Arvoköyhää Kiasma-kaaosta

Tuossa listassasi oli sukulaiseni,v ähän kokeneempi taiteilija kuin itse. Noiden nykytaiteilijoiden joukossa.

Olen kuitenkin sitä mieltä että nykyään tehdään taidetta aika vaatimattomalla tsolla ja syy on osaksi se, että tääll taiteilijat "rankataan" muiden arvojen kuin kykyjen perusteella. Ajat ovat kuitenkin muuttumassa ja yksi hyvä osoitus tästä on Bengt Arelin kommentit tuossa aiemmin Suomen kuvataide-elämästä. Kyseisenkaltaisia kommentteja ei ns. virallisten tahojen suunnasta ole aiemmin kuultu. Johtuu siitä että nämä viralliset tahotkin on valittu samoista porukoista.

lisäisin vielä, että muilla taiteenaloilla Suomalaiset taiteilijat ovat maailman huippua, mutta kuvataiteen alaalla täältä on lähes mahdoton ponnistaa. Mutta onneksi rajat ovat avoinna..

Taiteilija.. kirjoitti:

Tuossa listassasi oli sukulaiseni,v ähän kokeneempi taiteilija kuin itse. Noiden nykytaiteilijoiden joukossa.

Olen kuitenkin sitä mieltä että nykyään tehdään taidetta aika vaatimattomalla tsolla ja syy on osaksi se, että tääll taiteilijat "rankataan" muiden arvojen kuin kykyjen perusteella. Ajat ovat kuitenkin muuttumassa ja yksi hyvä osoitus tästä on Bengt Arelin kommentit tuossa aiemmin Suomen kuvataide-elämästä. Kyseisenkaltaisia kommentteja ei ns. virallisten tahojen suunnasta ole aiemmin kuultu. Johtuu siitä että nämä viralliset tahotkin on valittu samoista porukoista.

lisäisin vielä, että muilla taiteenaloilla Suomalaiset taiteilijat ovat maailman huippua, mutta kuvataiteen alaalla täältä on lähes mahdoton ponnistaa. Mutta onneksi rajat ovat avoinna..

Lue lisää

"lisäisin vielä, että muilla taiteenaloilla Suomalaiset taiteilijat ovat maailman huippua, mutta kuvataiteen alaalla täältä on lähes mahdoton ponnistaa. Mutta onneksi rajat ovat avoinna.."

...näin, meillä on kaikilla aloilla omat huippumme maailmalla. Niin myös taidealoilla, paitsi juuri mainitsemallasi kuvataidealalla, koska taidemaailman sisäpiirin tarkoituskaan ei ole ollut tukea lahjakkuuksia ja viedä maamme kuvataidetta tosissaan eteenpäin myös maailmalle. Vaan tarkoituskin on ollut tukea mitäänsanomatonta ja kuvaamatonta taidetta ja pitää vain taidealan valta sisäpiirillä.

Siksi juuri Palmun menestys on ollut virallisen taiteen kentälle niin kova pala, että hänen uraansa on virallisten mestarimustamaalaajien joukosta yritetty tuhota kaikilla keinoilla. Sen sijaan että olisi tuettu sellaista taiteilijaa, jonka mahdollisuudet pärjätä myös maailmalla olisivat erinomaiset.

Ja ilman muuta taiteilijan kannattaa yrittää ulkomaille, kotimaan taidealan virallisten piirien halvaannuttamien areenoiden ulkopuolelle.

Taiteilija.. kirjoitti:

Tuossa listassasi oli sukulaiseni,v ähän kokeneempi taiteilija kuin itse. Noiden nykytaiteilijoiden joukossa.

Olen kuitenkin sitä mieltä että nykyään tehdään taidetta aika vaatimattomalla tsolla ja syy on osaksi se, että tääll taiteilijat "rankataan" muiden arvojen kuin kykyjen perusteella. Ajat ovat kuitenkin muuttumassa ja yksi hyvä osoitus tästä on Bengt Arelin kommentit tuossa aiemmin Suomen kuvataide-elämästä. Kyseisenkaltaisia kommentteja ei ns. virallisten tahojen suunnasta ole aiemmin kuultu. Johtuu siitä että nämä viralliset tahotkin on valittu samoista porukoista.

lisäisin vielä, että muilla taiteenaloilla Suomalaiset taiteilijat ovat maailman huippua, mutta kuvataiteen alaalla täältä on lähes mahdoton ponnistaa. Mutta onneksi rajat ovat avoinna..

