, joskin melkoisen kalliskin kai?

Ei sillä kait hinnalla ollu Topille merkitystä, kun asu siellä Volvossa. Ainaski mulle kateelliset niin väitti, kun myin hälle uudehkon auton, että eihän se millään autolla ehdi ajelemaan, kun asuu siellä volvon kopissa ja aina on tienpäällä ronkkeleineen, joko hurjan kuorman kanssa taikka menossa hakemaan semmosta.

Juxu kirjoitti:

Mulla on vain sellainen muistikuva, että eräs urakoitsija päästi kylillä remmiturbo-Valmetillaan ja se kuului kilometrien päähän. Oliko se nyt juuri Valmetin 1203?? Nimi on taas hukas vaikka aiva tuttu kaveri oli 80-luvun alkupuolella..

Lue lisää

varsinainen remmiahdin, vaan Comprex paineaaltoahdin, jota tosin pyöritetään hihnalla, mutta ahtopaineen aiheuttaa pakosarjasta purkautuva pakokaasu.

Jotkut jenkit taas käyttävät nk varsinaista remmiahdinta, mutta sen tarkoitus yksinomaan on tuoda lisää vääntöä alakierroksille. Muutoinhan se fysiikan lahjomattomien lakien mukaan hukkaa tehoa enemmän kuin tuottaa.

No tuo Comprex on hyvä ahdin, on vaan erinomaisen kallis. Ja sen ääni on ... eh mieleenpainuva ;-) Muutama valmistaja (kone) on noita kokeillut, mutta isoissa sarjoissa niitä ei liiemmälti ole ollut. Audihan noita on käyttänyt autoissa???

Jossain hämeessä ajeli kanssa yksi urakoitsija tukkia isolla Volvolla, oliskohan ollut sama mies? Mut varsinainen "tukkirahtari" ajoi pöllejä ,pääasiassa kait paloheimon sahalle riihimäelle, isoilla massikoilla. Tää massikkamies ajoikin pitkään, se volvomies lopetti aiemmin.

P.Ölvästi kirjoitti:

varsinainen remmiahdin, vaan Comprex paineaaltoahdin, jota tosin pyöritetään hihnalla, mutta ahtopaineen aiheuttaa pakosarjasta purkautuva pakokaasu.

Jotkut jenkit taas käyttävät nk varsinaista remmiahdinta, mutta sen tarkoitus yksinomaan on tuoda lisää vääntöä alakierroksille. Muutoinhan se fysiikan lahjomattomien lakien mukaan hukkaa tehoa enemmän kuin tuottaa.

No tuo Comprex on hyvä ahdin, on vaan erinomaisen kallis. Ja sen ääni on ... eh mieleenpainuva ;-) Muutama valmistaja (kone) on noita kokeillut, mutta isoissa sarjoissa niitä ei liiemmälti ole ollut. Audihan noita on käyttänyt autoissa???

Jossain hämeessä ajeli kanssa yksi urakoitsija tukkia isolla Volvolla, oliskohan ollut sama mies? Mut varsinainen "tukkirahtari" ajoi pöllejä ,pääasiassa kait paloheimon sahalle riihimäelle, isoilla massikoilla. Tää massikkamies ajoikin pitkään, se volvomies lopetti aiemmin.

Lue lisää

Olen pitänyt sitä aivan remmiturbona, koska se kansankielessä oli sellainen. Muistanpa kuitenkin kun piti sellaista jatkuvaa ulinaa, jonka tosiaan kuuli kauas. Miltei kuin Vampiren Havilland-hävittäjällä olisi ajeltu!

Haista!
Kyllä noilla maajuseilla mielikuvitusta riittää. Js aikaa on satuja suunnitella, kun yhteiskunta elättää,

närjellä ajatteleva kirjoitti:

Haista!
Kyllä noilla maajuseilla mielikuvitusta riittää. Js aikaa on satuja suunnitella, kun yhteiskunta elättää,

Kunttajussin viestin joku onneton tästä poistanut. Olisin kerrannut vielä sen tarinan mutta ei auta! Jos vielä muistaisit Kunttajussi sen mitä tähän kerroit ja kirjoittaisit uudelleen?

Juxu kirjoitti:

Kunttajussin viestin joku onneton tästä poistanut. Olisin kerrannut vielä sen tarinan mutta ei auta! Jos vielä muistaisit Kunttajussi sen mitä tähän kerroit ja kirjoittaisit uudelleen?

Lue lisää

Terve,Juxu! Otin muuten tulosteenn tuosta mahtavasta 310 kpl:en listasta,niin näköö mitä sieltä poistuu. Todellisuudessa näitä juttuja on paljon enemmmän ,kun huomioidaan ne jotka on pyyhkäisty pois. Aina näitä näköjään on, jotka ei ymmärrä miten kekseliäitä ja tilannehuumorin omaavia isännät ennen oli. Ja aivan sentakia nämä onkin mahtavia luettavia.Näissä on aivan oma aistittavissa oleva tunnelma.Tämä "höpö höpö"-jäpäkin on vielä roikkunut isässään tai isoisässään eikä ymmärrä, jotta kekseliäisyydellä ja erilaisilla konsteilla selviydyttiin tilanteista. Ei ruskipoikaakaan järjellä voitettu, kyllä siinä oveluus ja kekseliäisyyskin näytti osaansa. Muuten meistä suomalaisista ei olisi kuin pieni yhdyskunta siperian perukoilla. ---Pitääkin muuten kysyä omilta poijjilta, kuinka poistetaan viesti. Tuohon "terroriin" löytyy selitys, kun 2poikaa on lopputyötä vaille tietokoneinsinööriä ja kotona olevatkin on melkoisia hakkia tietokoneen kans. ---Niin, tälle "höpö höpö"-jäpälle näytti olevan tuo traktorin etuakselin jäykäksi kiilamis-konsti yli järjen käyvä asia. Sehän on maailman yksinkertaasin jippo. ----Hyvänä esimerkkinä kekseliäisyydestä kerroin appiukon metsätöissä sattuneen haverin, kun traktorin takapyörän venttiili katkesi kantoon. Näissä 60-luvun traktoreissa oli venttiilit suojaamattomat, niinkuin hänen Volvo Busterissakin.Vasta 60-luvun loppupuolella alkoivat vannevalmistajat hoksata nämä venttiili suojat. No onnekseen appiukko sattui kuulemaan renkaan tyhjenevän ja tempaisi moralla pajusta puutapin,vuoleskeli siitä sopivan ja työnsi katkenneeseen jämään. Koppasipa vielä kirveen hamaralla tapin tiukalle. Ja mikä tärkeintä , ei tarvinnut edes lähteä kaukana ulkosaralla olevasta metsästä pois kesken työpäivää, eikä varsinkaan kävellen. Ja kun lähti, niin sai lähteä traktorilla ja ajaa sen kirkonkylälle kummisuutariin. Ilmaa kun sattui olemaan vielä renkaassa senverran ja varovasti ajellen tappikin pysyi paikallaan. Tähän sopii täkäläinen sanonta:"Noloo saa olla, muttei keinotoon". Taikka kuten setämies joskus tuumas tiukassa paikassa:"Ennen koiralta kusi loppuu ennenkuin meiltä konstit"

Kunttajussi kirjoitti:

Terve,Juxu! Otin muuten tulosteenn tuosta mahtavasta 310 kpl:en listasta,niin näköö mitä sieltä poistuu. Todellisuudessa näitä juttuja on paljon enemmmän ,kun huomioidaan ne jotka on pyyhkäisty pois. Aina näitä näköjään on, jotka ei ymmärrä miten kekseliäitä ja tilannehuumorin omaavia isännät ennen oli. Ja aivan sentakia nämä onkin mahtavia luettavia.Näissä on aivan oma aistittavissa oleva tunnelma.Tämä "höpö höpö"-jäpäkin on vielä roikkunut isässään tai isoisässään eikä ymmärrä, jotta kekseliäisyydellä ja erilaisilla konsteilla selviydyttiin tilanteista. Ei ruskipoikaakaan järjellä voitettu, kyllä siinä oveluus ja kekseliäisyyskin näytti osaansa. Muuten meistä suomalaisista ei olisi kuin pieni yhdyskunta siperian perukoilla. ---Pitääkin muuten kysyä omilta poijjilta, kuinka poistetaan viesti. Tuohon "terroriin" löytyy selitys, kun 2poikaa on lopputyötä vaille tietokoneinsinööriä ja kotona olevatkin on melkoisia hakkia tietokoneen kans. ---Niin, tälle "höpö höpö"-jäpälle näytti olevan tuo traktorin etuakselin jäykäksi kiilamis-konsti yli järjen käyvä asia. Sehän on maailman yksinkertaasin jippo. ----Hyvänä esimerkkinä kekseliäisyydestä kerroin appiukon metsätöissä sattuneen haverin, kun traktorin takapyörän venttiili katkesi kantoon. Näissä 60-luvun traktoreissa oli venttiilit suojaamattomat, niinkuin hänen Volvo Busterissakin.Vasta 60-luvun loppupuolella alkoivat vannevalmistajat hoksata nämä venttiili suojat. No onnekseen appiukko sattui kuulemaan renkaan tyhjenevän ja tempaisi moralla pajusta puutapin,vuoleskeli siitä sopivan ja työnsi katkenneeseen jämään. Koppasipa vielä kirveen hamaralla tapin tiukalle. Ja mikä tärkeintä , ei tarvinnut edes lähteä kaukana ulkosaralla olevasta metsästä pois kesken työpäivää, eikä varsinkaan kävellen. Ja kun lähti, niin sai lähteä traktorilla ja ajaa sen kirkonkylälle kummisuutariin. Ilmaa kun sattui olemaan vielä renkaassa senverran ja varovasti ajellen tappikin pysyi paikallaan. Tähän sopii täkäläinen sanonta:"Noloo saa olla, muttei keinotoon". Taikka kuten setämies joskus tuumas tiukassa paikassa:"Ennen koiralta kusi loppuu ennenkuin meiltä konstit"

Lue lisää

Mun mielestä täällä ei kukaan ole kirjoittanut asiatonta kirjoitusta, asiat on kirjoitettu, kuten ne oli silloin ennen ja mielestäni itäkoneita on täällä kehuttu sen minkä niitä on voinnut kehua. Ja hyviä juttuja on luettu, oikein piti nauraa tälle isännälle, joka meni näyttää sitä uutta traktoriaan isäukolle hautuusmaalle ja jäi siihen porttiin kiinni, oli siinä isännällä heti sana hallussa.

Itte oon ollut tajuissani 60-luvun alusta ja muistan kanssa monenlaista juttua, osan tänne kertonutkin ja jotain vielä muistissakin, lisää tulee mieleen aina kun lukee näitä juttuja.

Nytkin tuli mieleen tuossa yksi kaivinkonejuttu, kaverilla oli samanlainen Atlas 1200 kaivinkone, mitä meikäläisellä, mutta vaan jo melkosen ehtoopuolella kuntonsa puoleen, vähän vuotoo siellä ja täällä, mutta kummaasti vielä töitä tehtiin yhdellä pienemmällä tietyömaalla, pomo sitä kuitenkin katteli; että taitaa tulla oikeen öljysoraa tälle tielle pinnoitteeeksi. No, tie tuli kuitenkin hyvin tehdyksi ja kaveri olis jo myynnyt tuon pienen kaivinkoneen pois, mutta ostajat tahtoivat vähän jo karsastaa, vaikka vanhasta koneesta olikin kysymys, olisi sen pitänyt olla uusi ja virheetön. Tuosta kaveri hieman suivaantui ja ilmoitti ostajille, että hän tekee vielä yhden 70000mk urakan pois alta ja katsotaan sitten sitä myyntiä uudelleen, (hän kun oli pyytänyt tuosta koneesta vain 15000mk) ja tekikin tuon urakan sitten vielä sillä koneella.

Ne on erimiehet, jotka vanhoilla koneilla tekee! Ja hattua nostan monelle vanhalle konemiehelle, ei jäänneet todellakaan nämä miehet sormisuussa ihmettelemään, meilläkin isäukko toi koneen metsästä pois vaikka miten, oli saannut niin rankan pohjakoulutuksen T-34:lla ajajana.

Kunttajussi kirjoitti:

Terve,Juxu! Otin muuten tulosteenn tuosta mahtavasta 310 kpl:en listasta,niin näköö mitä sieltä poistuu. Todellisuudessa näitä juttuja on paljon enemmmän ,kun huomioidaan ne jotka on pyyhkäisty pois. Aina näitä näköjään on, jotka ei ymmärrä miten kekseliäitä ja tilannehuumorin omaavia isännät ennen oli. Ja aivan sentakia nämä onkin mahtavia luettavia.Näissä on aivan oma aistittavissa oleva tunnelma.Tämä "höpö höpö"-jäpäkin on vielä roikkunut isässään tai isoisässään eikä ymmärrä, jotta kekseliäisyydellä ja erilaisilla konsteilla selviydyttiin tilanteista. Ei ruskipoikaakaan järjellä voitettu, kyllä siinä oveluus ja kekseliäisyyskin näytti osaansa. Muuten meistä suomalaisista ei olisi kuin pieni yhdyskunta siperian perukoilla. ---Pitääkin muuten kysyä omilta poijjilta, kuinka poistetaan viesti. Tuohon "terroriin" löytyy selitys, kun 2poikaa on lopputyötä vaille tietokoneinsinööriä ja kotona olevatkin on melkoisia hakkia tietokoneen kans. ---Niin, tälle "höpö höpö"-jäpälle näytti olevan tuo traktorin etuakselin jäykäksi kiilamis-konsti yli järjen käyvä asia. Sehän on maailman yksinkertaasin jippo. ----Hyvänä esimerkkinä kekseliäisyydestä kerroin appiukon metsätöissä sattuneen haverin, kun traktorin takapyörän venttiili katkesi kantoon. Näissä 60-luvun traktoreissa oli venttiilit suojaamattomat, niinkuin hänen Volvo Busterissakin.Vasta 60-luvun loppupuolella alkoivat vannevalmistajat hoksata nämä venttiili suojat. No onnekseen appiukko sattui kuulemaan renkaan tyhjenevän ja tempaisi moralla pajusta puutapin,vuoleskeli siitä sopivan ja työnsi katkenneeseen jämään. Koppasipa vielä kirveen hamaralla tapin tiukalle. Ja mikä tärkeintä , ei tarvinnut edes lähteä kaukana ulkosaralla olevasta metsästä pois kesken työpäivää, eikä varsinkaan kävellen. Ja kun lähti, niin sai lähteä traktorilla ja ajaa sen kirkonkylälle kummisuutariin. Ilmaa kun sattui olemaan vielä renkaassa senverran ja varovasti ajellen tappikin pysyi paikallaan. Tähän sopii täkäläinen sanonta:"Noloo saa olla, muttei keinotoon". Taikka kuten setämies joskus tuumas tiukassa paikassa:"Ennen koiralta kusi loppuu ennenkuin meiltä konstit"

Lue lisää

Ihailtavaa kekseliäisyyttä on tosiaankin ollut ja kun ajatellaan, että tekniikan tuntemus sinänsä ei ole ollut sitä luokka kuin nykyään.. vai onko jo menty takapakkiakin peräti siinä asiassa kun tekniikka on mutkistunut. Ei jakseta enää ajatella miten jokin toimii, kunhan se vain toimii. Se on vähän niinkuin tämän tietotekniikankin kans meillä jo vähän varttuneemmilla..

DT:n hienouksista tähän väliin vielä kehaisen: siinä oli peräti tupakansytytinkin! Nimittäin joku työvalon johtoko se oli, joka oli katkennut ja sen päähän oli jäänyt hapsu. Kun laittoi katkaisimesta siihen tulemaan virran, sillä sai aurinkokatoksen kiinnitystankoon räpsimällä Työmieheen (myöhemmin Klubi 22:een) valakian.

Kuinkahan pitkä siitä on kun se venttiilintappi-viritys on tapahtunut? Etten vain itte olisi ollu sitä korjaamas sielä kummisuutaris. Ainaki yhden sellaisen muistan korjanneeni. Oli sisäkierteellä oleva malli, eikä onnistunu irroittaa sitä kierteenpalaa, vaan piti vaihtaa koko venttiili.

Juxu kirjoitti:

Ihailtavaa kekseliäisyyttä on tosiaankin ollut ja kun ajatellaan, että tekniikan tuntemus sinänsä ei ole ollut sitä luokka kuin nykyään.. vai onko jo menty takapakkiakin peräti siinä asiassa kun tekniikka on mutkistunut. Ei jakseta enää ajatella miten jokin toimii, kunhan se vain toimii. Se on vähän niinkuin tämän tietotekniikankin kans meillä jo vähän varttuneemmilla..

DT:n hienouksista tähän väliin vielä kehaisen: siinä oli peräti tupakansytytinkin! Nimittäin joku työvalon johtoko se oli, joka oli katkennut ja sen päähän oli jäänyt hapsu. Kun laittoi katkaisimesta siihen tulemaan virran, sillä sai aurinkokatoksen kiinnitystankoon räpsimällä Työmieheen (myöhemmin Klubi 22:een) valakian.

Kuinkahan pitkä siitä on kun se venttiilintappi-viritys on tapahtunut? Etten vain itte olisi ollu sitä korjaamas sielä kummisuutaris. Ainaki yhden sellaisen muistan korjanneeni. Oli sisäkierteellä oleva malli, eikä onnistunu irroittaa sitä kierteenpalaa, vaan piti vaihtaa koko venttiili.

Lue lisää

Ja joskus 60-luvun lopulla tai 70-luvun aluus. ----Appiukko kertoili yhdestä maasepästä, joka yritti keksiä uuden lumivehkeen. Oli jonkinlainen lakaisukoneen ja lumilingon risteytys. Pyörimisvoima tuotiin traktorin alitse eteen ja siinä oli sitten sellaiset vispilät ketjuista. Voimanotto päälle ja ketjut piiskasivat lumen tieltä, ei kuulemma oikeen kauhian hyvin pelannu mutta "lumipyry" oli sankkaa. Aivan sellainen pöllö ajatus, mutta näistä pöllöistä ajatuksista ne uudet keksinnöt syntyy. Ja insinöörit kun otetaan vasta ajatukseen mukaan, voi syntyä jopa toimiva ajatus. ----Satuin eräänä kesänä käymään härmässsä, siellä on se maatalouskoneiden/traktoreiden rengasfirma, Härmänpelto, josta oon ostanu renkaita. Sattui siihen tulemaan mies Siilinjärveltä asti puimurin vetopyöriä vaihtamaan leveimmiksi ja merikelpoisemmiksi kun näytti, jotta puintiaikana taas kroolataan. Hänkin oli tiedustellut niitä puimurin pyöriä ensin sieltäkin päin.Mutta mikään firma ei ollut ottanut asiaan kiinni. Siinä asioidessaan ihmetteli pohjalaista yritteliäisyyttä ja sitä kun piti ne renkaat tulla tänne asti vaihtamaan. Sanoon jotta, täällä kaikki yrittää laihinsa ja ne joilta ne erellytykset puuttuu,niin nekin yrittää teherä eres akan kans mukuloota.

Mahtaa olla 3-5 vuotta kun nuoret klopit oli nautiskellu "kuperkeikka vettä". Ja tienpäälle, kuinkasmuuten, ajelemaan ja oli talviaika. No "paikallinen gestapo" hoksas, jotta auton kulku on jotenkin holtitonta. Lähtivät takaa-ajoon ja lujaakin mentiin, poijjilla oli jopa pieni etumatkakin. No eihän poikaasten auto mukkaasella tiellä pysynyt kun oli vielä "hiihtoliiton suosittelemat" renkaatkin alla. Poliisit oli tuota pikaa paikalla. Alkoi kysely,että kuka näistä kolmesta oli ollut kuskina. Nimittäin, kun poliisi tuli paikalle, kaikki kolme istui takapenkillä kuin kukonpojat orrella. Ja kukaan ei oikein muistanut ajamista, ja mahtaa asia olla vieläkin epäselvä kun ei ole kuulunut loppuratkaisua asiaa.

Konsta Kuttaperka kirjoitti:

Mahtaa olla 3-5 vuotta kun nuoret klopit oli nautiskellu "kuperkeikka vettä". Ja tienpäälle, kuinkasmuuten, ajelemaan ja oli talviaika. No "paikallinen gestapo" hoksas, jotta auton kulku on jotenkin holtitonta. Lähtivät takaa-ajoon ja lujaakin mentiin, poijjilla oli jopa pieni etumatkakin. No eihän poikaasten auto mukkaasella tiellä pysynyt kun oli vielä "hiihtoliiton suosittelemat" renkaatkin alla. Poliisit oli tuota pikaa paikalla. Alkoi kysely,että kuka näistä kolmesta oli ollut kuskina. Nimittäin, kun poliisi tuli paikalle, kaikki kolme istui takapenkillä kuin kukonpojat orrella. Ja kukaan ei oikein muistanut ajamista, ja mahtaa asia olla vieläkin epäselvä kun ei ole kuulunut loppuratkaisua asiaa.

Lue lisää

Alkoholilla oli osuutta tässäkin. Elettiin 70-luvun alkua ja veljen kanssa oli määrä ruveta kylvötöihin. Asia alustettiin jo aamulla meijerireissulla, hakemalla kyläkaupasta keskiolutta jota vanhempi veljeni sai jo ostaa, ikää kun oli jo vaadittavat 18v. Syömisen jälkeen aloimme pakata tarvikkeita kyytiin, maat kun olivat kahdessa palassa etäämpänä. Kärryyn lastattiin apulannat, siemenet, apulannan sijoitus-kylvökone ja tietenkin ne kaljat. Käytössämme oli kaksi traktoria: DT-14, joka valjastettiin kärryn eteen ja DB 990 jonka perässä kulki kahdesta hevosvetoisesta Tulos- kylvökoneesta maasepän yhdistämä traktorikylvökone. Pellon reunassa vaihdettiin DT:n perään apulannanlevitin ja veljeni levitti lannoitteet, minkä jälkeen minä kylvin. Olutta nautittiin siinä tupakkatauoilla sitten. Siirryimme toiselle vainiolle saatuamme ensimmäisen valmiiksi ja sama meno jatkui. Hyvin tuli kylvöön 3,5 ha päivän aikaan. Seuraavana aamuna en ollutkaan meijerireissulla mutta isäni toi terveiset toisen vainion omistajalta, maineikkaalta kansanpelimannilta, jolta maa oli vuokrattuna. Tämä oli sanonut: "Sielä on varmahan jääny kylvämätä yks soiro.. Ei sunkaa ne poijat ollu eres pöhönäs?" Ei mennyt kauaa kun sekin soiro oli kylvössä! Siitä minä pidin huolen.

Juxu kirjoitti:

Alkoholilla oli osuutta tässäkin. Elettiin 70-luvun alkua ja veljen kanssa oli määrä ruveta kylvötöihin. Asia alustettiin jo aamulla meijerireissulla, hakemalla kyläkaupasta keskiolutta jota vanhempi veljeni sai jo ostaa, ikää kun oli jo vaadittavat 18v. Syömisen jälkeen aloimme pakata tarvikkeita kyytiin, maat kun olivat kahdessa palassa etäämpänä. Kärryyn lastattiin apulannat, siemenet, apulannan sijoitus-kylvökone ja tietenkin ne kaljat. Käytössämme oli kaksi traktoria: DT-14, joka valjastettiin kärryn eteen ja DB 990 jonka perässä kulki kahdesta hevosvetoisesta Tulos- kylvökoneesta maasepän yhdistämä traktorikylvökone. Pellon reunassa vaihdettiin DT:n perään apulannanlevitin ja veljeni levitti lannoitteet, minkä jälkeen minä kylvin. Olutta nautittiin siinä tupakkatauoilla sitten. Siirryimme toiselle vainiolle saatuamme ensimmäisen valmiiksi ja sama meno jatkui. Hyvin tuli kylvöön 3,5 ha päivän aikaan. Seuraavana aamuna en ollutkaan meijerireissulla mutta isäni toi terveiset toisen vainion omistajalta, maineikkaalta kansanpelimannilta, jolta maa oli vuokrattuna. Tämä oli sanonut: "Sielä on varmahan jääny kylvämätä yks soiro.. Ei sunkaa ne poijat ollu eres pöhönäs?" Ei mennyt kauaa kun sekin soiro oli kylvössä! Siitä minä pidin huolen.

Lue lisää

Tuli taas yksi juttu mielehen. Tuos Kyrönjoen varres on ainakin yksi ponttooneiden päälle tehty kelluva silta. En enää muista, oliko ne vain tyhjiä peltitynnyreitä mitä niissä muinoin käytettiin. Nykyysinhän saa jo muovisiakin ponttoneita. No joka tapauksensa tämä kyseinen Taavi uskaltautui pikku Volvolla tälle "lauttasillalle". No kun tämä silta tietysti traktorin alla painui vedenpinnan alle, niin hermokin petti Taavilla. Hätäpäissään yritti polkaista jarruja, seurauksena kun jarrut eivät olleetkaan yhteenkytketyt,että polkaisi vain toista. No Volvohan tietysti suistui reunalankun yli jokeen. Taavi uima- ja sukellustaitoisena selvisi pintaan mutta Volvo jäi joen pohjaan. No jotenkin Volvo piti saada sieltä pois. Paikalle haettiin joenrannalla asuva hyvän uima- ja sukellustaidon omaava taximies joka tosiaan pystyi yhdelläkin sukelluksella alittamaan joen ja oli siistä syystä kuuluisa. Kysyi siinä Taavilta,kun riisui vaatteitansa ja oli lähdössä sukeltamaan ohuen vaijerinipun kanssa, että "kuinka päin se on siä joen pohojas"? Taavi vastas: kyllä se sinne oikeenpäin jäi kun hän sieltä lähti. Niinpä tämä taksari sukelti ja saikin vaijerinpään taka-akselin ympäri ja traktori saatiin kuiville. Kannen aukaisun ja öljyjen vaihdon jälkeen Volvo pistettiin taas käyntiin. Joki on tuolta kohdin kesä virtaamilla normaalisti n.5m syvyinen.

Juxu kirjoitti:

Alkoholilla oli osuutta tässäkin. Elettiin 70-luvun alkua ja veljen kanssa oli määrä ruveta kylvötöihin. Asia alustettiin jo aamulla meijerireissulla, hakemalla kyläkaupasta keskiolutta jota vanhempi veljeni sai jo ostaa, ikää kun oli jo vaadittavat 18v. Syömisen jälkeen aloimme pakata tarvikkeita kyytiin, maat kun olivat kahdessa palassa etäämpänä. Kärryyn lastattiin apulannat, siemenet, apulannan sijoitus-kylvökone ja tietenkin ne kaljat. Käytössämme oli kaksi traktoria: DT-14, joka valjastettiin kärryn eteen ja DB 990 jonka perässä kulki kahdesta hevosvetoisesta Tulos- kylvökoneesta maasepän yhdistämä traktorikylvökone. Pellon reunassa vaihdettiin DT:n perään apulannanlevitin ja veljeni levitti lannoitteet, minkä jälkeen minä kylvin. Olutta nautittiin siinä tupakkatauoilla sitten. Siirryimme toiselle vainiolle saatuamme ensimmäisen valmiiksi ja sama meno jatkui. Hyvin tuli kylvöön 3,5 ha päivän aikaan. Seuraavana aamuna en ollutkaan meijerireissulla mutta isäni toi terveiset toisen vainion omistajalta, maineikkaalta kansanpelimannilta, jolta maa oli vuokrattuna. Tämä oli sanonut: "Sielä on varmahan jääny kylvämätä yks soiro.. Ei sunkaa ne poijat ollu eres pöhönäs?" Ei mennyt kauaa kun sekin soiro oli kylvössä! Siitä minä pidin huolen.

Lue lisää

Meillä oli vanhalla miehellä ihan uusi Wärtsilän Nasta-kylvökone ja pellot vielä sillon 60-luvulla sarkaojissa, oli siinä ukko alkanut hienostelemaan ja päälekkäsiä kylvöjä välttääkseen, jollakin saralla oli pistänyt sulkuluukkuja kiinni. Kylvi sitten samoilla säädöillä isomman alankin, kun ei muistanut niitä luukkuja avata. Koska tarkkaa muistikuvaa ei ollut, että missä vaiheessa ne luukut oli suljettu ja millä saralla, kylvettiin koko homma uudestaan. Oli se sitten semmoista shakkilautaa jälkeenpäin.

Juxu kirjoitti:

Alkoholilla oli osuutta tässäkin. Elettiin 70-luvun alkua ja veljen kanssa oli määrä ruveta kylvötöihin. Asia alustettiin jo aamulla meijerireissulla, hakemalla kyläkaupasta keskiolutta jota vanhempi veljeni sai jo ostaa, ikää kun oli jo vaadittavat 18v. Syömisen jälkeen aloimme pakata tarvikkeita kyytiin, maat kun olivat kahdessa palassa etäämpänä. Kärryyn lastattiin apulannat, siemenet, apulannan sijoitus-kylvökone ja tietenkin ne kaljat. Käytössämme oli kaksi traktoria: DT-14, joka valjastettiin kärryn eteen ja DB 990 jonka perässä kulki kahdesta hevosvetoisesta Tulos- kylvökoneesta maasepän yhdistämä traktorikylvökone. Pellon reunassa vaihdettiin DT:n perään apulannanlevitin ja veljeni levitti lannoitteet, minkä jälkeen minä kylvin. Olutta nautittiin siinä tupakkatauoilla sitten. Siirryimme toiselle vainiolle saatuamme ensimmäisen valmiiksi ja sama meno jatkui. Hyvin tuli kylvöön 3,5 ha päivän aikaan. Seuraavana aamuna en ollutkaan meijerireissulla mutta isäni toi terveiset toisen vainion omistajalta, maineikkaalta kansanpelimannilta, jolta maa oli vuokrattuna. Tämä oli sanonut: "Sielä on varmahan jääny kylvämätä yks soiro.. Ei sunkaa ne poijat ollu eres pöhönäs?" Ei mennyt kauaa kun sekin soiro oli kylvössä! Siitä minä pidin huolen.

Lue lisää

kohtalosta, kun en nyt ihan muista, ootko kertonut meille, että mitä nykyään kuuluu mahdollisesti tuolle teidän DT-14 traktorille? Onko mahdollisesti vielä tilalla, vaiko nauloina tai kenties jollakin toisella kokoelmissa?

kysästä tosta DT-14 kirjoitti:

kohtalosta, kun en nyt ihan muista, ootko kertonut meille, että mitä nykyään kuuluu mahdollisesti tuolle teidän DT-14 traktorille? Onko mahdollisesti vielä tilalla, vaiko nauloina tai kenties jollakin toisella kokoelmissa?

