AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

Huomioita

12 Vastausta 466 Lukukertaa
Monella "panikoija-ahdistusmasentujalla" saattaa puuttua ymmärrys sairasloman sudenkuopasta.Nimittäin,kun ihminen on jo etukäteen tilanteessa,jossa on kääntynyt voimakkaasti itseensä,omiin tunteisiin,ajatuksiin ja pelkoihin,on ymmärrettävä kuinka sairaslomalla passiivinen asioiden yksin vatvominen todennäköisesti voimistaa oireita.Sairasloman tavoitehan on tietenkin parantaa,mutta käykö näin?

Otetaan esimerkki,ihminen,joka kärsii paniikkikohtauksista väenpaljoudessa ja esim kulkuneuvoissa rupeaa välttämään kyseisiä tilanteita.Sairauslomalle jäädessään hänellä on entistä enemmän aikaa kääntyä itseensä ja pohtia oireitaan,joka voimistaa oireita entisestään......tämä johtuu oireiden uusiutumisen pelosta ja nimenomaan pelko on avaintekijänä.Paniikkikohtaukseen kuuluu useasti tarve päästä pois jostain tilaanteesta,turvaan.Tämä turva voisi nyt olla vaikka tämä koti ja sairausloma.Nyt kun sieltä kodista katsellaan tuota pelottavaa ulkomaailmaa,jossa on pelottavia tilanteita paniikkikohtauksille,voi pahimmillaan ihminen eristäytä.Sama mekanismi on usein masennuksessa.Minä olen kotona,jotenkin erillinen tuosta pelottavasta ulkomaailmasta.Oireeni ovat ainutkertaisia ja pelkään mielenterveyteni puolesta....tällaiset ajatuskuviot ovat tyypillisiä ja ihmisen "turvakodista" voi ajan myötä tulla eräänlainen vankila.Neuvoni on siis pysytellä kuitenkin ihmisten ilmoilla ja suunnata sairauslomalla aikansa ja ajatuksensa johonkin toimintaan,kävely,lukeminen,puutarhatyöt jne.

Koska pelko on tämä merkittävä avaintekijä,niin avataan nyt sitäkin.Pelon mekanismi toimii,niin että on ennakkopelkoa(aiheuttaa yleensä pitkäaikaista stressitason nousemista) ja tilannepelko (yleensä lyhytaikaisempaa).Korostan nyt jokaiselle,että pelko ei voi kasvaa loputtoman määrättömästi.Esimerkki;jos vastaan kävelee leijona hampaitaan näytellen ihminen pelkää maksimaalisesti,jos vastaan tulee kaksi leijonaa ihminen pelkää yhtä maksimaalisesti.Tämä on tärkeää tietää siksi,että ihmisen on ymmärrettävä,että pelkoa on turha pelätä loputtomasti,se ei tule kasvamaan eksponentiaalisesti äärettömästi.Ja pelon voittamiseen on olemassa vain yksi keino,pelon kohtaaminen.Vain usea altistus pelonkohteelle,esim hissipelko,alkaa vähentämään pelkoa.Ennakkopelko säilyy,jos ihminen ei altistu pelolleen rohkeasti.

Nyt moni miettii,että jos useasati saa paniikin samassa tilanteessa uudestaan ja uudestaan altistuksesta huolimatta,tähän syy on etukäteispelko ja tilanteiden välttäminen.Ainoa tie tästä ulos on rohkeus ja uhma ja ymmärrys siitä,että paniikkikohtaus on vaaraton.Päinvastoin,että niitä pelkää,niitä voi ruveta suorastaan toivomaan......että antaa tulla nyt täydeltä laidalta paniikkia,että kerkiää muutakin tekemään.Tällainen rohkeus rupeaa lieventämään pelkoja.

Oletko miten

kauan sairastanut paniikkihäiriötä? GAD:a? Depressiota?

"Monella "panikoija-ahdistusmasentujalla" saattaa puuttua ymmärrys sairasloman sudenkuopasta"??????

ps. se on sairausloma.

hep

Pniikkihäirö kesti noin vuoden tuolla 2005 paikkeilla.

Pakkoajatukset olleet monta vuotta vieraanani,nyt lähes kadonneet.

