Torey Hayden on erityisopettaja ja kai joku terapeuttikin, ja kirjoissaan kertoo traumatisoiduista lapsista joita on työssään kohdannut. Tykkään kirjoista paitsi selviytymistarinoiden takia, myös siitä että Hayden kuvailee myös omia tunteitaan joita lasten kohtaaminen herättää. On inhimillinen kertoja.
Dahlgren, Eva F.
Mihin kadotin itseni? : dokumenttiromaani työuupumuksesta
Mihin kadotin itseni? on dokumenttiromaani sairaudesta, joka ei näy päällepäin. Felicia ei enää tunnista itseään. Hän on menettänyt elämänhalunsa ja ajantajunsa, pieninkin päätös tuntuu ylivoimaiselta, ja arkiaskareet aiheuttavat paniikin. Tiedetoimittajana hän on useita kertoja kirjoittanut stressistä ja loppuunpalamisesta, mutta silti hän ei ymmärrä mitä hänelle itselleen on tapahtunut. Miksei hän edes pysty ostamaan talouspaperia – hän joka on aina ollut oikea tehopakkaus sekä ammatissaan että yksinhuoltajana? Hänen poikansa Johannes, joka joutuu aikuisen rooliin pitämään huolta äidistään, pelästyy: onko sairaus perinnöllinen?
Tiedetoimittaja Eva F. Dahlgren kuvaa rehellisesti ja karvaan humoristisesti työuupumusta ja sen aiheuttamaa paniikkihäiriötä potilaan omasta näkökulmasta. Felicialle valkenee vähitellen, että hän voi hellittää suorituspaineista ja olla silti riittävän hyvä ihminen.
julkaisut olivat optimistisia ja elämänuskoisia luettavia. Niissä jos missä oli selviytymistarinoita. Niitä oli kai 9 ohutta kirjaa, joissa kaikissa oli useita lyhyitä artikkeleita esimerkkeineen ja tapauskuvauksineen kaiken maailman psyykkisistä ongelmista laidasta laitaan.
Nuoruus on toinen, uusi mahdollisuus selvittää lapsuuden ongelmat, jos vain tarvittaessa saa siihen apua! Nuoren ongelmat ovat siis oikeastaan hieno merkki, että ymmärrettäisiin nyt nuoruudessa sitten tarttua kesken jääneeseen kehitykseen ja auttaa se taas takaisin oikeille urille. Siis nuoruuden oireet voi nähdä hyvänä asiana, jos vain jaksaa sukulaisten tuella vaatia oikeaa, laillistetun psykoterapeutin antamaa psykoterapiaa, eikä tyydy lääkkeisiin ja leimaamiseen. Nuorelle ei kai diagnoosia kovin herkästi pitäisi antaakaan, kun ongelmat ratkeavat helpommin kuin sitten aikuisena.
Ei romaaneja, mutta optimistisia terapiakuvauksia...
ja ongelmien ratkaisujen kuvauksia löytyy kaikista erilaisista psykoterapian suuntauksista kertovista kirjoista.
Lyhytterapia, ratkaisukeskeinen terapia, Interpersoonallinen terapia (hyvä), Nuoren aikuisen psykodynaaminen psykoterapia (erittäin hyvä, useiden erilaisista ongelmista kärsivien nuorten aikuisten terapiakatkelmia eri vaiheissa terapiaa, niin että muutokset näkyvät puheessa)... noita minä olen enimmäkseen lueskellut.
Voihan ne hankalimmat teoreettiset jaksot hyppiä vaikka yli, mutta niissä kyllä selostettiin, että miten se temppu tehdään!
Haaa,,,tää oli hyvä! Voi jeena, ja niin maan tosi! Aku on kyllä psykologinen ihme :)) kai se on, kun on tarpeeksi tyhmä, niin mikään ei tunnu missään :DD
Jorge Bucay, Kuuntele tämä tarina (keskusteluja terapeutin kanssa, ei ihan tavallisia)
Brooke Shields, Tuli sade rankka (synnytyksen jälkeinen masennus)
Vanhempia eikä niin romaaneja mutta lukemisen arvoisia ovat Viktor Franklin kirjat, ehkä myös Paul Tournier.
Märta Tikkasen kirjat myös hyviä. Enempi filosofinen Stefan Einhorn, Ihmisen tehtävä.
Hyvä, psykologisesti kutkuttava kirja, mutta missä selviytymistarina?
Rikos ja rangaistus kertoo enemminkin syyllisyyden tunteesta, sen vaikutuksesta ajatteluun ja omaan käyttäytymiseen. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja sinänsä.
paras mitä olen lukenut on anthony de mello: havahtuminen.
psykologian kirjat vain selittävät, mitä tapahtuu miksikin , mutteivat auta näkemään näitä asioita itsessään. se on vain kylmää tietoa, ja jättää tavallaan itsetuntemuksen käsittelemättä.
"psykologian kirjat vain selittävät, mitä tapahtuu miksikin , mutteivat auta näkemään näitä asioita itsessään. se on vain kylmää tietoa, ja jättää tavallaan itsetuntemuksen käsittelemättä. "
Ei se noin mene. teoria juuri auttaa näkemään asioita, niinkuin ne ovat. Vaikka tietysti jonkun neuropsykologian suhteen menee juuri, kuten sanot, mutta ei varsinaisen psykologisen teorian. Parhaita minulle ovat juuri tietokirjat, joita on myös käytännöölisempiä. Puhtaasta teoriasta tosin löytää ehkä apua vain tietynlainen luonne, ns tutkijaluonne. Kertomusten hyvä puoli on, että niitä on kiva lukea ja ne antavat välitöntä toivoa, kun samaistuu henkilöhahmoon. Tämä voi kuitenkin jäädä helposti myös pelkäksi lohduksi.
MInä en muuten ole lukenut varmaan yhtäkään selviytymistarinaa. tai odotas! Paulo Colheon "Veronica päättää kuolla" on selviytymistarina, ehkä Colheon paras kirja, ainakin parempi, kuin se alkemisti (no, siihen se colheo minulla jääkin).
Dostojevski ja Kafka ovat tietenkin klassikoita. Minuun teki vaikutuksen englantilais-suomalaisen Neil Hardwickin "Hullun kirjoissa". Ei kylläkään ole romaani, vaan tositarina.
Pimeän poika, siinä väkivaltaisen äidin kohtelusta kärsivä poika kertoo oman tarinansa, miten selvisi aikuiseksi - ei mitään miellyttävää luettavaa kaikilta osin, mutta koskettava, ja siis pojan itsensä kirjoittama.
