Eikö ketään!

Yritän järjestellä asioitani aivan kuin viimeisinä töinäni. Tein hautaustestamentin jo. Olen pitkään säästänyt vahistä varoistani rahaa, jottei minusta koituisi kenellekään menoja lähtöni jälkeen. Yritän heittää pois kaikkea turhaa ja arvotonta, että asuntoni lopullinen tyhjentäminen olisi helpompaa jälkeeni jääville. Siivoan sen minkä vielä jaksan. Hävitän papereitani ja yksityisyyttäni.
Toivon että tapahtuisi joku onnettomuus ja pääsisin nopeasti pois. Siksi pitää kaiken olla aina valmiina.
Pelkään, että joudun tässä kitumaan vielä pitkään, jos jotain ratkaisevaa en tapahdu tai en saa aikaan.

Tulisipa joku paha tauti ja tappais tästä yhden turhan eläjän.

Jos vaikka sydän rupeaa reistaamaan, niin taatusti en lääkäriin mene. Näin turhan ja yksinäisen on turha elämäänsä pitkittää. Pitkittäkööt ne joilla siihen aihetta on.

Voi sinua Pois. Minä yritin itsemurhaa ollessani 19v. syyni oli; halusin pois siitä elämästäni, enkä löytänyt mitään keinoa en vain jaksanut..
No oli sitten ensin sisätaudissa hoidossa ja sitten omasta pyynöstäni psygiatrisella josta sain avun ihan vain tietona.
Vanhempani olivat ilmoittaneet, jos lähden kotoa he haettvat poliisilla takaisin niin kauan kun olen alaikäinen. Syynä kotona tarvitaan työvoimaa: minua. Lääkärit sitten kertoivat minulla olevan oikeus valita asuinpaikkani. Pyysin lääkäriä kertomaan sen vanhemmilleni.
Elämää on nyt elettynä lähes 50 vuotta tuon jälkeen. Tosin suurin paine ja 'vamma' on tullut itsemurhan yrityksestäni varsinki suku veti joka asiassa esiin 'hullu' siihen riitti pelkkä nauraminen. Pelastus tuosta olivat ihan ventovieraat ihmiset, esim työkaverit ( eräs kuvasi kerran nauruani, sen on kuin helmiä pudottasi lasiin iloista ja kivaa kuulla) ei tienyt sen olevan suvulleni 'hullun' mittana.
Kosinta
"Hän oli arka ja pelokas
Hän kaipasi tukijaa.
- Ota minut, kosi Elämä - tahdotko?
Mutta hän odotti sitä Oikeaa."
Tähän ^~ "Vapaus on oiketta, valita ne tavat, jotka sinua sitovat."

"oletvapaa" Kiitos kirjoituksestasi!
Mietin sitä!

Hei "Pois"!

Kirjoitit näin: "En jaksa enää tätä yksinäisyyttä, enkä mitään muutakaan."

Voisitko kertoa mikä on syynä yksinäisyyteesi ? Onko sinulla joku sairaus joka eristää sinut tehokkaasti muista ihmisistä vai onko ongelmasi sosiaalisten tilanteiden pelko ?

Aloittajalta tai muiltakin kysyisin monetko "pakit" olette saaneet tämän vuoden aikana? Kun olette puhuneet niitä näitä (kaunis ilma, mistä löytyy se ja se asia) jommankumman aloitteesta ja huomanneet että puhetta riittää muuhunkin kuin vain ihan minimikohteliaisuuteen.

Tämä kiinnostaa hieman itsekkäistä syistä, mieluiten puhun ihmisten kanssa joiden suhteen ei ole mitään jännitteitä eikä odotuksia. Eli eri ikäluokkaa tai sellaisen kanssa joka ensivaikutelmaltaan on epäkiinnostava. Kuitenkin osaamiset ja asenteet sekä mielenkiinnon aiheet lopulta ratkaisevat viihtyykö toisen kanssa vaiko ei, ulkonäkö kertoo paljolti siitä onko toinen sohvaperuna ruoan ystävä vaiko liikunnallinen.

