Miksi en saa olla rauhassa?

simppeli. Et yksinkertaisesti suostu kuuntelemaan näiden "sidosverkkojen" infoja saatikka keskustelemaan kenenkään kanssa avioerostasi. Olet oman eroratkaisusi tehnyt, eikä sinun tarvitse sitä turuilla ja toreilla perustella.

Nyt sä oot oman elämäsi kasvun paikalla. Tiedän kokemuksesta,miltä tuntuu,kun tutut ja tuntemattomat käy päälle,syyttää ja tuomitsee!!Mutta,muista...vain sinä ja JUMALA tietää totuuden!!!On vaikeaa koota itsensä ja nostaa päänsä,kun sitä porukalla yritetään alas painaa,mutta taas sanon...on vain yksi,jonka eessä sun kannattaa olla NÖYRÄ ja se on JUMALA!!!! Nöyrä kun saa olla,mutta nöyristellä ei tarvi!!!!!

Mitäpä tähän voisi sanoa kuin, että aikamoiselta juoruamiselta tämä sinunkin tekstisi vaikutti. Parhaiten siis taklaat homman, jos et itse lähde tuohon samaan leikkiin mukaan.

>Olen mies ja lähes samanlainen meininki oli exän puolen suvusta..Minä otin välittömästi yhteyttä
hänen sukuunsa ,kun kuulin kuinka olivat haukkuneet minua..Kerroin heille,että erosin heidän siskostaan
ja te ette tiedä kaikkia syitä ,enkä rupea teille selvittämäänkään ,koska siskonne puhuu toista..
Sanoin heille ,että en halua teidän juoruja kuulla enää,joten älkää setvikö meidän asioita ,koska en ole
teiltä apua pyytänyt ,enkä pyydä..Asiat ovat kummasti rauhoittuneet kun puhutin heitä...

HOX: muista vielä vaihtaa puhelin salaiseksi ,ja kerro pojallesi ettei anna numeroa suvun tietoon..

Olet selvästi tehnyt päätöksesi. Silloin sinun ei kannata välittää miehen sukulaisten levittämistä puheista.
Mutta kaksi asiaa kirjeessäsi häiritsee minua. Sanot poikasi kannustavan sinua erossa. Yhteisiä lapsia ei pidä ottaa osapuoliksi eroon ja valitsemaan puolensa. Poikasi on varmasti järkevä ja omilla aivoillaan ajatteleva, sillä hänellä on riittänyt tukea sinulle että isälle, jonka luokse hän on päättänyt jäädä asumaan. Ero ei johtunut lapsesta eikä hänelle siitä tarvitse koitua yhtään enempää päänvaivaa kuin on pakko. Sitten vielä sinunkin on katsottava, mitä puhut pojallesi hänen isästään. Olet levitellyt miehesi asiota tällä keskustelupalstalla kaiken kansan tietoon ja vähän vaikea uskoa, ettet kertoisi lähipiirillesi samanlaista. Silti närkästyt, kun miehesi lähipiiri kertoo samantyyppistä asiaa sinusta. Pidä ensin huoli omista puheistasi, ennen kuin arvostelet muita.

Olet uskaltanut lähteä huonosta liitosta!!!! Aikansa jaksavat juoruta, mutta kun ei näytä heille, että pahat puheet satuttaa, loppuu juoruilu aikanaan. Minulla itsellä samanlaisia kokemuksia. Ex vielä pyysi, ettei mustamaalata toisiamme kun erotaan, mutta tämä sopimus ei toiminut hänen puoleltaan. Soitti kaikille perheeni jäsenille ja yritti saada heitä puolelleen, mutta eipä onnistunut. Tuo kaikki seläntakana juoruaminen kertoo vain huonosta itsetunnosta. Minulta alkuun kysyttiin eron syytä kun jätin "niin hyvän miehen" sanoin vain, ettei kaikki ollut miltä näytti en ruvennut panettelemaan enempää. Jokusen vuoden erosta mentyä, on monet tulleet minulle sanomaan, miten viisaasti tein kun lähdin huonosta ja alistetusta suhteesta.Tsemppiä sinulle ja voimia!!!!

