koirakompromissi?

Kiitos hennia vastauksestasi, ongelma on se, etten pidä koirista. Voiko kuvio toimia, jossa toinen ei pidä koirista ja toinen ei voi elää ilman niitä? Tiedän, että tuosta kouluttamisesta tulee ainakin riesa..

paspartuu9 kirjoitti:

Kiitos hennia vastauksestasi, ongelma on se, etten pidä koirista. Voiko kuvio toimia, jossa toinen ei pidä koirista ja toinen ei voi elää ilman niitä? Tiedän, että tuosta kouluttamisesta tulee ainakin riesa..

Lue lisää

Mielestäni koiranhankinnan pitäisi olla molempien (=koko perheen) yhteinen projekti, se on niin iso asia ettei elämä jatku sen jälkeen entisellään. Koira on perheenjäsen, ei mikään nurkassa nököttävä patsas. Pennun pissat ja kakat on korjattava, sitä on opetettava sisäsiistiksi alussa, ja meillä siinä riitti hommaa koko nelihenkiselle perheelle. En ymmärrä puolisosi ajattelutapaa, ellei taustalla ole ajatus, että kiinnyt siihen ja alat myöhemmin hoitaa sitä myös. Hetken kuluttua kuljeskelet ulkona koira narun nokassa, kun toinen ei ehdi, on menoja. Tai on väsynyt/sairas, ei jaksa. Ei sitä voi vieressäkään katsella, kun koira vääntää pökäleet eteisen matolle. Hajusta puhumattakaan...

Olen kyllä kuullut tapauksista, että koiria inhoava ihminen on kääntänyt takkinsa, kun on tutustunut hurmaavaan lajin edustajaan, ja kohta niitä on ollut kodissa useampikin :)

paspartuu9 kirjoitti:

Kiitos hennia vastauksestasi, ongelma on se, etten pidä koirista. Voiko kuvio toimia, jossa toinen ei pidä koirista ja toinen ei voi elää ilman niitä? Tiedän, että tuosta kouluttamisesta tulee ainakin riesa..

Lue lisää

niii in kyllä se ongelmia voi tehdä koska jos et miellä koiria mukavaksi ja hermostut niihin ja vaimoosi niin siitä lähtee nopeasti ikävä kierre ja kaikki perheessä voi huonosti..koirat vaistoaa asioita hyvin ja varsinkin kodin jännitteisyyden..
miten ottaisit tuon ettei koirat käyttäydy hyvin ja vahinkoja sattuu? Jos pystyt sulkemaan silmäsi epäkohdilta joita koira aiheuttaa ja niitä tulee ilman jännittymistä hermoilua hermostumista niin toimii silloin koira oppii ettei tuo välitä ja jättää rauhaan. Mutta muuten tuhoon tuomittu juttu..mutta on julmaa ettei aikuinen vaimosi voisi ottaa koiraa koska on eläinrakas olisi vähän kuin amputoisit hänet..että okei tuosta pidän ja tuosta en eli tuo pois..

mistä asiasta et pidä koirissa..sano ihan rehellisesti älä vastaa kaikki vaan erittele niin ehkä pystyn hakemaan kompromissiä? ja voisitko pitää jostain tietystä rodusta tai rodun ominaisuudesta?

hennia29 kirjoitti:

niii in kyllä se ongelmia voi tehdä koska jos et miellä koiria mukavaksi ja hermostut niihin ja vaimoosi niin siitä lähtee nopeasti ikävä kierre ja kaikki perheessä voi huonosti..koirat vaistoaa asioita hyvin ja varsinkin kodin jännitteisyyden..
miten ottaisit tuon ettei koirat käyttäydy hyvin ja vahinkoja sattuu? Jos pystyt sulkemaan silmäsi epäkohdilta joita koira aiheuttaa ja niitä tulee ilman jännittymistä hermoilua hermostumista niin toimii silloin koira oppii ettei tuo välitä ja jättää rauhaan. Mutta muuten tuhoon tuomittu juttu..mutta on julmaa ettei aikuinen vaimosi voisi ottaa koiraa koska on eläinrakas olisi vähän kuin amputoisit hänet..että okei tuosta pidän ja tuosta en eli tuo pois..

mistä asiasta et pidä koirissa..sano ihan rehellisesti älä vastaa kaikki vaan erittele niin ehkä pystyn hakemaan kompromissiä? ja voisitko pitää jostain tietystä rodusta tai rodun ominaisuudesta?

Lue lisää

lisään vielä että meillä koira on nykyisin minun ja minä huollan sen täysin..aviopuolisoni ei hoida koiraa mutta sietää sen ja olisi varmasti kiitollinen jos olisin hankkinut vain posliinikoiran ..;)

aikoinaan tosin hankinta oli yhteinen koska halusi tehdä minulle mieliksi (parisuhteen ruusuisia unelmia ja pesäntekoa ;) )ja itse asiassa maksoikin koiran jonka sitten luovutti minulle työläänä otuksena eli yhteisestä päätöksestä huolimatta kummasti koira unohtui mieheltäni jo alkumetreillä ja olisi voinut antaa poiskin mitä tietenkään minä en ;)
Koiramme on rodultaan melko vaativa (tosin koulutettu mutta kiihkeä luonteeltaan eli ilmaisee itsensä hyvin ;))ja vaatii vielä enemmän nyt kun kun sairastui..eli tälläin meillä..ja nyt kun koira iäkäs ei mieheni millään haluaisi uutta koiraa mutta suostuu siihen tai ainakin kuvittelen niin saas nähdä miten käy..koira vai mies ;) Olen katsonut hiukan helpompaa rotua niin ei rasita niin paljon miestäni..elämä kun ilman koiraa on minulle mahdoton ajatus. Mieheni koiranpito juontaa maaseudulta ja on tottunut että koirat vain päästettiin pihalle..ja ne oli siellä melkein koko päivän..