Nicolas Evansin kirjoja, Hevoskuiskaaja ja The Loop, (olisko se suomennettuna Susi?) aika dramaatisoituja teoksia, mutta Evans kuvaa kauniisti erilaisia "henkisiä prosesseja", varsinkin ihmissuhteisiin liittyviä... Minua ovat koskettaneet.
Sitten filosofiasta Timo Airaksisen Hulluuden houkutus ja Onnellisuuden opas, joita lueskelen tällä hetkellä.
Seitsemän veljestä. Kirjoittanut Aleksis Kivi. Sinä kuvataan orpojen veljesten kasvukehitystä nuorukaisesta aikuiseksi.
Toisenlaista tapaa, kuin median ja koulujärjestelmän tapaa suhtautua maailmaan, edustaa filosofi Jiddu (Juddi?) Khrisnamurti. Hänkään ei ole silti kaikessa oikeassa. Kritiikin perussanoma on silti hyvä.
ja romaanit. Nämä on näin 1-vuotiaan tason takia, kun hän tutustuu vanhempiinsa. No, Raamattu sitten samantien, ei se onkin journalismi. Kertakäyttö romaaneista tällä hetkellä innostaa nuo Vares lyhennelmät kaupassa. Unni Lindell: Suruvaippa on ainakin hyvä kriminaalipsykologiselta tasolta (Sapo WSOY 2004)
"Markuksella oli kaksi opettajaa, Sveinung ja Trine. Toisinaan he pitivät tunnin yhdessä, toisinaan yksin. Markus tunsi miten kaikki katsoivat häntä. Hän painoi päänsä. Sveinung Larsen tuli hänen luokseen, nosti hänet syliinsä ja piteli siinä. Kukaan ei nauranut. Sveinung oli vasta 23-vuotias. Markus piti hänestä kovasti. Hän tuoksui raikkaalta ilmalta ja saippualta. Hänellä oli kiharat vaaleat hiukset ja pienet pyöreät silmälasit ja aina farkut jalassa" Mikä tässä on niin väärin? Jännä nähdä miten tää netti vaikuttaa kirjallisuuteen, terve menoa fasismi.
keho, mieli ja sielu. KIrjallisuus on terveyttä, sun pitää ensteksi ymmärtää se. Samoin siniverisyys. Raikkautta ja elintilaa. Onko tämä Hare Krisnaa, traumaa vai seksuaalista kanssakäymistä Raamatun kanssa? Uskonto on aina trauma. Uskonnolliset eivät saa rajoittaa yhteiskuntaa pitämällä kirjailijaa psykoosissa. Onneksi on netti, johon nämä voi raapustaa. Tavoitteena terve mieli kirjailijalla Free lanceriin...
oli ainakin aivan liian väkivaltainen. Hän jätti huomiotta paitsi terapeuttisen "todellisen" suhteen, myös todellisen naiseuden keskittyen uupumukseen, jota on toden teolla vaikea hoitaa ilman pesäpallokenttää tai siniverisyyttä perheessä. Ei saisi koskaan luulla itsestään liikoja. "Muistelmani sisältävät klaustrofobisen liikuntakentän kaatuiluni kanssa. Päivät ja tunnit erosivat toisistaan upean näytelmän seurauksena,jota eläimetkin, linnut puissa, katselivat ajansaatossa muuttuen yhä hyväksyttävämmiksi." Elämä se on meillä muillakin... Siksi tällaista psykoterapeuttista suhdetta ei ole, jossa käytetään hyväksi jopa seminologista siitosta. Kirjailijatkin voisivat joskus elää oikeilla kansainvälisillä tukiviittomilla.
Anna Kortelaisen kirjoittama " Hurmio - oireet, hoito, ennaltaehkäisy-
Käsittelee monipuoilisesti Stendhalin syndroomaa; ihmisiä jotka saavat erilaisia kohtauksia taidenäyttely ja museokäyntien ym. taiteeseen liittyvän yhteydessä
Ei nyt ehkä varsinainen selviytymistarina, mutta hyvä kertomus ja monta näkökulmaa samassa teoksessa. Etenkin psykoanalyysista kiinnostuneelle, mutta myös muille :)
Kertoo nuoresta pojasta, joka on ollut kai psykiatrisessa hoidosa.
En muista tarkkan, kun on niin pitkä aika kun luin sen.
-Franny ja Zooey elokuvana ehkä?
Sori, mutta en ehdota komentelijoille käskystä yhtään mitään. Enkä etenkään, kun lukemani ja mielestäni röyhkeä keskustelun aloitus on mielestäni väärällä keskustelupalstalla. En myöskään ole psykologi tai erityisen kiinnostunut psykologiasta, vaikkakin sosiaalitieteiden alan koulutusta omaan, joten osannet kohdentaa viestisi kohteliaammin? Ja jollei sinulle äitisi ole kotona opettanut, ettei keskustelunaloitus julkiselle palstalle ole lukijoiden komentaminen suoralla imperatiivilla, mene muualle. Itse sentään osasin jo 13-vuotiaana perustavanlaatuiset käytöstavat.
Ja lisään edeltävään vastineeseeni: en sitten äsken tajunnut, että toi aloitus oli jonkun vanha nosto...Häiriköintiä joltakulta kiusata keskustelupalstan ketjuihin vastaavia kaltaisia tavallisia keskustelupalstakävijöitä, v*ttu!
narsistiset tulevat perhetyöntekijät ovat hekin tervetulleita - Narsismipalstalle. Sinne vaan olemaan ympäripyöreän kohtelias :) Tämä vastaus tuohon lokakuussa päivättyyn, mutta joskus tosiaankin hieman nyppäsee itse kullakin.......
AFTER HER BRAIN BROKE: HELPING MY DAUGHTER RECOVER HER SANITY ,Susan Inman.
Aivan mahtava kirja bipolaarihäiriöstä, skitsofreniasta ja skitsoaffektiivisesta häiriöstä.
Lionel Shriver: We Have to Talk about Kevin.
