Elikkäs olen parikymppinen mies, ja seurustelen 16-vuotiaan tytön kanssa. Ollaan oltu yhdessä vasta noin puoli vuotta, ja suhteen alkuvaikeudet ovat edelleenkin arkipäivää. Tyttö on hieman pullukka, ja häpeää itseään erittäin paljon eikä voi missään nimessä hyväksyä itseään sellaisena kuin on, ja näin myös olettaa, että kukaan muukaan ei voi ikinä häntä hyväksyä. Tämä tyttö sitten on lähes viikoittain ilmaissut, että ei voi uskoa että pitäisin hänestä kokonaisuudessaan, vaikka oon vannonu sitä tosi paljon. Todellisuudessa ulkonäkö ei merkitse mulle mitään, ja harmittaa todella suuresti kun tämä ei voi vain uskoa sitä. Tyttö myös väittää kivenkovaa että en pidä hänen ulkomuodoistaan, vaan että pitäisin hoikista malli tytöistä. Tästä syystä hän on mulle tosi katkera joka ikisessä tilanteessa, jos vastaan sattuu tulemaan joku häntä "paremman näköisempi" tyttö, tai ihan vaikka telkkarissakin näkyisi. Oon todella ihmeissäni miten tää voi olla mahdollista, ja kieltämättä tää juttu alkaa vaikuttamaan henkisesti tosi pahasti. Aikaisemmissa suhteissa tyttöä on haukuttu ja jopa lyöty, enkä missään nimessä aio tehdä samaa. Ja olenkin kuulemma parasta mitä hänellä on koskaan ollut.
Rakkautta meillä on toisiamme kohtaan niin paljon, että eroaminen ei tulisi mieleenkään. Kaiken lisäksi, kun juttelemme asioista, ja kun mulla on tapana ajatella mesessäkin välillä "ääneen", niin tämä tyttö tulkitsee kaiken mun sanomisen kuin kiveen hakattuna. Esim. oli puhetta anopin synttärijuhlista, johon tämä tyttö kutsui minut, ja mietin että "mulla oli kyl sovittuna jo muuta menoa", niin tämän jälkeen tilanne jo laukes kun alettiin syyttelee etten ajattele sen perhettä yhtään... myöhemmin kun olin miettinyt asiaa, ja ilmaisin että toi meno ei oo niin tärkee, että voisin hyvinkii tulla, niin tuli vaan vastauksena kiroilua ja syyttelyä kuinka vaihdan mielipidettä aina. Kieltämättä toi mun kommentti oli jyrkkä, mutta mun mielestä siihen ei kuuluis noin reagoida?
Lisänä tähän kaikkeen, meillä on n. 100km etäisyyttä, ja nähdään suunnilleen parin viikon välein. Voiko pelkästään tytön nuori ikä olla se, mikä aiheuttaa tällaista? Yleensä ihmiset jossakin vaiheessa vain hyväksyvät sen millainen on, mutta en tiedä kestääkö pää odottaa siihen saakka. Suhde on todellakin kuin vuoristorata, ja tuntuu epätoivoiselta, vaikka kuinka vannotaan rakkautta toisillemme. Irti päästäminen on kuitenkin aina vaikeaa...
Mielipiteitä asiasta? (:
Toisinaan raivostuttava tyttöystävä...
24
2331
Vastaukset
- Richard Westside
Terveeseen parisuhteeseen vaaditaan kaksi kokonaista ja tervettä ihmistä. Tyttöystäväsi ei ole kumpaakaan.
Hän on toki kovin nuori, mutta itse muistan hyvin sen, kun seurustelin 16-vuotiaan kanssa elämässäni ja hänelläkin oli itsetunto-ongelmia, välillä tuittuilua ja suuttumista (menkat), mutta ei silti mitään NOIN vakavaa.
Koska sanoit, että irti päästäminen on vaikeaa, voisin todeta, että teidän kohdalla peli on pelattu. Sinä tiedät järjelläsi, ettei tuosta tule mitään. Tunteet ovat tosi arvokkaita ja nykyisen tyttöystävänsä haluaisi aina nähdä sinä ainoana oikeana ja sydäntä särkee ajatuskin, että joskus ei oltaisi yhdessä. Silti tietää takaraivossaan, että jos tästä eroan, löydän paremman, tunteet laimenee entistä kohtaan ja syttyvät uutta kumppania kohtaan, ja sitten ei millään entisellä ole enää väliä.
Seurustelu itseasiassa estää tyttöä kasvamasta terveeksi. Hänen on ensin opittava hyväksymään itsensä yksin ja vasta sitten alettava rakentaa parisuhdetta.
Tiedän, että tämä on kovaa tekstiä sinulle. Itse olen elämässäni ollut jätetty monta kertaa, ja kerran itse jättänyt ihmisen siksi, että hän oli henkisesti epätasapainoinen (eri kuin se 16v), enkä voinut ajatella häntä lasteni äidiksi enkä kumppanikseni, koska tavallinen arkielämäkin oli vaikeaa neuroosien takia. Elämässä tulee kaikille hetkiä, jolloin on todella vaikeaa, oli parisuhde kuinka hyvä tahansa. Miten vaikeaa sitten onkaan, jos tavallinen yhteiselo ei suju???
Jätin tyttöystäväni, jota rakastin jättöhetkellä syvästi. Meillä oli paljon hyvää, ehkä yli puoletkin hyviä hetkiä, paljon yhteisiä juttuja viiden vuoden ajalta, juttuja, joita en kenenkään muun kanssa voinut kokea enkä tule kokemaan! Se oli vaikeaa, mutta se kannatti!
Löysin puolen vuoden päästä nykyisen vaimoni, joka oli ja on minulle kuin tilaustyönä tehty, minun erikoiseen makuuni kaunis, persoonallisen näköinen, terve, tasapainoinen ja sopivasti epätäydellinen ihminen, joka jakaa kanssani samat arvot, ajatusmaailman ja arkiset tavat, sukupuolielämätottumukset, hellyystottumukset, ruokamaun, samat suunnitelmat, siis tärkeitä arkisia juttuja ja myös ei niin tärkeitä mutta ihastuttavia plussia - ja myös ne tunteet ja sen roihuavan ihanan romantiikan, tällä kertaa kahden kokonaisen ihmisen välillä! Sain huomata, että myös vaimoni kanssa koen asioita, joita en kenenkään muun kanssa ole kokenut enkä koskaan tule kokemaankaan. Myös entinen tyttöystäväni löysi pian itselleen aviomiehen ja on ilmeisesti paljon onnellisempi nyt kuin kuunaan minun kanssani olisi ollut. Kaikki siis kääntyi hyväksi.
