Olen 45-vuotias ja nyt viidennellä kuulla raskaana. Lapsen syntyessä olen jo 46-vuotias. Aikaisempia lapsia minulla ei ole ja mieheni kanssa kyllä todella paljon mietittiin uskalletaanko enää hankkia lapsi. Mieheni on 48-vuotias. Aikamoisella kauhistuksella ovat sukulaiset reagoineet raskauteeni.
Mutta ainakin meillä on rahatilanne kunnossa ja ehkäpä hieman enemmän aikaa lapselle kun emme enää missään juhlimassa tms käy. Hieman minua ainakin huolestuttaa, etten sitten takerru lapseen liikaa, kun todennäköisesti sisaruksia emme enää ehdi hankkia. Myöskin pienen vauvan kanssa jaksaminen yövalvomisineen huolestutti minua aluksi, mutta onhan meitä kuitenkin kaksi vanhempaa, joten emmeköhän me selviä.
Kaikenlaiset kommentit/kokemukset vanhana äidiksi tulleista/vanhojen vanhempien lapsista kiinnostaisi.
140 Vastausta
32 092 Lukukertaa
ihanaa!
Musta on aivan ihanaa kun muksu hankitaan kun siltä tuntuu, ei ikinä kannata tehdä niinkuin toiset tekisivät?? -Tekisivätkö sittenkään niinkuin sanovat, vai päivittelevätkö muuten?Kyllä suku aikanaan osaa varmasti arvostaa päätöstänne.
Olisi ollut ihanaa saada pikkuveli tai pikkusisko, kun äitini viitisen vuotta sitten kuumeili iltatähdestä nelivitosena! =)
Tsemppiä palleron kanssa!
ONNEA!!!!
Todella ihanaa kuulla että kaikki ihmiset eivät mieti vain sitä onko oikea ikä hankkia lapsia, tai onko talo riittävän iso, tai ollaanko sopivissa ammateissa. Itse synnytin esikoiseni 5 viikkoa sitten, 34-vuotiaana. Monien ystävieni mielestä olin jo auttamattoman vanha äidiksi!! Emme ole raaskineet mieheni kanssa järkyttää heitä, ettei tämän pikkuisen prinsessan ole tarkoitus jäädä ainokaiseksi!! ;) Nauti sinä vaan raskaudestasi, ja tulevasta pienokaisesta, ja viis veisaa muitten puheista!! Kyllä ne puheet laimenevat ja vähenevät lapsen syntymän jälkeen!! Onnea vielä sylin täydeltä, ja tsemppiä!!.-.-
Äiti oli 35v saadessaan minut,penskana häpesin kun äiti oli vanha!Nyt hävettää että hävetti...46-vuotiaana äidiksi
meille yulee vauva lokakuussa.miehelleni ensinmäinen ja hän on silloin 46 vuotta.toiset ovat pappoja,mutTA me vanhempia.eli onnea ja nauti raskaudesta ja anna toisten miettiä.Onnea!
Minä olin sinuun verrattuna 'nuori', kun sain omani vähän yli 39 vuotiaana. Mulla oli upea raskaus, helppo synnytys ja rauhallinen vauva. Odotin ja sain lapseni yksin (isä ei pystynyt jatkamaan kanssamme). Kun minä pärjäsin niin hienosti yksin, niin kyllä te kahdestaan jaksatte, ei hätää!Minä olen ollut ihan tyytyväinen, kun sain lapseni nelikymppisenä. Minulla oli jo 'uraputki' takana, tilava oma asunto valmiina jne. Olin tyytyväisenä( ja olen vieläkin 7- vuoden jälkeen) kotona ja hoitelin vauvaani. Olin ennättänyt niin paljon mennä ja harrastaa, ettei enää ollut mitään tärkeää näkemättä tai kokematta. Nyt on ollut kiva lapsen kanssa käydä teatterissa, Puuhamaassa , opetella luistelemaan uudestaan ym. ym.
Nykyään me vähän 'vanhemmatkin' naiset olemme hyvässä fyysisessä kunnossa ja pidämme huolta ulkonäöstämme niin, että sukupolvien välinen kuilu ei ole enää niin suuri kuin joskus aikaisemmin.
En ole keksinyt mitään negatiivista puolta vielä omaan äitiyteeni. Varmasti lapsi häpeää minua jossain vaiheessa, mutta se on luonnollista ja kuuluu murrosikään lähes kaikilla, riippumatta vanhempien iästä.Yhden tutun poika häpesi taas nuorta äitiään...Äiti oli kuin nuoret mimmit, pitkä tukka, tiukat farkut, meikit yms.,poika ei kehdannut kulkea kadulla äitinsä seurassa!
Tiedän muuten yhden pariskunnan, jossa äiti oli 48 v., kun sai kaksoset, ensimmäisensä!
mummut mummuja
yhtälailla näkee yli 40kymppisiä naisia,jotka yhtäkkiä alkavat leikkiä teiniä!Se jos mikä on kauhean näköistä.Yhtäkkiä minäkin muistan naapurista tälläisen tapauksen,iäkkäänä sai muksun ja sen kanssa kilvan yritti esittää nuorekasta-överiksi lyöden.Fakta harvan vanhemmat on lähelle eläkeikää kun ite olet teini!Se pistää hävettään ja eihän sua enää ole kun sua tarttis-olet jo kuopattu!
aaargh
No tulipas sinulta rumaa ja kypsymätöntä tekstiä. Koulukaverini vanhemmat aikoinaan olivat tosi vanhoja verrattuna muiden lasten vanhempiin. Ei haitannut. Hän oli onnellinen, menestyi koulussa ja aikuisena on pärjännyt elämässä hyvin. Aina iloinen ja tasapainoinen. Ainut mitä lapset puhuivat oli, että hänen isä ja äiti ovat melkein kuin oma mummu ja vaari, mutta sitä ei puhuttu pilkkamielessä vaan ihan vaan toteamuksena. Eli ei mitään hätää aloittajalla. Itsekin olen noin 40 v ja tuore äiti, tosin ei ensimmäinen lapsi mutta kumminkin.ONNITTELUT....
Heippa...Onnea paljon...ei äitiys ikää katso.
Olen 44-vuotias ja odotan lasta 10 raskausviikkoa täynnä.Toivottavasti kaikki menee hyvin..toivotan sinulle onnellista odotusta..jätä toisten ihmisten puheet omaan arvoonsa ja nauti äitiydestä..
Onnea
Kummityttömme äippä oli 46 ja ikkä 51 lapsen synnyttyä, hyvin ovat jaksaneet, apua eivät ole tarvinneet ja kaikki on mennyt todella loistavasti heillä. Kyllä te pärjäätte ja onnea odotukseen.Äläkä ikinä ajattele että olet mummoikäinen, olethan juuri tulossa äidiksi, käyttäydy sen tavoin äläkä mummon tavoin.Onnea ja onnea,
et sinä nyt ainakaan mummoiässä ole, ihan sopiva synnyttämään. Toivottavasti kaikki menee hyvin!40v on
vaihdevuosi/mummoikäinen!Kun lapsi perustaa perheen ehkä saman ikäisenä...missä mummo ja vaari on?Nehän oli mummo ja vaari-ikäisiä jo lapsen syntyes.Eikä väliä tietty myöhemmin ilmenevistä lapsen vammoista?juu,tehkää lapset vanhoina,jättäkää sairauksia perinnöksi,aika omahyväistä...kunhan sanotte että lapsi tuli.Pärjääkö se teidän auttamatta?Aika itsekästä,kaikki kehitysvammatkun ei näy heti!
Meinaatko että
Kehitysvammaisia lapsia tulee vain vanhemmille jotka ovat tekohetkellä "vanhoja"?Kyllä mä uskoisin että enemmän kehitysvammaisia lapsia tulee alkoholisteille ja narkkareille. Myös ihan terveille nuorille ihmisille syntyy lapsia, joilla ei ole kaikki kunnossa, ei niihin asioihin voi aina itse vaikuttaa.
........
riskit kasvaa iän myötä,sekin tiedetään.Iäkkäänä oot muutenkin ehtinyt myrkyttää itseäs pidempään...lääkkeet ym.tuliko katsottua eräs ohjelma menneltä lääkkeistä.......
Turhaan täällä syyllistätte. Lapsi tulee kun on tullakseen. Onnellista odotusta ja iloista kevättä, kyllä te pärjäätte!Toivoo, nuori-äiti
ei mun mielestä
ole syyllistämistä vaan ihan totta.Miksi pitää lapset jättää vanhoille päiville.Olisihan se varmasti kiva että ois omille lapsille vielä olemassa mummo ja pappa, mut eihän sellasia ole jos 50korvilla vasta lapsen tekee...onnellinen
Olen 44-vuotias odottaja...enkä tunne olevani mummo ikäinen..vielä on vuosia vaikka kuinka paljon,jos luoja suo..kerkiin ihan hyvin mummo ikään vielä 70-80 vuotiaana...kyllä se ääni kellossa muuttuu,kun tulet meitien ikään...eikä kehitysvammaisuus ikää katso,itselläni on kehitysvammainen tyttö,jonka sain ollessani 34-vuotias ihana lapsi...annetaan kaikkien kukkien kukkia ja nautitaan odotuksesta...kateellisia kyllä tässä maassa löytyy...Hyvää kevättä kaikille äideille ja isille...hmm
Ei kateudesta voi puhua tässä kohdin, tuskin kukaan kadehtii vammaisen lapsen vanhempaa.Eriäviä mielipiteitä tällä palstalla ei siis saa olla, vai kuinka?Teiniäitien palstalle, kuitenkin oikeutetusti tulevat nämä vanhemmat äidit tuomienkeleinä!?!
Se mikä sopii toiselle,ei sovi toiselle.