Kuuntelen sitä parhaillaan äänikirjana ja suosittelen sitä kaikille, jotka haluavat ymmärtää, millainen sosiopaatti tai psykopaatti on lapsena ja miten hänen vanhempansa ovat ehkä saattaneet aiheuttaa tai vaikeuttaa ongelmaa suhteellaan toinen toisiinsa ja lapseensa. Kirja kertoo Kevinistä, joka tappoi monta luokkatoveriaan. En ole vielä edes puolivälissä, mutta haluaisin mainita kirjan, ennenkuin unohdan. Todella hyvin kirjoitettu ja herättää ajatuksia. Kyseessä on fiktio, mutta kirjoitettu hyvin todentuntuisesti.
Joanne Harrisin Sinisilmä. Ei varsinaisesti selviytymistarina ja päähenkilökin vaihtuu ajoittain (on jopa epäselvää, kuka loppujen lopuksi kukin on), mutta Internetin aikakaudella ehdottomasti lukemisen arvoinen.
TAPA MINUT ÄITI. äidin kertomus kun tytär sairastuu anoreksiaan kirjottanut marianne käckö tai joku sellanen, hyvä kirja jos nyt voi niin sanoo tositapahtuma....
toinen oli VAIENNETTU ANNA enkä suosittele herkille itellä meni kyllä yö unet ja jäin sitä muutenkin miettimään jotenkin no lukekaa itte nii tajuutte. tositarinaan perustuva. kertoo annasta jonka isäpuoli käytti tyttöä seksuaalisesti hyväkseen monta vuotta. kirjottanut elbie lötter.
MAYADA SADDAMIN VANKI otsikko kertoo jo paljon kirjottanut jean sasson
sitten oli joku kirjottajaa en muista mutta kirjan nimi oli MYYTY kertoo kahdesta tytöstä kun isä myy heidät vaimoiksi jonnekin karsee kirja mut siitä vaan sit oli jatko osa mut nimeä en muista. kaikki nää kirjat anto mulle ajattelemisen aiheita.
John Irving; Oman elämänsä sankari (Ciderhouse rules)
Paulo Coelho; Veronica päättää kuolla (oi miten hyvä!!!)
Joyce Carol Oates; Haudankaivajan tytär
Sofi Oksanen; Baby Jane
Paulo Coelho; Alkemisti (henkisen kirjallisuuden klassikko)
Psykoterapeutti Alice Millerin kirjat (Lahjakkaan lapsen draama), psykiatri Martti Paloheimon kirjat (Suomalaisen lapsuuden haavat) ja psykologi Tony Dunderfeltin kirjat (Voimavarana itsetuntemus) ovat hyvää psykologiapitoista luettavaa myös!
No, entä vähän vaikeampi psykologinen kirjallisuus kuten raamattu, miksi aihe kiinnostaisi?
Raamattua pyöritetään amuletin omaisesti kyseenalaistavalla keskustelumenetelmällä. Aaria-virheisiinkään se ei sovi. (kts. talvi, talvi, talvi, sota, sota, sota) Miksi saisit olla yhteiskuntana talvi, talvi, talvi, sota, sota, sota-psykologiaa? "Koska he eivät ole enää tässä uskossa"
"Mä en erota näitä"
Raamattua pyöritellään pakkotyö- ja orjatyölaitoksin frustraation ja lehmänä kävelyttämisen takia. Loukkaaminen: Sana näytös l. Fokusaatio "Ne haluaa varmaan itse antaa pois, koska eivät osaa intimiteettiä." "Vanhemmat joutuivat kokoajan myymään esikoislastaan, koska *kokonaisen' omaisuutensa eteen.
Koska he ovat vieraassa uskossa.
Vakoileminen on kristityn vapaus. Huomasin eilen, iltasella, kun päivä oli päättymässä ja aurinko laski mailleen, että mulle oli koulukotipaikka. Mitähän asiaa? No, ääh, PASKANTÄRKEÄÄ. Mitä asiaa mulle olikaan oikeasti perheestä? Esimerkiksi isän enosta, joka työskenteli oikeudessa ja jonka vaimo oli opettaja. Olisiko hänet palkattu sinne mun ruotsinkieliseksi syyttäjäksi? Liittyiköhän asia jotenkin natsismin omaksumiseen, en muista. Et siis vielä tunne tätä osa-aluetta: sääntö, oikeudenmukaisuus ja yhteiskunta.
Ateismiakin olen ajatellut ja heidän kohtalonomaista vapauttaan. Hyvä, huono vai kentie % -Teresa "Väestönsuojelu on mulle hyvä ja arvostettava asia." Valitettavasti se ei ole toiminut frustraatio ml. ja pl.
Haluatko kirjan diakonin poika jo valmiiksi?
"´Koska he ovat vieraassa uskossa" Sehän on koko Raamatun käännekohta. Mitä v****a sitten? Doremifasollasido- ei aina näytä niin selvästi tai selkeästi.
Etkö tosiaan jo voisi ymmärtää virikkeen ja doremifasollasidon eroa?
Se tarkoittaa piironkia, kuka ei erota näitä? "Koska he eivät ole tässä uskossa" Kuvittelet piironkia avuksesi ja ohjailet yhteiskuntaa. (kts. narsismi)
Mitään usko-kautta rantain-termejä ei saa muka käyttää. Mistä tämä kertoo, tynnyrilapsesta ja amalasta ja kamalasta. Miksi peilaudut oikeuteen? Miksi heijastut maailmankaikkeudessa?
Entä nainen, naiseus ja yliviivaus? Kela antaa jatkuvasti väärää tietoa intimiteetistä: MI-peruste
MIksi et ole Fokus on sanakirja-palvelussa, olet vasta perheessä ja perheellisyydessä? Do-ajatus
Tiesitkö, että Rauha-nimi luo mustalaisuutta? Oletettu hypoteesi, tulos päteminen... Tynnyrilapsen trilleri-ele voi olla yllättävän tuhoisa. Sol-kopioiminen Perhe ja perheellisyys eivät tule käytettäväksi tai kysymykseen. Nämä eivät koske mua inhimilliteetti ja humaniteetti-syistä
Mä en pysty vetämään Jumalkuvia: ikä, näkö, koko, ja sisin perusteet. Vakoileminen "Kaikki syyttää mua tästä, kaikki syyttelevät mua tästä!" Mitä muuta vakoileminen voisi olla, entä sukupuoli?
Mi-ajatuksesi avunannosta on tuhoisa. SH:n omainen tappaa aina kaikki. Mä olen ajatellut näin jo kauan...
Re-ajatus: Ehkä J.T, mitä väliä?
La: Ilmaisen diakonia työn teetättäminen
Näihin, piironkiin ja ajatuksiin liittyy hyvin vahvasti paisi sana defenssi ja kolmiulotteisuus.
