Koiranpennusta hauskoja juttuja?

Tulipa mieleeni eräs kaunis syyskesän päivä, kun yksi rakkaimmista ystävistäni oli tulossa kaupunkiin pikavisiitille. Meidän oli tarkoitus mennä puistoon picnikille, enkä malttanut odottaa, että ystäväni pääsisi samalla tutustumaan ihanaan ja hyvätapaiseen koiranpentuuni.

Koirani, joka jo osasi kulkea nätisti hihnassa, riekkui ja kiskoi koko matkan puistoon. Puistossa se ärhenteli ja haukkui kaikille ohikulkeville koirille, mitä se ei ole koskaan ennen eikä jälkeen tehnyt, ja nylkytti hullun kiilto silmissään kaikkien paikalla olijoiden käsilaukkuja silloin kun ei yrittänyt ryystää näiden skumppalaseista. Eipä tainnut ystävälleni jäädä kovinkaan hyvää kuvaa pikku äijästäni tai minun koirankasvatustaidoistani. ;)

ei tullu meidän neitistä uimakoiraa, kun otettiin se kerran mukaan läheiselle joelle jossa oli yleinen laituri. tyttö tepasteli hyvin rehvakkaasti laiturille ja haisteli vettä ja yks kaks päättiki hypätä syvään jokeen. ihan uppeluksiinhan se meni, ja onneksi isälläni oli sen verran hyvät refleksit että kun se pinnalle pääsi niin otti saman tien niskasta kiinni ja nosti laiturille ettei virta vie mukanaan. mutta sen jälkeen ei ole mennyt vapaaehtoisesti uimaan oli miten kuuma tahansa. kahlata voi, mutta jos uittaa halutaan, niin kannetaan sylissä syvemmälle ja annetaan uida rauhassa rantaan. ei se siitä pahastu mutta kulmien alta katsoo kyllä. :D

aika vanha se alkaa olla, että ensi vuonna varmaan saa pentuaikoja muistella kyyneleet silmissä..