Anokaa niin teille annetaan

Näin tässä toisen henkilön tapauksessa kävi:

7 vuoden päihde helvetti on ohi. Nyt on työpaikka, fyysinen terveys on noussut. Kaikki mielenterveys ongelmat ovat hävinneet. Suurimpia asioita mitä Jeesus Kristus minulle antoi, Hän laittoi rakkauden lain sydämeeni ja olen antanut anteeksi kaikille minua vastaan rikkoneille ihmisille, jopa eräälle henkilölle, joka vei elämäni rakkauden.

Tätä miestä vihasin koko sydämestäni 7 vuoden ajan eniten maan päällä. Hän oli veriviholliseni, joka sai sieluni raivon valtaan kun kuulinkaan hänen nimensä. En ikinä uskonut pääseväni yli naisesta, jonka tämä mies vei minulta, enkä koskaan edes ajatellut antavani anteeksi tällä miehelle. Mutta nyt olen päässyt elämäni vaikeimmista asioista yli. Olen ohittanut elämäni rakkauden naisen ja antanut anteeksi tämän naisen vieneelle miehelle. Nyt minä pidän heitä lähimmäisenä, toivon heille pelkkää hyvää ja rukoilen heidän puolestaan pelkkää hyvää.

Tästä kuuluu kiitos Jeesukselle Kristukselle, jolle kaikki on mahdollista. 25-vuotis päivän sain Jumalalta lahjaksi pelastuksen ja tästä päivästä alkoi minun nousuni taivaan portaita ylöspäin. Johdattajana minulla on Jeesus Kristus ja Pyhä Henki ja päämääränä taivaan portit, jossa Isä odottaa minua.

Minä kiitän koko sydämestäni ja sielustani Isää Poikaa ja Pyhää Henkeä!

http://www.kotisatama.net/fi/usko/todistajat/todistaja.php?julkaisupv=2011-06-07&otsikko=Jumalan lahja on pelastus

Vuoden 2008 alussa aloin seurustella uskovan pojan kanssa. Juttumme oli kaikkien mielestä alusta lähtien tuhoon tuomittu, sillä olimme kuin yö ja päivä. Hän on helluntailaisen perheen poika, joka on saanut aina elää uskossa Jeesukseen. Minä puolestani tulen avioero-perheestä, jossa uskon asioille ei koskaan ole annettu mitään arvoa. Kaveripiirimmekin olivat ihan erilaiset. Olemme yhdessä myöhemmin nauraneet sitä, miten me kumpikin alussa epäröimme, ja uskoimme, että yhteinen juttumme kaatuisi viimeistän parin kuukauden jälkeen. Taivaan Isä oli kuitenkin eri mieltä: Olen edelleen onnellisesti hänen kanssaan.

Viime joulukuussa päätin voittaa pelkoni, ja pyysin poikaystävääni rukoilemaan puolestani. Hän rukoili ystävänsä kanssa puolestani ja sain tuntea, miten sydämessäni vallinnut tyhjyys täyttyi. Enää en aio pelätä ihmisiä, enkä todellakaan aio luopua uskostani! Eikä minun ole tarvinnut luopua mistään muustakaan. Ystävät ja kaverit eivät ole minua jättäneet, ja perheeni rakastaa minua edelleen yhtä paljon.

Minua surettaa se, että niin monet ihmiset koittavat etsiä elämälleen tarkoitusta maailmasta. Sieltä he eivät sitä koskaan löydä. He saattavat löytää jotain satunnaista iloa, mutta tällaista tarkoitusta ja rakkautta he eivät maailmalta voi löytää! Kaikkivaltias Jumala on antanut meille lupauksensa: Jonain päivänä hän noutaa meidät luokseen, ja saamme iankaikkisen elämän Hänen kanssaan. Voiko sen parempaa olla, kun jo elämä maan päälläkin tuntuu niin paljon paremmalta näin uskossa?!

Olen ihan tavallisesta työläiskodista, jossa olosuhteet ovat olleet varsin tavanomaiset ja tasapainoiset. Minulla on kuitenkin harvinainen synnynnäinen sairaus, jonka ”sivutuotteena” on perussairauteeni liittyen muitakin sairauksia. Lapsuudestani asti olen ollut terveydeltäni heikko ja elämäni on ollut enemmän kuin kerran ns. ”hiuskarvan varassa”. Tai onneksi ei hiuskarvan, vaan Herran, joka on jo silloinkin katsonut puoleeni ja vienyt suunnitelmaansa kohdallani eteenpäin, vaikka en ole siitä vielä silloin ollut tietoinen.