Ei eroaminen ole helppoa ja itseni kohdalla mietin eroa tyttöystävästäni 3 vuotta ennen kuin uskalsin toteuttaa sen. Toisaalta meni aikaa hukkaan, toisaalta opin paljon sellaista, mitä tarvitsin nykyisen aviokumppanini valinnassa.
Ehkä sinun on vielä katsottava, mitä suhteenne tuo eteen. Tuo 100km matkahan ei ole matka eikä mikään (50 min ajomatka), joten saat varmasti selvyyden nopeammin kuin minä (välimatka oli 300km).
Muista, että jos eroat, ei se tee rakkaudestanne epäaitoa. Rakkaus voittaa kaiken, mutta joskus se rakkauden voitto seurustelussa tarkoittaa seurustelun päättämistä. Jos seurustelun päättää oikeista ja hyvistä syistä, on seurustelu silloin ONNISTUNUT. Avioliitossa eroaminen on epäonnistumista.- näytä olevan..
Viestisi sai minut tarttumaan näppäimistöön ja kertomaan sinulle mielipiteeni ajattelutavastasi. Kuulostat kivan romanttiselta tapaukselta ja sellaiselta joka osaa jaella kivasti neuvoja omasta elämänkokemuksestaan, jota osaat kehuttavasti kyllä jäsentää.. mutta, yhtä asiaa sinä et kuitenkaan ole ymmärtänyt. Se mikä toimii sinulla, ei välttämättä toimi toisella, vaikka kuinka identtiseltä tapaukset kuulostaisivatkin. Joten mielestäni on itsekästä mennä neuvomaan, että jätä toinen koska hänellä selvästikin on itsetunto-ongelmia ja paineita joita ei tämä yhteiskunta ja media ainakaan yhtään helpota. Kaiken lisäksi hän sattuu olemaan vielä naispuoleinen henkilö ja teini-ikäinen, joten on varmasti vaikeaa.
On hienoa, että sinun elämäsi on loksahtanut kivasti paikalleen ja nyt tuntuu menevän kuin ruusuisessa runossa. Mutta kuulostat jotenkin itsekkäältä kaverilta. Voin perustella itsekkyytesi mm. sillä, että miten olet saattanut "tehdä eroa" peräti kolme vuotta. Se ei ole pelkästään petosta itseäsi kohtaan, mutta myös todella julmaa ja itsekästä entistä kumppaniasi kohtaan. Se on myös hyvin raukkamaista. Kerrot, että rakastit häntä syvästi vielä jättöhetkelläkin, mutta onko rakkauden teko se että tekee hiljaa eroa kolme vuotta? Minusta se on juuri päinvastoin. Kerroit myös, että "Löysin puolen vuoden päästä nykyisen vaimoni, joka oli ja on minulle kuin tilaustyönä tehty". Tämä jotenkin kertoo sinusta paljon, että kaiken pitää olla niiin täydellisesti toisessa ennenkuin se on sinulle (nyt myös aloittajalle mielestäsi) juuri se oikea ja ANSAINNUT SINUT.
Uskon ja ymmärrän, että sinulla on varmasti ollut vaikea suhde tämän kyseisen entisen kumppanin kanssa, mutta se ei tarkoita etteikö joku toinen jaksaisi tukea ja rakastaa sitä vähemmän täydellistä ihmistä juuri sellaisena kuin on. Vai eikö sinussa olekaan mitään vikoja? Ymmärrän kyllä, että kaikki haluaa ideaali täydellistä suhdetta jossa kaikki palaset ovat kohdillaan, mutta elämä ei ole noin yksiraiteinen kaikille. Ja mitä tulee itsetunto-ongelmien kanssa, tunnut leimaavan tällaiset ihmiset yksiselitteisesti tuhoontuomituiksi parisuhteeseen. Itsetunto- ongelmista pääsee kyllä eroon, se ei ole mikään pysyvä vamma.
Aloittajalle antaisin sellaisen neuvon, että kerrot hänelle hänen hyvistä puolistaan ja kehut ja kannustat. Sinun kannattaa myös kertoa hänelle, miten koet ja näet ulkonäköasiat ja keskustelette yhdessä kunnolla tästä asiasta. Jos tyttösi on sairaaloisesti ylipainoinen, niin kannusta häntä liikkumaan ihan oman terveyden nimiin. Harrastakaa yhdessä vaikka jotain liikuntaa ja syökää terveellisesti. Hänen itsetuntonsa kohenee varmasti pikkuhiljaa, jos hän tuntee onnistumisen kokemuksia, esim laihtumalla jo pelkän liikunnan ja ruokavalion avulla. Toisekseen, voi piristää itseään vaikka uudella kampauksella ja vaatteilla. Keksikää yhdessä. Kun seurustelunne on jatkunut pitempään ja olet häntä tukenut ja rohkaissut näissä asioissa, tulee hän luottamaan sinuun paremmin ja uskaltaa olla omaitsensä. Tärkeää on siis, että näytät ettet liukene paikalta eli jätä häntä tällaisen asian takia etkä myöskään kuolaa toisia naisia niin se voi syventää suhdettanne paremmalle tasolle. - Richard Westside
näytä olevan.. kirjoitti:
Viestisi sai minut tarttumaan näppäimistöön ja kertomaan sinulle mielipiteeni ajattelutavastasi. Kuulostat kivan romanttiselta tapaukselta ja sellaiselta joka osaa jaella kivasti neuvoja omasta elämänkokemuksestaan, jota osaat kehuttavasti kyllä jäsentää.. mutta, yhtä asiaa sinä et kuitenkaan ole ymmärtänyt. Se mikä toimii sinulla, ei välttämättä toimi toisella, vaikka kuinka identtiseltä tapaukset kuulostaisivatkin. Joten mielestäni on itsekästä mennä neuvomaan, että jätä toinen koska hänellä selvästikin on itsetunto-ongelmia ja paineita joita ei tämä yhteiskunta ja media ainakaan yhtään helpota. Kaiken lisäksi hän sattuu olemaan vielä naispuoleinen henkilö ja teini-ikäinen, joten on varmasti vaikeaa.
