Kun lukee täältä näitä helvetin typeriä kommentteja siitä miten nämä "kakkoset" (joka sekin on hölmö nimitys) ovat syypäitä poikkeuksetta avioliiton rikkoutumiseen. Onko miehet sitten täysin vietävissä olevia sätkynukkeja ja vaimon osa on kytätä ja vahtia ettei kukaan "kakkonen" vie.
Suhteet ovat käsittääkseni kahden kauppa. Jos avioliitto ei toimi, on hyvinkin mahdollista että jompikumpi osapuoli hakee uutta seuraa. Ei niitä miehiä kukaan varasta, itse ne lähtevät hakemaan muita naisia ja yleensä silloin kun omassa avioliitossa jokin mättää. Sama koskee tietysti myös naisia, mutta heidät leimataan huoriksi heti jos menevät vieraisiin. Miehiä ei haukuta vastaavassa tilanteessa koska useimmat tuntuvat ajattelevan että toinen nainen "varastaa" viattoman isukan. Menkää itseenne ja ajatelkaa kuten aikuiset. Jokainen vastaa itse tekemisistään ja menemisistään, niin nainen kuin mieskin.
Ja sitäpaitsi, jos rakastuu vakavasti johonkin toiseen, onko hurskaasti uhrattava itsensä ja jatkettava väkisin parisuhdetta vaikka se olisi kuinka huono tahansa?
Tekopyhät ihmiset
45
409
Vastaukset
- 909
Tämä oli paras kannanotto mitä olen konsanaan lukenut täältä palstalta!!
- tekopyhät
mutta sulta unohtui se, mikä uskottomuudesta tekee kipeää.. se, että hän, joka luulee olevansa hyvässä suhteessa (petetty), hänelle ei kerrota suoraan totuutta! olkaa sananne ja tekojenne mittaisia, ja ottakaa vastuu!
- 1233455
Mitä tällä tarkoitat? Jos mies tai vaimo pettää puolisoaan, eikä kerro siitä itse, pitäisikö tämän salarakkaan kertoa, jotta totuus kävisi ilmi?
- -UskollineN-
1233455 kirjoitti:
Mitä tällä tarkoitat? Jos mies tai vaimo pettää puolisoaan, eikä kerro siitä itse, pitäisikö tämän salarakkaan kertoa, jotta totuus kävisi ilmi?
puolison pitäisi ottaa ero jo ennen kun menee niin pitkälle että pettää...huoraavalta osapuolelta ei totuutta kuule varmasti kukaan, ei vaimo mutta eipä se huorakaan...kummatkin ovat valehtelun uhreja...
Ja huorahan varmasti mielellään laulelee että saisi miehen kokonaan omakseen...tai yrittää jotenkin kiertoteitä käräyttää ukkonsa ettei vaan likaisi omia käsiään...
- 3468tw3åbt
Sinä et tainnut sitten ihan kokonaan noita kommentteja lukeakaan, vaikka olihan siellä kyllä pointti olemassa. Ilman muuta jokainen vastaa tekemisistään.
Ja on on on...syy on myös miehen. Mutta minkä nimityksen annat naisille, jotka on markkinoimassa itseään pelkästään ukkomiehille? Joille ei edes sinkut kelpaa ja ylpeänä täällä kotkottavat? Missä on ne perhearvot näillä ihmisilä??? Ei niitä taida edes olla ennenkuin itsellä on perhe ja alkaa pikkuisen tajuta elämästä enemmän ja siitä, mitä pitää varjella ja mitä vastaan asennetasolla taistella.- 11+13
Ei ne nämä katkerat vaimot, jotka pitävät miehilleen mykkäkoulua viikkotolkulla ja pihtaavat, paljoa perhearvoista perusta. Sellaisen akan luonteelle tekee hyvää kärsiä joskus, ja kunnolla. Oppiipahan miten tämä maailma toimii. Parisuhteen eteen pitää tehdä töitä, ei se ukkokulta tuvassa pysy, jvaikka olet väkisin siihen lapsetkin ankkuroinut.
- Miettijäx
11+13 kirjoitti:
Ei ne nämä katkerat vaimot, jotka pitävät miehilleen mykkäkoulua viikkotolkulla ja pihtaavat, paljoa perhearvoista perusta. Sellaisen akan luonteelle tekee hyvää kärsiä joskus, ja kunnolla. Oppiipahan miten tämä maailma toimii. Parisuhteen eteen pitää tehdä töitä, ei se ukkokulta tuvassa pysy, jvaikka olet väkisin siihen lapsetkin ankkuroinut.
mitä olet mieltä miehistä, joiden vaimo on aktiivisempi osapuoli seksissä, mutta tulee silti petetyksi?
Ja mitä sanoisit tälle vaimolle?
Pettämisen syitä on monia ja vielä enemmän on niitä, joilla ei edes ole syitä, mutta pettäminen vain tapahtuu!
Kyse on pitkälti myös siitä, miten markkinat toimii...miten paljon on tarjolla tussua oikealla ja vasemmalla ja mikä on koko porukan arvomaailma. Kun näitä juttuja lukee, tulee väistämättä mieleen, että mistään ei välitetä mitään, kunnes oma perhe on menetetty. Muutokset lähtee itsestä, yksilötasolta.
Moni kakkosnainen ilmoittaa, että jos minä en ala suhteeseen, joku toinen alkaa.
Mutta tosiaan, mikään ei muutu, jollei jokainen omassa päässään ratkaise, mitä juuri minä tästä asiasta olen mieltä ja miten itse toimin.
Suunnaton itsekkyys usein vain estää ihmistä ajattelemasta mitään kokonaisuuksia, kun se oma napa (navanalus) vaatii niin. - SmsK
Miettijäx kirjoitti:
mitä olet mieltä miehistä, joiden vaimo on aktiivisempi osapuoli seksissä, mutta tulee silti petetyksi?
Ja mitä sanoisit tälle vaimolle?
Pettämisen syitä on monia ja vielä enemmän on niitä, joilla ei edes ole syitä, mutta pettäminen vain tapahtuu!
Kyse on pitkälti myös siitä, miten markkinat toimii...miten paljon on tarjolla tussua oikealla ja vasemmalla ja mikä on koko porukan arvomaailma. Kun näitä juttuja lukee, tulee väistämättä mieleen, että mistään ei välitetä mitään, kunnes oma perhe on menetetty. Muutokset lähtee itsestä, yksilötasolta.
Moni kakkosnainen ilmoittaa, että jos minä en ala suhteeseen, joku toinen alkaa.
Mutta tosiaan, mikään ei muutu, jollei jokainen omassa päässään ratkaise, mitä juuri minä tästä asiasta olen mieltä ja miten itse toimin.
Suunnaton itsekkyys usein vain estää ihmistä ajattelemasta mitään kokonaisuuksia, kun se oma napa (navanalus) vaatii niin.Ei kaikki ole kiinni seksistä.
Eikä siinä ainakaan ratkaise määrä vaan laatu. Minulla on takanani yli parinkymmenen vuoden avioliitto ja vaimo on se aloitteellisempi ja aktiivisempi osapuoli seksin suhteen, mutta niin vaan on minullakin salarakas.
Meillä kun homma toimii niin, että vaimo lukee ensin reginaa tai herttasarjaa ja kaivaa vielä liukasteet yöpöydän laatikosta esiin ja sitten tekee aloitteen seksiin,kunhan on hakenut sen virikkeen jostain muualta kuin minusta. Tulee tunne, että minua käytetään siinä sitten vain tarpeiden tyydyttämiseen. Minä taas haluaisin ihan normaali esileikit hyväilyineen, mutta vaimo kun ei niistä kiihotu, niin minkäs teet?
Sitten on tämä salarakas, jotka haluaa suudella ja halailla ja kiihoittuu siitä ja minä koen , että hän haluaa juuri minua itseäni. Ei siinä tarvita liukkareita eikä pornoleffoja eikä lehtiä avuksi. JA se jos mikä tuntuu mukavalle.
Avioliitossani minua ei myöskään kuunnella. Minähän olen mies, joten kyllähän minä pärjään ja selviän puhumattakin. Sen sijaan tehtävänäni on kuunnella vaimoa, olla tuki ja turva. Yksinäinen vastuunkantaja niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Perkele, itkeäkään ei meillä mies saa.
Salarakas sensijaan kysyy, mitä kuuluu, miten jaksan, miten pärjään. Ja pyyhkii heikolla hetkellä ne kyyneleetkin pois.
On minulla omatunto ja pahalta tuntuu.Kokoajan. Mutta ei saatana, en jaksaisi tätä elämää enää ilman tätä kakkosnaista. Oon yrittänyt vaimon kanssa terapiat ja kurssit ja kaikki, mutta aina vaan se oon minä jonka pitäisi muuttua.
Mutta miten parisuhde muuttuu paremmaksi, jos vain toinen tekee töitä?