Lue lisää

Kyllä DT koossa on ja kunnossa. Ikävä kyllä ei enää tavoitettavissa tällä tietoa. Isäni vaihtoi sen joskus kaasuhitsauslaitteisiin ja sai vähän välirahaa. Tiesin, että väärin tekee, mutta minkäs voin! Nykyinen omistaja "ei myy sitä mistään hinnasta"

Juxu kirjoitti:

Kyllä DT koossa on ja kunnossa. Ikävä kyllä ei enää tavoitettavissa tällä tietoa. Isäni vaihtoi sen joskus kaasuhitsauslaitteisiin ja sai vähän välirahaa. Tiesin, että väärin tekee, mutta minkäs voin! Nykyinen omistaja "ei myy sitä mistään hinnasta"

Lue lisää

ettei ole mennyt romuksi. Oli niitä täälläkin päin muutama täystuho, mutta tietääkseni yhtään ei ole jäljellä missään ladossa, kun valitettavasti tuo Kuusakoski on niin lähellä, mihin menee arvotavaraa silppuriin.
Kerran olen ottanut kaverin täystuholla "kylmät tyypit" istumalla oikein jakkaralla kuskin paikalla. Muuten vain kuunneltiin ja katseltiin poikasena näitä täystuhoja joita sattu näkemään.
Täällä oli kyllä rateva itäkaluston myyjä, mutta autoja lähinnä kuitenkin isännät häneltä ostivat, taksimiehet Mossea, Volgaa ja ostipa yksi Rafinkin taksiin. Tästä Rafista tuli hyvä juttu mieleen, kun justiinsasattu olemaan joku tuuraaja siinä autokaupassa, kun tämä asiakas sai tämän Rafinsa taksiin ja kysäisi ohimenne, että montako vaihdetta siinä on, kaveri heitti ihan vaan lonkalta, että neljä. Taksimies tuli viikon päästä siihen hallille kysymään, että et viittis näyttää missä se Rafin neljäs vaihde on, kun en ole vielä löytänyt kuin kolme vaihdetta. Tätä vieläkin siinä naureskelivat, kun kävin kysymässä sillosen appiukon Jaltaan varaosia.
Ei niitä Jaltan osia sitten löytynyt ja sitä Jaltaakin pitivät kaverit niin synkkänä lukuna heidän historiassaan, ettei sitä olisi pitänyt ollakaan. Ny vaan on kultti kamaa siinä kuin täystuhokin ja harvalta saa ostettua semmoista, kellä semmonen on.

asiallisesten käsissä, kirjoitti:

ettei ole mennyt romuksi. Oli niitä täälläkin päin muutama täystuho, mutta tietääkseni yhtään ei ole jäljellä missään ladossa, kun valitettavasti tuo Kuusakoski on niin lähellä, mihin menee arvotavaraa silppuriin.
Kerran olen ottanut kaverin täystuholla "kylmät tyypit" istumalla oikein jakkaralla kuskin paikalla. Muuten vain kuunneltiin ja katseltiin poikasena näitä täystuhoja joita sattu näkemään.
Täällä oli kyllä rateva itäkaluston myyjä, mutta autoja lähinnä kuitenkin isännät häneltä ostivat, taksimiehet Mossea, Volgaa ja ostipa yksi Rafinkin taksiin. Tästä Rafista tuli hyvä juttu mieleen, kun justiinsasattu olemaan joku tuuraaja siinä autokaupassa, kun tämä asiakas sai tämän Rafinsa taksiin ja kysäisi ohimenne, että montako vaihdetta siinä on, kaveri heitti ihan vaan lonkalta, että neljä. Taksimies tuli viikon päästä siihen hallille kysymään, että et viittis näyttää missä se Rafin neljäs vaihde on, kun en ole vielä löytänyt kuin kolme vaihdetta. Tätä vieläkin siinä naureskelivat, kun kävin kysymässä sillosen appiukon Jaltaan varaosia.
Ei niitä Jaltan osia sitten löytynyt ja sitä Jaltaakin pitivät kaverit niin synkkänä lukuna heidän historiassaan, ettei sitä olisi pitänyt ollakaan. Ny vaan on kultti kamaa siinä kuin täystuhokin ja harvalta saa ostettua semmoista, kellä semmonen on.

Lue lisää

Saattaapa olla että jos se DT ei olisi niin hyvää kotia saanut, sitä ei olisi olemassakaan. Eli hyvä vain, että on siellä missä on. Ehkä joskus, jonain päivänä saan sen lunastaa!?
Mossea en olekaan taksissa täälläpäin nähnyt, Volgaa sensijaan on ollut. Oli se ponteva poliisiautonakin, keula ylväästi taivasta kohden ja yksi vilkku katolla!
Noista vaihteista tuli mieleen eräs sotiemme veteraani, joka aikoinaan kehuskeli autonsa (Oakland?) vaihteiden lukumäärällä: "Si-si-siinä on kuusi vaihretta; neliä etehen -öö- ja yksi taakse!" Tähän paikallinen seppä laskutaitoisena kysäisi että mihinkäspäin se yksi vaihde sitten on kun tuossa ei ollut vasta kuin viisi? "Sivulleppäin." tuli veteraanilta vastaus kuin apteekin hyllyltä.

Tuo sama mies, jo vanhuksena silloin, oli meillä sahauttamassa pölkkyjä laudoiksi, tullen vm.-49 Fergusonillaan. Sahaamiset oli sahattuna ja harjakaiskahvit juotuna, kun oli kotiinlähdön aika. Veteraani starttasi Ferkkuaan, mutta moottori pysähtyi puristukseen. "Pö-pö-pökkäs!" totesi tämä ja kaivoi esiin tulpanavaimen ja irrotti tulpan 3.sylinteristä. Hän kehotti kaikkia katsomaan tulpanreiästä, miten se "vähän syö vettä". Vuorollaan kukin katsoimme kun vettä vuoroin tippui, vuoroin lirisi männän päälle. Viimeiseksi pääsi katsomaan naapurin nuori mies, joka oli ollut perämiehenä sahalla. Samassa kun hän sai suljettua toisen silmänsä ja toisella tähtäsi tulpanreikään, veteraani otti ja starttasi! Naapurin nuori mies sai hyvät sylkäisyt silmilleen. Eipä onneksi pahemmin käynyt! Hetken startattuaan, veteraani kiipesi traktorin päältä, kiinnitti tulpan, käynnisti Ferkun ja taas mentiin!

Juxu kirjoitti:

Saattaapa olla että jos se DT ei olisi niin hyvää kotia saanut, sitä ei olisi olemassakaan. Eli hyvä vain, että on siellä missä on. Ehkä joskus, jonain päivänä saan sen lunastaa!?
Mossea en olekaan taksissa täälläpäin nähnyt, Volgaa sensijaan on ollut. Oli se ponteva poliisiautonakin, keula ylväästi taivasta kohden ja yksi vilkku katolla!
Noista vaihteista tuli mieleen eräs sotiemme veteraani, joka aikoinaan kehuskeli autonsa (Oakland?) vaihteiden lukumäärällä: "Si-si-siinä on kuusi vaihretta; neliä etehen -öö- ja yksi taakse!" Tähän paikallinen seppä laskutaitoisena kysäisi että mihinkäspäin se yksi vaihde sitten on kun tuossa ei ollut vasta kuin viisi? "Sivulleppäin." tuli veteraanilta vastaus kuin apteekin hyllyltä.

Tuo sama mies, jo vanhuksena silloin, oli meillä sahauttamassa pölkkyjä laudoiksi, tullen vm.-49 Fergusonillaan. Sahaamiset oli sahattuna ja harjakaiskahvit juotuna, kun oli kotiinlähdön aika. Veteraani starttasi Ferkkuaan, mutta moottori pysähtyi puristukseen. "Pö-pö-pökkäs!" totesi tämä ja kaivoi esiin tulpanavaimen ja irrotti tulpan 3.sylinteristä. Hän kehotti kaikkia katsomaan tulpanreiästä, miten se "vähän syö vettä". Vuorollaan kukin katsoimme kun vettä vuoroin tippui, vuoroin lirisi männän päälle. Viimeiseksi pääsi katsomaan naapurin nuori mies, joka oli ollut perämiehenä sahalla. Samassa kun hän sai suljettua toisen silmänsä ja toisella tähtäsi tulpanreikään, veteraani otti ja starttasi! Naapurin nuori mies sai hyvät sylkäisyt silmilleen. Eipä onneksi pahemmin käynyt! Hetken startattuaan, veteraani kiipesi traktorin päältä, kiinnitti tulpan, käynnisti Ferkun ja taas mentiin!

Lue lisää

Muistteko Niilo Tarvajärven keräämät poliisiautot, niissäkin oli muutama mosse joukossa. Kyllä meilläkin on poliisit ruokatunnilla käynneet mossella kotona, kun olin pikkupoika, setämies oli liikkuvassa poliisissa.
Taksissa oli skandinaavia mossea ja muista, kun siskolikkaa tuotiin synnytyslaitokselta äiti kirosi, että perkele piti vielä mosse sattua taksiksi.

Juxu kirjoitti:

Saattaapa olla että jos se DT ei olisi niin hyvää kotia saanut, sitä ei olisi olemassakaan. Eli hyvä vain, että on siellä missä on. Ehkä joskus, jonain päivänä saan sen lunastaa!?
Mossea en olekaan taksissa täälläpäin nähnyt, Volgaa sensijaan on ollut. Oli se ponteva poliisiautonakin, keula ylväästi taivasta kohden ja yksi vilkku katolla!
Noista vaihteista tuli mieleen eräs sotiemme veteraani, joka aikoinaan kehuskeli autonsa (Oakland?) vaihteiden lukumäärällä: "Si-si-siinä on kuusi vaihretta; neliä etehen -öö- ja yksi taakse!" Tähän paikallinen seppä laskutaitoisena kysäisi että mihinkäspäin se yksi vaihde sitten on kun tuossa ei ollut vasta kuin viisi? "Sivulleppäin." tuli veteraanilta vastaus kuin apteekin hyllyltä.

Tuo sama mies, jo vanhuksena silloin, oli meillä sahauttamassa pölkkyjä laudoiksi, tullen vm.-49 Fergusonillaan. Sahaamiset oli sahattuna ja harjakaiskahvit juotuna, kun oli kotiinlähdön aika. Veteraani starttasi Ferkkuaan, mutta moottori pysähtyi puristukseen. "Pö-pö-pökkäs!" totesi tämä ja kaivoi esiin tulpanavaimen ja irrotti tulpan 3.sylinteristä. Hän kehotti kaikkia katsomaan tulpanreiästä, miten se "vähän syö vettä". Vuorollaan kukin katsoimme kun vettä vuoroin tippui, vuoroin lirisi männän päälle. Viimeiseksi pääsi katsomaan naapurin nuori mies, joka oli ollut perämiehenä sahalla. Samassa kun hän sai suljettua toisen silmänsä ja toisella tähtäsi tulpanreikään, veteraani otti ja starttasi! Naapurin nuori mies sai hyvät sylkäisyt silmilleen. Eipä onneksi pahemmin käynyt! Hetken startattuaan, veteraani kiipesi traktorin päältä, kiinnitti tulpan, käynnisti Ferkun ja taas mentiin!

Lue lisää

Isäni kertoi käynneensä isoisäni kanssa messuilla
katsomassa traktoreita, kun semmoista meidänkin
tilalle mielittiin. Jonkinmoista kiinnostusta oli
ollut ilmeisesti näitä idänihmeitä kohtaan, kun
DT-14 traktorikin ja Valto 28(?) olivat olleet
tarkastelun kohteena. Isoisäni oli todennut, että
näistä koneista ei ainakaan tilamme traktorin
puute helpotu, koneet olivat olleet todella
karkeaa työtä. DT-14 konepelti oli kaiketi tehty
vanhasta tynnyristä, kun siinä olivat vielä
alkeellisen prässäyksen jälkeenkin havaittavissa
tynnyrin kyljissä olevat jurmut. Ratti oli ollut
suoraan valun jäljiltä ja täysin viimeistelemättä
kaikkine valuturseineen, että paksuilla
rukkasilla olisi voinnut sitä pyöritellä käsiään
rikkomatta. Valto 28, jos nyt muistan mallin
oikein, oli kaiketi samaa luokkaa viimeistelyn
suhteen.
Onneksi Korean suhdanne auttoi ja puun hinta
nousi niin paljon, että jonottamisen jälkeen
meille oli saatu ostetuksi Fordson. Välissä oli
käyty katsomassa Nuffieldiakin, mutta jostain
syystä siitä ei oltu kiinnostuttu.

Konsta Kuttaperka kirjoitti:

Tuli taas yksi juttu mielehen. Tuos Kyrönjoen varres on ainakin yksi ponttooneiden päälle tehty kelluva silta. En enää muista, oliko ne vain tyhjiä peltitynnyreitä mitä niissä muinoin käytettiin. Nykyysinhän saa jo muovisiakin ponttoneita. No joka tapauksensa tämä kyseinen Taavi uskaltautui pikku Volvolla tälle "lauttasillalle". No kun tämä silta tietysti traktorin alla painui vedenpinnan alle, niin hermokin petti Taavilla. Hätäpäissään yritti polkaista jarruja, seurauksena kun jarrut eivät olleetkaan yhteenkytketyt,että polkaisi vain toista. No Volvohan tietysti suistui reunalankun yli jokeen. Taavi uima- ja sukellustaitoisena selvisi pintaan mutta Volvo jäi joen pohjaan. No jotenkin Volvo piti saada sieltä pois. Paikalle haettiin joenrannalla asuva hyvän uima- ja sukellustaidon omaava taximies joka tosiaan pystyi yhdelläkin sukelluksella alittamaan joen ja oli siistä syystä kuuluisa. Kysyi siinä Taavilta,kun riisui vaatteitansa ja oli lähdössä sukeltamaan ohuen vaijerinipun kanssa, että "kuinka päin se on siä joen pohojas"? Taavi vastas: kyllä se sinne oikeenpäin jäi kun hän sieltä lähti. Niinpä tämä taksari sukelti ja saikin vaijerinpään taka-akselin ympäri ja traktori saatiin kuiville. Kannen aukaisun ja öljyjen vaihdon jälkeen Volvo pistettiin taas käyntiin. Joki on tuolta kohdin kesä virtaamilla normaalisti n.5m syvyinen.

Lue lisää

Kun oli kuvia ja jonkinmoiset piirustuksetkin
lautasta tai lossista, jota siirrettiin trakto-
rilla. Nivelakselilla pyöritettiin potkuria.
Joskus olen televisiossa nähnyt Ranualta isännän
tämmöisellä siirtävän karjaa saareen laitumelle.
Montako traktoria lienee tämmöiseltä lautalta
tipahtanut veteen?

aikoinaan Koneviestissä kirjoitti:

Kun oli kuvia ja jonkinmoiset piirustuksetkin
lautasta tai lossista, jota siirrettiin trakto-
rilla. Nivelakselilla pyöritettiin potkuria.
Joskus olen televisiossa nähnyt Ranualta isännän
tämmöisellä siirtävän karjaa saareen laitumelle.
Montako traktoria lienee tämmöiseltä lautalta
tipahtanut veteen?

Lue lisää

Muistin lukeneeni jutun ja löysinkin sen kirjasta: "Piikkilangankiristäjästä power plussaan". Eli silloinen(60-luvun alussa) Valmetin Mikkelin piirimyyjä myi V-361:n Puulaveden saaressa asuvalle maanviljelijälle.Ja kun kesäaika oli, niin vallu piti saada toimitetuksi perille. Keksivät tehdä kahdesta tukevasta veneestä ja lankuista ponttonoonin jolle Vallu ajettiin. Ja kolmannesta veneestä, jossa oli soutaja,vedettiin köysi tähän ponttooniin. Ja eikun Vallu vietiin viimeiset 7km soutuhinauksessa saareen. Sanoisin, jottei ollutkaan tyhmempiä miehiä. Ja varsinkin veneet ei saanut olla mitään puolilahonneita purtiloita. Painoihan tuollainen 361:n 1,5tonnin reteliis ja ehkä ylikin.

DT-14 messuilla kirjoitti:

Isäni kertoi käynneensä isoisäni kanssa messuilla
katsomassa traktoreita, kun semmoista meidänkin
tilalle mielittiin. Jonkinmoista kiinnostusta oli
ollut ilmeisesti näitä idänihmeitä kohtaan, kun
DT-14 traktorikin ja Valto 28(?) olivat olleet
tarkastelun kohteena. Isoisäni oli todennut, että
näistä koneista ei ainakaan tilamme traktorin
puute helpotu, koneet olivat olleet todella
karkeaa työtä. DT-14 konepelti oli kaiketi tehty
vanhasta tynnyristä, kun siinä olivat vielä
alkeellisen prässäyksen jälkeenkin havaittavissa
tynnyrin kyljissä olevat jurmut. Ratti oli ollut
suoraan valun jäljiltä ja täysin viimeistelemättä
kaikkine valuturseineen, että paksuilla
rukkasilla olisi voinnut sitä pyöritellä käsiään
rikkomatta. Valto 28, jos nyt muistan mallin
oikein, oli kaiketi samaa luokkaa viimeistelyn
suhteen.
Onneksi Korean suhdanne auttoi ja puun hinta
nousi niin paljon, että jonottamisen jälkeen
meille oli saatu ostetuksi Fordson. Välissä oli
käyty katsomassa Nuffieldiakin, mutta jostain
syystä siitä ei oltu kiinnostuttu.

Lue lisää

tuli siihen aikaan joskus tilattua. Ne oli sellaisia pienen vihkon kokoisia niteitä.
Koneviestikin julkaisi niitä tuloksia, jotka tarkkaan luettiin.

Muistelen, että Vakola kielsi myynnin DT-14 ja Valton osalta, koska kestävyys oli "erittäin huono".
Samalle listalle pääsi Pohjanmaan pajojen lannoitteenlevittäjiä, jotka oli koottu hitsaamalla purkamattomaksi.
Niitähän kovasti kaupattiin Maaseudussa.

Sitten oli niitä yhdistelmäkoneita.
Piennarkyntölaite, johon lantatalikon piikit, peruna-aurat,heinähäntä, ym.
Runko oli pyöreä, johon ei saanut mitään kunnolla kiinni pysymään. Myöhemmin tuli kanttipalkkinen runko.

Kerran tuli pientareet kynnettyä tuollaisella virityksellä ja harmaalla Ferkulla. Suuri osa etupyörät ilmassa.

koeselostuksia kirjoitti:

tuli siihen aikaan joskus tilattua. Ne oli sellaisia pienen vihkon kokoisia niteitä.
Koneviestikin julkaisi niitä tuloksia, jotka tarkkaan luettiin.

Muistelen, että Vakola kielsi myynnin DT-14 ja Valton osalta, koska kestävyys oli "erittäin huono".
Samalle listalle pääsi Pohjanmaan pajojen lannoitteenlevittäjiä, jotka oli koottu hitsaamalla purkamattomaksi.
Niitähän kovasti kaupattiin Maaseudussa.

Sitten oli niitä yhdistelmäkoneita.
Piennarkyntölaite, johon lantatalikon piikit, peruna-aurat,heinähäntä, ym.
Runko oli pyöreä, johon ei saanut mitään kunnolla kiinni pysymään. Myöhemmin tuli kanttipalkkinen runko.

Kerran tuli pientareet kynnettyä tuollaisella virityksellä ja harmaalla Ferkulla. Suuri osa etupyörät ilmassa.

Lue lisää

Myytiinkö niitä Valto-traktoreita yleensä yhtään
ja jos myytiin, niin onko mahdollisesti kokemuk-
sia tästä koneesta kenelläkään? Luulisi, että
joku rohkea olisi tälläisenkin traktorin ostanut.

Juxu kirjoitti:

Saattaapa olla että jos se DT ei olisi niin hyvää kotia saanut, sitä ei olisi olemassakaan. Eli hyvä vain, että on siellä missä on. Ehkä joskus, jonain päivänä saan sen lunastaa!?
Mossea en olekaan taksissa täälläpäin nähnyt, Volgaa sensijaan on ollut. Oli se ponteva poliisiautonakin, keula ylväästi taivasta kohden ja yksi vilkku katolla!
Noista vaihteista tuli mieleen eräs sotiemme veteraani, joka aikoinaan kehuskeli autonsa (Oakland?) vaihteiden lukumäärällä: "Si-si-siinä on kuusi vaihretta; neliä etehen -öö- ja yksi taakse!" Tähän paikallinen seppä laskutaitoisena kysäisi että mihinkäspäin se yksi vaihde sitten on kun tuossa ei ollut vasta kuin viisi? "Sivulleppäin." tuli veteraanilta vastaus kuin apteekin hyllyltä.

Tuo sama mies, jo vanhuksena silloin, oli meillä sahauttamassa pölkkyjä laudoiksi, tullen vm.-49 Fergusonillaan. Sahaamiset oli sahattuna ja harjakaiskahvit juotuna, kun oli kotiinlähdön aika. Veteraani starttasi Ferkkuaan, mutta moottori pysähtyi puristukseen. "Pö-pö-pökkäs!" totesi tämä ja kaivoi esiin tulpanavaimen ja irrotti tulpan 3.sylinteristä. Hän kehotti kaikkia katsomaan tulpanreiästä, miten se "vähän syö vettä". Vuorollaan kukin katsoimme kun vettä vuoroin tippui, vuoroin lirisi männän päälle. Viimeiseksi pääsi katsomaan naapurin nuori mies, joka oli ollut perämiehenä sahalla. Samassa kun hän sai suljettua toisen silmänsä ja toisella tähtäsi tulpanreikään, veteraani otti ja starttasi! Naapurin nuori mies sai hyvät sylkäisyt silmilleen. Eipä onneksi pahemmin käynyt! Hetken startattuaan, veteraani kiipesi traktorin päältä, kiinnitti tulpan, käynnisti Ferkun ja taas mentiin!

Lue lisää

Oliko se nyt sirkus sariola vai mikä isompi
sirkus, joka siirsi kalustoaan Belaruksella
aikoinaan. Oli iloinen rivistö liikkeellä
Belaruksia, kun vaihtoivat paikkaa. Onko toisilla
muistikuvia?

Kunttajussi kirjoitti:

Muistin lukeneeni jutun ja löysinkin sen kirjasta: "Piikkilangankiristäjästä power plussaan". Eli silloinen(60-luvun alussa) Valmetin Mikkelin piirimyyjä myi V-361:n Puulaveden saaressa asuvalle maanviljelijälle.Ja kun kesäaika oli, niin vallu piti saada toimitetuksi perille. Keksivät tehdä kahdesta tukevasta veneestä ja lankuista ponttonoonin jolle Vallu ajettiin. Ja kolmannesta veneestä, jossa oli soutaja,vedettiin köysi tähän ponttooniin. Ja eikun Vallu vietiin viimeiset 7km soutuhinauksessa saareen. Sanoisin, jottei ollutkaan tyhmempiä miehiä. Ja varsinkin veneet ei saanut olla mitään puolilahonneita purtiloita. Painoihan tuollainen 361:n 1,5tonnin reteliis ja ehkä ylikin.

Lue lisää

sieltä ponttoonilta, ehkä ajamalla lankkuja
myöten.
On niitä vaan ihme paikoissa traktoreita nähty,
oltiin pikkumuksuina vanhempien mukana patikoi-
massa Päijänteen rantamilla 60 luvulla, kun ei
vielä ollut oikein muotia tämmöiset reissut.
Siellä kanssa tuli vastaan umpipöpelikössä Zetro
25A, että isäni, joka oli paljon liikkunut siellä
alueella, sanoi, että tänne on tarvinnut tuoda
tuo traktori talvella ensin jäitä myöten ja
sitten jotenkin vain taiteilla talviteitä myöten
sinne "ei mihinkään" ja siellä se oli sitten
käyttämättömänä.
Puimakonetta olen kuullut viedyn myös kahdella
veneellä saareen, että puimakone on ollut lan-
kuilla kahden veneen välissä ja molemmissa
veneissä on ollut soutaja.

sirkuksella Belaruksia kirjoitti:

Oliko se nyt sirkus sariola vai mikä isompi
sirkus, joka siirsi kalustoaan Belaruksella
aikoinaan. Oli iloinen rivistö liikkeellä
Belaruksia, kun vaihtoivat paikkaa. Onko toisilla
muistikuvia?

Lue lisää

Meidän nuorisoseuralla ei ollut vielä 50luvulla omaa taloa ja siihen kerättiin varoja monella tavalla. Yksi hyvä konsti oli, kun kierrettiin lähialueilla esittämässä näytelmiä. Yhdellä isännällä oli Fordson traktori, jolla hän siirsi tarpeistoa peräkärryllään, lähinnä kulisseja ja joitakin penkkejä. Ei ollut autoja silloin käyttää ja traktorilla matka joutui paremmin kuin hevosella.
Talo saatiinkin sitten rakennettua nuorisoseuralle ja ne näytelmäkiertueet jäivät vähemmälle.

ja poliisillakin mosset kirjoitti:

Muistteko Niilo Tarvajärven keräämät poliisiautot, niissäkin oli muutama mosse joukossa. Kyllä meilläkin on poliisit ruokatunnilla käynneet mossella kotona, kun olin pikkupoika, setämies oli liikkuvassa poliisissa.
Taksissa oli skandinaavia mossea ja muista, kun siskolikkaa tuotiin synnytyslaitokselta äiti kirosi, että perkele piti vielä mosse sattua taksiksi.

Lue lisää

kirjassa oli kuvattuna monenlaista kalustoa ja oli mukana muutama mossekin, yksi oikein suuri kuvakin oli, jossa poseerattiin taksi-mossen vierellä, uusi skandinaavia mosse koe-kilvillä.

Valtosta kokemuksia? kirjoitti:

Myytiinkö niitä Valto-traktoreita yleensä yhtään
ja jos myytiin, niin onko mahdollisesti kokemuk-
sia tästä koneesta kenelläkään? Luulisi, että
joku rohkea olisi tälläisenkin traktorin ostanut.

Lue lisää

En ole ainakaan kuullut kenenkään hankkineen. Ei kai ole ollut siviilirohkeutta. Seuraavassa linkissä on ruskipoikien työkaluja ja alarivillä on kaksi Valton kuvaa ja seuraavalla sivulla lisää. Löytyy niiltä sivuilta niitä DT:itäkin..

http://www.kolhoos.pri.ee/?action=text&cat=20&ID=20&leht=29

Juxu kirjoitti:

En ole ainakaan kuullut kenenkään hankkineen. Ei kai ole ollut siviilirohkeutta. Seuraavassa linkissä on ruskipoikien työkaluja ja alarivillä on kaksi Valton kuvaa ja seuraavalla sivulla lisää. Löytyy niiltä sivuilta niitä DT:itäkin..

http://www.kolhoos.pri.ee/?action=text&cat=20&ID=20&leht=29

Lue lisää

Mukava katsella näitä, en olekaan pitkään aikaan käynnyt paikan päällä ja oikein mieltä sykähdytti. Elelin jokusia vuosia Virossa neukkulan romahduksen aikoihin ja hieman sen jälkeen ja tuota kalustoahan se oli siellä silloin. Monenlaista härvilää oli neukut tehneet, että ei uskoisi sellaisia olevankaan, niin uskomattomia. Toivottavasti ihan kaikki eivät menneet romubisneksen myötä sulattoon.
Silloisen puolisoni enolla oli pieni traktori, semmoinen työkoneenkantaja, jossa oli lava olisiko ollut T-40?? jos nyt muistan. Sillä tehtiin perunaa Metsänurgassa, oli semmoinen villi vakoaura siellä alla. Villisiat söivät purunoita, että suunnittelimme Hennun kanssa pitävämme niille väijytyksen ullakolta.
Hennu oli paikallisella tielaitoksella töissä ja ajoi tiekarhun tapaista laitetta, myöhemmin hän sai alleen Suomesta tuodun Vammaksen tiekarhun, jolla homma hoitui, mutta tunnit vähenivät, kun se oli niin tehokas ja Hennun ansiot laskivat entiseen verrattuna, kun vastaavasti pomot eivät osanneet myydä sitä tiekarhun palvelusta ulkopuolisille, että kone olisi ollut jatkuvasti käytössä.
Oli se niin erilaista silloin neukkuaikana ja hieman sen jälkeen, että ei sitä voi täkäläinen kuvitellakaan, jos ei ole sitä itse elänyt. Minulla on kuvattuna videolle silloista elämän menoa kymmeniä tunteja ja tarkoitus on siirtää ne dvd:lle, että säilyvät.

ennen vanhaan... kirjoitti:

Mukava katsella näitä, en olekaan pitkään aikaan käynnyt paikan päällä ja oikein mieltä sykähdytti. Elelin jokusia vuosia Virossa neukkulan romahduksen aikoihin ja hieman sen jälkeen ja tuota kalustoahan se oli siellä silloin. Monenlaista härvilää oli neukut tehneet, että ei uskoisi sellaisia olevankaan, niin uskomattomia. Toivottavasti ihan kaikki eivät menneet romubisneksen myötä sulattoon.
Silloisen puolisoni enolla oli pieni traktori, semmoinen työkoneenkantaja, jossa oli lava olisiko ollut T-40?? jos nyt muistan. Sillä tehtiin perunaa Metsänurgassa, oli semmoinen villi vakoaura siellä alla. Villisiat söivät purunoita, että suunnittelimme Hennun kanssa pitävämme niille väijytyksen ullakolta.
Hennu oli paikallisella tielaitoksella töissä ja ajoi tiekarhun tapaista laitetta, myöhemmin hän sai alleen Suomesta tuodun Vammaksen tiekarhun, jolla homma hoitui, mutta tunnit vähenivät, kun se oli niin tehokas ja Hennun ansiot laskivat entiseen verrattuna, kun vastaavasti pomot eivät osanneet myydä sitä tiekarhun palvelusta ulkopuolisille, että kone olisi ollut jatkuvasti käytössä.
Oli se niin erilaista silloin neukkuaikana ja hieman sen jälkeen, että ei sitä voi täkäläinen kuvitellakaan, jos ei ole sitä itse elänyt. Minulla on kuvattuna videolle silloista elämän menoa kymmeniä tunteja ja tarkoitus on siirtää ne dvd:lle, että säilyvät.

Lue lisää

Tuo Hennun traktori oli muuten T-16, eikä T-40, kuten virheellisesti mainitsin, kun kerran työkoneenkantajasta oli kysymys. Siinä oli edessä lava, jonka pystyi kippaamaankin.

Joku on nähnyt jotakin punaista ja sensuroinut meikäläiseltäkin ainakin 2 tarinaa. Ketä tuo nyt sitten loukkasi jos kerroon omakohtaisia tapahtuneita asioita. Nyt meni kyllä maku tästä hommasta. On muuten mahtavan hyvä ja pitkä ketju ollutkin.

sun juttus siitä DT-14 kytkimestä ja niistä
säätöongelmista, että piti kumisaappaalla
hihnapyörästä jarruttaa vaihtamisen onnistumisek-
si.
Ja taisi hävitä myös isoisäni kokemukset
idän ihmeistä, kun samoilta messuilta oli osta-
massa tietääkseni Skodan muuntajaa tilamme säh-
köistykseen, missä oli myös isäni kertoman mukaan
tosi mielellä näitä traktoreitakin katsomassa.
Mainittakoon, että tuo Skodan muuntaja jäi
sitten ostamatta, kun sähköyhtiö ei siihen
suostunut, että tuolla omalla muuntajalla olisi
meille saatu sähköä maidemme kautta kulkevasta
korkeajännitelinjasta. Syy ei ollut muuntajan
valmistusmaassa, vaan sen arveltiin olevan liian
suuri yhteen talouteen ja kuluttavan enemmän,
mitä olisi tilamme kulutus.
Vakolan testejä luettiin meilläkin ahkeraan ja
Työtehoseuran lehtikin tuli meille, josta seu-
rattiin traktoreiden testaamista. Varmaan näillä
on ollut myös osansa, ettei isoisäni sitten
nuo traktorit nähtyään ollut halukas tekemään
niistä kauppaa, vaikka hinta oli edullinen.
Mainittakoon vielä, että isoisälläni oli Pobeda
autonakin vähän aikaa, tosin se vaihdettiin
toiseen merkkiin varsin pian, länsimaiseen.

Kunttajussi kirjoitti:

Joku on nähnyt jotakin punaista ja sensuroinut meikäläiseltäkin ainakin 2 tarinaa. Ketä tuo nyt sitten loukkasi jos kerroon omakohtaisia tapahtuneita asioita. Nyt meni kyllä maku tästä hommasta. On muuten mahtavan hyvä ja pitkä ketju ollutkin.

Lue lisää

On tosiaan ollut mahtava ketju ja mielestäni ainakaan minun silmiini ei ole osunut semmoista, mitä olisi pitänyt raakata pois. Monenlaista tarinaa on löytynyt ja varmaan vielä löytyykin, kun muistelemme tässä vielä hieman.
Monet tarinat ovat olleet ihan omakohtaisia taikka sattuneet tutuille. Onhan joku voinnut tunnistaa niistä kirjoittajan, mutta ei välttämättä.
Ja sitten lisää tarinoita!!