On hienoa, että sinun elämäsi on loksahtanut kivasti paikalleen ja nyt tuntuu menevän kuin ruusuisessa runossa. Mutta kuulostat jotenkin itsekkäältä kaverilta. Voin perustella itsekkyytesi mm. sillä, että miten olet saattanut "tehdä eroa" peräti kolme vuotta. Se ei ole pelkästään petosta itseäsi kohtaan, mutta myös todella julmaa ja itsekästä entistä kumppaniasi kohtaan. Se on myös hyvin raukkamaista. Kerrot, että rakastit häntä syvästi vielä jättöhetkelläkin, mutta onko rakkauden teko se että tekee hiljaa eroa kolme vuotta? Minusta se on juuri päinvastoin. Kerroit myös, että "Löysin puolen vuoden päästä nykyisen vaimoni, joka oli ja on minulle kuin tilaustyönä tehty". Tämä jotenkin kertoo sinusta paljon, että kaiken pitää olla niiin täydellisesti toisessa ennenkuin se on sinulle (nyt myös aloittajalle mielestäsi) juuri se oikea ja ANSAINNUT SINUT.
Uskon ja ymmärrän, että sinulla on varmasti ollut vaikea suhde tämän kyseisen entisen kumppanin kanssa, mutta se ei tarkoita etteikö joku toinen jaksaisi tukea ja rakastaa sitä vähemmän täydellistä ihmistä juuri sellaisena kuin on. Vai eikö sinussa olekaan mitään vikoja? Ymmärrän kyllä, että kaikki haluaa ideaali täydellistä suhdetta jossa kaikki palaset ovat kohdillaan, mutta elämä ei ole noin yksiraiteinen kaikille. Ja mitä tulee itsetunto-ongelmien kanssa, tunnut leimaavan tällaiset ihmiset yksiselitteisesti tuhoontuomituiksi parisuhteeseen. Itsetunto- ongelmista pääsee kyllä eroon, se ei ole mikään pysyvä vamma.
Aloittajalle antaisin sellaisen neuvon, että kerrot hänelle hänen hyvistä puolistaan ja kehut ja kannustat. Sinun kannattaa myös kertoa hänelle, miten koet ja näet ulkonäköasiat ja keskustelette yhdessä kunnolla tästä asiasta. Jos tyttösi on sairaaloisesti ylipainoinen, niin kannusta häntä liikkumaan ihan oman terveyden nimiin. Harrastakaa yhdessä vaikka jotain liikuntaa ja syökää terveellisesti. Hänen itsetuntonsa kohenee varmasti pikkuhiljaa, jos hän tuntee onnistumisen kokemuksia, esim laihtumalla jo pelkän liikunnan ja ruokavalion avulla. Toisekseen, voi piristää itseään vaikka uudella kampauksella ja vaatteilla. Keksikää yhdessä. Kun seurustelunne on jatkunut pitempään ja olet häntä tukenut ja rohkaissut näissä asioissa, tulee hän luottamaan sinuun paremmin ja uskaltaa olla omaitsensä. Tärkeää on siis, että näytät ettet liukene paikalta eli jätä häntä tällaisen asian takia etkä myöskään kuolaa toisia naisia niin se voi syventää suhdettanne paremmalle tasolle.Tekstissäsi on paljon puhetta, mutta aiheeseen et syvällisesti pureudu. Sen sijaan pyrit arvostelemaan MINUA ja personaani vaikket minua tunne. Ei kovin rakentavaa edes nettikirjoitteluksi.
Kaikki ihmiset eivät ole sopivia toisilleen. Nyrkkisääntö on, että jos joku asia rasittaa suhteessa, se ei ajanmyötä helpotu vaan pahenee. Seurustelun päättäminen ei ole mitään hylkäämistä tai jättämistä, vaan toinen osapuoli päättää, että nyt ei ole hyvä seurustella kummankaan henkisen hyvinvoinnin takia TAI muusta syystä kuten se, ettei olla sopivat toisilleen. Sepi_:n tilanteessa kyse on mielestäni molemmista. Ja siinä ei ole yhtään mitään itsekästä jos säästää tämän tytön seurustelukiemuroilta elämänvaiheessa, jossa hän ei siihen kykene! Tämän asian tietysti kirjoittaja itse joutuu punnitsemaan.
Kyllä, erotessani tyttöystävästäni päätin ihan kaikkien, minun, tulevan kumppanini ja tulevien lasteni edun nimissä, että sen kumppanin on oltava sopiva minulle ja myös minun hänelle. Mielestäni tämä on ihan tervettä itsekkyyttä ja ennen kaikkea järkevää ajattelua. Miksi en käyttäisi sitä järkeä ja kokemusta, joka minulla oli viidestä seurustelusuhteesta, jos kerran se opetti, mikä minulle sopii ja mikä ei sovi? Liian moni ihminen suhetissaan hakkaa päitään yhteen kuin kaksi pässiä tai koittaa keksiä pyörää uudestaan ties kuinka monennetta kertaa. Erimerkkiset varauksethan tunnetusti vetävät toisiaan puoleensa kuin paskakasa kärpäsiä, mutta kaikkihan me tiedämme lopputuloksen: kärpäsenpaskaa.
Jokaisessa on niitä vikoja, mutta suurin osa vioista on juuri näitä epäsopivuuksia. Siksi viat ovat suhteellisia, ja jollekin toiselle olisin varmasti erittäin viallinen rennon elämäntapani kanssa, mutta vaimolleni taas olen mitä sopivin.
