Iso-mummon talo.

Et mitenkään, siis voi estää talon myyntiä jne.

Ja varmana pystyn....

No mitä sille pitäs tehdä? Vuokrata vai? Kuka siihen tulis asumaan?
Talon ylläpito ei ole ihan piece of cake, jos ei itse siinä asu. Maksaa. Rempattavaa on. Jos ei pidä huolta niin homehtuu. Pahimmillaan menee käyttämättömänä niin piloille ettei siinä saa asua enää ollenkaan. Sitten ei kelpaa kuin palokunnan harjoitusmaaliksi. Ja sitä ennen tyhjään taloon löytää tiensä kaikenmaailman spuget ja vandaalit.

Ja mä oon aika varma että jos joku sen tahtoo ostaa niin se tykkää siitä ja tekee parhaansa pitääkseen kotinsa kunnossa. En tiä missä asut mutta jos paikkakunnalla on asunnoista pulaa niin on aika pöljää jättää kämppä tyhjäksi kun tarvitsijoita on.

Mummo ei itse kyllä enää tiedä talosta mitään, myytiin tai ei - siis oikeesti.

Jos sille ei ole teidän suvussa kellekään käyttöä niin myykää, usko pois, parempi ratkaisu. Mummosi ei kuolinvuoteellan ehkä enää ollut ihan niin kiinni maailmanmenosta ettäolisi ymmärtänyt realiteetteeja- Ja vaikka ymmärsikin niin tietenkään kukaan ei tahdo luopua omast akodistaan, mutta kun sitä asujaa ei enää ole niin mitä sitten?

Puhu hyvin ja diplomaattisesti sukulaisellesi, älä suutu. Anna hänen puhua ensin ja sitten esitä oma kantasi.
Toisaalta on kuitenkin kyse jonkun toisen tahdosta, ei sinun.

Minäkin mietin jakamatonta pesää, jonka omistamme sisareni kanssa, kun sain kovia kipuja, miten saisin sen puolikkaan myytyä hänelle.
Lopputulos oli ettei hän rohjennut ostaa.

Kantasi on ymmärrettävä ja olet kunnon mies, puhu tunnearvosta sukulaiselle, ehkä hän kuuntelee.
Kaupungissa asuvat ovat surullisia, ne jotka eivät ikinä pääse maalle.

"Kantasi on ymmärrettävä ja olet kunnon mies, puhu tunnearvosta sukulaiselle, ehkä hän kuuntelee."

Mikä ihmeen MIES? Aloittaja kertoo olevansa 14-vuotias POIKA, joka ei tosiaankaan voi tähän myyntiasiaan mitenkään vaikuttaa, asia ei edes kuulu aloittajalle.

Kantaa voi ottaa, mutta hän ei todellakaan, kuten tuolla todettiin, voi mitenkään estää talon myyntiä, ei sitten mitenkään.

Ja se kun hänelle kerrottiin, niin vastaus oli hyvin epäkypsä;" poika141996poika1419
23.5.2011 21:13
-2
Avaa Sulje
Ja varmana pystyn.... "

Ei kait totuuden kertominen nyt haittaa ketään. Selkärankaa, ihan miten vain, mutta _realiteettia_ kehiin!

Tuossa on pari sukupolvea välissä, isomummon ja tämän pojan, ja aivan varmasti asia päätetään näiden sukupolvien kesken....

minkä?

Olet alaikäinen ja jos sinulla ei ole mitään isomummosi allekirjoittamaa paperia niin vaikea on. Ainoa keino on vain puhua isomummosi toiomuksesta mummosi ja äitisi kanssa ja kertoa, että niin iso mummo toivoi.

... kirjoitti: Jos sille ei ole teidän suvussa kellekään käyttöä niin myykää, usko pois, parempi ratkaisu. Mummosi ei kuolinvuoteellan ehkä enää ollut ihan niin kiinni maailmanmenosta ettäolisi ymmärtänyt realiteetteeja- Ja vaikka ymmärsikin niin tietenkään kukaan ei tahdo luopua omast akodistaan, mutta kun sitä asujaa ei enää ole niin mitä sitten?

Isomummoni sanoi tämän asiansa minulle jo 2 vuotta sitten. terveenä. sairaana hän vasta kerkesi olla 2 päivää, jos ei 20 syddämmen vajaatoimintaa lasketa. 2 päivän kuluttua keuhkokuumeesta hän kupsahti kun oli keittämässsä minulle pannukahvia... ja kuolinsyyksi tuli sydämmen vajaatoiminta.

Ja itselläni olisi sille käyttöä... 2 vuoden päästä... Muutaisin sinne mielelläni! :)

Mutta kun sinä et perisi sitä vaikkei sitä oltaisikaan myymässä, et ole perimisjärjestyksessä seuraava isomummostasi. Vai tekikö hän kenties testamentin jossa testamenttasi talon sinulle? No ei, et muutoin kysyisi aloitusviestin tapaisia asioita.