Turhaa kädenvääntöä siis.Onnekasta odotusta kaikille odottaville!Ja kaikille ihanaa kevättä!!!
onnellinen
hmm....taisit ymmärtää väärin,en tarkoittanut että ollaan kateellisia vammaisen lapsen vanhemmille...vaan että jos yli 40 vuotias on raskaana..niin kateellisia ihmisiä löytyy...ja totta kai saat sanoa eriävän mielipiteesi..kai se näitten palstojen tarkoitus onkin...ja mitä tulee teiniäitien palstalle kävin lukemassa siellä...ei mun mielestä 13-vuotias ole kypsä äidiksi..lapsihan se vielä on...huomaa miten pienet tytöt purkaa pahaoloaan siellä palstalla...missä on näitten lasten vanhemmat...eikös vanhemmpien pitäis kuunnella jos lapsella on paha olo...neuvoa,opastaa ja pitää huolta...itselläni on 12-vuotias enkä vois kuvitella et tää alkais seurustelemaan tai lapsen tekoa suunnittelee...annetaan lapselle lapsuus ja ollaan vaan äitejä ikään katsomatta....morotus
Minäpä tiedän niistä vanhemmista, nehän on tietty nukahtaneet kiikkutuoliin luulen ma...ei vain vitsivitsi,ihmetellen suurest näitä palstan juttuja...nyt esim. tämä kateudesta mainitseminen.Ymmärrykseni mukaan 40 raskaus ei ole kadehdittava, monestakin syystä-ei vain mahd.vaurioiden vuoksi.Syitä on paljon.
Teinien palstalla liikkuu selvästi provoilijoita,en ihmettelisi vaikka ne olisi niitä tietoviisaita vanhempia naisia.
nosto
ketjulle, suunnittelen tekeväni lapsen ja olen kohta 46 vuotias. kysyisinkin miten odotuksenne meni....vai vieläkö käytte täällä.Ei kiitos minulle
Mun henkilökohtainen painajainen olisi että tulisin vielä 40+ raskaaksi. Mutta en silti kammoksu nelikymppisiä odottajia, hienoa minusta jos saa lapsen jota on ehkä koko elämänsä toivonut. Surullistahan se on jos joutuu elämänsä tahattomasti lapsettomana viettämään..Itse sain esikoiseni 22-vuotiaana, joten siistä syystä en halua enää "vanhana" äidiksi. En halua koko aikuisikääni hoitaa pieniä lapsia. Eri asia tietysti olisi jos ei neljänkympin korvilla vielä lasta olisi. Ehkä sitten lapsen teko siinä iässä houkuttelisi.
Lapsen nälkä!!!
Enpä tiedä mihin kategoriaan itseni laskisin, sain ensimmäisen lapseni juuri 17v täyttäneenä, toisen parikymppisenä. Mutta elämä kuljettaa, elän uuden kumppanin kanssa, jolla ei ole lapsia. Nyt olemme parisen vuotta yrittäneet, tuloksetta. Olen nyt melkein 43 vuotias, enkä tunne itseäni lainkaan liian vanhaksi. Muille sen sijaan asia tuntuu tuottavan harmaita hiuksia. Joka kuukausi toivot, että jospa nyt, mutta ei kun ei. Tiedä sitten, onko kenties miehelläni jotain ongelmia, minä kun olen tullut molemmilla kerroilla helposti raskaaksi. Ikää vaan on kertynyt, hedelmällisyyshän laskee naisilla jo 35 ikävuoden jälkeen ja 40 jälkeen tosi roimasti. Toivon vielä saavani käärön syliini, tuntuu että nyt osaisi vielä enemmän arvostaa vauva-aikaa ja lapsuutta. Kyllä joka iltarukouksessa on paikka pikkuiselle jota toivomme!!!Oikein hyvää joulun odotusta kaikille ja onnea te, joilla on tärpännyt iästä huolimatta!!!
No kerrosppas
miten se lapsi tehdään ihan yksin? Toiset löytävät sen vanhemmaksi sopivan puolison myöhmmin kuin toiset.Minun isäni on 80 ja ihan hyvissä voimissa vielä Eli ei kaikki ihmiset vanhene ja "rapistu"samalla tavalla. Ja vaikka vanhemmat olisi nuoria,ei se takaa etä isovanhempia silti olisi. Kuka vaan voi sairastua ylättävän nuorena.
Ei se elämä ole niin yksinkertaista kun sitä nuorena luulee;))
Onnea kaikille äideille!!
Jos nainen on LUOTU nuoreksi äidiksi, niin miksi nuo MENKAT ei lopu jo 30v ollessa????? Eikös ole aika luonnotonta, että menkat vaan jatkuu ja jatkuu, mutta vanhemmassa iässä ei saa lapsia tehdä???Eiköhän luonto hoida sen asian itse ettei nainen tule liian vanhana raskaaksi..
Itselläni on vanha äiti, sai minut ollessaan 43v ja olen ainoa lapsi. Olen nyt 36 vuotias, omat lapseni ovat 13v, 10v, 8v ja 5 v. Nyt kun omat lapseni ovat pieniä, niin kaipaisin elämäämme mummoa, joka voisi olla osallisena elämässämme ja apunakin tarpeen tullen, niinkuin monessa ystäväperheessämme on, mutta sen sijaan minun pitäisi lasteni lisäksi ehtiä huolehtimaan äidistäni. Huono omatunto vaivaa, kun melko pienelläkin avulla äiti olisi voinut jatkaa asumista kotona, mutta kun säännölliseen apuun minulla ei ollut aikaa eikä energiaa, niin hänen oli pakko muuttaa laitokseen.
En ikinä tekisi vanhana lapsia, mutta tämä on vain minun omakohtainen kokemukseni ja mielipiteeni.
Lapsuudesta muistan kuinka äitini aina sanoi olevansa vanhus, eikä koskaan osallistunut mihinkään sellaisiin toimiin, mihin muiden lasten vanhemmat osallistuivat. Oli kuulemma liian vanha ja raihnainen.
Näin ei tietenkään tarvitse olla kaikkien kohdalla. Jos viittäkymppiä lähestyvä nainen on todella hyväkuntoinen, reipas, pitää huolta itsestään ja liikkuu, niin mikä ettei hänestä voi tulla ihan kelpo äiti. Omista asenteista se riippuu varmasti paljon. Eihän 75-vuotiaskaan ole vielä niin vanha että pitäisi laitoksessa olla ikänsä puolesta, mutta jos ei ikinä eläessään ole minkäänlaista liikuntaa harrastanut, eikä yhtään huolehtinut terveellisestä syömisestä (alkoa tai tupakkaa äitini ei ole koskaan käyttänyt) niin totta kai kunto ja terveys rapistuu huomattavasti nopeammin.
Tottakai "mummoäidit" herättävät monenlaisia tunteita ihmisissä, aivan kuten teiniäiditkin. Onko 14-vuotiaasta äidiksi, kykeneekö huolehtimaan lapsestaan? Samaa voi kysyä 46-vuotiaasta. Molemmissa ääripäissä on puolensa ja haittansa. Helpoimmalla tietysti pääsee sekä äiti että lapsi kun lapset hankkii 28-32 vuotiaana. Elämä vain ei aina ole niin mustavalkoista.
Meillä on kolmas lapsi nyt yrityksessä ja sitten piuhat poikki. En halua itse lapsia enää vanhana, pelokkeena oma äitini. Mutta jokainen tekee niin kuin itsestä parhaalta tuntuu ja minkä katsoo olevan lapselle parasta.
Minulla aivan samoja kokemuksia äidistäni, joka sai minut 42-vuotiaana, itse olen nyt 21-vuotias. Olisi kiva vaihaa tarinoita. Jos vielä täällä päin liikuskelet niin, s-posteja vaihdella :)
Mukavaa alkavaa syksyä kaikille!
no joo
Jos menkkujen perusteella katsotaan lapsentekoikä niin minä olisin saanu alottaa jo 11 vuotiaana... Että eiköhän se ole menkkuikä ole kuitenkin ihan turha arviointikohde kun ajatellaan lapsen saantia...Ihmisen elinikä
"Jos nainen on LUOTU nuoreksi äidiksi, niin miksi nuo MENKAT ei lopu jo 30v ollessa"Siksi, että ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa ihminen elää näin vanhaksi. Siis länsimaissa. Jos keskimääräinen elinikä on ollut tähän asti neljäkymmentä vuotta, kuten vieläkin joissakin kulttuureissa.
Luonto tosiaan hoiti ihmisen pois päiviltä, ennen kuin kerkisi lisääntymään liian vanhana. Siten geenitkin pysyi hyvinä, kun vain vahvat ja terveet selvisivät. Näin se vaan yksinkertaisesti on. Ravinto, taudit ja luonnonolot pitivät huolta, että lusikka lensi nurkkaan ajoissa. Jos joku eli liian vanhaksi ja kävi yhteisölle rasitteeksi, hänet pukattiin pulkalla vuorenrinnettä alas tai laitettiin jäälautalle kellumaan. Nykyihminen elää liian vanhaksi kehittyneen terveydenhuollon, hormonien ja hyvän ravinnon takia, edelleen siis länsimaissa. Jos mentäisiin entiseen malliin luonnollisella tavalla niin vanhusten ja keskosten sekä vammaisten hoito pitäisi lopettaa. Sitten saataisiin vanhukset pois lisääntymästäkin. Heidän jälkeläistensä geeniperimä on huonoa sekä iäkkään äidin että isän puolelta.
Tässä luvussa ei ole häivytetty suuren lapsikuolleisuuden vaikutusta, myös monet taudit, ovat vieneet nuorena, mutta ihmiset jotka ohittivat nämä vaaranpaikat vahingoittumattomina elivät kyllä pidempään kuin nelikymppisiksi ja saivat lapsia vielä sen ikäisinä...
Sinäpä se
oikea pahanilmanlintu olet! Mihin sattuu?Ehdin tehdä lapset kolmikymppisenä
Mutta sen verran huolestunut olin tuosta väitteestä, että äidin ikä lisää lapsen kehityshäiriöitä, että tutkin asiaa ja keräsin valtavat määrän aihetta käsittelevää kirjallisuuttakin. Jäin siihen käsitykseen, että lähinnä vain Downin syndrooman todennäköisyys kasvaa äidin iän myötä. Downiahan ahkerasti seulotaan. Itse asiassa monen kehityshäiriön riski on suuri silloin kun äiti on hyvin nuori.Ikä ei ilmeisesti erityisen paljon lisää lapsen kehityshäiriön riskiä, mutta usein iäkäs äiti on ylipainoisempi ja/tai huonokuntoisempi kuin nuoremmat äidit, joten siitä riskiä kyllä tulee. Raskaus voi olla hankalampi ja synnytksessäkin voi olla ongelmia. Mutta terveys on toisaalta asia, johon nainen voi itse vaikuttaa ainakin osaltaan.
