Kokemuksia ?

Jännä, että otit kantaa edellisen kirjoittajan omaan hyvinvointiin. Mutta unohdit täysin lapset ja miehen tuntemukset perheessä. Yhteisönä toimiminen on todella vaikeaa, jos tanssitaan yhden pillin mukaan koko ajan.

Perusluonteellehan ihminen ei juurikaan voi mitään. Mutta aikuisen kokemuksella ja tietämyksellä voisi edes yrittää muuttaa itseään sen verran, että perheellä olisi hyvä olla.

Narsisti vanhemman vaikutuspiirissä eläminen on yhtä helvettiä. Eikä se lopu sillä, että muut perheen jäsenet myötäilevät narsistia. Asiat vain pahentuvat ajan myötä. Ja loppua ei näy.

-tytär- kirjoitti:

Jännä, että otit kantaa edellisen kirjoittajan omaan hyvinvointiin. Mutta unohdit täysin lapset ja miehen tuntemukset perheessä. Yhteisönä toimiminen on todella vaikeaa, jos tanssitaan yhden pillin mukaan koko ajan.

Perusluonteellehan ihminen ei juurikaan voi mitään. Mutta aikuisen kokemuksella ja tietämyksellä voisi edes yrittää muuttaa itseään sen verran, että perheellä olisi hyvä olla.

Narsisti vanhemman vaikutuspiirissä eläminen on yhtä helvettiä. Eikä se lopu sillä, että muut perheen jäsenet myötäilevät narsistia. Asiat vain pahentuvat ajan myötä. Ja loppua ei näy.

Lue lisää

Jees, toi oli niinkös meikäläisen kynästä, tuo aloitus.

Kyllä oma hyvinvointi on tärkein jotta voi huolehtia muista. Sikäli ratkaisu on "itsekäs" eli huolehdi, hyväksy ja "rakasta" itseäsi niin voit tehdä sitä paremmin muillekin.
Niin kauan kuin niin ei ole, sitä jakaa pahoinvointiaan ympärilleen joka taas lisää pahoinvointia ja...ja...eikä kukaan enää voi hyvin.

-tytär- kirjoitti:

Jännä, että otit kantaa edellisen kirjoittajan omaan hyvinvointiin. Mutta unohdit täysin lapset ja miehen tuntemukset perheessä. Yhteisönä toimiminen on todella vaikeaa, jos tanssitaan yhden pillin mukaan koko ajan.

Perusluonteellehan ihminen ei juurikaan voi mitään. Mutta aikuisen kokemuksella ja tietämyksellä voisi edes yrittää muuttaa itseään sen verran, että perheellä olisi hyvä olla.

Narsisti vanhemman vaikutuspiirissä eläminen on yhtä helvettiä. Eikä se lopu sillä, että muut perheen jäsenet myötäilevät narsistia. Asiat vain pahentuvat ajan myötä. Ja loppua ei näy.

Lue lisää

"Jännä, että otit kantaa edellisen kirjoittajan omaan hyvinvointiin. Mutta unohdit täysin lapset ja miehen tuntemukset perheessä. "

Ja siihen on hyvin jännä syykin.
Ei narskua, ( en usko, että aloittaja on, liian paljon heikkouksien myöntämistä, mutta muista piittaamaton selvästi ) kiinnosta muiden ihmisten hyvinvointi...Kehoitus huolehtia muista, kuulostaisi enemmänkin loukkaukselta narskun korviin.
Eikä empatianpuuttessta "kärsivä" ihminen opi ottamaan muita huomioon, vaikka jauhaisin asiasta loppuelämän...Kaikki lähtee ensin itsestä.

Kiitos vastauksesta.

En etsi itselleni sitä oikeaa vastausta täältä, aloitin viestini tarkoituksellisesti noin esiintuodakseni aiheeni ja olemme perheen kanssa käyneet erillisesti useammin sekä yhdessä muutaman kerran keskustelemassa ammattilaisen pakeilla jonka kanssa ollaan listattu ja käyty asioita läpi ihan fläppitaulujen avulla kuvataksensa näitä tilanteita. Hän on tuonut kahdenkeskisesti usein esiin itsekeskeisen ja kaoottisen suhtautumiseni ja narsistiselta tuntuvan tunnemaailmani. Itse en näe siinä mitään erikoista mutta ympäristön paine tuntuu valtavalta. Muun perheen kanssa tilanne on siellä melkein sietämätön eikä kukaan puhu juuri mitään sillä olen jo valmiiksi täysin raivona tilanteesta.

Kysymys siitä olenko tyytyväinen on alkuasettelultaan hankala koska oloni tuntuu aika ajoin perin tuskaiselta mutta en ole osannut pitää sitä ongelmana vaan kuuluvana osana elämään enkä siksi ole asiaa kyseenalaistanut ennen näitä tapahtumia. Elämänlaatuni huononi dramaattisesti vasta kun koetin olla päästämättä näitä tunteitani ulos sellaisena kun ne ovat koska niille on hyvä syy mielestäni vaikka terapiassa toisin koko ajan osoitetaan.
Sitä ennen pahoinvointia on myös ollut mutta se syntyy sisälläni toisten ihmisten sietämättömästä olemuksesta ja ilman syntipukkia huomasin olevani räjähtämäisilläni ja se sai minut useaksi kuukaudeksi juomaan viinipullon tai kaksi illassa mutta senkin oli loputtava koska en jaksa sitä ainaista väsymystä.

Siitä on seurannut ajoittaista sosiaalisten tilanteiden pelkoa joka on välillä haitannut töissäni koska saatan kokea jonkun näkevän mikä tilanteeni oikeasti on. Jatkuva itsen ja toisten tunnereaktioiden ja ilmeiden tarkkailu tässä tilanteessa pahentaa asiaa.

Omassa elämässä voi valita mitä haluaa mutta tunnereaktioiden hallinta tuntuu mahdottomalta ja niiden suuntaaminen johonkin muuhun saattaa vain lisätä inhontunnettani ko. ihmistä kohtaan. Asiat ovat tärkeysjärjestyksessä ja olen niiden aina luullutkin olevan mutta läheisteni ilmeisen oireilun vuoksi pitäisi yrittää edes ymmärtää missä tekee väärin.


Kun näen läheisen ihmisen menevän pitkin seiniä sukkasiltaan tietyissä tilanteissa, sisälläni herää jotain kauhun kaltaista mutta en osaa ottaa sitä vastaan ja koen lopulta ärsyyntyväni lisää siitä toisen käytöksestä koska en olisi tuntenut sitä kauhua jos hän ei olisi toiminut niin vaikka osaltani ymmärränkin että ilman minua hän ei edes tekisi niin. Tätä terapeuttini on jankannut väsymiseeni asti ja todellisuudessa haluaisin ottaa siitä kirjahyllystä sen paksuimman teoksen ja iskeä sen hänen päähänsä. Tätä en tietenkään tee mutta hän vaikuttaa juuri kuvailemaltasi pyhimykseltä ja saa aika ajoin oloni huomattavan tukalaksi. Muuten tunnen että minut halutaan muokata joksikin rivikansalaiseksi jonka tulee olla kuten muut ja se oksettaa.

On hyvä kuulla olevansa tietoinen mutta se on tuottanut vain lisää pahoinvointia sillä huomaan olevani kykenemätön käsittelemään mitään tunnereaktioita itsekseni tai muiden kanssa ja ne saavat minut vain raivoon jota en osaa pysäyttää sillä niin kauan kun tämä oli normaalia, en huomannut olevani näin kontrolloimaton vaan luulin olevani hyvinkin kontrolloitu ja järjestelmällinen.

Huomaan nyt etten sitä ole ja sen sijasta että lähtisin innokkaasti etsimään jotain muutosta suuntaan joka on vastenmielinen, haluaisin mielummin kadota ja unohtaa koko jutun. Raivo joka seuraa mistä tahansa tai milloin tahansa, oikein kalvaa sisällä ja sattuu tullessaan ja seuraan itseäni kuin sivusta osaamatta keskeyttää. Kun se estetään minun on päästävä pois.

Kiitos vastauksestasi.

