Onko oikeus jättää elämä?

"Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä." (Matt. 4:2)

Saatana ei lähestynyt Jeesusta heti kasteen jälkeen, kun hän oli vahva Jumalan läsnäolon kokemuksen ja manifestaation jälkeen. Hän mieluusti odotti kunnes Jeesus olisi heikko, jolloin hän saattoi iskeä odottamatta 'parhaalla kalustolla' heikkoa puolustusta vastaan.

Väitän, että Jeesus oli kiusattu lankeamaan siinä missä kuka tahansa ihminen, miksipä muuten hän olisi näistä kiusauksista kertonut opetuslapsilleen. Saatana hyökkäsi erityisesti Jeesuksen olemusta vastaan Jumalan Poikana. Hän ei kiistänyt Jeesuksen asemaa Jumalan Poikana, mutta yritti Jeesuksen saada toteuttamaan omaa tahtoaan lähettäjänsä Isän tahdon sijaan. Pohjimmiltaan tilanne on sama jokaisen ihmisen kohdalla, Saatana tahtoo langettaa meidät pois Jumalan suunnitelmasta varallemme.

Katsotaanpa lyhyesti kutakin kiusausta ja Jeesuksen vastausta niihin.

Ensimmäinen kiusaus

"Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: 'Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.' Mutta Jeesus vastasi: 'On kirjoitettu: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.'" (Matt. 4:3-4)

Ensimmäinen kiusaus houkutella Jeesus muuttamaan kivet leiviksi kohdistui nälkiintyneen ja paaston heikentämän Jeesuksen perustarpeisiin. Siinä on sitä samaa kuin syntiinlankeemuskertomuksessa "hedelmä oli hyvä syödä". Kiusaaja yksinkertaisesti yritti saada Jeesuksen tyydyttämään perustarpeensa Jumalan tahdon vastaisella tavalla.

Syömisessä itsessään ei olisi ollut mitään väärää, mutta tapa, jolla Saatana yritti Jeesuksen saada tarpeensa täyttäväksi ei ollut Jumalasta. Saatanan tarkoitus oli näet saada Jeesus lankeamaan pois Jumalan suunnitelmasta elää tässä ajassa ihmisenä ihmisen ehdoilla. Hän yritti houkutella Jeesusta toteuttamaan oman itsekkään tahtonsa, johon hänellä oli 'kaikki valta ja oikeus'.

Tarpeet itsessään, kuten Jeesuksen tapauksessa perustarve nälkä, ovat luonnollisia ja neutraaleja, mutta ne pitää tyydyttää Jumalan tahdon mukaisella tavalla. Ajattelepa vaikka nykypäivänä maailmaamme hallitseva ihmisen seksuaalisuuteen liittyvän perustarpeen korostaminen. Seksuaalisuus on Jumalan luoma kaunis asia ja luonnollinen tarve, mutta nykymaailma tarjoaa meille siitä mieluusti sellaisen kuvan, että tarpeen täyttäminen syntisellä Jumalan tahdon vastaisella tavalla, olisi vieläkin hienompaa kuin alkuperäinen Jumalan tarkoitus.

Entä miten Jeesus vastasi kiusaukseen? Matteus kertoo Jeesuksen käyttäneen sanoja "on kirjoitettu", jonka jälkeen hän siteeraa 5. Mooseksen kirjaa, jota kutsutaan myös liitonkirjaksi.

Päinvastoin kuin ensimmäinen ihmispari syntiinlankeemuksessa, Jeesus ei ryhtynyt järkeilemään ja epäilemään Jumalan sanaa, vaan hän pitäytyi siinä, minkä tiesi Jumalan sanaksi. Hän siteerasi Mooseksen kirjoituksista sen seuraavaa jaetta:

"Tehdäkseen teidät nöyriksi hän piti teitä nälässä ja ruokki teitä sitten mannalla, jota ette olleet ennen maistaneet, eivät myöskään teidän isänne. Hän halusi osoittaa teille, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta mitä Herra sanoo." (5. Moos. 8:3)

Palataan Jeesuksen mielenkiintoiseen tapaan vastata Saatanalle Jumalan sanaa siteeraten vielä lopuksi. Katsotaan ensin vielä kaksi muuta kiusausta. Painahan mieleesi kohta, mistä Jeesuksen sitaatti on lähtöisin.

Toinen kiusaus

"Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelimuurin harjalle. Hän sanoi Jeesukselle: 'Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.' Jeesus vastasi hänelle: 'On myös kirjoitettu: 'Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.'" (Matt. 4:5-7)

Toinen kiusaus puolestaan vetosi inhimilliseen turhamaisuuteen ja ylpeyteen. Ajatus siitä, että Jeesus olisi hypännyt kymmenien metrien korkeudesta temppelin harjalta, ja että enkelit olisivat ottaneet hänet vastaan oli inhimillisesti "kaunis katsella ja houkutteleva".

Jos näet Jeesus olisi hypännyt alas temppelin harjalta, sadat pyhiinvaeltajat olisivat nähneet kuinka enkelit olivat alamaisia Jeesukselle. Näin tekemällä hän olisi vaarantanut tehtävänsä ihmiskunnan lunastajana ja jälleen kerran valinnut noudattaa omaa tahtoaan Jumalan tahdon sijaan.

Kiusaajan taidokkuutta korostaa, kuinka hän siteeraa psalmia (Ps. 91:11-12) mielivaltaisesti käyttäen sitä sen alkuperäistä ajatusta ja tarkoitusta vastaan irrallisena sitaattina. Jos Jeesus ei olisi tuntenut Jumalan sanaa sen oikeassa merkityksessä, hän olisi saattanut langeta kuuntelamaan kiusaajaa. Näin hän ei kuitenkaan tehnyt, vaan vastasi jälleen Saatanalle käyttäen Jumalan tosia sanoja häntä vastaan:

"Älkää kiusatko Herraa, teidän Jumalaanne, niinkuin kiusasitte häntä Massassa, {kr33/38}" (5. Moos. 6:16)
jatkuu.................................

Huomaa Jeesuksen vastauksessa erityisesti, mistä Jeesuksen sitaatti on - samaisesta liitonkirjasta. Jumalan sana on luonteeltaan tosi ja voimallinen. Sen edessä kiusaaja on voimaton.

Kolmas kiusaus

"Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi:'Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.' Silloin Jeesus sanoi hänelle: 'Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: 'Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.''" (Matt. 4:8-10)

Jotkut tulkitsevat tapahtuman rinnakkaiseksi sille, kun Mooses sai ihailla luvattua maata vuorelta (5. Moos. 34:1-4). Viimeiseksi Saatana näyttää maailman loiston Jeesukselle kuin mainoksessa ja lupaa antaa sen kaiken kauneuden hänelle, kunhan Jeesus vain kumartaisi häntä. Jälleen kerran kyse taistelussa on yksinkertaisesti siitä, ketä Herraa kukin aikoo kumartaa: Jumalaa, itseään vaiko tämän maailman herraa, Saatanaa.

Kolmas kiusaus kohdistui täten inhimilliseen vallanhaluun ja ahneuteen. Ajattelepa kuinka moni kaunis asia on menettänyt merkityksensä sen jälkeen, kun niistä on tullut valtataistelun välineitä. Sanotaan, että "jokaisella ihmisellä on hintansa". Onneksi Jeesuksen kohdalla tämä kulunut sanonta ei pitänyt paikkaansa.

Erityisen mielenkiintoista kolmannessa kiusauksessa on tapa, miten Saatana maailman Jeesukselle näyttää: "kaikki valtakunnat ja niiden loiston". Hän sai synnin mädännyttämän maailman näyttämään loisteliaalta ja houkuttavalta. Tässä kiusaaja on mestari. Kuinka hän osaakaan näyttää maailman niin houkuttavana ja tavoiteltavana! Ja miten hän onnistuukin herättämään meissä himon, jotta me tahdomme sen kaiken itsellemme. Siinä hetkessä, kun hän piirtää eteemme tuhat kaunista ja tuhat mahtavaa, moni unohtaa maailman todellisen mädännäisen ja ihmistä tuhoavan luonteen.