Siinä stasi mennä.. kirjoitti:

sun juttus siitä DT-14 kytkimestä ja niistä
säätöongelmista, että piti kumisaappaalla
hihnapyörästä jarruttaa vaihtamisen onnistumisek-
si.
Ja taisi hävitä myös isoisäni kokemukset
idän ihmeistä, kun samoilta messuilta oli osta-
massa tietääkseni Skodan muuntajaa tilamme säh-
köistykseen, missä oli myös isäni kertoman mukaan
tosi mielellä näitä traktoreitakin katsomassa.
Mainittakoon, että tuo Skodan muuntaja jäi
sitten ostamatta, kun sähköyhtiö ei siihen
suostunut, että tuolla omalla muuntajalla olisi
meille saatu sähköä maidemme kautta kulkevasta
korkeajännitelinjasta. Syy ei ollut muuntajan
valmistusmaassa, vaan sen arveltiin olevan liian
suuri yhteen talouteen ja kuluttavan enemmän,
mitä olisi tilamme kulutus.
Vakolan testejä luettiin meilläkin ahkeraan ja
Työtehoseuran lehtikin tuli meille, josta seu-
rattiin traktoreiden testaamista. Varmaan näillä
on ollut myös osansa, ettei isoisäni sitten
nuo traktorit nähtyään ollut halukas tekemään
niistä kauppaa, vaikka hinta oli edullinen.
Mainittakoon vielä, että isoisälläni oli Pobeda
autonakin vähän aikaa, tosin se vaihdettiin
toiseen merkkiin varsin pian, länsimaiseen.

Lue lisää

Vahinko ei ole korvaamaton, onneksi. Ihmettelen vain ketä voi loukata. Kaikella kunnioituksella on kerrottu menneistä mielenkiintoisia juttuja ja rivien välitkin ovat täynnä asiaa.

Vakolahan ennen testasi "kaiken", mikä tuli markkinoille. Outo juttu itseasiassa tuo DT:n tyrmääminen, niin paljon, kun meilläkin sillä paukutettiin kaikenlaisia hommia ja kun ajatellaan, että se teoriassa oli pienempi kone kuin Valmet 15! Kokeilinpa joskus Hydreinin 3x14 aurojakin sen perään, ja uskokaa tai älkää: sehän vei niitä kyllä! Ei niin lujaa mutta kuitenkin.

P.s. Jos Valmet 33 ei olisi ollut suomalainen traktori, Vakola olisi hyllyttänyt senkin välittömästi, mutta yli 30 korjauksen jälkeen hyväksyi käyttöön. Jonkinlainen sarja fiaskoja oli kuitenkin jo muistaakseni ehtinyt kuluttajille.

Kaivelkaapa muistilokerojanne vanhoista traktorijutuista ja miksei autojutuistakin lisää. Minä ainakin luen jokaisen! (vaikken kommentoikaan)

Juxu kirjoitti:

Vahinko ei ole korvaamaton, onneksi. Ihmettelen vain ketä voi loukata. Kaikella kunnioituksella on kerrottu menneistä mielenkiintoisia juttuja ja rivien välitkin ovat täynnä asiaa.

Vakolahan ennen testasi "kaiken", mikä tuli markkinoille. Outo juttu itseasiassa tuo DT:n tyrmääminen, niin paljon, kun meilläkin sillä paukutettiin kaikenlaisia hommia ja kun ajatellaan, että se teoriassa oli pienempi kone kuin Valmet 15! Kokeilinpa joskus Hydreinin 3x14 aurojakin sen perään, ja uskokaa tai älkää: sehän vei niitä kyllä! Ei niin lujaa mutta kuitenkin.

P.s. Jos Valmet 33 ei olisi ollut suomalainen traktori, Vakola olisi hyllyttänyt senkin välittömästi, mutta yli 30 korjauksen jälkeen hyväksyi käyttöön. Jonkinlainen sarja fiaskoja oli kuitenkin jo muistaakseni ehtinyt kuluttajille.

Kaivelkaapa muistilokerojanne vanhoista traktorijutuista ja miksei autojutuistakin lisää. Minä ainakin luen jokaisen! (vaikken kommentoikaan)

Lue lisää

...muuten luen minäkin. Ainakin 2 DT juttua minulta on haihtunut "huitsin nevadaan". Olisko joku OW Kuusisen kannattajista likvidoinut näitä? Toki DT jutussa mainitsin Sputnikin ja silloisen "neukkulan", mutta sekin on elettyä elämää.

Kunttajussi kirjoitti:

...muuten luen minäkin. Ainakin 2 DT juttua minulta on haihtunut "huitsin nevadaan". Olisko joku OW Kuusisen kannattajista likvidoinut näitä? Toki DT jutussa mainitsin Sputnikin ja silloisen "neukkulan", mutta sekin on elettyä elämää.

Lue lisää

sitä elämää, mitä me täällä on nyt keskusteltu ja
toisillemme kerrottu. Sputnik oli kova juttu,
Gagarin vielä kovempi ja kuten tuolla on kerrottu
Mosset ja Volgat oli arkipäivää silloin, vaikka
ei mitään OW Kuusista kumartanutkaan. Jos mielit
autolla ajaa jotenkin, jonotit volkkaria tosi
pitkään tai ostit heti itäauton ja ajelit sillä,
teit remonttia jne.
Meilläkin oli isompi ojitus rojekti, kun oli tila
ostettu Vennamon Veikolta ja kauppaan kuului
peruskuivatus. Insinööripiiri kaivoi Ruston
merkkisellä kaivinkoneella isoa viemäriä ja tuli-
palopakkasessa. Isä vei hevosella akkuja sinne
koneelle ja toi katkenneita akseleita tänne tien
varteen, josta työnjohtaja vei niitä hitsatta-
vaksi Kouvolaan Ifalla. Tuo Ifa oli niin krona,
että joskus tämä pomo purki sen Ifan melkein
atomeiksi tossa meidän pihassa, kun ei lähtenyt
käyntiin, niin ei lähtenyt. Moottoripyörällä
sitten yksi niistä Ruston kuskeista vei sitten
yhdenkin akselin korjattavaksi, semmonen CZ
korppusaha oli se pyörä ja kovassa pakkasessa
päristeli vajaa sata kilometriä. Olihan sillä
se kirkkaasta muovista tehty tötterö naamalla,
mutta kylmää kyytiä varmasti.
Taksin jos silloin tilasit, niin melko varmasti
Volga oli pihassa, jos et erikseen sanonut,
ettei millään ruplalla tulla hakemaan.
Näissä itävehkeissä oli vielä niin hyvät maksu-
ehdot, että se oli monelle myös syy ostaa vaikka-
pa GAZ kuorma-auto, pääsi heti leivänsyrjään
kiinni ja silloin oli isoja tiehankkeita, moni
aloitti tuolla "multian kempsulla" .
Meidänkin lähellä oli iso tietyömaa 50luvulla ja
siellä oli monta GAZia ajamassa soraa, siihen
vain laitettiin yksi kauhallinen soraa ja toisiin
kaksi kauhallista. Kerraan yksi kaveri sai
vahingossa kaksi kauhallista siihen GAZiin ja
meni kardaani solmuun heti siinä montun luiskassa
ja hyytyi siihen.
Että turhaan joku on hernettä nokkaan vetänyt
näistä jutuista, nämä neukkuvehkeet oli arkea
tuolloin, kun muuta ei oikein ollut ja jollain
piti maata rakentaa.
Juxun kanssa olen samaa mieltä, että jos Valmet
olisi ollut ulkomaalainen merkki, ei sitä olisi
saannut täällä myydä. Niin paljon oli vikoja
alkuun ja monessa pätkässä niitäkin metsästä
tuotiin.

Siinä stasi mennä.. kirjoitti:

sitä elämää, mitä me täällä on nyt keskusteltu ja
toisillemme kerrottu. Sputnik oli kova juttu,
Gagarin vielä kovempi ja kuten tuolla on kerrottu
Mosset ja Volgat oli arkipäivää silloin, vaikka
ei mitään OW Kuusista kumartanutkaan. Jos mielit
autolla ajaa jotenkin, jonotit volkkaria tosi
pitkään tai ostit heti itäauton ja ajelit sillä,
teit remonttia jne.
Meilläkin oli isompi ojitus rojekti, kun oli tila
ostettu Vennamon Veikolta ja kauppaan kuului
peruskuivatus. Insinööripiiri kaivoi Ruston
merkkisellä kaivinkoneella isoa viemäriä ja tuli-
palopakkasessa. Isä vei hevosella akkuja sinne
koneelle ja toi katkenneita akseleita tänne tien
varteen, josta työnjohtaja vei niitä hitsatta-
vaksi Kouvolaan Ifalla. Tuo Ifa oli niin krona,
että joskus tämä pomo purki sen Ifan melkein
atomeiksi tossa meidän pihassa, kun ei lähtenyt
käyntiin, niin ei lähtenyt. Moottoripyörällä
sitten yksi niistä Ruston kuskeista vei sitten
yhdenkin akselin korjattavaksi, semmonen CZ
korppusaha oli se pyörä ja kovassa pakkasessa
päristeli vajaa sata kilometriä. Olihan sillä
se kirkkaasta muovista tehty tötterö naamalla,
mutta kylmää kyytiä varmasti.
Taksin jos silloin tilasit, niin melko varmasti
Volga oli pihassa, jos et erikseen sanonut,
ettei millään ruplalla tulla hakemaan.
Näissä itävehkeissä oli vielä niin hyvät maksu-
ehdot, että se oli monelle myös syy ostaa vaikka-
pa GAZ kuorma-auto, pääsi heti leivänsyrjään
kiinni ja silloin oli isoja tiehankkeita, moni
aloitti tuolla "multian kempsulla" .
Meidänkin lähellä oli iso tietyömaa 50luvulla ja
siellä oli monta GAZia ajamassa soraa, siihen
vain laitettiin yksi kauhallinen soraa ja toisiin
kaksi kauhallista. Kerraan yksi kaveri sai
vahingossa kaksi kauhallista siihen GAZiin ja
meni kardaani solmuun heti siinä montun luiskassa
ja hyytyi siihen.
Että turhaan joku on hernettä nokkaan vetänyt
näistä jutuista, nämä neukkuvehkeet oli arkea
tuolloin, kun muuta ei oikein ollut ja jollain
piti maata rakentaa.
Juxun kanssa olen samaa mieltä, että jos Valmet
olisi ollut ulkomaalainen merkki, ei sitä olisi
saannut täällä myydä. Niin paljon oli vikoja
alkuun ja monessa pätkässä niitäkin metsästä
tuotiin.

Lue lisää

sanoi Vakola Valmet 361:stä, jos oikein muistan.

Kunttajussi kirjoitti:

...muuten luen minäkin. Ainakin 2 DT juttua minulta on haihtunut "huitsin nevadaan". Olisko joku OW Kuusisen kannattajista likvidoinut näitä? Toki DT jutussa mainitsin Sputnikin ja silloisen "neukkulan", mutta sekin on elettyä elämää.

Lue lisää

peruuttaminen ei olekaan mikään helppo nakki, varsinkaan lyhyen kärryn kanssa. Vetokoukku 25:ssa on aika alla, eli korjausliike on hidas ja Zetkassa on aika pitkä akseliväli. Siitä peruutuksesta kun kerroit yhdessä sensuroidussa jutussa..

DT-reissu sekin kun haravoimme veljen kanssa heinien periä siten että DT:n reikäraudassa oli kiinni hevosharavakone, minä ajoin ja veli ohjasti haravakonetta. Ajoin pellon päässä olevaan pieneen ojaan etupyörät vain näyttääkseni, että se pääsee sieltä kyllä pois takaperin. Kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan: ojan vastakkaisessa penkassa sattui olemaan pesä mustilla maamehiläisillä, jotka hyökkäsivät kimppuumme. DT jäi käyntiin ojaan ja me pojat juoksimme kauas niin että hippulat vinkui! Varmasti tunnin se siellä "pötkötti" ennenkuin saimme kärpäsmyrkkyä, jolla tehdyn torjunnan jälkeen pääsin ajamaan sputnikin ojasta. Jälkeenpäin nauru maittoi!

Siinä stasi mennä.. kirjoitti:

sitä elämää, mitä me täällä on nyt keskusteltu ja
toisillemme kerrottu. Sputnik oli kova juttu,
Gagarin vielä kovempi ja kuten tuolla on kerrottu
Mosset ja Volgat oli arkipäivää silloin, vaikka
ei mitään OW Kuusista kumartanutkaan. Jos mielit
autolla ajaa jotenkin, jonotit volkkaria tosi
pitkään tai ostit heti itäauton ja ajelit sillä,
teit remonttia jne.
Meilläkin oli isompi ojitus rojekti, kun oli tila
ostettu Vennamon Veikolta ja kauppaan kuului
peruskuivatus. Insinööripiiri kaivoi Ruston
merkkisellä kaivinkoneella isoa viemäriä ja tuli-
palopakkasessa. Isä vei hevosella akkuja sinne
koneelle ja toi katkenneita akseleita tänne tien
varteen, josta työnjohtaja vei niitä hitsatta-
vaksi Kouvolaan Ifalla. Tuo Ifa oli niin krona,
että joskus tämä pomo purki sen Ifan melkein
atomeiksi tossa meidän pihassa, kun ei lähtenyt
käyntiin, niin ei lähtenyt. Moottoripyörällä
sitten yksi niistä Ruston kuskeista vei sitten
yhdenkin akselin korjattavaksi, semmonen CZ
korppusaha oli se pyörä ja kovassa pakkasessa
päristeli vajaa sata kilometriä. Olihan sillä
se kirkkaasta muovista tehty tötterö naamalla,
mutta kylmää kyytiä varmasti.
Taksin jos silloin tilasit, niin melko varmasti
Volga oli pihassa, jos et erikseen sanonut,
ettei millään ruplalla tulla hakemaan.
Näissä itävehkeissä oli vielä niin hyvät maksu-
ehdot, että se oli monelle myös syy ostaa vaikka-
pa GAZ kuorma-auto, pääsi heti leivänsyrjään
kiinni ja silloin oli isoja tiehankkeita, moni
aloitti tuolla "multian kempsulla" .
Meidänkin lähellä oli iso tietyömaa 50luvulla ja
siellä oli monta GAZia ajamassa soraa, siihen
vain laitettiin yksi kauhallinen soraa ja toisiin
kaksi kauhallista. Kerraan yksi kaveri sai
vahingossa kaksi kauhallista siihen GAZiin ja
meni kardaani solmuun heti siinä montun luiskassa
ja hyytyi siihen.
Että turhaan joku on hernettä nokkaan vetänyt
näistä jutuista, nämä neukkuvehkeet oli arkea
tuolloin, kun muuta ei oikein ollut ja jollain
piti maata rakentaa.
Juxun kanssa olen samaa mieltä, että jos Valmet
olisi ollut ulkomaalainen merkki, ei sitä olisi
saannut täällä myydä. Niin paljon oli vikoja
alkuun ja monessa pätkässä niitäkin metsästä
tuotiin.

Lue lisää

Maakuntamme pääväylää rakennettaessa näitä Gazeja kuulemma oli hiekan ajossa ja rikkoja oli ollut siinä määrin, että oli NL:sta saatu insinööri tutkimaan tilannetta. Selitys oli ollut yksiselitteinen: "Yksi Gazi, kaksi Gazi kuorma!"
Niin, tuo Gazihan on ollut Ford A:n kopio jostain 30-luvulta

Juxu kirjoitti:

peruuttaminen ei olekaan mikään helppo nakki, varsinkaan lyhyen kärryn kanssa. Vetokoukku 25:ssa on aika alla, eli korjausliike on hidas ja Zetkassa on aika pitkä akseliväli. Siitä peruutuksesta kun kerroit yhdessä sensuroidussa jutussa..

DT-reissu sekin kun haravoimme veljen kanssa heinien periä siten että DT:n reikäraudassa oli kiinni hevosharavakone, minä ajoin ja veli ohjasti haravakonetta. Ajoin pellon päässä olevaan pieneen ojaan etupyörät vain näyttääkseni, että se pääsee sieltä kyllä pois takaperin. Kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan: ojan vastakkaisessa penkassa sattui olemaan pesä mustilla maamehiläisillä, jotka hyökkäsivät kimppuumme. DT jäi käyntiin ojaan ja me pojat juoksimme kauas niin että hippulat vinkui! Varmasti tunnin se siellä "pötkötti" ennenkuin saimme kärpäsmyrkkyä, jolla tehdyn torjunnan jälkeen pääsin ajamaan sputnikin ojasta. Jälkeenpäin nauru maittoi!

Lue lisää

Heinäntekoa oli meilläkin motorisoitu sen verran,
että niitto sujui jo Aros niittokoneella hyvin,
mutta haravointi karheille seivästystä varten
tapahtui vielä hevosella. Hevosesta jouduttiin
kuitenkin luopumaan 60luvun lopulla, joten hara-
vointikin piti jotenkin koneellistaa.
Hevosharavan aisat vaihdettiin vahvoista lankuis-
ta tehtyyn vetokolmioon, johon oli tehty silmukka
eteen, jolla harava kytkettiin traktorin työntö-
varren korvakkeeseen. Vetovariin oli laitettu
Hankmon pyöreä vetorauta, jolla saatiin nostettua
sitä hevosharavaa kuljetuksen ajaksi. Karheiden
laukaisu tapahtui pitkällä seipäällä, joka oli
kytketty polkimeen, nivel siihen viritykseen
oli saatu vanhasta Opel Rekordin raidetangosta.
Toimi ihan hyvin, mutta varsin pian tulivat
paremmat pöyhimet ja paalaimet.
Ensin kuitenkin tehtiin vielä seiväskaira ihan
itse Skoda Octavian perästä ja vanhan Muko äkeen
raadosta. Hyvin toimi oman aikansa. Parempi olisi
kait tullut mossen perästä, josta paljon niitä
seiväskairoja tekivät pohjanmaalla.
Jostain syystä isäni oli sellainen nikkari, että
aina oli jokin kone suunnitteilla ja romukaupasta
tuli Simca 1000 joskus melkoisen kovassa lastis-
sa rautaa katolla ja takapenkillä. Kemppi 200:ssa
puikkoa paloi ja kylän muuntajalla sulakkeita
paloi.
Kerran tapahtui hurja tilanne, isäni oli hitsaa-
massa sikalan karsinoita pihalla, kun sähköyhtiön
pomo tuli pihallemme ihmettelemään isäni hitsaa-
mista. Ei muuten, mutta piti olla sähkökatko ja
asentajien piti juuri mennä siihen viereiseen
korkeajännitelinjaan tolppakengillä ja pomo
ihmetteli, että mistä meille tuli virtaa siihen
hitsaukseen. Siitä viereisestä linjastahan se
sähkö meillekin tuli, mutta ei ollut muuntoaseman
hoitaja ollut oikein tilanteen tasalla, siinä
lähellä ollut voimalaitos syötti edelleen virtaa
linjoihin ja virta riitti meille hyvin. Onneksi
kukaan ei ehtinyt loukkaantumaan.

County aiheinen muistelmani oli sensuroitu pois. En tiedä kauanko ehti palstalla olla. Siinäkään ei mielestäni ollut mitään ihmeellistä mikä voisi olla peruste sensuroinnille. Ainoastaan yksi sana, joka sekin oli kirjoitettu lainausmerkkeihin, juuri niin niinkuin sen aikoinaan useampikin henkilö minulle sanoi!

Epäilenkin, että täällä vallitsee jonkinlainen "automaatti" sensuuri joka haravoi joukkoa tiettyjä sanoja, ja jos ko sana tai jokin sen muunnoksista esiintyy tekstissä, koko juttu poistetaan automaattisesti!

Sikäli harmillista, että nämä jutut täällä ovat olleet mielenkiintoista luettavaa menneiltä aikakausilta. Vain vanhempi polvi niitä enää muistaa, ja jos niitä ei nuoremmille kerrota tai johonkin tallenneta ne menevät vanhojen ukkojen mukana hautaan!

Muuten nykyihmisillä on omituinen tarve kaunistella asioita, liittyi ne sitten itään,. länteen tai omalle tontille. Mikään negatiivisvivahteinen ei ole muotia eikä "seksikästä" vaikka sellaista elämä on ollut ja on monasti vieläkin!

Olisi mielenkiintoista nähdä miten reagoisi keskiverto nykyinen "kelpo" kansalainen jos se joutuisi hommiin 6 päiväksi viikossa keskellä kylmää talvea 400 kilometrin päähän perheestään, tekemään 18 tunnin päivää mf165 ja jalo 50 yhdistelmällä, asuntona pelkkä puolilämmin parakki ja seurana 30 astetta pakkasta. Ja se on ollut helppoa hommaa verrattuna siihen mitä isäukko on tehnyt hevosella ja pokasahalla, tai isovaari ammattisotilaana ruotsin kuninkaan sotajoukoissa.

Mutta pidetään perinnettä yllä, ja kirjoitetaan juttumme ylös, ihan oikealle paperillekin. Ihan niinkuin kaukaa viisas rasvakourakin on tehnyt!

P.Ölvästi kirjoitti:

County aiheinen muistelmani oli sensuroitu pois. En tiedä kauanko ehti palstalla olla. Siinäkään ei mielestäni ollut mitään ihmeellistä mikä voisi olla peruste sensuroinnille. Ainoastaan yksi sana, joka sekin oli kirjoitettu lainausmerkkeihin, juuri niin niinkuin sen aikoinaan useampikin henkilö minulle sanoi!

Epäilenkin, että täällä vallitsee jonkinlainen "automaatti" sensuuri joka haravoi joukkoa tiettyjä sanoja, ja jos ko sana tai jokin sen muunnoksista esiintyy tekstissä, koko juttu poistetaan automaattisesti!

Sikäli harmillista, että nämä jutut täällä ovat olleet mielenkiintoista luettavaa menneiltä aikakausilta. Vain vanhempi polvi niitä enää muistaa, ja jos niitä ei nuoremmille kerrota tai johonkin tallenneta ne menevät vanhojen ukkojen mukana hautaan!

Muuten nykyihmisillä on omituinen tarve kaunistella asioita, liittyi ne sitten itään,. länteen tai omalle tontille. Mikään negatiivisvivahteinen ei ole muotia eikä "seksikästä" vaikka sellaista elämä on ollut ja on monasti vieläkin!

Olisi mielenkiintoista nähdä miten reagoisi keskiverto nykyinen "kelpo" kansalainen jos se joutuisi hommiin 6 päiväksi viikossa keskellä kylmää talvea 400 kilometrin päähän perheestään, tekemään 18 tunnin päivää mf165 ja jalo 50 yhdistelmällä, asuntona pelkkä puolilämmin parakki ja seurana 30 astetta pakkasta. Ja se on ollut helppoa hommaa verrattuna siihen mitä isäukko on tehnyt hevosella ja pokasahalla, tai isovaari ammattisotilaana ruotsin kuninkaan sotajoukoissa.

Mutta pidetään perinnettä yllä, ja kirjoitetaan juttumme ylös, ihan oikealle paperillekin. Ihan niinkuin kaukaa viisas rasvakourakin on tehnyt!

Lue lisää

Ehdin lukea sen ja minusta siinä mitään kummaa
ollut. Tällästä tämä on ollut toden totta mistä
me on täällä turistu ja monta juttua on vielä
monella muistilokeroissa, kun vähän vielä
muistelemme.

Mullekin tuli juuri nyt tästä sun jutusta mieleen
nämä kaukaiset työmaat, kuinka moni oli satojen
kilometrien päässä kotoaan, erossa perheestään ja
kotiin tuli semmonen mustan nokinen enimmäkseen
dieselille tuoksahtava mies, jota lapsetkin
pelkäsi ja vasta saunan jälkeen tunnistivat isän.

Tosa yksi vanhempi kaveri kertoi olleensa kanssa
60luvulla isolla tietyömaalla hommissa kuorma-
autolla ja siinä sitten sattu montulla semmosta
kiilaamista aina yhden tyypin kanssa, että veti
kuorman välistä, vaikka kuinka oltiin jonossa
odottamassa kuormausta. Siinä oli yhdellä ja
toisella tullu vähän pahaa mieltä hampaankoloon
tälle kaverille tästä kiilaamisesta.

Oli sitten tää kaveri saannu vaimonsa sinne
parakille viikon lopulla sieltä kotipuolestaan
ja senhän arvaa, että joku siinä heitti ohimennen
sille kiilaajalle tän vaimon kuullen, jotta oot
sitten näemmä vaihtanu eukkoo. Eihän sillä siellä
mitään vosuja ollut, mutta kaverit vaan heitti
rankkaa herjaa, sillä seurauksella, että oli
avioero vierillä vähän ajan päästä ja lähti
kaveri siltä työmaalta pois.

Tosta pokasahasta ja homman kovuudesta vielä,
isäukko puhu, kun vaarin kanssa oli nuorena
miehenä puita kaatamassa, niin ei ollut lämpö-
mittaria huushollissa ollenkaan. Sano, että
yhtenä aamuna oli aika kuivakka keli, kun pisti
hevosta puikkoihin, mutta lähtivät kuitenkin
hommiin, reen jalakset vaan ulvoi kun menivät
tästä kylän poikki, Joku oli ikkunasta
katsellut, että kuka hullu se tämmösellä pakka-
sella metsään menee, yli 30 astetta pakkasta.
Isäukko sano, että pari puuta sai vetää turkit
päällä nurin, että tarkeni ja pysty vähentää
vaatetusta.

P.Ölvästi kirjoitti:

County aiheinen muistelmani oli sensuroitu pois. En tiedä kauanko ehti palstalla olla. Siinäkään ei mielestäni ollut mitään ihmeellistä mikä voisi olla peruste sensuroinnille. Ainoastaan yksi sana, joka sekin oli kirjoitettu lainausmerkkeihin, juuri niin niinkuin sen aikoinaan useampikin henkilö minulle sanoi!

Epäilenkin, että täällä vallitsee jonkinlainen "automaatti" sensuuri joka haravoi joukkoa tiettyjä sanoja, ja jos ko sana tai jokin sen muunnoksista esiintyy tekstissä, koko juttu poistetaan automaattisesti!

Sikäli harmillista, että nämä jutut täällä ovat olleet mielenkiintoista luettavaa menneiltä aikakausilta. Vain vanhempi polvi niitä enää muistaa, ja jos niitä ei nuoremmille kerrota tai johonkin tallenneta ne menevät vanhojen ukkojen mukana hautaan!

Muuten nykyihmisillä on omituinen tarve kaunistella asioita, liittyi ne sitten itään,. länteen tai omalle tontille. Mikään negatiivisvivahteinen ei ole muotia eikä "seksikästä" vaikka sellaista elämä on ollut ja on monasti vieläkin!

Olisi mielenkiintoista nähdä miten reagoisi keskiverto nykyinen "kelpo" kansalainen jos se joutuisi hommiin 6 päiväksi viikossa keskellä kylmää talvea 400 kilometrin päähän perheestään, tekemään 18 tunnin päivää mf165 ja jalo 50 yhdistelmällä, asuntona pelkkä puolilämmin parakki ja seurana 30 astetta pakkasta. Ja se on ollut helppoa hommaa verrattuna siihen mitä isäukko on tehnyt hevosella ja pokasahalla, tai isovaari ammattisotilaana ruotsin kuninkaan sotajoukoissa.

Mutta pidetään perinnettä yllä, ja kirjoitetaan juttumme ylös, ihan oikealle paperillekin. Ihan niinkuin kaukaa viisas rasvakourakin on tehnyt!