Ei se aina ole helppoa olla mies. Yrittäkää naiset pikkuhiljaa sekin tajuta. - samaa kuullut
SmsK kirjoitti:
Ei kaikki ole kiinni seksistä.
Eikä siinä ainakaan ratkaise määrä vaan laatu. Minulla on takanani yli parinkymmenen vuoden avioliitto ja vaimo on se aloitteellisempi ja aktiivisempi osapuoli seksin suhteen, mutta niin vaan on minullakin salarakas.
Meillä kun homma toimii niin, että vaimo lukee ensin reginaa tai herttasarjaa ja kaivaa vielä liukasteet yöpöydän laatikosta esiin ja sitten tekee aloitteen seksiin,kunhan on hakenut sen virikkeen jostain muualta kuin minusta. Tulee tunne, että minua käytetään siinä sitten vain tarpeiden tyydyttämiseen. Minä taas haluaisin ihan normaali esileikit hyväilyineen, mutta vaimo kun ei niistä kiihotu, niin minkäs teet?
Sitten on tämä salarakas, jotka haluaa suudella ja halailla ja kiihoittuu siitä ja minä koen , että hän haluaa juuri minua itseäni. Ei siinä tarvita liukkareita eikä pornoleffoja eikä lehtiä avuksi. JA se jos mikä tuntuu mukavalle.
Avioliitossani minua ei myöskään kuunnella. Minähän olen mies, joten kyllähän minä pärjään ja selviän puhumattakin. Sen sijaan tehtävänäni on kuunnella vaimoa, olla tuki ja turva. Yksinäinen vastuunkantaja niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Perkele, itkeäkään ei meillä mies saa.
Salarakas sensijaan kysyy, mitä kuuluu, miten jaksan, miten pärjään. Ja pyyhkii heikolla hetkellä ne kyyneleetkin pois.
On minulla omatunto ja pahalta tuntuu.Kokoajan. Mutta ei saatana, en jaksaisi tätä elämää enää ilman tätä kakkosnaista. Oon yrittänyt vaimon kanssa terapiat ja kurssit ja kaikki, mutta aina vaan se oon minä jonka pitäisi muuttua.
Mutta miten parisuhde muuttuu paremmaksi, jos vain toinen tekee töitä?
Ei se aina ole helppoa olla mies. Yrittäkää naiset pikkuhiljaa sekin tajuta.Hienoa, nostan sinulle hattua rehellisistä sanoistasi...noin minunkin ukkomieheni suurinpiirtein tuntee.
Se vain vielä ihmetyttää, miksi jatkatte avioliittoa? - SmsK
samaa kuullut kirjoitti:
Hienoa, nostan sinulle hattua rehellisistä sanoistasi...noin minunkin ukkomieheni suurinpiirtein tuntee.
Se vain vielä ihmetyttää, miksi jatkatte avioliittoa?Jos salarakkaani olisi valmis vakinaistamaan suhteemme- ottaisin eron samantien. Mutta hänpä ei ole- juuri siksi, että hän on salarakas. Eli luottoa minuun ei löydy tarpeeksi.
Vaimon kanssa meillä on yhteinen historia, lapset , omaisuus. Ratkaisun tekemiseen vaikuttaa myös ns. julkinen paine. Ja yksinjäämisen pelko vanhemmiten.
Parempi kai yks huono emäntä, kuin ei emäntää ollenkaan... - 12345-
SmsK kirjoitti:
Jos salarakkaani olisi valmis vakinaistamaan suhteemme- ottaisin eron samantien. Mutta hänpä ei ole- juuri siksi, että hän on salarakas. Eli luottoa minuun ei löydy tarpeeksi.
Vaimon kanssa meillä on yhteinen historia, lapset , omaisuus. Ratkaisun tekemiseen vaikuttaa myös ns. julkinen paine. Ja yksinjäämisen pelko vanhemmiten.
Parempi kai yks huono emäntä, kuin ei emäntää ollenkaan..."...Ja yksinjäämisen pelko vanhemmiten."
Tämä on monelle miehelle ja naiselle melkoinen peikko. - uso ithees
SmsK kirjoitti:
Jos salarakkaani olisi valmis vakinaistamaan suhteemme- ottaisin eron samantien. Mutta hänpä ei ole- juuri siksi, että hän on salarakas. Eli luottoa minuun ei löydy tarpeeksi.
Vaimon kanssa meillä on yhteinen historia, lapset , omaisuus. Ratkaisun tekemiseen vaikuttaa myös ns. julkinen paine. Ja yksinjäämisen pelko vanhemmiten.
Parempi kai yks huono emäntä, kuin ei emäntää ollenkaan...No voi sun ka, ite oon 46 ja ny vast löysin elämäni rakkauden. Jos omana ithenäs esittäydyt naisil ja tollee puhut ku kirjotat ni aiva varmaa uusii emäntii löytyy ja paljon.
- niin tuttua
SmsK kirjoitti:
Ei kaikki ole kiinni seksistä.
Eikä siinä ainakaan ratkaise määrä vaan laatu. Minulla on takanani yli parinkymmenen vuoden avioliitto ja vaimo on se aloitteellisempi ja aktiivisempi osapuoli seksin suhteen, mutta niin vaan on minullakin salarakas.
Meillä kun homma toimii niin, että vaimo lukee ensin reginaa tai herttasarjaa ja kaivaa vielä liukasteet yöpöydän laatikosta esiin ja sitten tekee aloitteen seksiin,kunhan on hakenut sen virikkeen jostain muualta kuin minusta. Tulee tunne, että minua käytetään siinä sitten vain tarpeiden tyydyttämiseen. Minä taas haluaisin ihan normaali esileikit hyväilyineen, mutta vaimo kun ei niistä kiihotu, niin minkäs teet?
Sitten on tämä salarakas, jotka haluaa suudella ja halailla ja kiihoittuu siitä ja minä koen , että hän haluaa juuri minua itseäni. Ei siinä tarvita liukkareita eikä pornoleffoja eikä lehtiä avuksi. JA se jos mikä tuntuu mukavalle.
Avioliitossani minua ei myöskään kuunnella. Minähän olen mies, joten kyllähän minä pärjään ja selviän puhumattakin. Sen sijaan tehtävänäni on kuunnella vaimoa, olla tuki ja turva. Yksinäinen vastuunkantaja niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Perkele, itkeäkään ei meillä mies saa.
Salarakas sensijaan kysyy, mitä kuuluu, miten jaksan, miten pärjään. Ja pyyhkii heikolla hetkellä ne kyyneleetkin pois.
On minulla omatunto ja pahalta tuntuu.Kokoajan. Mutta ei saatana, en jaksaisi tätä elämää enää ilman tätä kakkosnaista. Oon yrittänyt vaimon kanssa terapiat ja kurssit ja kaikki, mutta aina vaan se oon minä jonka pitäisi muuttua.
Mutta miten parisuhde muuttuu paremmaksi, jos vain toinen tekee töitä?
Ei se aina ole helppoa olla mies. Yrittäkää naiset pikkuhiljaa sekin tajuta.Meillä oli joskus sama homma, että se kiihotus täytyi ensin hommata itse ja sitten naitiin. Kunnes...ukko tajusi että vois itsekin tehdä jotain vaimonsa kiihottumisen hyväksi, tai ei itse sitä tajunnut vaan terapeutti laitto tajuamaan. Meillä menee nyt hyvin, paremmin kuin koskaan. Ollaan tosi rakastuneita ja himokkaita, vaikka yhteiseloa on kestänyt jo 30-vuotta. Siis pointtina, niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.
- toinenko
SmsK kirjoitti:
Jos salarakkaani olisi valmis vakinaistamaan suhteemme- ottaisin eron samantien. Mutta hänpä ei ole- juuri siksi, että hän on salarakas. Eli luottoa minuun ei löydy tarpeeksi.
Vaimon kanssa meillä on yhteinen historia, lapset , omaisuus. Ratkaisun tekemiseen vaikuttaa myös ns. julkinen paine. Ja yksinjäämisen pelko vanhemmiten.
Parempi kai yks huono emäntä, kuin ei emäntää ollenkaan...yksin jää vanhemmiten, jos päätät lähteä nykyisestä liitostasi. Kuulostat mieheltä, joka uskaltaa olla rehellinen, ainakin itselleen. Harmi vain, ettei vaimosi sitä tajua eikä arvosta. Ei toista voi vaatia muuttumaan, jos ei itse ole myös siihen valmis.
Minä voisin olla sinun salarakkaasi, joka epäröi, kun luottoa ei löydy tarpeeksi :(. Ihanaa, kun mies uskaltaa näyttää tunteensa. - SskM
niin tuttua kirjoitti:
Meillä oli joskus sama homma, että se kiihotus täytyi ensin hommata itse ja sitten naitiin. Kunnes...ukko tajusi että vois itsekin tehdä jotain vaimonsa kiihottumisen hyväksi, tai ei itse sitä tajunnut vaan terapeutti laitto tajuamaan. Meillä menee nyt hyvin, paremmin kuin koskaan. Ollaan tosi rakastuneita ja himokkaita, vaikka yhteiseloa on kestänyt jo 30-vuotta. Siis pointtina, niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.