Tässä on jo klassinen "Nöyryytetty" olo miehelläsi ihan selkeästi. Jotkut ihmiset sukupuoleen katsomatta, eivät voi sitä hyväksyä että parisuhde ei vain pysynyt kasassa. Tuskin kuningas alkoholi sentään ainut ongelma parisuhteessa oli, mutta varmasti pääroolissa oli.

Pienenä huomautuksena voi sanoa, että teit vähemmissä määrin samaa, mitä ex-miehesi tekee. Eli puhuu toisen henkilön maanrakoon sanomalla, että vikahan ei minussa ollut missään muodossa. Kaikki ovat täydellisiä, kun peiliin katsoo.

Anna räkättirastaiden raakkua. Olet nähnyt tämän liiton ja jatkossa tuskin samaa virhettä tulee tehtyä. Keskity elämään tätä elämää jatkossakin ja älä ota itseesi. Et ole ensimmäinen suomalainen mies/nainen, jonka exä on haukkunut maanrakoon...Etkä kyllä viimeinen. Se on tunnevammaisten tapa näyttää, että hän ei selkeästi olisi halunnut päästää sinusta irti ja tuntee olonsa loukatuksi, koska sinä kyllästyit.

Tosin kertoo kyllä aika paljon ex-miehestäsi, jos työntää sisarensa tykistöön ja heitä käyttää ammuksinaan. Toivottavasti ihan poikasi puolesta pieni munaisuus ja heikko selkäranka eivät ole periytyvää.

Oma isäni on parisuhteensa...Aikalailla kaikki tuhonnut alkoholin vaikutuksesta. Täysipäiväinen juoppo hän ei sentää ole, tekee työnsä. Mutta aina välillä viikonloppu menee kännissä...Mutta hän ei ole kyllä ainakaan itselleni paskaa puhunut parisuhteistaan...Joillekkin viina maistuu turhan herkästi, vaikka alkoholin kanssa voi viettää laatuaikaa harvemminkin ja oma mallini, että kerran noin puolessa vuodessa sopii hyvin.

Voimia vain sinneppäin sekä sinulle ja pojallesi. Muista, että hänen sisarukset olisivat ainakin henkisesti sinun puolellasi, jos tietäisivät koko totuuden. (Jota siis me emme tule koskaan tietämään).
Anna heidän raakkua ja keskity olemaan parempi ihminen.

kerrankin joku joka on uskaltanut lähteä! täydet pisteet! ja vielä kun olet saanut omaa elämääsi kuosiin, elämäntapojen muutosta jne niin GOOD FOR YOU! älä anna kateellisten panettelujen latistaa, tottakai ne sisarukset puhuu paskaa ja koittaa omaansa puolustaa...onneksi semmoisen voi jättää NIIN omaan arvoonsa!

Tuossa vaiheessa kukaan meistä ei pääse eteenpäin ilman arvostelua, ikävä kyllä. Kaikkein hölmöintä on se sukulaisten uudelleen asettelu, olet ainakin vuoden paitsiossa heidän puoleltaan. Kannanotot tilanteeseen eivät ole suotavia, eivät ainakaan itsesi takia. Myöskin, ettet näy toisen ihmisen kuvioissa kovin äkkiä, pääset paljon vähemmällä. Tuleva exäsi melko varmasti löytää pian uuden hanin vierelleen, tulijoita kun pukkaa riittämään. Tuntuu kuitenkin asialliselta lukea, ettet ole ilmeisesti ollut nyrkin ja peräseinän välissä kovin paljoa, siihenkin kun tuppaa tottumaan vuosien varrella, eikä enää litistettynä hoksaa poistua takavasemmalle ajoissa. Ne vauriot sisäisesti ja ulkoisesti nautittuna eivät ole mukavaa ajateltaavaa jäljestäpäinkään, pakkaavat vielä 20 vuoden jälkeenkin tulla uniin.

Exäni uusi, nainen, hyvin pian tilalleni saapuneena, sattui tekemään innostuksissaan? henkirikoksen rahanhimossaan- nyt on exällekin jäänyt pieni pelko ehkä kun typy pääsee vapaaksi. Siinä tilanteessa tuntui, että minäkin olen ihminen muiden mukana kun en ainakaan tämäntapaista virhettä liitossani tehnyt.

