kanssa lapsen.
Niin millon kannattaisi aloittaa parisuhde?
Entä muuttaa avoliittoon?
Mennä naimisiin?
Teidän mielestänne. Ennen lasta.
En ole vanhanaikainen, joten naimisiin meno voisi tulla lapsen/lapsien jälkeenkin, mutta olen aina ajatellut, että se tapahtuisi ennen lasta.
Olen myös aina ajatellut, että tahtoisin nuorena äidiksi. Mutta en kuitenkaan liian nuorena. En mikään teiniäiti tahdo olla, mutta yli 20-vuotiaana lapsi ei olisi hassumpi ajatus. 7-vuotiaasta lähtien olen tienyt, että haluan olla joskus nuori äiti ja vieläkään ei ole tähän päivään mennessä mieli muuttunut, nyt olen 15, joten uskon, että tämä on luonne kysymys ketkä tahtoo nuorena äidiksi ja ketkä sitten vähän vanhempina ja jotkut ei koskaan!
Tilanne on nyt kuitenkin se, että olen ihastunut 12v vanhempaan mieheen.
Itse olen ajatellut seuraavasti:
22-vuotiaana tahtoisin luultavasti lapsen miehen kanssa ja mies olisi 34-vuotias, jos siihen asti meillä on kaikki mennyt hyvin.
Mutta nyt mietin, että millon toteuttaa nuo kaikki muut asiat ennen parisuhdetta! tai ylipäätään aloittaa parisuhde. Haluan just tämän miehen, mutta en halua myöskään hosumalla tehdä asioita, siksi haluan varata asioille aikaa. Olisin valmis nyt jo alottamaan miehen kanssa parisuhteen, en millään malttaisi odotella.
Mietin vaan, että jos ehdottaisin miehelle tätä suoraan, nyt kun olemme ystäviä... mahtaakohan hän kieltäytyä. Luulen, että hänkin pitää minusta. Pitää kauniina ja viehättävänä (näytän myös vanhemmalta kun ikäiseni, voisin mennä täysi-ikäsestä.) ja olen myös fiksu ja asiallinen nuori naisen alku. Jotkut miehen ystävät ovat katsoneet mua kyllä kieroon, naiset siis, vaikka olemme vain tällä hetkellä ystäviä, mutta he ehkä vaistoavat, että pidämme molemmat toisistamme ja tunne on molemminpuoleinen... Oman ikäiset haukkuisi varmaan lapsellisuuttaan seläntakana huoraksi, ihan vaan siis rakkaudesta, onneksi kaikki ei ole kuitenkaan yhtä idiootteja! Monet ystävistäni ovat osoittaneet myös vihreää valoa suhteellemme jos meistä tulisi miehen kanssa jotain, enemmänkin omat huolissaan miehen menneisyydestä. Huumeista ja rikollisuudesta. Mutta se, että mies on paha "poika", kiihottaa myös minua. Sisältä hän saattaa olla myös hyvin rikkinäinen tapaus ja tahtoisin auttaa häntä siinä. Ja yleensä onneksi kukaan ei tule mulle urputtamaan mistään, kun tietää, että oon sen verran vaikea persoona.
Kokeilen, että oisko tää palsta hyvä paikka avautua tästä asiasta. Löysin tän suomi24:sen jo joskus ala-asteella. Mielummin ehkä kuitenkin tänne avautuu kun jonnekin lapsiaiheiselle palstalle, täällä voi saada myös helpommin miesten mielipiteitä asiaan, lapsi aiheisilla palstoilla muhun suhtauduttaisiin ehkä enemmän äidillisesti/isällisesti mitä en halua. Tällä palstalla aiheenakin on parisuhde, joten mikäs sen parempi!
Laittakaa vastauksia tulemaan ja asiallista keskustelua kiitos!
Jos tahtoisin 22-vuotiaana, 34-vuotiaan miehen..
37
212
Vastaukset
- trololololloo
Trololololloo.
Millainen elämä mahtaa olla ihmisellä joka käyttää vapaa-aikansa tällaisten satujen keksimiseen? Ei tarvitse olla yläasteen opettaja tai teinin vanhempi tietääkseen, ettei teksti ole 15-vuotiaan näppikseltä.
Mutta kerro: mikä on se tyydytys minkä saat kun jotkut erehtyvät vastaamaan sinulle ihan tosissaan?- Eveliiiiina
No miks tää ei ois mun näppikseltä???? :D
Emmä nii tyhmä oo, et onnistuisin jotakin paskaa tekstii kirjottamaan... Halusin muutenkin panostaa tohon alotukseen, näihin kommentteihin vastailen sit rennommin. :)
Mut kiitos kuitenkin vastauksestasi, vaikka siitä ei paljon mitään hyötyy ollukkaan!
- keddu
No joo, onhan se haaveilu mukavaa ja suotavaakin. Kirjoituksesi kuitenkin aivan Kirkuu että olet hyvin sinisilmäinen ja kokematon epävarma teinityttönen... Onneksi olet kuitenkin järkevä ja jätät suosiolla tuollaiset suunnitelmat yli viiden vuoden päähän.
Naisilla usein on virhe nro 1 miesten kanssa juuri tuo, että vain ne pahat pojat kiehtoo ja halutaan jotenkin muka "parantaa/pelastaa" toinen joltain ja saada toinen muuttumaan. Suhteen ei ikinä pidä perustua siihen että toista tarvitsisi muuttaa, vaan hyväksyä sellaisenaan. Ei muuten tule toimimaan.
Yleensähän parisuhde aloitetaan silloin kun siltä parhaiten tuntuu... mutta teidän tapauksessa olet vielä alaikäinen ja kannattaisi ainakin pari vuotta vielä kypsytellä. Naimisiin ei kannata mennä ennenkuin on asunut yhdessä viitisen vuotta ja tuntee toisen oikeasti niin hyvin, että tietää mihin on ryhtymässä.- Eveliiiiina
Aika jännä, koska ensimmäinen kommentoija tuntui olevan ihan eri mieltä. Mutta sun oli pakko tulla vaan halventamaan, niin kun kaikkien nuorien kohdalla pyritään yleensä tekemään ja sehän kasvattaakin sen nuoren itsetuntoa ja luo tervettä psyykettä. :) kun sanotaan et sä nyt oot vaan tollanen ... epävarma paska.
Epävarma mä en ole, vaan hyvin kaunis, itsevarma nuori naikkonen ! vaikka itse sanonkin. :) ja mulla on oikeus olla sitä mieltä ja musta se on parempi, että pidän itsestäni, kuin että halveksisin itseäni.
Et saa siis mua kaatumaan.
Ja mulla ei tosiaan oo aikaa venailla mitään 5 vuotta jos aion saaha tuon jutun toimimaan ! Ettekö työ tajua. Mun on pakko ajatella miehenkin kannalta, mikä on hyvä. Ettei hänestä myöskään tulisi liian vanhana isää ja kunnioittaa kans hänen toiveitaan jne. Ja koen että tuo 22/34 ois meille molemmille ikänä aika sopiva. - kasvakasva
Eveliiiiina kirjoitti:
Aika jännä, koska ensimmäinen kommentoija tuntui olevan ihan eri mieltä. Mutta sun oli pakko tulla vaan halventamaan, niin kun kaikkien nuorien kohdalla pyritään yleensä tekemään ja sehän kasvattaakin sen nuoren itsetuntoa ja luo tervettä psyykettä. :) kun sanotaan et sä nyt oot vaan tollanen ... epävarma paska.