Minä olen aina ystävällinen, tervehdin, avaan oven toiselle mutta silti puhelin on mykkänä.

Hei osta puhuva verenpainemittari. Siitä saa mukavan juttukaverin. Sellainen on tarjouksessa Lidlissä nyt.

Ajatteleppa niin että sinä olet olemassa jotakuta, tai jotakin varten. Sinua odottaa jokin tehtävä tai ihminen tai asia aivan varmasti.
Olisiko jokin aivan konkreettinen asia, ihminen, aate, eläin, tai vaikka yhdistys, kuten eläintensuojelu, seurakunnan lähimmäis-lähetystyö, tai vaikka ystäväpalvelu, joka sinua kiinnostaisi.
Et todellakaan ole yksin.
Lähetän sinulle enkeleitä, lämpimiä tunteita, ajatuksia hyviä mietteitä, ja suuren punaharmaan vanhan ja viisaan kotitontun, jonka nimi on onni.
Ole hyvä ja kerrokun onni on tullut perille, olen aina,niin,huolissani kun lähetän hänet matkaan, hänellä on tapana eksyillä vaikka selkeästi annan ajo-ohjeet. Onnilla on sellainen vanha vihreä fiat, joka saattaa joskus piiputtaa. Mutta olen ottanut onnille vakuutuksen, jos näin käy. Niin ja onnilla,on kyllä kännykkä, mutta,mokoma ei sitä numeroa ole minulle antanut. Kysyppä sinä joskos hän sen sinulle kertoisi.

>> Pelkään, että joudun tässä kitumaan vielä pitkään, jos jotain ratkaisevaa en tapahdu tai en saa aikaan. <<

Mitä voisit tehdä jotta elämäsi kääntyisi parempaan suuntaan ? Mahdollisuuksia on monia ! Luettelen niistä muutamia.

Voisit esimerkiksi liittyä kotikaupunkisi sohvasurffaajiin ! ( http://www.couchsurfing.com/about/about-us/ )

Jäsenille ei ole mitään velvoitteita ! Sinun ei siis tarvitse yövyttää ketään kotonasi jos et jostain syystä halua sitä tehdä ! Rekisteröitynä jäsenenä voit myös itse suunnitella erilaisia tapahtumia kuten kahvittelutilaisuuksia, piknikkejä, retkiä, museokäyntejä jne. Sitten voit kutsua muita jäseniä mukaan. Porukkaan on helppo liittyä eikä se maksa mitään ! Jos kerrot minulle missä kaupungissa asut voisin vilkaista millaista toimintaa sohvasurffajilla on siellä sinun kotinurkillasi. Voit tietysti tehdä tuon myös itse mutta jos se ei jostain syystä onnistu niin pyydä apua !

Näin esimerkiksi Turussa ( video ): http://bambuser.com/v/3714095

Seuraava tapaaminen Turussa on 2/7: https://www.couchsurfing.com/events/turku-monthly-meet-turku-2015-07-02-599046
( Näet tuon sivun ilman sisäänkirjautumista ! Klikkaa vain linkkiä ! )

Suosittelen lämpimästi myös jonkinlaista vapaaehtoistyötä ! Sitä kautta tulee hyvin helposti uusia ystäviä, siis muista vapaaehtoisista jotka ovat samassa duunissa.

Turusta löytyy tällainen aivan mainio vapaaehtoistyömahdollisuus:
http://www.estelle.fi/osallistu-toimintaamme

Vapaaehtoistyötä on tietysti tarjolla ympäri Suomea.

Eurosinkut järjestävät tapahtumia jäsenilleen monessa eri kaupungissa:
http://eurosinkut.net/showTapahtumat.do
Jäsenmaksua ei ole !

