Ihastunut toiseen mieheen :/

täälä myöskin kohtalotoverinne...
itse olen ollut jämäkässä parisuhteessa n. 10vuotta, meillä on kaksi lasta ja menee ihan hyvin, mutta se jokin puuttuu.... ilmeisesti kuitenkin vain minun mielestäni, ei miehen. hän sanoo kaiken olevan hyvin... :(
olen ollut ihastunut hänen ystäväänsä alusta asti, tunne on molemminpuolinen, välillä laimeampi mutta välillä voimakkaampi. nyt n. kuukausi sitten tapasimme hänen luonaan, olen käynyt sielä vähintään kerran viikossa vain olemassa, emme ole menneet sänkyyn, vaikkei sekänn kaukana ole ollut. tässä on vain jotakin "enemmän"... vaikea selittää... hänen luonaan on niin hyvä olla ja vaikken edellisiin elämiin uskokkaan, tuntuu kuin olisin tuntenut hänet aina, helppo puhua...
rakastan kuitenkin miestäni ja erityisesti lasten vuoksi ero tuntuisi pahalta.. minäkin olen paha ihminen... voiko tämä tosiaan johtua hormonaalisesta ehkäisystä..? itselläni on ollut 4v hormonikierukka, hormoneja pitäisi olla siis vielä vuosi jäljellä, mutta esim. kuukautiseni ovat jälleen alkaneet eli hormoni ei enää riitä pitämään niitä poissa vaikken raskaaksi (pitäisi) tullakkaan... on kyllä tosi paska olo miehen puolesta.... hän todella rakastaa minua ja yrittää silminnähden tehdä minua onnelliseksi... tämä on niin vaikeaa.. sniif :(

kieroko kirjoitti:

täälä myöskin kohtalotoverinne...
itse olen ollut jämäkässä parisuhteessa n. 10vuotta, meillä on kaksi lasta ja menee ihan hyvin, mutta se jokin puuttuu.... ilmeisesti kuitenkin vain minun mielestäni, ei miehen. hän sanoo kaiken olevan hyvin... :(
olen ollut ihastunut hänen ystäväänsä alusta asti, tunne on molemminpuolinen, välillä laimeampi mutta välillä voimakkaampi. nyt n. kuukausi sitten tapasimme hänen luonaan, olen käynyt sielä vähintään kerran viikossa vain olemassa, emme ole menneet sänkyyn, vaikkei sekänn kaukana ole ollut. tässä on vain jotakin "enemmän"... vaikea selittää... hänen luonaan on niin hyvä olla ja vaikken edellisiin elämiin uskokkaan, tuntuu kuin olisin tuntenut hänet aina, helppo puhua...
rakastan kuitenkin miestäni ja erityisesti lasten vuoksi ero tuntuisi pahalta.. minäkin olen paha ihminen... voiko tämä tosiaan johtua hormonaalisesta ehkäisystä..? itselläni on ollut 4v hormonikierukka, hormoneja pitäisi olla siis vielä vuosi jäljellä, mutta esim. kuukautiseni ovat jälleen alkaneet eli hormoni ei enää riitä pitämään niitä poissa vaikken raskaaksi (pitäisi) tullakkaan... on kyllä tosi paska olo miehen puolesta.... hän todella rakastaa minua ja yrittää silminnähden tehdä minua onnelliseksi... tämä on niin vaikeaa.. sniif :(

Lue lisää

Kiitos kirjoituksistanne. Uskon todellakin että e-pillereiden lopettaminen on saanut minut sekaisin. Pillerit teki mut masentuneeksi ja haluttomaksi. Nyt tosiaan, kun lopetin niiden käytön, on tähänkin suhteeseen palannut pieni intohimon kipinä, mutta tosiaan samalla tunteet tätä toista kohtaankin voimistu. Oon silti mielummin tämä rakkauden ja intohimon kipeä hullu kuin masentunut murjottaja joka olin aiemmin. Ihastus ei ole vieläkään vastannut minulle mitään, hävettää entistä enemmän. Olo on kuin jollain ahdistelijalla. Olis voinut vastata edes, että HV. Mikään ei ahdista mua niin paljoo kun tommonen puhumattomuus:/ Noh, kaipa mä oon sit tän rangaistuksen ansainnu...vaikka en siis todellakaan ole pettänyt muutakuin mielessäni. Mä taisin saada viime yönä jonku lievän paniikkikohtauksen tän takia...ahdisti ihan suunnattomasti ja sydän hakkas miljoonaa. Voi kun aivot sais jotenki tyhjättyä moisista ajatuksista.