eli eli muutaman vuoden päästä meillä on sama edessä ja toivoisin että jotenkin saan mieheni rodun valintaan mukaan..oli se tehnyt rotuvalinta testin salaa ja saanut sieltä rotuehdokkaita joten hmmm ei ihan toivotonta kuitenkin..tiedän ottaa hiukan miehenikin toiveita valintaan. eli haen rauhallisen ja miellyttämistyyppisen helpohkon rodun..ja ehkä jo aikuisen jos hyvin käy niin ei kiristy vanne pennun kohelluksiin :)

hennia29 kirjoitti:

lisään vielä että meillä koira on nykyisin minun ja minä huollan sen täysin..aviopuolisoni ei hoida koiraa mutta sietää sen ja olisi varmasti kiitollinen jos olisin hankkinut vain posliinikoiran ..;)

aikoinaan tosin hankinta oli yhteinen koska halusi tehdä minulle mieliksi (parisuhteen ruusuisia unelmia ja pesäntekoa ;) )ja itse asiassa maksoikin koiran jonka sitten luovutti minulle työläänä otuksena eli yhteisestä päätöksestä huolimatta kummasti koira unohtui mieheltäni jo alkumetreillä ja olisi voinut antaa poiskin mitä tietenkään minä en ;)
Koiramme on rodultaan melko vaativa (tosin koulutettu mutta kiihkeä luonteeltaan eli ilmaisee itsensä hyvin ;))ja vaatii vielä enemmän nyt kun kun sairastui..eli tälläin meillä..ja nyt kun koira iäkäs ei mieheni millään haluaisi uutta koiraa mutta suostuu siihen tai ainakin kuvittelen niin saas nähdä miten käy..koira vai mies ;) Olen katsonut hiukan helpompaa rotua niin ei rasita niin paljon miestäni..elämä kun ilman koiraa on minulle mahdoton ajatus. Mieheni koiranpito juontaa maaseudulta ja on tottunut että koirat vain päästettiin pihalle..ja ne oli siellä melkein koko päivän..

eli eli muutaman vuoden päästä meillä on sama edessä ja toivoisin että jotenkin saan mieheni rodun valintaan mukaan..oli se tehnyt rotuvalinta testin salaa ja saanut sieltä rotuehdokkaita joten hmmm ei ihan toivotonta kuitenkin..tiedän ottaa hiukan miehenikin toiveita valintaan. eli haen rauhallisen ja miellyttämistyyppisen helpohkon rodun..ja ehkä jo aikuisen jos hyvin käy niin ei kiristy vanne pennun kohelluksiin :)

Lue lisää

Miksi jatkat suhdetta?

EI kannata. Koira on jatkuvasti läsnä, varmasti osittain sinunkin vastuulla, kun mies esim sairastuu. Koira vaistoaa ettet pidä siitä ja se luo ongelmia. Sen elämä ei ole arvoistaan silloin. Myös sinun taatusti stressaisi. Koirasta on paljon "vaivaa" ja sen pito vaatii rahaa ja aikaa, paljon aikaa.

Ei tule suhteenne onnistumaan. Usko.

wwwwwwwwaaaaaaaaa kirjoitti:

Miksi jatkat suhdetta?

EI kannata. Koira on jatkuvasti läsnä, varmasti osittain sinunkin vastuulla, kun mies esim sairastuu. Koira vaistoaa ettet pidä siitä ja se luo ongelmia. Sen elämä ei ole arvoistaan silloin. Myös sinun taatusti stressaisi. Koirasta on paljon "vaivaa" ja sen pito vaatii rahaa ja aikaa, paljon aikaa.

Ei tule suhteenne onnistumaan. Usko.

Lue lisää

siis puhutiko nyt minulle hennia29:lle siis minä pidän koirista ja ilman en voisi olla ja rakastan miestäkin joka onneksi ymmärtänyt koirarakkautenikin vaikkei koirista välitäkään mutta hyväksyy ..jokin varmaan meni tekstissä nurinkurin vai puhuitko aloittajasta..kö?

siis yhteinen hankinta ja vastuu siirtyi lopulta minulle 100% mitä en laita pahaksi. Ja suhde jatkunut jo 20v ja koira ollut siitä 15v.. ja koira on sairastellut 7vuotiaasta mutta lääkkeen kanssa mennyt hyvin ja olen hoitanut koirani ihan niinkuin olisin jos olisin yksinään asuva. Eli mieheni ei tarvi osallistua. Kyllä se onnistuu niinkin jos haluua riittää molemmilla tehdä sellainen ratkaisu. :)

Ei kaikki koirat tuhoa mitään. Edes pentuaikana. Siihen on toki hyvä varautua henkisesti, mutta esimerkiksi meillä on koira, joka ei jyrsi mitään muita kun luita. Yhden yhtäkään tuhoa ei ole tehnyt, vaikka on aktiivinen rotu, eikä kuulu pienimpiinkään. Mutta on siedettävä karvoja kodissaan ja sitä, että koirassa on kiinni, tätä voi helpottaa opettamalla koira jo nuoresta iästä hoidossakin olemaan.