Kuten jo kirjotin, on yritetty terapiat ja kurssit. Oon yrittänyt antaa aikaani, panostaa vaimoon, helliä ja kehua ja huomioida toiveet. Mutta ei niin ei. Ei syty.
Eikä se oo se pahin ongelma. Vaan se, että minä oon lähes itsestään selvyys tässä suhteessa. Vaimon tarpeet ja tunteet tulee aina ensin. Ja minä kestän kaiken..vai kestänkö? - Ihmetteijä
SmsK kirjoitti:
Jos salarakkaani olisi valmis vakinaistamaan suhteemme- ottaisin eron samantien. Mutta hänpä ei ole- juuri siksi, että hän on salarakas. Eli luottoa minuun ei löydy tarpeeksi.
Vaimon kanssa meillä on yhteinen historia, lapset , omaisuus. Ratkaisun tekemiseen vaikuttaa myös ns. julkinen paine. Ja yksinjäämisen pelko vanhemmiten.
Parempi kai yks huono emäntä, kuin ei emäntää ollenkaan......niissä salarakkaissa, että he "vaativat" itselleen tasokkaan miehen vakinaiseen suhteeseensa. Mutta kuitenkin se oma etiikka on tuollein, että hyväksyvät mielessään pettämisen. Miten ihmeessä se ajatusmaailma muka siitä muuttuu, kun alkaa itse vakituiseen suhteeseen? Hyväksyykö sama ihminen sitten itselleen tai puolisolleen rinnakkaissuhteen?
Vai muuttuuko hänen arvomaailma, ettei yhtä-äkkiä pettämistä hyväksytäkään... - toinenko
Ihmetteijä kirjoitti:
...niissä salarakkaissa, että he "vaativat" itselleen tasokkaan miehen vakinaiseen suhteeseensa. Mutta kuitenkin se oma etiikka on tuollein, että hyväksyvät mielessään pettämisen. Miten ihmeessä se ajatusmaailma muka siitä muuttuu, kun alkaa itse vakituiseen suhteeseen? Hyväksyykö sama ihminen sitten itselleen tai puolisolleen rinnakkaissuhteen?
Vai muuttuuko hänen arvomaailma, ettei yhtä-äkkiä pettämistä hyväksytäkään...Tuota olen miettinyt itsekin. Muuttuisiko oma etiikka? Tiedän, että itselleni olisi mahdotonta ensinnäkään luottaa siihen, ettei toinen pettäisi. Ja voisiko sitä olla satavarma itsestäänkään? Eli epäröin, kun tarpeeksi luottoa ei löydy. Pelkuruutta kenties?
- SmsK
Ihmetteijä kirjoitti:
...niissä salarakkaissa, että he "vaativat" itselleen tasokkaan miehen vakinaiseen suhteeseensa. Mutta kuitenkin se oma etiikka on tuollein, että hyväksyvät mielessään pettämisen. Miten ihmeessä se ajatusmaailma muka siitä muuttuu, kun alkaa itse vakituiseen suhteeseen? Hyväksyykö sama ihminen sitten itselleen tai puolisolleen rinnakkaissuhteen?
Vai muuttuuko hänen arvomaailma, ettei yhtä-äkkiä pettämistä hyväksytäkään...No, tällähetkellähän salarakkaani ei itse petä ketään. Eipä hän ole vastuussa minun tekemisistäni eikä vastuussa vaimollenikaan. Mutta ei hän minua huolisi pidemmän päälle, koska pelkää liiaksi, että vanha koira ei karvoistaan pääse.
Eipä se kai arvomaailma siitä muutu. Ei hän ole minua koskaan sanonut rakastavansa. Minä olen enemmän kait ystävä kuin rakastettu. Ja rakastettuaan hän ei pettäisi, ei sallisi hänen pettävän itseään , eikä siten milläänmuotoa olisi osallisena tällaisia kuvioita.
Ei tämä elämä oo niin yksinkertasta. En minäkään naimisiinmennessäni ajatellu pettäväni. Päinvastoin. Lupasinhan minä uskollisuutta ja rakkautta vihkivalassa. Ei oo minunkaan arvomaailma muuttunu, mutta elämä on.
Ja kun on vaan tää yksi elämä, jostain se onni on otettava. Tai sanoiskinko henkireikä, lohtu, huomio, hyvä ja hyväksytty olo. Enpä minä tässä tilanteessa onnellinen ole. - Ihmettelijäx
SmsK kirjoitti:
No, tällähetkellähän salarakkaani ei itse petä ketään. Eipä hän ole vastuussa minun tekemisistäni eikä vastuussa vaimollenikaan. Mutta ei hän minua huolisi pidemmän päälle, koska pelkää liiaksi, että vanha koira ei karvoistaan pääse.
Eipä se kai arvomaailma siitä muutu. Ei hän ole minua koskaan sanonut rakastavansa. Minä olen enemmän kait ystävä kuin rakastettu. Ja rakastettuaan hän ei pettäisi, ei sallisi hänen pettävän itseään , eikä siten milläänmuotoa olisi osallisena tällaisia kuvioita.
Ei tämä elämä oo niin yksinkertasta. En minäkään naimisiinmennessäni ajatellu pettäväni. Päinvastoin. Lupasinhan minä uskollisuutta ja rakkautta vihkivalassa. Ei oo minunkaan arvomaailma muuttunu, mutta elämä on.
Ja kun on vaan tää yksi elämä, jostain se onni on otettava. Tai sanoiskinko henkireikä, lohtu, huomio, hyvä ja hyväksytty olo. Enpä minä tässä tilanteessa onnellinen ole.tämä sinkkunainen, joka siis on kolmantena pyöränä liitossanne, niin hänkö ei voisi ottaa sinua miehekseen, koska pettäisit häntä??
Minusta on hiukan ristiriitainen ajattelutapa.
Miten nainen, jolla on suhde varattuun mieheen edes päässään yhdistelee asiat niin, että juuri hänellä olisi sauma/oikeutus uskolliseen mieheen joskus tulevaisuudessa?
Eikö hänen myös silloin pitäisi sallia miehelleen rinnakkaissuhde, koska on sellaisen ilmiselvästi hyväksynyt arvomaailmassaan jo aiemmin?
Onneksi jokainen yleensä saa resursseiltaan samanarvoista seuraa. Hän ei tule uskollista miestä koskaan löytämään. - SmsK
Ihmettelijäx kirjoitti:
tämä sinkkunainen, joka siis on kolmantena pyöränä liitossanne, niin hänkö ei voisi ottaa sinua miehekseen, koska pettäisit häntä??
Minusta on hiukan ristiriitainen ajattelutapa.
Miten nainen, jolla on suhde varattuun mieheen edes päässään yhdistelee asiat niin, että juuri hänellä olisi sauma/oikeutus uskolliseen mieheen joskus tulevaisuudessa?
Eikö hänen myös silloin pitäisi sallia miehelleen rinnakkaissuhde, koska on sellaisen ilmiselvästi hyväksynyt arvomaailmassaan jo aiemmin?
Onneksi jokainen yleensä saa resursseiltaan samanarvoista seuraa. Hän ei tule uskollista miestä koskaan löytämään.Minä en ole paras ihminen kertomaan hänen ajatuksistaan. Näin hän on minun antanut ymmärtää ja minä omalla tavallani ymmärrän häntä.
Pitäiskikö minunkin siis teoriasi mukaan ajatella, että en tule koskaan ansaitsemaan ja saamaan uskollista naista, jos joku päivä uskallan ja rohkenen vaimostani erota?
Entäpä vaimoni sitten, joka sattumoisin tietää tästä salasuhteesta ja siltikin haluaa kanssani pysyä? - -UskollineN-
11+13 kirjoitti:
Ei ne nämä katkerat vaimot, jotka pitävät miehilleen mykkäkoulua viikkotolkulla ja pihtaavat, paljoa perhearvoista perusta. Sellaisen akan luonteelle tekee hyvää kärsiä joskus, ja kunnolla. Oppiipahan miten tämä maailma toimii. Parisuhteen eteen pitää tehdä töitä, ei se ukkokulta tuvassa pysy, jvaikka olet väkisin siihen lapsetkin ankkuroinut.
harrastaa tuota "pakkoäpärän" vääntöä...kun kuvitellaan että sillä nakitetaan mies omaksi...
Ei se auta jos nainen tekee yksin työtä parisuhteen eteen...onko tuo huorissa laukkaaminen se miehen panos parisuhteen eteen? Sillähän ne ongelmat ratkeaa...