Lue lisää

..äkkiä kirja, näistä traktori aiheisista muisteluista. Mielehen tuli, oli varmaan 60-luvun alkuvuosia. Isän siskonmiehellä ei ollut vielä omaa traktoria, hevosella teki kevyempiä hommia, niin ja tietysti metsähommia. Faija oli hänelle kyntämässä, ajamassa yhteistä itsesitovaa ja pyörittämässä tappuria olkilietsoineen. Ja faijan siskonmies oli sitten vastavuoroisesti meillä hommis. No lopuksi se traktorikuume iski sitten todenteolla häneenkin. Suunta Seinäjoelle ja Hemmingin Autoliikkeeseen traktorikaupoille. Hemmingillä oli myös Deutzin traktorimyynti edustus autojen lisäksi, kuten oli Auto-Koivistolla (myöh. VM-kone) Valmetin piirimyynti GM-autojen lisäksi. No niin, jokatapauksessa faijan siskonmies sitten päätyi yksisylinteriseen uuteen Deutziin (D-15?).Mutta oli kumminkn epäröinyt ostaa 1-sylinteristä, johon Hemminki oli kehaissut: "Jos tuo ainut mäntä hajoaa, niin moottoriremontti on helppo tehdä. Sen tekee hätätilassa vaikka puusta!" Ilmeisesti tämä kehaisu vaikutti kaupan syntyyn, kun Deutz sitten ajettiin faijan peräkärryn lavalle ja tuotiin kotiin. No kyllä sitten kuitenkin tämä 1-syl vaihtui muutaman viikon sisällä 2-sylinteriseen suurempitehoiseen. Mutta tänäkin päivänä tämä hyvin pidelty traktori (D-25?) on serkulla hyvässä hoidossa. Ja tässä Deutzissa on varustuksena Deuzin oma väliniittokone ja sekin täysin alkuperäisessä asussa ja kunnossa.--Tuolla edellä mainitsin, että oli yhteinen itsesitova. Tuo sitova oli ALBION nimeltään ja oli pyörästä vetävä, ei siis traktorin ulosotosta kuten esim.JF:n sitova. Tuo ominaisuus oli sikäli huono kun oli märkä syksy, niin tuo vetopyörä ei tahtonut pyöriä vaan yritti luistaa kurakossa. Tämä sitova oli alunperin ollut hevosvetoinen,siitä tuo pyörävetoisuus. Ja oikeastaan meikäläisenkin koneinnostus ja tietämys lähti noilta ajoilta. Nimittäin istuin eräitäkin kertoja sitovan istuimella ja päisteessä kytkin voimansiirron vivulla irti ja päälle.Samalla seurasin sidontanarukerän loppumista ja sitomalaitteen toimivuutta. Jo ennen kouluaikoja oli tämä tärkeä virka uskottu minulle. Kouluikäisenä sitten äkkiä koulusta kotiin ja faijan kanssa elonleikkuulle. Vieläkin voin aistia nenässä oljen ja sisal-langan tuoksun.Ja 10-15 vuotta myöhemmin tuo sisalin tuoksu tuli uudestaan kovapaalainten aikakaudella nenän ulottuville. Sen vaan muistan, että tuo itsesitovan sitomalaite ei aina ollut yhteistyö haluinen, vaan sitä jouduttiin tämäntuosta säätämään. Tämäkin sadonkorjuumuoto jäi sitten historiaan kun faija naapurin kanssa keräsi puimuriporukan v-64 ja hommattiin kylän ensimmäinen puimuri ,Sampo 792LPS Perkinssin moottorilla.

puimurista ja turhaan meni sulattoon moni
hinattava Aros. Meillekin piti ostaa käytetty
Aros hinattava puimuri, mutta oli liian paljon
käytetty ja vanhemmat kommentoivat tuota
"taivaasta tipahtaneeksi", ostivat sitten pienen
Massey-Ferguson 630S bensakoneella vähän käy-
tettynä jostain isosta kartanosta, jossa oli
siirrytty säiliöpuimuriin. Siis kuvitelkaa isot
tilatkin suttasi silloin tälläsillä koneilla, tuo
Aroskin olisi tullut 120ha:n tilalta silloin.
Meilläkin puitiin monena syksynä sillä pienellä
Massikalla yli 30ha ja kuivattiin lavakuivurilla.
Naapurilla oli puitavaa lähes saman verran ja
niillä oli Massey-Harris 780 säkkikoneena sillon.
Kummakseen kuitenkin ehdittiin ja vielä kerättiin
olkia kuivikkeeksi monenlaisilla virityksillä,
Haukka-lietsolla silputtiin samalla oljet ja
puhallettiin navetan ylisille, putket oli tehty
kovalevystä ja yhtenä syksynä piti niitä olkia
siirtää kauemmaksi latoon, oli isä ostanut jostai
muovkelmua, joka oli putkella. Sillä kelmuput-
kella siirtyivät ne oljet hyvin sinne latoon
pitkän matkan.
Puimureita alkoi tulemaan kylälle pikkuhiljaa
lisää ja sattui pieniä onnettomuuksiakin, kun
ne hihnojen ja rattaiden suojukset eivät olleet
ihan CE-luokiteltuja, yhdeltäkin isännältä lähti
sormia irti, kun hän pisti kätensä huolimattomasti istuimen alle, nappasi variaatto-
ri sormia irti. Meilläkin äitimuori jäi puimurin
takapyörien alle peruutettaessa, kun oli saran
päisteessä hypännyt pois kyydistä huolimattomas-
ti, mutta ei siinä sitten kuinkaan käynnyt, kun
se Massikan takapää oli niin kevyt peruutettaes-
sa. Ilman niitä valurautaisia painoja sillä ei
juuri pystynyt liikkumaan, yksi kaveri yritti
siirtää semmoissa pientä Massikkaa ja alamäessä
se puimuri kippasi pöydän varaan ja kaveri ei
saannut sitä sieltä edes alas omin voimin. Mahtoi
siinä olla ohikulkijoilla ihmettelemistä, kun
puimuri oli siellä mäen alla takapyörät ilmassa
ja pöytä tiessä.
Siitä Rämsöön tapahtumasta, oli se aika juttu,
mutta taitaa olla mennyttä herkkua ne teknolokiat
ja kaiholla muistellaan. Toivottavasti jossain
muualla tulee jotain vastaavaa tapahtumaa.

kokemusta hinattavasta kirjoitti:

puimurista ja turhaan meni sulattoon moni
hinattava Aros. Meillekin piti ostaa käytetty
Aros hinattava puimuri, mutta oli liian paljon
käytetty ja vanhemmat kommentoivat tuota
"taivaasta tipahtaneeksi", ostivat sitten pienen
Massey-Ferguson 630S bensakoneella vähän käy-
tettynä jostain isosta kartanosta, jossa oli
siirrytty säiliöpuimuriin. Siis kuvitelkaa isot
tilatkin suttasi silloin tälläsillä koneilla, tuo
Aroskin olisi tullut 120ha:n tilalta silloin.
Meilläkin puitiin monena syksynä sillä pienellä
Massikalla yli 30ha ja kuivattiin lavakuivurilla.
Naapurilla oli puitavaa lähes saman verran ja
niillä oli Massey-Harris 780 säkkikoneena sillon.
Kummakseen kuitenkin ehdittiin ja vielä kerättiin
olkia kuivikkeeksi monenlaisilla virityksillä,
Haukka-lietsolla silputtiin samalla oljet ja
puhallettiin navetan ylisille, putket oli tehty
kovalevystä ja yhtenä syksynä piti niitä olkia
siirtää kauemmaksi latoon, oli isä ostanut jostai
muovkelmua, joka oli putkella. Sillä kelmuput-
kella siirtyivät ne oljet hyvin sinne latoon
pitkän matkan.
Puimureita alkoi tulemaan kylälle pikkuhiljaa
lisää ja sattui pieniä onnettomuuksiakin, kun
ne hihnojen ja rattaiden suojukset eivät olleet
ihan CE-luokiteltuja, yhdeltäkin isännältä lähti
sormia irti, kun hän pisti kätensä huolimattomasti istuimen alle, nappasi variaatto-
ri sormia irti. Meilläkin äitimuori jäi puimurin
takapyörien alle peruutettaessa, kun oli saran
päisteessä hypännyt pois kyydistä huolimattomas-
ti, mutta ei siinä sitten kuinkaan käynnyt, kun
se Massikan takapää oli niin kevyt peruutettaes-
sa. Ilman niitä valurautaisia painoja sillä ei
juuri pystynyt liikkumaan, yksi kaveri yritti
siirtää semmoissa pientä Massikkaa ja alamäessä
se puimuri kippasi pöydän varaan ja kaveri ei
saannut sitä sieltä edes alas omin voimin. Mahtoi
siinä olla ohikulkijoilla ihmettelemistä, kun
puimuri oli siellä mäen alla takapyörät ilmassa
ja pöytä tiessä.
Siitä Rämsöön tapahtumasta, oli se aika juttu,
mutta taitaa olla mennyttä herkkua ne teknolokiat
ja kaiholla muistellaan. Toivottavasti jossain
muualla tulee jotain vastaavaa tapahtumaa.

Lue lisää

..sanoo tuo hameväkiki! Hehheh! Sama pätee kai puimurissakin: kun se pienikin vain joka piskonvälin liikkuu siellä pellolla, niin kyllä silläkin aikaansaadaan! Näppäryyshän on sillä pienellä se valttikortti: sillä aikaa kun iso kone rähmii käännöstä märän pellon päässä, se pieni on jo pitkällä sarkaa myöden.
Näistä hinattavista tuli mieleen kun naapurilla oli McCormick-itsesitoja ja kimppaan tekivät isäni kanssa sillä lyhteitä ympäri kyliä ja minä olin useasti lyhdepoikana, siis nakkelemassa alkukierroksilla laihon puolelta ja päisteistä lyhteet pois. Yllytyshullu kai olin; kun kehaistiin vähän, miten minä osaan sen niin hyvin tehdä, ettei toista kertaa tarvitse siirtää, "pääsin" aina juoksemaan sitojan perässä. Oli siinä sellainen hauskuus että sen sitojan voimanvälitysketjut "soitti" selkeästi Säkkijärven polkkaa. Sellaista rallatusta ne piti hyppiessään:)

Yksi täkäläinen poliisi oli partiossa. Naapurikunnan puolella oli hakusessa poliisillekin entuudesta tuttu jäpä. Pysäyttivät vastaantulleen kuorma-autoilijan ja kyselivät onko etsittyä tullut tietynlaisella autolla vastaan. Kuorma-autoilijaa oli tilanne harmittanut, kun oli kuskinpuolelle joutunut vaihtamaan varapyöränä olleen hiihtoliiton suositteleman renkaan kun varsinainen rengas oli kailahtanut. Harmia lisäsi se, että poliisi siinä keskustellessaan vilkuili ko renkaan päälle. Saadessaan asian selvitetyksi,poliisi sanoi lopuksi kuorma-autoilijalle: "Oikeat poliisit kyllä antaas tuosta eturenkahasta sakot", päästäen kuitenkin autoilijan menemään. Tämä sama poliisi oli joskus siviiliasussa iltamissa kun syntyi kunnon tappelu. Tämä meni paikalle ja tuumasi tappelijoille: "Ettäkähän lopeta ennenkö oikiat poliisit tuloo paikalle". Tappelu loppui siihen.

Kunttajussi kirjoitti:

Yksi täkäläinen poliisi oli partiossa. Naapurikunnan puolella oli hakusessa poliisillekin entuudesta tuttu jäpä. Pysäyttivät vastaantulleen kuorma-autoilijan ja kyselivät onko etsittyä tullut tietynlaisella autolla vastaan. Kuorma-autoilijaa oli tilanne harmittanut, kun oli kuskinpuolelle joutunut vaihtamaan varapyöränä olleen hiihtoliiton suositteleman renkaan kun varsinainen rengas oli kailahtanut. Harmia lisäsi se, että poliisi siinä keskustellessaan vilkuili ko renkaan päälle. Saadessaan asian selvitetyksi,poliisi sanoi lopuksi kuorma-autoilijalle: "Oikeat poliisit kyllä antaas tuosta eturenkahasta sakot", päästäen kuitenkin autoilijan menemään. Tämä sama poliisi oli joskus siviiliasussa iltamissa kun syntyi kunnon tappelu. Tämä meni paikalle ja tuumasi tappelijoille: "Ettäkähän lopeta ennenkö oikiat poliisit tuloo paikalle". Tappelu loppui siihen.

Lue lisää

Kuten täällä on kirjoitettu, niin aika joustavia ovat poliisit maalla olleet aikaisemmin, nykyäänhän ei poliisia maalla oikein olekaan. Hyvin kuvaavaa, että oikeat poliisit sakottais renkaasta.
Meilläkin oli yksi pillariurakoitsija hommissa monet kerrat verorästeistään, milloin puski kantoja peltoraiviolta, milloin tasasi muuten paikkoja, kun olisi pitänyt kone ulosmitata. Poliisit jotka hoiti ulosmittausta, järjesti työmaan meille ja urakka maksettiin suoraan ulosottoon, näin jäi kaverille kone ja pääsi irti veloistaan.
Yhdeltä kuorma-autoilijalta olisi pitänyt talo pistää vasaran alle, kun oli joutunut maksamaan takauksia ja oli mennyt oma budjetti ihan kuralle sen vuoksi. Taas löytyi sopiva järjestely virkavallan taholta ja niin porukka asui omassa talossaan. Tiedä sitten onnistuisiko tänä päivänä niin helposti.

Kunttajussi kirjoitti:

Yksi täkäläinen poliisi oli partiossa. Naapurikunnan puolella oli hakusessa poliisillekin entuudesta tuttu jäpä. Pysäyttivät vastaantulleen kuorma-autoilijan ja kyselivät onko etsittyä tullut tietynlaisella autolla vastaan. Kuorma-autoilijaa oli tilanne harmittanut, kun oli kuskinpuolelle joutunut vaihtamaan varapyöränä olleen hiihtoliiton suositteleman renkaan kun varsinainen rengas oli kailahtanut. Harmia lisäsi se, että poliisi siinä keskustellessaan vilkuili ko renkaan päälle. Saadessaan asian selvitetyksi,poliisi sanoi lopuksi kuorma-autoilijalle: "Oikeat poliisit kyllä antaas tuosta eturenkahasta sakot", päästäen kuitenkin autoilijan menemään. Tämä sama poliisi oli joskus siviiliasussa iltamissa kun syntyi kunnon tappelu. Tämä meni paikalle ja tuumasi tappelijoille: "Ettäkähän lopeta ennenkö oikiat poliisit tuloo paikalle". Tappelu loppui siihen.

Lue lisää

Yhdellä pillarikuskilla tuppas monasti jäämään rikastin päälle ja nytkin oli liikkeellä kavereineen jollakin autontöttetöllä Renault Dauphine taisi olla ja äijää sisällä ihan täyteen ja enempikin tais olla. Poliisit oli toppamassa tien sivussa tätä seuruetta, mutta tää pillarikuski ruuvas sitä Renun ikkunaa sen verta raolleen, että sai sanottua ettei sovi enää kyytiin ja jatkovatten matkaa. Eihän pojat siitä tietysti pitkälle päässy ja tais tulla vielä lähtö diesel-kurssille.
Muistaahan porukat, kun 60-luvulla aika moni kävi kuokkimassa, kanariansaarilla, dieselkurssilla taikka vaan lusimassa ratista.

ennen muinoin kirjoitti:

Yhdellä pillarikuskilla tuppas monasti jäämään rikastin päälle ja nytkin oli liikkeellä kavereineen jollakin autontöttetöllä Renault Dauphine taisi olla ja äijää sisällä ihan täyteen ja enempikin tais olla. Poliisit oli toppamassa tien sivussa tätä seuruetta, mutta tää pillarikuski ruuvas sitä Renun ikkunaa sen verta raolleen, että sai sanottua ettei sovi enää kyytiin ja jatkovatten matkaa. Eihän pojat siitä tietysti pitkälle päässy ja tais tulla vielä lähtö diesel-kurssille.
Muistaahan porukat, kun 60-luvulla aika moni kävi kuokkimassa, kanariansaarilla, dieselkurssilla taikka vaan lusimassa ratista.

Lue lisää

Olihan ne suosittuja ulkomaan matkoja tuolloin.
Hupaisin matkaaja oli täällä paikkakunnalla yksi
isontalon isäntä, kun palkkasi renkinsä sinne
matkalle, jonka oli määrä tehdä nämä isännän
kuokkimiset siellä lentokentän laidalla.
Eivät olleet huolineet tätä ylimääräistä
kuokkijaa, kun olivat olleet ilmoittautumassa
sisään sinne paikkaan. Lievää ihmetystä oli
aiheuttanut rengin mukana olo.

Muistan poikasena lukeneeni lehdestä, että joku käväisi Ruotsissa Haaparannan kautta Fordson Majorilla ja ei ollut ihan kotoisin peräpohjolasta, että matkaa kertyi. Jotkut ajoi pitkiäkin reissuja traktorilla, naapurin pappa kävi poikansa luonna 100km päässä traktorilla, kun poika oli töissä Jyväskylässä.

Ruotsissa Majorilla kirjoitti:

Muistan poikasena lukeneeni lehdestä, että joku käväisi Ruotsissa Haaparannan kautta Fordson Majorilla ja ei ollut ihan kotoisin peräpohjolasta, että matkaa kertyi. Jotkut ajoi pitkiäkin reissuja traktorilla, naapurin pappa kävi poikansa luonna 100km päässä traktorilla, kun poika oli töissä Jyväskylässä.

Lue lisää

Lähtikö nyt eduskuntatalon edestä ja kävi Utsjoella, melkonen veijari.

Ostin takavuosina peltoo vähän kauempaa ja oikee tienny niistä maisemista mitää, muuta ku että aika märkää on. Kylvötöitä olin tekemässä siellä heti ensimmäisenä keväänä, jyrsimellä hinkkasin sänkeä, sillon vielä suorakylvöistä juuri tiedetty ja sitten piti lähtee kylvään, vaikka märkäähä se maa tuntu olevan. Olin ottanu semmosen vanhan kylvökoneen matkaan ja säädöt oli himppa hakusessa, soitin siitä vanhalle patruunalle semmosella tiiliskivikännykällä vai olisko vielä ollu semmonen kannettava kapsakki Simonsen marssianteenilla, no joka tapauksessa jonkinmoisella kännykän esiasteella, että muistaako hän mahdollisesti säätöjä ja voisko kattoo muistiinpanoistaan semmosia.
Se vastaus kuitenski tuntu viipyvän, joten viritin sitä konetta arviolta ja lähdin vetäseen huoletomasti sitä lohkon laitaa. Vaan enhää mä päässy ku vähän matkaa siittä, molskahin semmoseen kuoppaan, että ei edes pedaalit painunu kopissa mihinkää ja paripyörät lirahti täyteen sitä kastia. Olin onnistunut löytään sieltä pelloltani semmosen silmäkkeen, jossa jokainen varmaan oli uinnu ennen minua ja sitten kiertäny kaukaa sen silmäkkeen sen jälkee. Soitti vanha patruunakin, että nyy olis tietoo, minä että ei nyt enää taida olla tälle illalle tarvis, on kalusto sen verran syvässä.
Soittelin siitä sitten naapurin metsäkoneurakoitsijaa apuun, jo vain hän lähtee ja tulee ketjuttomalla koneella hinaamaan, sanoo sitten vielä, että toi koneen kotio remonttia varten, jotai vikkaa tasauspyörästön lukossa, vipu varmaa poikki. Kaveri sitten kääntää vähän huolimattomasti sitä metsäkonetta siinä, muka parempaa hiauskulmaa hakee ja eikö kiinni siihen samaan rapakkoon ja sie pahemmin mitä meikäläisen kylvöyhdistelmä istuu siellä.
Eihää nää koneet tähän lopu sano kaveri ja lähtee hakee kotoaan vanhaa Valmettia, olisko 565 taikka 361 Hakki tukkivinssillä kuitenkin ja sillä sitten aletaan vinssaileen niitä välipyörän kanssa poies, mistään ei vaan meinaa löytyä riittävän pitävää paikkaa, mihin saisi tuon Valmetin kiinni, pellon laidasta kaatuu yksi mäntykin, kun on vallun keula sidottuna siihen. Kuu onkin aika korkeella jo taivaalla, kun koko orkesteri on taasen kuivalla maalla. Päätin jättää siltä erää kylvämättä ja odottelin pari päivää lohkon kuivumista, kunnes kylvin ja sainkin kohtalaisen kasvuston.
Huvittavn puoli olikin sitten syksyllä, kun en heti ehtinyt rahtipuimurimiehelle varoittaa mahdollisesta upottavasta paikasta, hän sillä aikaa, kun vekslasin kärryn kanssa ehti jo aloittamaan lohkon siitä samasta nurkasta, mistä lähdin keväällä ensin kylvämään ja siellähän se Sampo 360 olikin sitten samassa lotakossa ja taas hinattiin.

Varmaan villi tilanne koulupojille ja varmasti monelle aikuisellekin hämmentävä kokemus. Muistan itse n. 20v sitten, meillä oli kaverin kanssa samanlaiset Toyota HJ60 maasturit ja oltiin rautakaupan pihasta lähdössä, ihmettelin kun kaveri alko tuppuroimaan oman autonsa kanssa siinä, eikä päässy lähtemään, niin menin hätiin siihen. Oli kanssa kaverin HJ tärähtänyt käyntiin väärinpäin ja rökötti kun luppakorva emakko. Siinä oli jotain vikaa sammutusreleessä vielä ja ei meinattu saada sitä sammumaan millään. Vaihdejärjestys muuttu kanssa totaalisesti, tuli kerrasta yks eteen ja viisi taakse. Jotenkin se sitten saatiin vitosen pakilla sammumaan.

Vielä tosta Täystuhosta, kun siinä oli tuo suunnanvaihto niin kätevä, että sai ohjata ratin molemmin puolin, no tuossa väärinpäin käymisessä ei tietty tarvinnut vaihtaa istumapuolta, kun jo kulki toiseen suuntaa, mutta ihan normaalisti, että oliko siitä käytännössä mitään hyötyä täällä Suomen oloissa? Käsittääkseni tämä Täystuho oli alunperin suunniteltu puuvillapelloille, olenko ihan väärässä?

Römpötipötipöts! kirjoitti:

Varmaan villi tilanne koulupojille ja varmasti monelle aikuisellekin hämmentävä kokemus. Muistan itse n. 20v sitten, meillä oli kaverin kanssa samanlaiset Toyota HJ60 maasturit ja oltiin rautakaupan pihasta lähdössä, ihmettelin kun kaveri alko tuppuroimaan oman autonsa kanssa siinä, eikä päässy lähtemään, niin menin hätiin siihen. Oli kanssa kaverin HJ tärähtänyt käyntiin väärinpäin ja rökötti kun luppakorva emakko. Siinä oli jotain vikaa sammutusreleessä vielä ja ei meinattu saada sitä sammumaan millään. Vaihdejärjestys muuttu kanssa totaalisesti, tuli kerrasta yks eteen ja viisi taakse. Jotenkin se sitten saatiin vitosen pakilla sammumaan.

Vielä tosta Täystuhosta, kun siinä oli tuo suunnanvaihto niin kätevä, että sai ohjata ratin molemmin puolin, no tuossa väärinpäin käymisessä ei tietty tarvinnut vaihtaa istumapuolta, kun jo kulki toiseen suuntaa, mutta ihan normaalisti, että oliko siitä käytännössä mitään hyötyä täällä Suomen oloissa? Käsittääkseni tämä Täystuho oli alunperin suunniteltu puuvillapelloille, olenko ihan väärässä?

Lue lisää

En ole varma sammuiko DT lopulta itsestään vai käyttikö veljeni sitä keinoa mitä aiottiin: lakinperää pakoputken päähän. Itse lähdin juoksemaan lopulta isän luo neuvoa hakemaan (oli 200 metrin päässä kotona). Puolimatkassa huomasin että sammui, sankka sininen savu vain jäi hiljalleen leijumaan.

Niin, eihän siitä käännettävästä ajosuunnasta mitään etua täällä ollut, leikittiin sillä sitten isompina kösseinä kokeeksi niinkin päin. Ohjaus oli vain surkea kun se takaperin ajettaessa haritti, eikä viitsitty ruveta aurauskulmia säätämään.

Eiköhän se jollekin sellaisille erikoisviljelylle ole suunniteltu, riviviljelyä varten lähinnä kai.

Nyt ajatellen: mikä sen kätevämpi pikku pihojen lumenauraustöissä olisi kuin se! Kaksitoiminen, riittävän vahva ja laaja-alainen nostolaite puskulevyn kanssa ja yksi ylimääräinen 2-toiminen hydrauliikan ulosottokin valmiina ominen ohjausventtiileineen. On suunnanmuuttajakin. Näppärä takaaohjaava paketti, eikä pitäisi ärsyttävää ääntäkään, siinähän nätisti putkuttelisi!

Juxu kirjoitti:

En ole varma sammuiko DT lopulta itsestään vai käyttikö veljeni sitä keinoa mitä aiottiin: lakinperää pakoputken päähän. Itse lähdin juoksemaan lopulta isän luo neuvoa hakemaan (oli 200 metrin päässä kotona). Puolimatkassa huomasin että sammui, sankka sininen savu vain jäi hiljalleen leijumaan.

Niin, eihän siitä käännettävästä ajosuunnasta mitään etua täällä ollut, leikittiin sillä sitten isompina kösseinä kokeeksi niinkin päin. Ohjaus oli vain surkea kun se takaperin ajettaessa haritti, eikä viitsitty ruveta aurauskulmia säätämään.

Eiköhän se jollekin sellaisille erikoisviljelylle ole suunniteltu, riviviljelyä varten lähinnä kai.

Nyt ajatellen: mikä sen kätevämpi pikku pihojen lumenauraustöissä olisi kuin se! Kaksitoiminen, riittävän vahva ja laaja-alainen nostolaite puskulevyn kanssa ja yksi ylimääräinen 2-toiminen hydrauliikan ulosottokin valmiina ominen ohjausventtiileineen. On suunnanmuuttajakin. Näppärä takaaohjaava paketti, eikä pitäisi ärsyttävää ääntäkään, siinähän nätisti putkuttelisi!

Lue lisää

arvostettu ja osattu käyttää. Aikaansa edellä oli tuo laite nostolaitteen ja hydrauliikan suhteen, ei moni pystynyt hyödyntämään sitä.
Moni traktori lähti vaihtoon 60-luvulla, että ei ollut koskaan avattu ulkopuolisen hydrauliikan proppuja taikka jos oli joku pikaliitin, ei siinä ollut koskaan mitään kiinnitettynä.
Muistan enoni ostaman harmaan fergun, siinä oli jo uutena asennettuna valmiiksi kippikärryä varten liittimet, hän osti tuon käytettynä ja kaikki tehdas maalaukset olivat vielä niissä liittimissä jäljellä ja enokaan ei koskaan käyttänyt niitä. Hommasi vasta seuraavan traktorin aikana kippikärryn.

Jossakin lehdessä oli ollut, kait Koneviesti aikoinaan, että traktorilla voi lypsää lehmiä, kun pistää ilmanputsariin sopivan yhteen, johon saa kytkettyä letkut lypsykannulle ja lypsimille.
Naapurini innostui tästä ideasta, että sen kummemin kokeilematta rakensi ensin lypsykatoksen laitumen laitaan ja muut virvellykset viimesen päälle. Yhden kerran siellä lysivät lehmiä, kesti ikuisuuden, super majori kävi koko ajan lähes tyhjäkäynnillä siellä lypsypaikalla ja kun viimein oli valmista, lähti taivaalle niin mahdottoman hurja savupilvi pakoputkesta, että olisi voinnut kauempaakin suunnistaa sitä kohti.
Tuo lypsykatos palvelikin sitten monet vuodet aivan muussa käytössä ja lypsyt jatkuivat normaalisti navetalla, jonne lehmät saivat laitumelta hipsiä.

Isäni kertoi sodan jälkeen Rantasalmelle tuodusta isosta kaivinkoneesta, kait jokin iso työmaa, jolle oli saatu näitä Normandian maihin nousussa käytettyjä kaivinkoneita liittouteneiden ylijäämä varastoista, oliko ollut Marion merkkinen (?) ja huisin iso kokonen, että tuota ihmekonetta oli siihen aikaan ihan pappikin ollut katsomassa muun runsaan yleisön kera.
Eihän tänä päivänä juurikaan mennä enään kaivinkonetta katsomaan nähtävyytenä, mutta silloin oli niin harvinaista herkkua, että piti käydä katsomassa.

Tuosta mieleeni tuli naapuripaikkakunnan kaivuriurakoija/maanviljelijä/seppä. Tämä mies teki mitä tahtoi, kun muut teki mitä ne osasi. Aikoinaan sodan jälkeen rakenteli itselleen traktorin, muistaakseni vielä nelivetoisen, vanhasta kuorma-autosta ja tietysti työkoneita itselle ja muille.Työkoneitahan tehtihin yleisesti sodan jälkeen hevosvehkeistä ja mistä milloinkin. Taisi peräkärryjen teko olla helpoimmasta päästä, niitä kun tehtiin vanhoista kuorma-autoista.Saatiin samalla peräveto ja kippi. -- Mutta oliskohan ollut jotain -60 luvun loppupuolta kun hommasi 6-sylinterisen ison Deutzin,nelivetoisena tietenkin. Oli ollut niittämässä "klipsutes"-niittokonehella ja tuumas naapurille:"Kyllä meni niittukoneski, ku hipiällä". --Kaivuriurakoijana tästä miehestä tuli lähes legenda, ainakin kylän poikien keskuudessa. Saman kylän kansakoulussa oli opettaja kuulustellut uskonnonläksyä. Oli läksynä ollut luomiskertomus. Opettaja oli kysynyt, että kuka loi taivaan ja maan. Eräs poika viittasi ja vastasi:"Jumala loi taivaan ja maan, mutta L-V......ä loi ojat". Että niin kuluisa mies.

Kunttajussi kirjoitti:

Tuosta mieleeni tuli naapuripaikkakunnan kaivuriurakoija/maanviljelijä/seppä. Tämä mies teki mitä tahtoi, kun muut teki mitä ne osasi. Aikoinaan sodan jälkeen rakenteli itselleen traktorin, muistaakseni vielä nelivetoisen, vanhasta kuorma-autosta ja tietysti työkoneita itselle ja muille.Työkoneitahan tehtihin yleisesti sodan jälkeen hevosvehkeistä ja mistä milloinkin. Taisi peräkärryjen teko olla helpoimmasta päästä, niitä kun tehtiin vanhoista kuorma-autoista.Saatiin samalla peräveto ja kippi. -- Mutta oliskohan ollut jotain -60 luvun loppupuolta kun hommasi 6-sylinterisen ison Deutzin,nelivetoisena tietenkin. Oli ollut niittämässä "klipsutes"-niittokonehella ja tuumas naapurille:"Kyllä meni niittukoneski, ku hipiällä". --Kaivuriurakoijana tästä miehestä tuli lähes legenda, ainakin kylän poikien keskuudessa. Saman kylän kansakoulussa oli opettaja kuulustellut uskonnonläksyä. Oli läksynä ollut luomiskertomus. Opettaja oli kysynyt, että kuka loi taivaan ja maan. Eräs poika viittasi ja vastasi:"Jumala loi taivaan ja maan, mutta L-V......ä loi ojat". Että niin kuluisa mies.

Lue lisää

Semmoonnen ykspyttynen ja oranssi väriltään, tää
paappa puksutteli sillä kaupoille ihan viimosille
asti.
Paapan kuoleman jälkeen tekivät heinää seipäille
ja joku siinä viisasteli, jotta hän on porukan
vanhin, jollei sitten oteta lukuun tuota
traktoria.
Oliko nää teutsit sitten oranssia väriltään, vai
oliko tää paappa sen itte sutinu. Mun muistini
mukaan olis olleet vihreitä, mitä oon nähny.

yhellä paapalla kirjoitti:

Semmoonnen ykspyttynen ja oranssi väriltään, tää
paappa puksutteli sillä kaupoille ihan viimosille
asti.
Paapan kuoleman jälkeen tekivät heinää seipäille
ja joku siinä viisasteli, jotta hän on porukan
vanhin, jollei sitten oteta lukuun tuota
traktoria.
Oliko nää teutsit sitten oranssia väriltään, vai
oliko tää paappa sen itte sutinu. Mun muistini
mukaan olis olleet vihreitä, mitä oon nähny.

Lue lisää

..niitä sekä vihreinä että oranssin värisinä.

Sellaisen huomion olen tehnyt, vaikka sodan aikaan en ole elänytkään, että maaseudun väki on ollut heikkoinakin aikoina hyvin solidaarista ja vähäosaisistakin on pidetty huolta, vaikkei niin leveää ole elämä ollut taloissakaan

tuli mieleen vanha Leningradin matka. Junassa tapasimme pariskunnan, joka oli hyvin tavallisen harmaan näköinen pariskunta. Tuntui, että olisivat ensi kertaa ulkomailla, mutta sitten selvisi heidän kierrelleen junalla paljon ympäri eurooppaa.

Kertoivat sitten myös, kuinka naapurin pojalla oli Amerikan rauta, jolla paljon pörryytteli nurkilla.
Kerran olivat sitten laittaneet sokeria sen auton tankkiin. "Kyllä ne sitä sitten hinasivat, vaikka laitettiin ihan vähän vaan".

Että sellaisia vaikutuksia sokerilla, eikä ulkonäöstä voi aina päätellä ihmisistä oikein.

puheenollen kirjoitti:

tuli mieleen vanha Leningradin matka. Junassa tapasimme pariskunnan, joka oli hyvin tavallisen harmaan näköinen pariskunta. Tuntui, että olisivat ensi kertaa ulkomailla, mutta sitten selvisi heidän kierrelleen junalla paljon ympäri eurooppaa.

Kertoivat sitten myös, kuinka naapurin pojalla oli Amerikan rauta, jolla paljon pörryytteli nurkilla.
Kerran olivat sitten laittaneet sokeria sen auton tankkiin. "Kyllä ne sitä sitten hinasivat, vaikka laitettiin ihan vähän vaan".

Että sellaisia vaikutuksia sokerilla, eikä ulkonäöstä voi aina päätellä ihmisistä oikein.

Lue lisää

Nuorna miehenä tein autokauppaa ammatikseni ja
kolleegat kerto seuraavaa. Olivat myynn Ford
Taunuksen yhdelle toiselle kolleegalle, joka
aloitteli autokauppaa isänsä autoliikkeessä
tämän siipien suojassa.
Tässä vain kävi niin, että tämä poika oli niin
varovainen ja vaati kuittia heti nyt ja tässä.
Sattui vain olemaan tilanne, että kaverit olivat
lähdösä sovitulle risteilylle ja juuri kuittia
ei voitu kirjoittaa sillä hetkellä, kun ei ollut
sopivaa kuittivihkoa. Koska useampi tuttu henkilö
oli tuossa tilanteessa paikalla, myyjät esitti,
että kuitti toimitetaan myöhemmin, että nyt on
kiire jo, pitäisi joutua, please!!
Ei käynnyt mitenkään tuolle aloittelevalle
autokauppiaalle, joten kaverit hakivat kuitti-
vihkon hallilta, samalla suivaantuneet myyjät
lirauttivat litran moottoriöljyä sinne Taunuksen
bensatankkiin ostajan huomaamatta. Risteilylle
he ehtivät juuri ja juuri ajokorttinsa menettämi-
sen varjolla. Ja poika oli saannut kuittinsa!
Ettäkö mitä sitten tapahtui? Alkoi ennen
näkemätön rumba sen Taunuksen korjaamisen suhtee
ja vaihdettiin venttiilin ohjureiden kumeja ym.
sälää useammassa korjaamossa, kun savuttamista
ei saatu millään loppumaan siitä Taunuksesta.
Viimein yksi Suomessa hyvin ansioitunut Amerikan
autoihin perehtynyt korjaamo keksi puhdistaa sen
bensatankin siitä öljyisestä bensiinistä.
Kyllähän se pojan isä vanhana konkarina tajusi,
että poikaa vähän koulutettiin kolleegojen
toimesta, koska hän meni epäilemään autokauppias-
ta. Kokemuksesta tiedän, että autokauppiaat ovat
toisiaan kohtaan rehellistä porukkaa ja puhalta-
vat yhteen hiileen enempi, mitä suuri yleisö
tietää. Olisi montakin tarinaa tästä yhteis-
hengestä.

