Avioeroja, armoa ja uusia häitä

Olen ollut myös häissä, jossa vaimonsa ja lapsensa pettänyt mies vihittiin uuden naisensa kanssa.
Olisin voinut heittää jollakin virsikirjalla pappia päin naamaa, joka lässytti sielä jostakin rakkaudesta, joka kestää ja kantaa ja lässyn lässyn.

LÄSSYN

Kysyt, miksi kohdistin syyllistämisen kirkkoon, enkä isääni tai tämän uuteen vaimoon?

Mielestäni kirjoitin, että isä, pappi ja koko kirkkokansa murskasivat yhdessä ...

Isä ja äitipuoli saivat kaksi yhteistä lasta. He ovat olleet kiinteä 4-henkinen perhe (vaikkakin ovat nyt eroamassa, kun isä on löytänyt toisen uuden). Minä olen kokenut itseni isän uudessa perheessä aina jotenkin ulkopuoliseksi, mutta minulla on onnekseni ollut perhe äidin kanssa, sillä äiti ei ole koskaan mennyt uusiin naimisiin.

Onko mikään instanssi koskaan selvittänyt eroperheiden lasten kokemaa ulkopuolisuutta ja irrallisuutta sekä irrallisuuden tunteen vaikutusta nuorten ajatteluun?

Jos isä menee taas naimisiin, en tiedä haluanko enää edes tutustua tähän uuteen vaimoon, tuskin. Pidän isääni lapsellisena ja itsekkäänä sekä uusvaimoja ajattelemattomina tolloina. Monia sukulaisia ja pappeja pidän epärehellisinä. He puhuvat yhtä, mutta ajattelevat toista, lirkuttelevat ja myötäilevät, ja luulevat olevansa sivistyneitä, kun toimivat sovinnaisesti.

Jotenkin tuntuu, etten kuulu ollenkaan tähän teennäisten ihmisten kevytmaailmaan.

Näkymätön prinsessa kirjoitti:

Kysyt, miksi kohdistin syyllistämisen kirkkoon, enkä isääni tai tämän uuteen vaimoon?

Mielestäni kirjoitin, että isä, pappi ja koko kirkkokansa murskasivat yhdessä ...

Isä ja äitipuoli saivat kaksi yhteistä lasta. He ovat olleet kiinteä 4-henkinen perhe (vaikkakin ovat nyt eroamassa, kun isä on löytänyt toisen uuden). Minä olen kokenut itseni isän uudessa perheessä aina jotenkin ulkopuoliseksi, mutta minulla on onnekseni ollut perhe äidin kanssa, sillä äiti ei ole koskaan mennyt uusiin naimisiin.

Onko mikään instanssi koskaan selvittänyt eroperheiden lasten kokemaa ulkopuolisuutta ja irrallisuutta sekä irrallisuuden tunteen vaikutusta nuorten ajatteluun?

Jos isä menee taas naimisiin, en tiedä haluanko enää edes tutustua tähän uuteen vaimoon, tuskin. Pidän isääni lapsellisena ja itsekkäänä sekä uusvaimoja ajattelemattomina tolloina. Monia sukulaisia ja pappeja pidän epärehellisinä. He puhuvat yhtä, mutta ajattelevat toista, lirkuttelevat ja myötäilevät, ja luulevat olevansa sivistyneitä, kun toimivat sovinnaisesti.

Jotenkin tuntuu, etten kuulu ollenkaan tähän teennäisten ihmisten kevytmaailmaan.

Lue lisää

Hyvin sinä saat ainakin tunteesi kerrottua. Olet oppinut ihmisistä enemmän kuin suurin osa kansasta oppii koko elinikänsä aikana.

Tässä keskutelussa moni on ottanut asiakseen leimata toisia sen mukaan, mikä näkyy ulospäin. Onhan se helppoa. Mutta kukaan ei tunne toisten elämää tai avioliittoa ulkopuolelta. Jos mies eroaa, onko syy ainoastaan miehen, ja jos hän löytää uuden puolison, onko syy ainoastaan sen toisen?

Ensimmäinen liitto on saattanut olla täynnä erilaista henkistä väkivaltaa, uhkailua ja oikuttelua vaimon puolelta. Esimerkiksi seksillä kiristäminen on usein naiselle helppoa ja voi olla miehelle vähintäänkin katkeroittavaa. "En anna, ellet..." Loputtomiin. Mies ei tietenkään kerro tätä ulkopuolisille besserwissereille, sillä se on äärimmäisen nöyryyttävää. Sopii siinä sitten naapurista käsin nyökytellä päätänsä ja sääliä jätettyä, kun vuodet tai vuosikymmenet kilttinä vaimon vaatimuksiin taipunut mies saa lopulta tarpeekseen - ja vielä syyttelyt niskoilleen. Tällainen(kin) vaimo on usein kodin ulkopuolella herttainen ja mukava ihminen.

Totta kai on toisenkinlaisia tapauksia, ja kolmannen, ja vaikka miten monennen. Mutta yhdestä pillistä katsoen ei pidä luulla tietävänsä koko totuutta. Toisten elämästä kannattaa yleensä puhua aika pienellä äänellä.

Pohdin vain kirjoitti:

Tässä keskutelussa moni on ottanut asiakseen leimata toisia sen mukaan, mikä näkyy ulospäin. Onhan se helppoa. Mutta kukaan ei tunne toisten elämää tai avioliittoa ulkopuolelta. Jos mies eroaa, onko syy ainoastaan miehen, ja jos hän löytää uuden puolison, onko syy ainoastaan sen toisen?

Ensimmäinen liitto on saattanut olla täynnä erilaista henkistä väkivaltaa, uhkailua ja oikuttelua vaimon puolelta. Esimerkiksi seksillä kiristäminen on usein naiselle helppoa ja voi olla miehelle vähintäänkin katkeroittavaa. "En anna, ellet..." Loputtomiin. Mies ei tietenkään kerro tätä ulkopuolisille besserwissereille, sillä se on äärimmäisen nöyryyttävää. Sopii siinä sitten naapurista käsin nyökytellä päätänsä ja sääliä jätettyä, kun vuodet tai vuosikymmenet kilttinä vaimon vaatimuksiin taipunut mies saa lopulta tarpeekseen - ja vielä syyttelyt niskoilleen. Tällainen(kin) vaimo on usein kodin ulkopuolella herttainen ja mukava ihminen.

Totta kai on toisenkinlaisia tapauksia, ja kolmannen, ja vaikka miten monennen. Mutta yhdestä pillistä katsoen ei pidä luulla tietävänsä koko totuutta. Toisten elämästä kannattaa yleensä puhua aika pienellä äänellä.

Lue lisää

ja johtuisin itsekkyydestä, nautinnonhaluisuudesta, kypsymättömyydestä, vastuuttomuudesta, jne....

Kun Jeesus kysyi, mitä Mooses on avioerosta (vaimon hylkäämisestä) säätänyt, hän osoitti hyväksyvänsä Mooseksen lain. Ihmissydämen kovuuden tähden on parempi erota kuin pysytellä väkisin naimisissa, näin Jeesus totesi, eikä kirkko voi olla ihmisiä kohtaan kovempi kuin Jeesus.

Miksi sitten on parempi erota kuin olla kova? Omasta mielestäni siksi, että mies, joka on kahlittu naiseen, johonka hän suhtautuu kaikella vastenmielisyydellä, myös kohtelee vastenmielistä vaimoaan tylysti. Miehen tylyys voi olla halveksuntaa, väkivaltaa, välinpitämättömyyttä, nälässä pitämistä, nöyryyttämistä, ihan mitä vain ihminen tekee sellaiselle ihmiselle, jota ei rakasta, ei arvosta, eikä kunnioita. Tällainen kohtulu tekee puolisosta ihmisraunion. Tyly ja kova kohtelu on satamäärin pahempaa kuin hylätyksi tuleminen. Naisen suojelemiseksi on parempi antaa miehen erota kuin pitää hänet hinnalla millä hyvänsä kahlittuna naiseen. Tämä on päivän selvä asia. Jumala tuntee miehen ja tietää siksi, millaisen hinnan syytön osapuoli joutuisi maksamaan liian tiukasta laista. Hylkääminen on synti, mutta kovuus on vielä pahempi synti kuin hylkääminen.

Yhtälailla on parempi, että äiti, joka ei piittaa lapsestaan vähääkään, hylkää lapsensa lastenkotiin tai sijaisperheeseen. Kun lapsen hylkääminen sallitaan, lasta suojellaan tylyltä ja välinpitämättömältä kohtelulta. Adoptio ja vapaaehtoinen huostaanotto ovat nimenomaa lapsen suojelemista vielä pahemmalta kohtelulta. Silti äiti ja isä, jotka hylkäävät lapsensa tekevät väärin lastaan kohtaan. Hylkääminen on synti, mutta kaltoinkohtelu on vieläkin suurempi synti.