Meillä hiukan samantyyppinen tilanne, tosin ehkä astetta lievempi. Eli mieheni "pärjäisi ilman koiraakin", mutta meillä on koiria kaksi siltikin, koska ne ovat minulle rakas harrastus. Mieheni toki osallistuu hoitoon ja koulutukseen, (sekä myöskin rahoitukseen), mutta hänelle soveltuvin osin, eli juoksulenkeille vie koiria jne...

Tämä on pitkän liittomme aikana muodostunut käytäntö, jossa molemmat ottavat toisen haaveet ja toiveet huomioon. Niin kauan kuin se ei varsinaisesti ole itselleen mitenkään vahingoksikaan. Joustoa on puolin ja toisin.

Tuota minäkin olen hokenut, että kaikkien pitää hyväksyä ja vaikka sen joku muu hoitaisikin, on se aina läsnä ja vahdittava. Olenhan minäkin aika ajoin yksin kotona sen kanssa joten en voi vain ummistaa silmiäni ja korviani ja olla sitä noteeramatta. Hän vaan sanoo, että olen itsekäs kun riistän häneltä ison onnen (=koiran omistuksen). Enkä haluaisi häntä 'amputoidakaan' kuten hennia niin osuvasti ilmaisi. Kuitenkin haluaisin jatkaa parisuhdetta, mutta hankalaa jos toinen haluaa olla parisuhteessa koiran kanssa ja toinen ilman..

Mistä en koirassa pidä? En pidä siitä että koira nukkuu makuuhuoneessa, puhumattakaan sängyssä. En pidä myöskään siitä, että se lojuu sohvalla tai tuoleilla. Koiralla pitää olla oma paikka syödä eikä kerjää pöydästä. Eikä pitäisi saada naposteltavaa olohuoneessakaan. Lisäksi minusta koirat haisee pahalle enkä pidä siitä, että niiden karvoja on joka paikassa. Pentuvaiheen ongelmia en uskalla kuvitellakaan.. Luulen, että minua ei haittaa sen sisään tuoma kura ja rapa mikäli koira pysyy lattialla. Saattaisin myös ymmärtää myös satunnaiset pökäleet sille eteisen matolle, mikäli se todella johtuu esim sairaudesta. Toisaalta, kai koira voisi oppia menemään tällöin kylppäriin, vai voiko? Lisäksi, minulla on todettu yliherkkyyttä koirille, joka ilmenee kutinana, jos kosken koiraan. Kädethän voi tietysti pestä heti sen jälkeen kun on koskenut, mutta se on silloin jo myöhäistä.

Nuo epäkohdat pystyy varmaan hoitamaan kunnollisella koiran kouluttamisella. Periaatteessa tuollaisilla säännöillä ehkä pystyttäisiin elämään, mutta tiedän, ettei noita lupauksia sitten jakseta noudattaa. Viimeistään silloin kun en ole kotona, niin koiralle myönnetään erivapauksia ja se saa käyttäytyä vapaammin. Sen jälkeen se ei sitten enää tottelekaan mitään. Ja sitten kun näen koiran sängyssä tai sohvalla niin multa palaa pinna.

Minusta olisi todella typerää erota yhden koiran vuoksi, mutta jos toisen mielestä koira on tärkeämpi kuin oma rakas puoliso niin kai se kertoo elämän prioriteeteista jotain. Taitaa sittenkin olla kyse parisuhdeongelmasta kuin koiraongelmasta..

paspartuu9 kirjoitti:

Tuota minäkin olen hokenut, että kaikkien pitää hyväksyä ja vaikka sen joku muu hoitaisikin, on se aina läsnä ja vahdittava. Olenhan minäkin aika ajoin yksin kotona sen kanssa joten en voi vain ummistaa silmiäni ja korviani ja olla sitä noteeramatta. Hän vaan sanoo, että olen itsekäs kun riistän häneltä ison onnen (=koiran omistuksen). Enkä haluaisi häntä 'amputoidakaan' kuten hennia niin osuvasti ilmaisi. Kuitenkin haluaisin jatkaa parisuhdetta, mutta hankalaa jos toinen haluaa olla parisuhteessa koiran kanssa ja toinen ilman..

Mistä en koirassa pidä? En pidä siitä että koira nukkuu makuuhuoneessa, puhumattakaan sängyssä. En pidä myöskään siitä, että se lojuu sohvalla tai tuoleilla. Koiralla pitää olla oma paikka syödä eikä kerjää pöydästä. Eikä pitäisi saada naposteltavaa olohuoneessakaan. Lisäksi minusta koirat haisee pahalle enkä pidä siitä, että niiden karvoja on joka paikassa. Pentuvaiheen ongelmia en uskalla kuvitellakaan.. Luulen, että minua ei haittaa sen sisään tuoma kura ja rapa mikäli koira pysyy lattialla. Saattaisin myös ymmärtää myös satunnaiset pökäleet sille eteisen matolle, mikäli se todella johtuu esim sairaudesta. Toisaalta, kai koira voisi oppia menemään tällöin kylppäriin, vai voiko? Lisäksi, minulla on todettu yliherkkyyttä koirille, joka ilmenee kutinana, jos kosken koiraan. Kädethän voi tietysti pestä heti sen jälkeen kun on koskenut, mutta se on silloin jo myöhäistä.