Tästä koneiden torpedoinnista. Oli joku laittanut
sokeria hydrauliikkaan ja hiekkaa polttoaineeseen
jonkun traktoriin. Eihän siinä mitään suurempaa
tapahtunut, mutta aiheutti hieman hymyilyä
juttua lukiessa.

Olihan näillä asutustiloilla monenlaista juttua, yksi karjalaisisäntä osti 50-luvun alussa Fordson Majorin ja urakoi sillä poikansa kanssa toisille asutustilallisille kaikenlaisia töitä.
Oli kantojen irroitusta raivioilta ja traktorin voimat eivät aina oikein riittäneet kantojen irroitukseen, niin vankka pitkä ketju oli kiinnitetty vetokoukkuun ja riittävästi vauhtia ottamalla kanto irtosi, kun ketju viimein kiristyi. Aikansa tätä kannon irroitusta tällä tavoin tehtyään, viimein irtosi tästä Fordsonista perästä aikamoinen kappale pohjaa, jossa olivat vetokoukun kiinnikkeet. Hitsaamalla tuo sitten korjattiin.
Melkoisen sukelluksenkin tekivät tuolla traktorilla, kun yhdellä siirtolaistilalla oli poltettu kantokasaa ja tuo peltoraivio oli suota, tuli polttanut suota varsin syvälle ja tuolla Fordsonilla kynnettäessä tapahtui äkillinen putous tuohon hautaan keula edellä. Mitään pahempaa ei tuossa käynnyt, hieman nokisia sankareita oli sitä traktoria sieltä haudasta kaivamassa.

Oli tossa naapurikylän myllyssä hupaisa mylläri joka oli kerran kysynyt kylän mieheltä että tarviitko elukoille jauhoja kun ainahan toi mylly vähän varistaa tonne alakertaan.isäntä ihmetteli että onhan myllärillä itellänkin elukoita niin mylläri vastasi että "eihän nekää ny mahlottomii jaksa syyä". Oli kuulemma muutama sata kiloa löytyny jauhoja. Emännät oli aina kyl kummastellu et huonoja jyviä isännät vie myllyyn kun saanto on niin huono. Tää nyt ei oo muistelu vanhoista traktoreista mut tulipahan näpyteltyy...

myllyn asiakas kirjoitti:

Oli tossa naapurikylän myllyssä hupaisa mylläri joka oli kerran kysynyt kylän mieheltä että tarviitko elukoille jauhoja kun ainahan toi mylly vähän varistaa tonne alakertaan.isäntä ihmetteli että onhan myllärillä itellänkin elukoita niin mylläri vastasi että "eihän nekää ny mahlottomii jaksa syyä". Oli kuulemma muutama sata kiloa löytyny jauhoja. Emännät oli aina kyl kummastellu et huonoja jyviä isännät vie myllyyn kun saanto on niin huono. Tää nyt ei oo muistelu vanhoista traktoreista mut tulipahan näpyteltyy...

Lue lisää

niin unohdin mainita että kyseessä oli mylly jossa jauhatettiin leipäjauhoja..

Tossa oli naapurikylällä kaksi myllyä ja ainakin toisella jauhatettiin säkkikaupalla rehuksi jauhoja ja siinä kanssa meni homma mahdottomaksi, yksikin isäntä toi skandinaavi mossella semmosen patjapussin sinne myllyyn, että ei meinannu saada sitä yksin pois sieltä mossen peräkolsterista. Mylläri sitä siinä katseli ja mutisi sitä toisille asiakkaille, että tuokin luulee pääsevänsä halvemmalla, mutta melko vaivassa näyttää olevan.
Oli se muuten melkonen tivoli tämä myllyssä käynti ennen. Melläkin homma helpottui kummasti, kun hankittiin puukko-junkkari, sitä pyöritettiin ensin alkuun traktorilla, mutta sähkömoottori hankittiin, kun sähköt paranivat, että pystyi pyörittämään moottoria. Isäni rakensi siihen myllyyn ison siilon, josta jauhettava vilja valui myllyn tuuttiin. Vanhasta radion kovaäänisestä oli laitettu magneetti siihen tuutin alle, johon jäi mahdolliset raudankappaleet, jokunen mutteri ja rasvanippa taisi siihen vuosien varrella jäädäkin, toimi varmasti, eikä ollut vaaraa mennä myllyyn rautaa kipinöimään.

samanlainen tapahtuma kävi naapurille kun emäntä toi kahvit pellonpäähän ja topakka kun oli niin halusi itse kyntää sen ajan kun isäntä hörppää kahvit. hetken päästä ei massikkaa näy missään enne kun emäntä kiipeää ojan kallaalle.oli kuulemma sen verran vettä viemärissä että moottori meni purkuun. ei emäntä kyntänyt sen koommin.

Tuli tuosta ed. olevasta taas mieleen. Naapurissa viljeli maitaan isäntä joka kulki ruiskumaalaten rakennuksia ja kalkiten navetoita ympäri suupohjaa.Joku saattaa muistaa sellaisen alkuaan savensinisen vanhanmallisen Transiitin joka oli maalausreissuilla saanut lisää ja lisää punamullan väriäkin pintaan.Etulokasuojat oli vanhojen lahottua vaihdettu uusiin pohjaväriltään mustiin. Taitaa ne olla vieläkin pohjamaalilla, mutta maalari on jo mullan alla. Hän oli tehnyt uuden talon keskustaan,jossa varsinaisesti asui. Yritti viljellä tai kesannoida maitaan kuitenkin ja yöpyi maatilansa vanhassa hirsitalossa. Ja näitä maita hoidellessaan hänellä oli "rikastin päällä", kun ei kotona uskaltanut "hellapoliisin" valvovan silmän alla sitä tehdä. Ja haki lisää "liemiruokaa" kaupasta kun edelliset loppui. Eräänä kesänä oli sitten kaivettu/ruopattu piiriojia peltojen ympärillä kun hän innostui ojamaita levittämään Dextallaan.Rumpuputket oli loppuneet kesken ja piti päästä seuraavalle saralle kun oli saanut hommaan hyvän vaihteen päälle. Keksaisi kantaa vanhoja heinäseipäitä päisteessä ojaan täytteeksi. Otti ja ajaa rysäytti seipäiden yli sillä seurauksella että vanhat seipäät meni hellapuiksi ja Dexta oli takapäästään ojassa kuin hautova kana. Käveli siitä sitten lähimpään naapuriin hinausapua pyytämään, kun totesi tilanteen toivottomuuden. No hinausapua tuli ja Dexta saatiin ylös. Tuumasi siinä sitten katsellen seipäistä tullutta puuklapua:"Mitähän Eero nyt sanoisi jos eläisi"? Vanhanisännän nimi kun oli Eero ja oli ollut varsinainen kotityranni ja pirttihirmu.

Kunttajussi kirjoitti:

Tuli tuosta ed. olevasta taas mieleen. Naapurissa viljeli maitaan isäntä joka kulki ruiskumaalaten rakennuksia ja kalkiten navetoita ympäri suupohjaa.Joku saattaa muistaa sellaisen alkuaan savensinisen vanhanmallisen Transiitin joka oli maalausreissuilla saanut lisää ja lisää punamullan väriäkin pintaan.Etulokasuojat oli vanhojen lahottua vaihdettu uusiin pohjaväriltään mustiin. Taitaa ne olla vieläkin pohjamaalilla, mutta maalari on jo mullan alla. Hän oli tehnyt uuden talon keskustaan,jossa varsinaisesti asui. Yritti viljellä tai kesannoida maitaan kuitenkin ja yöpyi maatilansa vanhassa hirsitalossa. Ja näitä maita hoidellessaan hänellä oli "rikastin päällä", kun ei kotona uskaltanut "hellapoliisin" valvovan silmän alla sitä tehdä. Ja haki lisää "liemiruokaa" kaupasta kun edelliset loppui. Eräänä kesänä oli sitten kaivettu/ruopattu piiriojia peltojen ympärillä kun hän innostui ojamaita levittämään Dextallaan.Rumpuputket oli loppuneet kesken ja piti päästä seuraavalle saralle kun oli saanut hommaan hyvän vaihteen päälle. Keksaisi kantaa vanhoja heinäseipäitä päisteessä ojaan täytteeksi. Otti ja ajaa rysäytti seipäiden yli sillä seurauksella että vanhat seipäät meni hellapuiksi ja Dexta oli takapäästään ojassa kuin hautova kana. Käveli siitä sitten lähimpään naapuriin hinausapua pyytämään, kun totesi tilanteen toivottomuuden. No hinausapua tuli ja Dexta saatiin ylös. Tuumasi siinä sitten katsellen seipäistä tullutta puuklapua:"Mitähän Eero nyt sanoisi jos eläisi"? Vanhanisännän nimi kun oli Eero ja oli ollut varsinainen kotityranni ja pirttihirmu.

Lue lisää

Naapuri kartanossa oli joku maatalousharjoittelija sortunut myös juovukkeeseen ja otti ensimmäisenä isännän mersun siitä pihalta, mutta matka päätyi jo heti kartanon sireeni pensaaseen, että mersu oli keula pystyssä siellä sireeni pensaan päällä, eikä liikkunut mihinkään. Koska halu oli kova jatkaa matkamiehen matkaa, otti kaveri yhden Ford 5000:n ja lähti sillä ajelemaan, tosin sekin päätyin varsin pian ojaan turvesuon lähellä. Koska matkamiehellä oli kova halu matkata, kävi hän vielä turvesuolta käynnistämässä yhden puskukoneen kulkupelikseen, mutta sekin päätyi ilmeisesti oudon ohjauksen johdosta suoraan ojaan varsin pikaisesti. Onneton ohjastaja tavoitettiin sitten valtion kyytiin ihan vain jalkapatikassa, tarkkaa selvyyttä tosin ei saatu, mihin oli matkamiehen matka, mutta kovasti oli yritystä.

näitä pämppääjiä kirjoitti:

Naapuri kartanossa oli joku maatalousharjoittelija sortunut myös juovukkeeseen ja otti ensimmäisenä isännän mersun siitä pihalta, mutta matka päätyi jo heti kartanon sireeni pensaaseen, että mersu oli keula pystyssä siellä sireeni pensaan päällä, eikä liikkunut mihinkään. Koska halu oli kova jatkaa matkamiehen matkaa, otti kaveri yhden Ford 5000:n ja lähti sillä ajelemaan, tosin sekin päätyin varsin pian ojaan turvesuon lähellä. Koska matkamiehellä oli kova halu matkata, kävi hän vielä turvesuolta käynnistämässä yhden puskukoneen kulkupelikseen, mutta sekin päätyi ilmeisesti oudon ohjauksen johdosta suoraan ojaan varsin pikaisesti. Onneton ohjastaja tavoitettiin sitten valtion kyytiin ihan vain jalkapatikassa, tarkkaa selvyyttä tosin ei saatu, mihin oli matkamiehen matka, mutta kovasti oli yritystä.

Lue lisää

Asusteli tuossa kylällä isäntä,"Olli",vaimonsa kanssa. Pitivät lypsykarjaa aivan niinkuin muutkin. Pari oli lapseton, ja ehkä siinä syy "hapottelemiseen". Heidän lähimmässä naapurissa oli taas sitten lapsia vaikka muille jakaa. Siellä ei käytetty "alkomahoolia" pisaraakaan, eikä tänäkään päivänä. Sattui tältä viimemainitulta "Simpalta" traktori hyytymään talvikelillä, eikä suostunut startista käyntiin. No Olli tuli hätiin ja laitettiin Simpan traktori hinaukseen tosi jäykän vaijerin päähän. Hinaus alkoi ja jostain syystä vaijeri irtosi Simpan traktorista, seurauksella että se mäjähti vauhdilla,kuin viritetty jousi, Ollin selkään. Hän oli vain sekuntia aiemmin vilkaissut taakseen hinauksen sujumista. Simppa kysyi varovasti: "Tuliko kipiää?" Johon Olli tuskaisen näköisenä vastas:"Tuli niin viattoman kipiää". No tilanne päättyi kivuista ja tilanteen karmeudestaan huolimatta hyvin.---Tuli kunnallisvaalien aika ja Ollikin suostui ehdokkaaksi. Joku hoksasi kysyä Ollin iskulausetta,johon Olli heti: "Herba vapaaksi ja kottikärryhyn toinenkin pyörä!" Ollilla kun ei tahtonut kottikärry pysyä pystyssä navetasta tunkiolle. Lieneekö em. syytä tai ei,mutta tänäpäivänähän saa 2-pyöräisiä kottikärryjä rauta/maatalouskaupasta.Olli oli haaveissaan aikaansa edellä.

Kunttajussi kirjoitti:

Asusteli tuossa kylällä isäntä,"Olli",vaimonsa kanssa. Pitivät lypsykarjaa aivan niinkuin muutkin. Pari oli lapseton, ja ehkä siinä syy "hapottelemiseen". Heidän lähimmässä naapurissa oli taas sitten lapsia vaikka muille jakaa. Siellä ei käytetty "alkomahoolia" pisaraakaan, eikä tänäkään päivänä. Sattui tältä viimemainitulta "Simpalta" traktori hyytymään talvikelillä, eikä suostunut startista käyntiin. No Olli tuli hätiin ja laitettiin Simpan traktori hinaukseen tosi jäykän vaijerin päähän. Hinaus alkoi ja jostain syystä vaijeri irtosi Simpan traktorista, seurauksella että se mäjähti vauhdilla,kuin viritetty jousi, Ollin selkään. Hän oli vain sekuntia aiemmin vilkaissut taakseen hinauksen sujumista. Simppa kysyi varovasti: "Tuliko kipiää?" Johon Olli tuskaisen näköisenä vastas:"Tuli niin viattoman kipiää". No tilanne päättyi kivuista ja tilanteen karmeudestaan huolimatta hyvin.---Tuli kunnallisvaalien aika ja Ollikin suostui ehdokkaaksi. Joku hoksasi kysyä Ollin iskulausetta,johon Olli heti: "Herba vapaaksi ja kottikärryhyn toinenkin pyörä!" Ollilla kun ei tahtonut kottikärry pysyä pystyssä navetasta tunkiolle. Lieneekö em. syytä tai ei,mutta tänäpäivänähän saa 2-pyöräisiä kottikärryjä rauta/maatalouskaupasta.Olli oli haaveissaan aikaansa edellä.

Lue lisää

Meijerireissulla koettua: Pakkasta oli hurja määrä ja DB 990 oli valjastettuna kärryn edessä. Pakkanen teki kuitenkin minulle ja veljelleni temput ja kaikesta huollosta huolimatta traktori hyytyi polttoaineen lakattua kulkemasta järjestelmässä. Meijerille oli vielä muutama kilometri matkaa ja muutama paikka vielä poimittavana tonkkia kyytiin. Tiesimme, ettei mistään saa traktoria matkaan avuksi sillä kelillä. Toiveikkaina marssimme läheiseen taloon, josko auton saisi sieltä käyntiin, ja että sieltä voitaisiin kyyditä meidät kotiin, missä oli muutama päivä sitten hankittu käytetty Belarus MTZ-50 vm -69. Siinä se seisoi pihassa talven alla. Ajattelimme että se täytyy viritellä matkaan siitä jollain konstilla.
Veljeni meni sen ohjaamoon ja minä kyytimiehen kanssa sisään. Katsoimme ikkunasta isäni ja tämän kyytimiehen kanssa. Silloin kyytimies sanoi jotain, mikä jäi tekemättä: Hän lupasi syödä hatullisen paskaa, jos traktori siitä lähtisi. Samanaikaisesti veljeni oli saanut hehkutetuksi kierukat kuumaksi ja starttasi: noin sekuntin välein tupsahti sinistä putken päästä 4 kertaa ennenkuin sieltä syöksyi iso pilvi. Hirveä pauke ja prätinä kuului, mutta moottori kävi kuitenkin!

Hetken koneen annettiin lämmetä ja sitten lähdettiin. Hinattiin koko DB-kärry-yhdistelmää ne muutamat paikat meijerille saakka, tyhjättiin kärry ja lastattiin takaisin ennenkuin meijerillä vaihdettiin veturiksi Belarus ja DB tuotiin hinauksessa kärryn perässä kotiin, jättäen se aina pois sivulenkkien ajaksi ja taas noutaen perään, eikä ylimääräistä tarvinnut lenkillä sen vuoksi ajaa kuin n.2-3 km.

Myöhemmin todettiin lisäksi, että Belaruksen akut oli kytketty väärin, sarjaan eikä rinnakkain, joten starttauksessa oli käytettävissä vain 6V!
Se Belaruksen nouto Keski-Suomen mäkisestä maastosta liukkaalla kelillä oli kanssa oma lukunsa..

Juxu kirjoitti:

Meijerireissulla koettua: Pakkasta oli hurja määrä ja DB 990 oli valjastettuna kärryn edessä. Pakkanen teki kuitenkin minulle ja veljelleni temput ja kaikesta huollosta huolimatta traktori hyytyi polttoaineen lakattua kulkemasta järjestelmässä. Meijerille oli vielä muutama kilometri matkaa ja muutama paikka vielä poimittavana tonkkia kyytiin. Tiesimme, ettei mistään saa traktoria matkaan avuksi sillä kelillä. Toiveikkaina marssimme läheiseen taloon, josko auton saisi sieltä käyntiin, ja että sieltä voitaisiin kyyditä meidät kotiin, missä oli muutama päivä sitten hankittu käytetty Belarus MTZ-50 vm -69. Siinä se seisoi pihassa talven alla. Ajattelimme että se täytyy viritellä matkaan siitä jollain konstilla.
Veljeni meni sen ohjaamoon ja minä kyytimiehen kanssa sisään. Katsoimme ikkunasta isäni ja tämän kyytimiehen kanssa. Silloin kyytimies sanoi jotain, mikä jäi tekemättä: Hän lupasi syödä hatullisen paskaa, jos traktori siitä lähtisi. Samanaikaisesti veljeni oli saanut hehkutetuksi kierukat kuumaksi ja starttasi: noin sekuntin välein tupsahti sinistä putken päästä 4 kertaa ennenkuin sieltä syöksyi iso pilvi. Hirveä pauke ja prätinä kuului, mutta moottori kävi kuitenkin!

Hetken koneen annettiin lämmetä ja sitten lähdettiin. Hinattiin koko DB-kärry-yhdistelmää ne muutamat paikat meijerille saakka, tyhjättiin kärry ja lastattiin takaisin ennenkuin meijerillä vaihdettiin veturiksi Belarus ja DB tuotiin hinauksessa kärryn perässä kotiin, jättäen se aina pois sivulenkkien ajaksi ja taas noutaen perään, eikä ylimääräistä tarvinnut lenkillä sen vuoksi ajaa kuin n.2-3 km.

Myöhemmin todettiin lisäksi, että Belaruksen akut oli kytketty väärin, sarjaan eikä rinnakkain, joten starttauksessa oli käytettävissä vain 6V!
Se Belaruksen nouto Keski-Suomen mäkisestä maastosta liukkaalla kelillä oli kanssa oma lukunsa..

Lue lisää

nämä vanhat belarukset, itsekin muistan aikoinaan, kun Kujalassa startattiin belarusta konehallilla kovassa pakkasessa. Kierukka vaan hehkui kojelaudassa ja sinistä savua oli koko tienoo täynnänsä, mutta viimein lähti belarus yskimään.
Ajettiin heiniä sillä rautatieasemalle, mutta lämmityslaite ei toiminut siinä ruotsalaisten ohjaamossa ja sain pirunmoisen flunssan. Muistan, että ajoin ensimmäisellä kuormalla hieman harhaan siitä lastauspaikasta ja tuli jarrutttua yhteen risteykseen vähän hätäisesti, niin yksi paketti folkkari tupsahti sinne heinäkuorman perään. Multa meni ääni ja en pystynyt puhumaan mitään siinä kolaripaikalla. Tämä peräänajaja lähti sitten ajelemaan folkkarin keula kasassa, eihän se vallan pahasti painunut, kun heinäpaaleja oli siellä perässä, mihin se keula painui. Firman auto ilmeisesti ja kertoi varmaan kauhu tarinaa pomolleen, että joku kuuro-mykkä jollain itärattorilla tullut kaupunkiin heiniä tuomaan...

Juxu kirjoitti:

Meijerireissulla koettua: Pakkasta oli hurja määrä ja DB 990 oli valjastettuna kärryn edessä. Pakkanen teki kuitenkin minulle ja veljelleni temput ja kaikesta huollosta huolimatta traktori hyytyi polttoaineen lakattua kulkemasta järjestelmässä. Meijerille oli vielä muutama kilometri matkaa ja muutama paikka vielä poimittavana tonkkia kyytiin. Tiesimme, ettei mistään saa traktoria matkaan avuksi sillä kelillä. Toiveikkaina marssimme läheiseen taloon, josko auton saisi sieltä käyntiin, ja että sieltä voitaisiin kyyditä meidät kotiin, missä oli muutama päivä sitten hankittu käytetty Belarus MTZ-50 vm -69. Siinä se seisoi pihassa talven alla. Ajattelimme että se täytyy viritellä matkaan siitä jollain konstilla.
Veljeni meni sen ohjaamoon ja minä kyytimiehen kanssa sisään. Katsoimme ikkunasta isäni ja tämän kyytimiehen kanssa. Silloin kyytimies sanoi jotain, mikä jäi tekemättä: Hän lupasi syödä hatullisen paskaa, jos traktori siitä lähtisi. Samanaikaisesti veljeni oli saanut hehkutetuksi kierukat kuumaksi ja starttasi: noin sekuntin välein tupsahti sinistä putken päästä 4 kertaa ennenkuin sieltä syöksyi iso pilvi. Hirveä pauke ja prätinä kuului, mutta moottori kävi kuitenkin!

Hetken koneen annettiin lämmetä ja sitten lähdettiin. Hinattiin koko DB-kärry-yhdistelmää ne muutamat paikat meijerille saakka, tyhjättiin kärry ja lastattiin takaisin ennenkuin meijerillä vaihdettiin veturiksi Belarus ja DB tuotiin hinauksessa kärryn perässä kotiin, jättäen se aina pois sivulenkkien ajaksi ja taas noutaen perään, eikä ylimääräistä tarvinnut lenkillä sen vuoksi ajaa kuin n.2-3 km.

Myöhemmin todettiin lisäksi, että Belaruksen akut oli kytketty väärin, sarjaan eikä rinnakkain, joten starttauksessa oli käytettävissä vain 6V!
Se Belaruksen nouto Keski-Suomen mäkisestä maastosta liukkaalla kelillä oli kanssa oma lukunsa..

Lue lisää

Luetaan pois sekin luku missä haette sitä Belarusta , kun tässä on niin monenmoista tarinaa luettukin ja lisää tietty luetaan.

Oma traktorin hakukeikka tulee eittämättä mieleen tässä. Ostin aikoinaan pienen 10-sarjan Fordin Lapista, josta en sitä itse hakenut, vaan traktori kulkeutui sopivalla paluu kuljetuksella Espooseen. Haimme sen sitten sieltä kaverini pienellä kuorma-autolla Ford Customilla eräänä marraaskuisena päivänä, jolloin tiet olivat erittäin liukkaita. Lahden ohikulkutie oli juuri jotenkin otettu käyttöön kapeilla kaistoilla ja juuri tuolla kapeimmalla kohdalla tästä kuorma-auton kuvatuksesta räjähti eturengas. Kaverillani olikin täysi työ pitää auto tuolla liukkaalla tiellä, siinä kun ei ollut ohjauksentehostajasta tietoakaan. Mitään järkytystä kauheampaa ei kuitenkan sattunut ja ihmettelimme rikkoutunutta rengasta, sekä tyhjää vararenkaan paikkaa siinä kuorma-autossa. Onneksi kohdallemme pysähtyivät ystävälliset kaverukset henkilöautollaan, jotka suostuivat kyytiämään läheiselle autopurkaamolle. Vararengasta ei sieltäkään saatu, mutta saimme kyydin tänne maatilalleni, josta pääsimme autollani viemään varapyörän ja niitä otettiin varmuudeksi kaksi, ettei enään rengasrikon vuoksi jouduta pulaan.

Kunttajussi kirjoitti:

Asusteli tuossa kylällä isäntä,"Olli",vaimonsa kanssa. Pitivät lypsykarjaa aivan niinkuin muutkin. Pari oli lapseton, ja ehkä siinä syy "hapottelemiseen". Heidän lähimmässä naapurissa oli taas sitten lapsia vaikka muille jakaa. Siellä ei käytetty "alkomahoolia" pisaraakaan, eikä tänäkään päivänä. Sattui tältä viimemainitulta "Simpalta" traktori hyytymään talvikelillä, eikä suostunut startista käyntiin. No Olli tuli hätiin ja laitettiin Simpan traktori hinaukseen tosi jäykän vaijerin päähän. Hinaus alkoi ja jostain syystä vaijeri irtosi Simpan traktorista, seurauksella että se mäjähti vauhdilla,kuin viritetty jousi, Ollin selkään. Hän oli vain sekuntia aiemmin vilkaissut taakseen hinauksen sujumista. Simppa kysyi varovasti: "Tuliko kipiää?" Johon Olli tuskaisen näköisenä vastas:"Tuli niin viattoman kipiää". No tilanne päättyi kivuista ja tilanteen karmeudestaan huolimatta hyvin.---Tuli kunnallisvaalien aika ja Ollikin suostui ehdokkaaksi. Joku hoksasi kysyä Ollin iskulausetta,johon Olli heti: "Herba vapaaksi ja kottikärryhyn toinenkin pyörä!" Ollilla kun ei tahtonut kottikärry pysyä pystyssä navetasta tunkiolle. Lieneekö em. syytä tai ei,mutta tänäpäivänähän saa 2-pyöräisiä kottikärryjä rauta/maatalouskaupasta.Olli oli haaveissaan aikaansa edellä.

Lue lisää

Tuli sieltä mulliklubilta (maatalousoppilaitos, Kauhajoki) mieleen eräs isäntä Kokonkylästä. Tämä isäntä pui rahtia Fahr 66:lla, myös maatalousoppilaitokselle, kun ko.oppilaitoksessa ei vielä ollut omaa ajopuimuria. Siinä ei mitään ihmeellistä sinänsä ollut. Mutta hän toi sitten vastavuoroisesti autoaan talvella huoltoon/korjattavaksi, kai katsastusremppaa tai jotain sen suuntaista.No aukaisimme pikku Neckarin (se joka muistutti Fiat 600:sta) etupellin, moottorihan oli takana. Nauraa hohotimme kavereiden kanssa, kun iso puimurin akku oli pienessä syvennyksessä kallellaan. Tämä isäntä ei hämääntynyt asiasta ollenkaan, vaan virnisteli takaisin ja tuumasi:" Akullakin ajeloo vielä muutaman kilometrin kun bensa loppuu!"

Kunttajussi kirjoitti:

Tuli sieltä mulliklubilta (maatalousoppilaitos, Kauhajoki) mieleen eräs isäntä Kokonkylästä. Tämä isäntä pui rahtia Fahr 66:lla, myös maatalousoppilaitokselle, kun ko.oppilaitoksessa ei vielä ollut omaa ajopuimuria. Siinä ei mitään ihmeellistä sinänsä ollut. Mutta hän toi sitten vastavuoroisesti autoaan talvella huoltoon/korjattavaksi, kai katsastusremppaa tai jotain sen suuntaista.No aukaisimme pikku Neckarin (se joka muistutti Fiat 600:sta) etupellin, moottorihan oli takana. Nauraa hohotimme kavereiden kanssa, kun iso puimurin akku oli pienessä syvennyksessä kallellaan. Tämä isäntä ei hämääntynyt asiasta ollenkaan, vaan virnisteli takaisin ja tuumasi:" Akullakin ajeloo vielä muutaman kilometrin kun bensa loppuu!"

Lue lisää

Mulla oli kans Fiat 600 harjoitteluaikana ja laitoin siihen muistaakseni 35 Massikan akun, kun semmoinen oli puolenkuntoisena jäännyt nurkkiin. Virtaa siinä riitti tosiaan, vaikka olis poikki sahannut ja kyllähän sillä varmaan olis jonkun matkaa startillakin ajanut.

Tosta startilla ajamisesta tuli mieleen noita autokauppias aikoja. Oltiin kolleegojen kanssa ostoksilla täydentämässä varastojamme ja yksi kaveri osti uuden Nissan Cherryn, joka oli kolaroitu aika pahasti keulastaan. Yksi Aron hessuista alko nälvimään kaverille siitä, että mitä silläkin tekee, tommosella raadolla. Kaveri puolusti ostostaan ja väitti sitä Nissania vielä ajokuntoiseksikin, jollon tää Aron kaveri vetäs pitkän vitosen taskusta ja sano, että tosta vetoo, ettei liiku mihinkään ajamalla.
Koska taas oli tiedossa ohjelmaa, oltiin me muutkin mukana innolla seuraamassa tätä, kaverihan otti vedon vastaan ja niin oli tonni yhden Ahosen takana, sekä sovittiin, että vararenkaan saa laittaa alle ja akun saa vaihtaa uuteen, muuten pitää lähtee ajamalla portista kadulle.
No kaverihan vaihto siihen Nissaniin varaosapuolelta uuden akun ja heitti vararenkaan väärinpäin rikkoutuneen pyörän tilalle, kun ei muuten sopinut siinä etunurkassa pyörimään. Sitte kaveri lähti jurnaamaan sitä Nissania startilla sitä porttia kohti, kun ei osannu kuvitellakaan, että lähtis oikeesti käyntiin, mutta vähän ennen porttia se hörähtikin vielä käyntiin, just kun voimat alko hiipuu siittä akusta. Kaveri ajo reteesti siitä portista ulos sillä Nissanilla ja hyvä ettei suoraan lavetille.
Tää Aron kaveri itki mulle, että hän olis ikimaalimassa uskonu, että se liikkuu mihinkää, jo tuli halpa auto siiä kaverille, kun hän vielä sen vedonkin meni lyömään. Että semmonen juttu!

Jotta tulis jotai traktoreitakin tähän juttuun, niin melkein samalla keikalla, yhdellä kaverilla oli lavetti täysi Fordson Majoreita, jotka hän osti Päijänne tunnelityömaalta (se tunneli mistä tulee pääkaupuntiin veis juotavaksi), olivat olleet porausalustoina. Olihan rujon näköistä kalustoa, niin ruttusia majoreita en ole ikään nähnyt, kun oli kivee tullut hieman niskaan.

Belaruksen nouto kirjoitti:

Luetaan pois sekin luku missä haette sitä Belarusta , kun tässä on niin monenmoista tarinaa luettukin ja lisää tietty luetaan.

Oma traktorin hakukeikka tulee eittämättä mieleen tässä. Ostin aikoinaan pienen 10-sarjan Fordin Lapista, josta en sitä itse hakenut, vaan traktori kulkeutui sopivalla paluu kuljetuksella Espooseen. Haimme sen sitten sieltä kaverini pienellä kuorma-autolla Ford Customilla eräänä marraaskuisena päivänä, jolloin tiet olivat erittäin liukkaita. Lahden ohikulkutie oli juuri jotenkin otettu käyttöön kapeilla kaistoilla ja juuri tuolla kapeimmalla kohdalla tästä kuorma-auton kuvatuksesta räjähti eturengas. Kaverillani olikin täysi työ pitää auto tuolla liukkaalla tiellä, siinä kun ei ollut ohjauksentehostajasta tietoakaan. Mitään järkytystä kauheampaa ei kuitenkan sattunut ja ihmettelimme rikkoutunutta rengasta, sekä tyhjää vararenkaan paikkaa siinä kuorma-autossa. Onneksi kohdallemme pysähtyivät ystävälliset kaverukset henkilöautollaan, jotka suostuivat kyytiämään läheiselle autopurkaamolle. Vararengasta ei sieltäkään saatu, mutta saimme kyydin tänne maatilalleni, josta pääsimme autollani viemään varapyörän ja niitä otettiin varmuudeksi kaksi, ettei enään rengasrikon vuoksi jouduta pulaan.