Epävarma mä en ole, vaan hyvin kaunis, itsevarma nuori naikkonen ! vaikka itse sanonkin. :) ja mulla on oikeus olla sitä mieltä ja musta se on parempi, että pidän itsestäni, kuin että halveksisin itseäni.
Et saa siis mua kaatumaan.
Ja mulla ei tosiaan oo aikaa venailla mitään 5 vuotta jos aion saaha tuon jutun toimimaan ! Ettekö työ tajua. Mun on pakko ajatella miehenkin kannalta, mikä on hyvä. Ettei hänestä myöskään tulisi liian vanhana isää ja kunnioittaa kans hänen toiveitaan jne. Ja koen että tuo 22/34 ois meille molemmille ikänä aika sopiva.Melko moni mies saa lapsi vasta paljon vanhempana kuin 34v... Että jos kiireellä täytyy suhdetta aloittaa, että sen saa toimimaan, niin ei ole suhde sellaisella pohjalla, että elämää sen varaan kannattaa rakentaa... Eikä etenkään tehdä lapsia.
Itsevarmuus on hyvä asia, mutta niin on myös sopivassa suhteessa itsekriittisyys. Ikätasollesi tyypilliseen tyyliin uhoat tietäväsi vaikka ja mitä... Luulet ymmärtäväsi hyvinkin paljon sellaista, mitä et vielä ymmärrä.
p.s. Minun miehestä tuli isä 39-vuotiaana. Eikä muuten edes saanut lasta minun kanssani, vaan ihan satunnaisesta deittailusta. Ihana lapsi tuli, ja olen onnellinen että saan olla tuon lapsen äitipuoli. Usko nyt tyttö, että sulla on vielä hujasti opittavaa elämästä... - Eveliiiiina
Ja minkähän takia ei saanut lasta sun kanssa!
Oletkohan niin surkea mätäkohtu että sun kanssa ei lapsia tehdä. ;) sitä saa näillä omilla vastauksillaan mitä tilaa. Jos haluat alkaa minua halveksumaan ja aliarvioimaan, niin minä tulen ja pistän sinunkin psyykeen palasiksi!
SINUN MIEHESTÄSI TULI VANHANA PÄSSINÄ ISÄ! MELKEEN NELIKYMPPISENÄ. SITÄ EN OMILLE LAPSILLE SUO, VAAN YRITÄN AJATELLA NIIDEN LASTENKIN PARASTA! JA PARASTA EI OLE SE, JOS LAPSELLA ON MUMMO ÄITI TAI UKIN IKÄINEN ISÄ ! Joten mieti vähän.
Jos tulet mulle sanomaan, että 34-vuotias tai 22-vuotias eivät ole kykeneviä vanhemmiksi...
Niin mene sinäkin luuska hoitoon ja tsekataan sinun lääkitys!
Kiirettä ei ole jumalauta ainakaan se, jos alotetaan nyt miehen kanssa parisuhde. Muutetaan avoliittoon kun minä 18v ja mies 30v. Naimisiin kun minä 20v ja mies 32v. Ensimmäinen lapsi kun minä 22v ja mies 34v.
Niin tiedän että sillon on järkevästi vuosien ajan rakennettu meidän parisuhdetta askel askeleelta ylöspäin, eikä kiirehditty! - aikahauska
:DDDDDDDDDD naurattaa nii että meinaan pudota penkiltä!
Selkee trolli, mutta tosi lapsellinen sellanen silti.
Mutta, koska näitä palstoja voi lukea joku fiksukin ihminen (ei-trolli), niin selvennyksen vuoksi: Nelikymppinen ihminen ei ole vanha. 60-80-vuotias on vanha. Monet miehet saavat ensimmäisen lapsensa tuossa 40 kieppeillä, naisten on suotavaa saada ensimmäisensä ehkä hieman aiemmin, mutta tällä hetkellä "muodissa" on ollut synnyttää se penska siinä 30-35 ikäisenä. Nämä ensisynnyttäjien keskimääräiset iäthän menevät hieman aalloissa, toisinaan on "muotia" saada lapsi jo parikymppisenä eli hyvin nuorena, toisinaan sitten kunnolla aikuisena.
Toisekseen, se 30-45-vuotias mies on paljon parempi vaihtoehto isäksi kuin joku teini. Aloittajan tarinassa mies olisi tietty jo sen 30 täyttänyt, ja itsekin olisi päältä 20, joten sinänsä ei mitään, mutta noin yleisesti ottaen myös henkiseltä kapasiteetiltaan aikuiseksi kasvanut ihminen on parempaa vanhemmuusmateriaalia kuin sellainen mieleltään keskenkasvuinen tapaus. Joskaan kaikki parikymppiset eivät ole niitä keskenkasvuisia, se vähän riippuu melko monestakin seikasta.
Kolmanneksi, seurustelunaloitusta, avioliittoa tai lapsia ei oikein voi suunnitella ja aikatauluttaa. Elämää ei eletä sillä tavalla, että "kun tulee päivä XX.XX.XXXX (lisää päivämäärät ja vuosiluvut), niin tapahtuu asia X !!" Mitä jos jompikumpi ei ole kykenevä saamaan lapsia, eivätkä muut edellytykset riitä adoptiolapsen hankintaan?
Ja sitten neljänneksi: muiden haukkuminen asiallisista vastauksista paljastaa kaksi asiaa: trolli henkisesti jälkeenjäänyt, kun saa jotain kiksejä siitä haukkumisesta ja tarinoiden keksimisestä. - Eveliiiiina
40-vuotias ja yli sen ikäinen, on isäksi ja äidiksi aina liian vanha. Mummoäiti ja ukki-isä. Asia on vaan näin.
Suositeltavaa on lapset tehdä 20-35v. Pitää sitä 35-vuotta yläikärajana, niin on lapsellekin mukavempaa.
Kai olet tietoinen, mitkä riskit yli 40-vuotiaalla on saada vammainen lapsi? Tietoisesti lapsen hankintaa ei kannata sinne lykätä. Ja jos vaikka lapsen äiti olisi 23v ja isä 44v, isän korkea ikä voi vaikuttaa myös siihen lapsen terveyteen kielteisesti.
Lue ja ota näistä asioista selvää! Kyllä minä tiedän.
Ja nauran kanssa sulle.
Niin ja mene muuten hoitoon, kukaan täysjärkinen ihminen ei elä tuolla tavalla:
" Kolmanneksi, seurustelunaloitusta, avioliittoa tai lapsia ei oikein voi suunnitella ja aikatauluttaa. Elämää ei eletä sillä tavalla, että "kun tulee päivä XX.XX.XXXX (lisää päivämäärät ja vuosiluvut), niin tapahtuu asia X !!" Mitä jos jompikumpi ei ole kykenevä saamaan lapsia, eivätkä muut edellytykset riitä adoptiolapsen hankintaan? " - meehoitoojooko
Eveliiiiina kirjoitti:
40-vuotias ja yli sen ikäinen, on isäksi ja äidiksi aina liian vanha. Mummoäiti ja ukki-isä. Asia on vaan näin.
