Asuuko teilläkin pirttihirmu?

Arvoisa lukija, toivon tämän kirjoituksen herättävän rakentavaa keskustelua naisen ja miehen suhteesta. Sen on kirjoittanut Hannele Törrönen. Myös miehissä on varmasti jossain määrin samoja piirteitä. Toivottavasti tämä herättää keskustelua asiasta:

"Me naiset olemme omaksuneet, ettei naisella ole valtaa. Se on julistettu tosiasiaksi. Psykologi Hannele Törrösen mielestä totuus on päinvastainen: nainen käyttää valtaa joka päivä. Naisen valta on kuitenkin piilotettu. Useimmiten me naiset emme edes huomaa, millä tavalla käytämme valtaa.


Jos ei Usko usko niin...

Psykologi Hannele Törröstä on jo vuosien ajan kiusannut tapa, jolla nainen käyttää valtaa. Vaimo, kolmen murrosikäisen pojan äiti on tutkinut omia vallankäytön
mekanismejaan ja huomannut, että usein ne ovat itsepetosta.

- Nainen näkee itsensä huonommin kohdeltuna kuin onkaan ja alkaa uhriutua kotona ja parisuhteessa.

Uhriksi itsensä tunteva nainen on sokea omalle vallalleen. Hän kompensoi tunnetta vallan puutteesta käskien, jahdaten, mielivaltaisia sääntöjä luoden ja läheisten
reviireille tunkeutuen.
Lopputulos ei ole tunne tasa-arvosta, vaan vallankäyttö kääntyy naista vastaan. Kotona naisesta tulee määräilijä, joka lopulta saa ongelmien syyt niskoilleen,
koska on perheenjäsenten mielestä rasittava pirttihirmu.

- Itsepetos näivettää. Se alentaa naista. Naisesta tulee helposti katkera. Hän ei näe omaa vallankäyttöään kritisoitavana, vaan syyllistää muita, yleensä miestään.

Törrösen mielestä keski-ikä on viimeinen tilaisuus alkaa tutkia omia vallankäytön mekanismejaan. Toiset huomaavat omat virheensä ja voivat parantaa ihmissuhteitaan, toiset uhriutuvat loppuelämäksi.

- Mikään ei ole surullisempaa kuin katkeroitunut vanha ihminen, joka aina näkee syyn itsensä ulkopuolella.


"Teenkö minä mitään oikein?"

Usein naisen vallankäyttö on verhoiltu kodin sääntöihin. Vaikka kodin pitäisi olla perheen yhteinen paikka, nainen katsoo oikeudekseen määrittää yhteiset standardit.
Perhe-elämän sääntöjen oheen ilmestyy kummallisia pakkomielteitä, joita muiden pitäisi noudattaa.

- Minä vaadin aikoinaan, että siivouspäivän on oltava perjantai, vaikka meidän perheessä on neljä muuta jäsentä, joilla on omat mielipiteensä asiasta.

Kun standardit on luotu, nainen valvoo niiden toteutumista. Niistä on pidettävä kiinni, olivat ne kuinka idioottimaisia tahansa.

- Nainen on kuin tarkastaja, joka kulkee perässä ja arvioi, miten kotityöt on suoritettu. Jos tulos ei miellytä, nainen ilmoittaa, kuinka kelvoton mies tai lapset ovat.

Pahimmaksi vallankäyttö äityy, kun perhe-elämässä tapahtuu muutos, josta nainen katsoo tietävänsä enemmän kuin mies. Törrönen kertoo tuttavastaan, joka tuli
ensimmäistä kertaa isäksi. Miehen vaimo puhui vuoden ajan vain siitä, kuinka huono mies oli.

- Mies kysyi minulta, tekikö ylipäänsä mitään oikein.


Mies on naisen oma projekti

Kodin sääntöjen lisäksi nainen laatisi myös parisuhteen säännöt. Naisella on tapana ilmoittautua parisuhteessa asiantuntijaksi. Nainenhan "tietää", että koska miehellä ei ole tunneälyä, mies ei ymmärrä, miten parisuhteessa kuuluu olla.

- "Tietäminen" johtaa siihen, ettei nainen kunnioita jokaiselle kuuluvaa omaa reviiriä, vaan menee kevyesti rajan yli ja ahdistelee.

Moni nainen suhtautuu mieheen kuin projektiin - materiaaliin, joka koulitaan sopivaksi. Kuinka moni nainen onkaan ystävättärilleen vannonut: "Kyllä minä sen muutan"!
Suvereenisti nainen puuttuu miehen henkilökohtaisiin asioihin, arvostelee tämän makua ja jopa vaatettaa miestä mieleisekseen.
Naisen viha syttyy, kun mies ei kouliinnukaan suunnitellussa tahdissa. Silloin tavataan naisporukassa, terapoidaan itseä ja toisia eli haukutaan miehiä.

- On elämäntilanteita - kuten äidiksi tuleminen tai vaihdevuodet - joissa naisten keskustelut ovat tärkeitä. Mutta yleensä puheet miehistä vain vahvistavat naisten
omaa patologiaa.