Lue lisää

iekstistäsi viimeisen eli "...., että muilla taiteenaloilla Suomalaiset taiteilijat ovat maailman huippua, mutta kuvataiteen alaalla täältä on lähes mahdoton ponnistaa. Mutta onneksi rajat ovat avoinna."

Tämä ei koske vain Suomea vaan kaikkia pieniä, syrjässä olevia pieniä valtioita. Eipä noita ole muistakaan pohjoismaista, ei juuri Belgiasta, Hollannista, Sveitsistä tai Itä-Euroopan ex-satelliittivaltioista. Ei, elleivät muuta pysyvästi riittävän suuren asukas-, talous- ja kulttuuripohjan maihin. Euroopassa on oltava Englannissa, Ranskassa, Saksassa, Espanjassa ja nyt myös Venäjällä, omattava hyvä kansainvälinen agentti ja osallistuttava aktiivisesti kansainväliseen taidesirkukseen. Ajan henkeä ei voi aistia periferiassa, mukaan on päästävä muutoksen aallonharjan etupuolelle, haistettava ajoissa uudet tuulet. Paikallisella suuruudella on harvoin mitään arvoa muualla.

Ja sitten alkuosaan tekstiä eli "....nykyään tehdään taidetta aika vaatimattomalla tasolla ja syy on osaksi se, että täällä taiteilijat "rankataan" muiden arvojen kuin kykyjen perusteella"

Käytät sanontaa vaatimaton taso, joka on niin moniselitteinen, että nuo kaksi sanaa pelkästään eivät kerro mitä tarkoitat. Jotta voisi edes yrittää vastata, pitäisi olla vertailukohtia: kehen verrattuna, millaiseen verrattuna, millaisella mittarilla mitattuna (vaikka sellaisia mittareita ei todellsiuudessa taida ollakaan)? Mielestäni Suomessa on Ahtilan ohella pari kolme maailmantason kuvataiteilijaa, joilta kuitenkin puuttuvat nuo em. edellytykset ja tarvittavat resurssit.

Toistat myös täälläkin alati kuultua "viralliset tahot"- termiä. Nyt puhutussa yhteydessä sille voi nostaa koipea kuin koira, ei niistä ole ollut apua muusikoille, kirjailijoille eikä tanssijoillekaan. Kaikki lähtee ja riippuu vain ja ainoastaan taiteilijasta ja hänen kyvystään assimiloitua kansainväliseen taidemaailmaan. Uskon vanhaan sanontaan, että todellista lahjakkuutta on mahdotonta peittää, ja se panee epäilemään, että tarvittavaa lahjakkuutta ei tänne synny tavan takaa.

ilpittore kirjoitti:

iekstistäsi viimeisen eli "...., että muilla taiteenaloilla Suomalaiset taiteilijat ovat maailman huippua, mutta kuvataiteen alaalla täältä on lähes mahdoton ponnistaa. Mutta onneksi rajat ovat avoinna."

Tämä ei koske vain Suomea vaan kaikkia pieniä, syrjässä olevia pieniä valtioita. Eipä noita ole muistakaan pohjoismaista, ei juuri Belgiasta, Hollannista, Sveitsistä tai Itä-Euroopan ex-satelliittivaltioista. Ei, elleivät muuta pysyvästi riittävän suuren asukas-, talous- ja kulttuuripohjan maihin. Euroopassa on oltava Englannissa, Ranskassa, Saksassa, Espanjassa ja nyt myös Venäjällä, omattava hyvä kansainvälinen agentti ja osallistuttava aktiivisesti kansainväliseen taidesirkukseen. Ajan henkeä ei voi aistia periferiassa, mukaan on päästävä muutoksen aallonharjan etupuolelle, haistettava ajoissa uudet tuulet. Paikallisella suuruudella on harvoin mitään arvoa muualla.

Ja sitten alkuosaan tekstiä eli "....nykyään tehdään taidetta aika vaatimattomalla tasolla ja syy on osaksi se, että täällä taiteilijat "rankataan" muiden arvojen kuin kykyjen perusteella"

Käytät sanontaa vaatimaton taso, joka on niin moniselitteinen, että nuo kaksi sanaa pelkästään eivät kerro mitä tarkoitat. Jotta voisi edes yrittää vastata, pitäisi olla vertailukohtia: kehen verrattuna, millaiseen verrattuna, millaisella mittarilla mitattuna (vaikka sellaisia mittareita ei todellsiuudessa taida ollakaan)? Mielestäni Suomessa on Ahtilan ohella pari kolme maailmantason kuvataiteilijaa, joilta kuitenkin puuttuvat nuo em. edellytykset ja tarvittavat resurssit.