Entä mitä teki Jeesus? - Hän ei ryhtynyt katselemaan Saatanan maalaamia valheellisia näkyjä, vaan pysyi perustalla, jonka hän tiesi entuudestaan luotettavaksi. Saatanan maalaama mielikuva ei täyttäisi odotuksia, joita se katsojalle antoi, mutta Jumalan lupaus sen sijaan pitää aina.

Jeesuksen vastaus oli jälleen kerran sitaatti Jumalan liitonkirjasta eli 5. Mooseksen kirjasta:

"Teidän tulee pelätä Herraa, Jumalaanne, palvella häntä ja vannoa yksin hänen nimeensä." (5. Moos. 6:13)

Mistä kiusauksissa oli kyse?

Kaikki kiusaukset johtivat alkuperäiseen perussyntiin eli kapinaan Jumalan tahtoa vastaan. Rikkominen Jumalan hyvää tahtoa vastaan on pohjimmiltaan Jumalan herruuden maahan polkemista, koska se on pyrkimys korottaa ihmisen itsensä Jumalan yläpuolelle.

Kertomus erämaan kiusauksista päättyy Matteuksen evankeliumissa sanoihin:

"Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä." (Matt. 4:11)

Matteus korostaa kertomuksen lopussa, kuinka liitonkirjan Jumala oli uskollinen palvelijalleen. Kun Saatana luovutti tämän erän Jeesukselle, tulee esiin Jumalan huolenpito. Jeesus sai enemmän, mitä Saatana hänelle pystyi tarjoamaan. Saatana tiesi Jumalan pitävän huolen omastaan, joten hän ilmaantui kiusaamaan häntä ennen Jumalan aikaa, josko hän saisi ihmisen lankeamaan toteuttamaan tarpeensa synnillisesti.

Oleellisin ero Saatanan tarjoaman helpotuksen ja Jumalan huolenpidon välillä oli se, että jälkimmäinen tapahtui Jumalan tahdon mukaisesti hänen sallittua palvelijaansa koeteltavan, jotta palvelijan uskollisuus käy ilmi.

Luukas päättää samaisen kertomuksen evankeliumissaan seuraaviin sanoihin:

"Kiusattuaan näin Jeesusta kaikin tavoin Paholainen jätti hänet joksikin aikaa rauhaan." (Luuk. 4:13)

Luukas puolestaan muistuttaa meitä siitä, että kyseessä oli erävoitto - ei sodan loppuminen. Taistelu jatkuisi edelleen, mutta vasta jonkin ajan kuluttua. Tämäkin on Saatanan taktiikkaa; miksi hyökätä raivoisasti jatkuvasti ja pitää näin ihminen valppaana. On parempi antaa kulua tovi ja odottaa, että 'suojat lasketaan alas' ja iskeä taas, kun kohde ei ole valppaana. Ei luonnossakaan peto aja saalista loputtomiin, jos havaitsee saaliin olevan voitolla. On parempi odottaa ja iskeä taas yllättäen uudelleen.

Itse kiusattuna

Heppoisesta ensivaikutelmasta huolimatta Paholainen teki tekstissä sangen 'hyvää' työtä kiusaajana. Voit edelleen olla varma, että hän tekee vähintään yhtä hyvää työtä nykyäänkin, ja että sinäkin saat siitä varmasti osasi.

Hän käy kimppuusi etenkin silloin, kun olet Jeesuksen tavoin väsynyt, yksin ja erityksissä. Hän myös jättää sinut välillä rauhaan, jotta luulet olevasi kyllin vahva vastustamaan häntä itseksesi. Kun hän taas tulee, hän käy kimppuusi vanhoin tutuin valhein, jotka on niin hyvin naamioitu, ettet tunnista niitä, jos et ole valpas.
jatkuu...................

Entä mitä käytännöllistä voimme oppia Jeesuksen esimerkistä? Miten tulee menetellä, kun hän käy mittaamaan sinun kuntoasi koetuksessa? Ota oppia Jeesuksen esimerkistä. Muista, että koetus on houkutteleva ja kaunis - sen mädännyttävä vaikutus tulee esiin vasta sen jälkeen, kun olet langennut houkutukseen. Ethän siis neuvottele Saatanan kanssa, älä käy kauppaa. Älä edes kuuntele häntä, vaan torju hänet Jumalan sanaan nojautuen niin kuin Jeesus teki.

Älä lähde itse järkeilemään hänen houkutustensa edessä, ettei hän kavalasti johda sinua harhaan, kuten ensimmäistä ihmisparia. Muuttamalla totuutta sopivasti tai siteeraamalla sitä väärässä hengessä, kuten toisessa kiusauksessa, hän saa houkutuksen tuntumaan jopa miltei sallitulta, vaikka samaan aikaan koetkin, ettei se ehkä täysin Jumalan tarkoitusta palvelekaan.

Pitäydy häntä vastustaessa kiinni ainoasta kestävästä perustasta. Pysy kiinni Jumalan lupauksissa. Tunne Raamattusi ja Jumalan lupaukset - niiden edessä Saatana on voimaton. Sinun järjenpäätelmäsi hän osaa kaataa, mutta jos perustat elämäsi Jumalan sanaan, hän ei voi tehdä sitä tyhjäksi, koska perusta ei tällöin ole sinun päätelmissäsi, vaan Luojan lupauksissa. Voimme näet luottaa hänen lupauksiinsa lapsenomaisesti, vaikka emme niitä aina ymmärtäisikään.

Jeesuksen esimerkki vastustaa Saatanaa Jumalan sanalla korostaa Jumalan sanan tuntemusta - ei vain sen siteeraamista sieltä täältä. Nimittäin jos huomasit, Jeesus siteerasi Jumalan lupauksia 5. Mooseksen kirjasta, liittokirjasta, sangen systemaattisesti. Kaikki kolme sitaattia olivat liitonkirjan luvuista 6-8 (5. Moos. 6-8). Jeesus tunsi lain ja kirjoitukset. Hän ei siteerannut sitä summittaisesti, vaan hyvin systemaattisesti.

Olkoon sama periaate meilläkin. Oppikaamme tuntemaan Raamattu - lukekaamme sitä niin, että ymmärrämme mitä luemme. Ei vain summittaisia jakeita sieltä täältä, vaan viettäkäämme aikaa Jumalan sanan äärellä niin, että alamme tuntemaan sen siinä hengessä, missä se kirjoitettu. Siinä on rikkaan elämän sanat ja perusta vastustaa pahaa.

Jos siis Jeesus nojautui systemaattisesti Jumalan sanaan vastustaessaan Saatanaa, tee sinä samoin. Jeesus olisi toki voinut menetellä toisinkin, mutta siteeraamalla 100% Jumalan sanaa, hän antoi meille esimerkin vastustaa Saatanaa totuudessa. Vihollinen tuntee kyllä kaikki valheesi ja osaa vastata niihin, mutta Jumalan sanan totuutta vastaan hänellä ei ole vastausta.

.................................................................................................................
ÄLÄ ALISTU SAATANAN KIUSAUKSELLE; SILLÄ SEN TAVOITE TODELLA ON SAADA SIELUSI; SINNE MISSÄ ITSEKKIN ON.
Jos et ole kuunnellut hengellistä musiikkia, ala kuuntelemaan sitä oikein kuuri luontoisesti, sillä saatana vihaa Jumalan ylistystä ja HAKEUDU johonkin seurakuntaan tai uskovan/uskovien pariin, ÄLÄ JÄÄ YKSIN JA LUE JUMALAN SANAA! Tämä ei ole leikin asia!