Jos kerrot missä päin Suomea asut voin ehkä lisätä listaan jotain.

Hei Pois, minulla olisi kovin paljon sanottavaa sinulle. Olen vuosia taistellut samantapaisen ongelman kanssa: minulla ei periaatteessa ole mitään syytä yksinäisyyteen, koska olen koulutettu, kaunis ja iloinen. Silti jään yksin kovin usein, vaikka Facebook profiili on täynnä matkakuvia ja ystäviä on satoja. Olen miettinyt ystävystymistä kovin paljon viime aikoina. Tässä hetki sitten kirjoittamani vastaus toiseen keskusteluun, kuvaavana omasta ongelmastani ihmisten kanssa:

"Se mitä olen oppinut on, että kana saattaa olla joskus ennen munaa: päättelemme usein olevamme haluttuja muiden reaktioista, mutta oikeasti asia voi mennä toisinkinpäin, niin että itse uskoo olevansa haluttu ja kelpaava ja siitä muut alkavat nähdä myös että olet haluttu ja kelpaava. Eli toisin sanoen ei ole olemassa faktaa siitä, onko kukaan haluttu tai kelpaava. Olen itse ollut epävarma teinistä saakka ja kokeillut ihmisten seurassa kepillä jäätä jatkuvasti tarkkaillen, hyväksytäänkö minua. Viime vuosina olen ymmärtänyt, että en enää tuhlaa energiaani niin paljoa tuon miettimiseen ja yhtäkkiä onkin helpompi kokea hyväksyntää. Tämä on vähän "fake it until you make it" niin että aluksi se on tietoista esittämistä. Kaiken taustalla on usko siihen, että on kelpoinen. Tätä ei omina mustina hetkinä voi perustaa tunteisiin vaan se on todellakin uskon asia, mutta se kannattaa, koska se voi auttaa pääsemään eteenpäin"

Teinistä saakka minulle on ollut vaikeaa ottaa yhteyttä ihmisiin ja ehdottaa tekemistä. Olen kokenut samaa, että miksi minulle ei soitella, miksi minua ei kutsuta jne. Tulkitsin sen siitä, että minua ei haluta mukaan. Sitten ymmärsin, että enhän niin tee itsekään, en ehdota tekemistä tai näkemistä. Ne ihmiset, joille olen ollut mukava, kuten sinäkin sanoit tervehtiväsi ihmisiä jne, eivät tule ajatelleeksi kutsua sinua, koska eivät tiedä, että haluaisit tulla. Aloitin yhteydenpidon pienistä asioista, helpoista kontaktoinneista kuin Facebookissa kuulumisten kyselyistä tai hauskan nettisivuston linkittämisestä. Itse olen sohvasurffaaja ja täytyy sanoa, että jos koet sen omanlaiseksesi aktiviteetiksi, niin tapaamisiin voi mennä pienellä kynnyksellä mukaan.

Olisi mukava kuulla enemmän tarinastasi ja keskustella.

Löydä kavereita - yhteisö Facebookissa:
https://www.facebook.com/groups/1378764542383985/
( Sinulla täytyy olla Facebook-tili jotta voit nähdä tuon sivun !

Ryhmässä on juuri nyt 3642 jäsentä.

Ja huomenna olisi taas Helsingissä mahdollisuus tavata uusia ihmisiä:
https://www.facebook.com/events/837921032952074/

Outoa että kukaan ei perusta avointa suomenkielistä meetup-ryhmää Helsinkiin. Voisi olla esimerkiksi kahvitteluporukka joka kokoontuisi kahvittelemaan ja porisemaan kerran viikossa tai pari kertaa kuussa, samaan paikkaan ja samaan kellonaikaan. Sellaisen ryhmän vetäminen ei veisi paljon aikaa. Ryhmän vetäjän ei olisi pakko osallistua kaikkiin ryhmän tapaamisiin. Ryhmän jäsenet löytäisivät varmasti toisensa vaikka vetäjä ei olisikaan aina paikalla.