Odottava äiti haluaa lapselleen parasta ja tuntee aina pelkoa ja syyllisyyttä. Raukkamaisuutta on monta lajia, mutta yksi eniten inhoamistani lajeista on tuo, jossa pelotellaan muutenkin herkässä tilassa olevia ihmisiä. Varsinkin, jos pelottelut ovat kaiken lisäksi sangen turhia.
Täällä myös "ylikypsä" äiti!
Lämpimät onnittelut kaikille yli 40-vuotiaille äideille! Itse olen 45, kun viides lapseni syntyy ensi heinäkuussa. Mieheni on 51 =)On naurettavaa edes keskustella, mikä on sopiva ikä äidiksi, jokainen tekee omat ratkaisunsa, eikä siihen keneltäkään lupaa tarvitse kysyä. Suomessa on tietääkseni naisten odotettavissa oleva elinikä likemmäs 80 vuotta, joten luulisi 35-vuotiaan "lapsen" jo pärjäävän omillaan? Nautitaan lapsistamme! Ollaan ylpeitä, että olemme niin hedelmällisiä, että vielä tulemme raskaaksi! Elämä kantaa!Äidiksi yli 40-vuotiaana
Hei,meilläkin on vielä suunnitelmissa perheenlisäys, vaikka ikää meillä molemmilla on jo 44 vuotta. Olimme jo toiveikkaita, että ensimmäinen yritys olisi tärpännyt, mutta valitettavasti näin ei käynyt. Toivon, että vielä onnistuisi. Olen 18-vuotiaan pojan äiti ja eronnut aika päiviä sitten, nykyisen mieheni kanssa olemme olleet noin 9 vuotta yhdessä. Hänellä ei ole lapsia. Kyllähän se vähän mietityttää, että kuinka sitä jaksaa ja kestääkö terveys, mutta kun motivaatio on kova niin uskon sen antavan voimia. Oma isoäitini oli 46-vuotias kun hän synnytti isäni. Hän ehti nähdä kolme lastenlastaan, olin 8-vuotias kun hän kuoli. Ajattelen, että jos hän onnistui, niin miksen minäkin. Hän oli sentään elänyt paljon vaikeampaa elämää ja synnyttänyt ennen isääni jo kahdeksan lasta. Meillä nykyajan ihmisillä on niin paljon elämää helpottavia asioita, että meillä on mahdollisuus pysyä fyysisesti ja psyykkisestikin paremmassa kunnossa ja elää pidempään.
sama homma
Hei!Mulla on sama homma. Olen nyt 45-vuotias ja olen kuukauden odotellut.. Olisin 46 jos tämä homma sujuu! Itse pelkään, kun edellinen yritys 3v. sitten ei onnistunut.
Mulla ei ole yhtään lasta ennestään ja luulempa että nyt olisi tasan viimeinen mahdollisuus.
hohhoijaa
Naurettavaa puhua siitä, että lapsen vanhemmat on liian vanhoja ja voivat kuolla. Kuolema voi kohdata minkä ikäisenä vaan. Oma äitini teki mut 18-vuotiaana vaan niinpä on hänkin jo kuollut...äidiksi 47-v
Tää on aika vanha viestiketju, onkohan enää lukijoita/kirjoittajia.Mutta minulla on nyt 6kk ikäinen poika ja olen 48 v. Kaikki on mennyt tähän mennessä hienosti. Tämä on 4. lapseni, edelliset sain nuorena. Eli voin verrata miten on nuorena ja vanhemmalla iällä nämä äitiysasiat menee. Tähän mennessä voisin sanoa, että kummassakin tapauksessa on hyviä ja huonoja puolia. Nuorenpana osaa ottaa asiat rennommin ja jaksaa valvoa ja on fyysisesti vahvempi. Vanhemmalla iällä löytyy henkistä kanttia ja ymmärrystä enemmän....ja jos pitää itsestään huolta, niin varmasti jaksaa tämän äitiyden hyvin.
Meillä poika on nukkunut yöt 1 1/2 kk iästä lähtien, eli ei ole tarvinnut kokea yövalvomista, mikä on suuri helpotus. Silloin nuorempana kun sain kaksoset, niin he valvottivat koko ensimmäisen vuoden, ja olin aivan puhki väsymyksestä. Ehkä nyt en olisi jaksanut samanlaista rumbaa.
Mutta te ketkä suunnittelette lasta vanhemmalla iällä, niin ehdottomasti kannattaa, ei negatiivisia puheita kannata kuunnella.
..lisäys
.....Ai niin, pieni lisäys häpeästä. Lapsi häpeää vanhmpiaan määrätyssä iässä, oli vanhemman ikä mikä tahansa. Kuuluu asiaan.Jossain kirjoituksessa oli pahoiteltu puuttuvia isovahempia....meillä on onni, että ovat elossa ja voivat hyvin. Ja vaikkei näin olisikaan, niin ei se mielestäni olisi mikään este lapsenteolle. Paljon suvaitsemattomuutta, ehdottomuutta ja pikkusieluisuutta mahtuu tähän maailmaan, mutta siitä ei kannata välittää...yleensä ne ketkä tuomitsevat ovat itse jotenkin onnettomia, ja todennäköisesti käytös kapsahtaa omaan nilkkaan jossain vaiheessa.
Aivan!
Isovanhemmat ovat suuri ilo ja voimavara elämässä, mutta ei heidän puuttumisensakaan mikään onnen este ole. Kyllä tädit, sedät, enot, kummit ja ystävät voivat olla yhtä rakkaita ja auttavaisia kuin mummut ja tuffat."Yllättäen" äidiksi
Kiitos Kaarina ja muutkin tämän viestiketjun positiiviset kirjoittajat rohkaisevista kirjoituksistanne. Vaikka ketju on vanha, ainakin minä eksyin lukemaan sitä, kun "yllättäen" kesäkuussa raskaustesti näytti positiivísta ja ikää on jo kiitettävästi kertynyt mittariin.Eli jos hieman kerron itsestäni. Olen 45v. 5-vuotiaan pojan äiti ja tulevan lapseni syntymän aikaan olen edelleen 45. Yritettiin pari vuotta tehdä pojalle kaveria, mutta ei tärpännyt. Talvella "löin pillit pussiin" lapsentekohaaveista, mutta en ollut vielä saanut aikaiseksi hakea e-pillereitä, jolloin ehkäisynä ollut kondomi petti(kuinka klassista!). Silloin ajattelin, että jos kerrasta tärppää, niin silloin se on varmaan tarkoitettu niin. No, se tärppäsi sitten kerrasta ja tässä ollaan. Aluksi kyllä kieltämättä kauhistutti ajatella omaa ikää, kun tiedän riskit ja tulihan sekin kieltämättä mieleen, että mitähän lapseni mahtaa ajatella äidistään, kun pääsee ripille ja äiti on 60v. Näistä ajatuksista olen jo onneksi päässyt yli, varsinkin tämän ketjun jutut luettuani helpotti kummasti. On ihanaa kuulla, etten ole yksin ja että muillekin "varttuneimmille" äideille on syntynyt aivan terveitä lapsia. Jaksamista,siis yövalvomiset yms, en varsinaisesti pelkää, sillä täytinhän esikoisen syntymävuonna 40 v. ja jaksoin mainiosti valvomiset jne. Satuin vielä opiskelemaan samaan aikaan ja jatkoin opintoja pojan ollessa 2 kk, vaikka poika alkoi nukkua kokonaisia öitä vasta 7 kk ikäisenä unikoulun tuloksena. Joten energiaa riitti silloinkin vaikka muille jakaa.
Olen nauttinut tästä 5v. pojasta suunnattomasi, kun saan käydä huvipuistoissa ja keinua ja laskea liuku- ja pulkkamäkeä yms, jota ilman pientä lasta en voisi/kehtaisi tehdä. Elämäni on tällä hetkellä aivan ihanaa enkä päivääkään vaihtaisi pois. Olenkin sitä mieltä, että jokaisella on oma ikänsä, jolloin on "oikea" aika tulla äidiksi, eikä se minulla ainakaan olisi ollut 20v, vaikka vauvakuumetta olenkin potenut 20-vuotiaasta asti.
Nyt lähden soittamaan neuvolaan, sillä raskausviikkoja on kertynyt tähän mennessä vasta 8.Hyvää kesää kaikille niille, jotka tätä ketjua eksyvät vielä lukemaan.
PS. Toivon, että ne ilkeämieliset ihmiset, jotka aina haluavat kommentoida kaikkien sanomisia, eivät vaivautuisi tähän vastaamaan. Itse en halua moittia ketään/minkään ikäisiä äitejä ja toivon, että minunkin annettaisiin rauhassa nauttia odotuksestani.
Rohkaisevaa kuulla!!!!!!!!!!!!
Heips kaikille yli 40-vuotiaille odottajille!!!!Sattumalta seikkailin sivustoilla ja löysin aihepiirin,joka itseänikin liippaa läheltä!!!Olen 42v,pulska,terve,elämän iloinen maatilan emäntä.Sitä ensimmäistä vaavia tässä kovasti toivotaan,tulee jos on tullakseen!!!!Kummassakaan ei pitäisi olla mitään vikaa,on syöty vitamiineja ja hivenaineita ja jopa parantajiin pidetty yhteyttä,jospa kohta alkaisi tapahtumaan jotain positiivista....!!!!Olisi se suvulle ja tutuille iso yllätys,jos meillekin vihdoin edes se yksi vaavi saataisiin!!!On niitä uteluita perheenlisästä kuunneltu jo 20 vuotta,alkaisi jo piisaamaan!!!Saman ikäiset serkut on jo eronneet liitoistaan,ekat lapset n.20 v ja nyt uusis naimisis ja uutta erää lapsia jo tullut/tulossa!!!!Ja eräskin serkku tossa lohkaisi meille;että ettekö te vieläkään tiedä miten niitä lapsia tehdään?!!!Ja naureskeli päälle!!!Ei tuntunut oikeen mukavalta tuollainen tökkäsy!!!Että tämmösiä.Oli todella mieltä piristävää lueskella,että äidiksi voi tulla vielä yli 40 vuotiaanakin!!!!Oikeen iso hali ja kaikkea hyvää kaikille iäkkäämmille vauvan odottajille!!!!Ootte upeita ja rohkeita naisia!!!Ehkäpä mekin onnistutaan.........?!!!!!Vauva haaveissa
Hain googlesta haulla yli 40 vuotias äiti, ja tupsahdin näille suomi24.fi sivuille. Eli siis toiveissa on vauva, vaikka olenkin jo 41-vuotias, mieheni on 39 v. Viimeiset kymmenen vuotta ovat menneet niin, että välillä on vauva ollut mielessä, välillä ei, mutta on tullut sellainen olo, että nyt on viimeistään sen aika. Eli raskaana en vielä ole, mutta toiveessa se on. Kertokaa 40+ ikäiset lisää teidän kertomuksia raskaudesta ja odotuksesta ja miten kaikki on mennyt. Luen mielelläni lisää. Odotatuksessa on, että tärppäisi meilläkin...Vanhemmaksi aikuisena
Mitähän mahtaa kuulua näille 47 päälle äidiksi tulleille. Olisi niin kiva tietää ja lukea näitä tarinoita ja toivoa että vielä minäkin kerran. Kerro sinä tarinasi.Minulla myös 3 raskautta takana ja olin näiden raskauksien aikana alle 30-vuotias. Täytin juuri 47-v. ja nuorin tyttäreni täytti samoihin aikoihin 18-v. Nyt olen todennäköisesti raskaana uudelle miehelleni, jonka kanssa olemme olleet yhdessä n. 1,5 vuotta. Hänelle ei ole koskaan omia lapsia siunaantunut, kummilapsia on kyllä paljon:) ja edesmenneen avovaimonsa tytärtä hän on hoitanut pienestä pitäen. Hän on ollut nuorempana tutkimuksissa, joissa hänellä todettiin olevan todella minimaalisen pieni mahdollisuus saada oma lapsi. Mutta nyt näyttää siltä, että IHME olisi tapahtunut!!!