Mä en pysty esittämään Jumalkuvia (kts. hammaslääkäri)
Termistö: Haista paska ja puhekieli
"Paitsi sana defenssi ja kolmiulotteisuus"
Teloitus vai pelastus-käsitteistö:
Keskustelun aihe maailmankaikkeudesta, miksi poimit taas lailla ja lääketieteellisesti ja lakisääteisesti.... Miksi saisit keskustella kummastakaan kuolemantuottamus ja katoamisilmoitus-perusteisesti? Se on vain kristinuskon oppijärjestelmä, maahanmuuttajan sopeuttaminen yhteiskuntaan ja kristinuskoon perustuva laki. (?) Ts. puhutaan omistamisesta, osoittamisesta ja ohjaamisesta. Mitä mielestänne sitten tulisi kuulua kuolemantuottamuksen ja katoamisilmoituksen piiriin? Coping-keinona on tällöin uhraava tai uhraaminen, ei lainkaan arvostettu ja pidetty tulevaisuus, todellisuus ja turvallisuus.
Jos joku muu on halunnut tuomariksi, niin mä en ole siitä alkuperäisen ajatuksen mukaan innostunut. terveisin: Peter. Myöskään mä henk.koht. en ole siitä koskaan innostunut, entä saako kysyä ja keskeyttää, että miksi on näin? Kuule ihan ristiäisten takia ei innostuta. Lääkärinlapsi ja kummius, haluatko tähänkin uhrin ja uhraamisen tai uhrauksen coping-keinoksi? Perhe on hyvä juttu ilman väkivaltaa, siis ilman frustraatiota, jonka takia myös sairaalan pelastuskäsiten on väärin. "Inhottava maailma, kun tutkitaan sitä. Mutta mä murskaan sen. Se on tämän hetkinen pakkomielle ja sääntö ja koko elämä." Mun mielestä jonkun pakkomielle on jatkuva vainoharhaisuus ja poimiminen ja etsiminen multa. Entä jos maailma murskaa mut yhden kivennäisveden tähden? Lex Palotie:"Kaikkien lakien tulisi pelastaa ihmishenkiää tai ainakin lisätä hyvinvointia." Lex Palotie ei ole näimmä edes päässyt pois pakkomielteistään, kohdistuen muhun, perusteella perhe- ja perheellisyys. Hän on pelkkä ilmaishuora, falsetissa ja siksi hieman liian sekaisin *nyttemmin* näytöksestä. Nyt emmin, tämä on tulevaisuus, todellisuus ja turvallisuus "akkusatiivi".
Takakansi: "Minusta ukki tykkää eniten maailmassa. Jos olen ukille kiltti, hän ei ikinä hylkää minua. hän tekee minut hyväksi, ukin tytöksi, ja minä lupaan aina olla ukille kiltti. Mutta silloin kun seison ympyrässä, ei ukki saa tulla."
Maria Peuran esikoisteos On rakkautes ääretön kertoo kuusivuotiaasta Saarasta, joka on viety kesäksi isovanhempiensa luokse, koska hänen vanhempansa eivät kykene hoitamaan häntä. Ukki on ainoa aikuinen, jonka Saara uskoo rakastavan häntä, ja juuri ukin väkivaltainen rakkaus ajaa Saaran fantasiamaailmaan ja syyllisyyteen. Saara kaipaa äitiään, mutta tämä ei pysty auttamaan, ja Saara jää ukin armoille. Ketään syyllistämättä Peura kutoo tiiviin, kauniin ja voimakkaan kertomuksen vaikeasta aiheesta, insestistä. Hän kirjoittaa lapsen luottamuksesta, riippuvaisuudesta ja tavoista selvitä. Peura on kirjoittanut ankaraasta aiheesta samalla kertaa sekä järkyttävän, että heleän kauniin teoksen
Tämä ei ole ehkä sitä mitä halusit lukea, mutta muuta tarjottavaa minulla ei ole. Nämä ovat, kaiken kaikkiaan, myös psykologisia kirjoja ( ja romaanin mitoissa):
No mene aloittanut kirjastoon ja kysy sieltä virkailijoilta - tässä mä en ole mikään sun käskemisen palvelija ja luen sitä paitsi äärimmäisen vähän mitään " psykologisia romaaneja" ja haloo kirjapalstat on erikseen, minkä seikan tietäisit, jos olisit normaalikäytöstavat omaava nimetön, toisin kuin olet.
Mua ärsyttää toi käytöstapoja omaamaton käskyttäminen nimettömällä keskustelupalstalla: "kertokaa!", "laittakaa!", "sanokaa!" - itse en ikinä kehtaisi tehdä aloitusta keskustelupalstalle, missä antaisin käskyjä siitä, että mitä nimettömään aloiutkseen vastaavien muka "pitäisi" sanoa. Eiks sulle himassas ole opetettu peruskäytöstapoja, sä aloittanut?
Tuolle kysyjälle, joka kyselee "palstan pitäjien" perään: tämän Suomi24- foorumin ylläpitäjiä ovat (valitettavasti ja tosiasiallisesti) kylläkin kirjoittajat, jotka palstoille kirjoittavat ja en tarkoita loukata tällä kommentillani, mutta väärä luulo näkyy olevan ainakin se luulo, että keskustelulle näillä keskustelupalstoilla foorumin taholta on valvonta. Velvollisuus tämän foorumin ylläpidolla on silti ainakin lainvastaisten viestien poistamiseen, mihin siihenkään ei - kammottavaa kyllä, ylläpito aina erityisesti näytä kokevan kiinnostusta.
susan keysen "vuosi nuoruudestani" , tehty myös elokuva. Kertoo kirjailijan nuoruusajasta mielisairaalassa. en tosin ole lukenut.