Toistat myös täälläkin alati kuultua "viralliset tahot"- termiä. Nyt puhutussa yhteydessä sille voi nostaa koipea kuin koira, ei niistä ole ollut apua muusikoille, kirjailijoille eikä tanssijoillekaan. Kaikki lähtee ja riippuu vain ja ainoastaan taiteilijasta ja hänen kyvystään assimiloitua kansainväliseen taidemaailmaan. Uskon vanhaan sanontaan, että todellista lahjakkuutta on mahdotonta peittää, ja se panee epäilemään, että tarvittavaa lahjakkuutta ei tänne synny tavan takaa.

Lue lisää

"Uskon vanhaan sanontaan, että todellista lahjakkuutta on mahdotonta peittää, ja se panee epäilemään, että tarvittavaa lahjakkuutta ei tänne synny tavan takaa."

Minäkin uskon että todellista lahjakkuutta on mahdotonta peittää, eikä lahjakkuutta myös synny tavan takaa. Mutta pitkään suomen taidemaailmaa seuranneena olen sitä mieltä että todellisia lahjakkuuksia ei meillä tueta, vaan pikemminkin tasapäistävässä ja ikuisen konsensuksen maassa lahjakkuus pyritään sammuttamaan ja tukahduttamaan.

Maammehan on saanut paljon kiitosta pisa tutkimuksissa, joissa mitataan koululaisten keskiarvoa. Mutta se mistä maamme on saanut moitteita on juuri erityislahjakkaiden asemasta, heitä ei tueta eikä heille anneta tarvittavia mahdollisuuksia.

;;;;;;;; kirjoitti:

"Uskon vanhaan sanontaan, että todellista lahjakkuutta on mahdotonta peittää, ja se panee epäilemään, että tarvittavaa lahjakkuutta ei tänne synny tavan takaa."

Minäkin uskon että todellista lahjakkuutta on mahdotonta peittää, eikä lahjakkuutta myös synny tavan takaa. Mutta pitkään suomen taidemaailmaa seuranneena olen sitä mieltä että todellisia lahjakkuuksia ei meillä tueta, vaan pikemminkin tasapäistävässä ja ikuisen konsensuksen maassa lahjakkuus pyritään sammuttamaan ja tukahduttamaan.

Maammehan on saanut paljon kiitosta pisa tutkimuksissa, joissa mitataan koululaisten keskiarvoa. Mutta se mistä maamme on saanut moitteita on juuri erityislahjakkaiden asemasta, heitä ei tueta eikä heille anneta tarvittavia mahdollisuuksia.

Lue lisää

oppilaitosjärjestelmä on omaksunut peruskoulun ala-asteelta lähtien idean "kaikille samat mahdollisuudet". Se on humaani asenne ja lähtökohdiltaan oikea mutta unohtaa ihmisten eri ominaisuuksien noudattavan normaalijakaumaa, jota Gaussin käyrä kuvaa. Aineksen "huonomman" pään auttamiseksi on koululaitoksessa yritetty saada erilaisia apukeinoja mutta "parempi" pää on jätetty oman onnensa nojaan. Yhteiskuntaa ei kuitenkaan voi tasapäistää, synnynnäiset ominaisuudet ovat erilaisia ja sellaisina ne pysyvät.

Näyttää kuitenkin siltä, että tästä nuoruusvuosien laiminlyönnistä huolimatta erityislahjakkuudet kuitenkin saavuttavat ominaisuuksiensa edellyttämän tason joskin ajallisesti viivästyneenä. Sen perusteella voisi päätellä, että myöhemminkään erityistukea ei lahjakkaille tarvita, he raivaavat joka tapauksessa itse tiensä. Vierastan vahvasti ajatusta, että yhteiskunnan olisi aina oltava erityisesti tukemassa esimerkiksi taiteilijoita, mutta olemassa olevia resursseja ja mahdollisuuksia on annettava silloin, kun nähdään, että niiden panos/tuotos-suhde on selvästi kannattava.

ilpittore kirjoitti:

oppilaitosjärjestelmä on omaksunut peruskoulun ala-asteelta lähtien idean "kaikille samat mahdollisuudet". Se on humaani asenne ja lähtökohdiltaan oikea mutta unohtaa ihmisten eri ominaisuuksien noudattavan normaalijakaumaa, jota Gaussin käyrä kuvaa. Aineksen "huonomman" pään auttamiseksi on koululaitoksessa yritetty saada erilaisia apukeinoja mutta "parempi" pää on jätetty oman onnensa nojaan. Yhteiskuntaa ei kuitenkaan voi tasapäistää, synnynnäiset ominaisuudet ovat erilaisia ja sellaisina ne pysyvät.