Elämä on elämää ja ihminen on ihminen, eikä Jumala ole niin tollo, etteikö ihmistä ja elämää tuntisi. Siksi laki on laki, mutta lain yläpuolella on armo ja oikeus. Armo ja oikeus yhdessä täyttävät lain. Lain perusteella ei voida lyödä lukkoon sitä, mikä on oikein.

Kiitos. Jotenkin tuntuu, että kirkosta puuttuu rehellisyys, kun vaikeista asioista vaietaan ja ongelmat kuitataan pelkällä pinnallisella juhlahumulla. Kirkko seisoo lopulta aina voittajien puolella ja hylkää ne, joita on satutettu.

Näkymätön prinsessa kirjoitti:

Kiitos. Jotenkin tuntuu, että kirkosta puuttuu rehellisyys, kun vaikeista asioista vaietaan ja ongelmat kuitataan pelkällä pinnallisella juhlahumulla. Kirkko seisoo lopulta aina voittajien puolella ja hylkää ne, joita on satutettu.

Lue lisää

sinua oikein hyvin.
Kirkko mielellään puhuu rakkaudesta, mutta ei kanna vastuutaan, kun pitäisi kerätä kiviä sen toisen puolen sanomatta jättämisestä.
Kirkko ikäänkuin tukee niitä, jotka itsekkin itseään osaavat puolustaa ja huutavat kovimpaa. Niitä kirkko kilvan rientää puolustamaan. Varsinkin jos media on paikalla. Hiljaisimmat ja ne kirkon usein väärän opetuksen takia syrjäytetyt kirkko taas unohtaa helpoimmin.

"Uudelleenavioituminen on paljon vaikeampi ja monisyisempi asia kuin esimerkiksi homoparisuhteiden siunaaminen. Kirkkona näyttäisin vihreää valoa sukupuolineutraalille avioliitolle, mutta suhtautuisin varauksellisesti uushäihin."

Tästä olen kanssasi samaa mieltä. Kirkon kevyt suhtautuminen rikkoontuneisiin ihmissuhteisiin ja lasten kotien hajoamiseen on todella traagista. Siinä on jotakin oireellista, että uushäät ovat kirkolle pelkkiä rutiinitoimituksia samaan aikaan, kun ne monille juhlavieraille ovat hämmentäviä tilaisuuksia.

Homoja kirkko kyllä paheksuu, muttei kykene näkemään perheiden hajoamisen aiheuttamaa hätää yhteiskunnassamme. Uutta rakkautta ja Jumalan siunausta kehiin vain. Siinä kirkon vastaus kotien pirstaloitumiseen.

Tämä pitäisi sanoa ääneen kaikissa uushäissä (ei vain siellä, missä lapsia on läsnä):

"Uuden aloittamisen kannalta on tärkeää, että menneitten suhteen on oikeasti päästy anteeksiannon rauhaan kaikkien osapuolten kanssa. Eikä tämä ole tärkeää vain oman itsen kannalta, vaan ihan jokaisen kannalta niin vanhassa kuin uudessakin perheessä. Meillä on joka tapauksessa vastuu paitsi itsestämme myös kanssaihmisistä, niistäkin, jotka taakse jätämme, eksistä, nyksistä, nyksien eksistä sekä minun, sinun ja meidän lapsista. He kaikki ovat Jumalalle yhtä rakkaita."

Näkymätön prinsessa kirjoitti:

Kiitos. Jotenkin tuntuu, että kirkosta puuttuu rehellisyys, kun vaikeista asioista vaietaan ja ongelmat kuitataan pelkällä pinnallisella juhlahumulla. Kirkko seisoo lopulta aina voittajien puolella ja hylkää ne, joita on satutettu.

Lue lisää

Itse pappina näkisin, että kirkko on monellakin tavalla hylättyjen ja satutettujen tukena. Kirkon perheneuvonnan terapeutit auttavat maksutta ihmisiä parisuhteeseen, perheeseen ja myös eroon liittyvissä tilanteissa. Seurakunnissa järjestetään myös eroryhmiä ja "ennaltaehkäiseviä" parisuhdekursseja. Myös eronneiden vanhempien lapsille järjestetään joillain paikkakunnilla tukiryhmiä

Perheneuvonnan yhteystiedot löytyvät täältä:
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/40D5B401E55B1785C225748000449ACD?OpenDocument&lang=FI

Myös papit keskustelevat paljon ihmisten kanssa ihmissuhdehuolista ja yrittävät auttaa ja tukea. Häihin liittyvä juhlahumu ja pinnallisuus ei myöskään ole kirkon kannalta se keskeinen puoli vihkimisessä. Vhkimisessä ollaan pyytämässä Jumalan siunausta parisuhteeseen. Pappi käy myös jokaisen avioliittoon vihittävän pariskunnan kanssa keskustelun ennen vihkimistä.

Raamatussa ja kristinuskossa pidetään ihanteena sitä, että avioliitto olisi elinikäinen. Avioliitossa Jumala yhdistää ihmiset toisiinsa ja suhteelle pyydetään Hänen siunaustaan. Varmasti myös jokainen avioituva toivoo suhteen kestävän. Ero tärkeimmästä ihmissuhteesta on aina hajottavaa. Joskus ero vaan voi olla väistämätön puolisoiden ja mahdollisesti myös lasten selviytymisen kannalta.

Henna Hauta-aho
pappi

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Itse pappina näkisin, että kirkko on monellakin tavalla hylättyjen ja satutettujen tukena. Kirkon perheneuvonnan terapeutit auttavat maksutta ihmisiä parisuhteeseen, perheeseen ja myös eroon liittyvissä tilanteissa. Seurakunnissa järjestetään myös eroryhmiä ja "ennaltaehkäiseviä" parisuhdekursseja. Myös eronneiden vanhempien lapsille järjestetään joillain paikkakunnilla tukiryhmiä

Perheneuvonnan yhteystiedot löytyvät täältä:
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/40D5B401E55B1785C225748000449ACD?OpenDocument&lang=FI

Myös papit keskustelevat paljon ihmisten kanssa ihmissuhdehuolista ja yrittävät auttaa ja tukea. Häihin liittyvä juhlahumu ja pinnallisuus ei myöskään ole kirkon kannalta se keskeinen puoli vihkimisessä. Vhkimisessä ollaan pyytämässä Jumalan siunausta parisuhteeseen. Pappi käy myös jokaisen avioliittoon vihittävän pariskunnan kanssa keskustelun ennen vihkimistä.

Raamatussa ja kristinuskossa pidetään ihanteena sitä, että avioliitto olisi elinikäinen. Avioliitossa Jumala yhdistää ihmiset toisiinsa ja suhteelle pyydetään Hänen siunaustaan. Varmasti myös jokainen avioituva toivoo suhteen kestävän. Ero tärkeimmästä ihmissuhteesta on aina hajottavaa. Joskus ero vaan voi olla väistämätön puolisoiden ja mahdollisesti myös lasten selviytymisen kannalta.

Henna Hauta-aho
pappi

Lue lisää

"Varmasti myös jokainen avioituva toivoo suhteen kestävän."

Toivovatko ihmiset, että rakkaus kestää ja toivovatko he, että helpohko elämä kestää. Moni varmasti toivoo lottovoittoakin ....

mutta ihan toinen juttu on sitten se, sitoutuvatko ihmiset elämään yhdessä, tuli vastaan ihan mitä tahansa ...

Ne liitot kestävät, joihin molemmat ehdoitta sitoutuvat. Rakastamisesta ja seksistä puhutaan aivan liikaa, vastuusta ja sitoumusten pitämisestä aivan liian vähän.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Itse pappina näkisin, että kirkko on monellakin tavalla hylättyjen ja satutettujen tukena. Kirkon perheneuvonnan terapeutit auttavat maksutta ihmisiä parisuhteeseen, perheeseen ja myös eroon liittyvissä tilanteissa. Seurakunnissa järjestetään myös eroryhmiä ja "ennaltaehkäiseviä" parisuhdekursseja. Myös eronneiden vanhempien lapsille järjestetään joillain paikkakunnilla tukiryhmiä

Perheneuvonnan yhteystiedot löytyvät täältä:
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/40D5B401E55B1785C225748000449ACD?OpenDocument&lang=FI

Myös papit keskustelevat paljon ihmisten kanssa ihmissuhdehuolista ja yrittävät auttaa ja tukea. Häihin liittyvä juhlahumu ja pinnallisuus ei myöskään ole kirkon kannalta se keskeinen puoli vihkimisessä. Vhkimisessä ollaan pyytämässä Jumalan siunausta parisuhteeseen. Pappi käy myös jokaisen avioliittoon vihittävän pariskunnan kanssa keskustelun ennen vihkimistä.