Sitten mielikuvituksen tuotetta: Hohto, s.King, Yksi lensi yli käen pesän.
miller
Alice Millerin teokset eivät ole romaaneja mutta ehdottomasti lukemisen arvoisia kirjoja.Mattila: Uupunut nainen
-Juhani Mattilan sensaatiomainen uutuus "Uupunut nainen".
http://www.juhanimattila.com/
-
Pystynen: Häpeähäkki
Tiina Pystynen (2000): Häpeähäkki - romaani mielenpimennoista.http://www2.hs.fi/klik/alkuluku/kotimaiset/hapeahakki0010.html
-
Kankaanpää: Rakkauden kerjäläinen
Hymy Kankaanpää (2002): Rakkauden kerjäläinen. Unelmat ja todellisuus intensiivisessä psykoanalyyttisessä psykoterapiassa.http://yliopistolehti.helsinki.fi/2002_17/kulttuuri.html#K%C3%A4rp%C3%A4sen%C3%A4%20katossa
-
No -
Torey Haydenin kirjaat.Torey Hayden on erityisopettaja ja kai joku terapeuttikin, ja kirjoissaan kertoo traumatisoiduista lapsista joita on työssään kohdannut. Tykkään kirjoista paitsi selviytymistarinoiden takia, myös siitä että Hayden kuvailee myös omia tunteitaan joita lasten kohtaaminen herättää. On inhimillinen kertoja.
okkk
kiitos ehdotuksista!Uupunut nainen oli
mielestäni huono. Häpeähäkki ok, Rakkauden kerjäläinen ei kummoinen. Kuka tykkää mistäkin.Ei selviytymistarina
Robert Bloch: Psyko (Psycho)http://fi.wikipedia.org/wiki/Psyko_(romaani)
Julkaisemisesta kulunut 50 vuotta. Filmatisointi nähtiin taas hiljattain TV:ssä.
Koskettava selviytymistarina
Carol North: Ulos psykoosistaTuolla on siitä tarkempi engl. kuvaus. Joo, se on hyvä kirja.
Huippuhyvä
Dahlgren, Eva F.Mihin kadotin itseni? : dokumenttiromaani työuupumuksesta
Mihin kadotin itseni? on dokumenttiromaani sairaudesta, joka ei näy päällepäin. Felicia ei enää tunnista itseään. Hän on menettänyt elämänhalunsa ja ajantajunsa, pieninkin päätös tuntuu ylivoimaiselta, ja arkiaskareet aiheuttavat paniikin. Tiedetoimittajana hän on useita kertoja kirjoittanut stressistä ja loppuunpalamisesta, mutta silti hän ei ymmärrä mitä hänelle itselleen on tapahtunut. Miksei hän edes pysty ostamaan talouspaperia – hän joka on aina ollut oikea tehopakkaus sekä ammatissaan että yksinhuoltajana? Hänen poikansa Johannes, joka joutuu aikuisen rooliin pitämään huolta äidistään, pelästyy: onko sairaus perinnöllinen?
Tiedetoimittaja Eva F. Dahlgren kuvaa rehellisesti ja karvaan humoristisesti työuupumusta ja sen aiheuttamaa paniikkihäiriötä potilaan omasta näkökulmasta. Felicialle valkenee vähitellen, että hän voi hellittää suorituspaineista ja olla silti riittävän hyvä ihminen.
Minusta nuorisopsykoterapiasäätiön...
julkaisut olivat optimistisia ja elämänuskoisia luettavia. Niissä jos missä oli selviytymistarinoita. Niitä oli kai 9 ohutta kirjaa, joissa kaikissa oli useita lyhyitä artikkeleita esimerkkeineen ja tapauskuvauksineen kaiken maailman psyykkisistä ongelmista laidasta laitaan.Nuoruus on toinen, uusi mahdollisuus selvittää lapsuuden ongelmat, jos vain tarvittaessa saa siihen apua! Nuoren ongelmat ovat siis oikeastaan hieno merkki, että ymmärrettäisiin nyt nuoruudessa sitten tarttua kesken jääneeseen kehitykseen ja auttaa se taas takaisin oikeille urille. Siis nuoruuden oireet voi nähdä hyvänä asiana, jos vain jaksaa sukulaisten tuella vaatia oikeaa, laillistetun psykoterapeutin antamaa psykoterapiaa, eikä tyydy lääkkeisiin ja leimaamiseen. Nuorelle ei kai diagnoosia kovin herkästi pitäisi antaakaan, kun ongelmat ratkeavat helpommin kuin sitten aikuisena.
Ei romaaneja, mutta optimistisia terapiakuvauksia...
ja ongelmien ratkaisujen kuvauksia löytyy kaikista erilaisista psykoterapian suuntauksista kertovista kirjoista.Lyhytterapia, ratkaisukeskeinen terapia, Interpersoonallinen terapia (hyvä), Nuoren aikuisen psykodynaaminen psykoterapia (erittäin hyvä, useiden erilaisista ongelmista kärsivien nuorten aikuisten terapiakatkelmia eri vaiheissa terapiaa, niin että muutokset näkyvät puheessa)... noita minä olen enimmäkseen lueskellut.
Voihan ne hankalimmat teoreettiset jaksot hyppiä vaikka yli, mutta niissä kyllä selostettiin, että miten se temppu tehdään!
paras kaikista
aku ankka. miten se jaksaa vaikka kaikki menee päin pyrstöä, siinäpä miettimistä.Repesin!!
Haaa,,,tää oli hyvä! Voi jeena, ja niin maan tosi! Aku on kyllä psykologinen ihme :)) kai se on, kun on tarpeeksi tyhmä, niin mikään ei tunnu missään :DDPari mieleenjäänyttä
Jorge Bucay, Kuuntele tämä tarina (keskusteluja terapeutin kanssa, ei ihan tavallisia)Brooke Shields, Tuli sade rankka (synnytyksen jälkeinen masennus)
Vanhempia eikä niin romaaneja mutta lukemisen arvoisia ovat Viktor Franklin kirjat, ehkä myös Paul Tournier.
Märta Tikkasen kirjat myös hyviä. Enempi filosofinen Stefan Einhorn, Ihmisen tehtävä.
Klasikko
Fjodor Dostovjevski : ) sori nimi meni varmaan väärin mutta teos on itse tekijäänsä suurempi nimeltään RIKOS JA RANGAISTUS suosittelenRikos ja rangaistus kertoo enemminkin syyllisyyden tunteesta, sen vaikutuksesta ajatteluun ja omaan käyttäytymiseen. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja sinänsä.
Psykologinen?