:'( kirjoitti:

Kiitos kirjoituksistanne. Uskon todellakin että e-pillereiden lopettaminen on saanut minut sekaisin. Pillerit teki mut masentuneeksi ja haluttomaksi. Nyt tosiaan, kun lopetin niiden käytön, on tähänkin suhteeseen palannut pieni intohimon kipinä, mutta tosiaan samalla tunteet tätä toista kohtaankin voimistu. Oon silti mielummin tämä rakkauden ja intohimon kipeä hullu kuin masentunut murjottaja joka olin aiemmin. Ihastus ei ole vieläkään vastannut minulle mitään, hävettää entistä enemmän. Olo on kuin jollain ahdistelijalla. Olis voinut vastata edes, että HV. Mikään ei ahdista mua niin paljoo kun tommonen puhumattomuus:/ Noh, kaipa mä oon sit tän rangaistuksen ansainnu...vaikka en siis todellakaan ole pettänyt muutakuin mielessäni. Mä taisin saada viime yönä jonku lievän paniikkikohtauksen tän takia...ahdisti ihan suunnattomasti ja sydän hakkas miljoonaa. Voi kun aivot sais jotenki tyhjättyä moisista ajatuksista.

Lue lisää

juu, oon kyllä samaa mieltä että mielummin intohimo kuin murjotus. älä välitä vaikkei hän ole vastannut viestiisi, hänkin on saattanut pelästyä sinun tunteitasi ja omiaan myös, mahdollisia seuraamuksia jne. olen myös huomannut tämän minun ihastukseni suhteen että hän kirjaimellisesti pelkää koska hän on myös mieheni hyvä ystävä. minäkin laitoin hänelle viestin että "tykkään susta tosi paljon..." ei vastausta... aargh.. uskon että tunnen häntä kohtaan vahvemmin kuin hän minua kohtaan... hävettää... hän on myös sellainen "naistenmies" eli seurasta ei ole puutetta ja välillä tunnen itseni todella tyhmäksi tuntiessani mustasukkaisuutta ja toisaalta välillä iskee epäusko että olenko vain yksi niistä hupakoista jotka ovat häneen langenneet...
jos juttumme paljastuisi hän luultavasti joutuisi lähtemään pois, asumme hyvin pienellä paikkakunnalla jossa kaikki tuntevat toisensa ja ovat "ystäviä"... ei sen puoleen, niin minäkin joutuisin lähtemään, tosin se ei niin kirpaise kun en ole täältä kotoisin.
tiedän myös tuon ahdistuneisuuden tunteen, itselläni on maha kipeä, heräilen öisin, näen painajaisia, en kykene syömään ja nämä miehet ovat koko ajan mielessäni..
"ihanaa" kun en ole yksin näiden tunteideni kanssa, vaan voi täälä vähän purkaa tuntemuksia kun näistä asioista ei oikein voi puhua kenellekkään muulle... :(
olen menossa tänään taas käymään hänen luonaan, toisaalta ihan kamalaa mutta toisaalta taas ah, niiin ihanaa... Voisitko mahdollisesti laittaa hänelle pidempää viestiä esim spostilla jossa kertoisit tunteistasi oikein pitkän kaavan kautta...kysyä onko hänellä tunteita sinua kohtaan... vai onko tämä sittenkin tilanteen lietsomista täyteen roihuun...? Näettekö usein? onko hän myös miehesi kaveri..?