Suositeltavaa on lapset tehdä 20-35v. Pitää sitä 35-vuotta yläikärajana, niin on lapsellekin mukavempaa.
Kai olet tietoinen, mitkä riskit yli 40-vuotiaalla on saada vammainen lapsi? Tietoisesti lapsen hankintaa ei kannata sinne lykätä. Ja jos vaikka lapsen äiti olisi 23v ja isä 44v, isän korkea ikä voi vaikuttaa myös siihen lapsen terveyteen kielteisesti.
Lue ja ota näistä asioista selvää! Kyllä minä tiedän.
Ja nauran kanssa sulle.
Niin ja mene muuten hoitoon, kukaan täysjärkinen ihminen ei elä tuolla tavalla:
" Kolmanneksi, seurustelunaloitusta, avioliittoa tai lapsia ei oikein voi suunnitella ja aikatauluttaa. Elämää ei eletä sillä tavalla, että "kun tulee päivä XX.XX.XXXX (lisää päivämäärät ja vuosiluvut), niin tapahtuu asia X !!" Mitä jos jompikumpi ei ole kykenevä saamaan lapsia, eivätkä muut edellytykset riitä adoptiolapsen hankintaan? "Eikö juuri sanottu, että NAISEN onkin suositeltavaa tehdä ainakin se ensimmäinen lapsi alle kolmevitosena? Mies on hedelmällinen vielä paljon pitempäänkin, eikä miehen ikä vaikuta lapsen terveyteen. Millä lailla nelikymppinen isä on muka riski lapsen terveydelle? :DDD Olet huono trolliprinsessa (tai -prinssi) tai sitten oikeasti todella lapsellinen 15-v tenu, joka pitää kaikkia yli kakskymppisiä "vanhoina ikäloppuina".
Ja tuota viimestä lainaustas en ymmärrä ollenkaan, koska eihän toi aihauska ees sanonut ITSE elävänsä noin, minkä lainauksen otit tuosta, vaan se sanoi just, ettet SINÄ voi (tai ei sun kannata) elää tuolleen aikatauluttamalla elämääs, koska hei, fakta sulle: ei tuu onnistuun.
Oot Eveliiiiiiiiina aika helvetin sairas päästäs. - kasvakasva
Eveliiiiina kirjoitti:
Ja minkähän takia ei saanut lasta sun kanssa!
Oletkohan niin surkea mätäkohtu että sun kanssa ei lapsia tehdä. ;) sitä saa näillä omilla vastauksillaan mitä tilaa. Jos haluat alkaa minua halveksumaan ja aliarvioimaan, niin minä tulen ja pistän sinunkin psyykeen palasiksi!
SINUN MIEHESTÄSI TULI VANHANA PÄSSINÄ ISÄ! MELKEEN NELIKYMPPISENÄ. SITÄ EN OMILLE LAPSILLE SUO, VAAN YRITÄN AJATELLA NIIDEN LASTENKIN PARASTA! JA PARASTA EI OLE SE, JOS LAPSELLA ON MUMMO ÄITI TAI UKIN IKÄINEN ISÄ ! Joten mieti vähän.
Jos tulet mulle sanomaan, että 34-vuotias tai 22-vuotias eivät ole kykeneviä vanhemmiksi...
Niin mene sinäkin luuska hoitoon ja tsekataan sinun lääkitys!
Kiirettä ei ole jumalauta ainakaan se, jos alotetaan nyt miehen kanssa parisuhde. Muutetaan avoliittoon kun minä 18v ja mies 30v. Naimisiin kun minä 20v ja mies 32v. Ensimmäinen lapsi kun minä 22v ja mies 34v.
Niin tiedän että sillon on järkevästi vuosien ajan rakennettu meidän parisuhdetta askel askeleelta ylöspäin, eikä kiirehditty!Voi aloittaja hyvä... en pysty käsittämään miksi minua vastaan hyökkäsit -tai no, teini-ikä, ja näemmä hyvin vahva sellainen.
Minun mies ei saanut minun kanssani lasta, koska emme vielä tunteneet silloin kun hän on lapsen saanut. Tavatessamme miehellä oli siis yksi pieni lapsi, ja minulla oli pieniä lapsia kaksi. Enempää lapsia perheeseen emme halunneet, ja hyväksyimme toistemme lapset hyvin perheemme jäseniksi. Minä sain lapseni (kaksoset) 35 kieppeillä, ja vasta vuosien hedelmöityshoitojen jälkeen.
En minä sinua halveksi, vaikkakin sinä selvästi halveksit minua. Minä vain realistisesti huomautan, että sinun ei kannata suunnitella asioitasi vielä niin tarkasti. Voit toki aloittaa miehen kanssa suhteen, jos hänkin sitä omasta halustaan haluaa. Kun täytät 16v, voit myös harrastaa hänen kanssaan (suojattua) seksiä. Mikäli teidän suhde kestää ja kantaa, niin voit saada miehen kanssa vaikka lapsenkin joskus 20 . Pointti on kuitenkin siinä, että et voi sitä valmiiksi suunnitella. Niin tapahtuu jos tapahtuu. Etene askel kerrallaan. Keskity nyt miettimään sitä, että onko kyseessä sellainen poikaystävä jonka kanssa on kiva olla, ja osaatko jo itse olla seurustelusuhteessa.
Myöhemmin jatka pohdintojasi, että minkälaisia ominaisuuksia haluat elämänkumppanilta. Rauhallisuus, turvallisuus, rehellisyys, kunnollisuus jne... Varmasti ovat oikeasi suotavia ominaisuuksia. Lapsesi isäksi et vanhempana enää halua "pahaa poikaa". Muista myös, että ketään et koskaan voi muuttaa.
- MAT-teoriat
Pakko olla provo. Toisaalta tollasia ne naiset kai oikeestikin on. Jos tämä oli totinen, niin suosittelen odottamaan 23-25 vuotiaaksi ainakaan ennen, kuin mitään hätiköityä teet. Huumeita käyttävä paha poika... Täähän on kuin sinkut palstan käsiksestä.
- Eveliiiiina
Ja mikähän ois hätiköityä?
EI OLE AIKAA VENTATA TUONNE ASTI, JOS IDIOOTTI ENSIMMÄINEN LAPSIKIN PITÄISI SAADA JO 22-VUOTIAANA! - trololololololo
Eveliiiiina kirjoitti:
Ja mikähän ois hätiköityä?
EI OLE AIKAA VENTATA TUONNE ASTI, JOS IDIOOTTI ENSIMMÄINEN LAPSIKIN PITÄISI SAADA JO 22-VUOTIAANA!"ENSIMMÄINEN LAPSI PITÄÄ SAADA JO 22-V!!!!" hahaha ihan kuin puhuisit jostain opiskelupaikasta tai asunnonostosta. :DDDDD Lapsi on elävä otus eikä mikään "must have" -tuote, joka hankitaan vaan siks että "se kuuluu asiaan". Päivän naurut.
