Tapaaminen: hyvin pian

Saitko kymppitonnin etukäteen kuten minä?

sulla on varmaan aika äkkiä pokat käyty läpi... Onneksi olkoon.

Kyllä asia on niin, että jos vaikka viikossa ei saa järkättyä aikaa treffeille, niin ei edes hae tosissaan seuraa. Voihan sitä alkuun viestitellä, mutta kyllä se tapaaminen kertoo heti jatkuuko tutustuminen vai ei.

minä en saisi. viikko on todella lyhyt aika tuollaiseen

Herra Ehdottomuus oiskin varmasti miellyttävää treffiseuraa. Olethan niitä miehiä jotka määräävät naiselle pelisäännöt ja komennon alusta saakka ja siitä huolimatta uskot olevasi ihmeellinen tavoiteltava ihmemies, jonka loputtomista minäminäminä-jaaritteluista treffiseurasi saa nautiskella pitkästymiseen saakka.

Itse kanssa kannatan suoraviivaista toimintaa, alkuun 5-6 viestiä, seuraavaksi puhelinkeskustelu tai kaksi ja sitten jo tavataan pikaisesti vaikka kahvin merkeissä (olettaen tietysti, että toinen vaikuttaa fiksulta ja ok tyypiltä). Yleensä ensimmäisistä viesteistä noin parin viikon päästä tapaan toisen.

Mielestäni sellainen turha jahkailu ja kuukauden mittainen viestittely ei johda mihinkään järkevään lopputulokseen. Nopeasti vaan kasvotusten ja siinähän sen sitten näkee onko toinen mitä sanoo ja miten oikeasti ne henkilökemiat toimii. Ja jos toinen ei oikein vaikuta sopivalta niin sitten vaan toivotellaan hyvät jatkot ja onnea etsintään.

Pari viikkoa jutellut tekstiviestein miehen kanssa. Puhuttu ties mitä,
aika paljon itsestämme, ihan syvällisiä juttuja. Olemme molemmat sitä mieltä, että kirjoittamalla oppii tuntemaan paremmin toisen sisintä.

Hän pyysi minua mukaansa matkalle, no sitä ennen tiestysti tapaamista ja kaipa
pian puheliessakin. luulen että mlempien hidas tahti johtuu aiemmista pettymyksistä, ja että molemmat ovat kuitenkin aidolla mielellä liikkeeellä.

Matkalle lähtö ajatus kiehtoo, mutta kun ei edes oikeastaan tunne kko miestä.
Miten kannattaa edetä, lähtöön vielä aikaa...

En kyllä lähtisi kenenkään kanssa matkalle, tapaamatta ensin.
Syvällisiä on helppo kirjoitella ja tekstailla,jos on siihen taipumusta.

Olen itse treffailut monia, jotka kirjoituksissaan ja puheissaan
ovat ihan ok, mutta kun on tavattu,sitä kipinää ei sitten tullutkaan.

Pettymyksiä tässä on ollut itsekullakin, mutta tapaaminen suht pian ja sitten voi hidastella tai kaasuttaa, jos siltä tuntuu.

Melko pian voi tavata mutta treffejä pitää olla useampi ennen kuin päätös seurustelusta tehdään. Siinä päätöksenteossa ei saa toinen huohottaa niskaan ja painostaa, vaan päätös suhteeseen ryhtymisestä pitää saada tehdä tutustuen rauhassa. Vasta tutustumalla tietää että haluaako oikeasti miettiä vakavaa suhdetta vastapuolen kanssa. Jos tuntuu että ei natsaa, niin sitten on osattava erota kohteliaan aikuisesti ja toiselle räyhäämättä, toista vainoamatta. Suomalaismiehet eivät oikein osaa deittailun pelisääntöjä, roikkuvia häiriköitä on ainakin nettideiteissä ihan riesaksi asti.

olen kanssasi siinä samaa mieltä, että mahdollisimman pian tapaaminen. En ole kovin hyvä kirjoittaja, ja siinäkin mielessä netissä jäisin jälkeen.

"Annan enintään viikon järjestää mahdollisuus treffeille,"

tässä olen hieman eri mieltä, varsinkin jos asutaan eri paikkakunnilla tms. Ennemmin jos viikon sisään järjestyy vaikkapa puhelinnumero, niin treffit varmasti järjestyy kuukauden sisään.

No ihan vapaasti. Tuskin sinä niin ainutlaatuinen olet, että kaikki naiset jäisivät perääsi vollottamaan, jos heidät "hylkäät" viikon kuluessa. Aina löytyy uusia, usein paljon parempiakin miehiä. Tuskin olet siinä tilanteessa, että voit toisenkin puolesta sanella, että kuinka nopeasti täytyy tavata?

Jos on HALUA, niin on KEINOJA tavata jokusen viestin / puhelun jälkeen mahdollisimman pian. Niinkuin aikaisemmassa kirjoituksessa luki, että sen jälkeen voi jarruttaa tai kaasuttaa. Nykyään ihmiset on tottunut olemaan virtuaalimaailmassa eikä pärjää live elämässä. Kyllä tapaaminen selkeyttää kuvaa vastakkaisesta sukupuolesta.