Munuaissyövästä...

Nii, oiskoha tost hyötyy...Kyl usko johoki
korkeepaa o vähä horjunu, omie kokemuste kaut ja
muuteki ku saa jatkuvasti lukee lehdist, et
ihmisii o kuollu, pieniä viattomia lapsiaki ja
nuoria elämänsä vast alus olevii ihmisii, lapset
menettää äitinsä/isänsä esim. jonku rattijuopu
takii yms. Kauheesti tapahtuu asioit, joit ei voi
hyväksyy...Ja ku ain hoetaa, et kaikel o
tarkotuxensa, mut mikä se tarkotus sit o??!! Sen
mä haluisin tietää...Ku läheine ihmine kuolee, ei
se tuot muut ku suruu, kyyneleit, pahaa oloa ja
tuntuu, et ei jaxa itekää enää elää, mut ain sitä
jostaki voimaa saa jatkaa, yleesä läheisilt. Toki
elämää mahtuu paljo ilooki ja oon mä elämääni
muute tyytyväine, mut jotkut asiat vaa ois saanu
jäädä tapahtumat...En mä oo nii hirveesti pahoi
asioit elämäni aikan kohdannu, mut mun tulee tosi
paha olo muide ihmiste puolest, ku luen lehtiä,
katon telkusta jotai dokumentteja yms. jois
kerrotaa ihmisist, jotka o menettäny läheisiää.
Elämä ei tosiaa o reilua, jotku ihmiset kokee iha
älyttömästi vastoinkäymisiä elämänsä aikan...Ja
minkä takia??? Periaattees pitäs ol tyytyväine ja
pitää suu supus, mut mua harmittaa muitte ihmiste
puolest, ei kukaa oo ansainnu nii raskait
kokemuksii.

Samas venees ollaa, suruaika mulki meneillää, mut
pitää vaa uskoo ja luottaa tulevaa...Ehkä elämä
hymyilee ja aurinko paistaa risukasaanki! Voimia
ja positiivista energiaa jaksamiseen! Muista et
oo yksin... *halittaa*

*Surullinen* kirjoitti:

Nii, oiskoha tost hyötyy...Kyl usko johoki
korkeepaa o vähä horjunu, omie kokemuste kaut ja
muuteki ku saa jatkuvasti lukee lehdist, et
ihmisii o kuollu, pieniä viattomia lapsiaki ja
nuoria elämänsä vast alus olevii ihmisii, lapset
menettää äitinsä/isänsä esim. jonku rattijuopu
takii yms. Kauheesti tapahtuu asioit, joit ei voi
hyväksyy...Ja ku ain hoetaa, et kaikel o
tarkotuxensa, mut mikä se tarkotus sit o??!! Sen
mä haluisin tietää...Ku läheine ihmine kuolee, ei
se tuot muut ku suruu, kyyneleit, pahaa oloa ja
tuntuu, et ei jaxa itekää enää elää, mut ain sitä
jostaki voimaa saa jatkaa, yleesä läheisilt. Toki
elämää mahtuu paljo ilooki ja oon mä elämääni
muute tyytyväine, mut jotkut asiat vaa ois saanu
jäädä tapahtumat...En mä oo nii hirveesti pahoi
asioit elämäni aikan kohdannu, mut mun tulee tosi
paha olo muide ihmiste puolest, ku luen lehtiä,
katon telkusta jotai dokumentteja yms. jois
kerrotaa ihmisist, jotka o menettäny läheisiää.
Elämä ei tosiaa o reilua, jotku ihmiset kokee iha
älyttömästi vastoinkäymisiä elämänsä aikan...Ja
minkä takia??? Periaattees pitäs ol tyytyväine ja
pitää suu supus, mut mua harmittaa muitte ihmiste
puolest, ei kukaa oo ansainnu nii raskait
kokemuksii.