- Eveliiiiina
Kyllä mä tiedän mikä lapsi on. Mulla on 2-vuotias pikkuveli, jota hoidan hyvinkin paljon. Olen sille kuin "kakkosäiti".
Niin ja mun mies ei käytä enää huumeita tai tee rikoksia. Ne ovat menneisyyttä ja menneisyys kanssa pysyy menneisyytenä. <; - okei-
Ahaa, siis sekaannut 2-vuotiaaseen pikkuveljees luulemalla olevas sen äiti..... joo okei aika pimeetä.
- erererererere
Trollihan tämä on, mutta vastaan silti, koska on kiva muistella omia nuoruuden haaveita.;)
Kun minä olin teini, olin varma että haluan ensimmäisen lapsen jo kun olen n. 20v. Ajattelin että jos en saa lasta ennen kun olen 25v, olen jotenkin epäonnistunut elämässäni. Muistan kun kävin esimerkiksi pienotunneilla siksi joskus 7-luokalla, koska halusin oppia soittamaan lastenlauluja lapsilleni. Lopetin tunnit, kun osasin tarpeeksi.
Seurustelin jo 13-vuotiaana, parikin vuotta. No, 15-vuotiaana tapasin ihanan pikkuisen "pahan pojan", joka oli 20v. Sitä suhdetta kesti jokusen vuoden, mutta lapsia ei onneksi tullut. Täysin väärä ihminen minulle.
Elämä kujetti, miten sattuu. En opiskellutkaan ammattia toooosi nuorena, vaan vasta myöhemmin. En saanutkaan lapsia ihan 20v, vaan esikoiseni sain vasta 29-vuotiaana. Ja hänestä on nyt yhteishuoltajuus, koska erosimme tuon miehen kanssa lapsen ollessa hyvin pieni.. Toisen lapseni sain muutamaa vuotta myöhemmin.
Mikään ei siis mennyt kuten kuvittelin ja suunnitelin. Mutta mitäpä sitten? Minulla on kuitenkin kaksi ihanaa ja tervettä lasta, minulla on onnellinen uusperhe, minulla on töitä... Ikää on nyt 38v.
Kun jälkikäteen mietin miten naivi olin 15-vuotiaana, niin voin vaan tuumata, että helpommalla olis hekisesti päässyt, jos ei olis ihan niin tarkasti suunnitellut ja linjannut elämän kulkua. Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa, ja ennen kaikkea siinä iässä ei vielä oikeasti tiedä, mikä on itselle parhaaksi. Minä voin sanoa että opin oikeastaan vasta 30-vuotiaana arvostamaan itseäni. Vasta silloin mm. opin, että millainen mies sopisi minun rinnalleni, mitä pystyn itse tarjoamaan parisuhteeseen ja mitä elämä mulle ylipäätään merkitsee.
Joten trolli-tyttö hyvä... Lopeta suunnittelu. Vaikka asiat meniskin juuti kuten nyt haluat, niin saatat haluta jotain ihan muuta 10 vuoden päästä... Itse olen onnellinen että sain lapseni vasta - 30v, sillä vasta silloin olin itsekin vilpittömästi riittävän hyvä äiti. Nuorempaa olisin tehnyt lapsia itseni jatkeeksi. Olen myös onnellinen nyt siitä, että lapseni eivät vielä ole teinejä.
Ja unohda se "paha poika". Opettele arvostamaan itseäsi. Joskus ymmärrät, miten pöljä nyt olet. Mutta ei se haittaa, moni muukin sinun iässä on pöljä. Minäkin olin.- Eveliiiiina
Blaablaablaa. Noniin elämä on ja kuljettaa ja haaveita pitääkin olla ja saakin olla, muuten ei olisi järkeä elää.
Mutta en näe siinä mitään ihmeellistä jos 20-25vuotiaana saa lapsen. MONET SAA ja SE ON TÄYSIN NORMAALI IKÄ HANKKIA LAPSIA, joten miksi minä EN VOISI tulla kuulumaan siihen samaan skaalaan!? En näe syytä miksi en voisi. :D
Ja itseasiassa tuo on ihmisen paras ikä hankkia lapsia, niin henkisesti kuin fyysisestikkin!
Ja tyhmä minä en ole, joten tyhmäksikään mua ei oo syytä haukkua!
Haukut kun satuttaa enemmän tai vähemmän aina. Vink vink... Jos nyt kukaan edes välittää!! - säootvielälapsi
Eveliiiiina kirjoitti:
Blaablaablaa. Noniin elämä on ja kuljettaa ja haaveita pitääkin olla ja saakin olla, muuten ei olisi järkeä elää.
Mutta en näe siinä mitään ihmeellistä jos 20-25vuotiaana saa lapsen. MONET SAA ja SE ON TÄYSIN NORMAALI IKÄ HANKKIA LAPSIA, joten miksi minä EN VOISI tulla kuulumaan siihen samaan skaalaan!? En näe syytä miksi en voisi. :D
Ja itseasiassa tuo on ihmisen paras ikä hankkia lapsia, niin henkisesti kuin fyysisestikkin!
Ja tyhmä minä en ole, joten tyhmäksikään mua ei oo syytä haukkua!
Haukut kun satuttaa enemmän tai vähemmän aina. Vink vink... Jos nyt kukaan edes välittää!!Väitit itseäsi ikäisiäsi kypsemmäksi mutta sun viimeiset kommentit osoittivat, että olet tyypillinen teini. Ja niin sun pitää vielä ollakin. Teininä sitä luulee, että kaikki menee suunnitelmien mukaan. Kaikki onnistuu, mitä elämältä haluaa. Mutta elämä ei mene niin kuin elokuvissa, paitsi pornoelokuvissa.
Sä et meitä vanhempia halua vielä uskoa koska olet vielä niin lapsi. Mitä luulet, mitä sun vanhempasi tuumaisivat, jos alkaisit seurustella teini-iässä 12 vuotta vanhemman miehen kanssa? Tiesitkö, että seksin harrastaminen alle 16 v kanssa on rikos? Hän voisi joutua vastuuseen sun hyväksikäytöstä. Ajatteletko tuollaisia asioita lainkaan?
Kukaan 27 v aikuinen ihminen tuskin vakavissaan ottaa teinityttöjä. Voit sä häneen ihastunut olla ja haaveilla vaikka mitä. Vahvasti epäilen, ettei mies ala sun kanssa mihinkään. Sä oot vielä lapsi. Kasva rauhassa aikuiseksi. Oletkos ajatellut, ettet välttämättä tule raskaaksi 21 vuotiaana ja et olekaan äiti 22 vuotiaana? Sekin on mahdollista. Lapsia ei tehdä, niitä saadaan. Ja kuka niitä saa, sitä ei voi teininä tietää. Luehan biologiaa ja sieltä sellaistakin vaihtoehtoa, että lapsettomuuttakin on olemassa. - Eveliiiiina
Montakohan kertaa sä totesit jo mun olevan lapsi, joko sulle helvetin tyhmälle pakkomielteiselle riittää??