No miksi minä en itse perusta tuota ryhmää ? Erittäin hyvä kysymys ! Asia on niin että olisi vähän outoa jos minä sen perustaisin koska en asu Helsingissä ( enkä edes Suomessa ). En siis voisi tulla yhteenkään ryhmän tapaamisista.

>> Ei ole sairautta! Ei ole pelkoja! Ei mitään "syytä"! Olen yksin ja se on siinä. Turha kehitellä mitään typioita. Olen kaunis, kouluttautunut, iloinen... terve!!!!!!! Olen yksin!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! <<

Kysyin sairaudesta ja peloista koska hyvin monilla tämän keskustelupalstan postittajilla on juuri tuollaisia ongelmia. Koska sinulla ei noita ongelmia ole sinulla on erittäin hyvät edellytykset kääntää elämäsi parempaan suuntaan.

Länsimainen yksinäisyys saattaa hyvinkin johtua äärimmilleen viedystä individualismista. Jokainen haluaisi että seurassa keskustellaan juuri siitä aiheesta mikä itseä kiinnostaa eniten ja että tehdään juuri sellaisia asioita jotka ovat eniten omaan mieleen. Olemme tottuneet syömään pelkät rusinat pullasta, kun valinnanvaraa on niin paljon.

Sosiaalisissa suhteissa tämä aiheuttaa sen, että kukaan ei oikein jaksaisi kuunnella toisen jaarituksia omasta harrastuksestaan eikä ole valmis joustamaan ja menemään mukaan aktiviteettiin, joka ei ole itselle juuri se kaikkein mieluisin.

Olen tarkkailijana huomannut tämän olevan yleistä. Kun joku on äänessä isommassa seurueessa, muut katselevat usein pitkin seiniä viestittääkseen että johan sinä siinä turisitkin omia juttujasi. Ja on aina vain vaikeampaa järjestää mitään menoa esim. työporukalle, kun alkaa armoton vastalausemyrsky aktiviteetin tai ajankohdan valinnasta. Kelle ei käy mikäkin mistäkin syystä.

Suurin sosiaalinen pääoma on niillä, jotka ovat monipuolisia, avarakatseisia ja joustavia. Ex-mieheni oli juuri sellainen. Itse olen jääräpäinen, kiinnostuksenkohteiltani kapea ihminen ja kuinkas ollakaan - olen yksinäinen.

En väitä että aloittaja olisi minunlaiseni, mutta jostakin syystä tämän ketjun lueskelu yleisesti ottaen nosti tuon ajatuksen mieleen.

Miehen on oltava yksin koska ei ole hyvännäköinen. Nainen saa aina seuraa kun vaan menee baariin tai jonnekkin.

Ketkä soisivat sinun voittavan ujoutesi ja liittyvän seuraan? Yhtä ujot.

Voisiko joskus ajatella sellasta, että ei ole tyytyväinen elämäänsä. Se on kuitenkin nyt se elämä, ei ehkä huomenna tai ensivuonna. On syytä olla tyytyväinen nyt. Juuri nyt.
Katsella ikkunasta ulos tai mennä kevelylle, Juuri nyt.
Ihmiset ovat kovasti koneissa kiinni ja epätodellisessa viihdykkeessä ( esim. media- netti- mielikuvat).
Muurahainenkin tassuttelee tuolla jossakin heinien seassa. Ei se valita yksinäisyyttään vaan liikkuu ja katselee ja touhuilee.
Tyytymättömyys on yleensä merkki siitä, että tulee muutos johonkin, mikä on vialla. Myös tyytymättömyys on jopa sotien syy ja ihmisiä kuolee siitä syystä. Riipuu tyytymättömyydestä ja sen hakuperusteesta.
Tyytymättömyys on tavallaan myös avunpyyntö ympäristöön kuten huomaat kommenteista.