Ja toimiiko tämä maailma tosiaan niin että jos mies ei saa oitis seksiä naiseltaan niin sitten on oikeutettu huoraamaan? Ei tämä elämä ja parisuhde ole pelkkää seksiä...vaikka se käsitys onkin huoralla ymmärrettävästä syystä vähän vääristynyt...oma suhde ukkomieheen kun perustuu pelkkään patjana oloon...ei ole mitään käsitystä mitä se normaali parisuhde on... - Ihmettelijäx
SmsK kirjoitti:
Minä en ole paras ihminen kertomaan hänen ajatuksistaan. Näin hän on minun antanut ymmärtää ja minä omalla tavallani ymmärrän häntä.
Pitäiskikö minunkin siis teoriasi mukaan ajatella, että en tule koskaan ansaitsemaan ja saamaan uskollista naista, jos joku päivä uskallan ja rohkenen vaimostani erota?
Entäpä vaimoni sitten, joka sattumoisin tietää tästä salasuhteesta ja siltikin haluaa kanssani pysyä?... ja edelleen olen sitä mieltä, että vaimosi pitää sinua tasoisenaan, eikä usko parempaa saavansa, koska ei sinua pois potki. Tilanne on ehkä nyt tämä, jonain päivänä ei enää.
Saattaa myös olla, että vaimosi on pettänyt sinua, mutta vain sinä olet kiinni jäänyt ja hän siksi mielessään ajattelee nallekarkkien olevan kutakuinkin tasan.
Psykologian ja sen yhden pienen osa-alueen, jossa tutkitaan parisuhteiden muodostuksen evoluutiota, mukaan ihminen todennäköisimmin pariutuu kaltaisensa ihmisen kanssa. Tapa, jolla olet esimerkiksi ollut ja elellyt sinkkunaisen kanssa, saattaa vedota jatkossakin naisiin, jotka ei piittaa uskollisuudesta sen enempää. Moni nainenhan pettää myös omassa parisuhteessaan.
Tapa olla ja kommunikoida, kestää arkea, saattaa hyvinkin yhdistää teitä kahta salarakasta. Nainen käyttää tilaisuuksia hyväksi, poimii herkut päältä. Mies tekee myös niin, koska ei kestä parisuhteen heikkoja puolia.
Mutta miten se, että tekee lapsia, muuttaa asioita - jatkuuko opittu ja niin helppo käyttäytymismalli jonkun toisen ihmisen parina, vai onko sitä jotenkin pakko muuttaa lasten takia?
Kun kysyit, olen kyllä sitä mieltä, ettet sinäkään tule saamaan uskollista naista. JA valitettavasti olen myös sitä mieltä, ettet sitä ansaitse. Ymmärrän monesti, että avioliiton pahat ongelmat johtavat pettämiseen, mutta niiden pakenemisen sijaan ne kannattaisi opetella ratkaisemaan. Tai erota. Kokemusta on. - cocx
SskM kirjoitti:
Kuten jo kirjotin, on yritetty terapiat ja kurssit. Oon yrittänyt antaa aikaani, panostaa vaimoon, helliä ja kehua ja huomioida toiveet. Mutta ei niin ei. Ei syty.
Eikä se oo se pahin ongelma. Vaan se, että minä oon lähes itsestään selvyys tässä suhteessa. Vaimon tarpeet ja tunteet tulee aina ensin. Ja minä kestän kaiken..vai kestänkö?Itse olin pitkään suhteessa naisen kanssa joka lopulta oli kuin teidän liittonne. Toisen tarpeet oli aina etusijalla, minua ei kuunneltu eikä huomioitu, välillä tuntui olo suorastaan orjalta, kun kaikkea piti tehdä, mutta sekään ei koskaan riittäny. Vika oli silti kuulemma aina minussa. Lopulta tajusin lähteä. Meillä se oli suhteellisen helppoa kun vielä kohtalaisen nuoria ollaan, ei lapsia, ei yhteistä omaisuutta. Nykyään tiedostan että hän on ihmistyyppi joka vain turtuu liiaksi kaikkeen, liian paljon. Eihän se hänen vikansa ole. Itse olisin hänen kanssaan ollut valmis olemaan ikuisesti, rakastin häntä jokapäivä kovemmin kuin kukaan saattoi uskoakaan. Hän sai vain minut kuulostamaan huonolta mieheltä. En koskaan pettänyt häntä, joskus se kävi mielessä suhteen aikana, mutta kynnys oli aivan liian korkea minulle. Mietin aina jos suhde olisi jatkunut pitempään (samanlaisena), olisinko joskus kuitenkin pettänyt. Halusin vain kertoa että aina ei ole helppoa miehelläkään.
- 25
SmsK kirjoitti:
Ei kaikki ole kiinni seksistä.
Eikä siinä ainakaan ratkaise määrä vaan laatu. Minulla on takanani yli parinkymmenen vuoden avioliitto ja vaimo on se aloitteellisempi ja aktiivisempi osapuoli seksin suhteen, mutta niin vaan on minullakin salarakas.
Meillä kun homma toimii niin, että vaimo lukee ensin reginaa tai herttasarjaa ja kaivaa vielä liukasteet yöpöydän laatikosta esiin ja sitten tekee aloitteen seksiin,kunhan on hakenut sen virikkeen jostain muualta kuin minusta. Tulee tunne, että minua käytetään siinä sitten vain tarpeiden tyydyttämiseen. Minä taas haluaisin ihan normaali esileikit hyväilyineen, mutta vaimo kun ei niistä kiihotu, niin minkäs teet?
Sitten on tämä salarakas, jotka haluaa suudella ja halailla ja kiihoittuu siitä ja minä koen , että hän haluaa juuri minua itseäni. Ei siinä tarvita liukkareita eikä pornoleffoja eikä lehtiä avuksi. JA se jos mikä tuntuu mukavalle.
Avioliitossani minua ei myöskään kuunnella. Minähän olen mies, joten kyllähän minä pärjään ja selviän puhumattakin. Sen sijaan tehtävänäni on kuunnella vaimoa, olla tuki ja turva. Yksinäinen vastuunkantaja niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Perkele, itkeäkään ei meillä mies saa.
Salarakas sensijaan kysyy, mitä kuuluu, miten jaksan, miten pärjään. Ja pyyhkii heikolla hetkellä ne kyyneleetkin pois.
On minulla omatunto ja pahalta tuntuu.Kokoajan. Mutta ei saatana, en jaksaisi tätä elämää enää ilman tätä kakkosnaista. Oon yrittänyt vaimon kanssa terapiat ja kurssit ja kaikki, mutta aina vaan se oon minä jonka pitäisi muuttua.
Mutta miten parisuhde muuttuu paremmaksi, jos vain toinen tekee töitä?
Ei se aina ole helppoa olla mies. Yrittäkää naiset pikkuhiljaa sekin tajuta.herra!
Nostan sinulle hattua, vaikka olen nainen. - AN
SmsK kirjoitti:
Minä en ole paras ihminen kertomaan hänen ajatuksistaan. Näin hän on minun antanut ymmärtää ja minä omalla tavallani ymmärrän häntä.
Pitäiskikö minunkin siis teoriasi mukaan ajatella, että en tule koskaan ansaitsemaan ja saamaan uskollista naista, jos joku päivä uskallan ja rohkenen vaimostani erota?
Entäpä vaimoni sitten, joka sattumoisin tietää tästä salasuhteesta ja siltikin haluaa kanssani pysyä?... vaan avíoliitto on teille tapa, sanoisin suhdettasi sinun ja vaimosi välillä läheisriippuvaisuudeksi. Ja miksi pelätä sitä että "vanhana" olet yksin, olethan sitä jo nyt
avioliitossasi.
- mummomuori*
usein, miksi me yhä hyväksymme sen että miehet eivät voi mitään sille, kun nainen viettelee. Herää kysymys, että niinkö se suhde lähti käyntiin silloin aikoinaan? Tuli vieteltyä mies seksiin ja avioon. Lähteehän se yhtä helposti muidenkin mukaan…
Ehkä me naiset emme osaa ottaa miehiä aikuisina ihmisinä?
Ja sitä paitsi, jos rakastuu vakavasti, ei meitä mikään estä selvittämästä tilannetta muutoinkin kuin pettämällä? Vähintään silloin kun itse on ehkä virheiden kautta oivaltanut tilanteen? - -UskollineN-
mies kuitenkin jatkaa sitä liittoa ja parisuhdetta siitä huolimatta vaikka liitto on niin huono ja mieskin on niin äärettömän "rakastunut" kakkoseensa? Ei täällä kukaan puolustele sitä miestäkään...se on sika numero yksi ja suurin syypää tilanteeseen mutta eipä se kakkonenkaan mitään enkelin sädekehää päähänsä saa kun lähtee itsekkäästi mukaan touhuun...tämä huoraava nainen on se tyhmä osapuoli joka ei sokean rakkautensa alta näe miten häntä käytetään härskisti hyväksi...jos mies rakastaa kakkostaan niin eiköhän se ole silloin helpointa kaikille ja myöskin oikes ja kohtuus ottaa ero entisestä puolisostaan ja pakata kamat kassiin ja painua sinne kakkosensa nurkkaan?