Raamatussa ja kristinuskossa pidetään ihanteena sitä, että avioliitto olisi elinikäinen. Avioliitossa Jumala yhdistää ihmiset toisiinsa ja suhteelle pyydetään Hänen siunaustaan. Varmasti myös jokainen avioituva toivoo suhteen kestävän. Ero tärkeimmästä ihmissuhteesta on aina hajottavaa. Joskus ero vaan voi olla väistämätön puolisoiden ja mahdollisesti myös lasten selviytymisen kannalta.

Henna Hauta-aho
pappi

Lue lisää

Ne jotka satuttavat teoillaan ja päätöksillään muita, tuodaan kirkossa parrasvaloihin alttarin ääreen ja Jumalan eteen, mutta ne, joita satutetaan leimataan sairaiksi. Heille tarjotaan terapiaa.

Kuka täällä on hullu?

Miksi kirkko ei suoraan sano, että se on aina voittajien puolella, ja tarjoaa häviäjille ainoastaan mahdollisuutta sopeutua voittajien tahtoon?

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Itse pappina näkisin, että kirkko on monellakin tavalla hylättyjen ja satutettujen tukena. Kirkon perheneuvonnan terapeutit auttavat maksutta ihmisiä parisuhteeseen, perheeseen ja myös eroon liittyvissä tilanteissa. Seurakunnissa järjestetään myös eroryhmiä ja "ennaltaehkäiseviä" parisuhdekursseja. Myös eronneiden vanhempien lapsille järjestetään joillain paikkakunnilla tukiryhmiä

Perheneuvonnan yhteystiedot löytyvät täältä:
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/40D5B401E55B1785C225748000449ACD?OpenDocument&lang=FI

Myös papit keskustelevat paljon ihmisten kanssa ihmissuhdehuolista ja yrittävät auttaa ja tukea. Häihin liittyvä juhlahumu ja pinnallisuus ei myöskään ole kirkon kannalta se keskeinen puoli vihkimisessä. Vhkimisessä ollaan pyytämässä Jumalan siunausta parisuhteeseen. Pappi käy myös jokaisen avioliittoon vihittävän pariskunnan kanssa keskustelun ennen vihkimistä.

Raamatussa ja kristinuskossa pidetään ihanteena sitä, että avioliitto olisi elinikäinen. Avioliitossa Jumala yhdistää ihmiset toisiinsa ja suhteelle pyydetään Hänen siunaustaan. Varmasti myös jokainen avioituva toivoo suhteen kestävän. Ero tärkeimmästä ihmissuhteesta on aina hajottavaa. Joskus ero vaan voi olla väistämätön puolisoiden ja mahdollisesti myös lasten selviytymisen kannalta.

Henna Hauta-aho
pappi

Lue lisää

"Vhkimisessä ollaan pyytämässä Jumalan siunausta parisuhteeseen."

"Avioliitossa Jumala yhdistää ihmiset toisiinsa ja suhteelle pyydetään Hänen siunaustaan"

- Keskeinen ongelma tässä on horina Jumalasta. Jumala muka tekee sitä ja tätä ja yhdistää ja erottaa.

Höpöjä. Ihmiset kaiken tekevät jos ovat tehdäkseen. Sen sijaan että keskeinen asia on kuvitellun jumalan suosion pyytely avioliitolle, pitäisi keskittyä siihen, että ihmiset itse, myös toisten tuella, pystyvät muodostamaan perheen ja pitämään sen kestävästi kasassa. Jos ja kun vastuuta tästä sälytetään näkymättömille henkivoimille, ollaan aivan väärällä tiellä. Ihmisten omaa vastuuta siinä pitäisi korostaa. Jumalia ei ole vielä koskaan nähty kenenkään avioliittoa tukemassa eikä rikkomassa.

Tässä maassa on yhteisestä sopimuksesta eronneita, mutta on myös paljon hylkääjiä ja hyljättyjä. Näiden ihmisten kokemukset ja ajatukset erosta ovat hyvin erilaisia jo lähtökohdiltaan. Myös kirkko on valinnut puolensa. Kirkko on sekä yhteisestä sopimuksesta eroavien että hylkääjien puolella. Hylätyille kirkossa ei ole tilaa. Heitä kirkko ei näe, kun joka suuntaan ei yksinkertaisesti voi kumartaa.

Kuitenkin Jeesuksen järjestys oli toinen kuin kirkon.

siis rakastuneet ja papit

( tai osa papeista) kyllä oikeitakin pappeja on.

Lainasit vastaustani sellaisesta ketjusta, jossa kysyttiin miten kirkko suhtautuu eronneiden vihkimiseen. Tämä ketju taas käsittelee minusta asiaa aivan toisesta näkökulmasta. Eli mielestäni on varsin epäreilua lainata vastauksestani vain tämä kohta ja erottaa se vastukseni muusta kokonaisuudesta.

Olen hyvin pahoillani ketjun aloittajan kokemukseen. Tiedän ettei avioero ole lapselle koskaan helppo vaikka kyseessä olisi vaikeat ongelmat kodissa koskien esim. vanhempien alkoholiongelmia, mielenterveysongelmia tai väkivaltaisuutta. Ja kaikissa tilanteissa lasta tulee tukea ja hänelle antaa mandollisuus käsitellä tapahtunutta. Riina edellä vastasi hänelle hyvin ja yhdyn hänen sanoihin.

Pappina olen tekemisessä ihmisten kanssa, joiden elämän tilanne voi olla hyvin erilainen. Niissä tilanteissa ollaan aina heidän kanssaan ja tuetaan heitä. Pappi ei voi alkaa tuomariksi tai ulkopuoliseksi neuvojaksi, joka sanoo kuinka teidän tulee tehdä. Ihmiset ovat vastuusssa omista teoistaan.

Merja Lampila, pappi

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Lainasit vastaustani sellaisesta ketjusta, jossa kysyttiin miten kirkko suhtautuu eronneiden vihkimiseen. Tämä ketju taas käsittelee minusta asiaa aivan toisesta näkökulmasta. Eli mielestäni on varsin epäreilua lainata vastauksestani vain tämä kohta ja erottaa se vastukseni muusta kokonaisuudesta.

Olen hyvin pahoillani ketjun aloittajan kokemukseen. Tiedän ettei avioero ole lapselle koskaan helppo vaikka kyseessä olisi vaikeat ongelmat kodissa koskien esim. vanhempien alkoholiongelmia, mielenterveysongelmia tai väkivaltaisuutta. Ja kaikissa tilanteissa lasta tulee tukea ja hänelle antaa mandollisuus käsitellä tapahtunutta. Riina edellä vastasi hänelle hyvin ja yhdyn hänen sanoihin.

Pappina olen tekemisessä ihmisten kanssa, joiden elämän tilanne voi olla hyvin erilainen. Niissä tilanteissa ollaan aina heidän kanssaan ja tuetaan heitä. Pappi ei voi alkaa tuomariksi tai ulkopuoliseksi neuvojaksi, joka sanoo kuinka teidän tulee tehdä. Ihmiset ovat vastuusssa omista teoistaan.

Merja Lampila, pappi

Lue lisää

siitä, että se opettaa ihmisille, varsinkin seurakuntalasilleen, mikä on oikeaa ja mikä väärää.
Nykyisin kirkko ei opeta enää mitään.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Lainasit vastaustani sellaisesta ketjusta, jossa kysyttiin miten kirkko suhtautuu eronneiden vihkimiseen. Tämä ketju taas käsittelee minusta asiaa aivan toisesta näkökulmasta. Eli mielestäni on varsin epäreilua lainata vastauksestani vain tämä kohta ja erottaa se vastukseni muusta kokonaisuudesta.

Olen hyvin pahoillani ketjun aloittajan kokemukseen. Tiedän ettei avioero ole lapselle koskaan helppo vaikka kyseessä olisi vaikeat ongelmat kodissa koskien esim. vanhempien alkoholiongelmia, mielenterveysongelmia tai väkivaltaisuutta. Ja kaikissa tilanteissa lasta tulee tukea ja hänelle antaa mandollisuus käsitellä tapahtunutta. Riina edellä vastasi hänelle hyvin ja yhdyn hänen sanoihin.

Pappina olen tekemisessä ihmisten kanssa, joiden elämän tilanne voi olla hyvin erilainen. Niissä tilanteissa ollaan aina heidän kanssaan ja tuetaan heitä. Pappi ei voi alkaa tuomariksi tai ulkopuoliseksi neuvojaksi, joka sanoo kuinka teidän tulee tehdä. Ihmiset ovat vastuusssa omista teoistaan.

Merja Lampila, pappi

Lue lisää

Kirkossako nyt poimitaan vapaan kasvatuksen hedelmiä, kun ei enää voida kieltää mitään, ettei rusinapallerot vetäisi hernettä nenään?

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Lainasit vastaustani sellaisesta ketjusta, jossa kysyttiin miten kirkko suhtautuu eronneiden vihkimiseen. Tämä ketju taas käsittelee minusta asiaa aivan toisesta näkökulmasta. Eli mielestäni on varsin epäreilua lainata vastauksestani vain tämä kohta ja erottaa se vastukseni muusta kokonaisuudesta.