Terapia on tuntunut rikkovan itsetuntoani ja minäkäsitystäni enkä voi mitenkään nähdä tulevaisuuttani sellaisena muotti-ihmisenä sillä mielestäni he ovat yksinkertaisia huijattavia jotka eivät osaa pitää elämästään tai itsestään huolta eikä sellainen päivittäinen tunteilu jokaisen kassajonon pituudesta tai toisten tekemisistä tule olemaan arkipäivää koskaan. Tiukka kuri ja valvonta jota harjoitan on minulle vanhempana lasteni suojelemista ja kasvattamista mutta ilmeisesti olen mennyt liian pitkälle sillä se tulee jatkuvasti eteeni nyt.


Tiedän vastaavani omasta elämästäni ja sen teen ja vastaan myös lapsistani mutta en voisi koskaan kasvattaa heitä kuten muut tuntuvat tekevän sillä se tekisi heistä juuri sellaisia muotti-ihmisiä jotka edustavat paitsi kyvyttömyyttä niin myös käsittämätöntä heikkoutta. Terapeutti uskoo minun tekevän heistä sitä mitä pelkään ja on sitä mieltä että tämän heikkouden pelon riivaamana ajan tilanteen umpisolmuun. Kärsin hänen mielestään suhteettomasta pelosta sellaisten asioiden suhteen vaikka en sitä itse niin koe vaan pidin sitä normaalina. Välillä on kovin vaikea suhtautua mitenkään hänen huomioihinsa ja täällä näiden kommenttienne myötä tilanne vain monimutkaistuu sillä koette asiat kuten hän.

Jos kärsin persoonallisuushäiriöstä, lääkitäänkö sitä jotenkin ? Sitä en suostu tekemään sillä se on ajatuksena täysin sairas.

V6 kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi.

Terapia on tuntunut rikkovan itsetuntoani ja minäkäsitystäni enkä voi mitenkään nähdä tulevaisuuttani sellaisena muotti-ihmisenä sillä mielestäni he ovat yksinkertaisia huijattavia jotka eivät osaa pitää elämästään tai itsestään huolta eikä sellainen päivittäinen tunteilu jokaisen kassajonon pituudesta tai toisten tekemisistä tule olemaan arkipäivää koskaan. Tiukka kuri ja valvonta jota harjoitan on minulle vanhempana lasteni suojelemista ja kasvattamista mutta ilmeisesti olen mennyt liian pitkälle sillä se tulee jatkuvasti eteeni nyt.


Tiedän vastaavani omasta elämästäni ja sen teen ja vastaan myös lapsistani mutta en voisi koskaan kasvattaa heitä kuten muut tuntuvat tekevän sillä se tekisi heistä juuri sellaisia muotti-ihmisiä jotka edustavat paitsi kyvyttömyyttä niin myös käsittämätöntä heikkoutta. Terapeutti uskoo minun tekevän heistä sitä mitä pelkään ja on sitä mieltä että tämän heikkouden pelon riivaamana ajan tilanteen umpisolmuun. Kärsin hänen mielestään suhteettomasta pelosta sellaisten asioiden suhteen vaikka en sitä itse niin koe vaan pidin sitä normaalina. Välillä on kovin vaikea suhtautua mitenkään hänen huomioihinsa ja täällä näiden kommenttienne myötä tilanne vain monimutkaistuu sillä koette asiat kuten hän.

Jos kärsin persoonallisuushäiriöstä, lääkitäänkö sitä jotenkin ? Sitä en suostu tekemään sillä se on ajatuksena täysin sairas.

Lue lisää

Tiukka kuri ja valvonta lastesi suhteen...pidätkö lapsiasi ja miestäsi itsesi jatkeena vai hyväksytkö sen että he ovat sinusta erillisia ihmisiä, omia persoonia, joilla on sinusta poikkeavat ihan omat tuntemukset, mielipiteet, halut joita sinun pitää kunnioittaa?

Ehkä on hyvä että terrapia on rikkonut minäkuvaasi, koska se on mielestäni väärä, et sinä ole muita ihmisiä kummempi eikä sinun tarpeesi mene muiden tarpeiden edelle.

Et sinä välttämättä tuolla tavallasi tee lapsistasi sitä mitä luulet tekeväsi. Minä taas luulen että tuollaisella kasvatustavalla teet lapsistasi katkeria, alistettuja ja hyvin traumaattisia ihmisiä.

"Lapsesi eivät ole sinun lapsiasi, he ovat elämän lapsia", tuntuu että luulet muovaasi heidät juuri sen kaltaisiksi kuin itse olet päättänyt ja viet heidän minuutensa? Lapset eivät ole kuin esineitä tai muovailuvahaa jotka pystyy muovaamaan juuri itsehaluamansa kaltaisiksi.

Jospa se mikä sinulle edustaa kyvyttömyyttä tai heikkoutta ei sitä todellisuudessa olekaan, näin on vain sinun omassa mielessäsi?

Jospa ihmiset joita pidät yksinkertaisina eivät olekaan yksinkertaisia? Totuus lienee että aina on sinua yksinkertaisempia ihmisiä ja myös sinua älykkäämpiä ihmisiä, eikä älykkyysosamäärä määrittele sitä miten arvokas ihminen on ihmisenä ja joku on lahjakas jossakin joku ei. Tuntuu että sinä et ole "lahjakas" ihmisyydessä, siinä miten kohtelet toisia ihmisiä.

Kun kerran olet terapiassa niin häneltä varmaan saat oikean vastauksen onko sinua tarpeen lääkitä vai ei. Näin maallikon mielestä sinun pitäisi ainakin jatkaa terapiaasi vaikka tunnutkin kokevan että se aiheuttaa sinussa paljon negatiivisia tunteita.

Kiitos vastauksesta.

Tietoisuus on tullut monessa kirjoituksessa esiin mutta ihminen joka pitäisi olla ei ole se ihminen joka haluaisin olla enkä tiennyt ennen täysin rationaaliselta tuntuvan käytökseni olevan jossain mittamäärässä sairasta. Jos unohdan sen, kaivan kirjeen esiin ja pelkästään ajatuskin sen lukemisesta on ensin sietämätön sillä luulin koko ajan toimivani heidän parhaakseen.

Tarkoitatko sitä että minun pitäisi etsiä vastausta lapsuudestani ? En oikein käsittänyt mitä tarkoitit.

V6 kirjoitti:

Kiitos vastauksesta.

Tietoisuus on tullut monessa kirjoituksessa esiin mutta ihminen joka pitäisi olla ei ole se ihminen joka haluaisin olla enkä tiennyt ennen täysin rationaaliselta tuntuvan käytökseni olevan jossain mittamäärässä sairasta. Jos unohdan sen, kaivan kirjeen esiin ja pelkästään ajatuskin sen lukemisesta on ensin sietämätön sillä luulin koko ajan toimivani heidän parhaakseen.

Tarkoitatko sitä että minun pitäisi etsiä vastausta lapsuudestani ? En oikein käsittänyt mitä tarkoitit.

Lue lisää

Minkälainen ihminen haluat olla?

Hmm, pikaisesti luettuna otan ja kirjoitan hieman pidemmin, koska tuon lyhyen kysymyksen voi myös tulkita ilkeäksi heitoksi, jollaiseksi se ei ole siis tarkoitettu.

Vaan kirjoitat siitä, että minkälainen olet, mitä on yritetty tehdä, miten yrityksen koet ja kysymykseni siis kuuluu, että minkälainen ihminen haluat olla? Itse ja toisia kohtaan?

M.B. kirjoitti:

Minkälainen ihminen haluat olla?

Hmm, pikaisesti luettuna otan ja kirjoitan hieman pidemmin, koska tuon lyhyen kysymyksen voi myös tulkita ilkeäksi heitoksi, jollaiseksi se ei ole siis tarkoitettu.

Vaan kirjoitat siitä, että minkälainen olet, mitä on yritetty tehdä, miten yrityksen koet ja kysymykseni siis kuuluu, että minkälainen ihminen haluat olla? Itse ja toisia kohtaan?

Lue lisää

Kiva että vastauksia piisaa näin paljon enkä kokenut sitä pahalla mitenkään.

Minkälainen ihminen haluan olla ? Haluan olla sellainen ihminen joka ei tuhoa toisia ihmisiä kuten lapsiani tai tee heistä pahoinvoivia mutta koko käsitykseni kasvattamisesta on niin erilainen etten tiedä miten toisin voisin toimia jotta tuntisin toimineeni vanhempana oikein. Näen ongelmakohtia mutta en vaihtoehtoja. Miehestäni en niinkään välitä ja jos sopimus on tämä päässäni niin vihaan sitten mielummin häntä kuin lapsiani joista olen tekemässä sitä mitä koetin kaikin keinoin välttää. Selvästikin viha ohjaa elämääni ja on vastaus kaikkeen joten kai haluan olla vähemmän vihainen tai pelokas kuten terapeutti sanoo. Tähän mennessä kaikki oli ihan hyvin ja se pahoinvointi mitä välillä oli kuului mielestäni elämiseen.

