Olinpa tyhmä

Minulla ja ihastuksellani ei ole ikäeroa varmaan kovinkaan paljon,mutta vanhempi hän minua on.
Juuri meidän naisten väliset kanssakäymiset ovat niin monella tapaa tulkittavia,että niiden oikea merkitys on vaikea selvittää.Ainut keino olisi kysyä suoraan.Mutta uskallammeko?
Itsensä nolaamisen pelko on varmastikin suurempi silloin kun on ihastuksen kanssa tekemisissä päivittäin,ehkä työelämässä tai harrastuksissa.Helpompi olisi tunnustaa tunteensa,jos ei välttämättä tarvitsisi kohdata enää...jos pakit tulisi.
Toisaalta on kiduttavaa elää epätietoisuudessa...entäpä jos sittenkin tunteet ovat molemminpuolisia.Toinenkin voi miettiä juuri näitä asioita.
Vaikka elämmekin tällä hetkellä avoimemmin kuin vuosia sitten,niin silti kynnys ihastuksen tunnustamiseen samaa sukupuolta olevalle on suurehko.

En jaksa uskoa että ne on :( Ja hän tietää tunteeni, olen kertonut tykkääväni hänestä ja että hän on ihana ja halaammekin herkästi. Hän on myös kutsunut minua monta kertaa ihanaksi jne. Mutta jotenkin tuo iski tajuntaan, vaikka TIEDÄN, että hän on eleissään ja kanssakäymisessään muillekin lämmin ja kosketteleva, silti...jos hän niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin minusta välittäisi hän tekisi minulle jotain erityistä, sillä tunne etten ole yhtään enempää kuin nuo muutkaan, on nyt todella voimakas. Enkä jaksa enää yrittää, tuntuu liian pahalta :´(

Kuulostaa oudolta että työkaverisi vanha tuttu tulee kertomaan tuollaista. Epäilen, että he ovat puhuneet asiasta keskenään ja sopineet että hän tulee sinulle keskustelemaan tuosta koskettelemisesta, jos se saisi sinut perääntymään nolaamatta itseäsi... Jotenkin haiskahtaa suunnitellulta. Ehkä ihastuksesi on alkuun itsekin ollut vähän ihastunut ja eksynyt näille sivuille ja tunnistanut sinut ja pelästynyt ihastumisesi intensiteetistä ;) Kummalliselta kuulostaa muuten tuollainen koskettelu ja kaikki... Joka tapauksessa sinun kannattaisi lopettaa haaveilu. Jos et pysty luopumaan niin parasta olisi että hyvässä hengessä juttelisit ihastuksellesi ja kertoisit että olet käsittänyt jotain väärin ja saisit ehkä selville onko hänen puolelta mitään ollut vai onko tosiaan kaikki väärinkäsitystä. Sinun olisi helpompi jatkaa.

Eieieieieieieieieiei näin.
Tämä ihastukseni ei tiedä mitään, mutta tämä vanha tuttu taas pitää minusta, ja tietää että olen kohtalaisen läheinen ihastukseni kanssa ja haluaa ehkä jopa kiusata minua (vaikkakin siis totta ovat nuo koskettelut ja kaikki, tiedän tuon ihanaisen kun hän on tuollainen...kaikille). Ihastukseni on totaalisen tietämätön, ja oikeesti näin!!!
Siis tämä on vähän monimutkaista. Itse uskon että ihastukseni ei tajua MITÄÄN, mutta totuuden nimissä ei myöskään välitä tuon taivaallista minusta. Siis ihmisenä kyllä varmasti, mutta muuten... siis mitään sen enempää. No "onneksi" eroamme sitten tosi pitkäksi aikaa viikon päästä, ehkä tämä tästä.
Kurjalta silti tuntuu, tiedättehän... Ja tällästä tää naisiin ihastuminen useimmiten onkin, kai. Olen vaan liian lähellä...

Ja se on vaan sellainen juttu, et hän on tosiaan KAIKILLE tuollainen kosketteleva, on sitten ehkä muita eleitä joista olen ajatellut et on muutakin...mut paskat en usko enää...en tiedä onko hänellä vain tuo käsittämättön tapa vai onko hän oikeesti bi :D

Ja anteeksi, puran nyt urakalla, kun tämä on juuri tätä hetkeä. Tätä tunnetta. Niin olenhan antanut hänen varmasti ymmärtää enemmänkin, vitsailun varjolla. EHkä on tajunnut, ehkä ei. Kauniisti hän minustakin aina puhunut ja kehunut, uskon et tykkää, mutta en enää viitsi pitemmälle viedä, koska en usko et hänellä on pitämistä suurempia tunteita. Varmaan ekan kerran huppelissa ollessa paljastan tunteeni mutta se on sitten sen ajan murhe. Nyt räydyn ja riudun ja koitan päästä yli vaikka tiedän etten pysty. Näemme vielä ja olen hänen edessään liian heikko ja liian ihastunut...elämä on tällästä...nousua ja laskua. Se nousu on liian ihanaa mut tämä tuska kai sen arvoista(ko)?

Ja se sydän itkee. Vaikka hän minusta varmaan pitään, kutitteleekin, niin tietää et mulla huolia mutta ei kysele, puhuu vaan omistaan... alan väsyä tunteisiini, ne ovat yksipuoliset. Nyt se selvisi!

No, ollaanpa mitä ollaan, kesä kuitenkin erossa vietetään. Eilen olin havaitsevinani sähköä välillämme, tänään tuntui kuin se naps olisi poissa, yritin lukea hänen katseitaan, puheitaan, ja aistin vain ihmisen joka ei välitä minusta tuon taivaallista. Ei tule ikävöimään, ei kaipaamaan, ei halua koskettaa, ei halua lähelle. Sydän itkee ja on murusina, olis tämän tietty voinut arvata. Mutta kun sitä aina toivoo josvaikkasittenkin. No se jäi tapahtumatta.

Kyllä se niin on että 50 naimisissa oleva nainen ei kyllä ihastuisi meikäläiseen ikinä.

En sittenkään vain pääse hänestä eroon. En, vaikka kaikki merkit näyttävät siltä että a.hän ei tajua ihastumisestani mitään, b. hän ei voisi olla ihastunut minuun. Koen että oon saanu häneen lämpöiset välit, puhumme asioita toisillemme, ja ehkä vielä lomien jälkeen vihdoin näemmekin työn ulkopuolella. Odotan hirveästi et voidaan nähdä kahdestaan, jotta voin päästä hieman lähemmäksi (henkisesti) kuin työpaikalla. Lämpimät välit on kun jaetaan huolet, mutta myös kehutaan, lässytetään, halitaan... Mutta se on hänelle normaalia naisten välistä kanssakäymistä ja minä parka punastelen hänen lähellään kun oon ihan korviani myöten ihastunut.