Lue lisää

Sinä aamuna lähdettiin matkaan kauniissa kelissä ja suunta oli tosiaan Keski-Suomeen. Ei se matka mikään hirveän pitkä ollut, ehkä hieman vajaa 200 km/sivu. Pakkastakin oli vain nätisti viitisentoista astetta ja sellaisena pysyikin koko päivän. Belarus oli tässä omakotitalossa talkkarin tehtävissä ja meille se hankittiin siinä olevan etukuormaimen vuoksi, että voitiin ajaa ja kuormata itse maa-ainekset navetanrakennustyömaalle. Ennen talkkarin töitä kone oli ollut propsinkuorimakoneen pyörittäjänä. Saatuamme todella hyvät kahvitarjoilut talossa lähdimme kotiinpäin, veljeni ajaessa Belarusta, jossa kuormaimessa oli lumikauha ja kauhaan laitettiin myös lumiketjut mukaan. Oli perustavaa laatua oleva virhe laittaa ne painoksi sinne, pelkkä kauhakin kun oli sen ajan mittapuun mukaan järeä. Arvaamaton ohjaus ja keulapainoisuus tekivät traktorista lähes mahdottoman hallita mäkisessä maastossa. Takapyörät näytti ottavan vain satunnaisesti tiehen ja mäet olivat tosi liukkaita mutta reunoja haparoiden kuitenkin selvittiin mäki toisensa jälkeen vain pahimmissa pätkän välillä persluisua tullen.

Jossain vaiheessa tuli esiin ongelma, traktori sammui ja todettiin polttoaineputken irronneen siirtopumpusta. Siinä ei ollut klemmaria lainkaan ja kovettunut muoviputki ei yksinkertaisesti pysynyt rautaputken päällä. Alkoi operaatio rautalangan metsästys ja ajoimme henkilöautolla eräitä kilometrejä, tuloksetta. Ei ollut aitalankaa missään! Ratkaisuksi jäi asentaa jakoavain tukemaan putkea paikalleen. Se onnistui jotenkin runkopalkkia vasten. Vähän kone haukkoi ilmaa, mutta kävi kuitenkin! Maisematkin alkoivat tasoittua ja kotona oltiin juuri pimeän laskeutuessa.

Olin tuolloin juuri 17v. täyttänyt ja monituiset kerrat sain kuulla isältäni pienestä silmäpelistäni sen talon nätin tyttären kanssa..

Juxu kirjoitti:

Sinä aamuna lähdettiin matkaan kauniissa kelissä ja suunta oli tosiaan Keski-Suomeen. Ei se matka mikään hirveän pitkä ollut, ehkä hieman vajaa 200 km/sivu. Pakkastakin oli vain nätisti viitisentoista astetta ja sellaisena pysyikin koko päivän. Belarus oli tässä omakotitalossa talkkarin tehtävissä ja meille se hankittiin siinä olevan etukuormaimen vuoksi, että voitiin ajaa ja kuormata itse maa-ainekset navetanrakennustyömaalle. Ennen talkkarin töitä kone oli ollut propsinkuorimakoneen pyörittäjänä. Saatuamme todella hyvät kahvitarjoilut talossa lähdimme kotiinpäin, veljeni ajaessa Belarusta, jossa kuormaimessa oli lumikauha ja kauhaan laitettiin myös lumiketjut mukaan. Oli perustavaa laatua oleva virhe laittaa ne painoksi sinne, pelkkä kauhakin kun oli sen ajan mittapuun mukaan järeä. Arvaamaton ohjaus ja keulapainoisuus tekivät traktorista lähes mahdottoman hallita mäkisessä maastossa. Takapyörät näytti ottavan vain satunnaisesti tiehen ja mäet olivat tosi liukkaita mutta reunoja haparoiden kuitenkin selvittiin mäki toisensa jälkeen vain pahimmissa pätkän välillä persluisua tullen.

Jossain vaiheessa tuli esiin ongelma, traktori sammui ja todettiin polttoaineputken irronneen siirtopumpusta. Siinä ei ollut klemmaria lainkaan ja kovettunut muoviputki ei yksinkertaisesti pysynyt rautaputken päällä. Alkoi operaatio rautalangan metsästys ja ajoimme henkilöautolla eräitä kilometrejä, tuloksetta. Ei ollut aitalankaa missään! Ratkaisuksi jäi asentaa jakoavain tukemaan putkea paikalleen. Se onnistui jotenkin runkopalkkia vasten. Vähän kone haukkoi ilmaa, mutta kävi kuitenkin! Maisematkin alkoivat tasoittua ja kotona oltiin juuri pimeän laskeutuessa.

Olin tuolloin juuri 17v. täyttänyt ja monituiset kerrat sain kuulla isältäni pienestä silmäpelistäni sen talon nätin tyttären kanssa..

Lue lisää

Itselläni on kokemusta jonkun verra ja traktorillakin olen kerran nuoruudessani Dextalla heittänyt vapaalle Toivakan Viisarimäessä ja saan kiittää onneani, että tässä vielä kirjootan, lähti pomppimaan niin maan perusteellisesti, että on suoranainen ihme, ettei se dexta pomppinut metsikköön. Muun matkan kulun olenkin selvittänyt hipiän kärventymiseen jo aiemmin.

Juxu kirjoitti:

Sinä aamuna lähdettiin matkaan kauniissa kelissä ja suunta oli tosiaan Keski-Suomeen. Ei se matka mikään hirveän pitkä ollut, ehkä hieman vajaa 200 km/sivu. Pakkastakin oli vain nätisti viitisentoista astetta ja sellaisena pysyikin koko päivän. Belarus oli tässä omakotitalossa talkkarin tehtävissä ja meille se hankittiin siinä olevan etukuormaimen vuoksi, että voitiin ajaa ja kuormata itse maa-ainekset navetanrakennustyömaalle. Ennen talkkarin töitä kone oli ollut propsinkuorimakoneen pyörittäjänä. Saatuamme todella hyvät kahvitarjoilut talossa lähdimme kotiinpäin, veljeni ajaessa Belarusta, jossa kuormaimessa oli lumikauha ja kauhaan laitettiin myös lumiketjut mukaan. Oli perustavaa laatua oleva virhe laittaa ne painoksi sinne, pelkkä kauhakin kun oli sen ajan mittapuun mukaan järeä. Arvaamaton ohjaus ja keulapainoisuus tekivät traktorista lähes mahdottoman hallita mäkisessä maastossa. Takapyörät näytti ottavan vain satunnaisesti tiehen ja mäet olivat tosi liukkaita mutta reunoja haparoiden kuitenkin selvittiin mäki toisensa jälkeen vain pahimmissa pätkän välillä persluisua tullen.

Jossain vaiheessa tuli esiin ongelma, traktori sammui ja todettiin polttoaineputken irronneen siirtopumpusta. Siinä ei ollut klemmaria lainkaan ja kovettunut muoviputki ei yksinkertaisesti pysynyt rautaputken päällä. Alkoi operaatio rautalangan metsästys ja ajoimme henkilöautolla eräitä kilometrejä, tuloksetta. Ei ollut aitalankaa missään! Ratkaisuksi jäi asentaa jakoavain tukemaan putkea paikalleen. Se onnistui jotenkin runkopalkkia vasten. Vähän kone haukkoi ilmaa, mutta kävi kuitenkin! Maisematkin alkoivat tasoittua ja kotona oltiin juuri pimeän laskeutuessa.

Olin tuolloin juuri 17v. täyttänyt ja monituiset kerrat sain kuulla isältäni pienestä silmäpelistäni sen talon nätin tyttären kanssa..

Lue lisää

Meillä oli aikoinaan kuorimassa kovan onnen rullapuita Korpilahdelta Keski-Suomesta Belaruksella, oli uusi kone silloin 60-luvun puolivälissä. Elitellä mies kulki, oli ostanut ihan uuden kaviaari-mossen, tumman sinisen. Oli se hieno auto, kun koulusta tullessa tavailtiin takaluukusta, jotta Elite ja ehdotin isäukolle, että ostaisi meillekin samanlaisen. Ei ostettu meille Eliteä, eikä Belarusta, mutta opin paljon sen illan aikana näistä merkeistä ja valmistusmaasta.
Nuo kuorittavat rullapuut olivat sitten luku sinänsä, niistä piti tulla kait lankarullia, joita siihen aikaan vielä tehtiin. Olisiko rullien teko loppunut tai jokin suhdanne juttu, mutta kuorimisen jälkeen ne puut käytiin hakkaamassa haloiksi ja lopuksi halkoja hakenut kuorma-auto vielä upposi juhlavasti, että kait se kuorma vielä luettiin käsipelillä ja lastattiin uudelleen. Oli todella monet rukasen kuvat niissä haloissa, mutta semmoistahan se ennen oli.

Juxu kirjoitti:

Sinä aamuna lähdettiin matkaan kauniissa kelissä ja suunta oli tosiaan Keski-Suomeen. Ei se matka mikään hirveän pitkä ollut, ehkä hieman vajaa 200 km/sivu. Pakkastakin oli vain nätisti viitisentoista astetta ja sellaisena pysyikin koko päivän. Belarus oli tässä omakotitalossa talkkarin tehtävissä ja meille se hankittiin siinä olevan etukuormaimen vuoksi, että voitiin ajaa ja kuormata itse maa-ainekset navetanrakennustyömaalle. Ennen talkkarin töitä kone oli ollut propsinkuorimakoneen pyörittäjänä. Saatuamme todella hyvät kahvitarjoilut talossa lähdimme kotiinpäin, veljeni ajaessa Belarusta, jossa kuormaimessa oli lumikauha ja kauhaan laitettiin myös lumiketjut mukaan. Oli perustavaa laatua oleva virhe laittaa ne painoksi sinne, pelkkä kauhakin kun oli sen ajan mittapuun mukaan järeä. Arvaamaton ohjaus ja keulapainoisuus tekivät traktorista lähes mahdottoman hallita mäkisessä maastossa. Takapyörät näytti ottavan vain satunnaisesti tiehen ja mäet olivat tosi liukkaita mutta reunoja haparoiden kuitenkin selvittiin mäki toisensa jälkeen vain pahimmissa pätkän välillä persluisua tullen.

Jossain vaiheessa tuli esiin ongelma, traktori sammui ja todettiin polttoaineputken irronneen siirtopumpusta. Siinä ei ollut klemmaria lainkaan ja kovettunut muoviputki ei yksinkertaisesti pysynyt rautaputken päällä. Alkoi operaatio rautalangan metsästys ja ajoimme henkilöautolla eräitä kilometrejä, tuloksetta. Ei ollut aitalankaa missään! Ratkaisuksi jäi asentaa jakoavain tukemaan putkea paikalleen. Se onnistui jotenkin runkopalkkia vasten. Vähän kone haukkoi ilmaa, mutta kävi kuitenkin! Maisematkin alkoivat tasoittua ja kotona oltiin juuri pimeän laskeutuessa.

Olin tuolloin juuri 17v. täyttänyt ja monituiset kerrat sain kuulla isältäni pienestä silmäpelistäni sen talon nätin tyttären kanssa..

Lue lisää

Eräs isäntä oli ostanut uuden Fordsonin. Traktori piti hakea itse Seinäjoelta ajamalla. Olo oli kuin muinaisella Iranin shaahi Reza Pahlevilla ja velat tuntuivat saatavilta kun isäntä ajeli kotikuntaansa kohden. Oli siinä joku pilsneripullokin tullut tyhjennettyä asian kunniaksi. Tie kulki kirkonkylän sivuitse ja siinä körötellessään päätti poiketakin sinne ikäänkuin kunnia kierrokselle. Kirkolla ajessaan hetken mielijohteesta ajaa karautti hautuumaan kiviaidan portista sisälle. No Fordson ei mahtunutkaan siitä vaan jäi takapyöristään kiinni portinpielus kiviin. "Kiiltävänappisetkin" oli joku soittanut paikalle ja ensimmäinen ensimmäinen tiukka kysymys virkavallalta kuului: "Mitä kuule meinasit kun hautuumaalle yritit?" Siihen isäntä tuumas:"Ajattelin käydä näyttämäs isälle uutta traktoria!" Vanhaisäntä kun oli jo mullan alla.

Kunttajussi kirjoitti:

Eräs isäntä oli ostanut uuden Fordsonin. Traktori piti hakea itse Seinäjoelta ajamalla. Olo oli kuin muinaisella Iranin shaahi Reza Pahlevilla ja velat tuntuivat saatavilta kun isäntä ajeli kotikuntaansa kohden. Oli siinä joku pilsneripullokin tullut tyhjennettyä asian kunniaksi. Tie kulki kirkonkylän sivuitse ja siinä körötellessään päätti poiketakin sinne ikäänkuin kunnia kierrokselle. Kirkolla ajessaan hetken mielijohteesta ajaa karautti hautuumaan kiviaidan portista sisälle. No Fordson ei mahtunutkaan siitä vaan jäi takapyöristään kiinni portinpielus kiviin. "Kiiltävänappisetkin" oli joku soittanut paikalle ja ensimmäinen ensimmäinen tiukka kysymys virkavallalta kuului: "Mitä kuule meinasit kun hautuumaalle yritit?" Siihen isäntä tuumas:"Ajattelin käydä näyttämäs isälle uutta traktoria!" Vanhaisäntä kun oli jo mullan alla.

Lue lisää

Mörkömajurillako kurvaili? Kertooko tarina, saiko mies sanktioita ajostaan ja ajokunnostaan?
Nuo matkat ei olleet mahdottomia ennenkään traktorilla. Taisi olla luotettavampaa kyytiä kuin monien sen aikaisten autojen. Muistanpa hyvin pienenä, kun isäni osti varaosa-DT:n, joka ei ollutkaan täys-diesel: se käynnistettiin bensalla ja käännettiin käymään dieselillä puristusvivusta. Ei siitä varaosia muuta otettu kuin takarenkaat paripyöriksi toiseen ja moottorista tehtiin paikallismoottori pyörittämään viljankuivaajan puhallinta. Ihmeellistä oli, että siinä mallissa oli automaattinen työsyvyyden säätö nostolaitteessa, mitä uudemmassa ei ollut.
Niin, tämäkin pöpötin tuotiin ajamalla Tervajoen Rinta-Joupilta, sitähän minä nyt ensisijaisesti aioin kertoa. Matkaa on toista sataa kilometriä..

Juxu kirjoitti:

Mörkömajurillako kurvaili? Kertooko tarina, saiko mies sanktioita ajostaan ja ajokunnostaan?
Nuo matkat ei olleet mahdottomia ennenkään traktorilla. Taisi olla luotettavampaa kyytiä kuin monien sen aikaisten autojen. Muistanpa hyvin pienenä, kun isäni osti varaosa-DT:n, joka ei ollutkaan täys-diesel: se käynnistettiin bensalla ja käännettiin käymään dieselillä puristusvivusta. Ei siitä varaosia muuta otettu kuin takarenkaat paripyöriksi toiseen ja moottorista tehtiin paikallismoottori pyörittämään viljankuivaajan puhallinta. Ihmeellistä oli, että siinä mallissa oli automaattinen työsyvyyden säätö nostolaitteessa, mitä uudemmassa ei ollut.
Niin, tämäkin pöpötin tuotiin ajamalla Tervajoen Rinta-Joupilta, sitähän minä nyt ensisijaisesti aioin kertoa. Matkaa on toista sataa kilometriä..

Lue lisää

Mörkömajuripa tietennii, tapaus 50-luvulta ja tosi. Tokko sillä "pilsulla" se ajokuntokaan meni ja saattoi maalaispoliisi kattoo hiukan "sormiensa läpi" kun ei pahemmin käynyt. Mutta isännällä oli tilannetaju ja huumori kohdillaan.---Mullekin tuli jostain vaihtokaupassa "mörkö" jolle annoin ylennyksen samantien. Vehje oli kuin "nuijasodan" jäljiltä, yhtä raihnainen ja lommoinen.Töitä sillä ei tehty yhtään ja kunnostamaankaan en viitsinyt ruveta kun joka paikka oli väljää.Tämä "reservin everstiksi" ylennetty päätyi jollekin seinäjokiselle varaosiksi. Sattui olemaan kirkuva helmikuun pakkanen kun sitä tultiin hakemaan E-liikkeen kuorma-autolla jossa oli ajosillat joukossa. Poijjilla oli akkukärryt joukossa ja polttoaine otettiin suoraan kanisterista muoviletkulla ohi suodattimien. Hyvin vain lähti käyntiin, kuin palmun alta. Eikä perästä ole kuulunut. Muistaakseni moottorin ottivat siitä käyttöön.

Kunttajussi kirjoitti:

Eräs isäntä oli ostanut uuden Fordsonin. Traktori piti hakea itse Seinäjoelta ajamalla. Olo oli kuin muinaisella Iranin shaahi Reza Pahlevilla ja velat tuntuivat saatavilta kun isäntä ajeli kotikuntaansa kohden. Oli siinä joku pilsneripullokin tullut tyhjennettyä asian kunniaksi. Tie kulki kirkonkylän sivuitse ja siinä körötellessään päätti poiketakin sinne ikäänkuin kunnia kierrokselle. Kirkolla ajessaan hetken mielijohteesta ajaa karautti hautuumaan kiviaidan portista sisälle. No Fordson ei mahtunutkaan siitä vaan jäi takapyöristään kiinni portinpielus kiviin. "Kiiltävänappisetkin" oli joku soittanut paikalle ja ensimmäinen ensimmäinen tiukka kysymys virkavallalta kuului: "Mitä kuule meinasit kun hautuumaalle yritit?" Siihen isäntä tuumas:"Ajattelin käydä näyttämäs isälle uutta traktoria!" Vanhaisäntä kun oli jo mullan alla.

Lue lisää

Siinä on todella ollut isännällä tilanne hallinnassa, kun on mennyt isäukolle näyttämään uutta traktoria.
Kyllä näistä traktoreiden hakemisista olisi varmaan monta tarinaa. Isäni haki traktoreita naapureillekin, kun monelle oli tuo kaupungissa ajaminen vaikeaa ja olipa isäukko monelle mukana ostamassakin sitä traktoria.
Kahdelle veljekselle hän haki harmaan Fergun ihan naapuriapuna, kun veljekset olivat hieman "erikoisia" ja meidän traktori oli siellä ihan riittävästi hommissa, että oli varsin tervetullut tämä traktori naapureille. Matkaa oli ajella tuolla traktorilla 90km ja isäni sanoi sen menneen joutuun, kun oli silloin niin mutkaiset tiet, että tunsi oikein vauhdin hurmaa. Isäni oli jopa kustantanut itse linja-automatkankin hakeakseen tuon traktorin naapureille ja sen verran hän oli omiakin asioitaan hoitanut kaupungissa, että toi siinä Fergun sivussa pitkän lanan terän omaan käyttöön samalla.
Veljekset touhusivat monenlaista tuolla Fergullaan ja kyläläisten ihmeeksi mitään suurempaa ei sattunut, mutta isäni lainasi heille klapisirkkeliä, niin siinä oli vähällä ettei sattunut. Eivät veljekset olleet laittaneet remmiä oikein hihnapyörään ja sirkkeli oli pyörinyt väärinpäin, puu ei ollut millän meinannut pysyä syöttökaukalossa ja kaksi miestä oli ollut mahallaan puiden päällä, että oli saatu sirkkelöidyksi ne polttopuut. Koska tuohon sirkkeliin oli isäni laittanut vanhan kenttäsirkkelin terän, ei väärinpäin pyöritettynä purenta ollut mitenkään tehokasta. Sirkkeliä pois hakiessani isäni oli katsellut mustia klapin päitä ja veljekset olivat moittineet terää tylsäksi ja isäni vuorostaan katseli sinisiä terän piikkejä alahuuli väristen.

Juxu kirjoitti:

Mörkömajurillako kurvaili? Kertooko tarina, saiko mies sanktioita ajostaan ja ajokunnostaan?
Nuo matkat ei olleet mahdottomia ennenkään traktorilla. Taisi olla luotettavampaa kyytiä kuin monien sen aikaisten autojen. Muistanpa hyvin pienenä, kun isäni osti varaosa-DT:n, joka ei ollutkaan täys-diesel: se käynnistettiin bensalla ja käännettiin käymään dieselillä puristusvivusta. Ei siitä varaosia muuta otettu kuin takarenkaat paripyöriksi toiseen ja moottorista tehtiin paikallismoottori pyörittämään viljankuivaajan puhallinta. Ihmeellistä oli, että siinä mallissa oli automaattinen työsyvyyden säätö nostolaitteessa, mitä uudemmassa ei ollut.
Niin, tämäkin pöpötin tuotiin ajamalla Tervajoen Rinta-Joupilta, sitähän minä nyt ensisijaisesti aioin kertoa. Matkaa on toista sataa kilometriä..

Lue lisää

Onko mahdollisesti tästä varaosakoneesta mitään jäljellä nurkissasi??
Itseäni ovat kiinnostaneet nämä täystuhot jossain määrin ja olen ihmetellyt, että mihin ne kaikki hävisivät, kun kuitenkin lähes joka kylältä löytyy tietämystä, että sillä ja sillä oli tälläinen täystuho, mutta myi pois.
Oliko ne nyt niin halveksittuja, että romuksi menivät, vai onko niitä mahdolliesti vielä jollakin ladossaan. Muita vehkeitä näkee monasti raatoina ladoissa, kerrankin oli yhdessä ladossa useampi zetka 25, kun ostin paripyöriä urkkiin yhdeltä alanmieheltä.
Keljuttaa, kun kaverilla on täystuho ja hän esittelee sitä meille kavereille, kun kissa saalistaan toisille kissoille.. Kerran olen istunut siinä penkillä ja ottanut kylmät tyypit!

mitään jäljellä?? kirjoitti:

Onko mahdollisesti tästä varaosakoneesta mitään jäljellä nurkissasi??
Itseäni ovat kiinnostaneet nämä täystuhot jossain määrin ja olen ihmetellyt, että mihin ne kaikki hävisivät, kun kuitenkin lähes joka kylältä löytyy tietämystä, että sillä ja sillä oli tälläinen täystuho, mutta myi pois.
Oliko ne nyt niin halveksittuja, että romuksi menivät, vai onko niitä mahdolliesti vielä jollakin ladossaan. Muita vehkeitä näkee monasti raatoina ladoissa, kerrankin oli yhdessä ladossa useampi zetka 25, kun ostin paripyöriä urkkiin yhdeltä alanmieheltä.
Keljuttaa, kun kaverilla on täystuho ja hän esittelee sitä meille kavereille, kun kissa saalistaan toisille kissoille.. Kerran olen istunut siinä penkillä ja ottanut kylmät tyypit!

Lue lisää

Harmillista on, että taitaapa loput osat, mitä ei annettu (tai myyty?) jo 60-luvulla romunkeräykseen, olla saviprunnin täytteenä. Käynpä tonkimassa kun kuljen sillä tontilla, olisiko jotain sattumalta jäänyt. Se kärkiaura saattaa olla koossa vieläkin!?

Juxu kirjoitti:

Harmillista on, että taitaapa loput osat, mitä ei annettu (tai myyty?) jo 60-luvulla romunkeräykseen, olla saviprunnin täytteenä. Käynpä tonkimassa kun kuljen sillä tontilla, olisiko jotain sattumalta jäänyt. Se kärkiaura saattaa olla koossa vieläkin!?

Lue lisää

näitä itävehkeitä, jos sitten muutakin. Isäni kertoi taannoin olleensa huutokaupassa 60-luvun alussa, jossa myytiin vanhan maatilan kalustoa ja siellä oli ollut myös T-foorti kantti X lippa mallia, kaiketi 20-luvulta ja ketään ei ollut kiinnostanut tälläinen, vaikka auto oli suhteellisen hyvässä kunnossa, edes isäni ei ymmärtänyt tuon auton päälle, vaikka vaarilla oli joskus nuoruudessan ollutkin tuollainen auto uutena. Tämä huutokaupassa ollut auto päätyi kaiketi ihan romuksi.
Olen nyt entisöinnyt Jawa-mootoripyörää ja muutamia osia puuttuu. Muistelin taasen isäni kertomuksia, että yhdellä naapurilla olisi ollut samanlainen 40-50-luvun vaihteessa ja menin oitis kyselemään siitä pyörästä. No, emäntä heläytti minulle; voi eihän me sitä säästetty, kun tuli auto hommattua, kaivurilla tehtiin kuoppa ja sinne haudattiin kaikkea romua ja sinne se meni tämä moottoripyöräkin. Nopeusmittaria olen yrittänyt etsiä Jawaani ja siellä kuopassa se saattaisi olla, mutta varsin suurella toden näköisyydellä ei ehjänä.
Saviprunni?? Ilmeisesti savikuoppa, kaivanto, onko tehty tiiliä joskus, selitäpä tarkemmin??
Vaikka vaari pitikin kauppaa pohjanmaalla, ei murre ihan pojanpoikaan ole niin hyvin tarttunut..

ihan romuksi kirjoitti:

näitä itävehkeitä, jos sitten muutakin. Isäni kertoi taannoin olleensa huutokaupassa 60-luvun alussa, jossa myytiin vanhan maatilan kalustoa ja siellä oli ollut myös T-foorti kantti X lippa mallia, kaiketi 20-luvulta ja ketään ei ollut kiinnostanut tälläinen, vaikka auto oli suhteellisen hyvässä kunnossa, edes isäni ei ymmärtänyt tuon auton päälle, vaikka vaarilla oli joskus nuoruudessan ollutkin tuollainen auto uutena. Tämä huutokaupassa ollut auto päätyi kaiketi ihan romuksi.
Olen nyt entisöinnyt Jawa-mootoripyörää ja muutamia osia puuttuu. Muistelin taasen isäni kertomuksia, että yhdellä naapurilla olisi ollut samanlainen 40-50-luvun vaihteessa ja menin oitis kyselemään siitä pyörästä. No, emäntä heläytti minulle; voi eihän me sitä säästetty, kun tuli auto hommattua, kaivurilla tehtiin kuoppa ja sinne haudattiin kaikkea romua ja sinne se meni tämä moottoripyöräkin. Nopeusmittaria olen yrittänyt etsiä Jawaani ja siellä kuopassa se saattaisi olla, mutta varsin suurella toden näköisyydellä ei ehjänä.
Saviprunni?? Ilmeisesti savikuoppa, kaivanto, onko tehty tiiliä joskus, selitäpä tarkemmin??
Vaikka vaari pitikin kauppaa pohjanmaalla, ei murre ihan pojanpoikaan ole niin hyvin tarttunut..

Lue lisää

..on savikaivo, joka syntyi kun savea ajettiin maanparannusaineeksi esim. rapamaille siis turvemaille. Ja miksei se ole myös tiilisavenkin ottopaikka, aivan yhtähyvin. Isänisälläni oli myös tuollainen T-Ford,jolla hän kulki muuraamas ympäri suupohjaa ja kyrönmaata. Jos talossa ei ollut pruukimyllyn pyöritykseen sähkö- ym.moottoria, niin tunkilla nostettiin T-Fordin takapyörää ja siitä remmi pruukimyllyyn. Yksinkertaista oli joskus vanhojen miesten logiikka.

ihan romuksi kirjoitti:

näitä itävehkeitä, jos sitten muutakin. Isäni kertoi taannoin olleensa huutokaupassa 60-luvun alussa, jossa myytiin vanhan maatilan kalustoa ja siellä oli ollut myös T-foorti kantti X lippa mallia, kaiketi 20-luvulta ja ketään ei ollut kiinnostanut tälläinen, vaikka auto oli suhteellisen hyvässä kunnossa, edes isäni ei ymmärtänyt tuon auton päälle, vaikka vaarilla oli joskus nuoruudessan ollutkin tuollainen auto uutena. Tämä huutokaupassa ollut auto päätyi kaiketi ihan romuksi.
Olen nyt entisöinnyt Jawa-mootoripyörää ja muutamia osia puuttuu. Muistelin taasen isäni kertomuksia, että yhdellä naapurilla olisi ollut samanlainen 40-50-luvun vaihteessa ja menin oitis kyselemään siitä pyörästä. No, emäntä heläytti minulle; voi eihän me sitä säästetty, kun tuli auto hommattua, kaivurilla tehtiin kuoppa ja sinne haudattiin kaikkea romua ja sinne se meni tämä moottoripyöräkin. Nopeusmittaria olen yrittänyt etsiä Jawaani ja siellä kuopassa se saattaisi olla, mutta varsin suurella toden näköisyydellä ei ehjänä.
Saviprunni?? Ilmeisesti savikuoppa, kaivanto, onko tehty tiiliä joskus, selitäpä tarkemmin??
Vaikka vaari pitikin kauppaa pohjanmaalla, ei murre ihan pojanpoikaan ole niin hyvin tarttunut..

Lue lisää

Niin paljon tämän päivän arvokasta on hukattu menneinä aikoina ja ehkä historia toistaa itseään ja me teemme samoja virheitä, mitä isämmekin..
Kunttajussi jo antoikin saviprunnista seikkaperäisen selvityksen. Kiitos vain! Tuo saviprunni on käsittääkseni syntynyt muuraussaven otosta, se kun on sellaista mäkisavea.

Toisenlainen saviprunni on vajaan 100 metrin päässä, minkä saman rajaojan varrella on naapureillakin vastaavia. Saman ojan varrella oli saviprunni naapurilla, jolla oli harmaa fergu traktorina - vanha mies jo - mies jota harmitti ettei ollut päässyt sotaan sotimaan. Liekö ollut ikää jo silloin liikaa, en tiedä. Hän kuitenkin ajoi peltonsa päässä pitkäksi fergunsa saviprunniin. Meiltä sitten mentiin vetämään sitä sieltä DB Crobmasterilla, jossa oli se onneton alipainesäädin. Meillä oli hiljattain hankittu hinausvaijeri, jonka lujuudella ylpeiltiinkiin. Edempää katsottuna vatotapahtuma oli hassu: Vaijeri kiristettiin ja lähdettiin vedättämään.. Samassa Crobmaster röyskäisi ja kytkin hairasi kiinni - näytti siltä kuin fergun olisi joku katapultti heittänyt sieltä saviprunnista pellolle.

Erään kerran me veljekset kysyimme (innokkaina traktorimiehinä) samalta, rauhalliselta mieheltä että onko fergu hyvä traktori - saimme rauhallisella ja matalalla äänellä annetun vastauksen: "Aina se on pyöränsä pyörittäny" Eipä meillä jäänyt mitään väittelyn aihetta kumpi on parempi traktori, David Brown vai Ferguson..

Juxu kirjoitti:

Niin paljon tämän päivän arvokasta on hukattu menneinä aikoina ja ehkä historia toistaa itseään ja me teemme samoja virheitä, mitä isämmekin..
Kunttajussi jo antoikin saviprunnista seikkaperäisen selvityksen. Kiitos vain! Tuo saviprunni on käsittääkseni syntynyt muuraussaven otosta, se kun on sellaista mäkisavea.

Toisenlainen saviprunni on vajaan 100 metrin päässä, minkä saman rajaojan varrella on naapureillakin vastaavia. Saman ojan varrella oli saviprunni naapurilla, jolla oli harmaa fergu traktorina - vanha mies jo - mies jota harmitti ettei ollut päässyt sotaan sotimaan. Liekö ollut ikää jo silloin liikaa, en tiedä. Hän kuitenkin ajoi peltonsa päässä pitkäksi fergunsa saviprunniin. Meiltä sitten mentiin vetämään sitä sieltä DB Crobmasterilla, jossa oli se onneton alipainesäädin. Meillä oli hiljattain hankittu hinausvaijeri, jonka lujuudella ylpeiltiinkiin. Edempää katsottuna vatotapahtuma oli hassu: Vaijeri kiristettiin ja lähdettiin vedättämään.. Samassa Crobmaster röyskäisi ja kytkin hairasi kiinni - näytti siltä kuin fergun olisi joku katapultti heittänyt sieltä saviprunnista pellolle.