Minä kritisoin tässä nyt nimenomaan sitä että ylipäätään lähdetään pettämään...ei ne parisuhteen ongelmat sillä ratkea että lähdetään naimaan jotakin helppoa hupakkoa...ensin erotaan puolisosta ja sitten voi mies dippailla helppoja naisia niin paljon kun mieli tekee...mikä siinä on niin vaikeaa ottaa eroa siitä puolisosta ensin jos kaikki kerta menee päin persettä, ei ole rakkautta ja vierasta toosaakin tekee kovasti mieli? Pakkoko se on vetää koko perhe mukaan sellaiseen kärsimykseen...- yppäpyyppä
maailmasi saa joskus muitakin värejä kuin mustan ja valkoisen...
Sinä se sitten et ymmärrä sivusuhteella mitään muuta kuin "eläimellistä panoa" - niin tuosta kirjoituksestasi ainakin voi päätellä..? "Huoraava nainen"..? Jos nainen on vapaa, ei hän siinä se huoraava osapuoli ole.
Ihmiset ovat pitkälle tapojen ja tottumusten orjia, ja kun rakastuminen tulee ns ei-toivotusti eli varattu ihminen retkahtaa, ei hänelle varmaan ensimmäisenä tule ero mieleen. Suurella osalla pätee aikuisten oikeasti kulunut fraasi "kotona on kaikki ok" - eli ovat suht tyytyväisiä parisuhteeseensa ja perhe-elämäänsä, eivätkä todellakaan etsi mitään lisukkeita elämäänsä. Se vaan tulee eikä isommin kysele. Kun varattu ihminen on pöllämystyneen ihastunut/rakastunut muuhun ihmiseen kuin omaan siippaansa, siinä käydään melkoinen tunteiden kirjo läpi syvästä morkkiksesta autuaaseen onnellisuuteen. Monet eivät eroa, koska kuvittelevat pystyvänsä pyörittämään molempiakin suhteita - ja kun alkuperäinen parisuhde on suht ok, siihen on helppo jäädä ja pitää asiat yksinkertaisina ilman, että perhe hajoaa ja kuviot pitää kasata uudelleen. Kuvittelisin monen alun myllerryksessä ajattelevan, että toivottavasti tämä kaikesta ihanuudestaan huolimatta meneekin lähiaikoina "ohi" ja sitten voi taas jatkaa sitä vanhaa, tasaista elämää... Niin ainakin ex-mieheni minulle selitti, kun sain hänet kiinni puolentoista vuoden salasuhteesta. - -UskollineN-
yppäpyyppä kirjoitti:
maailmasi saa joskus muitakin värejä kuin mustan ja valkoisen...
Sinä se sitten et ymmärrä sivusuhteella mitään muuta kuin "eläimellistä panoa" - niin tuosta kirjoituksestasi ainakin voi päätellä..? "Huoraava nainen"..? Jos nainen on vapaa, ei hän siinä se huoraava osapuoli ole.
Ihmiset ovat pitkälle tapojen ja tottumusten orjia, ja kun rakastuminen tulee ns ei-toivotusti eli varattu ihminen retkahtaa, ei hänelle varmaan ensimmäisenä tule ero mieleen. Suurella osalla pätee aikuisten oikeasti kulunut fraasi "kotona on kaikki ok" - eli ovat suht tyytyväisiä parisuhteeseensa ja perhe-elämäänsä, eivätkä todellakaan etsi mitään lisukkeita elämäänsä. Se vaan tulee eikä isommin kysele. Kun varattu ihminen on pöllämystyneen ihastunut/rakastunut muuhun ihmiseen kuin omaan siippaansa, siinä käydään melkoinen tunteiden kirjo läpi syvästä morkkiksesta autuaaseen onnellisuuteen. Monet eivät eroa, koska kuvittelevat pystyvänsä pyörittämään molempiakin suhteita - ja kun alkuperäinen parisuhde on suht ok, siihen on helppo jäädä ja pitää asiat yksinkertaisina ilman, että perhe hajoaa ja kuviot pitää kasata uudelleen. Kuvittelisin monen alun myllerryksessä ajattelevan, että toivottavasti tämä kaikesta ihanuudestaan huolimatta meneekin lähiaikoina "ohi" ja sitten voi taas jatkaa sitä vanhaa, tasaista elämää... Niin ainakin ex-mieheni minulle selitti, kun sain hänet kiinni puolentoista vuoden salasuhteesta.olla niinkin että mies todella kokee jotain tunnetta kakkoseensa...mutta kyllä se niin on että sellaisissa tapauksissa rakkaus vie kyllä lopulta voiton ja mies eroaa vaimostaan...nämä tapaukset on tosiaankin huomattavasti harvinaisempia kun ne missä touhu perustuu pelkkään seksiin...ei kukaan jaksa mitään feikkiliittoa jos oikeasti rakastaa jotain toista ihmistä...tai sitten on todella heikko ja läheisriippuvainen ihminen...harva kiduttaa itseään suhteessa jossa ei ole rakkautta...
Ja kyllä minunkin maailmaan väriä mahtuu...mutta suurimmaksi osaksi tämä pettämistouhu on nimenomaan sitä mustaa ja valkoista...lähes aina tarina on tämä: mies ei halua kakkosesta muuta kun seksiä, ei aio erota vaimostaan ja haluaa pitää asetelman tällaisena...
Jos nainen on vapaa niin ei hän pettämällä huoraakkaan...mutta käytän myös sanaa huora sellaisesta naisesta joka ei ole turhan tarkka tavarastaan...ja koska nämä pettämistouhut perustuu pääasiassa seksiin voi tällaista naista kutsua ukkomiehen omaksi vakihuoraksi ja eipä tämä ukkomies usein ole edes ainut mies jolle tämä lutjake torttuaan jakaa...ja eihän tässä muuten puhuttaisi pettämisestä jos ei se touhu olisi hyvin pitkälti sitä paneskelua...vieraan naisen kanssa keskustelu ei ole vielä pettämistä... - cvcvcvbnbbn
-UskollineN- kirjoitti:
olla niinkin että mies todella kokee jotain tunnetta kakkoseensa...mutta kyllä se niin on että sellaisissa tapauksissa rakkaus vie kyllä lopulta voiton ja mies eroaa vaimostaan...nämä tapaukset on tosiaankin huomattavasti harvinaisempia kun ne missä touhu perustuu pelkkään seksiin...ei kukaan jaksa mitään feikkiliittoa jos oikeasti rakastaa jotain toista ihmistä...tai sitten on todella heikko ja läheisriippuvainen ihminen...harva kiduttaa itseään suhteessa jossa ei ole rakkautta...
Ja kyllä minunkin maailmaan väriä mahtuu...mutta suurimmaksi osaksi tämä pettämistouhu on nimenomaan sitä mustaa ja valkoista...lähes aina tarina on tämä: mies ei halua kakkosesta muuta kun seksiä, ei aio erota vaimostaan ja haluaa pitää asetelman tällaisena...
Jos nainen on vapaa niin ei hän pettämällä huoraakkaan...mutta käytän myös sanaa huora sellaisesta naisesta joka ei ole turhan tarkka tavarastaan...ja koska nämä pettämistouhut perustuu pääasiassa seksiin voi tällaista naista kutsua ukkomiehen omaksi vakihuoraksi ja eipä tämä ukkomies usein ole edes ainut mies jolle tämä lutjake torttuaan jakaa...ja eihän tässä muuten puhuttaisi pettämisestä jos ei se touhu olisi hyvin pitkälti sitä paneskelua...vieraan naisen kanssa keskustelu ei ole vielä pettämistä...tuntuu täydellisen ja kaiken tietävän ihmisen elämä?
- tässä heittelen
cvcvcvbnbbn kirjoitti:
tuntuu täydellisen ja kaiken tietävän ihmisen elämä?
Olet sä jumalattoman huono kestämään kritiikkiä. Ei hän ole kaikkitietävä, vaan hän kertoi mielipiteensä asiasta ja sinä vetäsit sitten jotain tavaraa nenääs. Jos sulla on kanttia paneskella jonkun aviomiehen kanssa, niin yritäs nyt ymmärtää ettei KAIKKI ihmiset tee niin ja jotkut jopa paheksuu sellaista käytöstä.
- -UskollineN-
cvcvcvbnbbn kirjoitti:
tuntuu täydellisen ja kaiken tietävän ihmisen elämä?
täydellinen...mutta en alennu pettämään enkä ukkomiehen leluksi...se on ainakin jo askeleen verran parempi suunta kun monella tämän palstan kirjoittajalla... ja olen myös empaattinen ja oikeudenmukainen...nekin on monelle tämän palstan kirjoittajalle vieraita käsitteitä...