Nuo epäkohdat pystyy varmaan hoitamaan kunnollisella koiran kouluttamisella. Periaatteessa tuollaisilla säännöillä ehkä pystyttäisiin elämään, mutta tiedän, ettei noita lupauksia sitten jakseta noudattaa. Viimeistään silloin kun en ole kotona, niin koiralle myönnetään erivapauksia ja se saa käyttäytyä vapaammin. Sen jälkeen se ei sitten enää tottelekaan mitään. Ja sitten kun näen koiran sängyssä tai sohvalla niin multa palaa pinna.

Minusta olisi todella typerää erota yhden koiran vuoksi, mutta jos toisen mielestä koira on tärkeämpi kuin oma rakas puoliso niin kai se kertoo elämän prioriteeteista jotain. Taitaa sittenkin olla kyse parisuhdeongelmasta kuin koiraongelmasta..

Lue lisää

Meillä minä halusin koiran ja mies ei ... koira tuli ja mies on ehkä kahdesti joutunut käymään esim lenkillä ja silloinkin olin itse todella kipeä ...tosin tarjouduin soittamaan ystäväni ulkoiluttamaan mutta halusi mennä itse . Nyt koiria on kaksi ja eipä ole miehen tarvinnut niitä koulutella/ruokkia/harjata/pestä tai niiden sotkuja siivoilla . Eipä tosin tarvitse minunkaan kajota mihinkään atk juttuihin tai muihin hilavitkuttimiin :P Eikä ole tullut mieleen valittaa siitä että koti näyttää enemmän ATK varastolta kuin kodilta ;)
Molemmat ollaan tyytyväisi kun kummallakin on myös ihan omia juttuja . Hulluksikai sitä tulisi jos aina kaiken ja kaikkea tehtäisiin yhdessä ...:)
Ompa tuo sanonutkin että hyvin käyttäytyvän koiran kanssa on miellyttävää olla lenkillä ja nytkun on vähän vyötäröä kertynyt niin taitaapi tuo ukon köriläs alkaa myös lenkkeilemään ;) Koiran kanssa kun on kuulema kivempi mennä kuin yksin !
Jotkut osaavat ja pystyvät tekemään kompromisseja mutta ei se ole häpeä jos niihin ei pysty .

paspartuu9 kirjoitti:

Tuota minäkin olen hokenut, että kaikkien pitää hyväksyä ja vaikka sen joku muu hoitaisikin, on se aina läsnä ja vahdittava. Olenhan minäkin aika ajoin yksin kotona sen kanssa joten en voi vain ummistaa silmiäni ja korviani ja olla sitä noteeramatta. Hän vaan sanoo, että olen itsekäs kun riistän häneltä ison onnen (=koiran omistuksen). Enkä haluaisi häntä 'amputoidakaan' kuten hennia niin osuvasti ilmaisi. Kuitenkin haluaisin jatkaa parisuhdetta, mutta hankalaa jos toinen haluaa olla parisuhteessa koiran kanssa ja toinen ilman..

Mistä en koirassa pidä? En pidä siitä että koira nukkuu makuuhuoneessa, puhumattakaan sängyssä. En pidä myöskään siitä, että se lojuu sohvalla tai tuoleilla. Koiralla pitää olla oma paikka syödä eikä kerjää pöydästä. Eikä pitäisi saada naposteltavaa olohuoneessakaan. Lisäksi minusta koirat haisee pahalle enkä pidä siitä, että niiden karvoja on joka paikassa. Pentuvaiheen ongelmia en uskalla kuvitellakaan.. Luulen, että minua ei haittaa sen sisään tuoma kura ja rapa mikäli koira pysyy lattialla. Saattaisin myös ymmärtää myös satunnaiset pökäleet sille eteisen matolle, mikäli se todella johtuu esim sairaudesta. Toisaalta, kai koira voisi oppia menemään tällöin kylppäriin, vai voiko? Lisäksi, minulla on todettu yliherkkyyttä koirille, joka ilmenee kutinana, jos kosken koiraan. Kädethän voi tietysti pestä heti sen jälkeen kun on koskenut, mutta se on silloin jo myöhäistä.

Nuo epäkohdat pystyy varmaan hoitamaan kunnollisella koiran kouluttamisella. Periaatteessa tuollaisilla säännöillä ehkä pystyttäisiin elämään, mutta tiedän, ettei noita lupauksia sitten jakseta noudattaa. Viimeistään silloin kun en ole kotona, niin koiralle myönnetään erivapauksia ja se saa käyttäytyä vapaammin. Sen jälkeen se ei sitten enää tottelekaan mitään. Ja sitten kun näen koiran sängyssä tai sohvalla niin multa palaa pinna.

Minusta olisi todella typerää erota yhden koiran vuoksi, mutta jos toisen mielestä koira on tärkeämpi kuin oma rakas puoliso niin kai se kertoo elämän prioriteeteista jotain. Taitaa sittenkin olla kyse parisuhdeongelmasta kuin koiraongelmasta..