Tuosta kolmesta vuodesta en lähde kertoilemaan sen enempää muuta kuin, että koko seurusteluaikahan oli sitä asioiden selvittämistä, onko toinen se oikea. Se on seurustelun tarkoitus. Se on rakkautta, että haluaa uskoa juttuun, antaa kolme vuotta aikaa suhteelle, vaikka on vaikeaa. Tuona aikana kävimme paljon keskusteluja suhteesta, emmekä halunneet lopettaa juuri saman tyylisistä syistä kuin aloittaja, että "vannotaan rakkautta" jne. Eroajatus oli kypsyttävä hiljaa. Itse en ehkä ollut kyllin kypsä vielä tuolloin näkemään asioita sen nopeammin. Jossain määrin se oli optimismia, jossain määrin suhteen jatkaminen todellakin oli itsepetosta, jolta soisin muiden välttyvän.
Kuitenkin kun nuo aloittajan sanat "on niin vaikea päästää susta irti" kuuluivat jo seurustelukaverinkin suusta (joita itse en ollut lausunut koskaan) , tiesin, että alkaa olla aika päättää seurustelu ja kutsua hommaa onnistuneeksi. Kun ehdotin asiaa, olivat kummatkin yhtä mieltä siitä, että päätös oli oikea.
Päätä siis sinäkin kumpaa mieltä olet! Luovuttaa ei mielestäsi saisi, mutta seurustelun pitkittäminen ongelmatilanteessa on mielestäsi itsekästä.
Olisiko minun mielestäsi pitänyt osoittaa jotenkin vähempää itsekkyyttä ja katkaista suhde heti kun ensimmäiset merkit siitä, etten yksinkertaisesti voi tuon ihmisen kanssa olla ja jakaa arkea, eikä antaa mahdollisuutta muutokselle. Itse näytät kuitenkin kannattavan sitä linjaa, mitä minä tein, eli annoin 3 vuotta elämästäni tuolle suhteelle aikaa parantua. Puututtiin asioihin, koitettiin selvittää mutta kun ei niin ei. - nka
Sujuvaa ja vakavastiotettavan tuntuista tekstiä. :)
- Prkl !
Tooota, mitäs se Suomen LAKI sanookaan alaikäiseen sekaantumisesta ?
- juh_l
Suomessa suojaikäraja on 16v. joten alaikäisyydellä ei ole mitään merkitystä. Ota asioista selvää ennen kuin tuut tänne kauhkoomaan
- Prkl !
juh_l kirjoitti:
Suomessa suojaikäraja on 16v. joten alaikäisyydellä ei ole mitään merkitystä. Ota asioista selvää ennen kuin tuut tänne kauhkoomaan
Nooo, ma pidän "idioottina" sellaista, joka yhtyy lapseen. "Suojaikäraja" eikä vielä täysi-ikäisyyskään tee aikuiseksi. Otapa sinä selvää, mitä tarkoittaa aikuinen, OIKEASTI aikuinen ! Ja mitäpä kertookaan iältään vanhemmasta se, että sekaantuu lapseen ?
- mencyl
Prkl ! kirjoitti:
Nooo, ma pidän "idioottina" sellaista, joka yhtyy lapseen. "Suojaikäraja" eikä vielä täysi-ikäisyyskään tee aikuiseksi. Otapa sinä selvää, mitä tarkoittaa aikuinen, OIKEASTI aikuinen ! Ja mitäpä kertookaan iältään vanhemmasta se, että sekaantuu lapseen ?
Kuules kuules.
Täysi-ikäisyys ei TODELLAKAAN tee vielä AIKUISTA. ; ) Monet 18-vuotiaat ovat yhtä lapsellisia kuin 16-vuotiaat *vink vink*.
16-vuotias saa harrastaa seksiä kenen kanssa haluaa. *vink vink*
Täysi-ikäisyys ja ala-ikäisyys ovat asia erikseen kuin Lapsi ja Aikuinen. SINÄ viittaat vain ja ainoastaan Lakisäädäntöön, joka sanoo kaikkien alle 18-vuotiaiden olevan lapsia.
HERÄÄ. HERÄÄ TÄHÄN MAAILMAAN. 18-vuotiaathan kehittyvät fyysisestikin siinä samassa missä 16-vuotiaat, samoin 20-vuotiaat kehittyvät aivoiltaan vielä pitkälle jnejne.
Kukaan siis ei ole vielä TÄYSI.
Se että sekaantuu LAPSEEN, siinä on rajansa. Tuossa ei ole mitenkään kyse lapseen sekaantumisesta, kun kyseessä on 20 ja 16 vuotiaat nuoret. Ja niinkuin sanottu, lapseen sekaantuminen, pedofilia määritetään kun on koskettu alle 16-vuotiaaseen. Ja yleensä pedofiili ehei ole noin nuori. *vink vink*
- ihhiih
en mä nyt sanois että toi on ihan niin vakavaa niinkuin toi yksi kirjoittaja, väitti tavallista teinin angstia ja huonon itsetunnon ilmaisemista. itse ainakin muistan että saatoin välillä käyttäytyä vähän tuohon malliin teininä. toivottavasti en enää, huh huh. mutta niin.. mikäpä siihen oikein auttaisi, aika ja kasvaminen, itsetunnon parantuminen. se vie paljon aikaa. en tiedä oikein mitä sinä voisit tehdä toisin, viestisi perusteella toimit ihan ok mutta tyttöystävälläsi on omia ongelmia ja hän keksii sinunkin tekemisistäsi ongelmia. ihmettelen hieman vain miten olet päätynyt seurustelemaan 16-vuotiaan kanssa, siinä iässähän tytöt on yleensä pahimmassa teini-iässä? kenties hänellä on sitten joskus kypsät hetkensäkin. mutta usko pois, ohi se menee. ehkä muutamassa vuodessa tosin, hidas prosessi tuo itsetunnon kehittyminen ja 'aikuistuminen' yleensäkin. koita puhua hänelle tuosta hänen käytöksestään ja kerro miltä se sinusta tuntuu, ehkä hän sitten kokee pienen herätyksen kun kerrot miten harmillista tuo on sinua kohtaan ja miten huono olo Sinulle siitä tulee, kun hän Kuvittelee noin. hän on siinä tilassa että tahallaan oikein etsii juttuja mistä valittaa ja sitten esittää marttyyria. kerro hänelle miten ikävää se on ja ehkä hän sitten ymmärtää ajatella omaa napaansa pidemmälle. jos ei niin... no, odota pari vuotta tai luovuta. kaikki eivät välttämättä muutu koskaan,sekin on mahdollista.