En ole kaikkitietävä...mutta kyllä se niin vain on että nämä pettämiskuviot toistavat hyvin pitkälti samaa kaavaa...olen nähnyt läheltä tätä ihan tarpeeksi... - Pluh
yppäpyyppä kirjoitti:
maailmasi saa joskus muitakin värejä kuin mustan ja valkoisen...
Sinä se sitten et ymmärrä sivusuhteella mitään muuta kuin "eläimellistä panoa" - niin tuosta kirjoituksestasi ainakin voi päätellä..? "Huoraava nainen"..? Jos nainen on vapaa, ei hän siinä se huoraava osapuoli ole.
Ihmiset ovat pitkälle tapojen ja tottumusten orjia, ja kun rakastuminen tulee ns ei-toivotusti eli varattu ihminen retkahtaa, ei hänelle varmaan ensimmäisenä tule ero mieleen. Suurella osalla pätee aikuisten oikeasti kulunut fraasi "kotona on kaikki ok" - eli ovat suht tyytyväisiä parisuhteeseensa ja perhe-elämäänsä, eivätkä todellakaan etsi mitään lisukkeita elämäänsä. Se vaan tulee eikä isommin kysele. Kun varattu ihminen on pöllämystyneen ihastunut/rakastunut muuhun ihmiseen kuin omaan siippaansa, siinä käydään melkoinen tunteiden kirjo läpi syvästä morkkiksesta autuaaseen onnellisuuteen. Monet eivät eroa, koska kuvittelevat pystyvänsä pyörittämään molempiakin suhteita - ja kun alkuperäinen parisuhde on suht ok, siihen on helppo jäädä ja pitää asiat yksinkertaisina ilman, että perhe hajoaa ja kuviot pitää kasata uudelleen. Kuvittelisin monen alun myllerryksessä ajattelevan, että toivottavasti tämä kaikesta ihanuudestaan huolimatta meneekin lähiaikoina "ohi" ja sitten voi taas jatkaa sitä vanhaa, tasaista elämää... Niin ainakin ex-mieheni minulle selitti, kun sain hänet kiinni puolentoista vuoden salasuhteesta.Kuulostaa juuri siltä, että olet asiaan omakohtaisesti perehtynyt.
Mutta. ISO MUTTA:
Ihastumista sattuu kaikille. Vaatii tahdonlujuutta olla päästämättä sitä käytännön tasolle!
Toisilla sitä tahdonlujuutta on.
Toiset kelluu tunteidensa vietävänä AINA, kun ihastus kohdalle sattuu. Oppia tästä tavasta pois toki voi. Mutta haluaako, se on jokaisen oma valinta.
Kun se vaan kuitenkin on niin mukavaa saada sitä alkuhuumaa ja arjen vastakohtaa, niin miksi pitäisi taistella?
Aika kulunut sanonta näille retkahtaneille usein on tämä: Elämässä sattuu ja tapahtuu, eikä sille voi mitään.
Mjooh. - cvcvcvbnbbn
tässä heittelen kirjoitti:
Olet sä jumalattoman huono kestämään kritiikkiä. Ei hän ole kaikkitietävä, vaan hän kertoi mielipiteensä asiasta ja sinä vetäsit sitten jotain tavaraa nenääs. Jos sulla on kanttia paneskella jonkun aviomiehen kanssa, niin yritäs nyt ymmärtää ettei KAIKKI ihmiset tee niin ja jotkut jopa paheksuu sellaista käytöstä.
Ensimmäinen kommenttini oli tähän ketjuun tuo edellinen. Ihmettelen vain, miten ilmeisen täydellisessä suhteessa elävä nainen voi esittää asioita noin varmoina faktoina, vaikka ei ole ollut käsittääkseni sen enempää pettäjä kuin petettykään..? Anteeksi typeryyteni, itse en noin syvältä luotaaviin analyyseihin kykene.
- yppäpyyppä
Pluh kirjoitti:
Kuulostaa juuri siltä, että olet asiaan omakohtaisesti perehtynyt.
Mutta. ISO MUTTA:
Ihastumista sattuu kaikille. Vaatii tahdonlujuutta olla päästämättä sitä käytännön tasolle!
Toisilla sitä tahdonlujuutta on.
Toiset kelluu tunteidensa vietävänä AINA, kun ihastus kohdalle sattuu. Oppia tästä tavasta pois toki voi. Mutta haluaako, se on jokaisen oma valinta.
Kun se vaan kuitenkin on niin mukavaa saada sitä alkuhuumaa ja arjen vastakohtaa, niin miksi pitäisi taistella?
Aika kulunut sanonta näille retkahtaneille usein on tämä: Elämässä sattuu ja tapahtuu, eikä sille voi mitään.
Mjooh.sekin, että osaa erottaa toisistaan nämä ohimenevät ihastukset ja "elämää suuremmat" jutut. Kaikilta se vain ei onnistu - tai sitten on tosiaankin kyse siitä "elämää suuremmasta"...
Exäni sai minut näkemään asioita jonkin verran eri tavalla kuin aiemmin... Vaikka hänen uskottomuutensa olikin yksi elämäni suurimpia aallonpohjia, siitä selvittiin jonkinlainen keskusteluyhteys säilyttäen. Toisinaan oli raivostuttavaa kuunnella hänen selityksiään siitä, miten minä olen aina hänelle rakas ja hänen lapsiensa äiti, MUTTA KUN... Ja että hän on korviaan myöden kyllä rakastunut siihen toiseen, MUTTA KUN... Tätä olisi varmaan jatkunut ties miten pitkään, jollen olisi tehnyt ratkaisua meidän kaikkien puolesta: sanoin haluavani erota ja niin kävi. Exäni on nyt onnellinen (siltä ainakin vaikuttaa) uusperheen isä, aloittivat siis eromme jälkeen yhteisen elämän tämän salarakkaansa kanssa ja heille on tulossa yhteinen lapsi. Kamalan kuluttavaa oli pohtia toisen motiiveja ja verukkeita tekemisilleen, parempi siis antaa olla. Ja todeta kliseisesti, että elämässä sattuu ja tapahtuu eikä sille voi mitään... - -UskollineN-
cvcvcvbnbbn kirjoitti:
Ensimmäinen kommenttini oli tähän ketjuun tuo edellinen. Ihmettelen vain, miten ilmeisen täydellisessä suhteessa elävä nainen voi esittää asioita noin varmoina faktoina, vaikka ei ole ollut käsittääkseni sen enempää pettäjä kuin petettykään..? Anteeksi typeryyteni, itse en noin syvältä luotaaviin analyyseihin kykene.
että olen hyvä ihmistuntija...ja kun tarpeeksi näkee tuota possujen ja horojen käytöstä niin siitä pääsee hyvin jyvälle...enkä ole ihan väärässäkään ollut...sen näkee jo tuosta miten kakkoset kiskovat raivoissaan hernettä nokkaansa kirjoituksistani...
Mutta minun mielipiteitähän nämä kuitenkin loppujen lopuksi ovat...vaikka kaikkihan me tiedämme että siellä piilee se totuuden siemenkin seassa :) - cvcvcvbnbbn
-UskollineN- kirjoitti:
että olen hyvä ihmistuntija...ja kun tarpeeksi näkee tuota possujen ja horojen käytöstä niin siitä pääsee hyvin jyvälle...enkä ole ihan väärässäkään ollut...sen näkee jo tuosta miten kakkoset kiskovat raivoissaan hernettä nokkaansa kirjoituksistani...
Mutta minun mielipiteitähän nämä kuitenkin loppujen lopuksi ovat...vaikka kaikkihan me tiedämme että siellä piilee se totuuden siemenkin seassa :)Sorry, mutta en arvosta kaltaisiasi itseään täynnä olevia "ihmistuntijoita" pätkän vertaa. Elämän suola tuntuu olevan toisten asioiden "seurailu" sen sijaan, että voitaisiin puhua jotain omien kokemusten perusteella. Arvaillaan toisten fiiliksiä ja vaikuttimia ja mitä seuraa mistäkin... Hoh hoijaa! "Kaikkihan me tiedämme"... Joopa joo, ei luulo ole tiedon väärtti.
- Voimia!
yppäpyyppä kirjoitti:
sekin, että osaa erottaa toisistaan nämä ohimenevät ihastukset ja "elämää suuremmat" jutut. Kaikilta se vain ei onnistu - tai sitten on tosiaankin kyse siitä "elämää suuremmasta"...