Kuitenkin. Jännitteitä ja muka-syyllisyyttähän tuollaiset irtautumiset tuo, mutta ehkä noinkin aikuisena osaa jo katsoa kauemmas. Elämää on tarjolla kun siihen pääsee kiinni vaikkei suku tällähetkellä ole kovin ihanteellista, yleensä siis tilanne paranee.....

Hei!
Yritä ajatella, että ihan sama mitä muut sanoo... ei oikeasti kukaan voi tietää, mitä toisen elämään kuuluu tai mikä on oikein. Paras on se, että itse tiedät ja lapsellasi on hyvä paikka olla. Sinä itse päätä millainen alkoholin käyttö sopii sinullaeja millaisen ihmisen kanssa haluat elämäsi jakaa. Miksipä sinun pitäisi sietää toisen juomista, kun voihan se toinen lopettaa juomisen, jos kerran haluaa yhteiselämää jatkaa. Ei koskaan liitto toimi, jos vain toinen yrittää sietää tai muuttua toisen muotin mukaiseksi. Voit olla onellinen siitä, että lapsesi kokee ratkaisun hyväksi. Hän näkee sinusta, että voit hyvin ja se on hyvä malli lapselle. On parempi olla yksin kuin huonossa liitossa, koska huonon liiton kuvio on malli lapsillekin, jotka sitten yrittävät saamansa mallin mukaan rakentaa omia ihmissuhteitaan sitten joskus... Minun miellestäni toisen liiallinen alkoholin käyttö tai väkivalta on aina asia, jolloin pitäisi nostaa kytkintä ja lähteä parisuhteesta.

Kyllä se juoruilu ajastaan loppu ja jos ei niin älä välitä. Voi olla tietysti mahdotonta, jos asut pienellä paikkakunnalla. Tsemppiä ja jaksamista Sinulle. Olet valinnut oikein.

Et taida tietää, että KUNNON suomalaista naista on vaikea löytää ja suomalainen mies nykyään tykkää ottaa PYLLYYN!!!

hei, minulla juuri samanlainen tilanne! naiselle tuli 50-villitys ja menoja sinne-tänne. työn ja siskojen kanssa joita on 3. parisuhteessa muka asuminen. toinen teki kk palkalla iltaakin jä'lkeen nomr.työpäivän (vklopp. myös osan ajan). ja 3-4 ilt. harrastuksiin siskojen kanssa. ja myös vklopp. hiihto-ja kesälomat suurimmaksi osaksi siskojen kanssa! tuli tietty ne siskotkin kuvaan. kun en ollut heille kai mieleinen mies niin jo yksi povasi 1 vuotena et ei se kestä kuin max.3 1/2 v. tuo onni! ja niin melkein meni. tsemppasivat häntä niin. (0lisi pitänyt "koeajaa" siskot ensin")yht. lenkille lähdön lopetin jo hyvissä ajoin hänen kanssaan kun vain siskot oli jotka yhtenään pyysivät lenkkiä! ja pitihän se toinenkin sisko saada suhteesta pois kun yhdellä katkesi oma avioliitto, näkemykseni mukaan hyvästä miehestä. ja toinen sisko oli jo ennättänyt erota aikoja sitten. saati ettei 3.s sisko ollut vielä ennen 50-kymppisiä päässyt naimisiin! niin tämä "siskosten mafia" toimi! jäi vain tunne et ihmisellä on työ ja siskot elämässään! eihän tuollaisille ihmisille ole parisuhde oikea tapa elää. pyöriä yhdessä ja olla "jakotukkeina" (risteilyt, lomakohteet). hetkellisiä suhteita kaukana. ettei asuin naapurit ala olettaa että naapurissa on "kampaamo"-yrittäjä! että mulle jäi tunne; parempaa olisin saanut-elettyä elämää- jos olisin istunut kapakoissa kaiket illat!! pieni kirkonkylä jossa pari kuppilaa tyhjillään! ei sekään olisi purrut. enkä tiedä itseään totuutta? kun toinen osapuoli sanoi et varmaan tulee katumaan päätöstään erosta hyvästä miehestä. Mut se siskosten "saippualipeä" sai jo pään pehmeämään! ja kun tuossa piirissä ei tapahdu mitään" uutta"niin on kuin salkkareissa ei edettäisi! jäähän sitä sitten vanhana akkana aikaa ajatella että elin sen ja sen kanssa elämäni aikana ja tapasin sen ja sen elämäni aikana. Kun näitä suhteita oli hänellä ennen minua ja varmaan niihin kaikkiin oli syynä tää siskosten mafia! suku on pahin!