Mielestäni on aika typerää siteerata Jeesusta ja samalla unohtaa se että Jeesus otti yhteen saatanan kanssa ja kukisti sen vallan ihmisiin. Jeesus on Jumala, ei ihminen. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, jumalhahmoksi Hän hänet loi. Ei unohdeta sitä mitä me olemme - ihminen jolla on voimavarat, tarpeet, tunteet, omatuntoa ja oma tahto. Ihminen koostuu monesta eri osa-alueesta ja ne on otettava ihmiselämässä huomioon.

Aloittajalle. Oletko yrittänyt hakea apua, vaikka psykoterapiasta tai ulkopuoliselta? Itselläni on "vaikea-asteinen masennus", elämä on ollut täynnä vastoinkäymisiä ja melkein joka päivä painin yksinäisyyden ja itsemurha-ajatuksen kanssa, koska olen yksinkertaisesti lopussa. Aloitin kuntouttavan työtoiminnan, etten jäisi neljän seinän sisälle ja epäonnistuin. Kun sanoin sen ääneen mitä ajattelen, sain kuulla että olen liian ankara itselleni, ja vaikka siitä suutuin, tajuan itsekin ettei armo voi koskettaa itseänsä jos ei sille anna tilaa.

Melkein päivittäin olen haukkunut Jumalan, sanonut että olen katkera, ja alkanut vähitellen ymmärtämään että Jumala puhui toisen ihmisen suulla, että olen itselleni liian ankara. Jumala tuntee minut ja ymmärtää, onhan minut tällaiseksi luonutkin. Osaan olla hankala ja omapäinen, mutta viereltä ei Jumala ole lähtenyt koskaan. Viime päivien aikana on alkanut näkymään valoa tunnelin päässä, vaikka taistelu jatkuu. Viime päivien aikana olen ymmärtänyt että noidankehä on sulkeutumassa koska minä haluan elämääni uutta.

Mitä niittää, sitä kylvää. Vaikka ei olisi ollut edes "syypää" tapahtuneisiin asioihin, niin ne jättää silti jälkensä ihmiseen ja muokkaa ihmisen ajatusrakenteita. Juuri niitä rakenteita mitkä pitäisi saada rikottua uuden elämän tieltä. Se ei ole helppoa, mutta kannatan että lähdet toipumisen tielle. En kadu päivääkään, edes eilistä jona taas olin varma siitä ettei tulevaisuudessa ole mitään. Tänään on taas uusi päivä ja uudet ongelmat.

Kunhan muistaa että vaikka ihminen jättäisi yksin, Jumala ei jätä. Vaikka ihminen ei ymmärrä, Jumala ymmärtää. Vaikka ihminen ei tunne, Jumala tuntee. Voimia sinulle.

Älä koskaan tuhoa itse kalleinta lahjaa jonka olemme Jumalalta saaneet: ELÄMÄÄ!
MUISTA MYÖS TÄMÄ: Jeesus on: Tie Totuus ja Elämä.
Onko meillä oikeus riistää sitä minkä Jumala on antanut: EI! Kun aika tulee, Jumala päättää meidän hetkemme.
Tiedätkö, Jeesus Rakastaa sinua ja Hän kyynelehtii Rakkauttaan sinun yllesi. Ota se vastaan. Siunausta sinulle ja Herran Rauhaa. Tartu tähän kiinni, äläkä päästä enää irti, vaan kasvata tätä ajatusta ja ala toimia. Toimi niin, että kuljet Herran tahdossa ja käännä selkäsi tuolle kiusaajalle, sanoen: JEESUS KRISTUS ON HERRANI, SAATANA mene POIS!

Olen ollut varovainen ottamasta kovin kantaa itsemurhan tekijän pelastukseen.
Syy on se, että olen nähnyt ne sielunhoitajana niin läheltä, että jopa omassa rinnassa.
Itsemurhan ilmeneminen on hätähuuto ja huutaja voi olla uudestisynnyt, jonka status on Joh 14;6 on täysin fokus.
Ongelma on vain jaksaminen, tauti.
Minulla niitä ei ole, Jeesukselle kiitos.
Minulle kallein lahja on elämä Jeesuksessa, Messiaana, messiaanisena juutalaisena.
Mutta kun näkee suicidiumin ihmisellä, jolla on kädet ristissä, ja katse kiinnitettynä Jeesukseen, on tunne, että ”omat neuvot loppuvat”.
Jos neuvot loppuvat, ei ole vara antaa myöskään tuomiota, se on heidän välinen asia.
En kuitenkaan suosittele, sillä se on lopullinen ratkaisu tilapaiseen ongelmaan.
Olen pastorina tietoinen Jeesuksen rakkaudesta, jolla on jopa suure, agape, jota ei maailma missään ulottuvuudessaan saa aikaan, ihmistä kohtaan.
Otan siunauksesi ilolla ja uskolla vastaan ja vastukseni oli samaa Sinulle, sillä palsta, jossa olen ollut alusta lähtien, on latistunut Jumalallisessa kompetenssissa, johtunee VL,ien olemattomasta eksegeettinen olemus.
Parin vuoden aikana on ilmaantunut tahoja, sekä yksittäisiä ihmisiä, jotka ovat perehtyneet Jumalan Sanaan ja siksi iloitsin Sinusta.
Olen upotettu ja uudestisyntynyt tunnustautuva opetuslapsi, joten luottamus on kohdaltani ”tapissa”.
Näin, Jeesus Kristus on Herra, sanoma joka oli ensimmäinen uskontunnustus.
Olen saanut juutalaisen kasvatuksen.
Siunauksella
Kes.

Tiedän, että kutsumukseni on Jeesukselta saadun Rakkauden jakaminen. Minulle kaikki ovat tasa-arvoisia ja rakkaita, en haluaisi kenenkään kärsivän ja haluaisin puristaa kaikki syliini, mutta eihän se ole mahdollista. Siksi yritän toteuttaa sitä näin. Saan Herralta unia ja näkyjä ja yleensä toimin tuolla profetiat palstalla. Nyt tämä hätä huuto pysäytti ja halusin avata auttavat käsivarteni jotka ovat herran tahdossa käytössä, ja voi kuinka ihanasti Hänessä saan kasvaa. Tuo teksti oli LAINAUSTA, mutta se oli nopeaa apua tähän hätään ja allekirjoitan sen, siinä on paljon sitä mitä halusin sanoa.
Kiitos ja Kunnia Herralle!

...ps. minäkin olen käynyt uskon kasteella 2010 ja olen uudesti synytnyt... :)

Muuten kävisi, mutta kun poltat tuota tupakkia ja kun en siedä sitä ollenkaan

Tuo, joka vastasi kirjoitukseesi, ei ole sama, kuin minä, joka aloitin tämän keskustelun. Mua ei kiinnosta ajatus mökissä asumisessa. Olen sen verran sosiaalinen ihminen, että voisin vallan pitkästyä sellaiseen, että olisin vain yhden ja saman ihmisen kanssa.

Ja jos tulee aikoja, jolloin joudun olemaan yksin, alan voimaan huonommin. Niin paljon, kuin vielä kykenenkin, niin pyrin pitää jonkinlaista kontaktia muihin ihmisiin.

Suomessa on kymmeniä tuhansia ihmisiä työkyvyttömyys eläkkeellä mielenterveydellisistä syistä, joten kohtalon tovereita on paljon ja olkoon se rohkaisu numero yksi. Sinun kannattaisi tilata aika mielentervydenhoitajalle, joka sitten ohjaisi lääkärin luo ja jolla on valta kirjoittaa sinulle työkyvyttömän eläkepaperit. Jo se, ettei tarvitse mennä työelämään, vaan saa olla kotona omissa oloissaan, on askel parempaan. Maailmassa ja kotona on valtava määrä mielenkiintoisia asioita, joita mieleltään sairas voi harrastaa ilman, että siitä rasittuu. Toisten ihmisten seurassa ei kaikki pysty eikä halua olla. Hermoja rassaa niin monenlaiset asiat, kuten mopopoikien pärrääminen, nuorison autoista kuuluva jumputus, liikenteen häinä ja melu, kerrostalon häiritsevät meluajat ja parvekkeilla tupakkia savuttavat. Auton ovien paiskonta, kerrostalon ovien paikiminen, yölliset pyykikoneen jytinät ja naapureiden stereot. Myös naapurin koiran jatkuva haukunta on myrkkyä hermosairaalle. Uskomisesta ja seuroissa käymisistä ei ole apua ja sen saarnamiehetkin myöntävät, ettei psyykettä paranneta usko syntisi anteeksi liturgialla. Mutta tuo, että voisi mennä autiolle saarelle mökkiin, on parasta mitä olla voi.