Lue lisää

"Taitaa sittenkin olla kyse parisuhdeongelmasta kuin koiraongelmasta.. "

niinhän se lopulta on että parisuhteessa joutuu tinkimään ja joskus saa enemmän kuin on toivonut(puoliso sairastuu, puolisolla aiempia lapsia,etc)..

tälläiset perusasiat pitäisi pohtia jo suhteen alussa..hankkiako lapsia, koiria, miten jaetaan talous ja kotityöt, kenen huonekalut ,elintapojen ja jokaisen oma elämänhistoria on vaikeita sovitettavia elämässä yhteen..parisuhde ei ole helppo ja jos se kaatuu koiran ottoon niin parempi niin ehkä ette olekaan niin sopiva pari kuin olette olettaneet, ei ole reilua vaimolle että joutuu luopumaan haaveistaan eikä tietenkään sinulle jos et koirista pidä..nyt on tärkeätä katsoa kuinka paljon toisistanne pidätte ja kuinka paljon olette valmiit tinkimään toisen tähden ..:(

Jos kuitenkin vaimo luopuu koiraajatuksesta pettyen niin pystytkö tekemään hänelle näin: ei ole helppoa että hän joutuu valintatilanteeseenkaan hänelle rakkaan asian takia(ehkä sinulla on jokin asia jonka voisit uhrata rakkautenne alttarille vastavuoroisesti esim sinun rakas harrastuksesi voisitte olla tasoissa siten luopumisen suhteen mutta se mistä luovut pitää olla aivan yhtä tärkeä sinulle kuin koira emännällesi..kuulostaa ihan dr phililtä ;)).. ja jos haluatte hyvän parisuhteen koirasta huolimatta ja tingit omasta mukavuudenhalustasi niin keskustele ennen koiraa pelisäännöt..

mielenkiinnosta kysyn miten olette aatelleet lapset..? :)

paspartuu9 kirjoitti:

Tuota minäkin olen hokenut, että kaikkien pitää hyväksyä ja vaikka sen joku muu hoitaisikin, on se aina läsnä ja vahdittava. Olenhan minäkin aika ajoin yksin kotona sen kanssa joten en voi vain ummistaa silmiäni ja korviani ja olla sitä noteeramatta. Hän vaan sanoo, että olen itsekäs kun riistän häneltä ison onnen (=koiran omistuksen). Enkä haluaisi häntä 'amputoidakaan' kuten hennia niin osuvasti ilmaisi. Kuitenkin haluaisin jatkaa parisuhdetta, mutta hankalaa jos toinen haluaa olla parisuhteessa koiran kanssa ja toinen ilman..

Mistä en koirassa pidä? En pidä siitä että koira nukkuu makuuhuoneessa, puhumattakaan sängyssä. En pidä myöskään siitä, että se lojuu sohvalla tai tuoleilla. Koiralla pitää olla oma paikka syödä eikä kerjää pöydästä. Eikä pitäisi saada naposteltavaa olohuoneessakaan. Lisäksi minusta koirat haisee pahalle enkä pidä siitä, että niiden karvoja on joka paikassa. Pentuvaiheen ongelmia en uskalla kuvitellakaan.. Luulen, että minua ei haittaa sen sisään tuoma kura ja rapa mikäli koira pysyy lattialla. Saattaisin myös ymmärtää myös satunnaiset pökäleet sille eteisen matolle, mikäli se todella johtuu esim sairaudesta. Toisaalta, kai koira voisi oppia menemään tällöin kylppäriin, vai voiko? Lisäksi, minulla on todettu yliherkkyyttä koirille, joka ilmenee kutinana, jos kosken koiraan. Kädethän voi tietysti pestä heti sen jälkeen kun on koskenut, mutta se on silloin jo myöhäistä.

Nuo epäkohdat pystyy varmaan hoitamaan kunnollisella koiran kouluttamisella. Periaatteessa tuollaisilla säännöillä ehkä pystyttäisiin elämään, mutta tiedän, ettei noita lupauksia sitten jakseta noudattaa. Viimeistään silloin kun en ole kotona, niin koiralle myönnetään erivapauksia ja se saa käyttäytyä vapaammin. Sen jälkeen se ei sitten enää tottelekaan mitään. Ja sitten kun näen koiran sängyssä tai sohvalla niin multa palaa pinna.

Minusta olisi todella typerää erota yhden koiran vuoksi, mutta jos toisen mielestä koira on tärkeämpi kuin oma rakas puoliso niin kai se kertoo elämän prioriteeteista jotain. Taitaa sittenkin olla kyse parisuhdeongelmasta kuin koiraongelmasta..

Lue lisää

Tämä menee jo of topic, mutta luulenpa että sinä paspartuu9 olisit parempi koiranomistaja kuin ns. koiraihmiset ovat. Nostan todellakin hattua periaatteillesi että makuuhuoneeseen ei ole koiralla asiaa, sohville ei nousta eikä ruokaa kerjätä. Liian moni nykypäivän koiranomistajan kasvatusmetodit on sitä, että koira saa tehdä mitä tahtoo, "kun koirat on niiiin ihania". Seurauksena tulee ongelmakoira.

Meillä on samat periaatteet: koiralla ei ole mitään asiaa makuuhuoneeseen eikä sohville, ja koira poistuu huoneesta silloin kun ihmiset syö, oli huone mikä hyvänsä. Koulutusaika nuorempana vaati kärsivällisyyttä, mutta nyt koira tietää nämä jutut automaattisesti.

Kertomasi perusteella uskon, että sinä paspartuu9 olisit teistä kahdesta parempi koirankouluttaja, mutta edelleenkin olen sitä mieltä, että koiraa ei kannata missään nimessä hankkia, jollei siitä pidä. Parisuhteessa pitää tehdä kompromissejä, mutta mielestäni ei koiran kustannuksella.

kentucky fried human kirjoitti:

Tämä menee jo of topic, mutta luulenpa että sinä paspartuu9 olisit parempi koiranomistaja kuin ns. koiraihmiset ovat. Nostan todellakin hattua periaatteillesi että makuuhuoneeseen ei ole koiralla asiaa, sohville ei nousta eikä ruokaa kerjätä. Liian moni nykypäivän koiranomistajan kasvatusmetodit on sitä, että koira saa tehdä mitä tahtoo, "kun koirat on niiiin ihania". Seurauksena tulee ongelmakoira.