Samas venees ollaa, suruaika mulki meneillää, mut
pitää vaa uskoo ja luottaa tulevaa...Ehkä elämä
hymyilee ja aurinko paistaa risukasaanki! Voimia
ja positiivista energiaa jaksamiseen! Muista et
oo yksin... *halittaa*

Lue lisää

Niin..tama maailma on aina ollut julma, ennen oli
toisia ongelmia, tanaan on uusia ongelmia: sotia,
tauteja, ym. Maailma (Jumala tai jokin muu
korkeampi voima) saatelee omaa hyvinvointiansa.
Ihmiset eivat voi elaa ikuisesti maapallolla,
koko ajan syntyy uusia ihmisia jotka Telluksemme
taytyy "sietaa". Elama on kuin ikuinen
kiertokulku jossa osaksemme koituu aina kuolema
ja toisten osaksi elama. Nain ollen kuollessamme
annamme toisille mahdollisuuden elaa. Milloin on
hetki jattaa kaikki? Sita ei kukaan tieda, itse
uskon etta kaikki on ennalta kirjoitettu.
Jumala on viisas. Kaikella on syynsa ja kaikesta
saa irti jotain hyvaa kun vain miettii. Esim
syopapotilaalle on useimmiten helpotus kuolla,
eiko vain? Myos hanen laheisilleen, jotka
tietavat hanen karsivan.

pohdiskelija kirjoitti:

Niin..tama maailma on aina ollut julma, ennen oli
toisia ongelmia, tanaan on uusia ongelmia: sotia,
tauteja, ym. Maailma (Jumala tai jokin muu
korkeampi voima) saatelee omaa hyvinvointiansa.
Ihmiset eivat voi elaa ikuisesti maapallolla,
koko ajan syntyy uusia ihmisia jotka Telluksemme
taytyy "sietaa". Elama on kuin ikuinen
kiertokulku jossa osaksemme koituu aina kuolema
ja toisten osaksi elama. Nain ollen kuollessamme
annamme toisille mahdollisuuden elaa. Milloin on
hetki jattaa kaikki? Sita ei kukaan tieda, itse
uskon etta kaikki on ennalta kirjoitettu.
Jumala on viisas. Kaikella on syynsa ja kaikesta
saa irti jotain hyvaa kun vain miettii. Esim
syopapotilaalle on useimmiten helpotus kuolla,
eiko vain? Myos hanen laheisilleen, jotka
tietavat hanen karsivan.

Lue lisää

Kyllähän se syöpäpotilaalle usei o helpotus, ku
saa jättää tämän maanpäällisen elämän, varsinki
jos ikääki alkaa olemaa. Nuori jaxaa taistel
elämästää loppuu asti ja pitää toivoa yl, mut
ihmine, joka iältää lähentelee yli 80 ei
välttämät oo nii halukas enää elämää, paljo ku o
jo ehtiny kokea. Ehkä se mone syöpäpotilaa toive
just onki: Irrottaa elämäst, kuol pois ja saada
ihana, rauhalline olo. Varsinki sillo, jos
tiedetää, ettei mitää enää oo tehtävis, ei se
elämine varmaa nii järkevält siin vaihees tunnu,
jos o enää päivist, vkoist tai kuukausist
elinpäivät kii. Sillo pitää vaa yrittää nauttii
läheiste kans viimeisist mahollisist hetkist ja
koittaa puhuu kaikki asiat selvix enne kuolemaa.
Ei se tietenkää poista läheiste ihmiste surua,
pahaa oloa yms. mut ehkä se helpottaa sitä
suruprosessia ees hiuka.

Mun oman sukulaisen kohal o nii, et se asuu
toises maas enkä oo sitä muutamaa vuotee ees
nähny ollenkaa. Enkä varmaa sitä ehdi ees
näkeekää...Mut se tosiasia o vaa hyväksyttävä!

Pääasia kuiteki ois, et se sais nukkuu
rauhallisesti pois, en tiedä onx mahollist, mut
sitä mä toivon...Nukkua pois ilma tuskia lähimpie
ihmiste läsnäolles ja pitäes kädest kii. Voisko
ihanampaa tapaa lähteä ol, en tiiä.