jokainen eronnut nainen on UHKA ja niitten tulee tehdä juuri kuvailemallasi tavalla :) Turha nyyhkiä.Sinä se et paljoa "sääntökirjaa" ole tutkinut :)

"Otan osaa", et ole ainoa tällaisten kokemusten myötä, joskus ns. vertaistuki tekee todella hyvää. Omasta kokemuksestani puhun, ja omalla kohdallani myös ammattiapu on ollut ehdoton selviytymiseen. Miehen ei tarvitse olla edes kaljoihin menevä, ei mitään yleisiä paheita omaava. Hänellä voi olla jopa joku uskonnollinen vakaumus, ja näyttää ulospäin kovinkin fiksulta - mutta on vaimolleen hän on täysin julma, mielivaltainen, monella tavalla väkivaltainen !!! Ja välillä on hetkiä, jolloin mies käyttäytyy puolisolleen kuin mitään ikävää ei koskaan olisi ollutkaan, osaa olla niin filmaattinen, ystävällinen ja viehättävä. Että alkaa itse miettiä onko oma kokemansa, huono olo keksittyä jne. - Persoonallisuushäiriöinen - Ja sukulaiset eivät todellakaan suostu uskomaan että heidän "rakas velipoika" voisi olla paha. Tai jos onkin, niin puolison kyllä täytyy kestää ja ymmärtää... muuten HEIDÄN !!! elämänsä menee pilalle ! - Eivät siis kestä kuulla totuutta, ja omat ? haavat aukeavat samalla. NÄmä ikävät miehethän (naiset) eivät ole sukupolvien ketjussa ainoita. Niin. Mitäpä teet ? Pidät huolta vain omasta itsestäsi. Jokaisen ihmisen elämä on ainutkertainen, arvokas, kukaan - siis edes PUOLISOKAAN (kuinka absurdi ajatuskin
!!!) - ei voi riistää toisen elämän terveyttä, henkistä, fyysistä. Henkinen pelko, pahoinvointi, jännitys menee jossakin vaiheessa kehoonkin. Kovasti voimia ja tsemppiä Sinulle ! Moni on selvinnyt pahemmastakin. Ja, kumma kyllä, itsestä löytyy voimavaroja. Ystävistä, harrastuksista. Kaikkea hyvää Sinulle ! Kevät on käsillä, aurinko paistelee, uusia voimavaroja löytyy koko ajan...

Onnittelut oikeasta päätöksestä! Sinun oli todellakin aika päästä nauttimaan elämästäsi.
Älä välitä toisten jutuista, sinä olet oman elämäsi herra ja teet omat valintasi.
Tähän kohtaan sopii hyvin vanha sananlasku; Koirat haukkuu mutta karavaani kulkee!

Hyvää jatkoa Sinulle uudessa elämässäsi!

Pitkät liitot vaikeita. Intohimo loppuu aikanaan, ihmiset todellakin muuttuvat. Ihmiset ei halua enää samoja asioita 40 vuotiaana niitä asioita mitä halusi 3kymppisenä. Ja mitä 5kymppinen haluaa..Nauti elämästä ja löydät joskus aikuisen miehen, joka arvostaa ja kunnioittaa sinua. Tsemppiä.

Aivan mahdottoman hienoa, että olet ottanut elämäsi ohjat omiin käsiisi ja alkanut pitämään huolta itsestäsi - niin henkisesti kuin fyysisestikin!

Huono olen neuvomaan tuohon juoruilun kestämiseen muuta kuin että itse tiedät totuuden - samoin ihmiset jotka sinut oikeasti tuntevat. Muiden on helppo puhua sontaa, ja tulee aina olemaankin - sille ei vaan mahda mitään! Sinä voit kulkea selkä suorana ja ylpeänä itsestäni ja ratkaisuistasi - muut ovat vain katkeria ja kateellisia.

Onnea uuteen elämääsi!!