V6 kirjoitti:

Kiva että vastauksia piisaa näin paljon enkä kokenut sitä pahalla mitenkään.

Minkälainen ihminen haluan olla ? Haluan olla sellainen ihminen joka ei tuhoa toisia ihmisiä kuten lapsiani tai tee heistä pahoinvoivia mutta koko käsitykseni kasvattamisesta on niin erilainen etten tiedä miten toisin voisin toimia jotta tuntisin toimineeni vanhempana oikein. Näen ongelmakohtia mutta en vaihtoehtoja. Miehestäni en niinkään välitä ja jos sopimus on tämä päässäni niin vihaan sitten mielummin häntä kuin lapsiani joista olen tekemässä sitä mitä koetin kaikin keinoin välttää. Selvästikin viha ohjaa elämääni ja on vastaus kaikkeen joten kai haluan olla vähemmän vihainen tai pelokas kuten terapeutti sanoo. Tähän mennessä kaikki oli ihan hyvin ja se pahoinvointi mitä välillä oli kuului mielestäni elämiseen.

Lue lisää

Haluat olla sellainen ihminen joka ei tuhoa toisia ihmisiä kuten lapsiasi...miehestäsi et niinkään välitä....eikö miehesikin ole "toinen ihminen"? Haluatko että terapiassa jotenkin todistettaisiin että se minkälainen nykyisin olet jotenkin naks muuttuisi sellaiseksi ettei se tuhoaisi lapsiasi, sinun ei oikeasti tarvitsisi muuttua ihmisenä, siis koska et miehesi pahasta olosta valitä niin se ei ainakaan kerro todellisesta halustasi muuttua ihmisenä. Onko tässä kysymys siitä että haluaisit olla "hyvä äiti" etkä niinkään välitä miltä lapsistasi TUNTUU vaan haluastkin pöntkittää omaa itseäsi, tuntuisi SINUN epäonnistumiseltasi jos voitaisiin sanoa että olet tuhonnut omat lapsesi?

V6 kirjoitti:

Kiva että vastauksia piisaa näin paljon enkä kokenut sitä pahalla mitenkään.

Minkälainen ihminen haluan olla ? Haluan olla sellainen ihminen joka ei tuhoa toisia ihmisiä kuten lapsiani tai tee heistä pahoinvoivia mutta koko käsitykseni kasvattamisesta on niin erilainen etten tiedä miten toisin voisin toimia jotta tuntisin toimineeni vanhempana oikein. Näen ongelmakohtia mutta en vaihtoehtoja. Miehestäni en niinkään välitä ja jos sopimus on tämä päässäni niin vihaan sitten mielummin häntä kuin lapsiani joista olen tekemässä sitä mitä koetin kaikin keinoin välttää. Selvästikin viha ohjaa elämääni ja on vastaus kaikkeen joten kai haluan olla vähemmän vihainen tai pelokas kuten terapeutti sanoo. Tähän mennessä kaikki oli ihan hyvin ja se pahoinvointi mitä välillä oli kuului mielestäni elämiseen.

Lue lisää

Tiukka kuri ja valvonta. Ei tulevaisuuden muotti-ihmisiä. Ei samanlainen kasvatustapa kuin muilla. Hmm..

Minkälaista mielestäsi on hyvä kasvatus?

Minkälainen on mielestäsi muiden kasvatustapa?

Mitä tarkoitat muotti-ihmisellä? Itselläni on jokin käsitys asiasta, eli sana kutkuttaa jotakin kohtaa mitä tulee asioiden käsittämiseen, mutta en tiedä miten itse tarkemmin määrittelisit muotti-ihmisen. Minkälainen on muotti-ihminen?

V6 kirjoitti:

Kiitos vastauksesta.

Tietoisuus on tullut monessa kirjoituksessa esiin mutta ihminen joka pitäisi olla ei ole se ihminen joka haluaisin olla enkä tiennyt ennen täysin rationaaliselta tuntuvan käytökseni olevan jossain mittamäärässä sairasta. Jos unohdan sen, kaivan kirjeen esiin ja pelkästään ajatuskin sen lukemisesta on ensin sietämätön sillä luulin koko ajan toimivani heidän parhaakseen.

Tarkoitatko sitä että minun pitäisi etsiä vastausta lapsuudestani ? En oikein käsittänyt mitä tarkoitit.

Lue lisää

V6: ..etsiä vastausta lapsuudestasi? Ehkä. Se tuli väistämättä mieleen; tunnekoteloitumat pitkältä matkalta. Tai jostain. Parisuhteestasi, työstäsi, elämänkokemuksistasi...

Mainitsit ketjussa vihan. Kysy itseltäsi mistä se viha tulee? Onko se vihaa vai tyytymättömyyttä? Jos se on tyytymättömyyttä, niin mistä se voisi muodostua?

Kysy itseltäsi, saatko elämältäsi sen mitä haluat? Mitä se on? Ja mitä aiot tehdä saavuttaaksesi sen?

Sinulla erinomainen kyky itsetarkkailuun. Vaikka käyttäytymisesi olisi ollutkin tuhoavaa- selkeämmin jossain vaiheessa - olet kai irtautumisvaiheessa? Ja oletko arvioinut tuhokäyttäytymisen oikeisiin mittasuhteisiin? Kuka tai ketkä ovat mittarina? Tuhokäyttäytymistä ei ole pakko jatkaa; ei toiselle, ei itselle.

Näet. Koska näet, pystyt myös toimimaan. Jos olet lamassa, mikä estää sinua? Vastaukset tulevat aina itsestä, kun kuuntelee, hiljaa ja aikaa antaen. Kun ei jaksa, voi kysyä apua tai neuvoja toisilta. Ei ole pakko ottaa vastaan, mutta voi antaa tilaa monenlaisille näkökannoille.

"Oletko miettinyt että et ole narsistisesti persoonallisuushäiriöinen vaan olet (esim lapsuutsi vuoksi?) omaksunut hyvin paljon narsistista käyttäytymistä mikä olisi jonkinlainen varhain kehittynyt itsesi suojaamiskeino?"

Tätä mä Henna tarkoitan aina kun puhun eri asteisista "vaurioista". Itse en taida edes koskaan puhuakaan NPH:stä vaan "normi-narsproblematiikasta", suojakuoresta, käytösmalleista jne, jotka lienevät selkeässä enemmistössä. En kiellä NPH:iön olemassaoloa vaan sen yleisyyden aina.

Tässäkin aloituksessa tulee hyvin esiin kuinka ei välttis nars tms persoonallisuushäiriöinen voi kuitenkin käyttäytyä ulospäin "samalla tavalla".

Puhutaan siis samoista asioista eikä periaatteessa edes olla niistä eri mieltäkään, mutta aina kun jää tarkastelemaan jotain tiettyä perspektiiviä (uutta tai vanhaa), sitä ikään kuin jumittuu siihen ja toinen saa sen kuvan vastapuolesta ettei muita vaihtoehtoja olekaan.

lynett kirjoitti:

"Oletko miettinyt että et ole narsistisesti persoonallisuushäiriöinen vaan olet (esim lapsuutsi vuoksi?) omaksunut hyvin paljon narsistista käyttäytymistä mikä olisi jonkinlainen varhain kehittynyt itsesi suojaamiskeino?"

Tätä mä Henna tarkoitan aina kun puhun eri asteisista "vaurioista". Itse en taida edes koskaan puhuakaan NPH:stä vaan "normi-narsproblematiikasta", suojakuoresta, käytösmalleista jne, jotka lienevät selkeässä enemmistössä. En kiellä NPH:iön olemassaoloa vaan sen yleisyyden aina.

Tässäkin aloituksessa tulee hyvin esiin kuinka ei välttis nars tms persoonallisuushäiriöinen voi kuitenkin käyttäytyä ulospäin "samalla tavalla".

Puhutaan siis samoista asioista eikä periaatteessa edes olla niistä eri mieltäkään, mutta aina kun jää tarkastelemaan jotain tiettyä perspektiiviä (uutta tai vanhaa), sitä ikään kuin jumittuu siihen ja toinen saa sen kuvan vastapuolesta ettei muita vaihtoehtoja olekaan.