Exäni sai minut näkemään asioita jonkin verran eri tavalla kuin aiemmin... Vaikka hänen uskottomuutensa olikin yksi elämäni suurimpia aallonpohjia, siitä selvittiin jonkinlainen keskusteluyhteys säilyttäen. Toisinaan oli raivostuttavaa kuunnella hänen selityksiään siitä, miten minä olen aina hänelle rakas ja hänen lapsiensa äiti, MUTTA KUN... Ja että hän on korviaan myöden kyllä rakastunut siihen toiseen, MUTTA KUN... Tätä olisi varmaan jatkunut ties miten pitkään, jollen olisi tehnyt ratkaisua meidän kaikkien puolesta: sanoin haluavani erota ja niin kävi. Exäni on nyt onnellinen (siltä ainakin vaikuttaa) uusperheen isä, aloittivat siis eromme jälkeen yhteisen elämän tämän salarakkaansa kanssa ja heille on tulossa yhteinen lapsi. Kamalan kuluttavaa oli pohtia toisen motiiveja ja verukkeita tekemisilleen, parempi siis antaa olla. Ja todeta kliseisesti, että elämässä sattuu ja tapahtuu eikä sille voi mitään...... mutta enemmän minua ärsyttää pettäjien kuvitelma siitä, ettei itse pysty mitenkään omiin tekoihinsa vaikuttamaan, koska virta vie ja sattuu ja tapahtuu.
Sinä teit aivan oikein! Vaatii erityisiä voimia päätyä tuohon ratkaisuun, koska takuuvarmasti olit vielä rakastunut mieheesi, mutta nämä muiden ihmisten "käsittämättömät rakkauden voimat" ( tai itsekkyyden voimat ) pakottivat sinut katkaisemaan tunnesiteesi ja tekemään järkiratkaisun.
Miehesi on ameeba. Ja vaikka miltä nyt näyttää, niin arki vielä sieltä uusperheestä huonot puolensa esiin tuo. Otatko sitten kontillaan ovesi takana kököttävän ameebasi takaisin. Et varmaankaan... Siinä vaiheessa olet jo löytänyt jonkin kehittyneemmän solukon rinnallesi elämään ihan tavallista arkea ja siitä riittävät kicksit nappaamaan! - -UskollineN-
cvcvcvbnbbn kirjoitti:
Sorry, mutta en arvosta kaltaisiasi itseään täynnä olevia "ihmistuntijoita" pätkän vertaa. Elämän suola tuntuu olevan toisten asioiden "seurailu" sen sijaan, että voitaisiin puhua jotain omien kokemusten perusteella. Arvaillaan toisten fiiliksiä ja vaikuttimia ja mitä seuraa mistäkin... Hoh hoijaa! "Kaikkihan me tiedämme"... Joopa joo, ei luulo ole tiedon väärtti.
missään määrin itseäni täynnä...pidän itseäni kuitenkin hyvänä ihmistuntijana...johtunee ehkä siitä että olen nähnyt paljon kaikenlaista tässä elämässä...eikä siihen tarvita todellakaan kovinakaan kummoista taitoa kun tietää jo tasan tarkkaan mikä tuo pettämiskuvio on...samaa paskaa se on aina...vähän eri paketissa vaan...
Pelkkää seksiähän se vain...turha sitä totuutta on kiistää vaikka kakkoset niin kovasti täällä vänkääkin rakkaudesta...noh onhan se toki sitäkin mutta yksipuolisena vain...
Enkä kaipaa sinun arvostusta...huoran arvostus on sama kun palanen paskaa...ja tunne on molemminpuolinen...en minäkään arvosta naista joka jakaa tavaraa kakille halukkaille...varsinkaan varatuille miehille... - cvcvcvbnbbn
-UskollineN- kirjoitti:
missään määrin itseäni täynnä...pidän itseäni kuitenkin hyvänä ihmistuntijana...johtunee ehkä siitä että olen nähnyt paljon kaikenlaista tässä elämässä...eikä siihen tarvita todellakaan kovinakaan kummoista taitoa kun tietää jo tasan tarkkaan mikä tuo pettämiskuvio on...samaa paskaa se on aina...vähän eri paketissa vaan...
Pelkkää seksiähän se vain...turha sitä totuutta on kiistää vaikka kakkoset niin kovasti täällä vänkääkin rakkaudesta...noh onhan se toki sitäkin mutta yksipuolisena vain...
Enkä kaipaa sinun arvostusta...huoran arvostus on sama kun palanen paskaa...ja tunne on molemminpuolinen...en minäkään arvosta naista joka jakaa tavaraa kakille halukkaille...varsinkaan varatuille miehille...kaunis lopetus sinulta - loistava esimerkki sinun nk ihmistuntemuksestasi, kenties..?
Kutsut minua huoraksi tietämättä minusta yhtään mitään, oletat minun jakavan tavaraani kaikille halukkaille, varatuille miehille... Todella "loistavasti" päätelty - jos kaikki arviosi ovat samaa tasoa, niin ei voi kuin "ihailla".
Olen nelikymppinen, vajaa viisi vuotta sitten eronnut nainen. Tällä hetkellä aikani jakaantuu työn ja lasten välille, paitsi tällaisina viikonloppuina, kun lapset ovat isänsä luona. Näinäkään viikonloppuina en ole jakamassa tavaraani varatuille miehille, enkä ole muinakaan elämäni viikonloppuina niin tehnyt. Ero tapahtui suurelta osin exäni uskottomuudesta johtuen, lisänä erilaiset käsitykset siitä, millaista yhteisen elämämme pitäisi olla.
Tiedän siis omakohtaisesti jotain uskottomuudesta, mutta en silti niin paljon, että alkaisin viljellä sinun tapaasi yleistyksiä ja "tietämyksiä" toisensa perään. Tässä syy, miksi en arvosta kaltaisiasi, jotka todellisuudessa tietävät hyvin vähän, vaikka luulevat tietävänsä kaiken muita "seurailemalla". Hyvää yötä. - -UskollineN-
cvcvcvbnbbn kirjoitti:
kaunis lopetus sinulta - loistava esimerkki sinun nk ihmistuntemuksestasi, kenties..?
Kutsut minua huoraksi tietämättä minusta yhtään mitään, oletat minun jakavan tavaraani kaikille halukkaille, varatuille miehille... Todella "loistavasti" päätelty - jos kaikki arviosi ovat samaa tasoa, niin ei voi kuin "ihailla".
Olen nelikymppinen, vajaa viisi vuotta sitten eronnut nainen. Tällä hetkellä aikani jakaantuu työn ja lasten välille, paitsi tällaisina viikonloppuina, kun lapset ovat isänsä luona. Näinäkään viikonloppuina en ole jakamassa tavaraani varatuille miehille, enkä ole muinakaan elämäni viikonloppuina niin tehnyt. Ero tapahtui suurelta osin exäni uskottomuudesta johtuen, lisänä erilaiset käsitykset siitä, millaista yhteisen elämämme pitäisi olla.
Tiedän siis omakohtaisesti jotain uskottomuudesta, mutta en silti niin paljon, että alkaisin viljellä sinun tapaasi yleistyksiä ja "tietämyksiä" toisensa perään. Tässä syy, miksi en arvosta kaltaisiasi, jotka todellisuudessa tietävät hyvin vähän, vaikka luulevat tietävänsä kaiken muita "seurailemalla". Hyvää yötä.anteeksi...en halua olla ilkeä aiheettomasti...oletin vain että olet itseäsi haukan lailla puolustava kakkonen kun heille olen lähinnä saanut tässä vastailla...en arvosta kuitenkaan uskottomia ihmisiä enkä niitä jotka alkavat suosiolla siihen kakkosen rooliin ja kyllä sitä voi ihan sivusta seuraamallakin päästä hyvin perille tästä touhusta...olen niiiiin paljon sitä nähnyt ja virsi on lähes poikkeuksetta sama...
- ex-avovaimo
yppäpyyppä kirjoitti:
maailmasi saa joskus muitakin värejä kuin mustan ja valkoisen...
Sinä se sitten et ymmärrä sivusuhteella mitään muuta kuin "eläimellistä panoa" - niin tuosta kirjoituksestasi ainakin voi päätellä..? "Huoraava nainen"..? Jos nainen on vapaa, ei hän siinä se huoraava osapuoli ole.
