Puhumattomuus!

Juu, eihän tuohon voi muuta sanoo, kuin että tuttu kokemus jo monen miehen kohdalla.
Itse olen puhelias ja miehet selvästi ihastelevat juttujani, mutta eihän sitä yksin jaksa koko ajan keksiä puhuttavaa, joten hiljaisuus on sitten aikanaan tullut joka suhteeseeni.
MUTTA!
Olen viisastunut, pidän lähelläni ystäväni, jotka ovat hyvinkin puheliaita ja puhun heidän kanssaan.
Mies kulkee vierellä hiljaisempana, mutta eipä tuo tunnu häntä häiritsevän..
Kommentoi sitten joskus lauseella, parilla jotain, mutta ne varsinaiset keskustelut käyn puheliaiden ystävieni kanssa. Älä siis hylkää ystäviäsi missään tapauksessa, niinkuin jotkut tekevät, kun alkavat seurustelemaan!
Mies ei korvaa koskaan ystäviäsi, onpahan mukava muuten vain olla olemassa ja muhimassa sohvalla.
Nyt vähän kompromissia, niin kyllä se siitä1

Arvataan miestä tuntematta.

Hän ei puhu sinulle asioista, jotka häntä kiinnostavat mutta eivät kiinnosta sinua. Muita asioita ei ole. Hän rakastaa sinua, joten kuuntelee asioitasi puolella korvalla vaikka unohtaakin suurimman osan saman tien (niin kuin sinäkin unohtaisit, jos hän puhuisi omista kiinnostuksistaan). Miestä kiinnostavat yleensä asiat, jotka ovat ulkoisia eivätkä liity kehenkään tuttuun ihmiseen. Naista taas juuri päinvastoin.

Mies rakastaa sinua ja haluaa sinun olevan onnellinen hänen kanssaan. Siksi hänen pitää olla kieli keskellä suuta, ettei paljasta jotain väärää, josta et pidä ja joka riskeeraa suhteen. Hänellä on vain yksi varsinainen mieliteko sinun kanssasi: seksi, ja vaikka se on sinullekin tärkeä osa parisuhdetta, hänelle se on 95% suhteesta. Sen vuoksi hän on valmis miellyttämään sinua muissa asioissa, vaikkei oikeasti niistä itse olekaan kiinnostunut.

Vaikutat vähän temperamenttisemmalta kuin hän. Yhtä hyvin kuin sinä yrität tuupata miestä puhumaan, hän voisi tokaista sinulle vähän väliä: "Äläpäs ole noin temperamenttinen. Hillitsepäs itsesi!" Ja sinua ärsyttäisi. Pointti: toista ei voi muokata täysin haluamakseen... Avain: hyväksyminen ja ymmärtäminen

Samanlaisia yhden sanan vastauksia sain minäkin muinoin kun aloin seukata nykyisen aviomieheni kanssa. Hänelle tunteista puhuminen ei vaan ollut niin itsestäänselvä ja helppo juttu kuin mitä se oli mulle.
Nuori mies on arka astumaan sille "naisten kentälle" jota hallitsee tunteet, se ei oikein luota omiin kykyihinsä selittää ja kuvailla tunteitaan ja nainen sitten helposti turhautuu kun mies ei osaa keskustella.

Se ei kuitenkaan ole mikään lopullinen ongelma sillä mieskin muuttuu ja kasvaa koko ajan ihmisenä, usko tai älä. Siinä tunteista puhumaan oppimisessa olet sinä nainen miehen lähin esikuva, niin tai vaihtoehtoisesti se joka viet häneltä koko halun oppia ilmaisemaan tunteitaan sanoin (sinulle)...
Kandee siis olla tietoinen siitä millaisella palautteella sitä miestä yrittää ns. opettaa.