kieroko kirjoitti:

juu, oon kyllä samaa mieltä että mielummin intohimo kuin murjotus. älä välitä vaikkei hän ole vastannut viestiisi, hänkin on saattanut pelästyä sinun tunteitasi ja omiaan myös, mahdollisia seuraamuksia jne. olen myös huomannut tämän minun ihastukseni suhteen että hän kirjaimellisesti pelkää koska hän on myös mieheni hyvä ystävä. minäkin laitoin hänelle viestin että "tykkään susta tosi paljon..." ei vastausta... aargh.. uskon että tunnen häntä kohtaan vahvemmin kuin hän minua kohtaan... hävettää... hän on myös sellainen "naistenmies" eli seurasta ei ole puutetta ja välillä tunnen itseni todella tyhmäksi tuntiessani mustasukkaisuutta ja toisaalta välillä iskee epäusko että olenko vain yksi niistä hupakoista jotka ovat häneen langenneet...
jos juttumme paljastuisi hän luultavasti joutuisi lähtemään pois, asumme hyvin pienellä paikkakunnalla jossa kaikki tuntevat toisensa ja ovat "ystäviä"... ei sen puoleen, niin minäkin joutuisin lähtemään, tosin se ei niin kirpaise kun en ole täältä kotoisin.
tiedän myös tuon ahdistuneisuuden tunteen, itselläni on maha kipeä, heräilen öisin, näen painajaisia, en kykene syömään ja nämä miehet ovat koko ajan mielessäni..
"ihanaa" kun en ole yksin näiden tunteideni kanssa, vaan voi täälä vähän purkaa tuntemuksia kun näistä asioista ei oikein voi puhua kenellekkään muulle... :(
olen menossa tänään taas käymään hänen luonaan, toisaalta ihan kamalaa mutta toisaalta taas ah, niiin ihanaa... Voisitko mahdollisesti laittaa hänelle pidempää viestiä esim spostilla jossa kertoisit tunteistasi oikein pitkän kaavan kautta...kysyä onko hänellä tunteita sinua kohtaan... vai onko tämä sittenkin tilanteen lietsomista täyteen roihuun...? Näettekö usein? onko hän myös miehesi kaveri..?

Lue lisää

Viimein sain hieman kommunikoitua hänen kanssaan. Kerroin haluavani selittää viestini. Hän vastasi että asia on jo unohdettu, kaikki joskus sekoilee kännissä. Eli ei tainnut ottanut viestiäni tosissaan. Se tavallaan helpotti, mutta tavallaan harmitti. Viimeinkin kun olin saanut sanottua jotain niin mua ei oteta edes tosissaan.
Hän ei oikeastaan ole mieheni kaveri, enää, koska oli joskus sanonut tälle tykkäävänsä minusta ja varastavansa minut vielä jonain päivänä. Tuohon aikaan hän julisti aika avoimesti ihastumistaan. Olin imarreltu, mutta en muuta. Pikkuhiljaa sitten aloinkin tuntemaan jotain, mutta luulenpa että hänen tunteet ovat jo kuolleet. Emme edes näe kovin usein, silloin tällöin jos satumme samoihin bileisiin.

Oon kateellinen sulle kieroko, kun voit mennä käymään hänen luonaan ja tuntea miten hänkin välittää sinusta... Edes yhden suudelman kun saisi... Tuntuu niin kauheelta kun ei ole vuosikausiin suudellut ketään muuta kuin avopuolisoa. Eilen illalla ahdisti taas niin kovasti (kun sitä vastausta ei ollut vielä kuulunut) että ratkesin ryypiskelemään. Se helpotti hieman, vaikka tommoinen ryypiskely pilaa sitten muuta elämää. Mutta tuntui että jos en nyt tee jotain niin saan sydänkohtauksen tai jotain.

Olenko vastedes hiljaa ja niinkuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan ja ryypiskelen aina kun tulee ikävä tai ahdistaa. Mä en haluais miettii loppuelämääni että mitä jos..... mutta en halua myöskään pilata loppuelämääni jollain tunnustuksella jota voin katua myöhemmin. Aaaaargh. Olispas meillä avoin suhde.

:'( kirjoitti:

Viimein sain hieman kommunikoitua hänen kanssaan. Kerroin haluavani selittää viestini. Hän vastasi että asia on jo unohdettu, kaikki joskus sekoilee kännissä. Eli ei tainnut ottanut viestiäni tosissaan. Se tavallaan helpotti, mutta tavallaan harmitti. Viimeinkin kun olin saanut sanottua jotain niin mua ei oteta edes tosissaan.
Hän ei oikeastaan ole mieheni kaveri, enää, koska oli joskus sanonut tälle tykkäävänsä minusta ja varastavansa minut vielä jonain päivänä. Tuohon aikaan hän julisti aika avoimesti ihastumistaan. Olin imarreltu, mutta en muuta. Pikkuhiljaa sitten aloinkin tuntemaan jotain, mutta luulenpa että hänen tunteet ovat jo kuolleet. Emme edes näe kovin usein, silloin tällöin jos satumme samoihin bileisiin.