Meillä on samat periaatteet: koiralla ei ole mitään asiaa makuuhuoneeseen eikä sohville, ja koira poistuu huoneesta silloin kun ihmiset syö, oli huone mikä hyvänsä. Koulutusaika nuorempana vaati kärsivällisyyttä, mutta nyt koira tietää nämä jutut automaattisesti.

Kertomasi perusteella uskon, että sinä paspartuu9 olisit teistä kahdesta parempi koirankouluttaja, mutta edelleenkin olen sitä mieltä, että koiraa ei kannata missään nimessä hankkia, jollei siitä pidä. Parisuhteessa pitää tehdä kompromissejä, mutta mielestäni ei koiran kustannuksella.

Lue lisää

kiitos kentucky fh :) Kuulosti hauskalta tuo, että minusta koirankouluttaja! Tuossa on vinha perä, että koira on monessa perheessä inhimillistetty. Ehkäpä olen tavannut vain liian monta huonosti kasvatettua koiraa. Siinä mielessä eipä tuo koirankoulutusehdotus hullummalta enää kuulostakaan..

paspartuu9 kirjoitti:

Tuota minäkin olen hokenut, että kaikkien pitää hyväksyä ja vaikka sen joku muu hoitaisikin, on se aina läsnä ja vahdittava. Olenhan minäkin aika ajoin yksin kotona sen kanssa joten en voi vain ummistaa silmiäni ja korviani ja olla sitä noteeramatta. Hän vaan sanoo, että olen itsekäs kun riistän häneltä ison onnen (=koiran omistuksen). Enkä haluaisi häntä 'amputoidakaan' kuten hennia niin osuvasti ilmaisi. Kuitenkin haluaisin jatkaa parisuhdetta, mutta hankalaa jos toinen haluaa olla parisuhteessa koiran kanssa ja toinen ilman..

Mistä en koirassa pidä? En pidä siitä että koira nukkuu makuuhuoneessa, puhumattakaan sängyssä. En pidä myöskään siitä, että se lojuu sohvalla tai tuoleilla. Koiralla pitää olla oma paikka syödä eikä kerjää pöydästä. Eikä pitäisi saada naposteltavaa olohuoneessakaan. Lisäksi minusta koirat haisee pahalle enkä pidä siitä, että niiden karvoja on joka paikassa. Pentuvaiheen ongelmia en uskalla kuvitellakaan.. Luulen, että minua ei haittaa sen sisään tuoma kura ja rapa mikäli koira pysyy lattialla. Saattaisin myös ymmärtää myös satunnaiset pökäleet sille eteisen matolle, mikäli se todella johtuu esim sairaudesta. Toisaalta, kai koira voisi oppia menemään tällöin kylppäriin, vai voiko? Lisäksi, minulla on todettu yliherkkyyttä koirille, joka ilmenee kutinana, jos kosken koiraan. Kädethän voi tietysti pestä heti sen jälkeen kun on koskenut, mutta se on silloin jo myöhäistä.

Nuo epäkohdat pystyy varmaan hoitamaan kunnollisella koiran kouluttamisella. Periaatteessa tuollaisilla säännöillä ehkä pystyttäisiin elämään, mutta tiedän, ettei noita lupauksia sitten jakseta noudattaa. Viimeistään silloin kun en ole kotona, niin koiralle myönnetään erivapauksia ja se saa käyttäytyä vapaammin. Sen jälkeen se ei sitten enää tottelekaan mitään. Ja sitten kun näen koiran sängyssä tai sohvalla niin multa palaa pinna.

Minusta olisi todella typerää erota yhden koiran vuoksi, mutta jos toisen mielestä koira on tärkeämpi kuin oma rakas puoliso niin kai se kertoo elämän prioriteeteista jotain. Taitaa sittenkin olla kyse parisuhdeongelmasta kuin koiraongelmasta..

Lue lisää

Tähän väliin täytyy pistää, että kyllä koira oppii kylppäriin :) mun piti omani joskus opettaa, kun se ei ymmärtänyt pitää melua ulos halutessaan, ja isossa asunnossa ei aina huomannut, kun se istui hiljaa oven edessä. Sitten se lirautti siihen. Oli mukavampaa, että se kävi kylppärin lattiakaivolla liruttamassa, siihen riitti vain vedenlasku suihkusta päälle, eikä tarvinnu ruveta mattopyykille.

paspartuu9 kirjoitti:

kiitos kentucky fh :) Kuulosti hauskalta tuo, että minusta koirankouluttaja! Tuossa on vinha perä, että koira on monessa perheessä inhimillistetty. Ehkäpä olen tavannut vain liian monta huonosti kasvatettua koiraa. Siinä mielessä eipä tuo koirankoulutusehdotus hullummalta enää kuulostakaan..