Masennusdiagnoosin olisin varmaan saanut tulloin 2005,mutta en olisi ottanut sitä vastaan :) En pidä itseäni masentuneena,diagnoosi olisi varmaan ollut piilomasennus,mikä miehillä lieneen yleisempää.

Ahdistuneisuushäiriö nyt kuuluu jokaisen panikoijan,ocd,masentujan kaupantekijäiseksi diagnosoitaessa.Itselläni oli kyllä tuota jatkuvaa selittämätöntä ahdistusta.

En yleensäkkään tykkää leimata itseäni diagnooseilla,koska se ei paranna mitään.Pidän keskustelusta,joka lisää parantumisen mahdollisuuksia ja suuntautuu pois sairaudesta.

Olen itse käytänössä lukenu kaiken psykologian,psykiatrian kirjallisuuden,mitä olen käsiini saaanut kirjastosta,divareista ja kaiken mikä liipaa läheltä esim onnellisuustutkimuksia käsittelevän kirjallisuuden.Kirjahyllyni pursuaa näitä kaikkea Freudista Ojaseen.Tämän halusin vain siksi sanoa,että ei kuviteltaisi näiden mielipiteiden olevan kestämättömiä tai etteikö niitä olisi neurologit tai psykiatrit tutkineet.

Lisään nyt vielä....

....että pidän itseäni terveenä nykyään.En koskaan ole ollut halukas samaistumaan sairauksiini,koska ensisijaisesti minä olen minä,enkä mikään "paniikkipetteri".Toki myönnän,että akuutissa vaiheessa psyykkiset haitat kaappasi elämäni aika tavalla ja rupesi rajoittamaan hyvinvointiani.Jostain syystä lääkekokeiluni(cipralex) oli minulle pakkopullaa ja tavallaan myös nuo paniikkikohtaukset olivat pakkopullaa........tarkoitan tällä juuri sitä,että en millään halunnut samaistua sairauteni kanssa.Toisaalta on riski,että ihminen samaistuessaan voimakkaasti sairauteensa,tavallaan suggestoi itseään syvemmälle,joten onneksi itselläni näin ei ollut.Samaan voi syyllistyä ystävät ja terapeutti,tätä sanotaan iatrogeeniseksi traumaksi.Valitettavasti moni terapeutti ei ole kovin taitava lukeneisuudestaan huolimatta ja syyllistyy tähän ehkä vahingossa.On vahingollista voimistaa sairautta tahallaan/tahtomatta,kun siitä pitäisi aina pyrkiä pois...kohti terveyttä.

Minulla oli myös nämä EKG mittaukset ja rintakivut kaikkine oireineen,mitä täällä on porukka luetellut.Illalla tarkkailin sydäntä,miten se rummuttaa patjaa vasten ja aamulla sama itsetarkkailu jatku.Oli unihäiriöt,vilkas ajatusvirta,enakkopelot,ahdistukset jne.

Sen vielä lisään,että lääke ei vaikuttanut itsellä mihinkään ja yleislääkäri ei osannut diagnosoida mitään,joten itse olen apuni löytänyt.Olisi kiva joskus jutella amattilaisen kanssa,mutta itse kuulun Freudin vastustajiin,niin ehkä tulisi vaan riitaa terapeutin kanssa ja terapeuttihan diagnosisi väittelyny heti sairaudeksi,joten olkoon :)
Kysyn vielä täältä olenko oikeillä jäljillä. Eli kirjoitin omassa aiheessani sekoamisen pelostani ja kävit vastaamassa silloin siihen. Tämän aiheen luettuani olen alkanut toivomaan kohtauksia kohtauksen aikana. Eli kun on alkanut ahdistamaan niin olen alkanut itselleni sanomaan, "sekoa nyt akka (sekoamisen pelkoon), soi biisi soi (jos jokin musiikkisävelmä on jäänyt päähän ja se on alkanut ahdistamaan), tule päälle paniikki (tavallinen ahdistus)" ja ikäänkuin itseäni psyykkaamalla olenkin rauhoittunut? Eli tarkoitus oli kysyä tarkoititko tälläistä kohtauksen toivomista vai toivomista silloin kun olotila on jo rauhallinen?

moi

Yleensä tuota paradoksaalista intentiota käytetään ennen jotain ahdistavaa tilannetta.Esim juhlat tulossa ja luulet joutuvasi paniikkiin,niin ennen juhlia pitää ruveta valmistautumaan,että antaa tulla vaan.Voi ajatella,että tänään taidan kokeilla oikeen pyörtyä ja kaatuilla kunnolla,että kaikki varmasti näkee,että paniikissa ollaan jne.