Olen hyvin pahoillani ketjun aloittajan kokemukseen. Tiedän ettei avioero ole lapselle koskaan helppo vaikka kyseessä olisi vaikeat ongelmat kodissa koskien esim. vanhempien alkoholiongelmia, mielenterveysongelmia tai väkivaltaisuutta. Ja kaikissa tilanteissa lasta tulee tukea ja hänelle antaa mandollisuus käsitellä tapahtunutta. Riina edellä vastasi hänelle hyvin ja yhdyn hänen sanoihin.

Pappina olen tekemisessä ihmisten kanssa, joiden elämän tilanne voi olla hyvin erilainen. Niissä tilanteissa ollaan aina heidän kanssaan ja tuetaan heitä. Pappi ei voi alkaa tuomariksi tai ulkopuoliseksi neuvojaksi, joka sanoo kuinka teidän tulee tehdä. Ihmiset ovat vastuusssa omista teoistaan.

Merja Lampila, pappi

Lue lisää

Merja hyvä, älä viitsi vedota alkoholiongelmiin, mielenterveysongelmiin ja väkivaltaisuuteen, kun kuitenkin tiedät, etteivät ne selitä avioerojen yleisyyttä.

Sitä paitsi hyvä ystäväni hylkäsi bipolaarisesta mielialahäiriöstä kärsineen miehensä, joka myöhemmin tappoi itsensä. Nyt hänellä on poika, nuori mies, joka kärsii samasta häiriöstä. Poika kokee, ettei hän sairautensa kanssa kelpaa äidilleen, koska isäkään ei kelvannut, ja äiti on neuvoton. Ja kun pojan kautta näkökulma koko sairauteen on ihan toinen kuin ennen, äitikin katuu raskaasti sitä, ettei jaksanut aikanaan elää pojan isän kanssa. Elämä opettaa.

Minkä viestin kirkko antaa mielenterveyspotilaille, kun sanoo, että heikko mielenterveys on hyvä syy hylätä ihminen? Onko niin, etteivät mielenterveyspotilaat tarvitse kirkon mielestä muita läheisiä kuin ammatillista terveydenhoitohenkilökuntaa?

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Lainasit vastaustani sellaisesta ketjusta, jossa kysyttiin miten kirkko suhtautuu eronneiden vihkimiseen. Tämä ketju taas käsittelee minusta asiaa aivan toisesta näkökulmasta. Eli mielestäni on varsin epäreilua lainata vastauksestani vain tämä kohta ja erottaa se vastukseni muusta kokonaisuudesta.

Olen hyvin pahoillani ketjun aloittajan kokemukseen. Tiedän ettei avioero ole lapselle koskaan helppo vaikka kyseessä olisi vaikeat ongelmat kodissa koskien esim. vanhempien alkoholiongelmia, mielenterveysongelmia tai väkivaltaisuutta. Ja kaikissa tilanteissa lasta tulee tukea ja hänelle antaa mandollisuus käsitellä tapahtunutta. Riina edellä vastasi hänelle hyvin ja yhdyn hänen sanoihin.

Pappina olen tekemisessä ihmisten kanssa, joiden elämän tilanne voi olla hyvin erilainen. Niissä tilanteissa ollaan aina heidän kanssaan ja tuetaan heitä. Pappi ei voi alkaa tuomariksi tai ulkopuoliseksi neuvojaksi, joka sanoo kuinka teidän tulee tehdä. Ihmiset ovat vastuusssa omista teoistaan.

Merja Lampila, pappi

Lue lisää

Sinähän olet paimen ja jos tuet ihmistä hänen synninntekemisessään ,silloin sinä olet vastuussa sen ihmisen
teosta Jumalan edessä.Raamattu kertoo näin - kyllähän sinun pitäisi se tietääparemmin kuin minun!

Eronneen vihkimisestä on "melkein" selvät pykälät Raamatussa.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Lainasit vastaustani sellaisesta ketjusta, jossa kysyttiin miten kirkko suhtautuu eronneiden vihkimiseen. Tämä ketju taas käsittelee minusta asiaa aivan toisesta näkökulmasta. Eli mielestäni on varsin epäreilua lainata vastauksestani vain tämä kohta ja erottaa se vastukseni muusta kokonaisuudesta.

Olen hyvin pahoillani ketjun aloittajan kokemukseen. Tiedän ettei avioero ole lapselle koskaan helppo vaikka kyseessä olisi vaikeat ongelmat kodissa koskien esim. vanhempien alkoholiongelmia, mielenterveysongelmia tai väkivaltaisuutta. Ja kaikissa tilanteissa lasta tulee tukea ja hänelle antaa mandollisuus käsitellä tapahtunutta. Riina edellä vastasi hänelle hyvin ja yhdyn hänen sanoihin.

Pappina olen tekemisessä ihmisten kanssa, joiden elämän tilanne voi olla hyvin erilainen. Niissä tilanteissa ollaan aina heidän kanssaan ja tuetaan heitä. Pappi ei voi alkaa tuomariksi tai ulkopuoliseksi neuvojaksi, joka sanoo kuinka teidän tulee tehdä. Ihmiset ovat vastuusssa omista teoistaan.

Merja Lampila, pappi

Lue lisää

Kyllä tässä ketjussa on kyse ainoastaan eronneiden uudelleenvihkimisestä, ei mistään muusta. Siihen eronneiden vihkimiseen on sitten monta näkökulmaa riippuen siitä, kenen näkökulmasta asiaa katsoo. Kirkko haluaa katsoa asiaa vihittävien näkökulmasta, ja se on kirkon selkeä kannanotto. Samalla se on puolen valinta hylättyjen ja hylkääjien välillä. Kirkko on hylkääjien puolella. Voi toki olla totta, että kirkossa muka-puhutaan kauniisti ja muka-kuunnellaan hylättyjä, mutta lopulta teot ratkaisevat kaiken. Teko kertoo siitä, onko oikeasti kuultu vai ei.

ei voi elää ja toimia keskiaikaisen kulttuurin perimän mukaan, se on selviö, sillä tuolloin giljotiinit olivat käytössä.
Kun vedotaa jatkuvasti siihen ettei kirkko opeta ja vaadi raamatullista elämää, niin se on melko mustavalkoista idealismia.
Elämä on aina monivivahteista ja jos ei sitä haluaa teidostaa, niin on syytä lukea raamatusta Daavitin elämästä, on syytä lukea Aabrahamin elämästä, on syytä lukea miten Jaakob toimi. Hänellä Jumalan miehenä oli kaksi vaimoa jalisäksi pari pimua. ( anteeksi ).
En näillä puolusta niitten tekoja jotka ovat ajaneet karille, mutta kyllä täälläkin olisi syytä havaita elämän monipuolisuus ja olla realisti.

body kirjoitti:

ei voi elää ja toimia keskiaikaisen kulttuurin perimän mukaan, se on selviö, sillä tuolloin giljotiinit olivat käytössä.
Kun vedotaa jatkuvasti siihen ettei kirkko opeta ja vaadi raamatullista elämää, niin se on melko mustavalkoista idealismia.
Elämä on aina monivivahteista ja jos ei sitä haluaa teidostaa, niin on syytä lukea raamatusta Daavitin elämästä, on syytä lukea Aabrahamin elämästä, on syytä lukea miten Jaakob toimi. Hänellä Jumalan miehenä oli kaksi vaimoa jalisäksi pari pimua. ( anteeksi ).
En näillä puolusta niitten tekoja jotka ovat ajaneet karille, mutta kyllä täälläkin olisi syytä havaita elämän monipuolisuus ja olla realisti.

Lue lisää

uloskutsuttujen kristittyjen yhteisö.Näkymättömän seurakunnan jäsenet eivät noin yleensä ottaen
kuulu suuriin kirkkokuntiin ja pääsääntöisesti ev.lut. kirkon jäsenyys on suuri synti jos tietää mistä
siinä käärmeitten pesässä on kysymys.

Maailma on tehty monille , mutta paratiisi vain harvoille :

Matteuksen evankeliumi :
7:14 mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät

Tätä taustaa vasten monet tälläkin foorumilla kulkevat pitkin laveata tietä.
Minä pyörin tällä foorumilla pääasiassa siksi , että minun käy sääliksi ihmiset joita täällä "paimennetaan"
suorinta tietä kohti Azazelin valtakuntaa.Jos rakastaa valehtelemista , niin silloin eivät pappien puheet
paljon hätkäytä.

Seilasin noin 6 vuotta ja näin oikein käytännössä kaikenlaiset pervertikot joita voi olla.
Kehoittaisinkin tekemään exkursion johonkin Hampurin hinttiklubiin , kokeilemaan nousevatko karvat pystyyn.
On helppoa keskustella asioista täällä , mutta käytäntö on vallan jotain muuta.

