Kaikki kohdallaan, mutta....

ps. en tiedä pitääkö musiikkia kategorisoida aina, mutta mitä mieltä olette; onko Nightwish nykyisin progea, metallia, hevyä, kelttirockia, power metallia, vai mitä ihmettä?? Minä en löydä sellaista yhteistä nimittäjää. Vai pitäisikö sellainen edes löytää??

Jopa Tarjan aikaan Tuomas ei oikein sulattanut sitä kun Nightwish istutettiin puoliväkisin johonkin kategoriaan.Tänä päivänä Nightwish on universaali bändi joka kulkee musiikillaan gatekorioiden yläpuolella.
Tarjan aikaan jollotetut mahtibiisit olivat selvästi simppeleitä, joissa runkona oli hyvin tunnistettava melodia ja usein marssimainen poljento. Nyt kun tullut kolme teemalevyä peräkkäin, niistä ei heti saa otetta, vaikka ne sisältävät hyviä kokonaisuudesta irroitettavia biisejä.
Eihän bändi eikä Tuomas ole korvaton, uskoakseni "Endless Forms Most Beautiful" on levy jossa orkestraatiot ovat saavuttaneet jo kulminaatiopisteen. Once-levystä saakka on taustalla häärinyt sama ryhmä samalla sabloonalla, nyt olisi aika pelkistää ja keksiä jotain simppeliä - vaikka sitä " akustista leirinuotiomusaa" - tämä piti olla bändin alkuperäinen genre.
Floor Jansen on upea nainen, hyvä laulaja ja suuri sydämminen ihminen. Jokainen huomasi Floorin pestin jälkeen mitä tapahtui bändin ilmapiirissä ja kuinka se vaikutti live-keikkoihin. Yhtä tärkeää kun laulu- tai soittotaito on bändin ihmisten välinen kemia. Muistan aikanaan, kun bändin foorumilla tapeltiin Anetten valinnasta (ennen kun sivu sulejettiin) . Floor oli ensimmäisten joukossa onnittelemassa Anettea, ketään muita tunnettuja muusikkoja en sieltä bongannut. Floor Jansen on parasta mitä bändille ja faneille on tapahtunut.

"mutta jotenkin välillä vähän tympäisee, että eikö Tuomas itse ole huomannut että tämähän on jo ennen tehty..??! Tai ihan kuin kaikki entiset biisit olisi laitettu bingopallokoneeseen jossa ne sekoitetaan ja sitten palloina nousee uusia biisejä jotka ovat itseasissa vain sekamuotoja vanhoista biiseistä."
Tämän kysymyksen voi esittää kaikille pitkään musiikkia tehneille artisteille ja bändeille. Tuntuu jotenkin siltä että luotto Tuomaksen säveltäjänlahjoihin on mennyt vähän överiksi. Jotta asiat näkisi oikeassa mittasuhteessa niin keskustelunaloittajan olisi hyvä mennä vaikka AC/DC:n foorumeille ja huomauttaa samasta asiasta. Ei se Tuomas mikään Jumala ole, ainoastaan tämän ajan paras biisinikkari.

Vastaavanlainen juttu on Within Temptationin kanssa, sen bändin levyjä kuunnellessa tulee aina silloin tällöin mieleen, että melkein saman olen kuullut aiemminkin. Tuomas sanoi joskus aiemmin, että osa riffeistä (oliko se 10%) laitetaan kierrätykseen. Samoin hän on jossakin haastattelussa hiljattain maininnut, että joku uuden levyn kappale on Last of the wildsin tai I want my tears backin jatkumoa (ei muista tarkkaa sanaa). Lopulliset sävellykset eivät ole lähelläkään itseplagiointia termin tarkassa merkityksessä, koska uusissa lauluissa on paljon enemmän uusia komponentteja kuin vanhoja.
Scrooge-levy söi jonkin verran hyviä melodioita EFMB:lta. Siellä oli useampikin kappale, joista olisi varmaan saanut sopivasti muunneltuna myös hyvän rokki- tai metallibiisin. Kaikesta huolimatta EFMB on minusta hyvä albumi, jossa ei ole ainuttakaan huonoa kappaletta, mutta paneutumista albumi vaatii. Olen myös klassisen musiikin kuuntelija, joten siihen musiikkiin verrattuna EFMB ei tunnu erityisen vaikealta. Voi kun joskus Suomessa kuulisi Nightwishin kappaleita sinfoniaorkestereiden konserteissa.

Taitaa jäädä nettikuuntelun varaan tuohon levyyn tutustuminen. En usko, että jaksaisin vanhoja biisejä muistuttavista biiseistä niin pitkään innostua, että levyn ostaminen kannattaisi.

Eipä niitä ole oikein ketään muitakaan pop-musiikissa jotka ovat vanhemmiten parantuneet.
Aivan kuten esim. suomalainen maahanmuuttopolitiikka seuraa pikkulapsen tavoin kaikki ruotsalaisten tekemät mokat, Holopainen seuraa edeltäjiensä polkua. Ikää tulee lisää ja projektit sekä yleinen meininki tulevat päivä päivältä nolommiksi.

Esimerkiksi vihainen Metallica 80-luvulla oli aikalailla jotain muuta kuin ne 50 vee pälvikaljuuntuvat setä-miehet tänään. Holopainen taas on kaveri jonka muusikonuran paras balladi parhaalla tulkinnalla tulee aina ja ikuisesti olemaan vuodelta 1998.

Tavallaan se on ikävää, että kun saavuttanut tietytyn aseman, niin persettä nuollaan, vaikka mitä keskinkertaista paskaa tulisi. Samalla sitten kuitenkin iso joukko todellisuudessa (!!!) naureskelee kaverin puuhasteluille selän takana.

Kyllä Tuomas osaa edelleen hyviä biisejä tehdä. Tuntuu vaan, että odotukset menevät ihmisillä överiksi, ei aina voi uudistua ja odottaa aina vain parempaa. Samalla kaavalla AC/DC on esimerkiksi vetänyt koko bändin olemassaoloajan, hyvin toimii silti. Nightwishiltä itse toivoisin paluuta pelkistetympään suuntaan, vähemmän orkesteripauhua ja kuorolaulua. Soitto- ja laulutaitoa bändistä löytyy riittävästi omastakin takaa.

Nyt kun instrumentaalina hakannut imaginaerumia ja efmb läpi niin silti jotenkin vaikea kyllä sanoa että vanhan kierrätystä vaikka aluksi se häirihti jonkin verran.