Oon kateellinen sulle kieroko, kun voit mennä käymään hänen luonaan ja tuntea miten hänkin välittää sinusta... Edes yhden suudelman kun saisi... Tuntuu niin kauheelta kun ei ole vuosikausiin suudellut ketään muuta kuin avopuolisoa. Eilen illalla ahdisti taas niin kovasti (kun sitä vastausta ei ollut vielä kuulunut) että ratkesin ryypiskelemään. Se helpotti hieman, vaikka tommoinen ryypiskely pilaa sitten muuta elämää. Mutta tuntui että jos en nyt tee jotain niin saan sydänkohtauksen tai jotain.

Olenko vastedes hiljaa ja niinkuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan ja ryypiskelen aina kun tulee ikävä tai ahdistaa. Mä en haluais miettii loppuelämääni että mitä jos..... mutta en halua myöskään pilata loppuelämääni jollain tunnustuksella jota voin katua myöhemmin. Aaaaargh. Olispas meillä avoin suhde.

Lue lisää

voi teitä... herranen aika jos suhde menee siihen että pitää kummastakin ja ahdistaa öisin ja mahaan koskee niin en voi muuta kuin rohkaista aloittamaan uusi elämä. miesten osalta siis...oma kullan tulisi mielestäni olla niin tärkeä ja paras kaikista, ettei toisia miehiä ajattelisi noin paljoa. toki on ymmärrettävää jos on kauan aikaan ollut yhdessä, että nämä tunteet ei ole niin yksinkertaisia...Rakastaa omaa miestään ja on aivan ihastunut vielä johonkin toiseen, eikä uskalla tehdä kumminkaan päin (varsinkaan juuri lasten takia). Kuitenkin jos pelkällä järjellä miettii, niin onhan se kaikille erittäin epäreilu tilanne :/ varsinkin omalle miehelle..vaikkei hänkään mikään enkeli olisi. itse puhun kun ymmärtäisin täysin omaa järjen käyttöäni ja käyttäytymistä..näin ei suinkaan ole. On vain mielekkäämpää neuvoa muita ihmisiä kun ottaa itseään niskasta kiinni..itselläni ei siis noin vakavia ongelmia ole, enkä ole tällä hetkellä ihastunut kuin omaan mieheeni..riitaisaa vain on ollut ja se ahdistaa kovasti. Pyydän arvon naiset, tehkää jotain, koska itsensä vihaaminen on ihan kamalaa..ja sitä kautta satuttaa muitakin.

"kiva" tietää että on muitakin jotka tunteidensa kanssa taistelee. Meillä ei kaikilla välttämättä oo ihan sama tilanne, jotkut pettää mielessään ja jotkut oikeasti. Mutta en mä ainakaan usko että tunteilleen mahtaa mitään. Sille mahtaa, että tekeekö niiden tunteiden tähden jotain...eli mä en tiedä mitä mä oikeesti tekisin jos tulis tilaisuus pettää tän ihastuksen kaa. Ainakin haluisin uskoa, että en pettäisi. Mutta ihastuminen saattaa viedä järjen :/
Siis mullakin on taas niin kova ahdistus etten unta saa ja tekis taas mieli korkata pullo. Se alkoholi tuntuu turruttavan tunteet niin mukavasti.
spöö, toi oli jotenki niin kiehtova kirjoitus.... :)

:'( kirjoitti:

"kiva" tietää että on muitakin jotka tunteidensa kanssa taistelee. Meillä ei kaikilla välttämättä oo ihan sama tilanne, jotkut pettää mielessään ja jotkut oikeasti. Mutta en mä ainakaan usko että tunteilleen mahtaa mitään. Sille mahtaa, että tekeekö niiden tunteiden tähden jotain...eli mä en tiedä mitä mä oikeesti tekisin jos tulis tilaisuus pettää tän ihastuksen kaa. Ainakin haluisin uskoa, että en pettäisi. Mutta ihastuminen saattaa viedä järjen :/
Siis mullakin on taas niin kova ahdistus etten unta saa ja tekis taas mieli korkata pullo. Se alkoholi tuntuu turruttavan tunteet niin mukavasti.
spöö, toi oli jotenki niin kiehtova kirjoitus.... :)

Lue lisää

ajattelinpa taas käydä ruikuttamassa tuntojani. eli siis silloin viimeksi kun tänne kirjoittelin olin menossa hänen luokseen. Palatessanisieltä poikkesin tapaamassa äitiäni ja hän kysyi suunnilleen heti ovelta että onko mulla joku toinen...kyllä helpotti ku sai kertoa sille... Mähän oon ollu yhden yön tämän ihastukseni kanssa, mitään ei tapahtunu ja nukuin yöni todella hyvin..pitkiin aikoihin. Myöhemmin mulle selvisi että mieheni tietää etten ollut yötä sielä missä sanoin olevani. mutta hän ei ole puhunut minulle tästä mitään. Olen huomannut että tiedostamattani työnnän miestäni "poispäin" ja tuntuu pahalta hänen vuokseen.
Oikeastaan toivoisin että tää tunne vaan loppuis ja menis pois, mutta tulevaisuuskin huolestuttaa koska meillä ja minun ihastuksellani on samat "ympyrät", kohtaamiset eivät tule luultavasti koskaan loppumaan...aargh...
Mut se pullo kannattaa kyllä jättää suosiosta kiinni. tunteet vaan voimistuu, niin hyvät ku huonotkin.. ja saatat puhua ajattelemattomasti miehellesikin. itselläni tämä oli todella lähellä viikonloppuna viihteellä ollessamme. meinasin kertoa hänelle kaikki..huhhuh...
Mun elämä ei voi jatkua näin, tämä todella on niin epäreilua miesäni kohtaan, ja myös minua sekä ihastustani kohtaan. Miten kahta ihmistä voikaan rakastaa näin paljon..,.? toisaalta taas miehen vaihto olisi todella epäreilua lapsia kohtaan. Voi miksi mä oon tällänen!!???

kieroko kirjoitti:

ajattelinpa taas käydä ruikuttamassa tuntojani. eli siis silloin viimeksi kun tänne kirjoittelin olin menossa hänen luokseen. Palatessanisieltä poikkesin tapaamassa äitiäni ja hän kysyi suunnilleen heti ovelta että onko mulla joku toinen...kyllä helpotti ku sai kertoa sille... Mähän oon ollu yhden yön tämän ihastukseni kanssa, mitään ei tapahtunu ja nukuin yöni todella hyvin..pitkiin aikoihin. Myöhemmin mulle selvisi että mieheni tietää etten ollut yötä sielä missä sanoin olevani. mutta hän ei ole puhunut minulle tästä mitään. Olen huomannut että tiedostamattani työnnän miestäni "poispäin" ja tuntuu pahalta hänen vuokseen.
Oikeastaan toivoisin että tää tunne vaan loppuis ja menis pois, mutta tulevaisuuskin huolestuttaa koska meillä ja minun ihastuksellani on samat "ympyrät", kohtaamiset eivät tule luultavasti koskaan loppumaan...aargh...
Mut se pullo kannattaa kyllä jättää suosiosta kiinni. tunteet vaan voimistuu, niin hyvät ku huonotkin.. ja saatat puhua ajattelemattomasti miehellesikin. itselläni tämä oli todella lähellä viikonloppuna viihteellä ollessamme. meinasin kertoa hänelle kaikki..huhhuh...
Mun elämä ei voi jatkua näin, tämä todella on niin epäreilua miesäni kohtaan, ja myös minua sekä ihastustani kohtaan. Miten kahta ihmistä voikaan rakastaa näin paljon..,.? toisaalta taas miehen vaihto olisi todella epäreilua lapsia kohtaan. Voi miksi mä oon tällänen!!???