En edes vielä tiedä, että miten tähän ihmeeseen oikein pitäisi suhtautua...!?!?!
Gynekologi totesi ultraäänellä, että tilanne kohdun limakalvolla vastaisi alkuraskautta n. 5 viikolla ja pyysi tekemään apteekin raskaustestin..
Siihen nyt rohkeutta keräilen..
Hyvin menee, vaikka iltatähti olen
Åitini oli 44-vuotias ja jokseenkin hölmistynyt oli varmaan hänen lisäkseen koko muukin perhe hänen yllättäen tullessaan raskaaksi yli kymmenen vuoden "synnytystauon" jälkeen.Isäni kuoli yllättäen ollessani alle kouluikäinen ja luulisi, että tässä vaiheessa jo olisin kasvanut kieroon ja potenut angstia "vanhan" vanhemman lapsena ja voi hyvänen aika - puoliorponakin vielä.
Vaan ei. Olen tietysti koko perheen lellipentu ja varsinainen pieni riiviö, mutta ilman maailmantuskaa ja patoumia ;-)
Äitini kertoi, että vasta vanhempana hän todella ymmärsi lasten arvon ja liekö siitä tuloksena, että mieheni kanssa vielä jaksamme yrittää lasten saantia, vaikka neljäkymmentä on ylitetty jo aikaa sitten.
Tällä todistuksellani paitsi teen noston tälle tärkeälle keskustelulle, myös toivon valavani uskoa yli nelikymppisille siitä, että saatu rakkaus on se tekijä, jolla on suurin merkitys lapsen elämään, ei vanhempien ikä.
vauvakuume 39-vuotiaana
Ihanaa lukea näitä juttuja!!! Mulla on "jo" 3 lasta,iältään nyt 14,11 ja 9-vuotiaita,mutta.... Nyt kun toi 40-vuotispäivä ensi vuonna jo kovaa kyytiä on tulossa niin jotenkin olen herännyt että "Tässäkö tämä elämä nyt sitten oli..."-kysymykseen!! Mulla oli vuonna 2005 tuulimunaraskaus ja siitä jäi hirveän paha maku suuhun. Mutta mies ei ole kovin innostunut enää iltatähden yritykselle. Nyt olisi muutenkin ihana aika,kun työelämässä saisi pienen mietintäajan,että haluaako sitä tehdä eläkeikään asti!!1Vähän tuo teinitytön ajtukset hirvittävät,että mitä JOS meille tulisi vauva,mutta vielä ei olla niin pitkällä. Ja oma mammani oli 42 - vuotias saadessaan äitini. Ihanaa tosiaan että tänä päivänä moni uskaltaa hankkiutua raskaaksi pitkälti yli 40-vuotiaana!! Ehkäpä minuakin onnistaa vielä????Ja menoksi
Vielä kerron - auts, älä nyt potki kun toinen keskittyy kirjoittamaan - että muutaman viikon kuluttua 44 v ja samalla 34 rv kasassa, joten teitä äidin astuman tässä mennään eikä yhtään arveluta.Minulla oli kaksi keskenmenoa ja oli usko pettää, mutta tässä vaiheessa voi sanoa, että suurin huoli on pystyä nukkumaan oikeassa asennossa. Eli jos edellisessä lausessa oli viisaus, niin se on, että otetaan vain asia kerrallaan.
Apua...vauvakuume!!
Olen 37 vuotias kahden lapsen äiti. Lapset ovat tällä hetkellä 9 ja 12 vuotiaita. Olen mennyt uusiin naimisiin ja vauvakuume iski n. vuosi sitten. Mies, jonka kanssa olen naimisissa ei ole innostunut asiasta sen takia, koska hän ajattelee sitä taloudellista puolta. Hän kyllä sanoi, että jos pelkällä tunteella mentäis, niin kyllä hän voisi lapsen halutakkin. Miten te muut äidit joilla on useampi lapsi, olette pärjänneet taloudellisesti? On kurja laittaa lapsi n. 9 kk:n iässä hoitoon vain sen takia, koska kotihoidon tuella ja yhden miehen palkkapussilla ei viiden hengen taloutta pyöritetä !! Jääkö kolmannen lapsen hankkiminen vain haaveeksi.....?Lapsen kannalta
Mä olen 12 vuotias tyttö, ja mun äiti sai mut 45 vuotiaana.Kerron vain totuuden, että äitin vanhuudesta on välillä ollut häpeää, ja pelkoakin.
Mutta lapsen näkökulma äitin ikään voi olla monenlainen.
Joku kokee sen hankalammin, kuin toinen.
Kuuntele sukulaistesi kauhistelua, mutta älä itse rupea kauhistelemaan omaa raskauttasi. Siinä ei ole mitään kauhisteltavaa.
Olet äitinä varmasti todella hyvä, sillä onhan sulla elämänkokemusta tohon ikään mennessä tullut! Ole vain ylpeä siitä :)
Onnea perhe-elämään !
Ja hyvää kesää teille!
Jatkoa-
Mun äitillä on myös alkuaikoina ollut 2 keskenmenoa.Ja mulla on muuten 3 (elossa olevaa) isoveljeä.
49-vuotiaana
Oma isoisoäitini sain lapsen vielä 49 vuotiaana, joten olet vielä tyttönen häneen nähden =) Nauti raskaus ajasta ja tulevasta vauvasta!Nykyaika:)
Niin ne ajat muuttuu. Itse olen 32-vuotias nainen ja suunnittelut tekeväni ensimmäisen lapsen noin 40-vuotiaana. Jos Luoja suo:) Sitä ennen ei ole aikaa eikä halua olla kotona hoitamassa pienokaista. Myöhemmin on paremmin aikaa hoivata , hoitoon en ikuna veisi pienokaistani vaan haluan viettää hänen kanssaan tiiviisti ensimmäiset ikävuodet. Toki muut saa tehdä niinkuin haluaa, jos työn ohessa saa lapsen ja löytää hyvän hoitopaikan, se on sitten naisen oma asia sekin.ensimmäisistä
sitten avustelet ensimmäisissä lastesi opinnoissa peruskoulun jälkeenEli sitten
yhteiskunnan varoilla keinohedelmöityksissä. Ethän kuvittele myöskään välttämättä saavasi lasta enää millään keinoilla niin vanhana. Sitten on turha itkeä, kun maito on jo maassa.Hyvin se menee!
Itselläni on nuorin 2v. Ja olen 44v. Hyvin se menee. Osaa jo arvostaa lasta ihan eri tavalla kuin nuorempana olisi osannut.Onnea teille ja pitkää pinnaa.
Mitä kuuluu, 5 vuotta mennyt?
ketju on aloitettu jo viisi vuotta sitten. Mitähän aloittajalle kuuluu nykyään.Itse aikanaan synnyin 43 vuotiaan äidin toiseksi lapseksi. Nyt olen keski-ikäinen. Lapsuuteeni viisi vuotta vanhemman veljen kanssa oli onnellinen ja vapaa. äiti ja isä kävi töissä ja meillä oli joku tyttö aina lapsen likkana, kuten 60 luvulla oli tapana. Vanhempani olivat ajatusmaailmaltaan nuorekkaita ja ajan tasalla, varsinkin äiti. Ulkoisesti eivät välttämättä. Sain pitää heidät niin kauan että saivat olla isovanehmpinakin, vaikka sain omatkin lapseni pitkälti yli kolmekymppisenä. Vanhuuden he elivät omatoimisina ikääksi asti.
Nostetaan ketju
Ai kun ihana lukea iäkkäiden äitien kokemuksista! Täytän 43v ja olen kolme vuotta sitten luopunut lapsen saamisen haaveista. Ei siis ole lasta tullut yrityksistä huolimatta (PCOS myös taustalla). Nyt kuitenkin huomaan ajattelevani että jos sittenkin se vielä olisi mahdollista - se kun meillä pcos-laisilla hyvinkin saattaa tärpätä myöhemmällä iällä helpommin.... Googlettamalla nyt yritän etsiä "sopivia" keskusteluketjuja asiasta!Yllättävän tiukassa tuntuu vielä elävän se ajatus, että nelikymppinen on liian vanha saamaan lapsia. Ja kaveriporukassa sanotaan että ajattele nyt onko lapsella kivaa koulussa kun äiti on viiskymppinen....Herranen aika sentään, kyllä ennenvanhaan lapsia tuli jos oli tullakseen, ei siinä paljon ikää kyselty! Ja varmasti monissa "lahkoissa" lapsia tupsahtaa maailmaan niin kauan kun luonto sen sallii. Miten se silloin voi väärinkään olla...? Hedelmöityshoitojen antaminen yli 50 vuotiaille onkin sitten jo vähän eri asia (tai 72 vuotiaalle kuten lehdistä pari viikkoa sitten luin...).
Lohduttavaa huomata, että en ole ainoa yli nelikymppinen vauvasta haaveileva!