Lue lisää

Niin sellainen koira kuin perhe/omistajat :)
Meillä toteutettu kanssa tuo ei sohville tuloa, on oma paikka, eikä makkariin koska miehelläni hiukan allergiaa(ei kuitenkaan koiralle), eikä kerjää eikä vedä remmissä ei rähinöi hauku turhia etc..eli paljon omasta viitseliäisyydestä kiinni..siksi pelisäännöt tosiaan hyvä olla selvät jotta pystyy koiraa kouluttamaan johdonmukaisesti eli se mikä sallitaan niin sallitaan aina ja se mikä ei niin ehdoton ei. Koira on silloin stressittömämpi ja siten rento kun tietää miten pitää olla. Eikä tänään näin ja huomenna noin. Kärsivällisyys ja positiivisuus palkitaan kyllä ajan kanssa.
eli linjaveto tehtävä ennen koiraa..ja sanoit että olet hiukan allergiataipuvaisuus..kö? jos näinon niin hankkikaa rotu josta karvaa ei leijaile mielettömästi..

koiran mukana tulee myös paljon harrastuksia(jäljestys, agility,suojelu,koirahiihto etc..) jos olet sporttinen niin voisi olla keino tykästyä koiriin enemmän ja varsinkin tuo auttaa että ottaa asiakseen kouluttaa koiraa niin ehkä ehkä sieltä voisi löytyä se koirakipinä..who knows ;)

mutta mielestäni koira ei kärsi vaikkei kaikki sen kanssa touhuakaan..kunhan on reilu koiraa kohtaan ja antaa sille tilaa olla oma itsensä ettei naputa joka asiasta ja hermostuta kaikkia osapuolia..

ja jos päädytte koiran tuloon niin ole valinnassa mukana..rotuja on paljon ja jotkut helppoja ja jotkut vaativia..eli sanoisin ottakaa helppo hieman vaatimattomampi rotu..mutta harrastuksiinne sopiva mikäli koira ei tule lähinnä seuraksi ja lenkkikaveriksi.

Kiitoksia kaikille tähän asti keskusteluun osallistuneille. Ne ovat kaikki olleet asiallisia ja hyödyllisiä. Huomaan, että olen monessa asiassa ollut samaa mieltä ja saanut myös toisenlaistakin näkemystä. Lisääkin kommentteja otan vastaan :)

Ehdottomasti haluan, ettei kumpikaan joudu luopumaan omista haaveistaan ja tarpeistaan. Elämää täytyy rikastuttaa eikä köyhdyttää. Haluaisin siksi uskoa, että jokin kompromissi löydetään, jolla jaksaa vaikeissakin tilanteissa. Siksi näitä kokemuksia tässä kyselinkin, josko minkälaisia ratkaisuja ovat muut kokeilleet ja kokeneet. Hyvä juttuhan tuo olisi siltä kannalta, että kun hän on koiransa kanssa niin minulla jää enemmän aikaa omille puuhasteluille :o)

paspartuu9 kirjoitti:

Kiitoksia kaikille tähän asti keskusteluun osallistuneille. Ne ovat kaikki olleet asiallisia ja hyödyllisiä. Huomaan, että olen monessa asiassa ollut samaa mieltä ja saanut myös toisenlaistakin näkemystä. Lisääkin kommentteja otan vastaan :)

Ehdottomasti haluan, ettei kumpikaan joudu luopumaan omista haaveistaan ja tarpeistaan. Elämää täytyy rikastuttaa eikä köyhdyttää. Haluaisin siksi uskoa, että jokin kompromissi löydetään, jolla jaksaa vaikeissakin tilanteissa. Siksi näitä kokemuksia tässä kyselinkin, josko minkälaisia ratkaisuja ovat muut kokeilleet ja kokeneet. Hyvä juttuhan tuo olisi siltä kannalta, että kun hän on koiransa kanssa niin minulla jää enemmän aikaa omille puuhasteluille :o)

Lue lisää

Ei pidä hankkia, jos toinen vastustaa. Koiran kanssa ei aina ole helppoa, esim juoksuaikaan, on se kumpaa sukupuolta tahansa, uros ulvoo perään ja hyppii seinill, narttu tekee samoin ja voi olla erit äksy. Koira voi olla kovin hankala koulutettava. Kun koira vaistoaa ettet pidä siitä, siitä saattaa tulla mustasukkainen isännästään, mikä on täysin loogista ja ymmärrettävää, tietysti se suhtaa siten. Koiran pidosta tulee varmasti riitaa, kummastako miehesi on pahimmassa tapauksessa valmis luopumaan... On väärin eläintä kohtaan, ottaa se varauksella että ehkä toinenkin alkaa pitämään ja ehkä jotenkin sietää sitä. Se taatusti stressaisi myös miestäsi, kun hän huomaisi käytöksestäsi, ettet välitä koirasta yhtä aidosti. Moni pari on eronnut tällaisen takia ja ennen kaikkea se on väärin viatonta eläintä kohtaan. Sitä ei pidä ottaa itsekkäistä syistä, väärin perustein, sen elämästä ei tule kovin mukavaa, se voi saada paremman kodin jonka se ansaitsee. Ethän sinäkään tee väkisin lasta, vastoin miehesi (mahdollista) tahtoa, se olisi yhtä julmaa. Lapsi kärsi, miehesi ja sinä, suku. Kasvattaja huomaisi myös enemmin tai myöhemmin ettei kaikki ole ok, ja kuka haluaa myydä perheelle joka ei yhdessä ole vaslmis kantamaan vastuuta.