En mä tiedä mitä sä tarkotat, mutta ehkä tämä: J.M.Coetzee; Michael K:n elämä....ihmisen aika riittää...
psykologian kirjat vain selittävät, mitä tapahtuu miksikin , mutteivat auta näkemään näitä asioita itsessään. se on vain kylmää tietoa, ja jättää tavallaan itsetuntemuksen käsittelemättä.
paulo colheo
"psykologian kirjat vain selittävät, mitä tapahtuu miksikin , mutteivat auta näkemään näitä asioita itsessään. se on vain kylmää tietoa, ja jättää tavallaan itsetuntemuksen käsittelemättä. "Ei se noin mene. teoria juuri auttaa näkemään asioita, niinkuin ne ovat. Vaikka tietysti jonkun neuropsykologian suhteen menee juuri, kuten sanot, mutta ei varsinaisen psykologisen teorian. Parhaita minulle ovat juuri tietokirjat, joita on myös käytännöölisempiä. Puhtaasta teoriasta tosin löytää ehkä apua vain tietynlainen luonne, ns tutkijaluonne. Kertomusten hyvä puoli on, että niitä on kiva lukea ja ne antavat välitöntä toivoa, kun samaistuu henkilöhahmoon. Tämä voi kuitenkin jäädä helposti myös pelkäksi lohduksi.
MInä en muuten ole lukenut varmaan yhtäkään selviytymistarinaa. tai odotas! Paulo Colheon "Veronica päättää kuolla" on selviytymistarina, ehkä Colheon paras kirja, ainakin parempi, kuin se alkemisti (no, siihen se colheo minulla jääkin).
Unia, ajatuksia, muistikuvia
Tuon niminen kirja, kirjoittanut C.G.Jung. Päähenkilö on muuan Carl Jung, joka seikkaillessaan löytää mm. piilotajunnan.Jotain
Dostojevski ja Kafka ovat tietenkin klassikoita. Minuun teki vaikutuksen englantilais-suomalaisen Neil Hardwickin "Hullun kirjoissa". Ei kylläkään ole romaani, vaan tositarina.Mie olen lukenut
Nicolas Evansin kirjoja, Hevoskuiskaaja ja The Loop, (olisko se suomennettuna Susi?) aika dramaatisoituja teoksia, mutta Evans kuvaa kauniisti erilaisia "henkisiä prosesseja", varsinkin ihmissuhteisiin liittyviä... Minua ovat koskettaneet.Sitten filosofiasta Timo Airaksisen Hulluuden houkutus ja Onnellisuuden opas, joita lueskelen tällä hetkellä.
Pimeän poika, kirjoittanut Dave Pelzer
Suosittelen kaikille, paitsi heikkohermoisille.Best seller
Seitsemän veljestä. Kirjoittanut Aleksis Kivi. Sinä kuvataan orpojen veljesten kasvukehitystä nuorukaisesta aikuiseksi.Toisenlaista tapaa, kuin median ja koulujärjestelmän tapaa suhtautua maailmaan, edustaa filosofi Jiddu (Juddi?) Khrisnamurti. Hänkään ei ole silti kaikessa oikeassa. Kritiikin perussanoma on silti hyvä.
Kaikki dekkarit
ja romaanit. Nämä on näin 1-vuotiaan tason takia, kun hän tutustuu vanhempiinsa. No, Raamattu sitten samantien, ei se onkin journalismi. Kertakäyttö romaaneista tällä hetkellä innostaa nuo Vares lyhennelmät kaupassa. Unni Lindell: Suruvaippa on ainakin hyvä kriminaalipsykologiselta tasolta (Sapo WSOY 2004)"Markuksella oli kaksi opettajaa, Sveinung ja Trine. Toisinaan he pitivät tunnin yhdessä, toisinaan yksin. Markus tunsi miten kaikki katsoivat häntä. Hän painoi päänsä. Sveinung Larsen tuli hänen luokseen, nosti hänet syliinsä ja piteli siinä. Kukaan ei nauranut. Sveinung oli vasta 23-vuotias. Markus piti hänestä kovasti. Hän tuoksui raikkaalta ilmalta ja saippualta. Hänellä oli kiharat vaaleat hiukset ja pienet pyöreät silmälasit ja aina farkut jalassa" Mikä tässä on niin väärin? Jännä nähdä miten tää netti vaikuttaa kirjallisuuteen, terve menoa fasismi.
Tervetuloa terve
keho, mieli ja sielu. KIrjallisuus on terveyttä, sun pitää ensteksi ymmärtää se. Samoin siniverisyys. Raikkautta ja elintilaa. Onko tämä Hare Krisnaa, traumaa vai seksuaalista kanssakäymistä Raamatun kanssa? Uskonto on aina trauma. Uskonnolliset eivät saa rajoittaa yhteiskuntaa pitämällä kirjailijaa psykoosissa. Onneksi on netti, johon nämä voi raapustaa. Tavoitteena terve mieli kirjailijalla Free lanceriin...Juhani Mattila
oli ainakin aivan liian väkivaltainen. Hän jätti huomiotta paitsi terapeuttisen "todellisen" suhteen, myös todellisen naiseuden keskittyen uupumukseen, jota on toden teolla vaikea hoitaa ilman pesäpallokenttää tai siniverisyyttä perheessä. Ei saisi koskaan luulla itsestään liikoja. "Muistelmani sisältävät klaustrofobisen liikuntakentän kaatuiluni kanssa. Päivät ja tunnit erosivat toisistaan upean näytelmän seurauksena,jota eläimetkin, linnut puissa, katselivat ajansaatossa muuttuen yhä hyväksyttävämmiksi." Elämä se on meillä muillakin... Siksi tällaista psykoterapeuttista suhdetta ei ole, jossa käytetään hyväksi jopa seminologista siitosta. Kirjailijatkin voisivat joskus elää oikeilla kansainvälisillä tukiviittomilla.Stendhal
Anna Kortelaisen kirjoittama " Hurmio - oireet, hoito, ennaltaehkäisy-Käsittelee monipuoilisesti Stendhalin syndroomaa; ihmisiä jotka saavat erilaisia kohtauksia taidenäyttely ja museokäyntien ym. taiteeseen liittyvän yhteydessä
ei tämäkään romaani
Käsittelee psykologiaa kylläkin...asia pohjalta. Hannu Lauerman; Usko Toivo ja Huijaus.Ei nyt ehkä varsinainen selviytymistarina, mutta hyvä kertomus ja monta näkökulmaa samassa teoksessa. Etenkin psykoanalyysista kiinnostuneelle, mutta myös muille :)
Sieppari ruispellossa, J.D Salinger
Kertoo nuoresta pojasta, joka on ollut kai psykiatrisessa hoidosa.En muista tarkkan, kun on niin pitkä aika kun luin sen.
-Franny ja Zooey elokuvana ehkä?