Lue lisää

pitipäs vielä lisätä että kun tämä ihastukseni kerran on sinkkumies, niin enhänminä voi häneltä mitään vaatia. hän myös käyttäytyy sen mukaisesti. tiedän hänellä olleen naisia meidän "yhdessäoloaikanamme" Tämä herättää vain kysymyksen että olenko hänelle todella niin tärkeä kuin hän sanoo minun olevan..

niin, noissa filmeissä pariskunnalla ei kyllä yleensä ole lapsia, mies on paha ja nainen alistettu. elokuvat loppuu siihen että nainen karkaa ihastuksensa kanssa ja päätyvät alttarille...
Niin ja "ihan normaalia naisille" ? eikö miehet sitten ihastu muihin naisiin..?

En mä ainakaan oo huorannut. En oo edes pussannut ketään toista näiden vuosien aikana. mulla on vaan koko ajan niin ihastunut- ja paha olo, etten tiä mitä tekisin. Tiiän että korkki pitäs laittaa kiinni, mutta jollain tapaa se kuitenki mua helpottaa. Ei ainakaan tunnu niin pahalta. Se on kyllä totta, että saatan kännipäissäni sanoa jotain typerää. Ja musta tuntuu aika kurjalta tommoset huora-mielipiteet, kun ite en oo koskaan pettäny, mutta mua on kyllä petetty useammankin naisen kaa. Tiedän miten pahalta se tuntuu. (huom. ei tämä nykyinen tietääkseni oo pettäny, mutta entiset kyllä)

ap kirjoitti:

En mä ainakaan oo huorannut. En oo edes pussannut ketään toista näiden vuosien aikana. mulla on vaan koko ajan niin ihastunut- ja paha olo, etten tiä mitä tekisin. Tiiän että korkki pitäs laittaa kiinni, mutta jollain tapaa se kuitenki mua helpottaa. Ei ainakaan tunnu niin pahalta. Se on kyllä totta, että saatan kännipäissäni sanoa jotain typerää. Ja musta tuntuu aika kurjalta tommoset huora-mielipiteet, kun ite en oo koskaan pettäny, mutta mua on kyllä petetty useammankin naisen kaa. Tiedän miten pahalta se tuntuu. (huom. ei tämä nykyinen tietääkseni oo pettäny, mutta entiset kyllä)

Lue lisää

Oivoi...kyllä on taas ollu tuskasta pari päivää. On tullu jo mieleen että pitäskö mun jättää mun mies siitä hyvästä ku ees ajattelen tällee. Tun hulluksi ku se ihastus on koko ajan mun mielessä. Miksen mä ajattele koskaan mun omasta miehestä tälläsii ku se on poissa.....rakastanko mä sitä oikeesti? Vai onko se vaan mulle kaikkein tärkein ihminen tässä maailmassa, mutta se oikeanlainen rakkaus onkin kadonnut jonnekkin? En mä vois elää ilman sitä! Mun täytyy vaan yrittää unohtaa muut miehet! Tälläsii sekopäisiä ajatuksia tänään...

ap kirjoitti:

Oivoi...kyllä on taas ollu tuskasta pari päivää. On tullu jo mieleen että pitäskö mun jättää mun mies siitä hyvästä ku ees ajattelen tällee. Tun hulluksi ku se ihastus on koko ajan mun mielessä. Miksen mä ajattele koskaan mun omasta miehestä tälläsii ku se on poissa.....rakastanko mä sitä oikeesti? Vai onko se vaan mulle kaikkein tärkein ihminen tässä maailmassa, mutta se oikeanlainen rakkaus onkin kadonnut jonnekkin? En mä vois elää ilman sitä! Mun täytyy vaan yrittää unohtaa muut miehet! Tälläsii sekopäisiä ajatuksia tänään...