Ihmiset ovat pitkälle tapojen ja tottumusten orjia, ja kun rakastuminen tulee ns ei-toivotusti eli varattu ihminen retkahtaa, ei hänelle varmaan ensimmäisenä tule ero mieleen. Suurella osalla pätee aikuisten oikeasti kulunut fraasi "kotona on kaikki ok" - eli ovat suht tyytyväisiä parisuhteeseensa ja perhe-elämäänsä, eivätkä todellakaan etsi mitään lisukkeita elämäänsä. Se vaan tulee eikä isommin kysele. Kun varattu ihminen on pöllämystyneen ihastunut/rakastunut muuhun ihmiseen kuin omaan siippaansa, siinä käydään melkoinen tunteiden kirjo läpi syvästä morkkiksesta autuaaseen onnellisuuteen. Monet eivät eroa, koska kuvittelevat pystyvänsä pyörittämään molempiakin suhteita - ja kun alkuperäinen parisuhde on suht ok, siihen on helppo jäädä ja pitää asiat yksinkertaisina ilman, että perhe hajoaa ja kuviot pitää kasata uudelleen. Kuvittelisin monen alun myllerryksessä ajattelevan, että toivottavasti tämä kaikesta ihanuudestaan huolimatta meneekin lähiaikoina "ohi" ja sitten voi taas jatkaa sitä vanhaa, tasaista elämää... Niin ainakin ex-mieheni minulle selitti, kun sain hänet kiinni puolentoista vuoden salasuhteesta.tosi ymmärtäväinen ihminen, vaikka miehesi pettikin sinua. Et ole jäänyt makaamaan katkeruuteen. Hyvin kuvailet tuon, ettei varattu ihminen tosiaankaan eroa, koska kuvittelee pystyvänsä pyörittämään molemmat suhteet ja odottaa että kyllä se uusi pään sekoittava tunne ohi menee. Niin kävi minulle, olen nainen ja tuomitsin ennen parisuhteen ulkopuoliset suhteet täysin. Niin se vain minunkin eteen tuli retkahtaminen täysin.
Tosin meidän suhde oli kaikkea muuta kuin ok, ollut jo monta vuotta. Kättä väännettiin milloin mistäkin, kumpikin löi välillä hanskat naulaan, taas yritettiin jatkaa. Siksi se kai niin helposti kävikin, että retkahdin? En tiedä. Kuitenkin kuvittelin, että kyllä se tästä, ohi menee, kaikki jatkuu ennallaan. Ei mennyt.
- mummomuori*
se on.
Se mitä sallitaan miehille, on vanhaa perinnettä ja perustunee käsitykseen, ettei mies kykene hillitsemään seksuaalisia halujaan. Miehet itse pitävät tätä käsitystä mielellään yllä ja opettavat sitä nuoremmilleen. Se takaa heille suurempia vapauksia kuin mitä naiset saavat.
Naiset ovat siis miesten moraalinvartijoita. Naisten on huolehdittava miesten seksuaalisesta tyytyväisyydestä. Meidän on oltava pantavan näköisiä ja kokoisia sekä käytettävissä aina kun mies haluaa. Ellemme sitä ole, se on naisen vika. Näin naista syyllisestään siitä kun mies parisuhteessa etsii muita naisia.
Mies etsii yleensä aktiivisesti näitä suhteita, ja heti kun sopiva osuu kohdalle, homma on siinä. Jälleen se on naisen vika, ettei hän huolehtinut miehen moraalista ja antoi liiallisia seksuaalisia impulsseja, joille mies ei voinut mitään. Olihan tuo kohde ”pantavan” näköinen ja kokoinen sekä halukas.
Olen kuvitellut kuinka tämä homma pelaisi toisinpäin? Miehiä syyllistettäisiin siitä, että he ovat halukkaita tai eivät anna silloin ja sillä tavoin kun nainen haluaa? Olisi miesten vika että nainen pettää? Että olisi miesten vika, että houkuttelevat naisia seksiin? Kun ei nainen nyt voi mitään sille, että ”pantava” on?
Niin kauan kuin pidämme miehiä lapsina seksuaalisesti, niin kauan me varmaan myös toimimme heidän vanhempinaan moraalisesti?- kolmas nainen
Mistä sinä tuon loistavan ymmärryksen ja tiedon ammennat? Kirjoitat taas täyttä asiaa ketään huorittelematta ja haukkumatta. Ottaisipa tuo yksi uskollinen sinusta mallia...
Omasta kokemuksestani voin kertoa, että kun kävin vieraissa, niin se oli kuin olikin miehen vika. Mutta ei tietenkään oman mieheni, vaan hän selitteli asiaa ja ripitti minua tyyliin; ethän sinä olisi mutta kun se vieras mies väkisin vei ja houkutteli, käytti hyväkseen. Ja ompas sillä huono vaimo, kun ei pysty miestään kotonaan pitämään. Eli loppujen lopuksi se olikin vieraan miehen vaimon vika? Kova kolaushan se miehelleni oli, kun kerroin, että ihan omasta halustani ja päätöksestäni tein sen, mitä en ikinä olisi uskonut tekeväni. Ja siltikin kyseltiin, että minkälainen vaimo sillä on kun antaa miehen juosta vieraissa.
Onko se tosiaan miehen otsaluuhun jo syntyessä kaiverrettu, että kaikesta voi syyttää naista, he vaan elää retostavat ja jos oma vaimo ei ole älynnyt sanoa, ettei saa käydä vieraissa, niin sitten käydään? Tälläisen selityksen olen myös kuullut pettävältä mieheltä, että sinä et sanonut ettei niin saa tehdä. .. - mummomuori*
kolmas nainen kirjoitti:
Mistä sinä tuon loistavan ymmärryksen ja tiedon ammennat? Kirjoitat taas täyttä asiaa ketään huorittelematta ja haukkumatta. Ottaisipa tuo yksi uskollinen sinusta mallia...
Omasta kokemuksestani voin kertoa, että kun kävin vieraissa, niin se oli kuin olikin miehen vika. Mutta ei tietenkään oman mieheni, vaan hän selitteli asiaa ja ripitti minua tyyliin; ethän sinä olisi mutta kun se vieras mies väkisin vei ja houkutteli, käytti hyväkseen. Ja ompas sillä huono vaimo, kun ei pysty miestään kotonaan pitämään. Eli loppujen lopuksi se olikin vieraan miehen vaimon vika? Kova kolaushan se miehelleni oli, kun kerroin, että ihan omasta halustani ja päätöksestäni tein sen, mitä en ikinä olisi uskonut tekeväni. Ja siltikin kyseltiin, että minkälainen vaimo sillä on kun antaa miehen juosta vieraissa.
Onko se tosiaan miehen otsaluuhun jo syntyessä kaiverrettu, että kaikesta voi syyttää naista, he vaan elää retostavat ja jos oma vaimo ei ole älynnyt sanoa, ettei saa käydä vieraissa, niin sitten käydään? Tälläisen selityksen olen myös kuullut pettävältä mieheltä, että sinä et sanonut ettei niin saa tehdä. ..sillä mitä voittaa? Ei yhtään mitään vaan hankki itselleen pakkopaidan. Toisaalta, ehkä asioita pitäisi kyetä katosmaan vähän laajemmasta kulmasta?
No, voi olla otsaluussa. Itselläni on painajainen että kohta tilanne on se, että meitä naisia syyllistetään kuin muinoin, me häiritsemme miehiä seksuaalisuudellamme niin paljon, että meidät ulkoistetaan yhteiskunnasta.
Onhan meillä jo tulossa kulttuureja joissa näin on. Naiset ovat se paha jotka herättävät miehen halut. Ne eivät heräisi jos ymmärtäisimme pysyä piilossa. Joten naiset, kaivakaa huntunne ja opetelkaa ettei neljän seinä sisältä noin vain lähdetä!
Muutoin miesten halut heräävät ja vain Me olemme syyllisiä siihen, että tärkeät asiat jäävät hoitamatta (politiikka, talous, lait jne.). Tyydyttäkää miehenne, olkaa nöyriä, ja älkää missään tapauksessa herättäkö seksuaalisia haluja miehissä!
Jeps. Nainen on täydellinen kun hän on 25 -vuotias, 10 vuoden työkokemus ja korkeakoulutus (hyvät tulot), lapset noin 14 -vuotiaita ja toki 10 vuoden hyvä seksuaalinen ja monipuolinen kokemus (teknisesti osaamme ottaa suihin, käyttää erilasia stimulatiota sekä tarkka miehen anatominen tuntemus). Täysin uskollinen ja ilman seksuaalisia tarpeita, mutta toki aina kiihkeä ja halukas. Nainen joka luo omaa uraa ja tuo rahaa, mutta koti on tip-top ja lapset aina etusijalla. Nainen joka antaa myös vieraalle, kun haluaja on mies, mutta ei jää kiinni.
Voi pojat – suorituspaineet eivät taida olla kohdillaan!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kela tukee virallisesti Pride-liikettä
Iso kiitos Kansaneläkelaitokselle tuen osoittamisesta myös vähemmistöille. Näin toimii vastuullinen valtiollinen koko k1544826On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää
jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole192119Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä
ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi351996Belfastissa käynnissä kunnon persuilu
Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä161859- 1101832
- 931668
Persujen kannatusromahdus tekee kesästä 2026 nautinnollisen
Satoi tai paistoi, niin Suomen kansalaisella on kuluvana kesänä syytä hymyyn. Niin upealta tuntuu persujen kannatusroma451333- 661188
- 1141133
Omasp hakenut Fincapia ja Gapconia konkurssiin perjantaina 5.6
Ilkka ei ole vielä ehtinyt uutisoida, mutta Omasp on jättänyt 5.6 konkurssihakemuksen Fincapia ja Gapconia koskien. Ilka271083