Positiivista, että olet lähtenyt miettimään asiaa huolella.

paspartuu9 kirjoitti:

Kiitoksia kaikille tähän asti keskusteluun osallistuneille. Ne ovat kaikki olleet asiallisia ja hyödyllisiä. Huomaan, että olen monessa asiassa ollut samaa mieltä ja saanut myös toisenlaistakin näkemystä. Lisääkin kommentteja otan vastaan :)

Ehdottomasti haluan, ettei kumpikaan joudu luopumaan omista haaveistaan ja tarpeistaan. Elämää täytyy rikastuttaa eikä köyhdyttää. Haluaisin siksi uskoa, että jokin kompromissi löydetään, jolla jaksaa vaikeissakin tilanteissa. Siksi näitä kokemuksia tässä kyselinkin, josko minkälaisia ratkaisuja ovat muut kokeilleet ja kokeneet. Hyvä juttuhan tuo olisi siltä kannalta, että kun hän on koiransa kanssa niin minulla jää enemmän aikaa omille puuhasteluille :o)

Lue lisää

Oikea asenne..molemmilla on myös omakin juttu..niin meilläkin eikä se ole huono asia ollenkaan... Toki alussa kyhjättiin rinta rinnan niinkuin kaikki mutta nykyisin teemme omiammekin kun olemme pitkään olleet yhdessä (tosiaan jo lähemmäs 20v) ja sen jälkeen on kiva viettää mukava ilta hyvän elokuvan ja puoliso tyytyväisenä kainalossa tai touhuta muuten yhdessä. Oikeanlainen vapaus suhteessa rikastuttaa ja antaa tilaa molemmille. Ja luulen että juuri tuo on pitänyt meidät yhdessä ..... :) minulla koira ja miehellä moottoripyörät.
Hienosti sanottu tuo parisuhteen rikastuttaminen eikä köyhdyttäminen..ei muuta kuin lykkyä pyttyyn sinulle :)

hennia29 kirjoitti:

Oikea asenne..molemmilla on myös omakin juttu..niin meilläkin eikä se ole huono asia ollenkaan... Toki alussa kyhjättiin rinta rinnan niinkuin kaikki mutta nykyisin teemme omiammekin kun olemme pitkään olleet yhdessä (tosiaan jo lähemmäs 20v) ja sen jälkeen on kiva viettää mukava ilta hyvän elokuvan ja puoliso tyytyväisenä kainalossa tai touhuta muuten yhdessä. Oikeanlainen vapaus suhteessa rikastuttaa ja antaa tilaa molemmille. Ja luulen että juuri tuo on pitänyt meidät yhdessä ..... :) minulla koira ja miehellä moottoripyörät.
Hienosti sanottu tuo parisuhteen rikastuttaminen eikä köyhdyttäminen..ei muuta kuin lykkyä pyttyyn sinulle :)

Lue lisää

no niin, meillä on nyt ollut koiranpentu muutaman kuukauden. Tähän mennessä kaikki on mennyt paremmin kuin odotin ("pessimisti ei pety"); koira on hyväluontoinen, reipas, tottelevainen, rakastaa koulutusta ja aktiviteetteja, viihtyy myös yksin, ei hauku (turhaan) ja pääsääntöisesti tekee tarpeensa myös ulos, kunhan vaan ajoissa sinne viedään. Toistuvasti tekee tarpeensa vielä sisällekin - tietysti työhuoneeseeni - mutta toivottavasti sekin loppuu vielä aikanaan. Mukavaa myös, että toiveeni, joista kerroin tuolla ylempänä, on otettu huomioon. Allergisia reaktioita ole vielä esiintynyt ja huonekalutkin ovat vielä ehjiä. Myös omaa aikaa on jäänyt omille aktiviteeteille vähän enemmän. Koirarintamalla siis kaikki hyvin, sen ottaminen on näillä näkymin ollut hyvä päätös. Seuraavaksi pitääkin sitten miettiä, mitä tehdä seksielämälle? Se kun päättyi samana päivänä kun pentu tuli taloon. Se ei ole kuitenkaan ole tietenkään pennun syy, sen tulo on vain nyt nostanut ongelman esille..

paspartuu9 kirjoitti:

no niin, meillä on nyt ollut koiranpentu muutaman kuukauden. Tähän mennessä kaikki on mennyt paremmin kuin odotin ("pessimisti ei pety"); koira on hyväluontoinen, reipas, tottelevainen, rakastaa koulutusta ja aktiviteetteja, viihtyy myös yksin, ei hauku (turhaan) ja pääsääntöisesti tekee tarpeensa myös ulos, kunhan vaan ajoissa sinne viedään. Toistuvasti tekee tarpeensa vielä sisällekin - tietysti työhuoneeseeni - mutta toivottavasti sekin loppuu vielä aikanaan. Mukavaa myös, että toiveeni, joista kerroin tuolla ylempänä, on otettu huomioon. Allergisia reaktioita ole vielä esiintynyt ja huonekalutkin ovat vielä ehjiä. Myös omaa aikaa on jäänyt omille aktiviteeteille vähän enemmän. Koirarintamalla siis kaikki hyvin, sen ottaminen on näillä näkymin ollut hyvä päätös. Seuraavaksi pitääkin sitten miettiä, mitä tehdä seksielämälle? Se kun päättyi samana päivänä kun pentu tuli taloon. Se ei ole kuitenkaan ole tietenkään pennun syy, sen tulo on vain nyt nostanut ongelman esille..

Lue lisää

Tee itsestäsi mahdollisimman mielenkiintoinen (naisesi slimissä) :)))

Yllätä hänet esim keksimällä uusi temppu, jonka olet salaa opettanut rakkalle koiralle. Ele kertoo naiselle, että tykkäät aidosti koirasta ja olet uskomattoman ihana mies!

linja täällä. Joko parisuhde loppuu tai koirasta tulee jälleen yksi kodinvaihtaja.