Lue lisää

"..., jotka lienevät selkeässä enemmistössä."

Osittain sama asia mutta kuitenkin eri. Kun puhun voimakkaista narsistisista piirteistä joka ei kenties ole kuitenkaan persoonallisuushäiriö, niin minä EN ole sitä mieltä, että sellaista on selkeässä enemmistössä.

Uskoisin että jotain "lieviä" itsekkäitä piirteitä voi olla enemmistössä, esimerkiksi joku puhuu "liikaa" itsestään ja ei aina muista kuunnella toista jne mutta ei kuitenkaan yleensä toimi vain itsekkäästi toisten kustannuksella ja toisen tarpeet unohtaen.

henna... kirjoitti:

"..., jotka lienevät selkeässä enemmistössä."

Osittain sama asia mutta kuitenkin eri. Kun puhun voimakkaista narsistisista piirteistä joka ei kenties ole kuitenkaan persoonallisuushäiriö, niin minä EN ole sitä mieltä, että sellaista on selkeässä enemmistössä.

Uskoisin että jotain "lieviä" itsekkäitä piirteitä voi olla enemmistössä, esimerkiksi joku puhuu "liikaa" itsestään ja ei aina muista kuunnella toista jne mutta ei kuitenkaan yleensä toimi vain itsekkäästi toisten kustannuksella ja toisen tarpeet unohtaen.

Lue lisää

Tarkoitin että narsistiset "probleemat" ilman "psykopatiatasoa" ovat varmaan yleisempiä.
Vaikea uskoa ketjun aloittajaakaan psykopaatiksi vaikka tuhoaa ympäristönsä.

Meillä nyt menee omat käsitteet ristiin tai nähdään ne eri tavoin mutta sepä siittä, ei se ole sen vakavampaa.

Kiitoksia vastauksista.

Minulle ei ole väliä sillä mikä minulla on vaan koetan täältä hakea kokemuksia ymmärtääkseni mikä on normaalia sillä en tiennyt olevani epänormaali jossain mittakaavassa. Toistuvasti tulee nyt esiin myös nämä lapsuusasiat mutta tällainen olen ollut aina ja menestynyt sen vuoksi ja kokenut sen olevan tavoiteltavaa enkä ole koskaan myötätuntenut haluavani olla jotain muuta sillä olen mitä olen ja näin luulin että kuuluukin olla. Nyt kun asioita on hahmoteltu tosiaan paperillekin asti näen kyllä, että useat tilanteet ovat itseni luomia negatiivisia ärsykkeitä jotka herättävät minussa negatiivisia tunteita joita olen kykenemätön hallitsemaan.

Terapiassa viikonkin tauko saa aikaan sen että alan hukkaamaan lankakerän pään ja asiat menevät taas solmuun ja joka kerta alkaa sillä että näitä tilannekaavioita joutuu tarkastelemaan uudelleen. Poikani kirjeestä on siellä kopio sekä mieheni ja tyttäreni tekemistä huomioista on myös tehty listat ja hän suositteli katsomaan niitä kotonakin joka aamu mutta se tuntuu varsinkin omilla kulmilla nostavan suurta raivoa pintaan. Käsittämätöntä että se mitä koin tekeväni silkasta rakkaudesta tai terapeutin sanoin jostain heikkouden peloista johtuen onkin nyt täysin väärin.

V6 kirjoitti:

Kiitoksia vastauksista.

Minulle ei ole väliä sillä mikä minulla on vaan koetan täältä hakea kokemuksia ymmärtääkseni mikä on normaalia sillä en tiennyt olevani epänormaali jossain mittakaavassa. Toistuvasti tulee nyt esiin myös nämä lapsuusasiat mutta tällainen olen ollut aina ja menestynyt sen vuoksi ja kokenut sen olevan tavoiteltavaa enkä ole koskaan myötätuntenut haluavani olla jotain muuta sillä olen mitä olen ja näin luulin että kuuluukin olla. Nyt kun asioita on hahmoteltu tosiaan paperillekin asti näen kyllä, että useat tilanteet ovat itseni luomia negatiivisia ärsykkeitä jotka herättävät minussa negatiivisia tunteita joita olen kykenemätön hallitsemaan.

Terapiassa viikonkin tauko saa aikaan sen että alan hukkaamaan lankakerän pään ja asiat menevät taas solmuun ja joka kerta alkaa sillä että näitä tilannekaavioita joutuu tarkastelemaan uudelleen. Poikani kirjeestä on siellä kopio sekä mieheni ja tyttäreni tekemistä huomioista on myös tehty listat ja hän suositteli katsomaan niitä kotonakin joka aamu mutta se tuntuu varsinkin omilla kulmilla nostavan suurta raivoa pintaan. Käsittämätöntä että se mitä koin tekeväni silkasta rakkaudesta tai terapeutin sanoin jostain heikkouden peloista johtuen onkin nyt täysin väärin.

Lue lisää

"Käsittämätöntä että se mitä koin tekeväni silkasta rakkaudesta..."

??

"Kotona asuva vanhenpi 11 vuotias poikani kirjoitti kirjeen jossa kertoi että haluaa vapautta hieman lisää ja kysyi onko lapset olemassa vain raivoamista ja hallitsemista varten.
Hän puhui vihasta jota kuulemma kannan sisälläni ja puran heihin."
-Puhuuko poikasi mielestäsi totta kirjeessään? Onko raivoaminen, hallitseminen ja vihan purkaminen läheisiin mielestäsi silkkaa rakkautta?

"Aina pitää olla joku jota vihaan. Yleensä puran sen lapsiin ja sitä ennen mieheeni. Tai vihaan jotakuta aina vuorollaan."
- Onko vihansa purkaminen perheenjäseniin silkkaa rakkautta?

"Olen jättänyt taakseni kaikki ystäväni joita nyt sitten vihaan aina jonkin syyn perusteella. Sama toistuu aina kun tutustun johonkin.
Ensin suutun ja sitten alan saamaan syitä sille miksi en halua enää edes nähdä vaikka saatan jotain tarvitessani ottaa heihin taas yhteyttä ja odotan että kaikki on kuten ennenkin."
- Onko tuo silkkaa rakkautta? No varmaan tiedät itsekin ettei ole, ja on silkkaa itsekkyyttä olettaa että ystävyys jatkuu niin kuin mitään ei olisi tapahtunut silloin kun itse satut tarvitsemaan näitä ystäviäsi.

Voisin jatkaa koko aloituksesi kopioimista ja kysyä että koetko tehneesi kaiken silkasta rakkaudesta.

Vaikutut älykkäältä ihmiseltä ja en usko että olet itsellesi rehellinen jos väität että nuo tekosi kertovat rakkaudesta.

En ymmärrä siis ollenkaan ja mieleeni tulee että oliko tämäkin joku provo?

Lapsuuden vaikutuksella tarkoitin sitä että tietääkseni ihminen saattaa kehitellä hyvinkin narsistisiia puolustusmekanismeja eikä luota yhtään toisiin ihmisiin johtuen hyvin äärimmäisen rankoista omista lapsuuskokemuksistaan mutta kyse ei ehkä ole narsistisesta persoonallisuushäiriöstä ja silloin käsittäkseni voisi pitkä terapia auttaa tällaista ihmistä. En tiedä onko näin varmasti mutta se käsitys minulla tällä hetkellä on.

henna... kirjoitti:

"Käsittämätöntä että se mitä koin tekeväni silkasta rakkaudesta..."

??

"Kotona asuva vanhenpi 11 vuotias poikani kirjoitti kirjeen jossa kertoi että haluaa vapautta hieman lisää ja kysyi onko lapset olemassa vain raivoamista ja hallitsemista varten.
Hän puhui vihasta jota kuulemma kannan sisälläni ja puran heihin."
-Puhuuko poikasi mielestäsi totta kirjeessään? Onko raivoaminen, hallitseminen ja vihan purkaminen läheisiin mielestäsi silkkaa rakkautta?

"Aina pitää olla joku jota vihaan. Yleensä puran sen lapsiin ja sitä ennen mieheeni. Tai vihaan jotakuta aina vuorollaan."
- Onko vihansa purkaminen perheenjäseniin silkkaa rakkautta?