- Richard Westside
Juuri tuo on hyvä neuvo, että koittaa saada naisen todella KOKEMAAN miltä itsestä TUNTUU. Naiset kun ovat nimenomaan tunneolentoja ja kokeminen on se, mikä puhuu.
Mutta jos sitten millään tunteilla, itkulla, tunteiden ilmaisemisella ja kommunikoinnilla ei viestiään saa perille niin tuloshan on selvä: tyttö on itseensä käpertynyt itsekäs huomionhakija, johon ei kannata vetreitä parikymppisvuosiaan tuhlata ( varoituksena, jos Sepi_ olet rehellinen itsellesi, että noin siinä todennäköisesti käy, että tunteesi ilmaiseminen ei vaikuta yhtään mitenkään positiivisesti tyttösi käytökseen muuta kuin että hän kahta kauheammin syyttää sinua siitä kuinka SINÄ ET hyväksy häntä omana tuittuilevana itsenään (: ).
Kiitos, nimimerkki ihhih, hyvästä neuvosta. Tuollahan sen saa nopeasti selvitettyä :D
- kyseessä
on selvä teinix-pissisx tapaus.
Ihq.
ehkä se parin vuoden päästä on päässyt teini-iästä yli. Odottele vaan.- sormet pois!
Penskan kans seurustelu on aina penskan kans seurustelua!!
Mun tyttö saman ikäinen ja kiukuttelee kaikesta!
Oot aivan liian nuoren valinnut! Päästä tyttö kasvaan ja käymään koulunsa loppuun!
On muuten rikos kajota tuon ikäiseen,voit joutua vaikeuksiin ja saada merkinnän eliniäksi rikosrekisteriin!
Mietippä sitä ja keskity omas ikäisiin!
Jos saisin tietää oman tyttöni makaavan sun ikäisen kanssa,menisin heti poliisilaitokselle tekeen ilmoituksen.. - LaitHaltuun..
sormet pois! kirjoitti:
Penskan kans seurustelu on aina penskan kans seurustelua!!
Mun tyttö saman ikäinen ja kiukuttelee kaikesta!
Oot aivan liian nuoren valinnut! Päästä tyttö kasvaan ja käymään koulunsa loppuun!
On muuten rikos kajota tuon ikäiseen,voit joutua vaikeuksiin ja saada merkinnän eliniäksi rikosrekisteriin!
Mietippä sitä ja keskity omas ikäisiin!
Jos saisin tietää oman tyttöni makaavan sun ikäisen kanssa,menisin heti poliisilaitokselle tekeen ilmoituksen..Mikä rikos se on jos Suomessa suojaikäraja on 16?
- oppeliini
jos nimittäin seurustelunne on intiimillä tasolla. Tiesitko että sinä siinä tapauksessa rikot lakia.
Tuo tytto on vielä lapsi kaikkien mittakaavojen mukaan. Hänesä on lapsen pyoreyttä joka kuuluukin asiaan. Hänen pitäisi leikkiä vielä nukeilla ja kasvaa ja kehittyä rauhassa.- . . .
Kyllä nukkeleikit jäävät tytöiltä jo paljon nuorempina pois, onkohan oma asenteesi ihan kohdallaan, tunnut ylimielisesti pitävän teinejä ihan lapsina mitä he eivät ole. Jos et sattunut tietämään, juuri teini-ikähän se on sitä aikuiseksi kasvamista ja siihen liittyy aikuisuutta kokeilevia askeleita. Jos ei niitä ota, ei ikinä voi aikuiseksi kasvaakaan.
Yritys ja erehdys ja omista teoista vastuun ottaminen, sitä aikuiseksi kasvaminen on. Äidin helmoissa kaksikymppiseksi pyörivät miehenalut ovat vielä kaksikymppisinäkin ihan pikkulapsia, koska kaikki askeleet aikuisten maailmaan on vielä ottamatta. Et voi siis ajatella, että johonkin tiettyyn ikään asti teinit ovat lapsia ja DING jonain päivänä he sitten ovatkin yhtäkkiä aikuisia vaikka heitä olisi pidetty pumpulissa viime vuodet.
Helvetin kova olet tuomitsemaan. Miksi pitää moittia aloittajaa, jonka kanssa tytöllä on kuitenkin oikea seurustelusuhde ja kumppanina sellainen, joka oikeasti tuntee vastuuta tytöstä, eikä ole suhteessa vain seksin vuoksi, kuten moni tytön ikäinen poika? Puhumattakaan niistä edellisistä suhteista, joissa tyttöä on jopa "haukuttu ja lyöty" !
Tiesitkö itse, että aloittaja ei riko mitään lakia? Edelläkin on mainittu, suojaikäraja on 16. Siis 16. Se on kuustoista, koska johonkin se on laitettava, eikä ole mitään muutakaan sellaista asiaa millä voisi kiistämättömästi todeta, onko joku seksiin kypsä vai ei. Ajokortin ikärajakin on 18, vaikka ei voida siitäkään olla varmoja että kaikki ovat sen ikäisinä vielä inssin läpäistyäkään vastuullisia autoilijoita. On helppo sanoa että se pitäisi olla jokin muu kuin pelkkä ikä, mutta MIKÄ se sitten olisi. Et voi noin vain ylentää itseäsi joskikin moraalinvartijaksi joka yksinoikeudella päättäisi kuka saa harrastaa seksiä ja kuka ei. Lain mukaan rikosta ei kuitenkaan ole tapahtunut, joten miksi menet sellaista väittämään? Sinähän se tässä et lakia tunne. - oppeliini
. . . kirjoitti:
Kyllä nukkeleikit jäävät tytöiltä jo paljon nuorempina pois, onkohan oma asenteesi ihan kohdallaan, tunnut ylimielisesti pitävän teinejä ihan lapsina mitä he eivät ole. Jos et sattunut tietämään, juuri teini-ikähän se on sitä aikuiseksi kasvamista ja siihen liittyy aikuisuutta kokeilevia askeleita. Jos ei niitä ota, ei ikinä voi aikuiseksi kasvaakaan.