- - - -
narsistiset tulevat perhetyöntekijät ovat hekin tervetulleita - Narsismipalstalle. Sinne vaan olemaan ympäripyöreän kohtelias :) Tämä vastaus tuohon lokakuussa päivättyyn, mutta joskus tosiaankin hieman nyppäsee itse kullakin.......- - - -
Ja oma kirjasuositukseni on: Sementtipuutarha.Aivan mahtava kirja bipolaarihäiriöstä, skitsofreniasta ja skitsoaffektiivisesta häiriöstä.
Kuuntelen sitä parhaillaan äänikirjana ja suosittelen sitä kaikille, jotka haluavat ymmärtää, millainen sosiopaatti tai psykopaatti on lapsena ja miten hänen vanhempansa ovat ehkä saattaneet aiheuttaa tai vaikeuttaa ongelmaa suhteellaan toinen toisiinsa ja lapseensa. Kirja kertoo Kevinistä, joka tappoi monta luokkatoveriaan. En ole vielä edes puolivälissä, mutta haluaisin mainita kirjan, ennenkuin unohdan. Todella hyvin kirjoitettu ja herättää ajatuksia. Kyseessä on fiktio, mutta kirjoitettu hyvin todentuntuisesti.
Sinisilmä
Joanne Harrisin Sinisilmä. Ei varsinaisesti selviytymistarina ja päähenkilökin vaihtuu ajoittain (on jopa epäselvää, kuka loppujen lopuksi kukin on), mutta Internetin aikakaudella ehdottomasti lukemisen arvoinen.lukekaa
TAPA MINUT ÄITI. äidin kertomus kun tytär sairastuu anoreksiaan kirjottanut marianne käckö tai joku sellanen, hyvä kirja jos nyt voi niin sanoo tositapahtuma....toinen oli VAIENNETTU ANNA enkä suosittele herkille itellä meni kyllä yö unet ja jäin sitä muutenkin miettimään jotenkin no lukekaa itte nii tajuutte. tositarinaan perustuva. kertoo annasta jonka isäpuoli käytti tyttöä seksuaalisesti hyväkseen monta vuotta. kirjottanut elbie lötter.
MAYADA SADDAMIN VANKI otsikko kertoo jo paljon kirjottanut jean sasson
sitten oli joku kirjottajaa en muista mutta kirjan nimi oli MYYTY kertoo kahdesta tytöstä kun isä myy heidät vaimoiksi jonnekin karsee kirja mut siitä vaan sit oli jatko osa mut nimeä en muista. kaikki nää kirjat anto mulle ajattelemisen aiheita.
Paulo Coelho; Veronica päättää kuolla (oi miten hyvä!!!)
Joyce Carol Oates; Haudankaivajan tytär
Sofi Oksanen; Baby Jane
Paulo Coelho; Alkemisti (henkisen kirjallisuuden klassikko)
Psykoterapeutti Alice Millerin kirjat (Lahjakkaan lapsen draama), psykiatri Martti Paloheimon kirjat (Suomalaisen lapsuuden haavat) ja psykologi Tony Dunderfeltin kirjat (Voimavarana itsetuntemus) ovat hyvää psykologiapitoista luettavaa myös!
Anthony de Mello: Havahtuminen
Ihan toisenlainen, ei romaani, mutta tosi paljon ajatuksia herättävä on
Marko Hamilo, Luonnollisesti hullu
vähän niinkuin evoluutiopsykiatrista näkökulmaa mielen ilmiöihin. Tosi mukavia sanontoja, ei lainkaan tosikkomainen
Raamattua pyöritetään amuletin omaisesti kyseenalaistavalla keskustelumenetelmällä. Aaria-virheisiinkään se ei sovi. (kts. talvi, talvi, talvi, sota, sota, sota) Miksi saisit olla yhteiskuntana talvi, talvi, talvi, sota, sota, sota-psykologiaa? "Koska he eivät ole enää tässä uskossa"
"Mä en erota näitä"
Raamattua pyöritellään pakkotyö- ja orjatyölaitoksin frustraation ja lehmänä kävelyttämisen takia. Loukkaaminen: Sana näytös l. Fokusaatio "Ne haluaa varmaan itse antaa pois, koska eivät osaa intimiteettiä." "Vanhemmat joutuivat kokoajan myymään esikoislastaan, koska *kokonaisen' omaisuutensa eteen.
Koska he ovat vieraassa uskossa.
Vakoileminen on kristityn vapaus. Huomasin eilen, iltasella, kun päivä oli päättymässä ja aurinko laski mailleen, että mulle oli koulukotipaikka. Mitähän asiaa? No, ääh, PASKANTÄRKEÄÄ. Mitä asiaa mulle olikaan oikeasti perheestä? Esimerkiksi isän enosta, joka työskenteli oikeudessa ja jonka vaimo oli opettaja. Olisiko hänet palkattu sinne mun ruotsinkieliseksi syyttäjäksi? Liittyiköhän asia jotenkin natsismin omaksumiseen, en muista. Et siis vielä tunne tätä osa-aluetta: sääntö, oikeudenmukaisuus ja yhteiskunta.
Ateismiakin olen ajatellut ja heidän kohtalonomaista vapauttaan. Hyvä, huono vai kentie % -Teresa "Väestönsuojelu on mulle hyvä ja arvostettava asia." Valitettavasti se ei ole toiminut frustraatio ml. ja pl.
Haluatko kirjan diakonin poika jo valmiiksi?
"´Koska he ovat vieraassa uskossa" Sehän on koko Raamatun käännekohta. Mitä v****a sitten? Doremifasollasido- ei aina näytä niin selvästi tai selkeästi.
Se tarkoittaa piironkia, kuka ei erota näitä? "Koska he eivät ole tässä uskossa" Kuvittelet piironkia avuksesi ja ohjailet yhteiskuntaa. (kts. narsismi)
Mitään usko-kautta rantain-termejä ei saa muka käyttää. Mistä tämä kertoo, tynnyrilapsesta ja amalasta ja kamalasta. Miksi peilaudut oikeuteen? Miksi heijastut maailmankaikkeudessa?
Entä nainen, naiseus ja yliviivaus? Kela antaa jatkuvasti väärää tietoa intimiteetistä: MI-peruste
MIksi et ole Fokus on sanakirja-palvelussa, olet vasta perheessä ja perheellisyydessä? Do-ajatus
Tiesitkö, että Rauha-nimi luo mustalaisuutta? Oletettu hypoteesi, tulos päteminen... Tynnyrilapsen trilleri-ele voi olla yllättävän tuhoisa. Sol-kopioiminen Perhe ja perheellisyys eivät tule käytettäväksi tai kysymykseen. Nämä eivät koske mua inhimilliteetti ja humaniteetti-syistä
Mä en pysty vetämään Jumalkuvia: ikä, näkö, koko, ja sisin perusteet. Vakoileminen "Kaikki syyttää mua tästä, kaikki syyttelevät mua tästä!" Mitä muuta vakoileminen voisi olla, entä sukupuoli?