Voit olla joko oikeassa tai naimisissa , et molempia.
Voit olla joko valehtelija tai uskovainen , et molempia

Kirkon pitäisi vihkiä ihmiset pääsääntöisesti vain yhden kerran Raamatussa olevin poikkeuksin ja ne
loput 100 avioitumista tehtäisiin sitten maistraatissa.

pertsa2010 kirjoitti:

uloskutsuttujen kristittyjen yhteisö.Näkymättömän seurakunnan jäsenet eivät noin yleensä ottaen
kuulu suuriin kirkkokuntiin ja pääsääntöisesti ev.lut. kirkon jäsenyys on suuri synti jos tietää mistä
siinä käärmeitten pesässä on kysymys.

Maailma on tehty monille , mutta paratiisi vain harvoille :

Matteuksen evankeliumi :
7:14 mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät

Tätä taustaa vasten monet tälläkin foorumilla kulkevat pitkin laveata tietä.
Minä pyörin tällä foorumilla pääasiassa siksi , että minun käy sääliksi ihmiset joita täällä "paimennetaan"
suorinta tietä kohti Azazelin valtakuntaa.Jos rakastaa valehtelemista , niin silloin eivät pappien puheet
paljon hätkäytä.

Seilasin noin 6 vuotta ja näin oikein käytännössä kaikenlaiset pervertikot joita voi olla.
Kehoittaisinkin tekemään exkursion johonkin Hampurin hinttiklubiin , kokeilemaan nousevatko karvat pystyyn.
On helppoa keskustella asioista täällä , mutta käytäntö on vallan jotain muuta.

Voit olla joko oikeassa tai naimisissa , et molempia.
Voit olla joko valehtelija tai uskovainen , et molempia

Kirkon pitäisi vihkiä ihmiset pääsääntöisesti vain yhden kerran Raamatussa olevin poikkeuksin ja ne
loput 100 avioitumista tehtäisiin sitten maistraatissa.

Lue lisää

"mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät"

Mistä sen tietää onko ollut juuri 'se harva' joka on ahtaan portin ja kapean tien löytänyt? Millaisia tuntomerkkejä raamattu siihen antaa?

hyvä tyttö kirjoitti:

"mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät"

Mistä sen tietää onko ollut juuri 'se harva' joka on ahtaan portin ja kapean tien löytänyt? Millaisia tuntomerkkejä raamattu siihen antaa?

Lue lisää

Kun ihminen uudestisyntyy ja "usko tulee häneen" hän saa myös Pyhän Hengen sisimpäänsä
Siitä sitten alkaa parannuksenteko ja uskon muutkin askelet , esim. kasteellemeno , käytännölliset
luopumiset joistakin synneistä.Uudestisyntymässä luovut vanhasta elämästäsi ja kadut syntejäsi - se on
sinun ja Jeesuksen välinen dialogi.
Tuon ylläkuvatun prosessin aikana minä tiesin saaneeni syntini anteeksi ja sitten vähän myöhemmin
toteutui KONKREETTISESTI kaksi kertaa allaoleva ilmoittaminen :

Johanneksen evankeliumi:
14:21 Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa, mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle.

Kun ihminen uudestisyntyy niin hän takuuvarmasti tietää mitä on tapahtunut.Hänessä asuva Pyhä Henki
tekee sen täysin selväksi.Siitä sitten alkaa uskon tie.En väitä , että asioihin pitää sisältyä mitään
dramaattisia manifestaatioita kuten minulle kävi - pelastuminen on hyvin yksinkertaista :

Markuksen evankeliumi:
16:16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen

Tuosta voisi ajatella ettei kastetta tarvita pelastumiseen , mutta koska Jeesuskin kastettiin
mekin tarvitsemme kasteen puhdistuaksemme synnistä ja osittaaksemme kuuliaisuutta Jumalalle.

1:14 Mutta sittenkuin Johannes oli pantu vankeuteen, meni Jeesus Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia
1:15 ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.

pertsa2010 kirjoitti:

uloskutsuttujen kristittyjen yhteisö.Näkymättömän seurakunnan jäsenet eivät noin yleensä ottaen
kuulu suuriin kirkkokuntiin ja pääsääntöisesti ev.lut. kirkon jäsenyys on suuri synti jos tietää mistä
siinä käärmeitten pesässä on kysymys.

Maailma on tehty monille , mutta paratiisi vain harvoille :

Matteuksen evankeliumi :
7:14 mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät

Tätä taustaa vasten monet tälläkin foorumilla kulkevat pitkin laveata tietä.
Minä pyörin tällä foorumilla pääasiassa siksi , että minun käy sääliksi ihmiset joita täällä "paimennetaan"
suorinta tietä kohti Azazelin valtakuntaa.Jos rakastaa valehtelemista , niin silloin eivät pappien puheet
paljon hätkäytä.

Seilasin noin 6 vuotta ja näin oikein käytännössä kaikenlaiset pervertikot joita voi olla.
Kehoittaisinkin tekemään exkursion johonkin Hampurin hinttiklubiin , kokeilemaan nousevatko karvat pystyyn.
On helppoa keskustella asioista täällä , mutta käytäntö on vallan jotain muuta.

Voit olla joko oikeassa tai naimisissa , et molempia.
Voit olla joko valehtelija tai uskovainen , et molempia

Kirkon pitäisi vihkiä ihmiset pääsääntöisesti vain yhden kerran Raamatussa olevin poikkeuksin ja ne
loput 100 avioitumista tehtäisiin sitten maistraatissa.

Lue lisää

illuusio, sillä me elämme täällä ajassa ja ajallisten lakien alaisina.
Missä ne "uloskutsutut " voisivat elää, elleivät täällä ajassa ja ajallisten lainalaisuuksien alaisina ??
Jeesus eli tavallisen kansan parissa ja voisi vielä karrikoiden sanoa, " alamaailman " parissa.
Ei hän linnottautunut jumalisten, hurskaitten, eikä kermaporukan pariin, vaan tavallisten " syntisten " luona hän asui ja majaili.
Meillä uskosta halutaan tehdä steriili, elämälle vieras kiiltokuva-akvaario, mutta kun vetten päällä kävely ei täällä onnistu.
Itse ihannoin myös täydellisyyttä, mutta valitettavasti se ei täällä onnistu, ei onnistu ja siksi täytyy tyytyä vajavaisuuteen ja olla armollinen niille jotka eivät mittoja täytä.

Jeesus sanoi, " laupeutta minä tahdon enkä uhria..." ja antoi sillä ymmärtää että armahtavaisuus on tärkempää kuin jumaliset toimitukset.

body kirjoitti:

illuusio, sillä me elämme täällä ajassa ja ajallisten lakien alaisina.
Missä ne "uloskutsutut " voisivat elää, elleivät täällä ajassa ja ajallisten lainalaisuuksien alaisina ??
Jeesus eli tavallisen kansan parissa ja voisi vielä karrikoiden sanoa, " alamaailman " parissa.
Ei hän linnottautunut jumalisten, hurskaitten, eikä kermaporukan pariin, vaan tavallisten " syntisten " luona hän asui ja majaili.
Meillä uskosta halutaan tehdä steriili, elämälle vieras kiiltokuva-akvaario, mutta kun vetten päällä kävely ei täällä onnistu.
Itse ihannoin myös täydellisyyttä, mutta valitettavasti se ei täällä onnistu, ei onnistu ja siksi täytyy tyytyä vajavaisuuteen ja olla armollinen niille jotka eivät mittoja täytä.

Jeesus sanoi, " laupeutta minä tahdon enkä uhria..." ja antoi sillä ymmärtää että armahtavaisuus on tärkempää kuin jumaliset toimitukset.

Lue lisää

Jumalan valtakunta on sisällisesti meissä - hänen henkensä asuu meissä.
En minä ole synnitön - enkä ole sellaista ihmistä tavannut.Lankeamisia sattuu , mutta sieltä pitää
nousta ylös eikä jäädä siihen rapakkoon.

Luukkaan evankeliumi:
17:21 eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä."

vihkiä tai varsinkaan siunata huorin tehnyttä osapuolta.Mutta papit eivät edes tiedä mikä se sellainen
Pyhä Henki olisi , joka kuulemma kertoo uskovaisille vallan ihmeellisen fundamentalistisia asioita.
He eivät ymmärrä , että maailmanhistorian suurin fundamentalisti oli Jeesus Kristus!

Kukaan uudestisyntynyt kristitty ei voi minun järkeni mukaan kuulua ev.lut. lahkoon.Perustelut kyllä
löytyvät helpostikin.

Minä en kuulu mihinkään jäsenrekisteriin , mutta henkinen kotini ja kotifoorumini on eräässä pienessä
uskovaisten yhteenliittymässä.Ei jäsenrekisteriä tai muitakaan sidonnaisuuksia.
Näillä kymmenillä en enää anna yhdenkään ihmisen ohjata minun purttani - neuvoja tietenkin aina
pitää tarkastella , olisiko niissä asiaa.