Mä en ole enää lapsi, vaan teini-ikäinen nuori. Mikä sinun seonneessa päässäsi ei anna sitä ymmärtää? :o
Ja kyllä mä tiedän, että elämässä ei mene asiat niin kun aina haluais ja on suunitellu. Oon saanu monesti jo kokea sen, nuorenkin elämä voi olla ollut jo muutenkin valmiiksi rankkaa, ilman että tarvitsee kuulla haukkumista! Saisit potea sinäkin huonoa omaatuntoa noista sanomisistasi. Ihminen harvoin on myös kypsä, kun se suuttuu ja se ei ole iästä riippuvaista, suuttuneena kaikki on vähän lapsellisia ja laukoo typeriä kommentteja. Mutta mä en ymmärrä miksi tässä edes riidellään? minä en ole riitaa tahtonut, mutta vastaan samalla mitalla takaisin, enkä ala sitä anteeksi pyytelemään. Jotkut muut kyllä olisivat typeristä kommenteistaan anteeksi pyynnön velkaa!
No äiti ja isä, varmaan ensiks kauhistelis asiaa, mutta uskon että loppujenlopuks hyväksyisivät jutun kun ovat aika rentoja ja jos saisivat tavata miehen ja tietävät muutenkin että mulla on vanhempia kavereita ja se on niille ihan ok. :)
Ja tuo seksin harrastamis rikos, on typerää pilkun nussimista, olen melkein 16. :D
Mutta ei, emme ole vielä harrastaneet seksiä ja eipä se ulkopuolisille kuulukkaan, vaikka harrastettaisiin. Ei ole tapana noilla asioilla paljoo huudella!
Ja mies ei ole hyväksikäyttänyt mua. Mä tunnen kyllä itse jos joku mua hyväksikäyttää ja osaan sitten asiaan puuttua, kertomalla vanhemmille taikka poliisille.
Ja olen nyt jo saanut miehen ihastumaan itseeni. Ulkonäöllä ja luonteellani. Meillä on kivaa yhdessä. :) joten jos jatkan sitä rataa niin ja pistän peliin vähän enemmän ... ;) MÄ EN LUOVUTA ENNEN KUN SE UKKO ON MULLA ITELLÄNI ! Sellanen mä oon. Mä otan, minkä mä haluan, enkä keinoja kaihda. ;)
Ja vittu sentään ... en rupea mielyttämään teitä, kun se on täysi mahdottomuus, analysoikaa vaan ihan rauhassa mun tekemisiä ja pistäkää päätä sekaisin ...! Saadaan taas yksi tuhottu mielenterveys ja tekäänhän itse ette edes sitä sokeudeltanne nää.
Ja tiedän kyllä myös, että lapsettomuutta on olemassa. Mutta en elä kuitenkaan silleen että se tulee just minulle. Tai että minulle tulee vaikka ärtyneen suolen oireyhtymä. Vaan pyrin elämään tässä hetkessä ja nyt ja nauttimaan ja olemaan onnellinen terveydestäni ! - mjeeh
Eveliiiiina kirjoitti:
Montakohan kertaa sä totesit jo mun olevan lapsi, joko sulle helvetin tyhmälle pakkomielteiselle riittää??
Mä en ole enää lapsi, vaan teini-ikäinen nuori. Mikä sinun seonneessa päässäsi ei anna sitä ymmärtää? :o
Ja kyllä mä tiedän, että elämässä ei mene asiat niin kun aina haluais ja on suunitellu. Oon saanu monesti jo kokea sen, nuorenkin elämä voi olla ollut jo muutenkin valmiiksi rankkaa, ilman että tarvitsee kuulla haukkumista! Saisit potea sinäkin huonoa omaatuntoa noista sanomisistasi. Ihminen harvoin on myös kypsä, kun se suuttuu ja se ei ole iästä riippuvaista, suuttuneena kaikki on vähän lapsellisia ja laukoo typeriä kommentteja. Mutta mä en ymmärrä miksi tässä edes riidellään? minä en ole riitaa tahtonut, mutta vastaan samalla mitalla takaisin, enkä ala sitä anteeksi pyytelemään. Jotkut muut kyllä olisivat typeristä kommenteistaan anteeksi pyynnön velkaa!
No äiti ja isä, varmaan ensiks kauhistelis asiaa, mutta uskon että loppujenlopuks hyväksyisivät jutun kun ovat aika rentoja ja jos saisivat tavata miehen ja tietävät muutenkin että mulla on vanhempia kavereita ja se on niille ihan ok. :)
Ja tuo seksin harrastamis rikos, on typerää pilkun nussimista, olen melkein 16. :D
Mutta ei, emme ole vielä harrastaneet seksiä ja eipä se ulkopuolisille kuulukkaan, vaikka harrastettaisiin. Ei ole tapana noilla asioilla paljoo huudella!
Ja mies ei ole hyväksikäyttänyt mua. Mä tunnen kyllä itse jos joku mua hyväksikäyttää ja osaan sitten asiaan puuttua, kertomalla vanhemmille taikka poliisille.
Ja olen nyt jo saanut miehen ihastumaan itseeni. Ulkonäöllä ja luonteellani. Meillä on kivaa yhdessä. :) joten jos jatkan sitä rataa niin ja pistän peliin vähän enemmän ... ;) MÄ EN LUOVUTA ENNEN KUN SE UKKO ON MULLA ITELLÄNI ! Sellanen mä oon. Mä otan, minkä mä haluan, enkä keinoja kaihda. ;)
Ja vittu sentään ... en rupea mielyttämään teitä, kun se on täysi mahdottomuus, analysoikaa vaan ihan rauhassa mun tekemisiä ja pistäkää päätä sekaisin ...! Saadaan taas yksi tuhottu mielenterveys ja tekäänhän itse ette edes sitä sokeudeltanne nää.
Ja tiedän kyllä myös, että lapsettomuutta on olemassa. Mutta en elä kuitenkaan silleen että se tulee just minulle. Tai että minulle tulee vaikka ärtyneen suolen oireyhtymä. Vaan pyrin elämään tässä hetkessä ja nyt ja nauttimaan ja olemaan onnellinen terveydestäni !"Olen saanut miehen ihastumaan itseeni ulkonäöllä ja luonteella" *naurua*
27-vuotias mies ei hae alaikäisestä kakarasta vakavastiotettavaa parisuhdeseuraa. 27-vuotias ulkonäköön tölläävä mies hakee alaikäisestä tyttösestä kireetä teinipildeä. Sorry, mutta niin se vaan on - paitsi jos se mies on joku henkisesti jälkeenjäänyt idiootti, joka viettää ikuista teini-ikää vielä 80-vuotiaanakin. Mitäs sitten, kun itse kasvat aikuiseksi ja "menet ohi" tuosta jälkeenjääneestä miehestäsi? Jaksatkos itse katsella sen jälkeen sitä ikiteiniä, joka vaihtaa sinut uuteen teinityttöön heti kun olet lähempänä kolmeakymmentä?
Asia olisi ihan eri, jos olisit NYT 20-vuotias ja mies sitten 32 (sikäli kuin se ikäero oli sen 12 vuotta). Siinä vaiheessa kun ihminen on 20-25, ikäerot tasoittuvat, koska aivojen kehitys loppuu 25. ikävuoteen.
Vaikka tää oliki trollialoittaja. - Eveliiiiina
Äiti ja isä on kyllä sanoneet, että mussa on muutakin kuin pillu olemassa ja uskon itse kanssa vakaasti niin, että en ole niin huonoksi syntynyt että musta ei löytyisi muuta vakavasti varteen otettavaa kuin se pillu reikä!