Jos kotona istuu ja alkaa vain yhtäkkiä tovomaan,että nyt voisin nauttia yhen muhevan paniikkikohtauksen illan ratoksi.........ei voi onnistua keinotekoisesti,jos ei pelkää.Paniikkikohtaukseen liittyy aina olennaisesti itsetarkkailu ja PELKO kohtauksesta.

Siitä Elisabeth Lukaksen kirjasta,että sen painokset on myyty loppuun ja kirjakaupastakin,jos löytää,niin ne maksaa yleensä paljon.Ainoa toivo on päästä kirjastoon etsimään sitä/niitä.
Moikka Ukkopukkokukko!

Olen nyt lukenut ensimmäisen kerran Logoterapian kirjan lävitse ja täytyy sanoa, että yllätyin positiivisesti. Vielä en oikein osaa sanoa mitään järkevää asiasta muuta kuin, että sain siitä suuntaa ja pieniä vihjeitä omaan elämääni. Aion lukea kirjan useampaan otteeseen jotta ymmärtäisin täysin sen sanoman. Täysin minuun kolahti kirjasta kohta jossa puhutaan paineesta joka luo vastapainetta, pakkoajatuksia vastaan taistelemisen lopettaminen. Huomaan nyt kiertäneeni selkeää noidankehää, sekoamisenpelkoni kanssa. Olen keksinyt aina uuden oireen jota olen lähtenyt vahvistamaan tiedostamatta taistelemalla sitä vastaan. Nyt kun oikein mietin menneitä aikoja niin olo on helpottava, mitä olenkaan käynyt läpi. Tänään on ollut pitkästä aikaa päivä kun en ole jäänyt pääni sisälle miettimään asioita ja tarkkailemaan itseäni. Välillä tämän saavuttaminen on tuntunut lähes mahdottomalta, koska olen ollut umpikujassa itseni kanssa (tarttuva musiikkikappale, soiminen, apua sekoan/kuulen ääniä-mikä on totta, ja ajatusten jumiutuminen tähän ahdituksen kera). Jos sinulla olisi vielä listata muita hyviä kirjoja joita minun kannattaisi lukea niin voisitko laittaa niitä tänne. Erityisesti jos tiedät jonkun kirjan missä on esimerkkejä panikoijista-ahdistuneista potilaista niin olisin kiitollinen.
Kyllä noi Franklinit ja Lukakset on kovinta kamaa meille.En itse ole törmännyt mihinkään vastaaviin ja ehkä noiden kirjojen hinta on juuri siksi niin kova myös käytettynä.Huutonetistä kannattaa metsästää kyseisiä.

Tässä jotain muita:
Ben Furman,Perhosia vatsassa
Robert L Leahy,Älä huoli
Edna B Foa,Kerrasta poikki (pakko-oireisille,mutta käsitellään myös pakkoajatuksia)
Pekka Hämäläinen,Jos tapahtuisi ihme (ainakin sivulta 60 kannattaa lukea jokaisen panikoijan ja hypokondrikon)

Sitten on olemassa tietenkin kirjoja,jotka käsittelee onnellisuutta.Minusta mielenkiintoista,kun monesti tutkitaan onnettomia ja pahoinvoivia,muttei onnellisia.Minusta on selkeesti löydettävissä tiettyjä käyttäytymismalleja,jotka lisää onnellisuutta/hyvinvointia tai vähentää sitä.

Kaikki Markku Ojasen kirjat on mielestäni hyviä,Elämän mieli ja merkitys,Ilo,onni,hyvinvointi,Hyvinvoinnin käsikirja.

Tämä Flow on yksi paljon siteerattu kirja ja mielestäni lumenisen arvoinen.
http://www.rasalas.fi/kirja.php?id=35

Sitten on joitain näitä yleensä elämän viisauksia käsitteleviä kirjoja/kirjailijoita.
Wayne W Dyer,Norman Vincent Peale,Joseph Murphy,Jari Sarasvuo.Tommy Helsten jne.