Porukassa miesviha saa entistä absurdimpia muotoja. Törrönen kertoo naisesta, joka huvitteli lähettämällä miehensä lähikauppaan mutkikkaan ostoslistan kanssa. Nainen oli vaihtanut tavaroiden nimet listassa niin, että esimerkiksi tomusokeri olikin pölysokeri - testatakseen, selviytyykö mies koitoksesta. Kotona nainen odotteli,
milloin ensimmäinen avunpyyntöpuhelu mieheltä tulisi. Hän myös tarkisti tutulta myyjältä, oliko mies joutunut pyytämään apua. Lopuksi miehen avuttomuudelle naurettiin
kaveriporukassa.


Ei ilkeyttä, vaan sokeutta

Mikseivät miehet sitten ryhdy vastarintaan?

- Koska naiset eivät osaa ottaa vastaan kritiikkiä, Törrönen sanoo.
- Kun naista arvostellaan, raivo on hirveä. Asiasta tehdään välittömästi tasa-arvopoliittinen, ja mies leimataan sovinistiksi.

Kymmenen vuotta sitten Törrönen kirjoitti aiheesta kolumnin. Naiset suhtautuivat siihen jäätävällä hiljaisuudella ja tuijotuksella, mutta miehet ottivat yhteyttä ja kertoivat
ajattelevansa juuri niin kuin Törrönen oli kirjoittanut. He sanoivat, etteivät olisi voineet ottaa asiaa puheeksi, koska ovat miehiä.

- Ihmissuhteessa nainen tuntuu miehestä ylivoimaiselta. Nainen on nopea ja nokkela keskustelija, eikä mies välttämättä saa edes suutaan auki.

Törrönen painottaa, ettei nainen ole vallankäytössään tahallaan ilkeä. Vallan osoittaminen on tiedostamatonta, ja siihen johtavat monet eri syyt. Ensinnäkin, ihmissuhteet ovat aina vaikeita, ja reviirien rajoja etsitään jatkuvasti. Monesti suhteen alussa nainen hoivaa miestä, kokkaa, silittää paidat - ja tekee sen
rakastuneena mielellään. Kun ensihuuma on ohi ja riitojakin ilmenee, selviää, että tavaksi tullut työnjako on inhottanut naista jo pitkän aikaa.
Toiseksi syyksi Törrönen nimeää naiselle tyypillisen ajattelun, että hyvä pitää ansaita. Esimerkiksi rentoutua saa vasta, kun on koti on siivottu. Tai omasta ruumiista
saa nauttia vasta, kun on laihtunut.

- Kuormitamme itseämme kovilla tavoitteilla. Jos ne eivät toteudu, tunnemme itsemme riittämättömiksi ja uhriudumme.

Myös kiire on hyvän parisuhteen vihollinen. Ihminen alkaa suorittaa elämää, eikä aikaa jää omien toimintatapojen tarkasteluun.


Lepää, hullu, lepää!

Mitä me naiset sitten voimme tehdä parantaaksemme tapojamme? Miten tiedostamattoman vallankäytön voi havaita?

- Voi kysyä mieheltä, millaisissa tilanteissa minun kanssani on vaikea olla, Törrönen neuvoo.
- Olen hyötynyt hirveästi kritiikistä, jota miestuttavat ovat minulle antaneet. Sen kuuleminen ei ole ollut kivaa, mutta olen huomannut heidän olevan oikeassa.

Törrönen kehottaa myös tarkastelemaan asioita, jotka arjessa ottavat aivoon, sillä juuri niihin nainen valtaansa kohdistaa.

- Ennen raivostuin siitä, että meidän pojat löhösivät paljon sohvalla. Pohdin, mikä siinä on niin ärsyttävää, kunnes huomasin, etten itse osannut loikoilla. Olinkin
kateellinen.

Kun raivon syy selvisi, ei tarvinnut enää motkottaa löhöäjille. Ei se heidän syynsä ollut, ettei äiti osannut rentoutua. Nykyään Törrösen työtietokoneen näytönsäästäjässä
lukeekin: Lepää, hullu, lepää! Samaa psykologi suosittelee muillekin.

- Elämä on paljon helpompaa, kun opimme suhtautumaan kodin hulluuksiin huumorilla ja joustamaan suunnitelmissa ja säännöissä.

Törrösen tarkoitus ei ole julistaa miehiä pulmusiksi ja naisia pirttihirmuiksi. Jos mies ei ole lainkaan oma-aloitteinen, nainen joutuu tahtomattaankin potkimaan häntä
yhteistyöhön. Mutta ratkaisu ei ole määräileminen vaan keskusteleminen. Törrönen kehottaa luomaan kotiin säännöt - yhdessä.

- On tehtävä sopimus siitä, miten kotona ollaan, sekä tarkasteltava, millaisia sopimuksia tehdään ja miksi. Voi tehdä erilaisia kokeiluja ja katsoa, mikä parhaiten
sopii.

- Paljastetaan korttimme ja käytetään valtaa avoimesti, keskustellen."

(Julkaistu Iltalehdessä)