Et todellakaan mummoiässä viellä..!
Onnittelut tuleville vanhemmille! Itse olen nuori äiti (23v) ja toinen tulossa. Minusta lasten saaminen ei katso ikää ja jokainen äiti on ARVOKAS. Lapset ovat ihania ja jokaisella on oikeus tulla äidiksi siinä iässä kun haluaa.. Tunnen äidin, joka saanut lapsen jo 17v ja äidin joka sai vasta 39v (vuosien yritysten jälkeen). Molemmat ovat MAHTAVIA äitejä ja jaksavat ihan yhtä hyvin pienokaistensa kanssa. Joten kyllä tekin jaksatte hyvin, olette viellä kuitenkin suht nuoria molemmat=)ihan ok
Minun mummuni oli 48v kun sai viimeisen lapsensa ja ehkä hän oli vanhanaikaisempi tyyliltään, lähinnä vaatetukseltaan, mutta hyvin uudenaikainen ja nuorekas ajatusmaailmaltaan ja terveydeltään, naisasianainen henkeen ja vereen.Hän hoiti vielä lapsenlapsensakin kun olivat alle kouluikäisiä, niin ettei päiväkotia tarvittu. Ehkä vähän erikoinen suhde koska asui jopa lapsensa perheessä "kotiapulaisena". Hyvän elämän elivät ja hän kuili 94 vuotiaana. Hyvin hän jokatapauksessa lapsensa kasvatti, opettaja ammatiltaan. Onnea vaan sylin täydeltä.
Onnittelut sinulle!
Sinulla on hyvää aikaa lapsellesi ja perheellesi juuri nyt..ole onnellinen raskaudestasi. Toiset tekevät lapset nuorempina,toiset vanhempana;)T: Äiti 36v, lapset 16v & 18v
---
Ai jaa, miksi kauhistuksella??? Minä olen vähän alle 40 ja toivoisin vielä saavani kolmannen lapsen. Miksi pelkäisit yövalvomisia?? Mihin sinun pitää äitiyslomalla mennä että ei voisi vaikka öitä valvoakin kun ei ole edes toista lasta joka pitää lähettää kouluun tms?? Minä en stressaa näistä öistä lainkaan ja kun en stressaa niin ei vauvakaan ja nukkuu hyvin aina syöttöjen välillä. Sitä paitsi miksi nuorena ne yöt olisi jotenkin helpompia?? Minulle itselleni on iän myötä tullut ainakin lisävoimia valvomiseen ja siedän aiempaa paremmin univelkaa. Olen myös yksin lasteni kanssa niin en voi käsittää naisia, jotka pelkäävät lapsen hoitoa kun kerran mieskin on apuna. Hoh, jos minulla olisi mies, niin kyllä se elämä olisi helppoa, kun voisi joskus pyytää toista tekemään edes yhden pienen asian puolestani.mä oon 43 ja
mieheni 50 vtoinen laps tulossa ja ikäeroo esikoiseen 2 v.
ei haittaa meitä, ollaan onnellisia ja kotona molemmat kun raha-asiat on kunnossa.
huhhuh...
en kyllä enää tuon ikäisenä raaskisi lapsia tehdä... äitini oli 35 saadessaan minut, ja voi että häpesin vanhaa äitiäni... itse olen nuori äiti, ja ajattelen että lapset on hyvä saada nuorena. Ei tarvitse enää 50- vuotiaana katsella teini-ikäisiä tai pikkuisia lapsia jaloissaan, vaan saa keskittyä myös siihen omaan elämäänsä, ja mahdollisiin lapsenlapsiin. Äitini on nyt 58- vuotias ylpeä mummi, vaikka aluksi kauhisteli sitä että sain tyttäreni nuorena.Aion kyllä ehdottomasti laittaa hanat kiinni kun täytän sen 30 vuotta, en enää vanhemmalla iällä tee lapsia. Vaikka tyttäreni jäisikin ainoaksi.
jokainen
tekee omat ratkaisunsa. Olihan tällä palstalla hiljattain äiti/mummi joka on jo 52v ja odottaa vauvaa ja muu suku tukee täysillä. Lapsi sai alkunsa kun menkat olivat olleet poissa jo kolme vuotta ja tuolloin raskaus pääsee pitkälle ennen kuin huomaa asian ja ei siinä enää edes harkitse aborttia. Tiedän useita samantyyppisiä tapauksia ja on syntynyt terve lapsi. Silloin kun alkaa tieten tahtoen "tekemään" lasta ja on jo yli 40v ( jopa nuorempi) niin raskaus ei yleensä tule toivotusti, kun naisen hedelmällisyys alkaa laskea jo 25 vuoden jälkeen.Tunnen useita nuorekkaita nykyäitejä jotka eivät erotu koulujen vanhempien illoissa nuoremmista, vaikka ovat saaneet lapsen yli 40v. Monet nuoret äidit valittavat jo yhden lapsen kanssa väsymystään ja uupumustaan. Onko äitiys kiinni enemmän asenteesta kuin iästä? Siltä tuntuu.
Eli jokainen tekee omat valintansa. Oma äitini kuuluu myös nuorekkaisiin ja sai nuorimman 44v ja en ole koskaan hävennyt, eikä ole tarvinnut hävetä missään asiassa.
Pistä
vain hanat kiinni tai sääret solmuun.Minulla ei olisi ainuttakaan lasta, jos en olisi yli 30-vuotiaana heitä saanut. Nyt on kolme korkeakoulutettua nuorta menestyjää, ja itsekin teen vielä kahta ansiotyötä. Ainakin verhokarhu saa olla meistä tyytyväinen.
Enkä ole hetkeäkään katunut sitä, että sain lapseni.
Huh huh sulle.
Minun mielestä kyllä on teinillä päässä vikaa jos omaa äitiään häpeää.noin
juuri ja sellainen kertoo kypsymättömyydestä. Ollaan niin "lapsellisia" ja pinnallisia. Ilmeisesti kaikissa asioissa. Jotkut eivät kasva aikuisiksi koskaan ja elämä käy hankalaksi - ajan mittaan.Onneksi olkoon!
Olen itsekin jo 46-v. ja enlainkaan koe itseäni vanhaksi. Olen hoikka ja hyväkuntoinen. Haluaisin itsekin vielä lasta kumppanini kanssa, mutta hän sterilisoi itsensä vaimonsa halusta.Minulla eka lapsi syntyi kun olin 21-v. ja kumppanillani on 3 alle 10-v. lapsia.
En oikeasti pysty hyväksymään kumppanin lapsia, koska ne ovat siitetty suhteemme aikana. Sanon kyllä hänelle, että olisi vaimonsa kanssa, jos haluaa sen kanssa pitää suhdetta, mutta hän jääräpäisesti jo noin 10 vuotta melkein päivittäin tulee luokseni ja sksiä ollaan harrastettu säännöllisesti melkein viikoittain.
En halua, ett kaikki pyörisi hänen Järvanpäässä kotona makaavan vaimonsa ympärillä, joka haaveilee vain julkisuutta, edustuspaikkoja ja kuuluisuutta, vaikkapa ei ole suorittanut ylioppilastutkintoakin.
ONNEA TEILLE
ihanaa, onnea odotukseen. nauttikaa vanhemmuudesta! lapsen saaminen on elämän suurin lahja!teille on luvassa suurimmat onnen tunteet, isoimmat ylpeydenaiheet, vahvimmat pelot, syvimmät surut ja syyllisyydentunnot, pahimmat raivonpurkaukset mutta yhtä kaikki = elämä on täynnä tarkoitusta ja tunteita ja elämä on elämänmakuista! rakkaus käsitteenä saa laajemman merkityksen, sen myötä anteeksiantaminenkin täytyy opetella moneen kertaan uudelleen...
itse olen juuri täyttänyt 46 ja kumppanini on sitä mieltä että ollaan liian vanhoja vauvan tekoon. vaikka minusta tuntuu ettei olla edes riittävän kypsiä siihen... onneksi minulla on oma poika, joka on jo päättämässä peruskoulua.
terv. ylpeä teinipojan äiti!
huomasit kai
että ketju on aloitettu vuonna -04, joten aloittaja on jo yli 50v. ja lapsikin jo n. kuusivuotian luulisin pika laskulla...Tulin äidiksi hyvin nuorena ja kasvatin lapsen ilman miestä.
Nyt 40 vuotiaana olen löytänyt miehen jonka kanssa haluaisin jakaa vanhemmuuden.
Miten tulla raskaaksi 43 -45 vuotiaana.
Kolmena vuonna olen ollut raskaana neljä kertaa, jokainen alkanut raskaus keskeytynyt viikolla 8.
Miten kannattaisi toimia että vielä ehtisin jakaa vanhemmuuden ja lapsen kasvatuksen mieheni kanssa.
44 v ja sama haave
Ihanaa kuulla että olet uskaltanut iästä huolimatta, kyllä se raskasta on se alku, mutta kun vuoden jaksat valvoa hammasta purren, se helpottaa. Ja sitten kun lapsi on 4 v, jo ikävöit sitä vauva aikaa, heh. Niin se vaan menee. Kyllä te selviätte, rohkeasti vaan eteenpäin. Ja onnittelut. Me keski-ikäset ja mummo ikäset ollaan nykyään paljon nuorekkaampia kuin vanhempamme samassa iässä. Nauti raskaudesta, se on ihanaa, ja tuska ja vaiva palkitaan kun saat vauvan syliisi. Silloin tiedät että jaksat mitä vaan sen käärön eteen tehdä. Sitä tunnetta et osaa etukäteen mitenkään kuvitella. Usko minua.Minä haavelen vielä toisesta lapsesta. Ja olisin 45 kun se syntyisi, jos nyt ylipäätään tulisin enää raskaaksi.
Minulla on kohta 5 v poika, joka saatiin aikaiseksi hoitojen avulla. Pakkasessa olisi vielä 4 munasolua, jotka ovat siis 39 vuotiaita. Tarkoitus olisi käydä lääkärillä jutteleen aiheesta. Saas nähdä tuleeko mustakin vielä mummo äiti ; )
Hieno uutinen!
Mahtavaa että teille tulee vauva :)Yövalvomisia tulee varmasti, samoin väsymystä ja kiukkua, ehkä erilaisia näkemyksiä kasvatuksesta ynnä muusta, mutta ne kuuluvat asiaan ja niistä kyllä selviää kun on noinkin terveellä asenteella liikenteessä.