"Olen jättänyt taakseni kaikki ystäväni joita nyt sitten vihaan aina jonkin syyn perusteella. Sama toistuu aina kun tutustun johonkin.
Ensin suutun ja sitten alan saamaan syitä sille miksi en halua enää edes nähdä vaikka saatan jotain tarvitessani ottaa heihin taas yhteyttä ja odotan että kaikki on kuten ennenkin."
- Onko tuo silkkaa rakkautta? No varmaan tiedät itsekin ettei ole, ja on silkkaa itsekkyyttä olettaa että ystävyys jatkuu niin kuin mitään ei olisi tapahtunut silloin kun itse satut tarvitsemaan näitä ystäviäsi.

Voisin jatkaa koko aloituksesi kopioimista ja kysyä että koetko tehneesi kaiken silkasta rakkaudesta.

Vaikutut älykkäältä ihmiseltä ja en usko että olet itsellesi rehellinen jos väität että nuo tekosi kertovat rakkaudesta.

En ymmärrä siis ollenkaan ja mieleeni tulee että oliko tämäkin joku provo?

Lapsuuden vaikutuksella tarkoitin sitä että tietääkseni ihminen saattaa kehitellä hyvinkin narsistisiia puolustusmekanismeja eikä luota yhtään toisiin ihmisiin johtuen hyvin äärimmäisen rankoista omista lapsuuskokemuksistaan mutta kyse ei ehkä ole narsistisesta persoonallisuushäiriöstä ja silloin käsittäkseni voisi pitkä terapia auttaa tällaista ihmistä. En tiedä onko näin varmasti mutta se käsitys minulla tällä hetkellä on.

Lue lisää

Kiitos näkemyksistäsi tähän

Uskon että poikani puhuu totta eikä kyse ole mistään varhaisteini-iästä sillä nyt kun tämä asia on ollut pöydällä ja näitä käytösmalleja on mallinnettu muidenkin osalta näen kyllä, ettei pitämäni kuri tai kasvatukselliset näkökantani ole olleet onnistuneita koska talossani asuvat ihmiset kulkevat varpaillaan kaikki. Yritin piirtää sitä kuvaa kertomallani, etten aiemmin ole käsittänyt toimintaani missään muodoissaan vääränlaiseksi vaan oikeaksi kasvatustavaksi ja tilanteen jatkuessa ja sitä purkaessa huomaan tulokset jotka eivät edusta sitä mitä minä olisin toivonut. Odotusarvona ei ole ollut täydellisyys ja teini-ikä on teini-ikää kaikille mutta se ei selitä sitä että minua selkeästi pelätään ja mitä en ole aiemmin huomannut eikä sen ymmärtäminen ole sanotuissa sanoissa vaan jossain missä se pitäisi sisäistää. Koko maailma on kääntymässä ympäri ja tämä kaikki tuntuu tulevan täysin nurkan takaa vaikka samalla "rauhoitellaan" sillä että on normaalia ettei tuloksia tule kuin vuosien saatossa vasta.

Olen luullut rakastavani ja olevani suojelevainen hyvä äiti sekä oikeutetusti vihainen oikeassa paikassa niin miehellenikin mutta näin ei ole nähtävästi ollut ja se sama koskee ystäviänikin mutta samojen fläppimallinnusten ja tilanteenpurun kautta olen törmännyt siihen ettei mielikuvilleni aina ehkä olekaan ollut todellisuusperää.Ymmärrän sen silloin kun se yksi asia tunnin aikana käsitellään mutta se unohtuu hyvin nopeasti enkä osaa muuttaa toimintaani vihareaktion alla ja se on se tunne joka herää kaikesta ristiriitaisesta tai läheisestä.


Jos täällä joku on kokenut mitään samanlaista hän voisi jakaa omaa kokemustaan ja kertoa onko mahdollista muuttua joksikin mitä ei tunne olevansa mutta silti haluamatta olla näin ja satuttaa muita, sillä tilanne on ristiriitainen nykyään pääni sisällä enkä koskaan osannut tätä odottaa.
Siksi en väitä että tällaisen mallinnuksen edessä väittäisin sitä rakkaudeksi mutta se on ollut sitä tähän asti ja nyt koko elämä sekä tunnemaailma pitäisi järjestellä täysin toisenlaiseksi ja opetella näkemään asioita joita ei tiennyt aiemmin olevan olemassakaan.

Minä en omalta kohdaltani koe lapsuuttani liittyväksi tähän mutta tässä on niin paljon muutakin ymmärrettävää tai nähtävää etten edes ole kiinnostunut suuressa määrin miettimään sellaista vaikka täällä ja monissa muissa paikoissa tai tieteellisissä artikkeleissa siihen viitataan. Tämä on hyvin sekava olotila jossa tuntee seuraavansa itseään ulkopuolelta haluten lopettaa toisten kokeman haitallisen käytöksensä nyt kun sen paremmin osaan toisesta nähdä mutta kykenemättä ohjailemaan sisäistä rattiaan ja se herättää vain lisää vihaa jota en osaa käsitellä.

En ole tiennyt omaavani näin paljon vihaa vaan pitänyt sitä oikeutettuina reaktioina ja nyt joka suunnasta huudetaan että tuhoan läheiseni ja koetan käsittää miksi ja miten koska se ei tuota minulle samaa helpotusta ja oikeassaolemisen tunnetta enää oppiessani lukemaan toisten reaktioita siihen.

Se on vaikeata koska mielestäni en suutu turhasta mutta nyt näen osin ja hetkittäin sen sykähtelevän omasta itsestäni ja toisten pelokkaat tai välttelevät reaktiot vain lisäävät sitä koska en kestä sitä mitä teen koska en osaa lopettaa. Elämä on yhtä ristiriitaista sotaa päässäni nykyään mikä kyseenalaistaa terapian vaikka se tarpeeksi usein toistuessaan taas muistuttaa mistä oli kyse.

Miksi koet että provosoisin sinua kun en edes tiedä kuka olet ?
Onko täällä kenelläkään mielessä vastaavia ketjuja joihin voisi laittaa linkkiä vai pitäisikö vain lähteä itse kaivelemaan tästä kaikesta viestien määrästä huolimatta.

lynett kirjoitti:

Tarkoitin että narsistiset "probleemat" ilman "psykopatiatasoa" ovat varmaan yleisempiä.
Vaikea uskoa ketjun aloittajaakaan psykopaatiksi vaikka tuhoaa ympäristönsä.

Meillä nyt menee omat käsitteet ristiin tai nähdään ne eri tavoin mutta sepä siittä, ei se ole sen vakavampaa.

Lue lisää

En ole huolissani omasta asteikostani vaan siitä mitä pitäisi tehdä mutta silti ihan kiva lukea keskustelujanne.

Olen miettinyt sellaista vaihtoehtoa että olen sen tapainen ihminen joka koettaa elää vääränlaisessa ympäristössä koska se selkeästi ei ole paikkani enkä mitenkään jaksa kuin pieninä hetkinä uskoa että voisin muuttua täysin toiseksi ihmiseksi ja yhtäkkiä tuntea jotain onnellisuutta jonka käsite toisia ihmisiä katsoessa on minulle sairas. Niillä tiedoilla mitä minulla tästä asiasta on ja sitä hankin kovin valikoivasti tietyistä syistä voisin sanoa etten ole narsisti vaikka se ajoittain parempina tai vastaanottavaisempina hetkinä siltä tuntuukin kun terapeuttini sellaisista piirteistä jatkuvasti vihjaileekin.

Ilman itsesääliä uskon että minun olisi parempi perääntyä tästä koko tilanteesta koska selkeästi se vie niin paljon aikaa että lapset ovat jo liían vanhoja ja mieheni menettänyt toisessa osoitteessa asuessaan jo toivonsa. Häntä en edes halua takaisin ja lapset ovat aina olleet taakka vaikka ensimmäiset vuodet menivätkin heitä oikein pukiessa ja oikein toimiessa mutta vuosi vuodelta tilanne käy vaikeammaksi. Terapeuttini suositteli että päivittäin muistutan näistä asioista itseäni ja kuuntelen tuhottuja lapsia, sillä minulle on ihan sama minne mieheni menee, jotta muistaisin kulkea oikealla puolella katua tai ainakin siinä keskiviivalla välillä.
Tuntuu siltä että jokainen hillitsemisyritys vain pahentaa ajan kanssa tilannetta mutta uskottava kai se vain on kun tämä "ammattilainen" on tällaisia tapauksia niin paljon hoitanut vaikka ottaakin päähän maksaa sellaisia summia monta kertaa viikossa siitä että ahdistus jota ei ennen tässä määrin ollut vain lisääntyy ja sehän tuottaa ainakin vielä vain lisää ongelmia lähipiirilleni koska tunnen halkeavani tämän alla.