Erään kerran me veljekset kysyimme (innokkaina traktorimiehinä) samalta, rauhalliselta mieheltä että onko fergu hyvä traktori - saimme rauhallisella ja matalalla äänellä annetun vastauksen: "Aina se on pyöränsä pyörittäny" Eipä meillä jäänyt mitään väittelyn aihetta kumpi on parempi traktori, David Brown vai Ferguson..

Lue lisää

Tuosta saviprunnista tuli vaan mieleen, että on täälä meilläpäin aika moni isäntä lykkäyttänyt traktorinsa saviprunniin. Usein on ollut heinän niitto kyseessä lieriöniittokoneella ja ilman vapaakytkin nivelakselia. On ajettu kuin merillä, tukka putkella kun kone niitti vaikka vauhtia oli reilusti.Sitten pellon päässä on ollutkin saviprunni tai hyvänmoinen laskuoja eikä traktorin meno pysähtynytkään kytkintä painamalla. Vaan raskas pyörintämassa ja kova kierrosnopeus ovat saaneet monen heinänniittäjän katsomaan sammakkoperspektiivistä maailmaa. Ja nämä "yksöiskytkimelliset" traktorit olivat petollisia ko hommassa. --Yksi kylän isännistä oli ostanut Nokan lieriökoneen ja oli onnesta mykkänä kun heinänniitto kävi kuin "konehella veisuu". Kyseessä oli aivan ensi numeroita Nokan koneesta. Muistaakseni vielä 1000r/min:n perännopeus oli päällä,kun jostain syystä pyörivä lieriö irtosi rungosta. Lentokaari oli ollut kuulemma mahtava, kuin lentävällä lautasella. Ei onneksi kukaan ollut linjalla.

Kunttajussi kirjoitti:

..on savikaivo, joka syntyi kun savea ajettiin maanparannusaineeksi esim. rapamaille siis turvemaille. Ja miksei se ole myös tiilisavenkin ottopaikka, aivan yhtähyvin. Isänisälläni oli myös tuollainen T-Ford,jolla hän kulki muuraamas ympäri suupohjaa ja kyrönmaata. Jos talossa ei ollut pruukimyllyn pyöritykseen sähkö- ym.moottoria, niin tunkilla nostettiin T-Fordin takapyörää ja siitä remmi pruukimyllyyn. Yksinkertaista oli joskus vanhojen miesten logiikka.

Lue lisää

Meidän vaari ajeli mutkat suoriksi näillä autoillaan silloin 20-30luvulla, että yksi naapuri hermostui vaarin autoiluun, kun vaari oli ajanut jonkun portin siltä sillä autollaan auki, niin oli laittanut justeerin terän siihen porttiin etupyörien korkeudelle piikit törröttämään siihen suuntaa mistä vaari tulla pouhelsi sillä autoollaan.
Niillä oli riita siitä portista, jota tuo isäntä piti ihan tahallaan siinä tiellä ja tietty kiinni, sillä mitään tarvetta ollu koko portille, mutta halusi tehdä kateuksissaan kiusaa vaarille. Ei niitä autoja silloin niin paljon ollut.
Sääli vaan, että meilläkään ei ole niistä vaarin vanhoista autoista oikeen mitään jäljellä, yhdestä Studebakerista on semmoinen rasvakuppi etupyörästä jäljellä, ei juuri muuta. Vaarin vanhoja kenkiä joskus ihmeteltiin nöösinä, kun niissä oli aina reikä samalla kohtaa pohjassa, mutta isä kertoi, että juuri tuo T-foorti oli semmoisella polkimella varustettu, että se söi kenkiä, kun vaihteita hoidettiin polkimella ja siinä polkimessa oli semmoinen karhennus.

Kunttajussi kirjoitti:

Tuosta saviprunnista tuli vaan mieleen, että on täälä meilläpäin aika moni isäntä lykkäyttänyt traktorinsa saviprunniin. Usein on ollut heinän niitto kyseessä lieriöniittokoneella ja ilman vapaakytkin nivelakselia. On ajettu kuin merillä, tukka putkella kun kone niitti vaikka vauhtia oli reilusti.Sitten pellon päässä on ollutkin saviprunni tai hyvänmoinen laskuoja eikä traktorin meno pysähtynytkään kytkintä painamalla. Vaan raskas pyörintämassa ja kova kierrosnopeus ovat saaneet monen heinänniittäjän katsomaan sammakkoperspektiivistä maailmaa. Ja nämä "yksöiskytkimelliset" traktorit olivat petollisia ko hommassa. --Yksi kylän isännistä oli ostanut Nokan lieriökoneen ja oli onnesta mykkänä kun heinänniitto kävi kuin "konehella veisuu". Kyseessä oli aivan ensi numeroita Nokan koneesta. Muistaakseni vielä 1000r/min:n perännopeus oli päällä,kun jostain syystä pyörivä lieriö irtosi rungosta. Lentokaari oli ollut kuulemma mahtava, kuin lentävällä lautasella. Ei onneksi kukaan ollut linjalla.

Lue lisää

ilman vapaakytkintä nivelakselissa, kun ei ollut riippumatonta v.o.a:a ja eikä kaksoiskytkimestä tietoakaan.
Vanhempani ostivat ensimmäisen paalaimen 70-luvun alussa ja pienellä Ford 3000:lla sitten sitä paalattiin. Olikin melkoinen yhdistelmä, lukuisia kertoja tuo paalain tyrkkäsi traktorin kärsälleen ojaan jossain pellon kulmassa taikka saran päässä ja sitten oli nivelakselin putket mutkassa. Kyllä siinä kummasti kehittyi sitten viimein paalaamaan tälläkin yhdistelmällä, kun oli muutamat putket vaihdettu nivelakseliin.
Sattui sitä sitten siinä ensimmäisissä paalauksissa muutakin hassua, kun homma alkoi käymään, niin tehtiin oikein urakalla niitä paaleja pellolle, kun vielä sää tiedotuksessa Harjaman Erkki iltauutisissa lupasi auingonpaistetta myös oikein urakalla. Koska oli poutaa luvassa ja illalla olimme jo melkoisen väsyneitä koko porukka, niin jäimme katsomaan illan päätteeksi kotimaista elokuvaa telkkarista ja vielä 800 paalia jäi pellolle odottamaan seuraavaan päivään latoon ajamista.
Aamuyöstä heräsimme melkoiseen sateen ropinaan ja sitä vettä sitten satoikin kaksi vuorokautta melkoiseen putkeen. Emme toki olleet ainoita, jotka olivat myös paalanneet tuolloin heinää ja paalit olivat pellolla vesisateessa. Palautetta oli ilmeisesti tullut tästä poudan lupaamisesta, koska myöhemmissä iltauutisissa selitettiin arvaamatonta maakuntasadetta syyksi.

Kunttajussi kirjoitti:

..on savikaivo, joka syntyi kun savea ajettiin maanparannusaineeksi esim. rapamaille siis turvemaille. Ja miksei se ole myös tiilisavenkin ottopaikka, aivan yhtähyvin. Isänisälläni oli myös tuollainen T-Ford,jolla hän kulki muuraamas ympäri suupohjaa ja kyrönmaata. Jos talossa ei ollut pruukimyllyn pyöritykseen sähkö- ym.moottoria, niin tunkilla nostettiin T-Fordin takapyörää ja siitä remmi pruukimyllyyn. Yksinkertaista oli joskus vanhojen miesten logiikka.

Lue lisää

Oliko teilläpäin pieniä savitiilien tekijöitä? Jos kerta isoisäsi muuraili, niin saattoi olla tuttuja tiilenpolttajiakin.
Täälläpäin oli muutamia pieniä savitiilien tekijöitä, jotka hevoranalla väänsivät savea ja alkeellisilla leikkureilla leikkasivat savesta tiiliä. Mäkipenkkaan oli kaivettu kuoppa, missä niitä tiiliä sitten poltettiin.
Sementtitiiliäkin tehtiin ja meilläkin on vielä semmoinen pieni tiilikonekin niiden tekemiseen.

Saviprunnista... kirjoitti:

Oliko teilläpäin pieniä savitiilien tekijöitä? Jos kerta isoisäsi muuraili, niin saattoi olla tuttuja tiilenpolttajiakin.
Täälläpäin oli muutamia pieniä savitiilien tekijöitä, jotka hevoranalla väänsivät savea ja alkeellisilla leikkureilla leikkasivat savesta tiiliä. Mäkipenkkaan oli kaivettu kuoppa, missä niitä tiiliä sitten poltettiin.
Sementtitiiliäkin tehtiin ja meilläkin on vielä semmoinen pieni tiilikonekin niiden tekemiseen.

Lue lisää

..tuu mieleen. Johtuu varmaan siitä kun paikkakunnalla oli jo siihen aikaan tiilitehdas. Joten oltiin liki etuusia. Harmi vain jotta sekin on lopetettu Partekin toimesta. Toki sementtitiilet tiedän ja faijan veljellä oli oikein kattotiilivalimo. Toki niitä kattotiilen valumuotteja taisi olla joka kylän maamiesseuralla. Isäkin teki niillä meille jonkun aitan katon tarpeet. Tuosta tulikin mieleen kun pari kylän isäntää alkoi "teollisen" valmistuksen näillä muoteilla. Toinen näistä tuumasi, kun muotista tuli hyvä ja komia tiili,että nyt tuli oikein "henry tiili".---Paapasta sen verran että, hän piti Seinäjoella oikein muurauskurssia, johon osallistui ainakin 30-40 miestä ympäri maakuntaa. Hän antoi jo sodan jälkeen aikuisopetusta ja oli siten aikaansa edellä. Ja tuossa vilkaisin juuri hänen saamaa muurarimestarin kirjaa,jonka hän on saanut 14.7.1953 Vaasan Käsityö-ja Tehdasyhdistys r.y:ltä 3:lla allekirjoituksella varustettuna. Aiva komian näköönen kunniakirja. Setämies halusi antaa tämän kirjan minulle säilytettäväksi jälkipolville ja palauttaa tänne paapan asuin-ja elämäntyön sijoille.Paapasta olis monta hyvääkin juttua, mutta ei oikein kuulu tälle osastolle.

Kunttajussi kirjoitti:

Asusteli tuossa kylällä isäntä,"Olli",vaimonsa kanssa. Pitivät lypsykarjaa aivan niinkuin muutkin. Pari oli lapseton, ja ehkä siinä syy "hapottelemiseen". Heidän lähimmässä naapurissa oli taas sitten lapsia vaikka muille jakaa. Siellä ei käytetty "alkomahoolia" pisaraakaan, eikä tänäkään päivänä. Sattui tältä viimemainitulta "Simpalta" traktori hyytymään talvikelillä, eikä suostunut startista käyntiin. No Olli tuli hätiin ja laitettiin Simpan traktori hinaukseen tosi jäykän vaijerin päähän. Hinaus alkoi ja jostain syystä vaijeri irtosi Simpan traktorista, seurauksella että se mäjähti vauhdilla,kuin viritetty jousi, Ollin selkään. Hän oli vain sekuntia aiemmin vilkaissut taakseen hinauksen sujumista. Simppa kysyi varovasti: "Tuliko kipiää?" Johon Olli tuskaisen näköisenä vastas:"Tuli niin viattoman kipiää". No tilanne päättyi kivuista ja tilanteen karmeudestaan huolimatta hyvin.---Tuli kunnallisvaalien aika ja Ollikin suostui ehdokkaaksi. Joku hoksasi kysyä Ollin iskulausetta,johon Olli heti: "Herba vapaaksi ja kottikärryhyn toinenkin pyörä!" Ollilla kun ei tahtonut kottikärry pysyä pystyssä navetasta tunkiolle. Lieneekö em. syytä tai ei,mutta tänäpäivänähän saa 2-pyöräisiä kottikärryjä rauta/maatalouskaupasta.Olli oli haaveissaan aikaansa edellä.

Lue lisää

Tuohon Ollin ja Simpan naapuruustoon kuului Arvee, jolle aina sattui ja tapahtui. Hän oli sellainen tyypillinen rommentaja. Faija kertoi tämän Arveen kloppi-iästä. Tällä Arveella oli 5 veljeä ja sisko. Leikit oli rajuja, aina vähintään yksi pari pojista löi painia. Erään kerran oli sitten kuulunut kartanolta kova rysähdys. Vanha emäntä oli kiinnittänyt pelästyneenä huomionsa ääneen ja kysynyt: "Mi-mikäs se oli, mi-mitä sielä tapahtuu?" Kuului rauhallinen,loivahko vastaus: "Arveen päähän putos vain parireet!" ---Tuli sitten Arveen isännyysaika ja hän osti ensimmäisen traktorin, 35:n ferkun jolla alkoi tehdä peltotöitä. Sattui sitten jossain vaiheessa ferkusta akku loppumaan ja haki uuden. Kiirus oli tietysti kova ja uusi akku äkkiä paikalle. Akun kenkä ei sitten mahtunutkaan napaan. Ja kun ei pienempää työkalua löytynyt kiireessä, otti lekan ja nappasi sillä kenkää napaan. No, akku ei sitä sietänyt,vaan akunnapa painui sisään. Arvee, joka ei koskaan sadatellut, tuumas:"Voi totisesti"! --Yksi niitä raakimpia hommia , mitä Arvee teki, oli moottorireppuruiskulla myrkyttäminen. Ei ollut vielä silloin traktoriruiskuja. Meilläkin hän ruiskutti juurikasvainion kirppoja vastaan. Aineet oli hiukan kovempia kuin nykyisin, Bladania käytettiin yleisesti ja DDT:täkin. Suojaimista ei kukaan ollut tuolloin kuullutkaan. Ilman suojaimia ja paljain käsin annosteltiin tehoaineet kuten myös ruiskutuskin tapahtui. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, tosin Arvee alkoi sokeutua vanhemmiten, syyksi ajateltiin juuri tuota suojaimitta ruiskuttamista.---MF 35:n jälkeen vaihtui traktoriksi MF175S MP jolla Arvee ajeli meijeriajoa. Talvella oli varustuksena piikkiketjut, että pääsi lumisillakin kujilla menemään. Tässäkään ferkussa ei jarrut kauaa pelanneet. Moni muistaa kun Arvee tuli vauhdilla tonkkalavan ääreen, niin hän veti vauhdista pakin päälle ja takapyörät ketjuineen rouskutti traktorin pysähdyksiin. Mahtoi siinä olla ferkun laatikko lujilla.---- Sattui sitten se kuuluisa sadekesä,1974. Arveen rapamailla ei puinti oikein sujunut Sampo40:llä, otettiin silppuri pois menon helpottamiseksi. Se paransi hiukan Sampon menoa, mutta kiinni jäätiin. No Arveella oli raamia ja voimmaa kuin vähäisessä kylässä. Hän asetti olkapäänsä Sampon peräpään olkikuvun helman alle ja kannatteli sitä kävellen vierellä. Ja siitä olikin sitten senverran apua että kaurat saatiin "rääpästettyä" pois.----Vuosia paljon myöhemmin hän oli poikansa apuna vinssaamassa puita metsässä, kun tarttui nivelakseliin ja ruhjoutui henkiheitoille. Siinäkin onneksi iso Ursus oli tyhjäkäynnillä ja lyhyt nivelakseli näpärästi kiinni. Kun akseli väänsi miestä kuin pyykkiä, niin akseli pimpahti vinssin päästä irti ja löi poikkipäin metsäkärryn puomiin, niin Urkki sammahti, onneksi. Ajateltiin, ettei hän tuosta selviä. En muista montako kymmentä tai sataa tikkiä neulottiin mutta hän selvisi siitä kuin ihmeen kaupalla ja elää vieläkin. Tunnusomaista hänen sisulleen tuossakin oli, että kun poika juoksi soittamaan ambulanssia, niin hän kontaten raahautui sieltä metsästä useamman satametriä vielä metsätien varteen. --- Tuosta Arveen tarinasta voi sanoa: Ennen oli miehet rautaa ja työkalut puuta, nykyisin taitaa olla toisin päin.

Kunttajussi kirjoitti:

Tuohon Ollin ja Simpan naapuruustoon kuului Arvee, jolle aina sattui ja tapahtui. Hän oli sellainen tyypillinen rommentaja. Faija kertoi tämän Arveen kloppi-iästä. Tällä Arveella oli 5 veljeä ja sisko. Leikit oli rajuja, aina vähintään yksi pari pojista löi painia. Erään kerran oli sitten kuulunut kartanolta kova rysähdys. Vanha emäntä oli kiinnittänyt pelästyneenä huomionsa ääneen ja kysynyt: "Mi-mikäs se oli, mi-mitä sielä tapahtuu?" Kuului rauhallinen,loivahko vastaus: "Arveen päähän putos vain parireet!" ---Tuli sitten Arveen isännyysaika ja hän osti ensimmäisen traktorin, 35:n ferkun jolla alkoi tehdä peltotöitä. Sattui sitten jossain vaiheessa ferkusta akku loppumaan ja haki uuden. Kiirus oli tietysti kova ja uusi akku äkkiä paikalle. Akun kenkä ei sitten mahtunutkaan napaan. Ja kun ei pienempää työkalua löytynyt kiireessä, otti lekan ja nappasi sillä kenkää napaan. No, akku ei sitä sietänyt,vaan akunnapa painui sisään. Arvee, joka ei koskaan sadatellut, tuumas:"Voi totisesti"! --Yksi niitä raakimpia hommia , mitä Arvee teki, oli moottorireppuruiskulla myrkyttäminen. Ei ollut vielä silloin traktoriruiskuja. Meilläkin hän ruiskutti juurikasvainion kirppoja vastaan. Aineet oli hiukan kovempia kuin nykyisin, Bladania käytettiin yleisesti ja DDT:täkin. Suojaimista ei kukaan ollut tuolloin kuullutkaan. Ilman suojaimia ja paljain käsin annosteltiin tehoaineet kuten myös ruiskutuskin tapahtui. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, tosin Arvee alkoi sokeutua vanhemmiten, syyksi ajateltiin juuri tuota suojaimitta ruiskuttamista.---MF 35:n jälkeen vaihtui traktoriksi MF175S MP jolla Arvee ajeli meijeriajoa. Talvella oli varustuksena piikkiketjut, että pääsi lumisillakin kujilla menemään. Tässäkään ferkussa ei jarrut kauaa pelanneet. Moni muistaa kun Arvee tuli vauhdilla tonkkalavan ääreen, niin hän veti vauhdista pakin päälle ja takapyörät ketjuineen rouskutti traktorin pysähdyksiin. Mahtoi siinä olla ferkun laatikko lujilla.---- Sattui sitten se kuuluisa sadekesä,1974. Arveen rapamailla ei puinti oikein sujunut Sampo40:llä, otettiin silppuri pois menon helpottamiseksi. Se paransi hiukan Sampon menoa, mutta kiinni jäätiin. No Arveella oli raamia ja voimmaa kuin vähäisessä kylässä. Hän asetti olkapäänsä Sampon peräpään olkikuvun helman alle ja kannatteli sitä kävellen vierellä. Ja siitä olikin sitten senverran apua että kaurat saatiin "rääpästettyä" pois.----Vuosia paljon myöhemmin hän oli poikansa apuna vinssaamassa puita metsässä, kun tarttui nivelakseliin ja ruhjoutui henkiheitoille. Siinäkin onneksi iso Ursus oli tyhjäkäynnillä ja lyhyt nivelakseli näpärästi kiinni. Kun akseli väänsi miestä kuin pyykkiä, niin akseli pimpahti vinssin päästä irti ja löi poikkipäin metsäkärryn puomiin, niin Urkki sammahti, onneksi. Ajateltiin, ettei hän tuosta selviä. En muista montako kymmentä tai sataa tikkiä neulottiin mutta hän selvisi siitä kuin ihmeen kaupalla ja elää vieläkin. Tunnusomaista hänen sisulleen tuossakin oli, että kun poika juoksi soittamaan ambulanssia, niin hän kontaten raahautui sieltä metsästä useamman satametriä vielä metsätien varteen. --- Tuosta Arveen tarinasta voi sanoa: Ennen oli miehet rautaa ja työkalut puuta, nykyisin taitaa olla toisin päin.

Lue lisää

Oli se joskus hurjaa hommaa näiden nivelakseleiden kanssa tai murroksien kanssa, kuten jotkut sanoo.
Meillekin ostettiin ensimmäistä lumilinkoa, niin siihen hankittiin uusi nivelakseli ilman suojuksia! Nykyään ei kait saisi edes myydäkään ilman suojuksia.
Tuo lumilinko oli tuolloin paikallisen taksimiehen tekemä, joka teki lumilinkoja joutoaikoinaan, kun siihen aikaan ei ollut säännöllisiä koulukyytejä ym. yhteiskunnan ajoja, että maaseudun taksimiehellä oli joskus aikaa odotella kyytejä. Ihan tehdastekoisia lumilinkoja ei ollut juuri vielä tarjolla, taisi olla Kontu-merkkinen lumilinko ainut(?) silloin, mitä sai ostaa.
Vaan yksi juttu tuli mieleen tässä, missä huonolla nivelakselilla meinasi serrkupojille tulla riitaa. Naapurini osti aivan uuden niittokoneen traktorinsa perään, mutta ei ehtinyt sitä vielä käyttää, kun lainasi sitä serkkupojalleen. Siihen niittokoneeseen ei kait ollut vielä edes ehditty hommaamaan uutta nivelakseliakaan ja tämä serkkupoika ritaili siíhen oman kehitelmänsä, jostain auton vanhasta kardaanista kehittelemänsä virityksen.
Lopputulos oli tästä lainausoperaatiosta, että tuo niittokone palautui täysin romuna omistajalleen, teräpalkki oli katkennut ja hitsattu kasaan jotenkin, nivelakseli viritys oli vemputtanut akseleita ja runkoa siihen malliin, että omistajan alahuuli alkoi värisemään tämän nähtyä uuden niittokoneensa. Eräänlaista jälleen näkemisen riemua, mutta rauhallisena miehenä totesi kuitenkin, ettei yhden niittokoneen anneta pilata naapurivälejä.
Vaan sitten niitä "vahinkoja", tuossa yksi Klasi yritti siivota nivelakselin pyöriessä siitä rasvaa nokkossäkillä. Eihän se tietenkään onnistunut suojaamattomasta akselista ja Klasi vähän kanssa pyörähti siinä, mutta onneksi käsikin pelastui ja todella vähällä selvittiin. Kantosidettä käytti pitkään kädessään.

leikkimistä, ei! kirjoitti:

Oli se joskus hurjaa hommaa näiden nivelakseleiden kanssa tai murroksien kanssa, kuten jotkut sanoo.
Meillekin ostettiin ensimmäistä lumilinkoa, niin siihen hankittiin uusi nivelakseli ilman suojuksia! Nykyään ei kait saisi edes myydäkään ilman suojuksia.
Tuo lumilinko oli tuolloin paikallisen taksimiehen tekemä, joka teki lumilinkoja joutoaikoinaan, kun siihen aikaan ei ollut säännöllisiä koulukyytejä ym. yhteiskunnan ajoja, että maaseudun taksimiehellä oli joskus aikaa odotella kyytejä. Ihan tehdastekoisia lumilinkoja ei ollut juuri vielä tarjolla, taisi olla Kontu-merkkinen lumilinko ainut(?) silloin, mitä sai ostaa.
Vaan yksi juttu tuli mieleen tässä, missä huonolla nivelakselilla meinasi serrkupojille tulla riitaa. Naapurini osti aivan uuden niittokoneen traktorinsa perään, mutta ei ehtinyt sitä vielä käyttää, kun lainasi sitä serkkupojalleen. Siihen niittokoneeseen ei kait ollut vielä edes ehditty hommaamaan uutta nivelakseliakaan ja tämä serkkupoika ritaili siíhen oman kehitelmänsä, jostain auton vanhasta kardaanista kehittelemänsä virityksen.
Lopputulos oli tästä lainausoperaatiosta, että tuo niittokone palautui täysin romuna omistajalleen, teräpalkki oli katkennut ja hitsattu kasaan jotenkin, nivelakseli viritys oli vemputtanut akseleita ja runkoa siihen malliin, että omistajan alahuuli alkoi värisemään tämän nähtyä uuden niittokoneensa. Eräänlaista jälleen näkemisen riemua, mutta rauhallisena miehenä totesi kuitenkin, ettei yhden niittokoneen anneta pilata naapurivälejä.
Vaan sitten niitä "vahinkoja", tuossa yksi Klasi yritti siivota nivelakselin pyöriessä siitä rasvaa nokkossäkillä. Eihän se tietenkään onnistunut suojaamattomasta akselista ja Klasi vähän kanssa pyörähti siinä, mutta onneksi käsikin pelastui ja todella vähällä selvittiin. Kantosidettä käytti pitkään kädessään.

Lue lisää

..60-luvulla. Kontu oli tosiaan niitä ensimmäisiä tehdastekoisia 60-luvun puolivälissä, sitten tuli Antti-niminen ja pikku hiljaa muitakin. Kun päästiin 70-luvulle, niin sitten jo tulivat nämä isot lapiolingot joilla sai lingottua vetäen tai työntäen. Muistan tuollaisen linkoesittelyn maatalousoppilaitoksella. Esitys oli aika vauhdikasta, mutta kyllä parkkipaikkaa syntyi nopeasti laskiaisriehaa varten. Muistaakseni Ford 5000:sen perässä oli tämä linko. Siinä nivelakselin suojakytkin piti prätinää, kuin jänisräikkä, kun linkoa ylikuormitettiin. ---Tuosta takertumisesta tuli mieleen tapahtuma em. maatalousoppilaitoksella. Silloisen maatalous-teknillisen 2.vuosikurssin kaverit oli työstökoneilla. Kaveri sorvasi jotain pitkää kappaletta, siten että tangon työstämätön pää oli sorvin päädystä pitkällä. Asetteli siinä uutta terää, kun paikalle asteli Tane joka oli sellainen huippuvetelä pitkätukkainen jäpä. Ja jäi siihen sorvin päätyyn nojaileen sen pakan läpi tulevaan ja ulospistävään tankoon. No tämä sorvaaja sai teränsä paikalle, eikä huomannut Tanen nojailua, vaan käynnisti sorvin. Kierrokset eivät olleet mitkään kovat,onneksi. Tane tarttui pyörivään kappaleeseen ja pyörähti tukka hulmuten ympäri. Onneksi sorvaaja oli ripeäliikkeinen ja pyöräytti sorvia ,huomattuaan tapahtuman, äkkiä toisinpäin. Ja niin Tane taas tukka hulmahtaen lässähti jaloilleen samaan paikkaan mistä tempautui mukaan. Siinä olisi voinut käydä huonosti, mutta kun sorvaajalla oli nopeat refleksit ja Tane sopivan vetelä kaveri, niin ei käynyt lopuksi sen pahemmin.---- Tuli toinenkin asia mieleen. Tehtiin pajahommina silloiselle laitos-ja kotitalousoppilaitokselle kuorma-auton alustasta perävetokippikärryä.Alusta oli haettu petokylästä eli Jalasjärven Ilvesjoelta Kauppilan kuorma-auto hajottamosta. Ja tämä laitos/kotitalousoppilaitos on sama paikka missä viime syksynä oli se ampumistapaus, jossa kuoli toistakymmentä opiskelijaa. Niin, saimme mieluisan työn tehdä kärryn "soppakoululle". Kokeilin jossain tilanteessa kipin toimivuutta, eli puhalsin paineilmaa suoraan housukipin putkistoon. Hyvinhän ne tuubit pläjähti pitkälle. Kurssikaveri oli nähnyt mun kokeiluni ja sitten kun hän oli pajavuorossa, niin kokeili samaa asiaa. Mutta nyt olikin jo kipin yläpää kiinnitetty lavanjuoksuihin ja hän puhalsi sitä paineilmaa kipin öljysäiliön huohotusputkesta sisään. Paikalla olleet kertoivat että mäjähdys oli mahtava kun säiliö halkesi ilmanpaineesta. Oli siinä meidän työopettajakin ollut kalpea ja huulet väpätti hetkiaikaa ennenkö rupesi annattelemaan kurssikaverille. Mutta ei siinäkään kummemmin käyty, paineltiin säiliö takaisin kantikkaaksi ja hitsattiin repeämä umpeen migillä.

Kunttajussi kirjoitti:

..60-luvulla. Kontu oli tosiaan niitä ensimmäisiä tehdastekoisia 60-luvun puolivälissä, sitten tuli Antti-niminen ja pikku hiljaa muitakin. Kun päästiin 70-luvulle, niin sitten jo tulivat nämä isot lapiolingot joilla sai lingottua vetäen tai työntäen. Muistan tuollaisen linkoesittelyn maatalousoppilaitoksella. Esitys oli aika vauhdikasta, mutta kyllä parkkipaikkaa syntyi nopeasti laskiaisriehaa varten. Muistaakseni Ford 5000:sen perässä oli tämä linko. Siinä nivelakselin suojakytkin piti prätinää, kuin jänisräikkä, kun linkoa ylikuormitettiin. ---Tuosta takertumisesta tuli mieleen tapahtuma em. maatalousoppilaitoksella. Silloisen maatalous-teknillisen 2.vuosikurssin kaverit oli työstökoneilla. Kaveri sorvasi jotain pitkää kappaletta, siten että tangon työstämätön pää oli sorvin päädystä pitkällä. Asetteli siinä uutta terää, kun paikalle asteli Tane joka oli sellainen huippuvetelä pitkätukkainen jäpä. Ja jäi siihen sorvin päätyyn nojaileen sen pakan läpi tulevaan ja ulospistävään tankoon. No tämä sorvaaja sai teränsä paikalle, eikä huomannut Tanen nojailua, vaan käynnisti sorvin. Kierrokset eivät olleet mitkään kovat,onneksi. Tane tarttui pyörivään kappaleeseen ja pyörähti tukka hulmuten ympäri. Onneksi sorvaaja oli ripeäliikkeinen ja pyöräytti sorvia ,huomattuaan tapahtuman, äkkiä toisinpäin. Ja niin Tane taas tukka hulmahtaen lässähti jaloilleen samaan paikkaan mistä tempautui mukaan. Siinä olisi voinut käydä huonosti, mutta kun sorvaajalla oli nopeat refleksit ja Tane sopivan vetelä kaveri, niin ei käynyt lopuksi sen pahemmin.---- Tuli toinenkin asia mieleen. Tehtiin pajahommina silloiselle laitos-ja kotitalousoppilaitokselle kuorma-auton alustasta perävetokippikärryä.Alusta oli haettu petokylästä eli Jalasjärven Ilvesjoelta Kauppilan kuorma-auto hajottamosta. Ja tämä laitos/kotitalousoppilaitos on sama paikka missä viime syksynä oli se ampumistapaus, jossa kuoli toistakymmentä opiskelijaa. Niin, saimme mieluisan työn tehdä kärryn "soppakoululle". Kokeilin jossain tilanteessa kipin toimivuutta, eli puhalsin paineilmaa suoraan housukipin putkistoon. Hyvinhän ne tuubit pläjähti pitkälle. Kurssikaveri oli nähnyt mun kokeiluni ja sitten kun hän oli pajavuorossa, niin kokeili samaa asiaa. Mutta nyt olikin jo kipin yläpää kiinnitetty lavanjuoksuihin ja hän puhalsi sitä paineilmaa kipin öljysäiliön huohotusputkesta sisään. Paikalla olleet kertoivat että mäjähdys oli mahtava kun säiliö halkesi ilmanpaineesta. Oli siinä meidän työopettajakin ollut kalpea ja huulet väpätti hetkiaikaa ennenkö rupesi annattelemaan kurssikaverille. Mutta ei siinäkään kummemmin käyty, paineltiin säiliö takaisin kantikkaaksi ja hitsattiin repeämä umpeen migillä.