"Yksi kommentoija kehottaa menemään luontoon kävelemään muutamaksi tunniksi. Hah, sanon minä. Hyvä on mennä ulos luontoon, mutta teepä se kun ei ole voimia tehdä mitään, tarkoitan MITÄÄN."

Sepä juuri. Olen toki käynyt luonnossa, käynyt juoksulenkillä, harjoittanut tietynlaista meditaatiota lievittääkseni masennuksen oireita. Se vain, että jossain vaiheessa ne voimat vain loppuvat kokonaan, sillä metsässä liikkumisella, laulamisella ja lenkkeilyllä ei ratkaista ongelmia, jotka ovat masennukseni syynä. Niillä voi pitää ittensä paremmas kunnossa niin kauan, ku niihin riittää voimia. Nyt ei enää. Sen tajuaa vasta sitten, ku on ihan todella vakavasti masentunut, että sitä ei todellakaan enää noin vain lähdetä sinne luontoon.... Kun se, niin kuin moni muukaan asia ei vain jaksa enää kiinnostaa!

HukasHukas kirjoitti:

"Yksi kommentoija kehottaa menemään luontoon kävelemään muutamaksi tunniksi. Hah, sanon minä. Hyvä on mennä ulos luontoon, mutta teepä se kun ei ole voimia tehdä mitään, tarkoitan MITÄÄN."

Sepä juuri. Olen toki käynyt luonnossa, käynyt juoksulenkillä, harjoittanut tietynlaista meditaatiota lievittääkseni masennuksen oireita. Se vain, että jossain vaiheessa ne voimat vain loppuvat kokonaan, sillä metsässä liikkumisella, laulamisella ja lenkkeilyllä ei ratkaista ongelmia, jotka ovat masennukseni syynä. Niillä voi pitää ittensä paremmas kunnossa niin kauan, ku niihin riittää voimia. Nyt ei enää. Sen tajuaa vasta sitten, ku on ihan todella vakavasti masentunut, että sitä ei todellakaan enää noin vain lähdetä sinne luontoon.... Kun se, niin kuin moni muukaan asia ei vain jaksa enää kiinnostaa!

Lue lisää

HukasHukas... tarvitset ihan selvästi ammattiapua. Mene ensin paikalliseen terveyskeskukseen, jossa kerrot ongelmistasi ja itsetuhoisista ajatuksista. Siitä se kerä lähtee purkautumaan. (jos et ole vielä yrittänyt ammattiapua saada)

Mun ahdistus ei katoa niin pitkään, kunnes keksin, miten onnistun luovii vaikeuksien keskellä. Kun hoitamattomat asiat kasaantuvat. Kun kaikesta tulee yhtä sekametelisoppaa, ettei enää erota, mikä olikaan syy ja mikä seuraus. Kun keksisin jonkin ihme vippaskonstin, että saisin aivoni toimimaan taas normaalisti. Vippaskonsti tässä nimittäin olisikin erittäin tärkeää, kun julkisella puolella tuo terveydenhuolto on niin luvattoman surkeaa. Ehdin tulla monta kertaa hulluksi, ennen, kuin minä mihinkään hoitoihin pääsen! Alkaa jo oikeesti olemaan niiiin niiin.... toivoton olo. Saan yhä pienemmistä ja pienemmäistä asioista kiukkukohtauksia. Jopa tämän hetkinen närästys tuntuu vievän minulta järjen!! Ei jaksa tän tunteen kans, vaikka tiän, ettei se ole tän masiksen syy... Kuvastanee vain jotain, että kaikki lisäpaska on liikaa, kun se raja jaksamisen kans tuli täyteen jo hyvän aikaa sitten!

Olen yrittänyt tänään siivota. Mutta aivot jumittaa ja työ tuntuu raskaalta. Oon yrittänyt miettiä, millä tavoin lähden järjestelemään hoitamattomia asioita. Mutta kun niitä on niin niin niin paljon. En tiedä, mistä lähden. Ja millä tavalla lähden.... Ei vain järki enää riitä! Se ei riitä!
Tänään soitin sosiaalityönhoitajalle ja kerroin tilanteestani. Ja siitä, että rahat ovat loppu ja mua ei oikeestaan kiinnosta enää hel*ttiäkään tää elämä. Ku en jaksa enää suoriutua yksinkertaisistakaan tehtävistä... Kaikki ovat mulle niin haasteellisia. Laitoin toimeentulohakemuksen vetämään. Olin kuitenkin jättänyt muutaman liitteen laittamatta (koska järki ei luista). No oli ihan järjettömän vaikeeta keksiä, miten minä ne lopult laitan ja mihin. Normikunnossa olevalle ihmisellehän se ei olis ollu tehtävä eikä mikään. Ei edes mulle silloin, ku aivoni vielä pelasivat! Mutta nyt jouduin tosissaan pinnistelemään. Hammasta purren kiroilin, että voi elämä, jos tätäkään en enää osaa tehä, ni eikö se olis jo aika tappa ittensä! Oon edelleen itelle ihan mielettömän VIHAINEN! Viha ei auta, mutta ku tässä tilanteessa ei tunnu auttavan mikään muukaan. Jos sossusta tulee kielteinen päätös, niin viimeistään sitten luovutan!!!

HukasHukas kirjoitti:

Mun ahdistus ei katoa niin pitkään, kunnes keksin, miten onnistun luovii vaikeuksien keskellä. Kun hoitamattomat asiat kasaantuvat. Kun kaikesta tulee yhtä sekametelisoppaa, ettei enää erota, mikä olikaan syy ja mikä seuraus. Kun keksisin jonkin ihme vippaskonstin, että saisin aivoni toimimaan taas normaalisti. Vippaskonsti tässä nimittäin olisikin erittäin tärkeää, kun julkisella puolella tuo terveydenhuolto on niin luvattoman surkeaa. Ehdin tulla monta kertaa hulluksi, ennen, kuin minä mihinkään hoitoihin pääsen! Alkaa jo oikeesti olemaan niiiin niiin.... toivoton olo. Saan yhä pienemmistä ja pienemmäistä asioista kiukkukohtauksia. Jopa tämän hetkinen närästys tuntuu vievän minulta järjen!! Ei jaksa tän tunteen kans, vaikka tiän, ettei se ole tän masiksen syy... Kuvastanee vain jotain, että kaikki lisäpaska on liikaa, kun se raja jaksamisen kans tuli täyteen jo hyvän aikaa sitten!

Olen yrittänyt tänään siivota. Mutta aivot jumittaa ja työ tuntuu raskaalta. Oon yrittänyt miettiä, millä tavoin lähden järjestelemään hoitamattomia asioita. Mutta kun niitä on niin niin niin paljon. En tiedä, mistä lähden. Ja millä tavalla lähden.... Ei vain järki enää riitä! Se ei riitä!
Tänään soitin sosiaalityönhoitajalle ja kerroin tilanteestani. Ja siitä, että rahat ovat loppu ja mua ei oikeestaan kiinnosta enää hel*ttiäkään tää elämä. Ku en jaksa enää suoriutua yksinkertaisistakaan tehtävistä... Kaikki ovat mulle niin haasteellisia. Laitoin toimeentulohakemuksen vetämään. Olin kuitenkin jättänyt muutaman liitteen laittamatta (koska järki ei luista). No oli ihan järjettömän vaikeeta keksiä, miten minä ne lopult laitan ja mihin. Normikunnossa olevalle ihmisellehän se ei olis ollu tehtävä eikä mikään. Ei edes mulle silloin, ku aivoni vielä pelasivat! Mutta nyt jouduin tosissaan pinnistelemään. Hammasta purren kiroilin, että voi elämä, jos tätäkään en enää osaa tehä, ni eikö se olis jo aika tappa ittensä! Oon edelleen itelle ihan mielettömän VIHAINEN! Viha ei auta, mutta ku tässä tilanteessa ei tunnu auttavan mikään muukaan. Jos sossusta tulee kielteinen päätös, niin viimeistään sitten luovutan!!!

