Mitä ompelukoneita teillä?

Ehdoton peli! Kestävä, luotettava ja helppokäyttöinen, ja automatiikka jeesaa ei-niin-taitavaa ompelijaa. Surruttelen sillä farkkujen lahkeet, verhot, vaatteet ja kassit.

Olen käyttänyt konetta kahdeksan vuotta ja vain kerran huollattanut. Hyvin pelittää. Tyyris oli hankittaessa, mutta ei ole kaduttanut.

On mulla vanha saumurikin nurkassa, mutta käyttämättömänä. Ompelukoneella olen pärjännyt sen mitä on tarvinnut.

Ompelukoneena on 60-luvun alun saksalainen kone, joka ei täysmetallisena kulu eikä osaa mennä rikki. Sillä on ommeltu kaikkea teltasta ja nahkahousuista silkkipaitoihin ja hääpukuihin, ihan vain oman suvun tarpeisiin kyllä. En luovu tuosta koneesta ikinä.

Saumureita sen sijaan on tullut ja mennyt. Paras taitaa olla tuo tämänhetkinen, parikymmentä vuotta vanha nelilankainen Pfaff.

Bernina Record, ikää 22 vuotta. Kaksi kertaa ollut pikkuvika. Alusvaatteista toppahaalariin ommeltu. Aikanaan pyöri joka ikinen päivä, nykyään vähemmän. Saumuri vanha Eva. En erikoisemmin pidä, langankireys ollut aina ongelmana:( Ostaisin uuden Jukin, jos olisi enemmän aikaa.

vanha antiikkinen Singer (jostakin 1930-40 luvulta veikkaan, voi olla vanhempikin) - toimii loistavasti. Se ompelee kaikkea mahdollista nahasta ja paksuista farkuista alkaen. Toinen huippuhyvä koneeni on 50- tai 60-luvulta oleva Toyota. Molemmat ovat täysmetallisia (ja todella painavia) ja niistä löytyy perusompeleitten lisäksi myös käsivarainen kirjontapisto (jota käytän aika paljon) ja Toyotasta useampia erilaisia koruompeleitakin.

Joo, käytössä on myös Pfaff, en muista mikä, mutta taitaa olla Pfaffin ensimmäinen muovikuorinen kone, jossa on vielä vanha Singerin koneisto. Toimii myös erinomaisesti!

Nelilankasaumurina on ei niin hyvä Brotherin kone ja kolmilankasaumurikin löytyy nopeisiin töihin. Brotheriin on kyllä unelmahelppoa vaihtaa langat, mutta säätöjen kanssa saa olla tarkka. Ostaisin teollisuussaumurin (Jukin), jos olisi rahaa, Berninakin kiinnostaa.

Vaatteiden ompelu, käänteet. Hinta oli alle 200 euroa.

1. Husqvarna 2000, ostettu käytettynä Hesasta tyyriillä hinnalla (2000 mk joskus 1980 paikkeilla) kun ei kukaan edes maksua vastaan halunnut ommella jotain joskus kerran 10 vuodessa. Vähäistä on käyttö minulla. Joskus jotkut farkun lahkeet lyhentänyt yms.

2. Singer silinterikone joskus 1942 - 1947 välillä valmistettu. Ollut ensin suutarinverstaalla teollisuuskäytössä, sitten sivutoimisella suutarilla nelisenkymmentä vuotta. 9 ruuvia piti sorvata uutta (betoniraudasta) kun joko puuttui tai oli muuten vialla eikä olleet nykynormien mukaisia ja siksi ei saanut kaupasta. Vähäistä on käyttö - viimeksi lippalakkia korjasin.

3. Bernina-saumuri. Ostin uutena vaimolle, mutta kun muuttui exäksi, niin en antanut mukaan. Tyyriskin oli, taisi olla 3500 mk pitkälti toistakymmentä vuotta sitten. En tarvitse, joutaisi tuo poiskin...

Suoraommelkoneena vanha Dürkopp-teollisuusompelukone, saumurina (jota en tosin käytä juuri yhtään, koska on osittain sökönä) joku vanha Eva tms.

En enää ikinä osta kotiompelukonetta, koska ne ovat muovia, ja ompelu tapahtuu ylempänä kuin pöytätasossa, joka haittaa mielestäni todella paljon. Lisäksi ne ovat hitaita.

