Glen of imaalinterrieri..

Glennejä ei ilmeisesti ole ihan niin paljon, mutta rotu on kiinnostava ja minunkin "ehkä"-listalla. Joten kiinnostuneena ootan että saat vastauksia.

Hienoa huomata, että kiinostusta glennejä kohtaan löytyy. Itselläni on puolitoista vuotias glennityttö ja voin sydämmellisesti suositella muillekin. Glenni on tosiaan terrieriksi rauhallinen, siinä on terrierimäistä vilkkautta ja leikkisyyttä, mutta se myös rakastaa makoilua sohvalla ja ihmisten läheisyyttä. Glenni leimaantuu nopeasti ja todella vahvasti omaan "laumaansa" ja sen huomaa sen käytösestä erittäin selvästi, välillä tuntuu ettei meinaa päästä roskia viemään ettei meidän tytölle tulisi ikävä. Glenni oppii temppuja ihan hyvin, mutta kovapäisyydeltään ei niitä ole aina valmis tekemään, tämän takia on tärkeää, että glennejen on "ansaittava" aina huomio ja ruokansa, pieni tehtävä ennen ruoan antamista tai ulos lähtöä on aina paikallaan. Ihmisten kanssa ne tulevat erittäin hyvin toimeen niin aikuisten kuin lapsienkin. Koiran voi laittaa melkein solmuun ja silti häntä vaan iloisesti heiluu, muiden koirien kanssa varsinkin uroksilla tuntuu olevan vähän egoilua välillä. Tarpeen vaatiessa glenni ei anna tuumaakaan periksi toiselle koiralle, mutta tässäkin on tietysti paljon tekemistä sillä miten koira on kasvatettu ja mihin se on tottunut. Meillä ei ole ollut normaalista poikkeavia ongelma tilanteita muiden koirien kanssa. Meillä tuntuu tuota pentuvaihdetta vielä kestävän, mutta pahempi tuhoamisia ei ole tapahtunut... tai mitänyt sohvaa, kenkiä, kaukosäätimiä..., mutta kun ottaa koiran pennun niihin pitää varautua. paljon voi myös vaikuttaa sillä miten jättää tavaroita ja leluja koiran yksin jäädessä...
Itse en ole hetkeäkään katunut sitä, että valitsin glennin koirani roduksi vaan se on osoittunut minulle sopivaksi roduksi, sen kanssa on kiva päivällä touhuta ja leikkiä ja illan tullen siirtyä sohvalle löhöilemään rapsuttelemaan.