Lopuksi vielä kirja,josta itse pidän suuresti Albom,Tiistaisin Morrien luona

Ei tosiaan kannata suhtautua vakavasti noihin omiin ajatuskuvioihin,kun se on myös eräänlainen luonteenpiirre.........toiset funtsii enemmän ja toiset taas on raivopäitä.Kunhan tunnistaa itsesensä,niin on kasvanut hieman enempi ihmisenä.Joku joskus väittäny,että ihmisen tärkein tehtävä on kasvaa persoonana ja ihmisenä täyteen mittaansa.......yleensä siihen kipuja joudutaan käymään läpi.

Ahdistuksesta

Vähän ärsyttää tällainen topikki, jossa ketjun aloittajalla on jo kaikki vastaukset valmiina, ainakin OMALTA osaltaan. Niin, ja sitten on luettu kirjoja sivistyksen tappiin asti. Eihän ne asiat nyt ihan noin mene. Väität, ettei pelko voi kasvaa määrättyä pistettä pidemmälle - olet muutoin oikeassa, mutta miten selität sen, että "yksi leijona" aiheuttaa pelkotilan, mutta kaksi psykoosin? Onko psykoosi silloin se raja? Voiko siihenkin itseään altistaa ja turruttaa niin paljon, ettei kuuppa heitä volttia? Voitko luvata sen varmuudella, että altistamalla pikkuhiljaa itseään erilaisille ärsykkeille, voidaan niiden tehoa laskea tai poistaa niiden vaikutus kokonaan?
Pelko on tietenkin avaintekijä, mutta se miten ihmiset reagoivat pelkoon, tai sen odottamiseen, vaihtelevat suuresti. Väite, että "ei kukaan pelkoon kuole" (ei sinun ajatus, mutta yleisesti), on mielestäni myös aika heikosti perusteltu, koska eihän kukaan sieltä takaisin tule kertomaan, että mikä sen "kohtauksen" (sydänkohtaus tms.) aiheutti, joka kuolemaan johti. Sanon nyt heti, että tarkoitukseni ei ole pelotella ketään, mutta yhtä paljon kuin ymmärrän avaustasi, niin myös koen sen yleistäväksi.
Mielestäni Ben Furit ja muut vastaavan ajatusmaailman omaavat voivat syöksyä "jorpakkoon". Syynä siihen oikeastaan on se, että he pitävät muun muassa lääkitystä täysin turhana, kuten Sinäkin ilmeisesti. Ilman lääkitystä, jotkut sukulaisistani ja ystävistäni olisivat nyt kuusi metriä maan alla - ja se on kylmä totuus! Mitä tulee terapeutteihin, niin niissäkin on eroa. Ei kaikki ole samanlaisia ja hae samaa tulosta (jotkut haluaa vain määrätyn tavoitteen), saati edes samoilla linjoilla. Kognitiivis-behavioraalisia terapeutteja on esimerkiksi aivan liian vähän, joten altistusta ja taustaa selvittämään laitetaan ensimmäinen psykoterapeutti, joka kohdalle sopii. Tämäkin kusee, koska potilaan toipuminen/parantuminen/kuntoutus on sitten sellaisen henkilön käsissä monesti, johon itse potilaskaan ei luota. Kakkuna kaiken päälle on potilaan mahdollisuus saada hoitoa, eli Suomeksi rahoitusta. Se on tehty mahdollisimman vaikeaksi, mutta nyt yllättäen tämän vuoden alusta asti, ei enää rahoituksen puutetta olekaan, vaan lähes kaikki psykoterapiaa tarvitsevat/haluavat saavat tukea Kelalta (lue uusin Kelan lehti tai netistä). Se, riittääkö Kelan tuki, on aivan eri asia - ei 85€/H pyytävälle terapeutille voi mennä, jos omavastuu on 40€, eikä tulot riitä kuin ruokaan. Ei ihmiset yksin kotona kirjoja lukien osaa tehdä altistusharjoituksia, saati pitää niistä kiinni, jos ei kukaan valvo ja arvioi toimintaa. Sinullakin toivottavasti tavoitteena keskustelun aloittajana on, että ihmiset hyötyisivät lukemastaan. Näin ainakin uskon ja toivon, mutta joitain asioita voisit vielä harkita, ennen kuin yleistät noin kattavasti asioita, kiitos. :O)