Ja meistä tulee miehen kanssa aivan tavallinen ja normaali onnellinen perhe, eikä mies vaihda minua mihinkään ja jos se ei sinulle kelpaa ja on noin vaikea olla minun puolesta onnellinen jostain syystä, niin eipä se meitä liikuta. Kun ei se sentään mikään kirous ole että sinä et pysty meidän puolesta onnellinen olemaan ja pitämään meidän tulevaa perhettä, hyvänä, tavallisena perheenä!
Minusta sinun kommenttisi ovat TÖRKEITÄ! - namskis
Eveliiiiina kirjoitti:
Äiti ja isä on kyllä sanoneet, että mussa on muutakin kuin pillu olemassa ja uskon itse kanssa vakaasti niin, että en ole niin huonoksi syntynyt että musta ei löytyisi muuta vakavasti varteen otettavaa kuin se pillu reikä!
Ja meistä tulee miehen kanssa aivan tavallinen ja normaali onnellinen perhe, eikä mies vaihda minua mihinkään ja jos se ei sinulle kelpaa ja on noin vaikea olla minun puolesta onnellinen jostain syystä, niin eipä se meitä liikuta. Kun ei se sentään mikään kirous ole että sinä et pysty meidän puolesta onnellinen olemaan ja pitämään meidän tulevaa perhettä, hyvänä, tavallisena perheenä!
Minusta sinun kommenttisi ovat TÖRKEITÄ!No siinäpä se, että sinun ja vanhempiesi mielestä sinussa on muutaki ku se pillu. Mutta KUKAAN_NORMAALI_TÄYSJÄRKINEN_AIKUINEN ei halua sekaantua lapsiin. Sellanen, joka haluaa, on tosiaan vähän vajakki. Mutta ei kai siinä, jospa olisit ees rehellinen, ku oot kuitenki joku viiskybänen setämies joka saa ihan helvetisti kicksejä satuillessaan tänne. <3
Onhan tää aika viihdyttävää, taidan hakee lisää popcornia.
- ghjopo
Olen lukenut sinun ja muiden kirjoituksia. Provosoidut vielä pahemmin, kuin normaalisti kehittynyt 15v. En sano tätä loukatakseni, vaan auttaakseni. Vedä syvään henkeä ja rauhoitu. Moni on täällä yrittänyt auttaa sinua, mutta sinä olet heille vain ilkeillyt. Jos haluat keskustelupalstoille kirjoittaa, niin tiedosta se tosiasia, että täällä keskustelua myös voi syntyä. Sinulla on vielä paljon opittavaa elämästä, ihmisten kunnioittamisesta, parisuhteista ja itsestäsi. Se ei ole huono asia, vaan sinun iässä se on normaalia. Rauhoitu, aikuistu rauhassa.
Kyllä on mahdollista, että saat lapsen 20-25 vuotiaana. Siitäkään huolimatta se ei tarkoita sitä, että voit tässä vaiheessa elämääsi sitä valmiiksi suunnitella. Et ymmärrä miten monta mutkaa ehtii vielä tulemaan. Ihastuksen kohteesikin voi vaihtua vielä moneen kertaan, vaikka kuinka suureen ääneen uhoisit nyt mitä tahansa.- QueenElsa
Jep, teini-iässä yleensä ne "parisuhteet" kestää muutenkin parista kuukaudesta pariin vuoteen, mikä on jo melko ylärajoilla siinä iässä. Tämä johtuu hyvin luultavasti siitä, että siinä iässä hormonimyrskyt riehuu ja mielialat, niin omat kuin sen toisenkin, vaihtelee rajusti laidasta laitaan, ihastutaan ja vihastutaan ihan vuoronperään, eikä kohde pysy kokoajan samana. Teinit yleensä eroavat heti ensimmäisen riidan tullen ja pitävät kyseistä riitaa kovin vakavana, vaikka kyseessä oli tyyliin "et muistanut että lempivärini on pinkki!!!"
Vasta kypsynyt aikuinen, joka on myös henkisesti tasaantunut, kykenee käsittelemään riitoja ja kontrolloimaan tunnetilojaan riittävästi, jotta suhteesta ylipäätään tulee mitään. Teinien käsitys pitkästä suhteesta on yleensä ihastus pari viikkoa tai pari kuukautta pussailua.
Jopa aikuiset käyvät lähes poikkeuksetta läpi alkuhuuman, eli lääppimis- ja nuolemisvaiheen, jonka aikana kaikki puolisossa näyttää tosi hienolta ja hehkeältä ja on vaikea pitää näppejään erossa tyypistä, saati olla kokonaan erossa (kuten töissä) hänen luotaan. Tässä alkuhuumavaiheessa on tosi vaarallista mennä vannomaan ikuista rakkautta papin/tuomarin edessä, pyöräyttää lasta tai tehdä yhteistä elinikäistä asuntovelkaa, sillä alkuhuuman mentyä puolison näkee paljon realistisemmin ja siinä vaiheessa vasta punnitaan se "tosirakkaus" eli että pitääkö siitä henkilöstä ihan oikeasti, vai oliko ihastunut itse asiassa vain ihastuksentunteeseen. Alkuhuuma kestää noin parista kuukaudesta maksimissaan kolmeen vuoteen.
En ole teinisuhteiden asiantuntija, mutta olen ollut itsekin joskus teini ja sen jälkeen paljon tekemisissä teinien kanssa, joten tiedän kokemuksen perusteella, että niiden mielialavaihteluiden takia kestävää suhdetta on siinä iässä lähes mahdoton rakentaa. Jos toinen osapuoli on jo (henkisesti normaalisti kehittynyt) lähes 30-v, tällainen tapaus on usein jo päässyt eroon niistä hormonimyrskyistään ja haluaa elää tasapainoisemmin. Sellainen henkilö tuskin jaksaa katsella kauaa teini-iän myrskyissään riehuvaa pikkumuksua. Kuten muutamat ovatkin jo sanoneet, ikäerot hälvenevät, kun puhutaan 20 ikäisistä. Siinä vaiheessa on melko samantekevää, minkäikäisen kanssa seurustelee, jos homma pelittää.
Kyllä 15-vuotiaskin voi suunnitella hankkivansa lapsia siinä 20-30 välissä, ei siinä mitään, mutta niitä olisi parempi suunnitella toisen 15-vuotiaan kanssa. Naimisiinmenoakin voi ajoittaa sinne 20-30 väliin, mutta sitäkin olisi parempi suunnitella oman ikäluokan edustajan kanssa. Näin ihan vain siksi, että olisivat samalla aaltopituudella.
PS. jokainen joka sanoo "Olen ikäistäni kypsempi" ei todellakaan ole sitä.
- Trollimikätrolli
Eikös Eveliinan pitäisi olla koulussa tähän aikaan iltapäivästä? ;-)
- voivoivoi
Mietin muuten ihan samaa ;D
- Eveliiiiina
Noniin, olen lukenut nyt näitä kommentteja ja tehnyt päätökseni.