Lue lisää

tää konekkin jumittaa niin ryötisti, että joutui sata kertaa kirjoittaa uusiksi, että saa kirjoitusvirheet pois... ja silti niitä jäi. Vois heittää kohta tän koneenkin ikkunasta ulos.... Sen jälkeen mullei olis enää konetta, mut toisaalta, tää elämä on jo nyt riittävän surkeella mallilla, ettei sitä yksi tietokoneen hajoaminen voi enää paljoa pahentaa!

Minäkin toivoisin, että olisi olemassa jokin vippaskonsti, joka tekisi minusta normaalin ihmisen, mutta tiedän ettei sellaista ole olemassa. Vippaskonstia on kai myös halu tappaa itsensä, siirtyä pois kaikesta sellaisesta, mitä ei vaan jaksa. En ehkä pohjimmiltaan halua kuolla, mutta taakkaa on liiaksi asti. Jos jättäisi itsensä tappamisen pois laskuista, minun ainoa tieni on etsiä ratkaisua niihin asioihin, jotka ovat huonosti ja tekevät minut sairaaksi. Ehkä kannattaisi hyväksyä, että tietyt asiat tulevat aina olemaan huonosti ja opetella sietämään sitä. En kuitenkaan tiedä, miten se tehdään tukehtumatta raivoon ja katkeruuteen.

HukasHukas, haukut itseäsi, mutta yhteydenotto sossuun on jo reilusti positiivista. Se on paljon lamaannuksissa olevalta ja siitä saat olla ylpeä! Yhteydenotto on askel sitä kohti, että määräät itse elämääsi, etkä luovuta kaikkea tilanteen tai sairauden haltuun. Olisi mukava kuulla millaisia hoitamattomia asioita sinulla on järjesteltävänä, mutta ymmärrän ettei tämä ole välttämättä viisain paikka niistä kertoa.

En ole avaaja, mutta kommentoin silti. Itsetuhoisuudessa ei ole kysymys siitä, etteikö ihminen tietäisi mitä kannattaisi tehdä. Jos kysymys olisikin tiedonpuutteesta, olisi masentuneet vähissä ja itsemurhatilastot äkkiä kauniimpia. Tieto ei muutu toiminnaksi, jollei ole voimia toimia. Olisin rikas, jos tietäisin miten ihmisen toimintavoima korjataan. Siihen ei taida olla toistaiseksi yleispätevää ja oikeasti toimivaa korjaustapaa.

Ja minulle usko ei aiheuta huonoa oloa. Tosin sitä tekevät jotkut uskovaiset tai uskovaisina itseään pitävät ihmiset. Usko itsessään on elämässäni hyvä asia, ja yksi niistä asioista, että ylipäätään olen vielä tänä iltana hengissä.

Liikun ulkona just niin paljon kuin jaksan. Se, että monipuoliseen ravintoon mulla ei ole enää varaa ja se on alkanut näkymään myös liikuntasuorituksissani ja ylipäänsä jaksamisessa. Vai mitä sanot, kun lihakset alkavat kramppaamaan jo kevyessä metsässä samoilussa? Ja kun suonen vedot eivät anna öisin rauhaa! Tiedän, että minulla on varmasti jos mitäkin puutostiloja, mutta kun ei ole varaa ruokaan, eikä toisaalta enää ole voimia miettiä, miten täältä noustaan. Pää kun on jo niin jumissa.
Miten mulla meni eilinen. No ihan alkajaisiksi soitin sosiaalityöntekijälle ja kerroin tilanteestani. Tämän jälkeen yritin saada itteä niskasta kiinni ja alkaa siivoamaan jä järkkäilemään paikkoja. Sydän alkoi hakkaamaan... On karua huomata, kuina retuperälle asiat ovatkin joutuneet ja vieläpä huomata se, että omat voimat eivät riitä enää selviytymään tästä. Otin roskapussin. Laitoin sinne roskia... Mutta huoneessani on paljon myös sellaista, mitä ei voi roskiin heittää. Asiapaperit ovat hujan hajan. Samoin moni muukin. Joudun käyttää päätä järjestämisessä. Enhän minä voi heittää vuokrasopimuksia tms. roskiin.
Nekin jouduin kaivamaan esiin, kun hain toimeentulotukea.
En kykene keskittyy enää mihinkään. Menin sitten asentaa vielä Windows 10:in koneeseeni jonka myötä tuli kosolti laitteistoristiriitoja.... Menee hermot, ku en osaa selviytyä niistäkään. Omistan nyt tietokoneen, joka on niin niin äärimmäisen epävakaa. Ja kone yhtä muistamaton, kuin minä itsekin. Joka kerta joutuu tekemään samat asetukset uudelleen ja uudelleen, että tää on jotenkin sellainen, kuin ite haluan. Joka kerta kosketuslevy on palannut uudelleen käyttöön jne.
En jaska takkuilevan tietotekniikan, en ympärillä vallitsevan kaaoksen enkä monen muunkaan kanssa. Ja kun tulevaisuuskin on yksi musta-aukko. Hyvin pelottava sellainen.
En ole tässä kunnossa valmis työelämäänkään, mutta toisaalta rahatkin ovat loppu.
Olen kertakaikkiaan hukassa!
Tällä hetkellä elän kohtalon aikoja: Olenko oikeutettu toimeentulotukeen.
Viimeksi se evättiin, vaikka olin silloinkin niin hukassa. Menin ottamaan lainaa sitten yksityishenkilöltä, ja nekin täytyy joskus takaisin maksaa.
Voiko kukaan epäonnistua elämässään näin PAHASTI???!!!!

Mene tässä luontoon ja syö monipuolisesti, jos voimat ja rahat ovat jo loppuneet....
Ulkoilla voin kyllä yhä, mutta se, miten paljon riittää paukkuja. Ja ne paukut hupenevat kovaa vauhtia, jos en ala saamaan rahaa sen vertaa, että olisi varaa ostaa ruokaa. Ruokajonoissa olen käynyt, mutta ei se oo ihmisarvoista elämää sekään, että elää muiden kustannuksella... Ja ku ruokajonosta saa sitä, mitä sieltä sattuu saamaan. Läjäpäin vanhaksi menevää ruokaa, joista mun käytöllä valitettavasti suurin osa ehtii pilaantua. Minä kun en omista pakastinta :(

HukasHukas kirjoitti:

Liikun ulkona just niin paljon kuin jaksan. Se, että monipuoliseen ravintoon mulla ei ole enää varaa ja se on alkanut näkymään myös liikuntasuorituksissani ja ylipäänsä jaksamisessa. Vai mitä sanot, kun lihakset alkavat kramppaamaan jo kevyessä metsässä samoilussa? Ja kun suonen vedot eivät anna öisin rauhaa! Tiedän, että minulla on varmasti jos mitäkin puutostiloja, mutta kun ei ole varaa ruokaan, eikä toisaalta enää ole voimia miettiä, miten täältä noustaan. Pää kun on jo niin jumissa.
Miten mulla meni eilinen. No ihan alkajaisiksi soitin sosiaalityöntekijälle ja kerroin tilanteestani. Tämän jälkeen yritin saada itteä niskasta kiinni ja alkaa siivoamaan jä järkkäilemään paikkoja. Sydän alkoi hakkaamaan... On karua huomata, kuina retuperälle asiat ovatkin joutuneet ja vieläpä huomata se, että omat voimat eivät riitä enää selviytymään tästä. Otin roskapussin. Laitoin sinne roskia... Mutta huoneessani on paljon myös sellaista, mitä ei voi roskiin heittää. Asiapaperit ovat hujan hajan. Samoin moni muukin. Joudun käyttää päätä järjestämisessä. Enhän minä voi heittää vuokrasopimuksia tms. roskiin.
Nekin jouduin kaivamaan esiin, kun hain toimeentulotukea.
En kykene keskittyy enää mihinkään. Menin sitten asentaa vielä Windows 10:in koneeseeni jonka myötä tuli kosolti laitteistoristiriitoja.... Menee hermot, ku en osaa selviytyä niistäkään. Omistan nyt tietokoneen, joka on niin niin äärimmäisen epävakaa. Ja kone yhtä muistamaton, kuin minä itsekin. Joka kerta joutuu tekemään samat asetukset uudelleen ja uudelleen, että tää on jotenkin sellainen, kuin ite haluan. Joka kerta kosketuslevy on palannut uudelleen käyttöön jne.
En jaska takkuilevan tietotekniikan, en ympärillä vallitsevan kaaoksen enkä monen muunkaan kanssa. Ja kun tulevaisuuskin on yksi musta-aukko. Hyvin pelottava sellainen.
En ole tässä kunnossa valmis työelämäänkään, mutta toisaalta rahatkin ovat loppu.
Olen kertakaikkiaan hukassa!
Tällä hetkellä elän kohtalon aikoja: Olenko oikeutettu toimeentulotukeen.
Viimeksi se evättiin, vaikka olin silloinkin niin hukassa. Menin ottamaan lainaa sitten yksityishenkilöltä, ja nekin täytyy joskus takaisin maksaa.
Voiko kukaan epäonnistua elämässään näin PAHASTI???!!!!

Mene tässä luontoon ja syö monipuolisesti, jos voimat ja rahat ovat jo loppuneet....
Ulkoilla voin kyllä yhä, mutta se, miten paljon riittää paukkuja. Ja ne paukut hupenevat kovaa vauhtia, jos en ala saamaan rahaa sen vertaa, että olisi varaa ostaa ruokaa. Ruokajonoissa olen käynyt, mutta ei se oo ihmisarvoista elämää sekään, että elää muiden kustannuksella... Ja ku ruokajonosta saa sitä, mitä sieltä sattuu saamaan. Läjäpäin vanhaksi menevää ruokaa, joista mun käytöllä valitettavasti suurin osa ehtii pilaantua. Minä kun en omista pakastinta :(

Lue lisää

Kirjoituksestani huomaa, että tuottamani tekstikin on yhä rönsyilevämpää ja rönsyilevämpää.... Niin moni on jo niin sykkyrällä, etten enää edes kykene kirjoittaa tarpeeksi jäsennellysti omasta tilanteestaani jne.. En enää tiedä, mikä on syytä, mikä seurausta jne. Olen kuin sökkyrällä oleva lankakerä, jossa on miljoonia solmuja... Ja joita ei saa ehkä enää ikinä auki. Ja jota kissa sotkee entistä enemmän sökkyrään. Lopulta vain sitten on todettava, että tästä lankakerästä ei saa enää kunnollista, vaan se on vain heitettävä menemään.... Tätä menoa musta ei saa enää ikinä ehjää. Tai edes tarpeeksi ehjää.

HukasHukas kirjoitti:

Liikun ulkona just niin paljon kuin jaksan. Se, että monipuoliseen ravintoon mulla ei ole enää varaa ja se on alkanut näkymään myös liikuntasuorituksissani ja ylipäänsä jaksamisessa. Vai mitä sanot, kun lihakset alkavat kramppaamaan jo kevyessä metsässä samoilussa? Ja kun suonen vedot eivät anna öisin rauhaa! Tiedän, että minulla on varmasti jos mitäkin puutostiloja, mutta kun ei ole varaa ruokaan, eikä toisaalta enää ole voimia miettiä, miten täältä noustaan. Pää kun on jo niin jumissa.
Miten mulla meni eilinen. No ihan alkajaisiksi soitin sosiaalityöntekijälle ja kerroin tilanteestani. Tämän jälkeen yritin saada itteä niskasta kiinni ja alkaa siivoamaan jä järkkäilemään paikkoja. Sydän alkoi hakkaamaan... On karua huomata, kuina retuperälle asiat ovatkin joutuneet ja vieläpä huomata se, että omat voimat eivät riitä enää selviytymään tästä. Otin roskapussin. Laitoin sinne roskia... Mutta huoneessani on paljon myös sellaista, mitä ei voi roskiin heittää. Asiapaperit ovat hujan hajan. Samoin moni muukin. Joudun käyttää päätä järjestämisessä. Enhän minä voi heittää vuokrasopimuksia tms. roskiin.
Nekin jouduin kaivamaan esiin, kun hain toimeentulotukea.
En kykene keskittyy enää mihinkään. Menin sitten asentaa vielä Windows 10:in koneeseeni jonka myötä tuli kosolti laitteistoristiriitoja.... Menee hermot, ku en osaa selviytyä niistäkään. Omistan nyt tietokoneen, joka on niin niin äärimmäisen epävakaa. Ja kone yhtä muistamaton, kuin minä itsekin. Joka kerta joutuu tekemään samat asetukset uudelleen ja uudelleen, että tää on jotenkin sellainen, kuin ite haluan. Joka kerta kosketuslevy on palannut uudelleen käyttöön jne.
En jaska takkuilevan tietotekniikan, en ympärillä vallitsevan kaaoksen enkä monen muunkaan kanssa. Ja kun tulevaisuuskin on yksi musta-aukko. Hyvin pelottava sellainen.
En ole tässä kunnossa valmis työelämäänkään, mutta toisaalta rahatkin ovat loppu.
Olen kertakaikkiaan hukassa!
Tällä hetkellä elän kohtalon aikoja: Olenko oikeutettu toimeentulotukeen.
Viimeksi se evättiin, vaikka olin silloinkin niin hukassa. Menin ottamaan lainaa sitten yksityishenkilöltä, ja nekin täytyy joskus takaisin maksaa.
Voiko kukaan epäonnistua elämässään näin PAHASTI???!!!!

Mene tässä luontoon ja syö monipuolisesti, jos voimat ja rahat ovat jo loppuneet....
Ulkoilla voin kyllä yhä, mutta se, miten paljon riittää paukkuja. Ja ne paukut hupenevat kovaa vauhtia, jos en ala saamaan rahaa sen vertaa, että olisi varaa ostaa ruokaa. Ruokajonoissa olen käynyt, mutta ei se oo ihmisarvoista elämää sekään, että elää muiden kustannuksella... Ja ku ruokajonosta saa sitä, mitä sieltä sattuu saamaan. Läjäpäin vanhaksi menevää ruokaa, joista mun käytöllä valitettavasti suurin osa ehtii pilaantua. Minä kun en omista pakastinta :(

Lue lisää

" Menin sitten asentaa vielä Windows 10:in koneeseeni jonka myötä tuli kosolti laitteistoristiriitoja...."

Siirry sinäkin ilmaiseen Ubuntu-käyttöjärjestelmään niin homma pelittää.

nörtti2 kirjoitti:

" Menin sitten asentaa vielä Windows 10:in koneeseeni jonka myötä tuli kosolti laitteistoristiriitoja...."

Siirry sinäkin ilmaiseen Ubuntu-käyttöjärjestelmään niin homma pelittää.

Lue lisää

Asennan ehkä sitten Ubuntun, kun voimia siihen riittää... Menin asentaa yhteen koneeseen uutta käyttistä ja se kaatu.... Eikä herää. Eikä mun taidot riitä sen elvyttämiseen. En halua, että saisin tämän tällä hetkellä ainoan toimivankin koneen nurin.. En oo tarpeeks nörtti ja näin uupuneena en jaksa käyttää sitäkään vähäistä aivokapasiteetttia, mitä mulle on siunattu. Kaikki työt, mitä oon nyt yrittänyt tehdä, ovat epäonnistuneet. Niin isot, kuin pienemmätkin. Odotan aikaa, kunnes talouteni on hiukan turvatumpi ja pääsen pahimmista huolenaiheista eroon... Pahimpia huolenaiheita en tässä viestikeskustelussa tule kertomaan, koska todennäköisesti saattaisin paljastaa siinä silloin myös itseni. Ja sitä en tahdo.