Mikset myös samantien nouse juoruajien yläpuolelle.Älä kommentoi asioita ja juoruja millään lailla.Vaikka kuin ärsyttäisi niin yritä pitää pokkasi.Tiedän ettei se ole helpointa mutta niin tehokasta myrkkyä vastapuolelle.Kyllä se aikaamyöden rauhoittuu.Kaikissa ihmissuhteissa on asioita joita ulkopuoliset ei tiedä,eikä tarvitsekkaan tietää.
Mitä vähemmän kommentoit juoruja sen enemmän se ärsyttää vastapuolta.Nauti tilanteesta.
Kokemusta on tämän toimintatavan tehokkuudesta.
Jaksamista Sinulle!!

http://www.youtube.com/watch?v=apXs4eHWKy0

ELÄMÄ ON LAIFFII SANO NYKÄSE MASA

Miksi välität toisten puheista? Ihmiset puhuu aina. Sinulla taitaa ollla huono itsetunto, kun välität noin kovasti mitä he sinusta puhuvat. Näet asiat vääristyneesti. Miehesi sisaruksista ainakin osa tuntee veljensä, eivätkä he usko kaikkea mitä miehesi sanoo. Aliarvioit miehesi sisaruksia, jos kuvittelet, ettei heillä ole kykyä suodattaa miehesi puheita ja ettei heillä ole kykyä ajatella kypsästi ero asioista.

Vaimoni (silloin joskus) jätti minut ja ihan varmasti syystäkin.Pari vuotta kului kunnes hän palasi "kotiin".
Ehkä siksikin,että lapsemme asuivat kanssani.
Varsinainen murhe oli se,että entistä luottamusta toisiimme emme enää saaneet takaisin.
Hän kuoli jo 20 vuotta sitten mutta minä elän "hänen kanssaan" vieläkin.

joho kalikka kalahtaa

Siis jos asian tiivistelee silleen niin just noi eroamiset tuo pinnalle ihmisistä narsistisia piirteitä.
Se on se keino millä kriittisten tilanteiden yli 'skipataan'.

Se että huomaat eksmiehes suvun liittoutuneen itseäs vastaan ei ole mikään yllätys.

Jostain ne liittolaiset on revittävä jos on heikko.

kutakuinkin kaikki, jotka lähtevät liitosta saavat arvostelua vastaansa. Omalla kohdallani tuota arvostelua tuli myös oman suvun kohdalta, kun uskalsin lähteä hakemaan apua ammattiauttajalta. Olen sitten jättänyt osan omankin suvun läheisistäni miettimään asioita oman onnensa nojaan, hehän ovat aikuisia. Minulle oli tärkeitntä saada apu itselleni, jotta lapseni elämä ei järkyttyisi, siitä miten toinen aikuinen voi kohdella toista. Ja lapseni oppisi, että elämässä saa apua, kun uskaltaa ja haluaa apua hakea. Eli siis samalla myöntää itse olevansa osasyyllinen liiton vaikeuksiin. Yleensä molemmat jotenkin vaikuttavat parisuhteen tilaan, mutta meidän liitossa toinen osapuoli kertoi auttajalleni, että hän on tehnyt aina oikein, hänellä ei ole mitään anteeksi pyydettävää ja vain minä aiheutan kaikki riidat. Enkä lapsen syntymän jälkeen enää osannut tehdä mitään kotona, lapsen kanssa ja kuulemma vielä töissäkin olin huono (tosin hän ei ollut koskaan siellä käynyt). Nyt jos saisin uudestaan asiat tehdä jotain tekisin uudella tavalla tuon avun hakemisen suhteen, mutta on elettävä sen mukaan mitä on tehnyt. Kerroit, että kaipaus tulee ja se totta on. Monta kertaakin ja sitten syyllinenkin olo näyttäytyy jossain vaiheessa. Mutta se on kaikkein eniten palkitsevaa, kuinka huomaat oman vointisi kohenevan ja oman itsesi taas palaavan. Olet se joka, joka on ollut piilossa liian kauan. Ja ne ihmiset, jotka jää rinnallesi eron jälkeen ovat niitä, jotka ovat aitoja oikeita ystäviä. Monesti eronneesta naisesta luullaan, että se alkaa iskeä lähipiirin miehiä ja ns. ystävät alkavat karttaa seuraasi. Toivotan sinulle hyvää matkaa uuteen elämääsi, olet nyt jännittävässä tilanteessa, tulet saamaan uusia kokemuksia elämääsi. Ja huomaat että, kun tuon uskalsin tehdä, niin selviän mistä vain ja uskallat tarttua paremmin uusiin asioihin, itseluottamuksesi on kasvanut aimo annoksen.