Lue lisää

mä en tajuu miks mun pitää olla tämmönen! menin sitte vähän touhailemaan tän kyseisen ihastuksen kanssa. mä oon ihan hajalla ja entistä enemmän ihastunu. mutta en kuitenkaan tiedä haluisinko pois nykyisestä suhteesta. voiko tällasta ollakkaan! voiko kukaan olla näin pihalla siitä mitä itse haluaa?? juttu vois olla eri jos tää ihastus osottas ees jonkinlaista kiinnostumista, mutta ei. on aika hyväksikäytetty olo ja silti en voi olla ajattelematta sitä.

ap kirjoitti:

mä en tajuu miks mun pitää olla tämmönen! menin sitte vähän touhailemaan tän kyseisen ihastuksen kanssa. mä oon ihan hajalla ja entistä enemmän ihastunu. mutta en kuitenkaan tiedä haluisinko pois nykyisestä suhteesta. voiko tällasta ollakkaan! voiko kukaan olla näin pihalla siitä mitä itse haluaa?? juttu vois olla eri jos tää ihastus osottas ees jonkinlaista kiinnostumista, mutta ei. on aika hyväksikäytetty olo ja silti en voi olla ajattelematta sitä.

Lue lisää

Jätä alkoholi ja ryhdistäydy hyvä nainen.

no siltä mustakin välillä tuntuu:/

ap kirjoitti:

no siltä mustakin välillä tuntuu:/

No niin nyt sitten jätin mieheni. Eihän tämä hyvältä tunnu, muttei ollut oikein jatkaa kun mä en pääse tästä ihastuksesta eroon. Mä oon melko varma, etten tuu ikinä häntä saamaan, mutta nyt voin ainakin hyvällä omallatunnolla yrittää:)

ap kirjoitti:

No niin nyt sitten jätin mieheni. Eihän tämä hyvältä tunnu, muttei ollut oikein jatkaa kun mä en pääse tästä ihastuksesta eroon. Mä oon melko varma, etten tuu ikinä häntä saamaan, mutta nyt voin ainakin hyvällä omallatunnolla yrittää:)

Lue lisää

Kaivoin esiin tämän vanhan aloitukseni, jotta näkisin mitä päässäni on liikkunut yli vuosi sitten. Eli jätin sen mieheni, rupesin käyttämään viinaa entistä enemmän ja masennuin. Ihastukseni kanssa paneskelin joka viikonloppu ja joskus viikollakin, vaikka hän jatkuvasti haukkui minua hulluksi ja ties miksi muuksi. Olin ihan oikeasti niin sekaisin, että olin lähellä kirjoittautua mielisairaalaan (tosin eihän se niin helposti käy, että sinne vaan mennään). Eräänä päivänä mulla tuli mitta täyteen, kun olin ihastuksellani ja hän alkasi vittuilemaan mulle jostakin. Nousin sohvalta ylös ja vedin takin päälleni. Ihastus tokaisi: "mitä eikö me nyt pannakkaan?" Sillon mun päässä naksahti jotain ja lähdin sieltä kämpästä, enkä enää palannut.

Jatkoin sekoiluani alkoholin parissa, koska oloni oli kurjempi kuin koskaan. Ihastukseni rupesi haukkumaan minua kerran satuttuamme samaan baariin ja eräs hyvännäköinen mies puolusti minua ja tutustuin häneen paremmin. eikä aikaakaan, kun tajusin miten samankaltainen ihminen tämä uusi mies oli kuin minäkin ja ensimmäistä kertaa elämässäni ajattelin: "Tässä on mulle SE OIKEA". Muutimme melko pian yhteen hänen pyynnöstään ja olemme olleet tosi onnellisia...ennenkuin hän rupesi passiiviseksi. Eli ei enää halua minua kuin tosi harvoin. Haluaisin selvittää tämän ongelman, sillä uskon edelleen että hän on mulle se oikea. Muuten meillä pyyhkii tosi hyvin, intohimon liekki vain on hänen puoleltaan hiipunut.

Miksi ihmeessä olen ruvennut taas ajattelemaan sitä minua haukkunutta ihmistä ja saan paniikkikohtauksia kun teen niin:( Mä en edes näe enää, että miksi aikoinaan ihastuin häneen. Se mies on täys mulkku. Miksi mua ahdistaa, kun näen sen jossain. En enää tiedä mikä tämä tunne on. Se jätkä oli mulle pakkomielle, en haluasi että on enää. Mitä mä teen?

Öh, mitähän sä mahdat sönkätä? Testeissä kävin sen jälkeen kun lopetin sekoilun ton ex-ihastukseni kanssa, enkä ole sen jälkeen ollut kuin yhden ihmisen kanssa. Että sillai...