V6 kirjoitti:

Kiitos näkemyksistäsi tähän

Uskon että poikani puhuu totta eikä kyse ole mistään varhaisteini-iästä sillä nyt kun tämä asia on ollut pöydällä ja näitä käytösmalleja on mallinnettu muidenkin osalta näen kyllä, ettei pitämäni kuri tai kasvatukselliset näkökantani ole olleet onnistuneita koska talossani asuvat ihmiset kulkevat varpaillaan kaikki. Yritin piirtää sitä kuvaa kertomallani, etten aiemmin ole käsittänyt toimintaani missään muodoissaan vääränlaiseksi vaan oikeaksi kasvatustavaksi ja tilanteen jatkuessa ja sitä purkaessa huomaan tulokset jotka eivät edusta sitä mitä minä olisin toivonut. Odotusarvona ei ole ollut täydellisyys ja teini-ikä on teini-ikää kaikille mutta se ei selitä sitä että minua selkeästi pelätään ja mitä en ole aiemmin huomannut eikä sen ymmärtäminen ole sanotuissa sanoissa vaan jossain missä se pitäisi sisäistää. Koko maailma on kääntymässä ympäri ja tämä kaikki tuntuu tulevan täysin nurkan takaa vaikka samalla "rauhoitellaan" sillä että on normaalia ettei tuloksia tule kuin vuosien saatossa vasta.

Olen luullut rakastavani ja olevani suojelevainen hyvä äiti sekä oikeutetusti vihainen oikeassa paikassa niin miehellenikin mutta näin ei ole nähtävästi ollut ja se sama koskee ystäviänikin mutta samojen fläppimallinnusten ja tilanteenpurun kautta olen törmännyt siihen ettei mielikuvilleni aina ehkä olekaan ollut todellisuusperää.Ymmärrän sen silloin kun se yksi asia tunnin aikana käsitellään mutta se unohtuu hyvin nopeasti enkä osaa muuttaa toimintaani vihareaktion alla ja se on se tunne joka herää kaikesta ristiriitaisesta tai läheisestä.


Jos täällä joku on kokenut mitään samanlaista hän voisi jakaa omaa kokemustaan ja kertoa onko mahdollista muuttua joksikin mitä ei tunne olevansa mutta silti haluamatta olla näin ja satuttaa muita, sillä tilanne on ristiriitainen nykyään pääni sisällä enkä koskaan osannut tätä odottaa.
Siksi en väitä että tällaisen mallinnuksen edessä väittäisin sitä rakkaudeksi mutta se on ollut sitä tähän asti ja nyt koko elämä sekä tunnemaailma pitäisi järjestellä täysin toisenlaiseksi ja opetella näkemään asioita joita ei tiennyt aiemmin olevan olemassakaan.

Minä en omalta kohdaltani koe lapsuuttani liittyväksi tähän mutta tässä on niin paljon muutakin ymmärrettävää tai nähtävää etten edes ole kiinnostunut suuressa määrin miettimään sellaista vaikka täällä ja monissa muissa paikoissa tai tieteellisissä artikkeleissa siihen viitataan. Tämä on hyvin sekava olotila jossa tuntee seuraavansa itseään ulkopuolelta haluten lopettaa toisten kokeman haitallisen käytöksensä nyt kun sen paremmin osaan toisesta nähdä mutta kykenemättä ohjailemaan sisäistä rattiaan ja se herättää vain lisää vihaa jota en osaa käsitellä.

En ole tiennyt omaavani näin paljon vihaa vaan pitänyt sitä oikeutettuina reaktioina ja nyt joka suunnasta huudetaan että tuhoan läheiseni ja koetan käsittää miksi ja miten koska se ei tuota minulle samaa helpotusta ja oikeassaolemisen tunnetta enää oppiessani lukemaan toisten reaktioita siihen.

Se on vaikeata koska mielestäni en suutu turhasta mutta nyt näen osin ja hetkittäin sen sykähtelevän omasta itsestäni ja toisten pelokkaat tai välttelevät reaktiot vain lisäävät sitä koska en kestä sitä mitä teen koska en osaa lopettaa. Elämä on yhtä ristiriitaista sotaa päässäni nykyään mikä kyseenalaistaa terapian vaikka se tarpeeksi usein toistuessaan taas muistuttaa mistä oli kyse.

Miksi koet että provosoisin sinua kun en edes tiedä kuka olet ?
Onko täällä kenelläkään mielessä vastaavia ketjuja joihin voisi laittaa linkkiä vai pitäisikö vain lähteä itse kaivelemaan tästä kaikesta viestien määrästä huolimatta.

Lue lisää

Onko tämän hetkisissä tunteissasi ja mielesi ahdistumisessa ja hämmennyksessä enemmänkin kysymys siitä että koska lähipiirisi on nyt osoittanut selvästi että et ole niin "hyvä ja onnistunut" kuin itse haluat uskoa vai siitä että ymmärtäisit miltä LÄHEISISTÄSI TUNTUU HEIDÄN ITSENSÄ VUOKSI sinun läheisyydessäsi?

V6 kirjoitti:

En ole huolissani omasta asteikostani vaan siitä mitä pitäisi tehdä mutta silti ihan kiva lukea keskustelujanne.

Olen miettinyt sellaista vaihtoehtoa että olen sen tapainen ihminen joka koettaa elää vääränlaisessa ympäristössä koska se selkeästi ei ole paikkani enkä mitenkään jaksa kuin pieninä hetkinä uskoa että voisin muuttua täysin toiseksi ihmiseksi ja yhtäkkiä tuntea jotain onnellisuutta jonka käsite toisia ihmisiä katsoessa on minulle sairas. Niillä tiedoilla mitä minulla tästä asiasta on ja sitä hankin kovin valikoivasti tietyistä syistä voisin sanoa etten ole narsisti vaikka se ajoittain parempina tai vastaanottavaisempina hetkinä siltä tuntuukin kun terapeuttini sellaisista piirteistä jatkuvasti vihjaileekin.

Ilman itsesääliä uskon että minun olisi parempi perääntyä tästä koko tilanteesta koska selkeästi se vie niin paljon aikaa että lapset ovat jo liían vanhoja ja mieheni menettänyt toisessa osoitteessa asuessaan jo toivonsa. Häntä en edes halua takaisin ja lapset ovat aina olleet taakka vaikka ensimmäiset vuodet menivätkin heitä oikein pukiessa ja oikein toimiessa mutta vuosi vuodelta tilanne käy vaikeammaksi. Terapeuttini suositteli että päivittäin muistutan näistä asioista itseäni ja kuuntelen tuhottuja lapsia, sillä minulle on ihan sama minne mieheni menee, jotta muistaisin kulkea oikealla puolella katua tai ainakin siinä keskiviivalla välillä.
Tuntuu siltä että jokainen hillitsemisyritys vain pahentaa ajan kanssa tilannetta mutta uskottava kai se vain on kun tämä "ammattilainen" on tällaisia tapauksia niin paljon hoitanut vaikka ottaakin päähän maksaa sellaisia summia monta kertaa viikossa siitä että ahdistus jota ei ennen tässä määrin ollut vain lisääntyy ja sehän tuottaa ainakin vielä vain lisää ongelmia lähipiirilleni koska tunnen halkeavani tämän alla.

Lue lisää

Ihan kuin olisit raivonpurkutarpeessa sekä jännitystilojenpoistoa vailla. Niitä lihaksissa asuvia jännitystiloja... tuli vaan mieleen.

Kuinka paljon sinulla on omaa aikaa?

Lasten pukeminen nätteihin vaatteisiin on varmasti ihan ok silloin kun itse tykkää piipertää vaatteiden ja pukemisen parissa ja lapsetkin siitä nauttivat. Asia on ihan eri jos se on ikäänkuin roolin ottamista itselle vieraassa näytelmässä, jolloin vastaava tapahtuu sen takia, että olisi mitä näyttää toisille.

henna... kirjoitti:

Onko tämän hetkisissä tunteissasi ja mielesi ahdistumisessa ja hämmennyksessä enemmänkin kysymys siitä että koska lähipiirisi on nyt osoittanut selvästi että et ole niin "hyvä ja onnistunut" kuin itse haluat uskoa vai siitä että ymmärtäisit miltä LÄHEISISTÄSI TUNTUU HEIDÄN ITSENSÄ VUOKSI sinun läheisyydessäsi?