Niin tuttu tarina, joka olisi voinut olla minun kertoma. Itse lakkasin olemasta missän tekemisissä. kunnes alkoi kuulumaan toisenlaisia viestejä lasten kautta.

Nämä viestit tulivat ex-appivanhempien äideiltä tyttäreni kautta, kun en ollut paikalla isommissta sukujuhlissa, joissa kuitenkin lapseni olivat. Viesti oli tämä "Miksi ei äitis tullut tänne?" ja kun tytär vastasi, että äiti ei tule kutsumatta niin tämä vanha mummo sanoi, että "Teidän äiti tulee aina kuulumaan tähän sukuun, koska on teidän äiti. Teidän äiti on aina tervetullut. Teidän isän uusi nainen ei tule koskaan pääsemään teidän äidin ohi." Nämä viestit tulivat sen jälkeen, kun oli erosta kulunut noin 6 vuotta.

Erotessa lapset olivat pieniä, mutta siitä pidin huolen, että aina kun lasteni isovanhemmilla oli merkkipäivä vein lapset isovanhemmille kylään ja toisinaan menin itse mukana - kohteliaisuudesta, vaikka eivät aina niin mukavia olleet. Aikaa piti kulua reilu 10 vuotta, kun ex-anoppi otti ja halasi kerran heillä käydessämme ja sanoi vain - anteeksi. Ei muuta.

Olen myös aina pitänyt siitä huolen, että aina kun lapsilla on ollut merkkipäivä on ex-appivanhemmat kutsuttu meidän kotiimme. Lasten takia on aikuisten unohdettava oma itsekkyys ja ylpeys. Kyllä ne muutkin sukulaiset ovat sitten hiljentyneet ja osa ovat tavatessakin olleet suorastaan mukavia.

Pääasia kuitenkin on, että elää omaa elämää ja piste.

Katkeruus se on... Saman kokeneena, vaikkakin paljon lyhyemmästä suhteesta kotoisin. olen yrittäjä pienellä paikkakunnalla ja ex- mieheni tekee kaikkensa että maineeni menisi niin työssä kuin myös kunniallisena ihmisenä muuten vaan. osittain hän on onnistunutkin. Onneksi itse tiedeän minkälainen olen. Ja ystävätkin tietävät...Ja muullahan ei sitten oikeastaan olekkaan mitään väliä!

Mistä tiedät, että erostasi edes juorutaan ns".kylillä"? Toisekseen jos jotkut vaivautuvat erostanne edes juoruilemaan, miksi välität moisista toisten ihmisten spekuloinnista eronne myötä? Itse tiedät, miksi erosit miehestäsi ja se siitä; toivottavasti teit oikean ratkaisun erottuasi puolisostasi, mutta sekin on vain sinun oma ratkaisu, ja sekään ei muille "kylän naisille ja miehille" kuulu pohtia sinun elämäsi ratkaisuja. Sukulaisista nyt voinen mainita sen, että se nyt on omassakin elämässäni todettavissa, että heistä ainakin yksi jos muutama muukin on työntämässä nokkaansa toinen toistensa elämän asioihin, mutta älä välitä heistä; nokka pystyyn vaan kylillä kuljeksiessasi, ja elä omanlaistasi elämää välittämättä hutun vertaa ulkopuolisten asioistasi tietämättömien puheista koskien vain ja ainoastaan sinun elämääsi!

Mikään ei ole helpompaa kuin unohtaminen, asennekysymys.
Unohda koko entinen elämä ja elä omaa elämääsi, poikasi tietenkin mukaan matkaan mutta kaiken muun voi unohtaa. Turha noista existä on stressiä ottaa, paskaa tulee ovista ja ikkunoista jos sille tielle lähtee.

Keskity olennaiseen eli omaan elämään ja hyviä hetkiä liikunnan iloista !!