Älä sinäkään katkeroidu Jumalalle - hän on ohjaamassa sinua ulos tuosta kyykäärmeitten pesästä.

PS.
Ei papilla ole Jumalankaan lupaa vihkiä huorintekijää.

on tietenkin aina sen uuden ottavan puolella, koska se näyttää hyvältä ja rakkaudelliselta. Yksin kyyneleitään nielevistä kirkko viis veisaa.


Onneksi Jumala ei ole ev.lut. kirkko ja siis erilainen.

pertsa2010 kirjoitti:

vihkiä tai varsinkaan siunata huorin tehnyttä osapuolta.Mutta papit eivät edes tiedä mikä se sellainen
Pyhä Henki olisi , joka kuulemma kertoo uskovaisille vallan ihmeellisen fundamentalistisia asioita.
He eivät ymmärrä , että maailmanhistorian suurin fundamentalisti oli Jeesus Kristus!

Kukaan uudestisyntynyt kristitty ei voi minun järkeni mukaan kuulua ev.lut. lahkoon.Perustelut kyllä
löytyvät helpostikin.

Minä en kuulu mihinkään jäsenrekisteriin , mutta henkinen kotini ja kotifoorumini on eräässä pienessä
uskovaisten yhteenliittymässä.Ei jäsenrekisteriä tai muitakaan sidonnaisuuksia.
Näillä kymmenillä en enää anna yhdenkään ihmisen ohjata minun purttani - neuvoja tietenkin aina
pitää tarkastella , olisiko niissä asiaa.

Älä sinäkään katkeroidu Jumalalle - hän on ohjaamassa sinua ulos tuosta kyykäärmeitten pesästä.

PS.
Ei papilla ole Jumalankaan lupaa vihkiä huorintekijää.

Lue lisää

täällä joku synnitön ihminen jonka kirkko voisi vihkiä. ??
Etsikää hänet, laitetaan jalustalle ja ihaillaan, sillä se olisi jotain ainutkertaista.

Yleensä ne jotka " elävät " pilvissä, uskon kuvitteellisen täydellisessä maailmassa, joutuvat pettymään ja ovat valmiit kivittämään ne jotka eivät heidän mittoja täytä.

Me elämme vajavaisessa olotilassa ja se onvain hyväksyttävä tosiasiana.

body kirjoitti:

täällä joku synnitön ihminen jonka kirkko voisi vihkiä. ??
Etsikää hänet, laitetaan jalustalle ja ihaillaan, sillä se olisi jotain ainutkertaista.

Yleensä ne jotka " elävät " pilvissä, uskon kuvitteellisen täydellisessä maailmassa, joutuvat pettymään ja ovat valmiit kivittämään ne jotka eivät heidän mittoja täytä.

Me elämme vajavaisessa olotilassa ja se onvain hyväksyttävä tosiasiana.

Lue lisää

En minäkään synnitön ole ja jos jossakin olisi synnitön seurakunta ,niin jos minä siihen liityn niin sen jälkeen se ei
ole enää synnitön.En ole myöskään koskaan tavannut synnittöntä ihmistä.

Ei kirkon tarvitsisi huorintehnyttä osapuolta vihkiä - se homma hoituu maistraatissakin.
Kirkon pitää elää kuten se saarnaakin!

pertsa2010 kirjoitti:

En minäkään synnitön ole ja jos jossakin olisi synnitön seurakunta ,niin jos minä siihen liityn niin sen jälkeen se ei
ole enää synnitön.En ole myöskään koskaan tavannut synnittöntä ihmistä.

Ei kirkon tarvitsisi huorintehnyttä osapuolta vihkiä - se homma hoituu maistraatissakin.
Kirkon pitää elää kuten se saarnaakin!

Lue lisää

Jos ex-puoliso on oikeasti antanut anteeksi, niin silloin kirkkokin voi antaa uuden mahdollisuuden. Jos taas ex-puoliso ei ole kyennyt antamaan anteeksi, ei kirkonkaan pitäisi vihkiä uudelleen.

5+19 kirjoitti:

Jos ex-puoliso on oikeasti antanut anteeksi, niin silloin kirkkokin voi antaa uuden mahdollisuuden. Jos taas ex-puoliso ei ole kyennyt antamaan anteeksi, ei kirkonkaan pitäisi vihkiä uudelleen.

Lue lisää

on eri asia kuin Jumalan laki!
Se ei määritä lakia uusiksi.

pertsa2010 kirjoitti:

on eri asia kuin Jumalan laki!
Se ei määritä lakia uusiksi.

Pertsa hyvä, Jeesus sanoi:
"Se, joka hylkää vaimonsa ja menee naimisiin toisen kanssa, on avionrikkoja ja tekee väärin VAIMOAAN kohtaan."
Ja Hän sanoi myös:
"Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle."

Vaimon hylkääminen on rikos Jeesusta vastaan, koska se on rikos lähimmäistä vastaan.
Mutta jos vaimo pystyy antamaan eron anteeksi, niin kyllä Jumalakin antaa anteeksi.

Eri asia on sitten se, että kirkko vihkii uusiin avioliittoihin usein jo silloin, kun anteeksiannon rauhaa ei ole vielä saavutettu, ja se on väärin, ehdottomasti.

anteeksi annettu kirjoitti:

Pertsa hyvä, Jeesus sanoi:
"Se, joka hylkää vaimonsa ja menee naimisiin toisen kanssa, on avionrikkoja ja tekee väärin VAIMOAAN kohtaan."
Ja Hän sanoi myös:
"Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle."

Vaimon hylkääminen on rikos Jeesusta vastaan, koska se on rikos lähimmäistä vastaan.
Mutta jos vaimo pystyy antamaan eron anteeksi, niin kyllä Jumalakin antaa anteeksi.

Eri asia on sitten se, että kirkko vihkii uusiin avioliittoihin usein jo silloin, kun anteeksiannon rauhaa ei ole vielä saavutettu, ja se on väärin, ehdottomasti.

Lue lisää

Jos mies hylkää vaimonsa , joka ei ole tehnyt huorin ja menee uusiin naimisiin niin hän tekee , joka
tapauksessa huorin sai hän ex - vaimoltaan anteeksi tai ei.
Tässä kohden hänen on vähän keskusteltava vapahtajansa kanssa ja pyytää anteeksiantoa.

pertsa2010 kirjoitti:

Jos mies hylkää vaimonsa , joka ei ole tehnyt huorin ja menee uusiin naimisiin niin hän tekee , joka
tapauksessa huorin sai hän ex - vaimoltaan anteeksi tai ei.
Tässä kohden hänen on vähän keskusteltava vapahtajansa kanssa ja pyytää anteeksiantoa.

Lue lisää

Huorin tekeminen on rikos vaimoa kohtaan ja on nimenomaan sen takia rikos Jumalaa kohtaan, koska on rikos vaimoa kohtaan.

Siksi on niin, että jos puoliso (ja lapset) antavat anteeksi, on teko anteeksi myös Jumalan edessä.

Papin ei pitäisi vihkiä ketään uuteen liittoon keskustelematta ensin exien kanssa.

anteeksi annettu kirjoitti:

Huorin tekeminen on rikos vaimoa kohtaan ja on nimenomaan sen takia rikos Jumalaa kohtaan, koska on rikos vaimoa kohtaan.

Siksi on niin, että jos puoliso (ja lapset) antavat anteeksi, on teko anteeksi myös Jumalan edessä.

Papin ei pitäisi vihkiä ketään uuteen liittoon keskustelematta ensin exien kanssa.

Lue lisää

Jos surmaat lähimmäisesi ja hän vielä henkitoreissaan antaa sinulle anteeksi , niin laki langettaa
sinulle kuitenkin rangaistuksen yleisen edun nimissä.

Me voimme saada pahimmatkin syntimme anteeksi ja sitä anteeksiantoa koskien , sinun on keskusteltava
tuosta asiasta Jeesuksen kanssa.

kirkkoon pettynyt kirjoitti:

on tietenkin aina sen uuden ottavan puolella, koska se näyttää hyvältä ja rakkaudelliselta. Yksin kyyneleitään nielevistä kirkko viis veisaa.


Onneksi Jumala ei ole ev.lut. kirkko ja siis erilainen.