Lue lisää

Mieskonmäessä teki seppä näitä isoja lumilinkoja, niissä oli traktorin portaaliperästä (Taavetista?) välitys siihen huimapyörään.
Oli vaan melkoinen linko, liekö ollut yhdellä miehellä suojusten puutetta, kun meni potkiskelemaan lumipaakkuja sinne linkoon, niin liukastu siinä pahasti ja jälki sen mukaista, henskelitkin roikku puhelinlangoilla, jotain saivat arkkuun kerättyä.
Vapaakytkimellä piti olla se nivelakseli siinä, oli se sen verran rankka tämä siivikko/lapio pyörä.

huimapyöriä kirjoitti:

Mieskonmäessä teki seppä näitä isoja lumilinkoja, niissä oli traktorin portaaliperästä (Taavetista?) välitys siihen huimapyörään.
Oli vaan melkoinen linko, liekö ollut yhdellä miehellä suojusten puutetta, kun meni potkiskelemaan lumipaakkuja sinne linkoon, niin liukastu siinä pahasti ja jälki sen mukaista, henskelitkin roikku puhelinlangoilla, jotain saivat arkkuun kerättyä.
Vapaakytkimellä piti olla se nivelakseli siinä, oli se sen verran rankka tämä siivikko/lapio pyörä.

Lue lisää

Oli kuusikymmentä luvun alkuvuosia Kuhmon Saunajärvellä. Olimme jatkokoulussa ja oli menossa kahden viikon metsä kurssi siellä perukan koululla. Eräänä päivänä tuli koulun lähelle iso nelivetoinen traktori, jossa oli etu ja takapyörät samankokoiset. Keulassa siinä oli tuollainen iso "lapiolinko" kuten tuossa edellä kaverit ovat kuvanneet ko. vekotinta. Lunta oli jotain 70- 90 senttiä. Traktori, luulisin että oli jokin Fordson, lähti puskeutumaan umpihankeen kohti selkosta. Eteneminen oli hidasta mutta varmaa. Opettajammekin kiinnostui tästä lumen linkoamisesta ja määräsi seuraavalla oppitunnilla meidät pojat suksille ja lähdimme hiihtelemään koneen perään. Oli jonkin savotan varsitien aukaisu kyseessä, muutaman kilometrin päähän. Opettajamme kehui sitten nähtyä näytelmää uuden ajan teknologiaksi, jota ei ollut itsekkään nähnyt aikaisemmin.

Kotonamme oli myös jo traktori -60 luvun alkuvuosilta lähtien. Oli joitain koneita joita pyöritettiin nivelakselien välityksellä. Olimme kuulleet jossain tapahtuneen onnettomuuden, että isäntä oli tarttunut pyörivään nivelakseliin. Tuntui se uutinen niin karmealta että tein itselleni päätöksen, että kun poistun traktorin pukilta, pysäytän ensin pyörivän ulosoton! Alkuunhan akseleissa ei ollut minkäänlaisia suojia, vaan akselit pyöri sellaisenaan. Näin vältyimme akselin aiheuttamilta tapaturmilta.
Tosin ne suojatkaan ei sitten olleet ikuisia? Ensiksi tahtoi hajota laakeri. Sitten repsotti vain suojaputken toinen puolisko akselin päällä, muka suojana? Kokeilin myös, että annoin pyöriä sen suojaputken heti uudekseltaan, vapaasti akselin mukana. Näin ne suojaputken hennot laakerit kesti huomattavasti pitempään. Jos nyt joku olisikin mennyt sen akselin lähelle, suojaputki ei sentään tempaissut ketään mukaansa vaan pysähtyi vaikka paljain käsin.

jatkokoululainen kirjoitti:

Oli kuusikymmentä luvun alkuvuosia Kuhmon Saunajärvellä. Olimme jatkokoulussa ja oli menossa kahden viikon metsä kurssi siellä perukan koululla. Eräänä päivänä tuli koulun lähelle iso nelivetoinen traktori, jossa oli etu ja takapyörät samankokoiset. Keulassa siinä oli tuollainen iso "lapiolinko" kuten tuossa edellä kaverit ovat kuvanneet ko. vekotinta. Lunta oli jotain 70- 90 senttiä. Traktori, luulisin että oli jokin Fordson, lähti puskeutumaan umpihankeen kohti selkosta. Eteneminen oli hidasta mutta varmaa. Opettajammekin kiinnostui tästä lumen linkoamisesta ja määräsi seuraavalla oppitunnilla meidät pojat suksille ja lähdimme hiihtelemään koneen perään. Oli jonkin savotan varsitien aukaisu kyseessä, muutaman kilometrin päähän. Opettajamme kehui sitten nähtyä näytelmää uuden ajan teknologiaksi, jota ei ollut itsekkään nähnyt aikaisemmin.

Kotonamme oli myös jo traktori -60 luvun alkuvuosilta lähtien. Oli joitain koneita joita pyöritettiin nivelakselien välityksellä. Olimme kuulleet jossain tapahtuneen onnettomuuden, että isäntä oli tarttunut pyörivään nivelakseliin. Tuntui se uutinen niin karmealta että tein itselleni päätöksen, että kun poistun traktorin pukilta, pysäytän ensin pyörivän ulosoton! Alkuunhan akseleissa ei ollut minkäänlaisia suojia, vaan akselit pyöri sellaisenaan. Näin vältyimme akselin aiheuttamilta tapaturmilta.
Tosin ne suojatkaan ei sitten olleet ikuisia? Ensiksi tahtoi hajota laakeri. Sitten repsotti vain suojaputken toinen puolisko akselin päällä, muka suojana? Kokeilin myös, että annoin pyöriä sen suojaputken heti uudekseltaan, vapaasti akselin mukana. Näin ne suojaputken hennot laakerit kesti huomattavasti pitempään. Jos nyt joku olisikin mennyt sen akselin lähelle, suojaputki ei sentään tempaissut ketään mukaansa vaan pysähtyi vaikka paljain käsin.

Lue lisää

Muistan joskus 60-luvulla itsekin, kun kansakoulussa katseltiin ikkunasta luvan kanssa tunnilla, kun läheistä tietä lingottiin lumesta puhtaaksi ja sitten saatiin kirjoittaa oikein ainekin siitä lumen linkoamisesta.

Meille kotiin isäukko hankki enoni kanssa yhteisen lumilingon tuolloin ja olin polleeta poikaa, kun kenenkään toisen oppilaan kotona ei ollut tälläistä konetta. Tuo koulun ohitse mennyt linkokin kuului yhden kartanon koneisiin ja sieltä ei ollut ketään koulussa.

Syy, miksi meillekin hankittiin tämä lingon puolikas oli se, että meijeriautoissa oli ollut siihen saakka kärkiaura keulalla, kun niillä haettiin maitoja sivuteiltä, mutta uusi meijerin isännöitsijä lopetti tyystin tuon palvelun sivuteiden lumitöistä, kun vähänkin alkoi tulemaan markkinoille kelvollisia lumenaurausvälineitä ja isännille traktoreita. Nämä meijerin kuorma-autot olivat Ford Trader merkkisiä ja vihreitä väriltään.

Kun kukaan ei suostunut pitämään tietä auki lumesta, isäukko osti tuon lingon ja piti sitä tietä auki omalla kustannuksellaan tuolla lingolla varmaankin pari talvea, mutta ei ollut hyvä sekään, valituksia tuli aurauksesta ja tilasipa kerrankin yksi emäntä pahojen lumimyrskyjen aikaan eläinlääkärin ihan huvikseen antamaan vitamiineja lehmilleen, että pääsi valittamaan huonosta tienaurauksesta. Eläinlääkäri ei ihan ymmärtänyt tälläistä pilaa.

Kunttajussi kirjoitti:

Tuli tuosta ed. olevasta taas mieleen. Naapurissa viljeli maitaan isäntä joka kulki ruiskumaalaten rakennuksia ja kalkiten navetoita ympäri suupohjaa.Joku saattaa muistaa sellaisen alkuaan savensinisen vanhanmallisen Transiitin joka oli maalausreissuilla saanut lisää ja lisää punamullan väriäkin pintaan.Etulokasuojat oli vanhojen lahottua vaihdettu uusiin pohjaväriltään mustiin. Taitaa ne olla vieläkin pohjamaalilla, mutta maalari on jo mullan alla. Hän oli tehnyt uuden talon keskustaan,jossa varsinaisesti asui. Yritti viljellä tai kesannoida maitaan kuitenkin ja yöpyi maatilansa vanhassa hirsitalossa. Ja näitä maita hoidellessaan hänellä oli "rikastin päällä", kun ei kotona uskaltanut "hellapoliisin" valvovan silmän alla sitä tehdä. Ja haki lisää "liemiruokaa" kaupasta kun edelliset loppui. Eräänä kesänä oli sitten kaivettu/ruopattu piiriojia peltojen ympärillä kun hän innostui ojamaita levittämään Dextallaan.Rumpuputket oli loppuneet kesken ja piti päästä seuraavalle saralle kun oli saanut hommaan hyvän vaihteen päälle. Keksaisi kantaa vanhoja heinäseipäitä päisteessä ojaan täytteeksi. Otti ja ajaa rysäytti seipäiden yli sillä seurauksella että vanhat seipäät meni hellapuiksi ja Dexta oli takapäästään ojassa kuin hautova kana. Käveli siitä sitten lähimpään naapuriin hinausapua pyytämään, kun totesi tilanteen toivottomuuden. No hinausapua tuli ja Dexta saatiin ylös. Tuumasi siinä sitten katsellen seipäistä tullutta puuklapua:"Mitähän Eero nyt sanoisi jos eläisi"? Vanhanisännän nimi kun oli Eero ja oli ollut varsinainen kotityranni ja pirttihirmu.

Lue lisää

Muistaako kukaan aikoinaan pohjanmaalla kuvattua lyhyt-filmiä, jossa häjyt ajeloo Dextoilla???
Tässä on sitä samaa teemaa, kun vanhoissa suomalaisissa elokuvissa, missä häjyt ajeloo hevosilla raitilla ja perään tuloo aina uusia häjyjä taloista. Tässä filmissä on hevoset korvattu vaan Fordson Dextalla ja se apumies roikkuu perässä pitäen jalkoja rajoittimilla, taikka vetovarsien päällä.
Olis mukava nähdä tuo filmi joskus uudestaankin.

Dexta-häjyt kirjoitti:

Muistaako kukaan aikoinaan pohjanmaalla kuvattua lyhyt-filmiä, jossa häjyt ajeloo Dextoilla???
Tässä on sitä samaa teemaa, kun vanhoissa suomalaisissa elokuvissa, missä häjyt ajeloo hevosilla raitilla ja perään tuloo aina uusia häjyjä taloista. Tässä filmissä on hevoset korvattu vaan Fordson Dextalla ja se apumies roikkuu perässä pitäen jalkoja rajoittimilla, taikka vetovarsien päällä.
Olis mukava nähdä tuo filmi joskus uudestaankin.

Lue lisää

Siitä on aikaa, kun olen nähnyt tuon, mainio uudistettu versio häjyistä. Nyt voisi joku tehdä uudestaan tämänkin väreissä, eikös nämä nuoret isännät nykyäänkin ajele joutoaikoinaan siellä pohjanmaalla traktoreilla. Tehkääpä video ja laittakaa näytille You Tubeen.

MORJESTA! muistan joskus vuonna 1975-1976 kun napurin pena vanha metsuri, joka aina aamu kasteen aikaan tempaisi pappa tunturin käymään räystään viereltä pakara jumpalla ala mäki alan että mopo lähtisi käymää, oli monta kertaa kun sattui vanhan penan aamulla näkemään kun, pakara jumpalla ja taisi monta kertaa aamun hiivan jäämät tulla milloin ohjaus tangon yli ja milloin mopon tankille ja aamu tuimaan matka vei hakemaan hieman jano juomaa kuten hän aina sanoi eli kaljaa kaupasta ja vauhtia hinnalla millä hyvänsä oli vaatteet päällä tai ei, satoi taikka paistoi aina mopolla hakemaan kaljaa, tässä touhussa oli yksi juttu mikä penalta taisi unohtua tai tapahan se oli ,kun pikku maistissa aamu tuimaan tempoo mopon kahvat kaakossa kun,tämä vanha pappasti asui mäen päällä ja kun hän tirvaisi mopolla alas mäkeä hänen taloltaan niin siinä on tee-risteys ja joka aamu posti auto jäi 20m päähän siitä risteyksesä kun kerran pena tirvaisi pappa tunturilla postin kantajan taunuksen kylkeen kylkeen tuimaa kyytiä, kun tämä pena lähti aina samaan aikaan kun posti toisi postia penalle.

raimo59 kirjoitti:

MORJESTA! muistan joskus vuonna 1975-1976 kun napurin pena vanha metsuri, joka aina aamu kasteen aikaan tempaisi pappa tunturin käymään räystään viereltä pakara jumpalla ala mäki alan että mopo lähtisi käymää, oli monta kertaa kun sattui vanhan penan aamulla näkemään kun, pakara jumpalla ja taisi monta kertaa aamun hiivan jäämät tulla milloin ohjaus tangon yli ja milloin mopon tankille ja aamu tuimaan matka vei hakemaan hieman jano juomaa kuten hän aina sanoi eli kaljaa kaupasta ja vauhtia hinnalla millä hyvänsä oli vaatteet päällä tai ei, satoi taikka paistoi aina mopolla hakemaan kaljaa, tässä touhussa oli yksi juttu mikä penalta taisi unohtua tai tapahan se oli ,kun pikku maistissa aamu tuimaan tempoo mopon kahvat kaakossa kun,tämä vanha pappasti asui mäen päällä ja kun hän tirvaisi mopolla alas mäkeä hänen taloltaan niin siinä on tee-risteys ja joka aamu posti auto jäi 20m päähän siitä risteyksesä kun kerran pena tirvaisi pappa tunturilla postin kantajan taunuksen kylkeen kylkeen tuimaa kyytiä, kun tämä pena lähti aina samaan aikaan kun posti toisi postia penalle.

Lue lisää

Olin pikkunöösi, kun tämä kylä alkoi enempi motorisoitumaan, meillä nyt oli ollut autoa ja traktoria, sekä moottoripyörää, mutta alkoi tulemaan mobedeita kylän nuorisolle ja vanhemmalle väellekin. Monark oli valta merkki, kylän kauppias myi niitä, kuin sämpylöitä ikään. kauppa kävi, jos ei käteisellä, niin vähittäisellä. Tosin yhdenkin pojan mobedin joutui hakemaan pois, kun ei maksuja alkanut kuulumaan ajallaan. Isäni oli hieman liemessä näiden poikien kanssa, kun mopojen maksut alkoivat painaa päälle, niin töiden kyselijöitä oli liiankin kanssa. Kaikille halukkaille hän kuitenkin pyrki järjestämään töitä, että yhtä mobedia lukuun ottamatta kaikki tulivat maksetuksi ajallaan.
Vanhoista miehistäkin tuli mobedisteja ja yksikin melkoinen "happo" ajeli mobedillaan kovassa kaasussa, että sattui jos jotakin temppua. Kerrankin oli ollut niin kovassa tuiskeessa, että ei enään saannut mobediaan mitenkään käyntin, ei löytynyt sitä pakarajumppaa siihen käynnistykseen, kun mies ja mobedi kaatuivat sitä yrittäessä. Nuoret miehet auttoivat häntä sen verran, että laittoivat mobedin käyntiin ja "happo" puikkoihin mobedin selkään ja baanalle. Täysin edesvastuuton teko ja tuomittava, mutta tasainen mobedin purina kuului kuulakkaassa kesäillassa, kun "happo" lasketteli kaasupohjassa kotiinsa.
Myöhemmin samainen "happo" hankki vielä autonkin, jota tyyräsi myös melkoisessa kaasussa, kerrankin niin tukossa, että ajoi sillä autollaan naapurin autotalliin, luullen tulleen kotiinsa. Siihen jo virkavaltakin jo kutsuttiin paikalle ajokuntoa ym. asioita selvittämään.
Nämä raittiusintoilijiden kauhistukset olivat maaseudulla ennen varsin värikästä väkeä, sekalaisia töitä tekivät ja hankkeet menivät suurimmaksi osaksi tupkkaan ja nestetasapainon säilyttämiseen. Muistan yhdenkin "teräsmieheksi" kutsutun kaverin (housut joskus ruostuivat, siitä nimi) ja tämä Teris sai yhdeltä kaverilta aikoinaan BMW:n mainostakin työpalkkoina, joka oli valkoinen. No, eihän se takki pitkään Teriksellä valkoinen ollut, kun kioskilla sitten hänet nähtiin siinä mustassa bemarin-takissa, niin johan siihen joku alkoi irvistelemään, että nythän sä oot huonoa merkkiä ostanut, kun heti oot remonttia joutunut tekeen, että takki on noin mustunut.
Sitten oli yksi Pena, joka ajeli Massey-Ferguson 135 traktorillaan melko tukkoisena, kerrankin lantatalikossa oli vasikankuljetuskoppi ja tietty mitenkään kiinni sidottuna, tosin ilman vasikkaa, niin poliisit ajeli siinä kylätiellä sen Penan perässä. Tää laatikko tipahti niiden poliisien Saabin edessä siihen tielle. Poliisit reagoinnut siihen mitenkään muuten, kuin kiertämällä sen lootan siinä tiellä. Pena jäi yrittään ankeemään sitä lootaa takasin siihen lantatalikkoon Fergun perään. Poliiseilla kait kiire johonkin muualle...

Kunttajussi kirjoitti:

Eräs isäntä oli ostanut uuden Fordsonin. Traktori piti hakea itse Seinäjoelta ajamalla. Olo oli kuin muinaisella Iranin shaahi Reza Pahlevilla ja velat tuntuivat saatavilta kun isäntä ajeli kotikuntaansa kohden. Oli siinä joku pilsneripullokin tullut tyhjennettyä asian kunniaksi. Tie kulki kirkonkylän sivuitse ja siinä körötellessään päätti poiketakin sinne ikäänkuin kunnia kierrokselle. Kirkolla ajessaan hetken mielijohteesta ajaa karautti hautuumaan kiviaidan portista sisälle. No Fordson ei mahtunutkaan siitä vaan jäi takapyöristään kiinni portinpielus kiviin. "Kiiltävänappisetkin" oli joku soittanut paikalle ja ensimmäinen ensimmäinen tiukka kysymys virkavallalta kuului: "Mitä kuule meinasit kun hautuumaalle yritit?" Siihen isäntä tuumas:"Ajattelin käydä näyttämäs isälle uutta traktoria!" Vanhaisäntä kun oli jo mullan alla.

Lue lisää

Täällä kans yksi isäntä ajeli melkoisessa kaasussa fordson majorillaan ojaan, jääden sitten siihen kiinni ja yrittäen pörrätä sitä tuloksetta irti. Tuli siihen sitten uteliaitakin kyselemään, että mihinkäs sitä ollaan oikein matkalla, niin oli kans tälläkin isännällä vastaus heti valmiina; että äireen hauralle! Eihän se matka siitä ihan sinne sitten jatkunut...

Isäni eno ajoi taksia ja osti 50-luvun alussa Kaiser henkilöauton taksiin, se oli tehty Israelissa ja oli oikein huono auto kestävyydeltään, vaikka eivät ne USA:sssa tehdytkään kaiketi parempia olleet.
Kaverini kotona oli Hansa Combi ja kummitädin miehellä Coggomobil. Olipa jollakin isännällä Loyd merkkinen pieni auto, koulun pihalla nähtiin usein Commer merkkinen pieni pakettiauto. Kaikki nämä merkit ovat kadonneet ja harva muistaa edes niitä. Niin ja tietysti opettajalla oli IFA, tuo Wartburgin edeltäjä.
Traktorit olivat Zetoreita, Fordsoneja, Nuffielttia, Fergusonia ja Takroja, taisipa jollakin olla petroolilla käyvä Volvokin. Myöhemmin tuli pari David Brownia kylälle ja yksi Valmetti 20 ja sen jälkeen 565 malli. Zetori oli kaiketi ihan yleisin alkuun 25A ja sitten Fordson, mutta sitä piti jonottaa vuosi, että semmoisen sai ostaa.

Tämä auto oli Tatra Plan ja sieltä sillalta poliisit työnsivät tuon auton pois, että liikenne saatiin kulkemaan kapealla sillalla.

Tällä lähellä oli siltatyömaa 60-luvun alussa, jossa juntattiin pilareita junttakoneella. Nämä rakennusmiehet asuivat meillä ja tuo junttakone oli tuotu työmaalle Tatra merkkisellä kuormurilla. Koska junttaus kesti niin vähän aikaa, ei tuota kuormuria viety välillä pois, vaan sen kuljettaja asui myös meillä ja käytteli kovien pakkasten aikana tuota Tatraa. Sain olla kyydissä näiden lämmitysten aikana siellä kuormurissa. Oli se jännää olla silloin niin ison tuntuisessa kuorma-autossa kyydissä.
Silta valmistui aikanaan ja mieleen on jäännyt yhden miehen kuolema siellä, kun hän vain istui siellä tellingeillä hiljaa, oli jäännyt sinä päivänä yksin sinne työmaalle ja pumppu oli pettänyt. Isommat lapset löysivät hänet sieltä, kun menivät hiihtämällä katsomaan sinne työmaalle. Tämä mies ei asunut meillä, vaan kulki mobedilla jostain läheltä, mieleen on jäännyt, kun hänen vaimonsa haki sen mobedin taluttamalla sieltä sillalta pois.
Silta valmistui aikanaan ja junttakoneet oli viety jo aiemmin pois tuolla Tatralla. Muuta kertaa en ole moista autoa nähnyt.

OltiinKujalan maatalousoppilaitoksessa tekemässä rehua kasvihuoneiden lähellä semmosella kolmiomaisella rinnepellolla iltasella kaverin kanssa, kävi jonkunmoinen tuulenvire ja sitä happosumua tuli kummankin päälle. Kaveri istui takaritsillä siinä kopissa mun selkäni takana ja ohjasi sitä rehusuihkua kärryyn. Eihän me kiinnitetty siihen happoon mitään huomiota, mutta kummallakin oli puuvilla vaatteita päällä, niin parin päivän päästä oltiin muissa töissä, niin alko vaatteet repsahtelemaan, mulla meni takista selkäpuoli ihan seulaksi ja kaverin housutkin siihen kuntoon, että kulkuset alko näkymään. Ihan hylkyyn meni ne vaatteet.

Valmet 700nen kirjoitti:

OltiinKujalan maatalousoppilaitoksessa tekemässä rehua kasvihuoneiden lähellä semmosella kolmiomaisella rinnepellolla iltasella kaverin kanssa, kävi jonkunmoinen tuulenvire ja sitä happosumua tuli kummankin päälle. Kaveri istui takaritsillä siinä kopissa mun selkäni takana ja ohjasi sitä rehusuihkua kärryyn. Eihän me kiinnitetty siihen happoon mitään huomiota, mutta kummallakin oli puuvilla vaatteita päällä, niin parin päivän päästä oltiin muissa töissä, niin alko vaatteet repsahtelemaan, mulla meni takista selkäpuoli ihan seulaksi ja kaverin housutkin siihen kuntoon, että kulkuset alko näkymään. Ihan hylkyyn meni ne vaatteet.

Lue lisää

Kyllä meidän aikana Kujalan maatalousoppilaitoksessa sattui kaikenlaista.
Mieleen on jäännyt akun irroittaminen viistonnisesta Fordista, kun yksi kaveri sitä irroitti ja alkoi vetämään sitä siitä akkutelineeltä syliinsä, niin eihän tämä tuleva pankinjohtaja sitä jaksanut pitää käsissään, vaan: Se putos, oli kommentti Lehtisen Penalle tältä sankarilta. Lopun aikaa sitten oli akku lainassa siinä viistonnisessa leikkuupuimurista, Claas se puimuri taisi olla, jota Onni kehui kovasti.

Täällä oli yksi ison talon isäntä, joka oli
melkoisessa maineessa, mitä tuli tuon perinne-
juoman juomiseen. Talossa oli riittävästi metsää,
että maanviljelyksellä ei ollut niin suurta
merkitystä, mutta viljeltiin, kun tapana oli ja
yhteiskunnallinen asema edellytti viljelemistä.

Tämä Ripa lähti jollekin laitumelle aitoja
korjaamaan Valmet viissatasella ja siinä
laitumen vieressä sattui olemaan pieni mökki,
jossa oli sahtia tarjolla, niin kuinka ollakaan
Ripa poikkesi siellä juttusilla ja tietysti
homma meni pitkäksi. Koko aidankorjaus jäi ja
seurue siirtyi toisiin paikkoihin, missä oli
lisää sahtia. Hommassa vierähti viikko taikka
pari ja se Valmetti unohtui täysin. Ripalla ei
ollut mitään muistikuvaa, mihin oli Valmettinsa
hukannut.
Löytyihän se Valmetti aikanaan, kun lehmiä vietii
sinne laitumelle. Emäntä oli vielä Ripaa sättinyt
taksilla kotiin tulosta, että voisi tulla linja-
autolla kuten muutkin isännät ryyppyreissuiltaan.
Seuraavalla kerralla Ripa tulikin oikein tilaus-
ajolla isolla linja-autolla kotiin ja moitti
vuorostaan emäntää, että tämä se vasta kalliiksi
tuli, taksilla olisi päässyt paljon halvemmalla.

Valmet unohtui kirjoitti:

Täällä oli yksi ison talon isäntä, joka oli
melkoisessa maineessa, mitä tuli tuon perinne-
juoman juomiseen. Talossa oli riittävästi metsää,
että maanviljelyksellä ei ollut niin suurta
merkitystä, mutta viljeltiin, kun tapana oli ja
yhteiskunnallinen asema edellytti viljelemistä.

Tämä Ripa lähti jollekin laitumelle aitoja
korjaamaan Valmet viissatasella ja siinä
laitumen vieressä sattui olemaan pieni mökki,
jossa oli sahtia tarjolla, niin kuinka ollakaan
Ripa poikkesi siellä juttusilla ja tietysti
homma meni pitkäksi. Koko aidankorjaus jäi ja
seurue siirtyi toisiin paikkoihin, missä oli
lisää sahtia. Hommassa vierähti viikko taikka
pari ja se Valmetti unohtui täysin. Ripalla ei
ollut mitään muistikuvaa, mihin oli Valmettinsa
hukannut.
Löytyihän se Valmetti aikanaan, kun lehmiä vietii
sinne laitumelle. Emäntä oli vielä Ripaa sättinyt
taksilla kotiin tulosta, että voisi tulla linja-
autolla kuten muutkin isännät ryyppyreissuiltaan.
Seuraavalla kerralla Ripa tulikin oikein tilaus-
ajolla isolla linja-autolla kotiin ja moitti
vuorostaan emäntää, että tämä se vasta kalliiksi
tuli, taksilla olisi päässyt paljon halvemmalla.

Lue lisää

Tuosta edellisestä tuli mieleen tapaus, kun parisen kymmentä vuotta sitten eräästä oppilaitoksesta varastettiin uusi neliveto Valmetti, perävaunu ja moottorisahoja, sekä viereisestä hupailupaikasta mönkijät.
Tämä varkaus oli tuolle oppilaitokselle huono juttu, sillä valtio ei vakuuta laitteitaan ja AKH:sta vain todettiin lakoonisesti, että annoitte varastaa ja oppilaitos sai tulla toimeen vanhalla Valmet 500 traktorillaan. Rinnekeskus sai sentään vakuutuksesta korvauksen.
Kävin itsekin tutkimassa tapausta ja hyvin oli toimittu, kun tilanhoitajan vartion jälkeen jäännyt tunnin aukko vartiointiliikkeen koiravartioon, sillä välin olivat vienneet tämän kaluston. ja maasto oli aika vaikea, että hyvin oli täytynyt tietää reitti. Jäljet päättyivät vilkaasti liikennöidylle valtatielle levähdys paikalle.
Traktoria erityisesti etsittiin, koska se oli lastista arvokkain, mutta mistään ei tullut vihjettä sen löytymiseksi. Ainut vihje oli, että samaan aikaan olisi viety silloiseen Neuvostoliittoon avustuksena koneita Karjalaan. Mitään vahvistusta asiaan ei kuitenkaan saatu, että traktori olisi ylittänyt rajan.
Pari vuotta tapauksen jälkeen sattui Puolustusvoimille lento-onnettomuus, jossa lentäjä joutui poistumaan suihkuhävittäjästä heittoistuimella, koneen jatkaessa matkaansa vielä satoja kilometrejä. Koneen hylkyä etsittäessä löytyi metsästä hylätty Valmet traktori, joka oli ajettu kivenpäälle ja jätetty ilmeisesti käymään siihen vaihde päälle, koska polttoaine säiliö oli tyhjä ja kaksi rengasta olivat kuluneet kiveen hankautumisesta riekaleiksi. Tarkempi tutkinta osoitti, että kyseessä oli tuo oppilaitokselta pari vuotta aiemmin varastettu traktori.
Traktori oli yllättävän hyvässä kunnossa, nuo kaksi rengasta uusittiin, polttoainetta tankkiin ja uusi akku. Erikoisinta tapauksessa oli, että löytöpaikka oli vain 300 metriä liikennöidystä tiestä ja kukaan ei ollut huomannut punaista traktoria metsän kätköistä.

Valmetti löytyi kirjoitti:

Tuosta edellisestä tuli mieleen tapaus, kun parisen kymmentä vuotta sitten eräästä oppilaitoksesta varastettiin uusi neliveto Valmetti, perävaunu ja moottorisahoja, sekä viereisestä hupailupaikasta mönkijät.
Tämä varkaus oli tuolle oppilaitokselle huono juttu, sillä valtio ei vakuuta laitteitaan ja AKH:sta vain todettiin lakoonisesti, että annoitte varastaa ja oppilaitos sai tulla toimeen vanhalla Valmet 500 traktorillaan. Rinnekeskus sai sentään vakuutuksesta korvauksen.
Kävin itsekin tutkimassa tapausta ja hyvin oli toimittu, kun tilanhoitajan vartion jälkeen jäännyt tunnin aukko vartiointiliikkeen koiravartioon, sillä välin olivat vienneet tämän kaluston. ja maasto oli aika vaikea, että hyvin oli täytynyt tietää reitti. Jäljet päättyivät vilkaasti liikennöidylle valtatielle levähdys paikalle.
Traktoria erityisesti etsittiin, koska se oli lastista arvokkain, mutta mistään ei tullut vihjettä sen löytymiseksi. Ainut vihje oli, että samaan aikaan olisi viety silloiseen Neuvostoliittoon avustuksena koneita Karjalaan. Mitään vahvistusta asiaan ei kuitenkaan saatu, että traktori olisi ylittänyt rajan.
Pari vuotta tapauksen jälkeen sattui Puolustusvoimille lento-onnettomuus, jossa lentäjä joutui poistumaan suihkuhävittäjästä heittoistuimella, koneen jatkaessa matkaansa vielä satoja kilometrejä. Koneen hylkyä etsittäessä löytyi metsästä hylätty Valmet traktori, joka oli ajettu kivenpäälle ja jätetty ilmeisesti käymään siihen vaihde päälle, koska polttoaine säiliö oli tyhjä ja kaksi rengasta olivat kuluneet kiveen hankautumisesta riekaleiksi. Tarkempi tutkinta osoitti, että kyseessä oli tuo oppilaitokselta pari vuotta aiemmin varastettu traktori.
Traktori oli yllättävän hyvässä kunnossa, nuo kaksi rengasta uusittiin, polttoainetta tankkiin ja uusi akku. Erikoisinta tapauksessa oli, että löytöpaikka oli vain 300 metriä liikennöidystä tiestä ja kukaan ei ollut huomannut punaista traktoria metsän kätköistä.

Lue lisää