Näyttää kuitenkin siltä, että tästä nuoruusvuosien laiminlyönnistä huolimatta erityislahjakkuudet kuitenkin saavuttavat ominaisuuksiensa edellyttämän tason joskin ajallisesti viivästyneenä. Sen perusteella voisi päätellä, että myöhemminkään erityistukea ei lahjakkaille tarvita, he raivaavat joka tapauksessa itse tiensä. Vierastan vahvasti ajatusta, että yhteiskunnan olisi aina oltava erityisesti tukemassa esimerkiksi taiteilijoita, mutta olemassa olevia resursseja ja mahdollisuuksia on annettava silloin, kun nähdään, että niiden panos/tuotos-suhde on selvästi kannattava.

Lue lisää

"Näyttää kuitenkin siltä, että tästä nuoruusvuosien laiminlyönnistä huolimatta erityislahjakkuudet kuitenkin saavuttavat ominaisuuksiensa edellyttämän tason joskin ajallisesti viivästyneenä. Sen perusteella voisi päätellä, että myöhemminkään erityistukea ei lahjakkaille tarvita, he raivaavat joka tapauksessa itse tiensä.!

...asiasta olen eri mieltä, kaikilla erityislahjakkuuksilla ei ole voimia ja kykyjä taistella systeemiä vastaan ja näin ollen suuri osa lahjakkuudesta jää käyttämättä, koska sitä ei osata tukea ja kannustaa oikeaan suuntaan. Siksi meillä esimerkiksi yrittäjyys on länsieuroopan matalinta.

Taiteen alalla tämä näkyy poikkeuksetta selvemmin kuin millään muulla alalla, koska alaa on vuosikymmenet vaivannut sisäpiirin sisäsiittoisuus, jonka avulla esimerkiksi nepotismin, takamuksen nuolemisen tai oikeiden mielipiteiden avulla pääsee paljon pidemmälle kuin lahjakkuudella virallisen taiteen puolella.

Koko taidealaa vaivaava sairaus ei ole paranemaan päin, vaikka lääke on keksitty jo ajat sitten. Koska lääkkeen käyttö poistaisi nykyisen sisäsiittoisen sisäpiirin vallan.

"Paikallaan polkevat vain taantuneet yksilöt, olipa sitten kyse taiteesta, tieteestä tai tekniikasta. Ihmisluontoon on ilmeisesti evolution mukana tullut kyky ja halu uudistua myös henkisesti." (Ilpittore)

Kehitys, uudistuminen ja edistys ovat eri asioita, lähtökohdista ja kontekstista riippuen.
Esimerkiksi henkinen pahoinvointi kehittyessään johtaa uupumiseen, uudistuessaan taantumiseen ja edistyessään toipumiseen (jos edistyksen päämääränä pidetään hyvinvointia).

Nämä eivät siis ole mitään itseisarvoja (kuten "ihmisen kehitys"), vaan edellyttävät tiettyä oletettua alkupistettä tai -tilaa ja toiseksi selviä kriteerejä, joilla mitataan kehitystä tai edistystä sen mukaan, mitä näiden päämääränä pidetään.

Mielestäni ei ole nähtävissä mitään näyttöä esim. ihmisen henkisestä "kehityksestä" ta "edistymisestä", jos mittapuuna pidetään eettisiä arvoja, kuten rehellisyyttä, luotettavuutta, kykyä pysyviin ihmissuhteisiin, lähimmäisestä välittämiseen jne. Teknisen ja tiedollisen puolen edistyminen on ollut huimaa, mutta se on tullut muassaan vain entistä suuremmat valmiudet toisten riistämiseen, tuhoamiseen (1900-luku on ollut keskiaikaakin pimeämpi vuosisata ihmiskunnan historiassa maailmansotineen, atomnipommeineen, kansanmurhineen, luonnon tuhoamisineen, jne - tämä ei puhu ihmiskunnen "edistyksestä" tai "kehityksestä") - ihmisen todellinen käyttäytyvä oma minä ei siis näytä kehittyneen mihinkään, vaan pikemmin taantuneen.

Mitä taide sitten kuvastaa - tätä kaikkea, enkä pidä nykytaidetta läpeensä mätänä, esimerkkinä ryijytaiteilija Sonja Salomäen loistavat luovat teokset citymaisemista ryijyiksi kudottuina.