Lue lisää

Varmaan aika moni on siitä samaa mieltä, että avioero ei ole koskaan hyvä asia. Ei edes silloin kun avioliittoon liittyy vaikeita asioita ( väkivälta, seksuaalinen hyväksikäyttö). Olen huomannut miten helppo on asettua toisten ulkopuolelle ja sieltä kertoa miten teidän juuri pitäisi elää tai minkä syiden takia teidän saa erota ja keiden ei saa erota. Usein eroaminen näyttää myös hyvin helpolta, mistä tulee sellainen käsitys, että erominen on helppoa. On helppo nähdä ja sanoa toisten elämästä tuomion. Kuitenkaan kukaan ei tiedä millaista elämää itse kukin elää; hyvää avioliittoa tai aivan helvettiä. Usein perheiden ja avioliittojen kulissit ovat kunnossa. Kun tässä ketjussa olevassa vastuksessani halusin laittaa maininnan erilaisita tilanteista, joissa ihmisten on vaikea jatkaa yhteistä elämää, en suinkaan tarkoittanut, että aina olisi tällaisessa tilanteessa toimittava eroamalla. Se mitä kukin meistä jaksaa on erilainen. Toinen jaksaa enemmän ja omaa paremmat mahdollisuudet selvitä vaikesita tialnteista. Tuon oman jaksamisen määrän tietää kukin itse. Silti minusta selllaisessa avioliitossa, jossa oma tai lasten terveys, henki on päivittäin vaarassa, on mietittävä mistä apua tähän. Ellemme omasta asemastamme ole huolissamme niin lapsia meidän on aina heikompina varjeltava.

Meidän pappien tehtävänä on olla ihmisten tukena kaikenlaisissa elämän tilanteissa. Jos minun pappina pitäsi ottaa tuomarin rooli, niin keitä me kohtaisimme. Onko kukaan eläämässään niin onnistunut, että kaikki on mennyt hienosti. Olen pahoillani nimim. "kirkkoon pettynyt" sinun kokemuksestasi. Toivon, että voisit löytää kirkosta apua kokemukseesi.


Avioerossa ei koskaan ole voittajia ja häviäjiä, kuten jossakin aiemmin joku käytti nimitystä, on vain avioeronkokeneita. Heistä jokainen tarvitsee tukea ja apua, että elämä voisi jatkua. Papin työssäni kuljen aina sen ihmisen rinnalla, joka minulta apua pyytää. Monet sellaiset tilanteet ovat niitä, joista ei revitellä suuria otsikoita jo vaitiolovelvollisuudenkin takia. Vihkiminen on julkinen tilaisuus, siihen hetkeen kuullu juhla ei enää tuomitseminen ja syyllisten etsiminen. Sitä toivon myös, että avioeron kokeneet saisivat apua kokemuksena läpikäymiseen. Monta kertaa uudelleen avioliiton solmivat ovat käyneet pitkän tien, että pystyvät elämäänsä jatkamaan. Laitan tähän vielä jo tässä ketjussa yllä oleen Hennan laittaman linkin uudestaan

http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/40D5B401E55B1785C225748000449ACD?OpenDocument&lang=FI


Merja Lampila, pappi

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Varmaan aika moni on siitä samaa mieltä, että avioero ei ole koskaan hyvä asia. Ei edes silloin kun avioliittoon liittyy vaikeita asioita ( väkivälta, seksuaalinen hyväksikäyttö). Olen huomannut miten helppo on asettua toisten ulkopuolelle ja sieltä kertoa miten teidän juuri pitäisi elää tai minkä syiden takia teidän saa erota ja keiden ei saa erota. Usein eroaminen näyttää myös hyvin helpolta, mistä tulee sellainen käsitys, että erominen on helppoa. On helppo nähdä ja sanoa toisten elämästä tuomion. Kuitenkaan kukaan ei tiedä millaista elämää itse kukin elää; hyvää avioliittoa tai aivan helvettiä. Usein perheiden ja avioliittojen kulissit ovat kunnossa. Kun tässä ketjussa olevassa vastuksessani halusin laittaa maininnan erilaisita tilanteista, joissa ihmisten on vaikea jatkaa yhteistä elämää, en suinkaan tarkoittanut, että aina olisi tällaisessa tilanteessa toimittava eroamalla. Se mitä kukin meistä jaksaa on erilainen. Toinen jaksaa enemmän ja omaa paremmat mahdollisuudet selvitä vaikesita tialnteista. Tuon oman jaksamisen määrän tietää kukin itse. Silti minusta selllaisessa avioliitossa, jossa oma tai lasten terveys, henki on päivittäin vaarassa, on mietittävä mistä apua tähän. Ellemme omasta asemastamme ole huolissamme niin lapsia meidän on aina heikompina varjeltava.

Meidän pappien tehtävänä on olla ihmisten tukena kaikenlaisissa elämän tilanteissa. Jos minun pappina pitäsi ottaa tuomarin rooli, niin keitä me kohtaisimme. Onko kukaan eläämässään niin onnistunut, että kaikki on mennyt hienosti. Olen pahoillani nimim. "kirkkoon pettynyt" sinun kokemuksestasi. Toivon, että voisit löytää kirkosta apua kokemukseesi.


Avioerossa ei koskaan ole voittajia ja häviäjiä, kuten jossakin aiemmin joku käytti nimitystä, on vain avioeronkokeneita. Heistä jokainen tarvitsee tukea ja apua, että elämä voisi jatkua. Papin työssäni kuljen aina sen ihmisen rinnalla, joka minulta apua pyytää. Monet sellaiset tilanteet ovat niitä, joista ei revitellä suuria otsikoita jo vaitiolovelvollisuudenkin takia. Vihkiminen on julkinen tilaisuus, siihen hetkeen kuullu juhla ei enää tuomitseminen ja syyllisten etsiminen. Sitä toivon myös, että avioeron kokeneet saisivat apua kokemuksena läpikäymiseen. Monta kertaa uudelleen avioliiton solmivat ovat käyneet pitkän tien, että pystyvät elämäänsä jatkamaan. Laitan tähän vielä jo tässä ketjussa yllä oleen Hennan laittaman linkin uudestaan

http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/40D5B401E55B1785C225748000449ACD?OpenDocument&lang=FI


Merja Lampila, pappi

Lue lisää

Merja, puhut jälleen paljon siitä, kuinka raskas taakka avioliitto voi olla siksi, että puoliso on tavalla tai toisella hankala ihminen (narsisti, alkoholisti, väkivaltainen, mielenterveysongelmainen). Siksi on kohtuullista antaa hyvien ihmisten erota hankalista puolisoistaan ja suoda kerran erehtyneille uusi mahdollisuus. Kirkko ei siis tue kevein perustein otettavia avioeroja.

Minut on jätetty. Olen siis kaikesta päätellen kirkon mielestä juuri se hankala ihminen. On ilmeisesti vain kohtuullista, että minut jättänyt hyvä puoliso sai uuden mahdollisuuden minua paremman ihmisen kanssa. Niinkö? Tämänkö sinä pappina halusit minulle kertoa?

Sanot, ettei eroissa ole häviäjiä eikä voittajia. Aivan samalla tavalla voidaan ajatella, ettei sodissa ole häviäjiä eikä voittajia eikä rikoksissa ole häviäjiä eikä voittajia, on vain menettäjiä, ja omalla tavallaan se on totta. Silti on kovin sokeaa ajatella, että siinä olisi koko totuus. Jos kirkko ei kykene ymmärtämään edes sitä, ettei jättäjillä ja jätetyillä ole yhteistä kokemusta erosta, niin voi kirkkoa. Silloin kirkko on selkeästi asettunut jättäjien puolelle. Kun papit käyttävät kaikista eronneista yhteistä nimitystä "avioeronkokeneet", he haluavat helpottaa jättäjien syyllisyyttä vähättelemällä jätettyjen kokemusta. Sellainen on oikeasti raukkamaista. Avioeroja tutkineet psykologit tietävät, että osapuolen asema erossa (jättäjä, jätettävä), vaikuttaa suuresti siihen, kuinka eron kokee ja kuinka nopeasti siitä toipuu, mutta kirkko ei halua tätä myöntää. Kirkolla on illuusio siitä, että näennäinen puolueettomuus olisi sivistystä silloinkin, kun puolueettomuus oikeasti on vain välinpitämättömyyttä, laiskuutta ja silmien sulkemista vääryyksiltä.

No, ihmiset tekevät, mitä haluavat, ja kirkko siunaa, mitä ikinä ihmiset keksivät kirkolta pyytää. Tehköön ja siunatkoon, minun puolestani. Sitä minä en vain siedä, että papit perustelevat kirkon valitsemaa linjaa juuri tällaisilla yleistävillä ja meitä hylättyjä ihmisiä asiattomasti leimaavilla kirjoituksilla.

anteeksi antanut kirjoitti:

Merja, puhut jälleen paljon siitä, kuinka raskas taakka avioliitto voi olla siksi, että puoliso on tavalla tai toisella hankala ihminen (narsisti, alkoholisti, väkivaltainen, mielenterveysongelmainen). Siksi on kohtuullista antaa hyvien ihmisten erota hankalista puolisoistaan ja suoda kerran erehtyneille uusi mahdollisuus. Kirkko ei siis tue kevein perustein otettavia avioeroja.

Minut on jätetty. Olen siis kaikesta päätellen kirkon mielestä juuri se hankala ihminen. On ilmeisesti vain kohtuullista, että minut jättänyt hyvä puoliso sai uuden mahdollisuuden minua paremman ihmisen kanssa. Niinkö? Tämänkö sinä pappina halusit minulle kertoa?

