Kaiken alku

Ei ole mitään erityistä paikkaa avaruudessa josta kaikki olisisi saanut alkunsa. Me emme voi määritellä omaa sijaintiamme maailmankaikkeudessa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kosmologinen_horisontti

On näet niin, että alkuräjähdys on tapahtunut kaikkialla valtavan pallon pinnalla. Olemme kaikki, koko maailmankaikkeus tämän valtavan alkuräjähdyspallon sisäpuolella. Täältä alkräjähdyspallon sisältä killistelemme itse kukin ja kukin itse eri sivilisaatioista alkuräjähdystä 13,7 valovuoden etäisyyteen kaikkiin suuntiin, joissa tämän alkuräjähdyksen sitten näemme. Näemme sen katselimmepa mistä hyvänsä ja minnepäin hyvänsä aina 13,7 valovuoden etäisyydellä. Näin yksinkertainen tämä asia on.

Samalla kun katsomme kauas, katsomme ajassa taaksepäin nähden yhä pienemmän "näkyvän" universumin. Kaikki oli alussa samassa pisteessä. Alkuräjähdys tapahtui siis nenäni päässä. Itse tila lähti siitä laajenemaan. Kun nyt katsot mihin tahansa, 13,7 n. Mrd:n vuoden päästä katsot "valokartion", jota näkyväksi laajenevaksi universumiski kutsutaan, alkupistettä. Lapsellisen yksinkertaistettuna voit ajatella, että katsoessasi alkuun "näkösäteesi (LOS Line Of Seeing) ikäänkuin kaareutuu takaisin alkupisteeseen.
On helppoa harhautua ajattelemaan, että jos yhdessä suunnassa näemme 13 mrd valovuotta ja vastakkaisessa saman, niin näkyvän avaruutemme halkaisija on 26 mrdvv. Näin ei ole, koska katsot samaa pistettä. Itse avaruus kaaruu takaisin lähtöpisteeseensä.

Eipä tainnut olla kummoinenkaan selvitys. Näkyvää korostin pariin kertaan siksi, että universumi voi olla ja luultavasti on paljon suurempi, kuin se alua, jota kykenemme havainnoimaan.