Näistä ei paljon apua ollut, kun suurimmaksi osaksi meni vaan riitelyksi ja minun haukkumiseksi, niin kun kaikki minun elämässä. Mutta kai siksi, että olen niin vaikea persoona, enkä alistu muiden tahtoon.
Tiedän aika selvästi mitä itse olen ja miten itse tahdon elää, vaikka nuori olen. Muiden sanomisilla ei oo siinä merkitystä, paitsi ainoastaan siinä mielessä että joidenkin sanomisista voi tulla todella paha mieli. Mutta ilmeisesti mulla on vielä paljon matkaa täydelliseen rikkoutumiseen, jotta sieltä voi nousta sitten vain ylöspäin, eikä välitä enää ollenkaan muiden mielipiteistä! pelottaa vaan miten siinä hommassa käy sitten loppujen lopuksi. Se on niin epävarmaa.
Mutta omasta tyylistä ja tavasta elää, en aio luopua, vaikka se aiheuttaisi mitenkä paljon vihaa ympärilläni, koska sit en ois enää onnellinen, kun en vois olla oma , vapaa , ihteni !!
Teen varmasti paljon sellasia valintoja mitkä ei mielytä muita, eikä oo yleisesti hyväksyttyä, mutta silti koen oikeudekseni ja edukseni, että muut eivät soita mulle turpaasa siitä, vaan antavat mun elää sillä tavalla kun minä haluan elää. Itse yritän antaa muille saman. En vaan tajua, miksi maailma ei vaan aina voi toimia niin.
Mä olen seurustellut jo seurustellut jonkun verran ja seksuaalisissakin asioissa kokenut, olen kokenut elämässä myös kaikkea muuta traagista ja traumaattista mitkä ovat kyllä kasvattaneet minua.
Haluan vakaasti vakiintua ja tehdä sen just tämän miehen kanssa. Koen vakaasti sielunkumppanuutta tähän mieheen. Sillä ei ole väliä, uskotteko te vai ette. Todennäkösesti ette kuitenkaan usko. No turha puhua venäläiselle ruotsia, joka ei ymmärrä sitä, eikä venäläisen ruotsalaiselle venäjää, joka ei puolestaan ymmärrä sitä. Se asia vaan pitää hyväksyä, vaikka kuinka kiukuttaisi ja tekisi mieli purra hammasta, tahalleen ärsyttävien ja huonosti käyttäytyvien ihmisten kohdalla! ja se joka väittää muuta tehneensä, on peiliin katsomisen paikka. Minä kyllä vaistoan ihmisten viesteistä ja asioista, miten kukin suhtautuu minuun.. ;) tiedoksenne. Sen mahdollistaa herkkyys.
En vaan haluaisi elämäni takia joutua kuitenkaan hirveän joukkovihan kohteeksi. Kun valintojeni ei pitäisi todellakaan satuttaa muita, miksi siis näin kamala vauhkoaminen??
Mutta kun ketjua on taputeltu yli 20 viestin verran, luulen että oon saanu tarvittavani ja aika jättää ainakin ketju mun osalta tähän!
Mä en halua tätä idioottimaista riitelyä ja kinastelua jatkaa mun elämästä, jatkakaa te vaikka keskenänne.
Ja kyllä, aion jatkaa myös miehen liehittelyä ja ottaa siitä ukon itelleni. Se homma on melkeen jo loppusuoralla. Näytän vanhemmalta ja käyttäydyn miehen seurassa kypsemmin, mutta olen myös oma ihteni, niin mies on myytyä. (; meistä voi tulla ihan normaali, tavallinen, onnellinen, perhe. Uskokaa tai älkää. Ja kunnioittakaa sitä!
Ja monilla aikuisilla ihmisillä on rankempi menneisyys, mistä on päässyt yli. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Ja minä en jaksa enää mitään pentua leikkiä, kun en sellaiseksi itseäni koe !!
Ja kun katsoo ensimmäisen vastauksen kirjottajaa ja hänen viestiään teidän arvailuja et olisin viiskymppinen ukko, niin pakosti oon kuulostanu teistä sillon kans vanhemmalta ! :D turha valehdella. Mutta heti tietty kun, sanon itse asiasta niin on jo toinen ääni kellossa.
Ei teillä taida pahemmin omia lapsia olla tai pitäisi ainakaan olla. Koska jos olisi, tietäisitte että tälläsellä haukkumisella kinastelulla ja jos tämä toistuisi suuremmassa mittakaavassa, esim. miehen omat kaverit rupeis halveksumaan mua pahemmin ja haukkumaan ja vaikkapa kiusaamaan, niin se vois tuhota mun psyykeen/terveyden... Ei ihmisillä oo oikeutta sellaseen. Yhden rakastumisen tähden !
Ei mulla enää muuta. :)
Ps. Ja liikaa en oo suunitellu mitään ja en oo nii tyhmä, ettenkö tietäis tähän ikään mennessä että kaikki suunitelmat ei toteudu, on lapsettomuutta, muunlaista onnettomuutta ja surua ihmisillä yms ! mut totuus on se, et ilman haaveita ihmisellä ei ois järkeä ja syytä elää. <: ei ois mitään mitä enää tavotella jne. Menis elämänhalu ihmiseltä. Jos joku väittää, että mä puhun tässä viestissä näistä asioista paskaa, nii on kyl jollain muulla kun minulla peiliin kahtomisen paikka !!
Ja jos joku muu alottaa riidan ja minä haukun takasin, nii en oo anteekspyyntö velvollinen, vaan ainoastaan se joka on se punaisen langan pää eli riidan aloittaja!! ;) koska se on se typerys, eikä typeryyttä ole se, että vastaa samalla mitalla takaisin.
Tiedoksenne.
Nyt on aivan sama mitä sanotte, en vastaa enää takaisin, kuolkaa vaikka vitutukseenne! hahahahaahaaa.. ;)- voivoi33
Voithan sä yrittää sitä miestä muttet sä senkaa mitää parisuhdetta tai lasta saa. Ei se tollasta lasta huoli ellei se ole henkisesti sairas :D
- Eveliiiiina
voivoi33 kirjoitti:
Voithan sä yrittää sitä miestä muttet sä senkaa mitää parisuhdetta tai lasta saa. Ei se tollasta lasta huoli ellei se ole henkisesti sairas :D
On huolinut jo. Seurustellaan!
Harmi jos minun onni oli sinulle liikaa, ettet soisi mulle sitä ja tulevaisuutta, lapsia kenties tämän miehen kanssa. Säälin sinua ja muita sun kaltaisia. - trollimikätrollijoo
Eveliiiiina kirjoitti:
On huolinut jo. Seurustellaan!
Harmi jos minun onni oli sinulle liikaa, ettet soisi mulle sitä ja tulevaisuutta, lapsia kenties tämän miehen kanssa. Säälin sinua ja muita sun kaltaisia.Oot niin feikki !
Aloitusviesti 25.2.2015 "nyt kun ollaan ystäviä", "luulen että hän pitää minusta" jne. Eli just tutustuttu ja päätetty olla kavereita. 26.2.2015 ja 27.2.2015 "hei me seurustellaan ja hankitaan lapsiaaaaahhhh!!!!!" XDD
Miehes taitaa olla pilluhaukka tai joku vastaava, tai sit oot ite maailman surkein trolli. :DD - Eveliiiiina
Ollaan tunnettu kyllä jo jonkun aikaa. :) nyt oli aika tehdä seuraava siirto ja se onnistui! ;) tein tämän alotuksenkin tänne, kun halusin just kerätä rohkeutta, jotta pystysin kertomaan miehelle tunteistani...
