Painovoima-aalloista

pohdiskelujani huomattavasti!

yksi tai useampi kuista aiheuta aaltoilua Saturnuksen rengasjärjestelmään painovoimallaan?

.... kirjoitti:

yksi tai useampi kuista aiheuta aaltoilua Saturnuksen rengasjärjestelmään painovoimallaan?

Eipä taida olla ihan sama asia.

Taivaankappaleiden kiertäessä toisiaan ne lähettävät painovoima-aaltoja ja menettävät energiaa. Painovoima-aallot etenevät valon nopeudella.

-EH- kirjoitti:

Taivaankappaleiden kiertäessä toisiaan ne lähettävät painovoima-aaltoja ja menettävät energiaa. Painovoima-aallot etenevät valon nopeudella.

Gravitaatioaallothan eivät ole aaltoja sellaisessa merkityksessä kuten yleensä aallot käsitetään, vaan enemmänkin kuin spiraalinmuotoisia aaltoja jotka koko ajan loittonevat kappaleista. Yksittäinen kappale avaruudessa ei lähetä aaltoja ja mitä monimutkaisempi järjestelmä, sitä enemmän aaltoja ja aallon voimakkuuksien eroja on havaittavissa. Ja tuo on kirjaimellisesti avaruuden kaareutumista ajan suhteen.

Jos kaksi suurta tähteä kiertää toisiaan, silloin kun ne ovat linjassa sinuun nähden, niiden vetovoima sinua kohtaan on suurempi kuin silloin kun ne ovat sinuun nähden poikittain. Voisi helposti ajatella että voima ei muutu miksikään vaan pysyisi samana kun etäisyydet muuttuvat, mutta todellisuudessa se muuttuu koska voimien suunta on nyt eri. Koska painovoiman vaikutus liikkuu yhtä nopeasti kuin valo, silloin koordinaatistossa voidaan nähdä että vetovoima tulee aaltomaisena voimana, mutta itse avaruudessa kolmiulotteisessa koordinaatistossa johon ympätään lisäksi aika huomataan että kiertämisen ja valon nopeuden vaikutuksesta gravitaatio ilmenee spiraalinmuotoisena poispäin kiitävänä aaltona.

Tuota voi olla hankala käsittää ilman kynää ja paperia tai jonkinlaista animaatiota, mutta periaate on hyvin yksinkertainen.

Piirrät paperille kaksi pistettä jotka ovat samalla etäisyydellä kahdesta toisiaan kiertävästä tähdestä ja pisteet tässä järjestelmässä, eli havaitsijat, ovat 90 asteen kulmassa toisiinsan nähden. ja nyt sitten piirrät tilanteen jossa tähdet ovat ensin ensimmäiseen havaitsijaan nähden linjassa, sitten 45 asteen kulmassa molempiin nähden ja sitten linjassa toiseen havaitsijaan nähden.

Kun nyt sitten piirrät mukaan sen vaikutuksen voimakkuuden ja lisäät aivotyönä mukaan valonnopeuden (eli ajan) jolla se voima liikkuu eteenpäin, niin huomaat että aalto ei kuljekaan samaan tahtiin havaitsijoihin nähden, vaan on kuin peilikuva ja kun asiaa tarkastelee tarkemmin, eli lisää muutamia havaitsijoita lisää, niin huomaakin että yhden kierroksen aikana on ehtinyt syntyä gravitaatiospiraali eikä aalto.

Toisinsanoen, kappaleiden gravitaatio ei siis missään kohdassa vähene itse kappaleissa, vaan ainoastaan niiden vaikutus tietyllä etäisyydellä muuttuu koska niiden etäisyys havaitsijaan nähden muuttuu niiden kiertäessä toisiaan.

Avaruuden kaareutuminen aiheutuu massasta. Jos massa pystyy vaikuttamaan avaruuden rakenteeseen (mitä avaruus on?) miksei se voisi vaikuttaa suoraan toiseen massaankin?

Avaruuden kaareutuminen on ehkä vain malli joka sattumalta kuvaa tilannetta riittävän hyvin ja sen perusteella lasketut tulokset vastaavat havaintoja. Se ei kuitenkaan tarkoita että maailma oikeasti olisi sellainen.

kaareutumisen? kirjoitti:

Avaruuden kaareutuminen aiheutuu massasta. Jos massa pystyy vaikuttamaan avaruuden rakenteeseen (mitä avaruus on?) miksei se voisi vaikuttaa suoraan toiseen massaankin?

Avaruuden kaareutuminen on ehkä vain malli joka sattumalta kuvaa tilannetta riittävän hyvin ja sen perusteella lasketut tulokset vastaavat havaintoja. Se ei kuitenkaan tarkoita että maailma oikeasti olisi sellainen.

Lue lisää

Massan vetovoima eli gravitaatio aiheuttaa kaareutumisen ja se saa tavarat vetäytymään yhteen avaruudessa.

Itse "avaruus" on käsitteenä täysin pelkkää tyhjyyttä mutta tässä on abstraktio koska kuitenkin jokaisessa avaruuden pisteessä täytyy liikkua valoaaltoja. Sellaista pistettä ei ole, eikä voi olla olemassakaan missä ei valoaaltoja liikkuisi. Eli käytännössä, menitpä ihan minne tahansa, niin aina voit nähdä tähtiä. Vaikka olisi olemassa täydellinen tyhjiö, niin kuitenkin se valo vaikuttaa siihen eli jokin pinta vain estää näkyvän valon liikkumisen, mutta pinta ei voi estää esimerkiksi neutriinojen kulkua. Ja koska avaruus on ääreton niin tästä aiheutuu nyt sitten se että....

Avaruutta on mahdotonta väittää tyhjyydeksi.

Näkyvän valon ja noiden hiukkasten lisäksi avaruudessa ihan jokaisessa pisteessä vaikuttaa myös esimerkiksi gravitaatio. Eli tyhjiö, oli se kuinka tyhjä tahansa, niin aina sen sisällä oleva esine tulee tuntemaan vetoa johonkin päin.

Avaruuden kaareutuminen on tosiaankin vain matemaattinen malli joka on ihan hyvä malli ja auttaa ymmärtämään tätä tilannetta missä me elämme.

Voimme kuvata sitä esimerkiksi koordinaatiston pintana. Kun pinnalle laittaa massan, niin pinta antaa jonkin verran periksi, eli "avaruus" taipuu kuopalle. Tai, avaruudessa vaikuttavat voimat taipuvat. Nyt sitten kun jokin voima tai hiukkanen, aalto, materia liikkuu avaruudessa, massa kaareuttaa sen rataa. Kun ajatellaan esimerkiksi sellaista tilannetta että pienempi massa lähestyy suurempaa massaa, niin mitä lähemmäksi se sitä tulee, sitä nopeammin se liikkuu koska avaruus kaareutuu sitä enemmän mitä lähempänä sitä "kuoppaa" ollaan. Kun se pienempi massa kiihtyy ja menee siitä suuresta ohi, niin sen rata päältäpäin katsottuna taittuu ja muuttaa suuntaansa ja alkaa taas hidastumaan koska sen täytyy nousta sieltä kuopasta pois. Tässä täytyy myös muistaa se että se pienikin massa taivuttaa avaruutta ja saa aikaan myös sen suuremman massan radan muuttumisen. Mutta koska pienellä massalla ei ole tarpeeksi massaa, niin se ei voi vetää sitä suurempaa omaan kuoppaansa kiihtyvällä nopeudella, vaan nimenomaan se pienempi joutuu havaitsijan kannalta kokemaan suuremman reaktion.