Onnellista odotusta! Käythän täällä kertomassa kuulumisia silloin tällöin.
Nostetaan ketjua
Hei! Löysin tälläisen vanhan ketjun. Kertokaa kokemuksistanne, "aikuiset äidit"...Itse täytin juuri 43 v ja lapset 10 ja 12 vuotiaat. Nyt uusperhe ja miehellä ei lapsia, joten olen totutellut ajatukseen iltatähdestä, ja nyt sitten vauvakuumekin noussut rytinällä....puoli vuotta ilman ehkäisyä, mutta ilman toivottua tulosta. "Nuorempana" lapset tuli melkein kertalaakista. hedelmöityshoitoihin en ole menossa, mutta kyselin lapsettomuusklinikalta, kun meillä ongelmana ettei siemensyöksyä tapahdu joka kerta..Liekö yleistä...Mies on samoja ikiä...
Niin yllätyin kovasti miten kahdelta eri lapsettomuusklinikan hoitajalta saadun tiedon mukaan olen (lähes) liian vanha äidiksi. Viesti oli että iästäni riippuu etten ole tullut raskaaksi, ja tuskin onnistuu enää, on vanhentuneet munasolut, suuret riskit jne, jne.. No, hoitajat oli aikas nuoren naisen äänisiä...Yritän lohduttautua sillä, varmaan me + 40 v ollaan tosi vanhoja heidän mielestä.... Lopulta tokaisin että varmaan iässäni ei tulla raskaaksi helposti ja riskit tunnen liiankin hyvin, koska työskentelen kv- alalla, mutta kun ongelmana on ne siemenet, kun ilman niitä tuskin ainakaan todennäköisesti voi alkaa vauvaa odottamaan, harva kai sitä pyhästä hengestä on raskaaksi nykypäivänä tullut, heh
Mutta mielen aikas lailla matalaksi veti... Mutta kiva kuulla miten sitä vaan kummasti raskaaksi tullaan tässäkin ja vanhemmassakin iässä! Ei vielä heitetä kirvestä kaivoon...
hei!
Täällä mummuäiti joka tuli raskaaksi 52 vuotiaana, tosin aivan yllättäin, joten on todellakin mahdollista tulla vielä 43 vuotiaana uudelleen äidiksi:)Meillä nyt terve, normaalisti kehittynyt 7kk ikäinen pikku-neiti, pitää äidin ja iskän virkeänä päivisin, ei ole yövalvottaja:)
Meillä ennestään kolme aikuista jo vuosia omillaan olevaa lasta ja kolme lastenlasta, sama isä kaikilla.
Alkuunsa kun kuulin raskaudesta olin melkoisen myllerreyksen kourissa, mietin miten tutut reakoi ym.ym.ym.
Kun kerroin lapsilleni tapauksen he olivat haltioissaan, joskin peloissaankin varmaan, onhan se iso riski niin äidille kuin lapsellekkin...kuitenkin sain kannustusta tähän yrittään:)
Ystävät ja tuttavat ovat ottaneet asiallisesti vastaan tulokkaan.
Raskaus aika meni todella hyvin, ei sairaslomia kuin 2viikkoa ennen äitiyslomaa.
Raskausaikaan neuvolassa useimmin ja "syynissä" lähes kokoajan, kokeita, ultria ym.ym.ym.
Meitä onnisti, terve lapsi syntyi, vaikka emme enää suurimmassa kuvitelmissammekaan voineet enää ajatella itsellemme lisää lapsia, tarkoituksemme oli hoitaa ja hyysätä lastenlapsia tämä "seesteinen vanhuus"
Se seesteisestä vanhuudesta, mutta ihanaa on ollut tämä aika, toivottavasti kunto ja terveys kestää vielä pitkään, sitä pitää rukoilla joka ilta maate mennessään:)
En kyllä ketään kehoita lasten hankintaan, jokainen voi itse päättää omalle kohdalleen mitä tekee, jos sinusta tuntuu että haluat lapsen siitä vaan yrittämään...ja onnea!
Uskomattoman ihana uutinen!!!!!
Onnea ja ennen kaikkea iloa perheellenne!Lapsi on iloinen asia!
Mikä
iloinen asia lapsi muka on?mietippä sitä hiljaa itseksesi ;)
kirjoitin oman mielipiteeni.Samoin minä omani
En näe lapsissa mitään ilon aihettaToiset näkee ja toiset eivät
niin se vaan on.Hei, mummuäiti
Onko tämä oikeasti totta. Voi miten ihanaa, melkein itku pääsi kun luin tätä. Kuinka on mennyt ja miten lääkärit ym. suhtautuivat asiaan. Kuinka olet jaksellut? Mitä tutkimuksia tehtiin raskausaikana lapsen terveyden seuraamiseksi. Hyvää jatkoa sinulle.Äidin iästä viis - lapselle huolehtivat vanhemmat!
Ikä on odottajalla ja synnyttäjällä vain yksi tekijä. Samanikäisillä naisilla kun on erilainen elämäntilanne ja heitä ei voi vertailla toisiinsa vain iän perusteella. Joku voi olla jo 30-vuotiaana "ikäloppu". Toinen on 45-vuotiaana fyysisesti ja henkisesti paremmassa kunnossa kuin parikymppinen. Terveet elämäntavat, riittävä liikunta ja yöuni, fyysinen ja henkinen kunto, positiivinen elämänasenne, alkoholin ja tupakan välttäminen, eroon ylipainosta jne., jne.On turha surkutella, että iäkkäämpien vanhempien lapsilla on iäkkäät isovanhemmat tai ei isovanhempia lainkaan. Lapselle on tärkeintä, että omat vanhemmat huolehtivat hänestä. Toki on perheitä, joissa isovanhempi esim. hoitaa lapsenlapsia päätoimisesti, vanhempien opiskellessa tai käydessä töissä. Lasten hoito- ja kasvatusvastuuta ei silti saa sysätä mummoille ja vaareille. Joskus tuntuu - ikävä kyllä - että on vanhempia, jotka hankkivat lapset isovanhempien hoidettaviksi 24/7.
Yli 40-vuotiaalla äidillä ei todennäköisesti ole kiire heti vanhempainloman jälkeen töihin. Perheen taloudellinen asemakin on luultavasti parempi kuin parikymppisillä vanhemmilla. Myös ympäristön paineita kestää nuorta äitiä paremmin. Jos joku kuittaa "Sinäkös olet VAIN LASTESI KANSSA KOTONA?"-kommentin, ei sitä ota vakavasti.
Tärkeintä on, että lapsella on huolehtiva äiti ja isä ja iästä viis! Ja Mummuäidille onnittelut ja terveiset! Olipa hienoa lukea juttusi!
Omat ajatukset on kovasti muuttuneet ja vauva voisi yhä olla mahdollinen.
Media muokaa ajatuksiamme ja mielipiteitääme turhankin paljon esim vanhemmaksi tulemisiästä. Lapsia on meillä molemmilla , joten hedelmättömyyshoitoja ei tarvita.
Hyvää jatkoa edelleen teille!
kannattaa
ottaa realistisesti. Yli 40v ei yleensä tule herkästi raskaaksi, mutta aina on ollut poikkeuksia. Kun tiedämme, että stressi ( kova halu tulla raskaaksi) sekoittaa hormoneja niin raskaaksi tulo voi olla onnesta kiinni. Sama ilmiö myös nuoremmillakin, jotka haluavat liikaa raskautta. Eli koko asia pois mielestä niin voi onnistaa. Onnea matkaan:). Eräs sukulainen sai hiljattain yllätysvauvan ja ehti täyttää 46v... raskaus ehti mennä neljännelle kuulle, kun havahtui että olisiko raskaana. Ja oli ja terve vauva syntyi.iltätähti,,
yli 40 v parasta aikaa,päivääkään ei tarvitse katua.ajattele moni haluaa eikä saa lasta,onnittelut koko perheelle,Täällä
Minä olen 24-vuotias ja minulla on pikkuveli, joka on omaa lastani nuorempi.Äiti sai terveen vauvan 43-vuotiaana, puolivuotta sitten. Minun vauva on kohta vuoden.
Kyllä mä alussa suhtauduin raskauteen, aika skeptisesti sen kyllä myönnän.
Kaksipiippuinen juttu
Äitini sai minut 38-vuotiaana, isä oli tuolloin 42. Veljeni on minua yli 10 vuotta vanhempi.Ala-asteiässä en edes ajatellut, että äitini on mitenkään vanha. Ongelmia tuli esim. lomilla, koska vanhemmat eivät jaksaneet touhuta kanssani ja isovelii ei ollut mukana, kun oli niin paljon vanhempi. Jouduin aina tekemään kaikki asiat, etenkin liikuntaan tai muuhun fyysiseen liittyvät, yksin. Toivoin, että vanhempani olisivat nuorempia tai minulla olisi suunnilleen minun ikäiseni sisko tai veli.
Teini-ikä oli kamala, koska vanhempani eivät enää muistaneet millaista oli olla nuori. Suhteet vanhempiini sain kuntoon vasta noin parikymppisenä ja juuri kun oma tausta ja vanhempien nuoruus alkoivat kiinnostaa ja asioista olisi ollut mielenkiintoista jutella, isäni kuoli. Äitini on jo vanha nainen, mutta en oikeastaan käsitä sitä, koska itse olen vielä niin nuori.
Vaikka lapsuuteni oli aika ankea vanhempien iän takia, minulla oli kaikki asiat hyvin. Jäin vain kaipaamaan juttutuokioita äidin kanssa, koska äidillä ja minulla ei oikein ollut mitään asioita mistä puhua. Nykyään pystymme puhumaan mistä vain, mutta silti pidän äitiäni vähän vanhanaikaisena...
Itse en tekisi lapsia enää nelikymppisenä. Mielestäni lapsi ansaitsee sen, että hänen kanssaan touhutaan ja häntä ymmärretään teini-iässä.
Aina se
äiti ja isä on teinin mielestä vanhanaikainen,eikä ymmärrä "nykyajan"hömpötyksiä. Ja valitettavasti kaikki ihmiset eivät ole sillä tavalla liikunnallisia,että viitsisivät niin kamalan liikkuvia juttuja lapsiensa kanssa harrastaa.Kyllä mont asiat on niin persoonasta kiinni.
Mielestäsi 58 vuotias on vanha nainen...?!