Lue lisää

Vaikuttaa alkavalta/olevalta/tulevalta romahdukselta joka teggeepi guttaa kenelle tahanssa.

lynett kirjoitti:

Tarkoitin että narsistiset "probleemat" ilman "psykopatiatasoa" ovat varmaan yleisempiä.
Vaikea uskoa ketjun aloittajaakaan psykopaatiksi vaikka tuhoaa ympäristönsä.

Meillä nyt menee omat käsitteet ristiin tai nähdään ne eri tavoin mutta sepä siittä, ei se ole sen vakavampaa.

Lue lisää

"Tarkoitin että narsistiset "probleemat" ilman "psykopatiatasoa" ovat varmaan yleisempiä."

Näin varmaankin on.

Kiitoksia vastauksesta sinullekin.

Voisitko selventää mitä tarkoitat vihan kohteena olemisella, mitä tai millaista se on ? Mitä on vääränlainen viha tai kurinpito joka tuhoaa itsetuntoa eikä kasvata sitä?
Mitä sellainen tuhoavaksi koettu käytös on käytännössä sinun kannaltasi katsottuna koska itse näin sen vain huolenpitona ? Miltä tuntuu onnellinen elämä koska en tiennyt olevani epäonnellinen vaikka se pintapuolisen kirjeeni puolesta tuli myös teille kaikille mieleen.

V6 kirjoitti:

Kiitoksia vastauksesta sinullekin.

Voisitko selventää mitä tarkoitat vihan kohteena olemisella, mitä tai millaista se on ? Mitä on vääränlainen viha tai kurinpito joka tuhoaa itsetuntoa eikä kasvata sitä?
Mitä sellainen tuhoavaksi koettu käytös on käytännössä sinun kannaltasi katsottuna koska itse näin sen vain huolenpitona ? Miltä tuntuu onnellinen elämä koska en tiennyt olevani epäonnellinen vaikka se pintapuolisen kirjeeni puolesta tuli myös teille kaikille mieleen.

Lue lisää

"Miltä tuntuu onnellinen elämä koska en tiennyt olevani epäonnellinen vaikka se pintapuolisen kirjeeni puolesta tuli myös teille kaikille mieleen. "

Olet ollut onnellinen ihminen vaikka aloituksesi perusteella tiedät tekeväsi pahaa läheisillesi ja ystävillesi??? Aika hurjaa.

Keskitytkö miettimään että oletko ITSE onnellinen vai onneton vai mietitkö sitä voiko sinun kanssasi ja lähelläsi olla onnellinen??

henna... kirjoitti:

"Miltä tuntuu onnellinen elämä koska en tiennyt olevani epäonnellinen vaikka se pintapuolisen kirjeeni puolesta tuli myös teille kaikille mieleen. "

Olet ollut onnellinen ihminen vaikka aloituksesi perusteella tiedät tekeväsi pahaa läheisillesi ja ystävillesi??? Aika hurjaa.

Keskitytkö miettimään että oletko ITSE onnellinen vai onneton vai mietitkö sitä voiko sinun kanssasi ja lähelläsi olla onnellinen??

Lue lisää

Hei taas.

Selvennykseksi ;

Koetin kertoa siitä etten ennen tiennyt aiheuttamastani pahasta vaan katson sitä näinä aikoina pakotettuna ja jatkuvasti toistettuna minkä pitäisi ajan kanssa helpottaa ymmärtämistä koska maailmankäsitykseni on ollut toisenlainen. En herra isä ajattele haluavani tuhota ihmissuhteitani mutta ne teot jotka koetaan tuhoamiseksi eivät aiemmin ole olleet sitä minulle eikä kukaan ole aiemmin siitä huomauttanutkaan ja kun lapseni avasi tämän pandoran-lippaan en enää tiedä olisiko parempi jättäytyä sivuun vai oikeasti kuvitella muuttavansa koko maailmansa toisenlaiseksi ja kokea siitä vielä mielihyvää. En koe syyllisyyttä vaan nykyään ajoittaista "pelkoa" koska koin aiemman toimintani olevan hyväksi mm. lapsilleni ja nyt välillä uskaltaessani katsoa sitä mitä kerrotaan toistuvasti useaan kertaan viikossa näen heidän reaktionsa joita minulle ei ollut ennen olemassa. Kaikki se kasvatustyö minkä näin heidän hyväkseen aiemmin onkin tuottamassa juuri sitä mitä se ei olisi missään nimessä saanut tuottaa ja olen siis toteuttamassa suurinta pelkoani itse.

Keskustelen tästä siksi täältä ruudun takaa koska oma katselukantani on selkeäsi massasta poikkeava enkä tästä asiasta voi hirveästi kaduilla keskustella joten kokemukset olisivat tarpeen.

V6 kirjoitti:

Hei taas.

Selvennykseksi ;

Koetin kertoa siitä etten ennen tiennyt aiheuttamastani pahasta vaan katson sitä näinä aikoina pakotettuna ja jatkuvasti toistettuna minkä pitäisi ajan kanssa helpottaa ymmärtämistä koska maailmankäsitykseni on ollut toisenlainen. En herra isä ajattele haluavani tuhota ihmissuhteitani mutta ne teot jotka koetaan tuhoamiseksi eivät aiemmin ole olleet sitä minulle eikä kukaan ole aiemmin siitä huomauttanutkaan ja kun lapseni avasi tämän pandoran-lippaan en enää tiedä olisiko parempi jättäytyä sivuun vai oikeasti kuvitella muuttavansa koko maailmansa toisenlaiseksi ja kokea siitä vielä mielihyvää. En koe syyllisyyttä vaan nykyään ajoittaista "pelkoa" koska koin aiemman toimintani olevan hyväksi mm. lapsilleni ja nyt välillä uskaltaessani katsoa sitä mitä kerrotaan toistuvasti useaan kertaan viikossa näen heidän reaktionsa joita minulle ei ollut ennen olemassa. Kaikki se kasvatustyö minkä näin heidän hyväkseen aiemmin onkin tuottamassa juuri sitä mitä se ei olisi missään nimessä saanut tuottaa ja olen siis toteuttamassa suurinta pelkoani itse.

Keskustelen tästä siksi täältä ruudun takaa koska oma katselukantani on selkeäsi massasta poikkeava enkä tästä asiasta voi hirveästi kaduilla keskustella joten kokemukset olisivat tarpeen.

Lue lisää

Ok.

Hämmästelen hirveästi sitä, että miten on mahdollista että lähipiirisi ei ole tuonut ilmi aikaisemmin mitenkään pahaa oloaan, niin että olet ollut täysin tietämätön toimintasi seurauksista ja uskossa että kaikki on okei ja sitten yht äkkiä ennen tyytyväisiltä vaikuttaneet ihmiset tuon ovat paljastaneet sinulle. Vai olenko käsittänyt jotain väärin?

henna... kirjoitti:

Ok.

Hämmästelen hirveästi sitä, että miten on mahdollista että lähipiirisi ei ole tuonut ilmi aikaisemmin mitenkään pahaa oloaan, niin että olet ollut täysin tietämätön toimintasi seurauksista ja uskossa että kaikki on okei ja sitten yht äkkiä ennen tyytyväisiltä vaikuttaneet ihmiset tuon ovat paljastaneet sinulle. Vai olenko käsittänyt jotain väärin?

Lue lisää

Lähipiirikin toisinaan valitsee tapansa toimia. Ihan oman selviytymisensä vuoksi.

Meinasin kirjoittaa jotakin luottamuspulasta, mitä tietynlainen läheisten pakonomainen kontrollointi ja raivonpurku heihin saattaa aiheuttaa, mutta poikasi kirjoittama kirje sinulle (siis aloittajalle osoitettu sinuttelu) kertoo jonkinasteisesta luottamuksesta ja toivosta. Ja mitä ilmeisimmin myös rakkaudesta.

Toisinaan usko omaan toiminnan tarkoituksellisuuteen saattaa aikaansaada sokeutta itse toimijassa.

Tilanteeseen ja seurauksiin on herätty, mikä on hyvä asia. Pitää vain keksiä uusi tapa toimia, sellainen joka ottaa huomioon vähän kaikkia osapuolia.