Yritys ja erehdys ja omista teoista vastuun ottaminen, sitä aikuiseksi kasvaminen on. Äidin helmoissa kaksikymppiseksi pyörivät miehenalut ovat vielä kaksikymppisinäkin ihan pikkulapsia, koska kaikki askeleet aikuisten maailmaan on vielä ottamatta. Et voi siis ajatella, että johonkin tiettyyn ikään asti teinit ovat lapsia ja DING jonain päivänä he sitten ovatkin yhtäkkiä aikuisia vaikka heitä olisi pidetty pumpulissa viime vuodet.
Helvetin kova olet tuomitsemaan. Miksi pitää moittia aloittajaa, jonka kanssa tytöllä on kuitenkin oikea seurustelusuhde ja kumppanina sellainen, joka oikeasti tuntee vastuuta tytöstä, eikä ole suhteessa vain seksin vuoksi, kuten moni tytön ikäinen poika? Puhumattakaan niistä edellisistä suhteista, joissa tyttöä on jopa "haukuttu ja lyöty" !
Tiesitkö itse, että aloittaja ei riko mitään lakia? Edelläkin on mainittu, suojaikäraja on 16. Siis 16. Se on kuustoista, koska johonkin se on laitettava, eikä ole mitään muutakaan sellaista asiaa millä voisi kiistämättömästi todeta, onko joku seksiin kypsä vai ei. Ajokortin ikärajakin on 18, vaikka ei voida siitäkään olla varmoja että kaikki ovat sen ikäisinä vielä inssin läpäistyäkään vastuullisia autoilijoita. On helppo sanoa että se pitäisi olla jokin muu kuin pelkkä ikä, mutta MIKÄ se sitten olisi. Et voi noin vain ylentää itseäsi joskikin moraalinvartijaksi joka yksinoikeudella päättäisi kuka saa harrastaa seksiä ja kuka ei. Lain mukaan rikosta ei kuitenkaan ole tapahtunut, joten miksi menet sellaista väittämään? Sinähän se tässä et lakia tunne."Yritys ja erehdys ja omista teoista vastuun ottaminen, sitä aikuiseksi kasvaminen on..."
Totta. Valitettavan usein sitä vain mennä kohelletaan ja tehdään idiootti asioita uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan koska minä haaaaaaaaaluan olla intiimisti jokaisen vastaantulevan kanssa. Nuo nuoret eivä edes opi erehdyksistään vaan sitä samaa jatketaan seuraavan ja seuraavan vastaantulijan kanssa. Olivat nuo vastaantulijat sitten hakkaajia ja pahoinpitelijoitä tai ei. Kuten tässä tapauksessa jossa tyttoä oli useimmin pahoinpidelty! Sitten valitetaan ja itketään kun se vastaantulija onkin kaikkea muuta kuin sitä mitä sen ei pitäisi olla. Jo aiemmin hauras itsetunto tällätavoin huolellisesti ja harkiten tuhotaan kokonaan. Liian usein vielä alulle laitetun uuden ihmisen kanssa.
Kasvaa ja kehittyä voi niin monella eri tavalla. Jokaisella nuorella täytyisi olla mahdollisuus rauhassa tutkia maailmaa, nähdä se ensisijaan kauniina ja kehittävänä paikkana. Paikkana jossa voi tuntea olevan osa sitä, jossa voi kehittää sitä parempaan, kehittämällä samalla itseään.
Väitteeni että noin nuoren kuin 16vuotiaan täytyy antaa rauhassa kasvaa ja muodostaa oma maailmankuva. Jo yksistään biologisista syistä 16 vuotiasta EI voi verrata esim 18vuotiaaseen aikuiseen. Saattaa olla että 16 vuotiaat ovat sukukypsiä mutta henkisellä tasolla he eivät mitenkään voi sitä olla. Kehittyä henkisesti vaatii niin paljon muutakin kuin suvun jatkamishalun tyydyttäminen. Tuon taidon osaavat parisoluiset ameebat. Siihen ei erikoista tietoa eikä älykkyyttä vaadita!
Käyttämäni terve maalaisjärki ei suinkaan tee minusta moraalinvartijaa, vain viestin välittäjän joka ilmaisee itsestään selviä asioita. Minulla ei ole myoskään minkään valtakunnan mielenkiintoa vartioida kenenkään moraalia, ihmiset ovat joko tyhmiä ja maksavat siitä, usein aivan liian korkean hinnan. TAI sitten vaihtavat suuntaa ja toimivat tavalla jonka varsin hyvin tietävät oikeaksi ja vähiten harmia tuottavaksi.
- vanhempi'täti'
ikäeronne taitaa olla jonkin verran enemmän kuin tuo laskennallinen 4 vuotta: sinä olet suht kypsä ikäiseksi - kun esim vaivaudut miettimään tätä asiaa etkä vain anna mennä - ja tyttö on kehittymätön teini. Hienoa, että mietit, voisitko auttaa tyttöä hänen ongelmissaan - mutta ei parikymppisen poikaystävän tehtävä ole "kasvattaa" itselleen tyttöystävää. Tytön pitää itse kohdata kipuilunsa ja identiteettinsä ongelmat eikä elämä poikaystävän hyväksyntää hakien ole paras vaihtoehto sen tekemiseen. Tyttö ei ole kypsä VAKAVAAN seurusteluun - kuinka moni 16-vuotias oikeasti onkaan?! En minä ainakaan ollut ; isommassa porukassa hengailtiin, ja satunnaiset kädestä pitelyt ja pussailut saman ikäisten poikien kanssa oli aivan riittävästi siinä iässä. Iässä, jossa ihmisen identiteetti on vasta muodostumassa.
Jos nyt ajatellaan, että seukkaamisenne jatkuu ja asiat alkavat sujua paremmin... Tyttö siirtyy "barbieleikeistä" suoraan aikuisten maailmaan, vanhempien luota suoraa sinun luoksesi ilman itsenäistymistä, ja tämä voi jatkossa tuoda taas lisää ongelmia. Hän takertuu sinuun ja on sinusta täysin riippuvainen - jaksatko sitä jatkossakin? Jos haluat irrottautua hänestä myöhemmin, saat taatusti hänen vihansa niskaasi: "jätin parhaan nuoruuteni elämättä sinun takiasi, et voi minua jättää!"... Ei olisi ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun noin kävisi. - . . .