Kokemusta Husqvarnoista, parista vanhasta Evasta ja yhdestä Pfaffista ja Elnasta n. 1000 tuntia viimeisten 10v aikana. Olen myös huoltanut ja korjannut em. koneita aina tarpeen mukaan, joten tunnen asiaa jonkin verran syvällisemminkin.
Arvioita: Vanhat Husqvarnat ovat raskaita, laadukkaita ja luotettavia (vihreät koneet, Practica yms.), -70 luvun kulmikkaat (H 1600, H 3600 yms ) mekaniikaltaan erilaisia ja valitettavasti huonompia, pakkautuvat tosin näppärästi laatikkoonsa. H 2000 mekaniikaltaan hyvä kone, mutta elektroniikka polttaa vastuksia ja tekee koneesta vähän epäluotettavan, näistä löytyy tosin sitten erilaisia jousto-ompeleita, neula ylös-alas valinta yms. Erityisen arvokas ominaisuus tieyissä Husqvarnoissa on 1:5 alennusvaihde, joka moninkertaistaa koneen voiman ja helpottaa paljon tarkkuutta vaativia töitä. Näillä olen ommellut suurimman osan töistäni ok tuloksin.
Eva-merkillä on myyty mitä erlaisimpia koneita, italialaisista japanilaisiin. Ainakin vanha italialainen pöytäkone on korkealaatuinen, tosin hyvin painava, erikoisuutena muistaakseni 5mm ommelpituus, vain suora ommel ja siksak löytyvät. Vastikään huoltamani japanilainen Eva oli kauniskäyntinen mutta ompelupöytä vähän heppoinen ja pieni, muovinen tarvikelaatikko osanaan!
Pfaff on tunnetusti korkealaatuinen, roskiksista pelastamaani mallia 360 käytetty kai teollisuuskoneenakin. Kone on laadultaan verrattavissa vanhoihin Husqvarnoihin, ompelupöydän taittuva mekanismi ja lukuisat muunneltavat koruompeleet erikoisuuksinaan.
Singereistä muutamat italialaiset ovat epäilyttävän näköisiä muovitekeleitä näistä olen pysynyt erossa, Elna ok laatuinen - taisi olla sveitsiläinen kone.
Lyhyesti: jos et tarvitse jousto- tai koruompeleita vanha mekaaninen kone on luotettavin, Pfaff ja Husqvarna tuntemistani parhaat, pätee kai uudemmissakin koneissa

Multa löytyy kohta 48v vanha Eva, "vanha rouva" on hyvässä kunnossa edelleen.
Koska en ole mikään varsinainen ompelijatar, käytän sitä vain verhojen ja lahkeiden lyhennykseen, tyynynpäällisten ompeluun ja kaikenlaiseen korjautyöhön ja sujuvasti pelittää;)

Mä käytän ja suosittelen lämmöllä Bernina koneita. Itselläni on Bernina 1008 ja tosi tyytyväinen koneeseeni. Ompelen sillä verhoja, tyynypäällisiä ja pehmoleluja etupäässä. kone on helppo langoittaa ja toimii ninkuin haluan. Täyttää täysin tarpeeni. Kone on ollut mulla useamman vuoden.

Minulla on vanha sähköistetty Anker. Painaa kuin synti ja hankala ottaa kaapista. Puolaa on hankala käsitellä, koska alla oleva puurunko tahtoo nosta pystyyn kun avaa sen alaosan koneen taaksepäin kaatamalla. Neuloja saa ostettua vielä erikoisliikeistä. Ovat pyöreällä kannalla ja hieman pidempiä. Korjasin koneen ja sain sen alapuolen synkrooniin. Sitoo nyt hyvin paksutkin materiaalit. Väri on musta ja luultavati jostkin 20-40 livulta ja ehkä jälkeenpäin sähköistetty ompelukonemoottorilla. En henno luopua, koska toimii mainiosti vaikka on aika hankala ottaa tarvittaessa esille kaapista. Tulee samalla bodattua. Perheen naisväki ei oikein jaksa sitä ottaaa esille. Enimmäkseen on ommeltu verhoja ja housunkorjauksia. Anker on hyvä kone ja jos säilyttää lämpimissä sisätiloissa kestää takuulla isältä pojalle tai tyttärelle.

Mulla PFAFF Varimatic 6091 ostettu joskus 20v. sitten. Sanoi myyjä silloin jotain että on viimisiä kun tekevät sisuskalut kestävämmästä materiaalista; oli tulossa muovisempaa versiota. Toiminut kuin unelma ja riittää moninaisiin tarpeisiin. Paksut farkkutaitteetkin onnistuu.

Saumurikin on tuolla pölyttymässä, BERNINA 2500DCE. Se palveli aikansa ja maksoi itsensä nopeasti pois kun joustavaa liikunnallista vaatetta tarvitsin. Sekin on ikäluokaltaan melkein 20v. On sillä tullut ommeltua muutakin, mutta tuntuu niin vaivalloiselta kaivaa se esiin ja laittaa kuntoon sekä muistaa miten homma toimikaan, että tyydyn yleensä Varimatic:iini vaikka saumurilla tuliskin kauniimpaa jälkeä.

pfaff tipmatic 6120, kiva yleiskone .
singer centenial 201, vanha, toimii kuin unelma.
elize ef4-595-50 kolmilankasaumuri.
vaatteiden korjausta ja verhojen tekoa sekä mitä tuleekaan vastaan.

.Hei, olisikohan nakamuralla tuon Elizen käyttöohjetta??. Meillä kone muttei opaskirjaa... [email protected]

Mulla on Brotherin innovis 900. Toimii ja kivoja extra juttujakin saa tehtyä... Joskus kun köyhtymästä lakkaan hankin Huskun brodeeravan, jossa kunnollinen broderaaus ala... Nyt vaan 10x10, mutta saa silläkin kaikkee pientä kivaa tehtyä.

Edellinenkin kone oli Brother ja ihan hyvä peli sekin oli... hinta/laatu ihan kohdillaan...