Minua kiinnostaa tietää minkälaisissa tilanteissa raivoa erityisesti esiintyy ja että miksi. Mikä sen erityisesti herättää?

M.B. kirjoitti:

Lähipiirikin toisinaan valitsee tapansa toimia. Ihan oman selviytymisensä vuoksi.

Meinasin kirjoittaa jotakin luottamuspulasta, mitä tietynlainen läheisten pakonomainen kontrollointi ja raivonpurku heihin saattaa aiheuttaa, mutta poikasi kirjoittama kirje sinulle (siis aloittajalle osoitettu sinuttelu) kertoo jonkinasteisesta luottamuksesta ja toivosta. Ja mitä ilmeisimmin myös rakkaudesta.

Toisinaan usko omaan toiminnan tarkoituksellisuuteen saattaa aikaansaada sokeutta itse toimijassa.

Tilanteeseen ja seurauksiin on herätty, mikä on hyvä asia. Pitää vain keksiä uusi tapa toimia, sellainen joka ottaa huomioon vähän kaikkia osapuolia.

Minua kiinnostaa tietää minkälaisissa tilanteissa raivoa erityisesti esiintyy ja että miksi. Mikä sen erityisesti herättää?

Lue lisää

"...mutta poikasi kirjoittama kirje sinulle (siis aloittajalle osoitettu sinuttelu) kertoo jonkinasteisesta luottamuksesta ja toivosta"

Tuo kävi minullakin jossain vaiheessa mielessä.

henna... kirjoitti:

"...mutta poikasi kirjoittama kirje sinulle (siis aloittajalle osoitettu sinuttelu) kertoo jonkinasteisesta luottamuksesta ja toivosta"

Tuo kävi minullakin jossain vaiheessa mielessä.

Lue lisää

Jos sinä henna olisit vastaavanlaisessa tilanteessa, minkälaista apua asian ratkaisemiseksi toivoisit saavasi??

Jotenkin minulle jäi sellainen mielikuva, että aloittaja on vailla konkreettisia vaihtoehtoja, ikäänkuin että jotain tarttis tehrä ja pian sittenkin, mutta että terapian mukanaan tuomat uudet mahdollisuudet ja ratkaisut ynnä uudet toimintamallit ovat jotakin, jotka siintävät ikäänkuin tavoittamattomassa tulevaisuudessa..

Lapset kasvavat, se on tosiasia, ja jotta olisi jotakin positiivista muutosta nykyhetkessä myös, kuulostaa minusta rivien väliin kirjoitetulta mahdolliselta toiveelta...

Minulle tulee mieleen seuraavia asioita:

- Oma aika

- Lasten kanssa vietetyt yhteiset hetket vailla suoritusvelvollisuuksia ja paineita, oleminen...

- Mahdollinen fyysinen raivonpurkumenetelmä

- Ja koska aloittaja vaikuttaa tosiaankin hieman vaativalta ja kontrolliin taipuvaiselta, niin sellainen yhdistelmä, jossa oppii laukaisemaan omia jännitystilojaan tulemalla tietoiseksi omasta itsestään fyysisesti, eli mulle tulee mieleen puhtaasti Alexander tekniikka ja henkilökohtainen ohjaaja siinä. En tosin huomannut, että oliko mainintaa siitä, että mitä V6 tekee työkseen, mutta sitä voi aina kokeilla, josko siitä olisi apua. Erityisesti niska-hartiaseudun jännitystiloihin menetelmiä ehkä.. Viha ja raivo pakkaa asettumaan niille sijoille...

Henkilöitten väliset suhteet ovat haasteellisempia eriasteisten yksityiskohtien yhteensovittamisen vuoksi.

Eli olisiko jotain ratkaisua tilanteisiin, joissa erityisesti aloittaja kokee raivoa.

M.B. kirjoitti:

Jos sinä henna olisit vastaavanlaisessa tilanteessa, minkälaista apua asian ratkaisemiseksi toivoisit saavasi??

Jotenkin minulle jäi sellainen mielikuva, että aloittaja on vailla konkreettisia vaihtoehtoja, ikäänkuin että jotain tarttis tehrä ja pian sittenkin, mutta että terapian mukanaan tuomat uudet mahdollisuudet ja ratkaisut ynnä uudet toimintamallit ovat jotakin, jotka siintävät ikäänkuin tavoittamattomassa tulevaisuudessa..

Lapset kasvavat, se on tosiasia, ja jotta olisi jotakin positiivista muutosta nykyhetkessä myös, kuulostaa minusta rivien väliin kirjoitetulta mahdolliselta toiveelta...

Minulle tulee mieleen seuraavia asioita:

- Oma aika

- Lasten kanssa vietetyt yhteiset hetket vailla suoritusvelvollisuuksia ja paineita, oleminen...

- Mahdollinen fyysinen raivonpurkumenetelmä

- Ja koska aloittaja vaikuttaa tosiaankin hieman vaativalta ja kontrolliin taipuvaiselta, niin sellainen yhdistelmä, jossa oppii laukaisemaan omia jännitystilojaan tulemalla tietoiseksi omasta itsestään fyysisesti, eli mulle tulee mieleen puhtaasti Alexander tekniikka ja henkilökohtainen ohjaaja siinä. En tosin huomannut, että oliko mainintaa siitä, että mitä V6 tekee työkseen, mutta sitä voi aina kokeilla, josko siitä olisi apua. Erityisesti niska-hartiaseudun jännitystiloihin menetelmiä ehkä.. Viha ja raivo pakkaa asettumaan niille sijoille...

Henkilöitten väliset suhteet ovat haasteellisempia eriasteisten yksityiskohtien yhteensovittamisen vuoksi.

Eli olisiko jotain ratkaisua tilanteisiin, joissa erityisesti aloittaja kokee raivoa.

Lue lisää

Kamalan vaikea sanoa...

Tuskin on mitään nopeata apua koska on varmasti kyse kovin syvällä olevista käyttäytymismalleista tai mitä ne nyt ovatkaan.

Toimisiko joku "vihanpurku"juttu, harrastuksena esim. nyrkkeily?? siinäkin kai voi käsitellä myös aggressioitaan jos mätkii vaikka nyrkkeilysäkkiä?? ja siten se viha ei kohdistuisi ihmisiin? En tiedä. Onko olemassa jotain erityistä "vihanpurkuterapiaa"? En tiedä mitä on alexander tekniikka, voisinkin katsoa netistä.

henna... kirjoitti:

Kamalan vaikea sanoa...

Tuskin on mitään nopeata apua koska on varmasti kyse kovin syvällä olevista käyttäytymismalleista tai mitä ne nyt ovatkaan.

Toimisiko joku "vihanpurku"juttu, harrastuksena esim. nyrkkeily?? siinäkin kai voi käsitellä myös aggressioitaan jos mätkii vaikka nyrkkeilysäkkiä?? ja siten se viha ei kohdistuisi ihmisiin? En tiedä. Onko olemassa jotain erityistä "vihanpurkuterapiaa"? En tiedä mitä on alexander tekniikka, voisinkin katsoa netistä.

Lue lisää

Nyrkkeily ainakin laukaisee hartioita ja samalla voi mielessään tosiaankin mätkiä vaikka ketä ja vaikka mistä syystä kun mäiskii säkkiä!

Alexander tekniikasta on apua jos joutuu työskentelemään hankalissa asennoissa, esimerkiksi. Se avaa samalla tietoisuutta siitä miten olla omassa kehossaan ergonomisesti :) Kuulostaa hauskalta, mutta olen itse huomannut itsestäni, että vaikka kuinka vakuutan itselleni olevani rentoutunut, en kuitenkaan välttämättä ole. Jatkuvan jännitystilan olen huomannut vaikuttavan alentavasti ristiriitojen sietokykyyni, mikä toisinaan on saanut aikaiseksi erityistä räjähdysalttiutta.

Eli kun olen ollut jo valmiiksi jännittynyt, olen tulkinnut eteeni tulevat asiat einiinrennosti, vaan suorastaan jo ikäänkuin valmiiksi negatiivisesti.

Ja alexander tekniikka lävähti eilen puolivahingossa silmilleni, muistuttaen olemassaolostaan yhtenä välineenä monien joukossa.

*No niin, postaus pätkii jälleen, kolmas yritys*

Hyvä pointti.

Joo niin muuten sopiikin ainakin näin maallikon mielestä.