Moi

Ihmiselle ei ole normaalia jotua psykoosiin pelkotilanteessa. Täysin mahdotonta,että ihmislaji olisi selvinnyt kaikki maailman sodat ja kurjuudet,jos olisi yleistä joutua psykoosiin vaikeissa,äärimmäisisä olosuhteissa.Sodissa kärsitään traumoista,stressireaktioista,paniikista,shokista ja vain harvoin psykooseista.En ymmärrä millään tavalla,että miksi paniikkihäiriöpalstalla olisi tarvetta keskustella psykooseista,skitsofreniasta,bibosta,psykopatiasta tai muista vakavista ja harvinaisemmista psyykkisistä häiriöistä,joita on aina hoidettava erittäin akuutisti lääkkeillä ja mahdollisesti laitoksessa?En ole koskaan elämäni aikana törmännyt millään keskustelupalstalla,missään psykologian kirjassa,missään dokumentissa paniikkihäiriöiseen/pakko-oireiseen/hypokondrikkoon/ahdistuneisuushäirikköön,joka olisi sairastunut psykoosiin.En koskaan.Sinä ilmeisesti olet tavannut tällaista.Tämä ei tarkoita,etteikö näin ole käynyt/tule käymään,mutta se ei ole tyypillistä.Edellä mainittuja psyykkisiä sairauksia tavataan todella suurissa määrin ympäri maailmaa,puhutaan useista prosenteista,mutta psykoosit on huomattavasti harvinaisempia.Jos otetaan esimerkiksi pakkoajatukset,niin jos neurologi/psykiatri,Viktor Frankl,joka on ollut itse keskitysleirillä,työskennellyt mielisairaaloissa,luennoinut psykologeille ja hoitanut loputtoman määrän kaikenlaisia potilaita sanoo,että on tilastollinen tosiasia,että pakkoajatuksista kärsivä on lähes immuuni vakaville mielisairauksille,niin silloin se on niin.Eikä minun taito/ymmärrys ole mitenkään riittävä kyseenalaistamaan tätä.Jos jostain löytyy harvinainen poikkeustapaus,se on poikkeus.

Ja jos jotain yleistän,niin se johtuu siitä,ettei kukaan voi kirjoittaa sellaista selvitystä,missä käsitellään kaikki mahdolliset yksittäiset erikoistapaukset ja variaatiot monimutkasine historioineen.Sellainen kirjoitushan olisi paksumpi kuin raamattu.On ihan kohtuullista puhua yleisellä tasolla muuttujista/tekijöistä,jotka pätee useimpaan ihmiseen tai vaivaan.Mä sen verran aina lukijaa pidän fiksuna,että lukijan äly riittää päättelemään,että on olemassa poikkeuksia,joista en ole tekstissä maininnut ilman,että mainitsen siitä erikseen.

Lääkkeistä sen verran,etten pidä niitä ollenkaan huonoina.Jotkut ystävät ovat niistä apua saanut,toiset ei.Aina pitäisi kuitenkin hoitaa syytä eikä oiretta,missä tullaan sitten tähän terapian saamisen vaikeuteen.

Lopuksi vielä selvennykseksi,jos joku epäilee,etten tätäkään ymmärrä,jos en ole siitä maininnut.....niin.....kaikki ei parane hoidosta ja lääkkeestä huolimatta.On vastenmielistä todeta tällainen tosiasia,mutta näinhän se on.

Kelasta en osaa sanoa mitään.

piti vielä lisätä

Oma ryhmänsä on myös huumeita käyttävät/käyttäneet,vakavat alkoholismit ja anabolisten käyttäjät.Näissä ryhmissä esiintyy huomattavasti enemmän vakaviakin psyykkisiä häiriöitä,kuin "kantaväestössä".Ja minusta näiden ongelmien hoitaminen on nimenomaan amattilaisten tehtävä ja tällaisille pitäsi aina löytää hoito/lääkitys/terapia.
Hei!
Sain tuon Elisabeth Lukasin kirjan lainaan ja luen sitä para-aikaa. Palaan kirjoittelemaan kun olen saanut kirjan luettua niin voin taas kysellä enemmän!
Norvital TESTOMAX

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Tietoa mainosten kohdentamisesta