eturauhassyövän seuraukset

Hei, mulle tuli tosi paha mieli kirjoituksestasi. Sen vuoksi, että puhut itsemurhasta. Mutta myös sen vuoksi, että uskotko kun sanon, että on meitä muitakin saman kohtalon kokeneita, vaikkakin eri taudin aiheuttamana.
Myös minä olen joutunut luopumaan tuosta maailman kauneimmasta asiasta, jolla kaksi ihmistä voi hellyyttä ja rakkauttaan toisilleen osoittaa. Niin kova paikka se on myös minulle ollut, etten millään siitä yli tahdo päästä. Ymmärrän niin täysin kirjoittamasi, siltikin, vaikka minä olen nainen.

Sairastuin peräsuolensyöpään nelivitosena. Joulukuussa tuli neljä vuotta ensimmäisestä leikkauksesta. Viime alkukesällä tautini uusiutui leviten ristiluun kylkeen. Minulle on tähän mennessä tehty neljä suurta leikkausta ja kolme kertaa pienempiä operaatioita leikkaussalissa. Avattu lantion pohjan abskesseja yms. Sädehoitoja on kaksi sarjaa takana. Sytohoitoja takana yksi ja todennäköisesti yksi edessäpäin.

Ensimmäisestä leikkauksesta lähtien olen ollut pussinkuljettaja. Seuraavissa kolmessa sekä vatsan- että selän puolelta tehdyissä operaatioissa lantion alueelta minulta on yksi kerrallaan poistettu kaikki mahdollinen. Häntäluun poiston ja ristiluun osapoiston jälkeen kudoksia on laitettu tukemaan verkko.
Tuossa ristiluun alueen leikkauksesta minulle tuli hermovaurio, joka aiheuttaa kovia särkyjä jotka säteilee lisäksi oikeaan jalkaan vaikeuttaen kävelyä. Mutta pahin on se, että "alakerrasta" tuli tunnoton. En tunne edes pissahätää. Vagina oli ainut tuolla lantion alueella jäljellä oleva tuon virtsarakon lisäksi. Nyt sekin on tunnoton, suuren sädehoitoannoksen vuoksi lähes umpeen kuroutunut umpipussi, jolla ei ole enää mitään virkaa. Koko sukuelimien alue on täysin tunnoton. Nämä hermovaurion aiheuttamat tuntopuutokset ovat pysyviä. Yhtään mitään niille ei voi.

Heti aluksi, kun sain tuon pysyvän avanteen alavatsalleni, oli se suuri trakedia. Ajattelin, että mitenkä minä voin ikinä mieheni kanssa harrastaa seksiä? Että ei kukaan halua rakastella naista, jolla p..kapussi keikkuu entisen napakorun tilalla?
Mutta niin vain kävi, että mitään se ei haitannut. Mieheni rakasti minua yhtä paljon kuin ennenkin, pusseineni kaikkineni.

Nyt tässä kohtaa elämäni on pysäkillä. En oikein tiedä miten tästä eteenpäin. Olen vielä sädehoidostakin uuvuksissa, etten oikein jaksa ajatella. Kuun lopulla tapaan kirurgini ja kuulen vastauksia. Voihan se olla, ettei tarvi paljon ajatellakaan, jos se päätepysäkki onkin jo lähellä. Oli miten oli, mutta mieheni kanssa on päätetty tämä loppuun yhdessä kulkea.

Toivon niin sinulle oikeasti jaksamista. Mutta lupaa, ettet tuota viimeisellä rivilläsi olevaa edes harkitse. Kun elämä ottaa, usko pois, että se myös antaakin. Ihminen on loppujen lopuksi kummallinen olento, se sopeutuu, kun on pakko.

Otan osaa suruusi. On se kova paikka kun ihminen sairastuu ja vielä keski-iässä. Jos homot ja lesbot harrastavat seksiä, niin sinullakin on vain mielikuvitus rajana. Jos toisesta välittää niin sitä mielihyvää voi tuottaa muillakin kehon osilla kuin niillä perinteisillä.
En vähättele fyysisiä oireita ja rajoitteita, joita sairaus on sinulle tuonut, mutta uskon, että suurin osa niistä on sittenkin psyykkisiä. Et ole vielä tullut sinuksi sairauden kanssa.

On vain meidän pieneten ihmisten hyväksyttävä, että elämään tulee erilaisia jaksoja ja vaiheita. Jokaisen elämään niitä varmasti ajallaan tulee.
Sinun kannattaa hakeutua saamaan vertaistukea samaa sairautta kokeneiden pariin ja jutella myös tuntemuksistasi kumppanin kanssa, jos sellainen on.

Minäkin sairastuin levinneeseen eturauhassyöpään.En ole koskaan päässyt kokemaan ns.naisen fyysistä rakkautta,poikuus on tallella.Nyt vituttaa.Mietin miten saisin itseltäni hengen pois.Muutenkin elämäni on ollut yhtä helvettiä.Koulukiusaamista yms.hauskaa.ja jumalauta ,minut synnytettiin väkisin tähän paskaan.Parempi olisi ollut olla syntymättä.No,nyt pääsen ikuisuuteen ,mutta kovien tuskien kautta.