Ai millä voimilla???!!!!
Olen tehnyt töitä huonosti voivien keskuudessa ja se oli todella rankkaa, kun huomasi, ettei omat voimat riitä ja näki sen todellisuuden, että asiat voisivat olla vieläkin huonommin.... Ja mulla jo nyt voimat lopussa!
Siksi en jaksanu tehä sitä työtä ja tunnen itteni tuon kokemuksen jälkeen äärimmäisen riittämättömäksi ja huonoksi ihmiseksi!!!!

Nimittäin ei tarvi mennä edes mihinkään kansainväliseen järjestöön töihin huomatakseen, kuinka huonosti monilla ihmisillä voi olla.. Rakkaassa kotimaassammekin. Sen todellisuuden näkeminen on hyväksi vain vahvoille ihmisille, joilla on voimia auttaa. Hädässä kärsiviä! Ei tällaiselle läpeensä masentuneelle, joka sai voimakkaita ahdistuskohtauksia jo siitä, kun näki, kuinka vaikeasti sairas ihminen riutuu elämän ja kuoleman rajamailla ja joka ei varmastikkaan koe elämäänsä mielekkääksi. Ja mun pitäisi olla tällaiselle jotenkin avuksi!!

Saatan ehkä tietää, miksi ulosantini ja ulkoinen olemus on vakavasti ristiriidassa todellisuuden kanssa. Minä en osaa puhua ytimekkäästi ja painokkaasti. Helposti voi syntyä sellainen vaikutelma, että minä valehtelisin. Tai että tilanteeni ei olisikaan niin vakava, kun se oikeasti on!
Epäilen sitä, että tämä ristiriita ulosannin sekä ulkoisen olemuksen ja todellisen tilanteen välillä saattanee johtua mahdollisesti jostain mielensairaudesta tai vakavasta persoonallisuushäiriöstä. Ja kannattaako sellaisen ihmisen oikeasti elää, joka on vakavasti mieleltään vinoutunut???!!!

HukasHukas kirjoitti:

Saatan ehkä tietää, miksi ulosantini ja ulkoinen olemus on vakavasti ristiriidassa todellisuuden kanssa. Minä en osaa puhua ytimekkäästi ja painokkaasti. Helposti voi syntyä sellainen vaikutelma, että minä valehtelisin. Tai että tilanteeni ei olisikaan niin vakava, kun se oikeasti on!
Epäilen sitä, että tämä ristiriita ulosannin sekä ulkoisen olemuksen ja todellisen tilanteen välillä saattanee johtua mahdollisesti jostain mielensairaudesta tai vakavasta persoonallisuushäiriöstä. Ja kannattaako sellaisen ihmisen oikeasti elää, joka on vakavasti mieleltään vinoutunut???!!!

Lue lisää

Älä nyt tarkkaile liikaa itseäsi koska jokaisessa on omat vikansa. Sanoisin, että et ole sairas millään tavalla mutta kiinnitätkö liikaa huomioitasi ulkopuolelta tuleviin asioihin, jotka kohdistat itseesi negatiivisesti. Oletko mukana jossakin uskonnossa?

Ota rennosti, etsi mukavaa seuraa ja nauti rauhassa omasta elämästä. Niin minäkin teen. Se toimii.

HukasHukas kirjoitti:

Saatan ehkä tietää, miksi ulosantini ja ulkoinen olemus on vakavasti ristiriidassa todellisuuden kanssa. Minä en osaa puhua ytimekkäästi ja painokkaasti. Helposti voi syntyä sellainen vaikutelma, että minä valehtelisin. Tai että tilanteeni ei olisikaan niin vakava, kun se oikeasti on!
Epäilen sitä, että tämä ristiriita ulosannin sekä ulkoisen olemuksen ja todellisen tilanteen välillä saattanee johtua mahdollisesti jostain mielensairaudesta tai vakavasta persoonallisuushäiriöstä. Ja kannattaako sellaisen ihmisen oikeasti elää, joka on vakavasti mieleltään vinoutunut???!!!

Lue lisää

Kiskaset selkärangan housuist niskahan ja sanot elämälle: Täss olen enkä muuta voi, katsotahan oliks täs kaikki mitä tarjuat! Otsa tuulehen ja menox, sanoi Annie Lennox. Itsesääliä pitää kattua alaspäin ja huomista ylös.

Ei oo helppoo tappaa ittensä, varsinkin, kun pelekää, että joutuuko helevettiin. Ite oon pitkään rimpuillu elämässä erilaisten kipujen ja tuskien alla. En tarkoita näillä fyysisiä, vaan henkisiä. Olen vain niin riekale. Kumpa vain riittäisi rohkeutta toteuttaa teko! Olen yrittänyt hakea myös apua, että selviäisin elävien kirjoilla. En saa apua. Eli sitä ei enää kannata yrittääkään. Mutta miten pois?

Ekaks mun täytyy kitkee usko pois. Tulla varmistuneeksi siitä, etten joudu kadotukseen. Vasta sitten voin alkaa pohtimaan sitä, millä tavoin täältä lähden.

Nemian kirjoitti:

Ei oo helppoo tappaa ittensä, varsinkin, kun pelekää, että joutuuko helevettiin. Ite oon pitkään rimpuillu elämässä erilaisten kipujen ja tuskien alla. En tarkoita näillä fyysisiä, vaan henkisiä. Olen vain niin riekale. Kumpa vain riittäisi rohkeutta toteuttaa teko! Olen yrittänyt hakea myös apua, että selviäisin elävien kirjoilla. En saa apua. Eli sitä ei enää kannata yrittääkään. Mutta miten pois?

Ekaks mun täytyy kitkee usko pois. Tulla varmistuneeksi siitä, etten joudu kadotukseen. Vasta sitten voin alkaa pohtimaan sitä, millä tavoin täältä lähden.

Lue lisää

Älä tee sitä, että itse päiväsi päätät. Ethän voinut itse päättää syntymistäsikään. Joku korkeampi voima meitä ohjaa. Näin ainakin itse uskon. Ammattiauttajalle sinun pitää päästä ajatuksiasi ja epätoivoasi selvittämään, kiiruusti.

Ongelmana mulla on nyt se, ettei ole varaa hakea noita lääkkeitä. Ne eivät ole ilmaisia. Työttömyysrahaan ei tällä hetkellä oikeutta. Unettomuutta ollut jo niin pitkään, että järki ei enää toimi ja mun pitää varata nyt aika psykalle. Tässä ei muu auta. Sain vihdoin soitettua sinne ja siellä oli takaisinsoitto palvelu...
Noo.. äsken sitten puhelin soi ja minä vastasin ja kerroin huoleni....
Ihmettelin, miksi puhelu katkesi... Kunnes katoin näytölle.. Fonecta Galleryn mukaan siellä luurin toisessa päässä olikin ollut vuokratyöfiman henkilö :(( VOI ITKUJEN ITKU!!!!
Nyt sain ihan kahjon ja mielisairaan leiman sielläkin firmassa, joten töitä sieltä on turha enää toivoa! Että jee. Ei varmaan hirveen järkevä kuva sille tullu, kun alan varaamaan aikaa psykiatriselle sairaanhoitajalle :(

Jos järkeni ei luista enää tämänkään verran ja toimin, kuin pahinkin ADHD, niin ei tässä enää ite paljoa ratkota omia ongelmia... Tulee vain sössittyä, kuin Mister Bean konsanaan, ja jopa pahemmin!!
Olen oikeesti niin hukassa, että taidan käydä hakee tuolta kadulta joltain pultsarilta kirkkaat kädestä ja kulauttaa ne omaan kurkkuun! En vain Enää Jaksa Tätä Sekoilua!!!!