Kyllähän ne tyttöystävät minkä ikäisenä tahansa voivat olla "raivostuttavia" eikä naisten epävarmuus ulkonäöstään mitenkään takuuvarmasti poistu vaikka ikääkin olisi. Liioin en uskalla sanoa, että tuo anoppitapauskaan olisi pelkästään iän aiheuttama juttu, kyllähän naisten suhteeseen kohdistamat toiveet ovat aika usein erilaiset kun miehen toiveet.
Oman kokemukseni perusteella mies joutuu suhteessa antamaan aika paljon periksi. Tosin, ehkä se on myös seurausta omista valinnoistani, eli että vain päädyn yhteen sellaisten naisten kanssa. Tai sitten kyse on vain tunteesta, että joutuu antamaan periksi, sillä kyllähän se nainenkin joutuu antamaan periksi asioissa, joissa mielummin tekisi itse toisin.
Kait sitä voi löytää sellaisenkin naisen jonka kanssa on ihan samalla aaltopituudella, mutta itse uskon sen olevan aika epätodennäköistä. Valinta on siis usein tehtävä sen välillä että haluaako olla riippumaton ja yksin, vai haluaako vaihtaa osan vapaudestaan edes tyydyttävällä tasolla toimivaan parisuhteeseen. - JH
Minulle pisti silmään kirjoituksesi kohta: "suhteen alkuvaikeudet ovat edelleenkin arkipäivää.". Normaalisti etenevä suhde on alussa yhtä unenomaista ruusuilla tanssimista. Silloin ollaan rakastuneita, joka käytännössä on eräänlainen huumaustila. Hormonit pistävät ajattelunkin sekaisin, minkä huomaa jo siitä, että on vaikea keskittyä muuhun asiaan kuin rakastumisen kohteeseen. Kun rakastuminen laantuu, ajattelukyky selkiytyy, ja sen jälkeen suhdetta pystyy arvioimaan jo analyyttisemmin.
Jos teillä suhde on jo alussa ongelmasta toiseen etenemistä, niin suhteellanne on hyvin pieni todennäköisyys menestyä. Minä epäilen, että tyttöystäväsi on yksinkertaisesti liian kypsymätön vakavaan seurusteluun. Jos hänen ikänsä viittaa siihen. Ikä ei tosin kerro kaikkea. Jotkut ovat valmiita nuorempina, eivätkä kaikki ole ikinä henkisesti kypsiä vakavaan suhteeseen.
Sairaalloisesti mustasukkaisen, itsestään epävarman kanssa seurustelu on pitkän päälle yhtä helvettiä. Usko pois. Jos ihminen ei itse hyväksy itseään, kuten tyttöystäväsi ei pysty, hän hyvin tehokkaasti karkottaa ympäriltään kaikki ihmiset käytöksellään. - naisy
Suhteen alkuvaikeudet? Yleensähän nimenomaan alussa pitäisi olla helppoa.... :)
Ikävä sanoa, mutta aika tuhoontuomitulta vaikuttaa. Tyttöystäväsi on nuori, kyllä, mutta niin olet sinäkin. Jos tyttöystävälläsi on kerran noin huono itsetunto ja itseinho, et sinä voi hänen kanssaan saada aikaiseksi tasavertaista suhdetta. Et niin kauan, kuin hän ei hyväksy itseään. Voit auttaa ehkä jonkin verran, mutta itse työtä et voi hänen puolestaan tehdä. Osta jokin itsetuntoa kehittävä opas hänelle? Se ei välttämättä auta ollenkaan, jos hän ei ole vastaanottaivainen aiheelle, mutta olethan sitten ainakin yrittänyt....
Kuinka kauan muka voit odottaa, että hän kasvaa ja kehittyy henkisesti? Puoli vuotta? Vuoden? Kolme vuotta? Et sinä voi hänelle laittaa aikarajaa, että "nyt otat ja hyväksyt itsesi", ei hän välttämättä tee sitä koskaan. Pidä huoli itsestäsi, jos jo puolen vuoden seurustelun jälkeen tuntuu, että "en tiedä kestääkö pää odottaa siihen saakka. Suhde on todellakin kuin vuoristorata, ja tuntuu epätoivoiselta," niin ei se ainakaan siitä parane, jos tyttösi ei TOSISSAAN työskentele itsensä kanssa. Ja, kuten sanoin, mitään takeita tuloksista ei ole.
Se, että tyttöystävälläsi on aiemmin ollut alistavia suhteita kertoo jostain. Huonosta itsearvostuksesta, tietenkin, mutta kenties jostain muustakin? Minä suosittelisin tyttöystävällesi ihan vaikkapa psykologin ohjaamaa keskusteluterapiaa, se on aika turvallinen keino rakentaa itseluottamusta ja -tuntemusta, jo pelkästään edellisissä suhteissa olleen väkivallan takia terapia voisi olla paikallaan.
Minä olen vähän päälle kolmekymppinen nainen ja minulla oli nuorena todella heikko itsetunto, minulla oli todella hyvä kroppa ja olen ihan kauniskin, missikisoihinkin kaverit joskus yllyttivät, itse en vain pitänyt itsestäni pätkääkään. Vähän päälle parikymppisenä minut jätti "elämäni rakkaus", kuin nallin kalliolle. Olin pitkään katkera, mutta nyttemmin ymmärrän, että se oli parasta, mitä hän saattoi minulle tehdä. Minulle tuli tilaisuus kasvaa henkisesti, opetella pitämään itsestäni, rakastaa itseäni (olematta itserakas :D), saada terve ja tasapainoinen itsetunto. Nyt minun onnellisuuteni ei ole ripustettu toisen ihmisen mielipiteisiin, eikä vastaantuleviin naisiin, olen aidosti ylpeä itsestäni ja sovussa itseni ja elämäni kanssa. Aina on kauniimpia kuin minä ja aina on "rumempia" kuin minä... ja mikä sitten on kaunista kenenkin mielestä... Tapasin sitten uudenkin elämäni miehen. :)
Tee tyttöystävällesi selväksi, että hän ei voi määritellä sinun mielipidettäsi, SINÄ PIDÄT HÄNESTÄ JUURI SELLAISENA, KUIN HÄN ON. Hän voi vaikuttaa vain omaan mielipiteeseensä. Jos hän ei pidä itsestään, hänen pitää asialle TEHDÄ jotain, valittamisella harvoin mitään muutosta saa aikaan. Ja rautalangasta: sinäkään et voi vaikuttaa kuin omiin tekemisiisi. Ei voi muuttaa kuin itseään.