Mi-ajatuksesi avunannosta on tuhoisa. SH:n omainen tappaa aina kaikki. Mä olen ajatellut näin jo kauan...
Re-ajatus: Ehkä J.T, mitä väliä?
La: Ilmaisen diakonia työn teetättäminen
Näihin, piironkiin ja ajatuksiin liittyy hyvin vahvasti paisi sana defenssi ja kolmiulotteisuus.
Mä en pysty esittämään Jumalkuvia (kts. hammaslääkäri)
Termistö: Haista paska ja puhekieli
Teloitus vai pelastus-käsitteistö:
Keskustelun aihe maailmankaikkeudesta, miksi poimit taas lailla ja lääketieteellisesti ja lakisääteisesti.... Miksi saisit keskustella kummastakaan kuolemantuottamus ja katoamisilmoitus-perusteisesti? Se on vain kristinuskon oppijärjestelmä, maahanmuuttajan sopeuttaminen yhteiskuntaan ja kristinuskoon perustuva laki. (?) Ts. puhutaan omistamisesta, osoittamisesta ja ohjaamisesta. Mitä mielestänne sitten tulisi kuulua kuolemantuottamuksen ja katoamisilmoituksen piiriin? Coping-keinona on tällöin uhraava tai uhraaminen, ei lainkaan arvostettu ja pidetty tulevaisuus, todellisuus ja turvallisuus.
Jos joku muu on halunnut tuomariksi, niin mä en ole siitä alkuperäisen ajatuksen mukaan innostunut. terveisin: Peter. Myöskään mä henk.koht. en ole siitä koskaan innostunut, entä saako kysyä ja keskeyttää, että miksi on näin? Kuule ihan ristiäisten takia ei innostuta. Lääkärinlapsi ja kummius, haluatko tähänkin uhrin ja uhraamisen tai uhrauksen coping-keinoksi? Perhe on hyvä juttu ilman väkivaltaa, siis ilman frustraatiota, jonka takia myös sairaalan pelastuskäsiten on väärin. "Inhottava maailma, kun tutkitaan sitä. Mutta mä murskaan sen. Se on tämän hetkinen pakkomielle ja sääntö ja koko elämä." Mun mielestä jonkun pakkomielle on jatkuva vainoharhaisuus ja poimiminen ja etsiminen multa. Entä jos maailma murskaa mut yhden kivennäisveden tähden? Lex Palotie:"Kaikkien lakien tulisi pelastaa ihmishenkiää tai ainakin lisätä hyvinvointia." Lex Palotie ei ole näimmä edes päässyt pois pakkomielteistään, kohdistuen muhun, perusteella perhe- ja perheellisyys. Hän on pelkkä ilmaishuora, falsetissa ja siksi hieman liian sekaisin *nyttemmin* näytöksestä. Nyt emmin, tämä on tulevaisuus, todellisuus ja turvallisuus "akkusatiivi".
Takakansi: "Minusta ukki tykkää eniten maailmassa. Jos olen ukille kiltti, hän ei ikinä hylkää minua. hän tekee minut hyväksi, ukin tytöksi, ja minä lupaan aina olla ukille kiltti. Mutta silloin kun seison ympyrässä, ei ukki saa tulla."
Maria Peuran esikoisteos On rakkautes ääretön kertoo kuusivuotiaasta Saarasta, joka on viety kesäksi isovanhempiensa luokse, koska hänen vanhempansa eivät kykene hoitamaan häntä. Ukki on ainoa aikuinen, jonka Saara uskoo rakastavan häntä, ja juuri ukin väkivaltainen rakkaus ajaa Saaran fantasiamaailmaan ja syyllisyyteen. Saara kaipaa äitiään, mutta tämä ei pysty auttamaan, ja Saara jää ukin armoille. Ketään syyllistämättä Peura kutoo tiiviin, kauniin ja voimakkaan kertomuksen vaikeasta aiheesta, insestistä. Hän kirjoittaa lapsen luottamuksesta, riippuvaisuudesta ja tavoista selvitä. Peura on kirjoittanut ankaraasta aiheesta samalla kertaa sekä järkyttävän, että heleän kauniin teoksen
http://kirja.lasipalatsi.fi/index.php?option=com_phpshop&page=shop.browse&category_id=e7a92ef290b215fb5955a613de79e9f0&Itemid=84
http://p1.foorumi.info/krusader/viewforum.php?f=1
http://haku.helmet.fi/iii/encore/search?formids=target&lang=fin&suite=def&reservedids=lang%2Csuite&submitmode=&submitname=&target=aleksi+juvonen&submit.x=0&submit.y=0
- Eeva Särkkä: Seitsemän sisarta
- Flora Rheta Schreiber: Sybil
- Hervey M. Cleckley: Eevan kolmet kasvot
Varaa vaikka kirjastosta netin kautta.
Pohjoismainen trilleri parhaimmillaan! Palkitun tekijän psykologinen jännitystarina petoksen tuhoisista seurauksista.
Erittäin mielenkiintoinen ja mukaansatempaava.
Upea selviytymistarina ja hyviä esimerkkejä persoonallisuushäiriöistä.
Selviytymistarina .
Kirjoittaja on poistanut tämän viestin
Mua ärsyttää toi käytöstapoja omaamaton käskyttäminen nimettömällä keskustelupalstalla: "kertokaa!", "laittakaa!", "sanokaa!" - itse en ikinä kehtaisi tehdä aloitusta keskustelupalstalle, missä antaisin käskyjä siitä, että mitä nimettömään aloiutkseen vastaavien muka "pitäisi" sanoa. Eiks sulle himassas ole opetettu peruskäytöstapoja, sä aloittanut?
Kirjoittaja on poistanut tämän viestin
marko hautala -käärinliinat
En muista kirjailijan nime valitettavasti. On myös elokuvana; The Haunted Airman
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tyhmyyden_ylistys
Useampi romaaninsa käsittelee skitsofreniaa.
Sitten mielikuvituksen tuotetta: Hohto, s.King, Yksi lensi yli käen pesän.