Oltiin sitten kahvilla ja kerroin, ei siinä vielä varsinaisesti tapahtunut mitään, mies itekkin vakuutteli mulle, että olen kaunis ja mukava ja että hän pitää minusta, mutta seurustelun suhteen oli vielä epävarma. Sen jälkeen jatkoimme illan viettoa muuten, kun lähdettiin kahvilasta.
Illalla vielä tekstailtiin ja painostin miestä tekemään päätöksen. Tahtooko nyt olla mun kanssa vai ei. Ja sitten hän sanoi, että kyllä tahtoo ja että olisi harmi menettää noin mukava tyttö elämästä.
Ja tässä sitä sitten ollaan!
Lapsia en vielä halua. Kun en tosiaan halua alkaa venyttää pillua 15-vuotiaana. HEI HALOOO IHGU OMG !!!!! <----- loppu on sitten tosiaan sarkasmilla.
Sunkin kannattais ehkä kahtoa, miten naurettavia nuo omat viestis on, tunget niihin hirveesti nauruhymiöitä ja äksdeetä. Pelle mikä pelle.. :')
- ankeatäti
Tämä tarina haiskahtaa tutulta. Ota huomioon, että meitä tarkkasilmäisiä vakioseuraajia riittää. Mitra? Aloituksen takana lienee oikea henkilö, joka vähän varioi tarinaansa ja uudelleen ja uudelleen hakee - niin mitäpä aloittaja hakee?
Hänellä tuntuu olevan selvät toiveet ja suunnitelmat. Hän tietää kaiken ja hän osaa myös ennakoida mahdolliset karikot. Hän kysyy palstalaisten mielipiteitä ja kun niitä tulee - pim ne ovat vääränlaisia.
Jos aloittaja olet niin varma kaikesta, niin miksi haet vahvistusta uudelleen ja uudelleen? Etkö olekaan niin varma?
No vastaan nyt olettaen, että aloittaja on juuri se mikä kertoo olevansa ja tilanne on todellinen.
Hieno juttu, että sinulla on unelmia ja suunnitelmia. Se on eteenpäin vievä tie. Aivan mainio ikä tuo 22 v tulla äidiksi - tosin niin on moni muukin ikä. Ja jos kumppani on 12 vuotta vanhempi - mikäs siinä. Aikuisten ihmisten välillä se ei ole ikäero eikä mikään. Minun silmiini tuollainen varmuus kaiken sujumisesta juuri niinkuin suunnittelet ja haluat on hyvin huteralla pohjalla, mutta ei voi tietää. Asiat voivat mennä juuri niin kuin aloittaja kaavailee. Ja siitä voi tulla hyvä juttu tai sitten ei. Ei voi tietää. Ei ole takeita. Meillä kenelläkään ei ole, vaikka tekisimme asiat toisin tai olemme tehneet toisin.
Eli onnea elämääsi ! Kuka lienetkin ja mikä tilanteesi todellisuudessa onkaan.- TääJuttuHaiskahtaa
Jep, mullakin tuli mieleen jo kauan aikaa sitten palstalla hyväksyntää/"neuvoja" hakenut Miriam-Marianne/mikä lie typykkä joka oli jo suhteessa pahismieheen (huume- ja rikostaustaa). Kun ei saanut omasta mielestään sopivia vastauksia alkoi hirveä haukkuminen ja paskan puhuminen.
Mistä näitä ihmisten aivoituksia tietää, jollain tylsää ja kiva trollata keskustelupalstalla. Käyttäisi senkin ajan paremmin kuin väen väkisin haastamalla täällä riitaa... *huoh* - eimenehukkaan
TääJuttuHaiskahtaa kirjoitti:
Jep, mullakin tuli mieleen jo kauan aikaa sitten palstalla hyväksyntää/"neuvoja" hakenut Miriam-Marianne/mikä lie typykkä joka oli jo suhteessa pahismieheen (huume- ja rikostaustaa). Kun ei saanut omasta mielestään sopivia vastauksia alkoi hirveä haukkuminen ja paskan puhuminen.
Mistä näitä ihmisten aivoituksia tietää, jollain tylsää ja kiva trollata keskustelupalstalla. Käyttäisi senkin ajan paremmin kuin väen väkisin haastamalla täällä riitaa... *huoh*Vaikka aloittaja olisi trolli - mikä todennäköisesti onkin - niin onhan näille palstoille sikäli hyödyllistä vastata, että joku muu, ihan oikea persoona, voi saada näistä keskusteluista jotain irti. :D Ja onhan se nyt ylipäätään ihan hauskaa keskustella aiheesta. Aloittajan kanssa keskustelu on lähinnä rasittavaa ja turhanpäiväistä (koska epäkypsä suhtautuminen) mutta onhan täällä monia muita todella hyviä vastauksia / ajatuksia. :)
- taertgaer4
TääJuttuHaiskahtaa kirjoitti:
Jep, mullakin tuli mieleen jo kauan aikaa sitten palstalla hyväksyntää/"neuvoja" hakenut Miriam-Marianne/mikä lie typykkä joka oli jo suhteessa pahismieheen (huume- ja rikostaustaa). Kun ei saanut omasta mielestään sopivia vastauksia alkoi hirveä haukkuminen ja paskan puhuminen.
Mistä näitä ihmisten aivoituksia tietää, jollain tylsää ja kiva trollata keskustelupalstalla. Käyttäisi senkin ajan paremmin kuin väen väkisin haastamalla täällä riitaa... *huoh*Täällä myös saman huomannut, samantapaisia aloituksia tippuu tasaisen varmasti saman riekkujan kätösistä. Ihme vinkuja. Puhuu itsensä pussiin ja kiukuttelee, kun siitä hänelle huomautetaan ja asenne on, että hänen lennokaat avautumisensa ovat helmiä meille sioille... No jos nyt hetki leikitään, että aloittaja on oikeasti tuossa tilanteessa... Senkus hommaat ipanan parikymppisenä, ketä kiinnostaa? Haluat siis leikkiä kotia, mitä sitten? Muutaman vuoden kuluttua ipana on huostaanotettuna ja sinulla uudet vinkunan aiheet.
- Tohtori.vastaa
Kyllä se siitä!
- ikäerosuuri
Jos halusinkin lapsen 22 vuotiaana niin en kyllä ottais 34 vuotiasta ukkoa. Mies on ikivanha sulle. Kukaan järkevä aikuiseksi kasvanut mies ei halua noin paljon nuorempaa naista. Ne keskenkasvuiset ja ikuisen nuoren piparin metsästäjät kuolaavat kokemattomien nuorten naisten perään. Sitten lasten jo ollessa hakevat nuorempaa ja timmimpää tilalle tai elät ikuisesti aikuiskakrun kanssa..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1108236- 392529
- 1212243
- 221909
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais151644- 111479
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa161442"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla141389- 151262
Kristityt "pyhät"
Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.121183