mitä haluaisin sanoa

Kait se pitää lähtee siitä, että puhut tunteistasi vaimollesi. Teillä on kasvun paikka molemmilla.
Jos aloitat salasuhteen sen seuraukset ovat usein hyvin ikäviä ja jälkipyykkiä pestään kauan. Jos olet kasvamassa erilleen vaimostasi, se on asia joka pitää vain itse ratkaista. Olisiko kipinää enää mahdollista sytyttää uudelleen? Joskus asiat liukuu todella nopeesti siihen, että huomaat aloittaneesi suhteen toiseen naiseen ja silloin juna ikään kuin karkaa käsistä. Tee se valinta nyt. Satsaa parisuhteeseen, yllätä puolisosi, lataa eroottisia mielikuvia mieleesi hänestä, leikittele. Tee niitä asioita, joita tekisit tämän toisen kanssa. Muista, että arki tulee kaikkiin suhteisiin lapsineen päivineen. Itse palasin pettäneen puolisoni kanssa yhteen, ei ollut helppoa ja sanoisin että tiedän jotain näistä suhteista petetyn puolelta.

Niin asiat kannattaa ainakin selvittää nykyisen kumppanin kanssa, vaikka ette yhdessä jatkaisikaan. Se on oikeastaan ainoa väylä saada tulevaisuudesta valoisampi etenkin, jos lapsia on. Monethan eroavat, mutta senkin voi hoitaa monella tapaa, vaikka viha ja kiukku tilanteisiin vahvasti monesti liittyy.
Arki tulee aina eteen, mutta kyllä suhteiden ongelmat monesti johtuvat jostakin muistakin jutuista kuin arki, isompia juttuja monesti.
Ap:n tilanne aika haastava, jos molemmat varattuja. Onnea omiin ratkaisuihisi.

Ensiksi täytyy tunnustaa että olen nainen, mikä taitaa, vaikkei pitäisi, tehdä alemmuustilastani vieläkin vaikeamman. Tuo tie on jo kuljettu, kipinän etsiminen omasta parisuhteesta, puhuminen, erotiikan etsiminen, jopa klassinen iltatähti tehtiin (onneksi!!!,lapset on parasta mitä ollaan yhdessä saatu aikaan) suhteen pelastamiseksi...Tietysti ainoa oikea ratkaisu olisi puhua puolisolle näistä fiiliksistä, mutta en usko että se saisi mitään hyvää aikaa, vaan lisää teennäistä yritystä, ahdistusta ja unettomia öitä...ihastuminen on liian pinnassa edelleen, ollut jo nolottavan pitkään ja pahemmaksi menee. Tiedostan myös että hänessä on paljon piirteitä joista en pidä, piirteitä jotka ovat myös ristiriidassa omani ja puolisoni arvomaailman kanssa, mutta en jaksa välittää niistä. Näen vain hyvät puolet, lempeyden, tyyneyden, sen että hän hyväksyy minut vikoineni päivineen, arvostaa minua, on kärsivällinen vaikka mokailen ym. Ja tietysti, olen loppupeleissä pinnallinen nainen ja eritttäin viehättynyt hänen ulkoisista ominaisuuksistaan.

Jos minä olen ihastuksesi kohde JA sinä SAnoisin tuon suoraan rohkeasti mulle, sillä itse olen sinuun täysin ihastunut ja se pahee kokoajan haluaisin sut!

Kiitos paljon kokemuksesi jakamisesta. Olen hieman samantapaisessa tilanteessa. Olen perheellinen ja ihastuin perheelliseen naiseen. Tämä on kestänyt jo pari kuukautta, enkä ymmärrä miten tämä menee ohi. Ajatus on jatkuvasti hänessä vaikka kuinka paljon yritän päästä eroon tunteesta. En halua rikkoa kenenkään perhettä. En oikein halua päästä liian lähelle ja kuitenkin haluan. En tiedä mitä toinen ajattelee, vaikka huomaan, että välillämme jotain onkin. Hän ei ole mitään sanonut omasta seksuaalisuudesta. Puhuu omasta miehestään ja omasta itsestään, sekä lapsistaan. Mikään ei viittaa siihen, että hän olisi tyytymätön omaan suhteeseen. Se on ristiriidassa sen kanssa, että tunnen kemian välillämme. Ja taas eilen päätin, että en halua mennä toisen parisuhteen väliin. Kuitenkin tänään taas olin ihan hänen "pauloissa". Tämä ei ole millään tavalla oikein tuntea näin, sen tiedän kyllä. Mutta haluan häntä. Mistä tämä johtuu?? Miksi tämä ei mene pois.. Ikävä on niin iso. Ja kun minulla pitäisi olla kaikki niin hyvin. En haluaisi olla uskoton. En haluaisi haluta toisen omaa..

Väsynyt minäkin, en minäkään haluaisi haluta häntä, mutta haluan silti :(