Ja kun ei tuota rahaakaan ala kuulumaan. Ei ihminen voi tajuta, kuinka paljon huonompaan kuntoon sitä voikaan vajota! Sen tajuaa vasta sitten, kun viedään unet ja elät sitten rahattomana toista kuukautta miettien kokoajan niillä jäljelle jääneillä älynrippeillä, miten tästä jatketaan. Ideat ja mielikuvitus alkaa olemaan jo niin lopussa, että hirsipuuta kummempaan ajatteluun pääni ei enää riitä :(

Kun en osaa edes apuakaan hakea, tai vaatia sitä tai jotain. Joo. Kohti ostaria ja otan siltä kännisimmältä pultsarilta sen pullon ja kulautan kurkkuun.

Mikä on syynä siihen, ettet saa rahaa sossusta?

Oikeesti! Meillä kaikilla alkaa olla ISO huoli sinusta. Eikö sulla ole KETÄÄN ihmistä, jonka apuun voisit turvautua noissa ongelmissasi ???

exnäre kirjoitti:

Mikä on syynä siihen, ettet saa rahaa sossusta?

Avauduin yhdelle ystävälle tästä. Hän päivitteli, että hyvänen aika, luuletko, että voit saadakkaan mitään, jos ei ole mustaa valkoisella... eli lappusia ja lippusia. selvityksiä siitä, miksi ei tule rahaa. Hän ei osannut ymmärtää sitä, miten minä tällain voin möhliä... Laitoin sossuun pyydetyt paperit, eli vuokrasopparin, tiliotteet tietyltä ajalta ja viimeisimmät tilitiedot, ja muutaman muun paprun. Ei vain mun järki vain riittäny kertoo, että mun täytyisi selvittää myös se, miksen saa tuloja.. siis myös kirjallisesti. Sitä ei erikseen pyydetty, mutta mun olis pitänyt tajuta se!
Nyt ei järkeni riitä selvittää, mistä minä sellaisen selvityksen saan. ja jaksaako tätä touhua enää. joka tapauksessa tästä tuli kielteinen päätös ja jos jotenkin onnistuisinkin saamaan toimeentulotukea (johon en enää usko), niin saisin sen aikaisintaan kahden viikon kuluttua. Helpompi on luovuttaa. En jotenkin usko, että sittenkään tulee hyväksyttyä päätöstä. Ihan oikeesti, mun pitäis jo kuolla pois!!!

Lissu008 kirjoitti:

Oikeesti! Meillä kaikilla alkaa olla ISO huoli sinusta. Eikö sulla ole KETÄÄN ihmistä, jonka apuun voisit turvautua noissa ongelmissasi ???

En enää tiedä, kenen apuun turvautua. Sossusta en onnistunut saamaan. En edes maksusitoumusta... En, koska ensin täytyy nuo kaikki puuttuvat selvitykset laittaa. ja toisekseen sossusta sanottiin, että käsittelyaika on taa sit se seuraavat kaksi viikkoa. Ystävälle avauduin... Hän ei tajunnut, miten voin möhliä näin pahasti. Hän ei voinut ymmärtää sitäkään mokaa, jonka tein aamupäivällä puhelimen kans. En minäkään!!! Sanoin itku kurkussa, että kun järkeä ei ole siunattu kaikille. Olisin jatkanut siitä vielä, että kun en kerran onnistunu vähä-älyisyyteni vuoksi sossustakaan rahaa saamaan, niin en tarvi yksityishenkilöidenkään apua... En voinut kuitenkaan sanoa, koska murruin vuolaaseen itkuun. Mutta peitin sen parhaani mukaan tältä kaverilta. Muutuin vain hiljaiseksi, nielin itkua ja menin etäämmäks itkemään.... Ja mielessä soi Leevi And the Leavingisin Pimeä tie - Hyvää matkaa laulu takavuosilta.... Siinä lauletaan että ... jäädä saa, julma maa, kun emme enää nyt jaksaneet, meidät saa unohtaa, kun emme tarpeeksi maksaneet.... Lauloin sitä yksikkömuodossa niin ja mielessä. Omassa mielessä niin, ettei kaveri sitä kuullut. Näissä tunnelmissa menny loppu päivä!

HukasHukas kirjoitti:

Avauduin yhdelle ystävälle tästä. Hän päivitteli, että hyvänen aika, luuletko, että voit saadakkaan mitään, jos ei ole mustaa valkoisella... eli lappusia ja lippusia. selvityksiä siitä, miksi ei tule rahaa. Hän ei osannut ymmärtää sitä, miten minä tällain voin möhliä... Laitoin sossuun pyydetyt paperit, eli vuokrasopparin, tiliotteet tietyltä ajalta ja viimeisimmät tilitiedot, ja muutaman muun paprun. Ei vain mun järki vain riittäny kertoo, että mun täytyisi selvittää myös se, miksen saa tuloja.. siis myös kirjallisesti. Sitä ei erikseen pyydetty, mutta mun olis pitänyt tajuta se!
Nyt ei järkeni riitä selvittää, mistä minä sellaisen selvityksen saan. ja jaksaako tätä touhua enää. joka tapauksessa tästä tuli kielteinen päätös ja jos jotenkin onnistuisinkin saamaan toimeentulotukea (johon en enää usko), niin saisin sen aikaisintaan kahden viikon kuluttua. Helpompi on luovuttaa. En jotenkin usko, että sittenkään tulee hyväksyttyä päätöstä. Ihan oikeesti, mun pitäis jo kuolla pois!!!

Lue lisää

Saisitko käyntiaikaa sossuun? Se voisi olla tilanteessasi parasta, joten yritä sitä. Vaadi sitä! Mutta mitä tulee toimeentulotukihakemukseesi, niin mokaaja et ole ainoastaan sinä, vaan myös kielteisen päätöksen tehnyt virkailija. Hänen olisi pitänyt infota sua puuttuvista tiedoista ja antaa mahdollisuus niiden toimittamiseen. Ja toisaalta, jos olet kertonut esim. puhelimessa miksi tuloja ei ole, sen pitäisi riittää selvitykseksi; kirjallinen muoto on suositeltavaa, muttei pakollista. Ja jos sossu haluaa virallisen selvityksen taholta, jonka takana tulosi [tulottomuutesi] on, se voi pyytää sitä heiltä itse. Sen pitäisi riittää, kun kerrot ettet kykene ja jaksa hoitaa niitä asioita itse.

Mutta miksi peittelet tilannetta ystäviltäsi? Etkö luota heihin? Mitä sitten, vaikka itkisit heidän nähtensä/kuultensa? Oletko ajatellut, että ystäväsi voisi olla tukenasi ja järjen äänenä kun haet apua ja/tai täytät hakemuksia?

Ja kun et tiedä kenen apuun turvautua... Muiden tahojen lisäksi täällähän me ollaan netissä me netti-ihmiset ja nettiin mahtuu tuskaa ja valitusta. Minut löytää myös aiemmin mainitusta sähköpostiosoitteesta.

Käyntiaikoja olisi ollut marraskuun lopulle. Sosiaaliohjaaja mikä lie nyt ikinä onkaan, sanoi, että sovittaisko sellainen pikainen tapaaminen asukastuvalla, jossa se on käymässä kahden viikon kuluttua. Sanoin, että no, kyllä se käy. Eli kahden viikon päästä sinne asukastuvalle siis. Kovin ovat työllistettyjä nämä sossun väki!

Ja huomenna soitan sossuun ja yritän sanoa, mitä vielä kykenen. Tänään en jaksanu muuta,kuin kattoa seinää, kattoa ja pitää välillä silmiä kii. Ei oo huvittanu syödä, eikä jaksanu lähtee lenkillekään. Mieli niin maassa! Välillä vain tsekannut tämän keskustelupalstan.