Tuota noin...
Jos minulle tuon viestin loppuosan tarkoitit, niin äitini on kylläkin kohta 70-vuotias eikä 58. Ja minusta 70-vuotias on jo iäkäs.Sori,luin
jotenkin väärin.Isäni,joka hiljattain 80 vuotiaana kuoli,oli vielä varsin nuorekas ja virkeä ajatusmaailmaltaankin. Eli olen kyllä sitä mieltä edelleen,että se persoona ratkaisee. Anoppini on 65 vuotias ja kovasti reipas ja nuorekas.
Oma äitini oli 30 vuotias minut saadessaan,mutta en muista hänen meidän kanssamme mitään kovin liikunnallista harrastaneen.
Itse sain esikoiseni 37 vuotiaana. Nyt yli nelikymppisenä on hauska tuon lapsukaisen kanssa laskea mäkeä ja kontata pitkin maita ja mantuja ihmettelemässä maailman ihmeitä.
Nyky ihmiset ovat paljon nuorekkaampia ja "jaksavampia"kuin muutama vuosikymmen sitten.
Itse toivon vielä nyt yli nelikymppisenä tulevani äidiksi.
ennen oii
toisin ja nainenkin vanha jo 40v... Itsellä ikää jo reippaasti mutta nuorimman lapsen sain 43v. Jo silloin työtoverit ja muutkin pitivät minua paljon nuorempana, sillä olen aina ollut tyyliltäni nuorekas( en mikään rockimimmi kuitenkaan) mutta moni sanonut 10v nuoremmaksi ja sanoo edelleenkin.Kun lapsi kasvoi kouluikään ja menin vanhempien kokoukseen kouluun mietin että erotunko joukosta. Huomasin pian, että huoli oli turha. Kriittisesti arvioituna on vuosien varrella ollut paljon ikäisieni ja jopa vanhemman näköisiä äitejä ja isiä.
Ja lapsi on nyt aikuinen ja ei ole ikinä ollut häpeissään minusta ikäni vuoksi. Eräs kaverinsa totesi viime vuonna että näkisitpä äitini, niin huomaisit että hän paljon mummompi ja vanhemman näköinen vaikka on paljon nuorempi. Persoona ratkaisee, ei ikävuodet.
ei ole väärää ikää
Ei oo mitään väärää ikää tulla äidiksi.Tämä laulu lohduttaa ja antaa toivoa
http://www.youtube.com/watch?v=ZJXhVjD5oxk
Eihän ikä ole kuin numero,tässäkään asiassa.Sitäpaitsi, on niitä, jotka ovat jo niin vanhuksia 40 täytettyään, mitään ei enää kehtaa, useimpiin asioihin muka liian vanha,esim. opiskelujen aloittamiseen yms.-tyhmä ajattelutapa,minusta.
Itse olen neljän lapsen äiti, vanhin 21 v, ja ikäni 43v. ja toivo raskaaksi tulemisesta on hiipunut hiipumistaan,lähes 10 vuoden yrityksen jälkeen, mutta mitään ehkäisyjä ei ole tarkoitus käyttää edelleenkään, sillä aina vaan olisi uudelle elämän alulle syli odottamassa, ja useampikin.
Oikein ihanaa aikaa kaikille äideille, ja odottaville,etenkin yli 40-vuotiaille!
Missä tynnyrissä olet kasvanutkaan? Herää jo.
Oman kokemuksien perusteella olen nähnyt vaikka mitä. Hyvin nuori voi olla hyvä äiti, mutta niin voi iäkkäämpikin. Moni nuori näkyy uupuvan jo yhden lapsen kanssa, mutta äiti jolla on elämänkokemusta ei uuvu vaikka lapsia on ympärillä useita. Asia ei ole noin mustavalkoinen kuin sinä luulet ja oletat. Sinun vanhempasi ovat olleet persooniltaan sen kaltaiset kuin ovat, joten olet joutunut siksi "kärsimään" eikä suinkaan iät ole olleet syynä.
Ja mielestäni on suuri rikkaus kun lapseni saa olla virkeiden ja hyväkuntoisten isovanhempien seurassa. Ja isovanhemmat (tietysti töiden puitteissa) saavat nauttia lapsenlapsesta.
Ensinnäkin,onnea! Lapsen saaminen on kai iloinen asia iästä riippumatta. Tietenkin yli 35´sella on suuremmat riskit synnyttää terve lapsi,kuin alle.
Itse olin 15-toista kun lastani aloin odottaa,nyt elelen terveen tyttövauvan kanssa omassa kodissani,ja käyn koulua kotona,resurssiope tulee kotiin. Mielestäni on erittäin alhaista sättiä teini-vanhempia! Eikö mummo-äideilläkin tarvitsisi olla oma "Kauhistelu"-palsta?
Tietenkin neljänkympin jälkeen voisi alkaa odottaa niitä lapsenlapsia (:
LYON TONNISTA VETOA, ETTÄ 40-VUOTIAS ON KYPSEMPI/VASTUULLISEMPI/RAUHALLISEMPI ÄITINÄ, KUIN 20-VUOTIAS YLEISESTI!!!
KEHDATAA VALITTAA 40-ÄITIYTTÄ,KU 20-VUOTIAAT MIELENTERVEYSONGELMAISET PÄIHDENUORET TEKEE VASTUUTTOMASTI LAPSIAAN JA RAVISTELEVAT NE SOKEIKSI JA HENKIHIEVERIIN!!!
MENKÄÄ ITTEENNE OIKEESTI, ONNEA KAIKILLE VANHEMMILLE ÄIDEILLE, TEISTÄ PAISTAA AITO RAKKAUS JA HALU SAADA SE LAPSI, JA SITÄPAITSI ON PASKANJAUHANTAA TODETA, ETTÄ LAPSELLA EI OLE ISOVANHEMPIA PLAA PLAA, MISTÄ SEN TIETÄÄ VAIKKA ÄITI KUOLIS ENNEN ISOVANHEMPIA TAI LAPSI ENNEN ÄITIÄ? ELÄMÄ EI OLE ITSESTÄÄN SELVYYS KATO...
ELÄKÄÄ ELÄMÄÄ JA ÄLKÄÄ ARVOSTELKO TOISIA, VAUVA SAA HYVÄSSÄ RAKKAUSESSA KASVAA AIKUISTEN NAISTEN RAKKAUDEN YMPÄRÖIMÄNÄ, KUN TOISTEN LAPSET SINNETTELEE JA KATTELEE NUORTEN VANHEMPIEN VIINAISTA VÄKIVALTAA JA HUUTAMISTA, JOTEN NYT HERÄTKÄÄ ELÄMÄÄ TOI ON NAURETTAVAA!
Ei olla varmaankaan eroamassa heti ensimmäisen pahan sanan vuoksi, lapsella on todellinen perhe.
Vaara on vain siinä, sallivatko he lapselle lapsuuden, vaiko ympäröivät hänet liiankin suurella rakkaudella.
Sitten tulee eteen se, että lapsi on murrosiässä, kun vahemmat ovat kuusikymmpisiä, jaksavtko vielä ohjata lastaan, vai saneleeko lapsi ehdot vanhemmilleen
Jos äiti on 20 vuotias kun lapsi menee kouluun, niin lapsi on laitettu alulle äidin oleessa 12-13 vuotta. Panee miettimään...
Nykyaikana perusterve 50-65-vuotias ei todellakaan kävele koukkuselkäisenä. Valtaosa tuon ikäisistä on fyysisesti erittäin hyvässä kunnossa ja näyttävät myös hyvinvoivilta.
Oon nyt 14, ja enemmänkin tässä vaiheessa oon pelokas,kun häpeisin.
Äiti on tosi tärkee mulle, enkä haluis menettää sitä! :/
Hedelmaällisyys on tullut todettua 2+1 (miehen) lapsien perustella ja ovat tullet tyyllin " kalsareilla heitetty",
Ei keskenmenoja, ei komplikaatioita, säännölliset kuukautiset. Äidilläni menopaussi-ikä myöhään . Urheilullisia ollaan ja maratoonareita.
Hiljattain yksi erit aikainen keskenmeno-oireet, viikko pahoinvointia, mutta tärppipäivä oli siis käytetty.
Kannataako tehdä ovulaatiotestejä? Pitkäänkö yrititte?
Mitä sikiötestejä teille tehtiin tai halusitte?
Tietenkin tämä on hyvin yksilöllistä ja jokaisen kohdalla oma tarinansa. Voitko kertoa omasi.
Koetappa seuraavia luomukonsteja, jollet ole jo koettanutkin:
- Lisää liikuntaa, eritoten jos on ylipainoa koeta saada sitä pois
- Ala käyttää luontaistuotekaupan vehnänalkioöljyä, se lisää hedelmällisyyttä
- Juo greippimehua tai syö kreippiä muuten usein, greippi parantaa limakalvojen kuntoa ja tekee munasolun kiinnittymisen helpommaksi
- Vähennä kahvin käyttö minimiin, samoin sokerin käyttö vähemmäksi.
- harrasta seksiä joka toinen päivä, mielummin aamuisin, jolloin miehellä uimareita on liikkeellä enemmän kuin iltaisin.
- Älä missään nimessä tupakoi, lakko on pakko jos olet polttaja ja lasta haaveilee.
Ehkä nämä jo tiesitkin...
Mutta ei muuta kuin tsemppiä että tärppää !
Olen vaan sitä mieltä että vanhana synnyttävän perimmäinen syy lisääntyä on kuoleman pelko ja oman vanhuuden ajatuksen sietämättömyys, kuvitellaan että lapsia hankkimalla eletään ikuisesti tai pidetään illusioita ikuisesta nuoruudesta. Samalla tietysti on ajatus siitä, että saa ilmaisen omaishoitajan. Lapsi uhrataan oman itsekkyyden alttarille, lapsesta viis. Surullista ja säälittävää.
Oli tuon 45 kun veljeni yllättäen sai...
Veli oli aarre meille kaikille sisaruksille.
Ja hän sai enemmän älliä kuin kellään meistä nuorena synnytetyistä on !
Tuskin tarvi läksyjä lukea kun oppi kerrasta kaiken, meni yliopistoon ja opiskeli kielitieteilijäksi, hallitsee latinan, japanin, englannin jne. jne. vettä valaen.
Vai vajaaälyinen skitsofreenikko, höpö höpö...onneksi äitini ei suostunut aborttiin jota ehdotettiin iän ja riskien takia.