täällä voi keskustella maailman synnystä

http://p3.foorumi.info/historianurkkaus/viewforum.php?f=43

Elämme valopallon pinnalla. Maailmankaikkeuden nykyinen tila muodostuu kolmiulotteisesta pallopinnasta(Joudumme kuvittelemaan sen kaksiulotteisena, koska ajatusvärkkimme ei osaa kuvitella kovin monia ulottuvuuksia). Aikaulottuvuudessa maailmankaikkeuspallopintamme etenee kaiken alusta. Tämä kaiken alku on nykyisen maailmankaikkeuden pallopinnan keskipisteessä. Tällä nykymaailman pallopinnalla on jokainen paikka samassa asemassa muihin nähden. Kun katsomme etäämmälle, näemme siellä, mihin sitten katsommekin sen hetken, joka oli silloin kun valo sieltä silmäämme lähti. Emme siis voi tavoittaa maailmankaikkeuden nykyhetkeä muualla kuin omassa lähiympäristössä. Omasta auringostammekin näemme vain n. neljä minuuttia sitten olleet ilmiöt. Mitä kauemmaksi katsomme, sitä syvemmälle pallomme sisätilaan näemme. Emme koskaan voi nähdä nykyhetkeä ulkopuolellamme. Aikaulottuvuus kääntää katseemme aina sitä enemmän maailmankaikkeuspallon keskipistettä kohti, mitä kauemmas haluamme kurkistella. Näin kohtaavat täällä pohjoisessa pohjoisen suuntaan kurkistelevan ja Australiassa kohti etelää kurkistelevan katseet sitä lähemmäksi toisiaan, mitä kauemmaksi he katsovat ajassa taaksepäin kumpikin omiin suuntiinsa. Katsottavaa on kaikkiin suuntiin tuo 13,7 miljardia valovuotta ja kaikkien suuntien katseet kohtaavat samassa pisteessä. Tähän samaan kaiken alkuun päätyy myös mistä avaruuden kolkasta hyvänsä ja mihin suuntaan hyvänsä suunnatut katseet. Maailmankaikkeuden pallosta voimme nähdä porkkanan muotoisen osan. Tämä viipaloitu porkkana muodostuu kunkin ajan kerroksista, jotka voimme nähdä nyt. "Hetkestä nyt" näemme vain oman pienen lähiympyrämme. Eilisen hetkestä näemme sen kerroksen maailmaa, joka oli eilisen etäisyydellä tämän hetken maailmankaikkeuspallon pinnalta. Noin kymmenen vuoden etäisyydellä nyt pinnasta olevan kiekon (viipaleen porkkanastamme) näemme alueelta, jonka valo on matkannut kymmenen vuotta. Tämä porkkanamme tyviosa laajenee sitä mukaan, mitä syvemmälle aikaulottuvuuteen katsomme. Esimerkiksi miljardin valovuoden syvyydellä aikapallomme sisällä näemme jo laajan kartan silloista avaruutta, jonka nykytilasta emme tiedä mitään. Näemme kuitenkin melkoisen laajan kehän (ison tyviviipaleen porkkanastamme. Mitä syvemmälle aikaulottuvuuteen katsomme sitä suuremman ringin näemme porkkanamme tyviosaa ja vastakkaisilla puolilla olevat näkymät ovat (olivat silloin kun valo lähti) yhä kauempana toisistaan. Killistellessämme aina vain syvemmälle tämän pallon sisuksiin, näemme eri suunnissa yhä kauempana toisistaan (NYT) olevia kalakseja. Huomaa sana NYT, Sillä silloin kun valo lähti, olivat galaksit verrattomasti paljon lähempänä toisiaan kuin nyt. Niin ja näemme hetken "SILLOIN" emme hetkeä "NYT". Näemme siis näkösektorimme porkkanasta olevinaan yhä suuremman ja suuremman kiekon! Todellisuudessa näkemämme kiekko pienenee pienenemistään, mitä syvemmälle katsomme. Porkkanapintamme ulkopuolelle meillä ei ole pääsyä. Emme koskaan voi nähdä minkään aikaulottuvuuden pallopinnalta oman porkkanakiekkomme ulkopuolelle, koska siellä olevien tapahtumien valon olisi pitänyt matkustaa kauemmin kuin 13,7 miljardia vuotta. Kun katsomme todella syvälle olemassaolomme pallon keskustaan päin ja ajassa lähelle 13,7 miljardia valovuotta, olemme näkevinämme tätä kaukaista totuutta joka puolella ympärillämme, mutta todellisuudessa näkemämme alue supistuu sitä pienemmäksi, mitä lähemmäs alkua kurkistelemme. Lopuksi näemme vain porkkanamme kärjen lähtöpisteessä ja näemme sen jokaisesta suunnasta. Eri puolilla maailmankaikkeutta killistelevät kanssaolioomme kukin oman porkkanansa rajoittamissa puitteissa kurkistelevat tämän maailmankaikkeuden eri aikakerroksia. On luonnollista, että vain harvojen porkkanaviidakon porkkanayksilöiden tilavuudet yhtyvät ja mahdollistavat jonkinlaisen yhteisen kokemuksen maailmankaikkeudesta Joka kohdasta maailmankaikkeuden tämänhetkistä olotilaa (NYT pallopintaa) muodostuu oma porkkana, jonka sisälle jäävä osa on mahdollista nähdä. Ulosjäävän osan tapahtumiin ei ole pääsyä.

Olet nyt hakoteillä. Kyseessä ei ole mikään kaiken alku. Paremminkin kyseessä olikin kaiken loppu!