Sanot, ettei eroissa ole häviäjiä eikä voittajia. Aivan samalla tavalla voidaan ajatella, ettei sodissa ole häviäjiä eikä voittajia eikä rikoksissa ole häviäjiä eikä voittajia, on vain menettäjiä, ja omalla tavallaan se on totta. Silti on kovin sokeaa ajatella, että siinä olisi koko totuus. Jos kirkko ei kykene ymmärtämään edes sitä, ettei jättäjillä ja jätetyillä ole yhteistä kokemusta erosta, niin voi kirkkoa. Silloin kirkko on selkeästi asettunut jättäjien puolelle. Kun papit käyttävät kaikista eronneista yhteistä nimitystä "avioeronkokeneet", he haluavat helpottaa jättäjien syyllisyyttä vähättelemällä jätettyjen kokemusta. Sellainen on oikeasti raukkamaista. Avioeroja tutkineet psykologit tietävät, että osapuolen asema erossa (jättäjä, jätettävä), vaikuttaa suuresti siihen, kuinka eron kokee ja kuinka nopeasti siitä toipuu, mutta kirkko ei halua tätä myöntää. Kirkolla on illuusio siitä, että näennäinen puolueettomuus olisi sivistystä silloinkin, kun puolueettomuus oikeasti on vain välinpitämättömyyttä, laiskuutta ja silmien sulkemista vääryyksiltä.

No, ihmiset tekevät, mitä haluavat, ja kirkko siunaa, mitä ikinä ihmiset keksivät kirkolta pyytää. Tehköön ja siunatkoon, minun puolestani. Sitä minä en vain siedä, että papit perustelevat kirkon valitsemaa linjaa juuri tällaisilla yleistävillä ja meitä hylättyjä ihmisiä asiattomasti leimaavilla kirjoituksilla.

Lue lisää

Kiitos, itsensä suojelemisella avioeroja puolustellaan, ja oman hengen ja terveyden suojelemiseen sitä toki tarvitaan, mutta ...

Meidän perheestä lähti isä, vaikkei äiti ollut hankala ihminen. Äidin kanssa oli hyvä elää ja kasvaa. Ystäväni perheestä lähti äiti, ja myös ystävän oli hyvä kasvaa yhdessä veljensä ja yksinhuoltajaisänsä kanssa.

Ei se yleensä niin mene, että erotaan, koska suojellaan itseä ja lapsia. Usein se on niin, että tolkumpi vanhempi tulee jätetyksi. Minusta koko yhteiskuntaan - ei vain kirkkoon - on hiipinyt ikävällä tavalla epärehellinen asenne avioeroja kohtaan. Koko totuutta ei haluta katsoa silmiin, ja avioeroja kästiellään melkolailla yksipuolisesti niiden näkökulmasta, jotka eroja haluavat. Jättäjien näkemykset dominoivat avioerokeskustelua.

Kun eron jälkeen ainoaksi kirkon kannanotoksi jäävät uushäät, niin kyllä silloin uushäät ovat myös kannanotto siihen, mitä aiemmin on tapahtunut, tahtoipa kirkko sitä tai ei.

silmät ummessa kirjoitti:

Kiitos, itsensä suojelemisella avioeroja puolustellaan, ja oman hengen ja terveyden suojelemiseen sitä toki tarvitaan, mutta ...

Meidän perheestä lähti isä, vaikkei äiti ollut hankala ihminen. Äidin kanssa oli hyvä elää ja kasvaa. Ystäväni perheestä lähti äiti, ja myös ystävän oli hyvä kasvaa yhdessä veljensä ja yksinhuoltajaisänsä kanssa.

Ei se yleensä niin mene, että erotaan, koska suojellaan itseä ja lapsia. Usein se on niin, että tolkumpi vanhempi tulee jätetyksi. Minusta koko yhteiskuntaan - ei vain kirkkoon - on hiipinyt ikävällä tavalla epärehellinen asenne avioeroja kohtaan. Koko totuutta ei haluta katsoa silmiin, ja avioeroja kästiellään melkolailla yksipuolisesti niiden näkökulmasta, jotka eroja haluavat. Jättäjien näkemykset dominoivat avioerokeskustelua.

Kun eron jälkeen ainoaksi kirkon kannanotoksi jäävät uushäät, niin kyllä silloin uushäät ovat myös kannanotto siihen, mitä aiemmin on tapahtunut, tahtoipa kirkko sitä tai ei.

Lue lisää

Tiedän itse yhden keski-ikäisen miehen, joka on nyt kolmatta kertaa naimisissa. Hän jätti ensimmäisen vaimonsa, koska löysi uuden ja vuosien kuluttua jätti sen toisenkin, kun löysi kolmannen naisen. Ja nämä vaimot ovat aina olleet edellistä nuorempia ja nätimpiä. Huvittavaa tässä tilanteessa oli se, että sama pappi vihki tämän kyseisen miehen kaikkiin kolmeen avioliittoon eikä se tuntunut olevan papille mikään ongelma. Oli kuulema naureskellut, että mehän tavataan näissä merkeissä näköjään joka kymmenes vuosi. Papin mielestä koko juttu oli lähinnä vitsikäs.

silmät ummessa kirjoitti:

Kiitos, itsensä suojelemisella avioeroja puolustellaan, ja oman hengen ja terveyden suojelemiseen sitä toki tarvitaan, mutta ...

Meidän perheestä lähti isä, vaikkei äiti ollut hankala ihminen. Äidin kanssa oli hyvä elää ja kasvaa. Ystäväni perheestä lähti äiti, ja myös ystävän oli hyvä kasvaa yhdessä veljensä ja yksinhuoltajaisänsä kanssa.

Ei se yleensä niin mene, että erotaan, koska suojellaan itseä ja lapsia. Usein se on niin, että tolkumpi vanhempi tulee jätetyksi. Minusta koko yhteiskuntaan - ei vain kirkkoon - on hiipinyt ikävällä tavalla epärehellinen asenne avioeroja kohtaan. Koko totuutta ei haluta katsoa silmiin, ja avioeroja kästiellään melkolailla yksipuolisesti niiden näkökulmasta, jotka eroja haluavat. Jättäjien näkemykset dominoivat avioerokeskustelua.

Kun eron jälkeen ainoaksi kirkon kannanotoksi jäävät uushäät, niin kyllä silloin uushäät ovat myös kannanotto siihen, mitä aiemmin on tapahtunut, tahtoipa kirkko sitä tai ei.

Lue lisää

Minusta näissä kirkon työntekijöiden vastauksissa tulee selkeästi ilmi, että heidän näkemyksensä mukaan avioero on vain ikävä tapahtuma, joka tuottaa murhetta monille osapuolille, mutta että eronneelle ja karanneelle tulee silti armeliaasti antaa uusi mahdollisuus. Sinänsä hyvin kaunis ajatus, mutta osittain epärealistinen. En tarkoita, että olisin kaikissa tapauksissa eronneiden uusia avioliittoja vastaan. Osassa tapauksista ne ovat aivan hyväksyttäviä. Mutta sitten joissakin tapuksissa tilanne on monimutkaisempi. Kirkon työntekijät (ainakin tällä palstalla) tuntuvat sulkevan silmät ja korvat siltä karulta tosiasialta, että ihmisluonto on syntinen ja ihmiset ottavat usein eron (osa, eivät siis kaikki) hyvin itsekkäistä ja hedoinistisista syistä. Moni vaihtaa puolisonsa uuteen, kun löytää nuoremman/kauniimman/rikkaamman/menestyneemmän eikä siihen sen kummempia avio-ongelmia tarvita. Juuri tästä syystä ennen vanhaan avioeroihin suhtauduttiin kriittisesti, koska tiedostettiin, että jos avioeron saa ottaa vapaasti, niin monet ihmiset alkavat ottaa niitä hyvin itsekkäistä syistä. Ja näin on myös tapahtunut. Toki osa ihmisistä eroaa ihan hyvistä ja painavista syistä, mutta osa taas hyvinkin itsekkäistä. Tavallaan outoa, että juuri kirkko, jonka pitäisi opetuksensa pohjalta tunnistaa tämä ihmisen taipumus itsekkäisiin ratkaisuihin, on näin sinisilmäinen eronneita vihkiessään. Vai onko kysymys siitä, ettei kirkko uskalla ottaa asiaan selkeää kantaa, koska pelkää menettävänsä lisää jäseniä? Mielummin katsotaan läpi sormien.

Ohimennen sanoen vielä 1970-luvulla kirkossa oli semmoisia vanhan kansan pappeja, jotka kieltäytyivät vihkimästä sellaisissa tilanteissa, jos avioero johtui aviorikoksesta.

aloittaja syytti pappia vanhempiensa erosta ?

Nimim. totuus on julmaa - kirjoitti asiaa !