Onpahan edes yksi älykäs meidänkin poppoossa, itse en osaa kieliä vieläkään vaikka kuinka pänttään, eikä edes matikka sujunut koulussa.
Olen tyhmä nuorena synnytetty, mutta veljeni on vanhoilla päivillä saatu lahjakas stara.Siinä sinulle vanhojen äitien solvaaja - teoriasi oli väärä !
edellisessä viestissä kysyisin asiallisia kommentteja ja omakohtaisia kokemusksia. aiheeseen.
Väitteissäsi skitsofeniasta tai älyllisesti jälkeenjäämisestä ei ole korrelaatiota vanhempien iän kanssa. Mikä tieteellien taho tälläisiä tutkimuksia julkaisee?
'Mitä tulee perinnöllisyyteen , se mitä kukin dna:ssaan kantaa siirtyy lapseen, siinäkään ei ikä näyttele erityistä osuutta asiaan.. Kaiken ikäiset vanhemmat voivat saada kehitysvammaisen lapsen. Lisäksi on olemassa joukko raskaudenaikaisia testejä, joilla vooidaan asioita tarvittaessa varmistella. .
Lapsen saamiseen ei kohdallamme myöskään ole edes mieleen tullut lapsemme toimiminen omashoitajana,kuten ei jo olemassa olevien lapsiemmekaan kohdalla. On myös olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin ikääntyvän vanemman kotihoito omaishoitajana, Tuskinpa kukaan vanhempi tai vanhemmaksi haluava nainen tai ,mies haaveilee lapsista tulevina "dementiahoitajinaan"
Ylempänä ketjussa yksi lapsi kertoi kokemuksestaan äitinsä oleen 45.v hänet saadessaan, Lähes kaikki lapset häpeävät vanhempiaan murrosiän vaihessa. om ikä mikä tahansa.Iltatähti2 ainakin näyttää olevan asian kanssa sinut.
Emme myöskään tilaa raskautta kuten maholehmä ehdottelee, se tulee jos on tullakseen eikä mitään sen kummempaa tilausta tehdä kun ei muillakaan aikaisemmilla raskauksillakaan.Molemmilla on lapsia , joten ei tarvita muuta testiä tehdä.
Kaikille lapsesta haaveileville. me emme ole koneita tai automaatteja, On surullista jos vauvaa ei ala kuulua , sitä kovasti haluavalle.Ttyhjiä sylejä on mutta hoidotkin auttavat monia. .
Millonkaan en ole itse puhunut lapsen tekemisestä vaan lapsen saamisesta en muiden enkä omienikaan kohdalla..
Yhtä kuolevaisa sitä ollaan ,on sitten jälkikasvua tai ei.
Siispä., jälleen asiallisia kokemuksia ja kommentteja .
Lapseni ovat 17v,13v,12v ja 8v.vanhimman lapseni tein nuorena yksin koska lapsen isästä ei ollut isäksi,muiden lasteni isä on 34 vuotias.
Mieheni vanhemmat ovat 56v ja 58v ja omat vanhempani ovat kuolleet vaikka äitini oli syntyessäni vain 17v.
Otin iloisesti ja huolettomasti vastaan uutisen raskaudestani,mutta onhan se hieman ikävää ja pelottaavakin lukea näitä ihmisten mielipiteitä ja jopa törkeyksiä...meinasi paniikki iskeä,mutta päätin ottaa vastaan mitä tulee,keskenmenon riskihän on vielä seulassakin...
on iän tuomia riskejäkin,mutta onneksi ne tutkitaan hyvin!!
Olen aina tykännyt lapsista ja hoitanut paljon muiden lapsia,kuten nyt 20v sijaistyttöni lapsia,enpä ole huomannut erikoisempaa väsymystä,aamu-uninen olen ollut aina :)
Myös lasteni kaverit viihtyvät meillä hyvin ja kun nyt mietin esimerkiksi esikoiseni koululuokkaa ja kuopukseni,niin äitejä on paljon eri-ikäisiä,esikoisen luokalla on heitä jotka ovat jonkun toisen kuopuksia kuin myös kuopukseni luokalla on esikoisten äitejä ja skaala on laaja..jokaisella lapsieni luokilla on nuorempia kuin minä,samanikäisiä ja vanhempia äitejä..eiköhän vain pysytä jokainen lestissämme...
ja juu en ollut itsekkän aina niin kovin ylpeä menevästä nuoresta äidistäni,rakastin häntä toki...
nyt 17v poikani pari vuotta sitten ei tahtonut äidin koskevan häneen julkisesti eikä saanut häpästä puhumalla ihmisille mutta nyt se ikä on mennyt ohi nuorempien kohdalla ei tätä vielä ole...mutta varmasti tulee :)
Enpähän ollutkaan tajunnut olevani näin hiton vanha ennen kun luin näitä ja muitakin juttuja netistä :)
voimia ja iloa kaikille odotukseen kovasti!!!
Jokainen tavallaan. Jos jaksamista ja terveyttä riittää niin mikäs siinä. Onnea vaan.
Toisaalta on surullisiakin tarinoita, kunlapsen vanhemmat kuolevat ennen kuin lapsi on aikuinen ja itsenäinen. Teini-ikäisenä orvoksi ei anna lupaaavaa tulevaisuutta. Kuka lasta sitten hoitaisi? Onko tukiverkostoja vai olisiko laitoshoito ainoa mahdollisuus? Tuttavani yksinhuoltaja kuoli poikansa ollessa 16-vuotias. Pojasta ei taida enää kuntoutua työkykyistä.
Itselläni ei ole tukiverkostoja j apahon pelkoni olikin, että kuka hoitaa lapsiani jos minä kuolen. Pelkäsin syöpää 25-vuotiaana löydettyäni patin rinnastani. Onneksi se oli väärä hälytyt. Se silti pisti miettimään. En pelännyt itseni, vaan lasteni tulevaisuuden puolesta.
Toisaalta. Kälyni sai esikoisensa 45-vuotiaana kovan yrittämisen jälkeen. Ja onni kukoistaa:)
Onnea sinulle odotukseen!
Rakastan lapsia enkä malttaisi odottaa 40-vuotiaaksi ekaa lasta, mutta ymmärrän että se vaikuttaa jos ei ole löytänyt sopivaa kumppania tai lasten saaminen on ollut biologisesti vaikeaa että esikoisen saaminen jäisi myöhäiseen ikään.
Kaikilta yli 30-vuotiailta kuullut että paras ikä olisi 20-30 vuoden välillä hankkia lapset kun vielä oma energia ja jaksaminen on maksimaalista.
Mutta meitä on monia, joille 40 + on paras ikä tulla vanhemmaksi.
Suomessa suurin osa down-lapsista syntyy nuorille äideille, vaikka iän myötä riski kasvaakin. Nuoremmat vaan synnyttävät enemmän lapsia, joten joukkoon sopii myös lukumääräisesti enemmän kehitysvammaisia. Ja miksei saisi sopia? Elämän rikkaus ja monimuotoisuus plussaa, arvostelu, syyttely ja muiden masentaminen miinusta.
Minä kuitenkin aion hankkia lapsen enkä kysy lupaa keneltäkään, otan riskin.
Lapsi on myös saava hoivaa ja rakkautta, olipa sitten täydellinen tai ei, rakkauteni riittää vaikka saisin down vauvan.Mitä en tietenkään toivo, mutta harkittu on tämä ainakin aikuiseen malliin, ei mikään teinivahinko.
Lapseni saa sen tietää, että jos onkin äiti vähän vanhempi kuin muilla , ainakin yksi häpeä on vastaavasti vähäisempi kuin jollain muulla lapsella:
Tämä lapsi tarkoituksella maailmaan tullut, ei mikään hajonnut kondomi,yhden yön vahinko tai unohdettu pilleri, joita tässä maailmassa riittää...
Olisitko itse mielummin teiniäidin kriisi ja vessaan synnytetty vahinko , vai vähän vanhemman äidin ( 40 v ) suunniteltu ja kaivattu lapsi ?
Ystäväpiirissäni on näitä hupsista-tyttömme- olikin- raskaana-tieskelle-klopille- eikä- kehdannut kertoa vauvoja, jotka on alkaneet syntyä tvessassa tai suihkukaapissa, eivätkä ole todellakaan olleet kaivattuja lapsia.
Tämän pohjalta itse olen kiitollinen että äitini synnytti minut liki nelikymppisenä,vakavaraisena ja discoiän ohittaneena.
Olen ns. kypsien vanhempien esikoinen. Äitini oli 35 vuotias saadessaan minut. Siskoni hän sai 39 vuotiaana. Siihen aikaan äitiäni pidettiin vanhana ensisynnyttäjänä ja tietysti muistutettiin riskistä saada down lapsi. Kaikki sikiöseulat yms. hienoudet tehtiin molemmissa raskauksissa. Äitini sai kaksi tervettä tytärtä.
Itse koin joskus kiusallisena sen, että äitini on niin "paljon" muiden äitejä vanhempi. Jälkeenpäin ajateltuna olen ihan tyytyväinen siihen että olen "kypsien" vanhempien lapsi. Vanhempani olivat kuitenkin ehtineet rillutelunsa rillutella ja heillä oli talous kunnossa. Kaiken puolin minulla oli onnellinen ja tasapainoinen lapsuus. Eikä vanhempieni ikä koskaan aiheuttanut koulukiusaamista tms. Nykyään lapset hankitaan muutenkin huomattavasti myöhemmi kuin 20 vuotta sitten, joten tilanne on varmasti nykypäivänä ihan eri kuin minun aikanani jolloin kaikkien muiden äidit olivat omaa äitiäni kymmenen vuotta nuorempia.
Tämä ketju ilmeisesti on aina ajankohtainen.
Ihana kuulla reippaasti yli 40v.kommenteja ihmeraskauksista, se antaa toivoa monelle.
Please, jakakaa kokemuksenne täällä vastaisuudessakin.
Muista panostaa terveyteesi, että pysyt hyvässä kunnossa koko lapsen kasvuiän. Raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen voi olla vähän hitaampaa kuin nuorena. Valvomiset ottavat myös tiukemmalle neljänkympin jälkeen, niin ainakin itse huomasin. Elämänkokemus antaa lisäkypsyyttä eli jos kroppa onkin vähän heikommassa lähtökuopassa niin mieli paremmassa.