Taiteessa on minun nähdäkseni edelleenkin syvimmältään kyse etiikasta, josta estetiikan taju kumpuaa - ja sitä monenkirjavaa rumuutta, jota myös taiteeksi nimitetään, voinee ymmärtää myös tältä pohjalta.

aikio kirjoitti:

"Paikallaan polkevat vain taantuneet yksilöt, olipa sitten kyse taiteesta, tieteestä tai tekniikasta. Ihmisluontoon on ilmeisesti evolution mukana tullut kyky ja halu uudistua myös henkisesti." (Ilpittore)

Kehitys, uudistuminen ja edistys ovat eri asioita, lähtökohdista ja kontekstista riippuen.
Esimerkiksi henkinen pahoinvointi kehittyessään johtaa uupumiseen, uudistuessaan taantumiseen ja edistyessään toipumiseen (jos edistyksen päämääränä pidetään hyvinvointia).

Nämä eivät siis ole mitään itseisarvoja (kuten "ihmisen kehitys"), vaan edellyttävät tiettyä oletettua alkupistettä tai -tilaa ja toiseksi selviä kriteerejä, joilla mitataan kehitystä tai edistystä sen mukaan, mitä näiden päämääränä pidetään.

Mielestäni ei ole nähtävissä mitään näyttöä esim. ihmisen henkisestä "kehityksestä" ta "edistymisestä", jos mittapuuna pidetään eettisiä arvoja, kuten rehellisyyttä, luotettavuutta, kykyä pysyviin ihmissuhteisiin, lähimmäisestä välittämiseen jne. Teknisen ja tiedollisen puolen edistyminen on ollut huimaa, mutta se on tullut muassaan vain entistä suuremmat valmiudet toisten riistämiseen, tuhoamiseen (1900-luku on ollut keskiaikaakin pimeämpi vuosisata ihmiskunnan historiassa maailmansotineen, atomnipommeineen, kansanmurhineen, luonnon tuhoamisineen, jne - tämä ei puhu ihmiskunnen "edistyksestä" tai "kehityksestä") - ihmisen todellinen käyttäytyvä oma minä ei siis näytä kehittyneen mihinkään, vaan pikemmin taantuneen.

Mitä taide sitten kuvastaa - tätä kaikkea, enkä pidä nykytaidetta läpeensä mätänä, esimerkkinä ryijytaiteilija Sonja Salomäen loistavat luovat teokset citymaisemista ryijyiksi kudottuina.

Taiteessa on minun nähdäkseni edelleenkin syvimmältään kyse etiikasta, josta estetiikan taju kumpuaa - ja sitä monenkirjavaa rumuutta, jota myös taiteeksi nimitetään, voinee ymmärtää myös tältä pohjalta.

Lue lisää

mieltä kanssasi, mutta muutama huomautus sivuseikkoihin. Kirjoitat

"Kehitys, uudistuminen ja edistys ovat eri asioita, lähtökohdista ja kontekstista riippuen. "

Mielestäni näitä kolmea sanaa käytetään yleisesti hyvin huolettomasti, tarkoituksellisesti harhauttavasti ja myös peräti väärin.

Kehitys voi olla joko positiivista tai negatiivista, esimerkiksi masennus voi kehittyä joko hyvään tai huonoon suuntaan. Siksi sana kehittyä, ollakseen merkitykseltään tarkka, tarvitsee usein lisämääreen/määreitä. Edistys on päsääntöisesti positiivinen, paremman ilmaus. Kuitenkin myös pahat asiat kuten vaikea sairaus tai väkivalta voivat edistyä, jolloin kehitys on ei toivottua.

Uudistuminen onkin vaikempaa määritellä. Sana on selkeä silloin, kun sitä käytetään toistuvan synonyyminä, esim. jo parantunut sairaus uudisti. Sitä käytetään kuitenkin myös tarkottamaan entisen korvaamisessa osittain tai kokonaan uudella, jolloin tulkintojen märä voi olla todella suuri. Tällöin on lisämääreiden tarve jälleen ilmeinen. Siksi kaikissa em. sanojen yhteydessä on, kuten totesit, lähtökohdan tiedostaminen välttämätön.

Yhdyn näkemykseesi ihmisen henkisestä kehittymisestä siinä, että olennaisia muutoksia ei ole tapahtunut tuhansin vuosiin. Yhdyn myös loppukaneettiisi

"Taiteessa on minun nähdäkseni edelleenkin syvimmältään kyse etiikasta, josta estetiikan taju kumpuaa - ja sitä monenkirjavaa rumuutta, jota myös taiteeksi nimitetään, voinee ymmärtää myös tältä pohjalta."

sillä varauksella, että erityisesti nykytaiteen (contemporay art) kokemiseen liittyy vahvasti tunteen (estetiikka) ohella äly (ratio), taide voi olla sekä esteettinen että rationaalinen kokemus.