Kokemuksesta voin kertoa, että kirjoitettu sana on AINA painavampi kuin puhuttu, mesessäkin. Tyttöystäväsi huono itsetunto vaikuttaa tietenkin hänen tapoihinsa reagoida, mutta hänhän on hyvänen aika lähes murrosikäinen vasta! Sekin vaikuttaa mielipiteisiin, kun hormonit heittelevät (usko kaksi raskausaikaa kokenutta.. ;) ). Jos on tullut sanottua jyrkästi, niin sitten pyydetään anteeksi, eikä herran tähden jäädä kaivelemaan menneitä.
Ja vielä haluan lisätä sen, että kukaanhan meistä ei ole täydellinen, kaikilla meillä on kasvettavaa ja kehityttävää. Niin sinullakin. :) Vaikutat oikein mukavalta nuorelta mieheltä, toivottavasti suhteenne kääntyy parhain päin.
Lukemista voisi olla esim. Rhonda Byrnen The Secret -Salaisuus, teille kummallekin. :) - nainennainen20
Jättäkää alaikäiset tytöt rauhaan!
Muistan olleeni samassa tilanteessa., Moni mies halusi tapailla, seksiä (neitsyyteni) tms. Olin luonteeltani niin kiltti, että jo säälistä saatoin viettää aikaa jossain porukassa tai tapailla miehiä.
Vaikka sitä kuinka kokisi olevansa valmis 16-vuotiaana, niin uskoisin, että jokainen vielä tuossa vaiheessa vakavasti hakee itseään ja myöhemmin (3-4 vuotta eteenpäin) viimeistään miettii, oliko tuo oikein.
Onneksi menetin neitsyyteni vasta 18-vuotiaana suhteessa (sekin minusta melko aikaista).
Näpit irti alaikäisistä :( tulee ihan paha mieli lukiessani, että lähettäjä on 20 ja nainen 16...- . . .
...olin parikymppisenä miehenä vielä ihan liian lapsellinen edes seurustellakseni. Täydellinen ymmärryksen puute siitä miten molemminpuolinen asia seurustelusuhde on myös esti saamasta seurustelukumppania. Ensimmäinen seurustelusuhteeni 21-vuotiaana, 16-vuotiaan kanssa päättyi nimenomaan siihen, että molemmat olivat henkisesti niin kehittymättömiä.
Ei pidä tuijottaa niin sokeasti niitä ikävuosia, suuremmat erot löytyvät yksiöiden välillä kuin sukupuolten välillä.
- Won't tell you
Juu tiedän varsin hyvin tunteesi. Olen samassa tilanteessa tälläkin hetkellä. Tyttöystävä raivostuu helposti ja syyttää minua kaikesta ja sanoo minua itserakkaaksi paskaksi, vaikka haluaisin kuolla kun minä taas en kestä elämääni enkä itseäni. Ja toi juttu et jos televisiossa jos jokin pienikin häntä hieman paremmannäköinen edes vilahtaisi tv:ssä niin alkaa raivoaminen että miksi sinulla oli tuo kanava päällä tai ylipäätänsä koko televisio päällä
- teininä rakastunut
Epävarmuus, itsetunnon kehittyminen vielä kesken, ne kuuluu monesti tuohon ikään. Pelkkä ikä ei toki ole selittävä tekijä. Itse olin 16 ja mieheni 23v kun aloimme seurustelemaan...naimisissa ollaan nyt oltu 18v. Mutta taitaapa olla niin, että useammin se menee niin ettei tuonikäisenä aloitettu seurustelu kestä. Tytöllä on vielä paljon tekemistä itsensä kanssa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jussi Halla-aho huolissaan Sofia Virrasta
Jussihan on vanha vihreä. Onko tässä kyse alkukesän kiimasta, kun aidan toisella puolella oleva vihreä alkaa kiinnostama1217930Sofia Virta kadonnut....onko juomassa?
Virran poissaolo eduskunnasta on herättänyt huomiota. Esimerkiksi Ilta-Sanomat kertoi aiemmin, että Virta on ollut tällä1516658Julkista rahaa ei tule antaa senttiäkään yksityisille yrityksille
Julkinen raha on meidän yhteistä rahaa, ja se raha on tarkoitettu yhteiseen käyttöön, kuten esimerkiksi tuottamaan palve1834775Tytti Tuppurainen: Suomen pakolaiskiintiö pitäisi nostaa 10 000 vuodessa
asia on faktaa, noin Tytti sanoi aiemmin. Kun taas Orpon hallitusohjelman mukaisesti Suomen pakolaiskiintiö on pudotettu2453245Halla-aho sivaltaa edustajantyöstään lintsaavaa Sofia Virtaa
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/937c74d7-f905-4466-b9b4-abd017fe5b63 Kansanedustajan on ilmoitettava poissaolosta1012744Ruotsissa uusi monikulttuurisuusongelma: Mummonraiskuut
Ilmiö räjähti käsiin ja nyt painetaan paniikkinappulaa. Moni vanhustenhoivayhtiö on joutunut jopa lopettamaan, koska keh1072266Ruoan arvonlisävero menee käytännössä tukijussille
Ilman juomia elintarvikkeiden myynti vuonna 2025 oli reilut 15 miljardia euroa. Tuolla tasolla arvonlisävero pyörii pari121906- 1501905
Vihreät REPEÄMÄSSÄ oijoijoi....Virran sekoilut on liikaa
Jo ennestään vihreiden kannatus on suossa vaikka puolue istuu oppositiossa, nyt tuli Virran temppu kun häipyi tuosta vaa291710Yhteydenotto
Tiedätkö tai ymmärrätkö syyn, miksi kaivattusi ei ota sinuun yhteyttä? Mikä se syy on?1971614