Minut vietiin perjantaiyönä helikopterilla kotikaupungistani lähimpään kaupunkiin, jossa on yliopistollinen sairaala. Minulla oli valtavia kipuja.
Yhtäkkiä huomasin makaavani pimeässä huoneessa, jossa on oviaukko – ei ovea. (Tosiasiassa sairaalan huone oli normaalisti valaistu). Oviaukosta sivulle lähtee käytävä, jonka päästä tulvii valtavan kirkas valo suoraan silmiini. Ihmettelen mielessäni: ”Mitä tämä oikein on?” Yritän selvittää asiaa pyrkimällä avaamaan silmäni, mutta mitä enemmän yritän avata silmiäni, sitä enemmän minun on painettava niitä kiinni. Niin kirkas on tuo ihmeellinen valo! (Uskon, että tuolla hetkellä sielustani käytiin kovaa taistelua). Sitten alan kuulla koiran haukuntaa. Kysyn äidiltäni: ”Onko täällä koiria? Minä kuulen koiran haukuntaa.” Äiti vastaa: ”Tämä on sairaala, ei täällä mitään koiria ole.” Kuulen kuitenkin edelleen koiran haukunnan ja haukku on tuttu. Se on muutamaa kuukautta aiemmin sairauden vuoksi lopetetun koiramme ääni. Kuulen myös koiran iloiset askeleet kuinka se juoksee, käy oviaukossa pyörähtämässä, heiluttaa iloisesti häntäänsä ja haukahtelee. Juoksee sitten takaisin kohti kirkasta valoa. Tämä ei ollut mikään uni, koska olin koko ajan täydessä ymmärryksessä. Sen puolesta todistaa myös se seikka, että puhuin äitini kanssa samalla, kun näin kaiken tämän. Pyysin myös äitiä välillä kohentamaan asentoani, laittamaan tyynyä paremmin, jne. Puhuin näistä tapahtumista äitini kanssa ihan muutama päivä sitten ja kerroin näkemästäni hänellekin. (Vasta nyt monen vuoden jälkeen). Hänkin muistaa sairaalassa käymämme keskustelut. Ymmärryksen tilassa olemiseni puolesta puhuu myös se, että koin koko ajan valtavat kivut. Tervehdyin ja näin jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että puolestani rukoiltiin tuolloin valtavasti.

Joskus marras-joulukuun vaihteen tienoilla olin todella syvästi masentunut ja aloin hakeutua uskovan tätini seuraan. Olemme toki aina olleet läheisiä, mutta nyt aloin kysellä häneltä Jumalasta ja syntien anteeksiantamuksesta. Minulla oli aiemmin ollut todella ankara jumalakuva ja pelkäsin koko ajan rangaistusta.

hän kysyi haluaisinko antaa elämäni Jeesukselle. Vastasin, että haluan. Sitten hän vielä rukoili puolestani. Omat tuntemukseni vielä sillä hetkellä olivat pelon sekaisia. Ajattelin, että jos tästä vaan on apua… Pikkuhiljaa omissa rukoushetkissäni sain kokea, että kyllä on apua. Sain kokea halun antaa anteeksi koulukiusaajilleni. Tuo anteeksiantamattomuuden aiheuttama vihan taakka oli painanut vuosikausia kuin iso kivi sydämeni päällä. Nyt kivi vierähti pois ja se paikka vapautui Jeesukselle.

masennukseni lähti pikkuhiljaa paranemaan ja mielialalääkkeetkin pystyin jättämään pois jo kevään 2006 lopulla. (Minun ei tarvinnut käyttää niitä kuin muutama kuukausi!) Kiitos Herralle, että on parantanut minulta sairauksia ja ennen kaikkea pelastanut minut hukkumasta synteihini! Ilman Jumalan apua en tiedä olisinko enää edes elossa. Jos masennukseni olisi saanut jatkua yhtään pidempään olisin saattanut yrittää tehdä jotain itselleni. Onneksi Herra tuli hätiin juuri oikealla hetkellä!

Toivottavasti sinä et ole yhtä itsepäinen kuin minä ja odota montaa kutsua. Paras hetki tehdä oikea ratkaisu – tulla uskoon - on juuri nyt. Siunausta!
- Hanna -

Rukoile Taivaan Isää

Rukoile omin sanoin Jeesusta. Kerro Hänelle, että tahdot seurata Häntä. Pyydä syntejäsi anteeksi, ja pyydä, että Hän antaisi sinulle uuden elämän ja Pyhän Hengen sydämeesi ohjaamaan sinua eteenpäin uudessa elämässäsi. Voit esimerkiksi rukoilla vaikkapa näin:

Rakas Jeesus, kiitos, kun kuolit puolestani.
Kiitos, että olet tarkoitanut pelastuksen juuri minulle.
Otan sinut, Jeesus, vastaan ikiomana pelastajanani juuri nyt.
Puhdista minut synnistä, anna anteeksi pahat tekoni. Paranna haavat, jotka synti on minuun viiltänyt.
Anna minulle uusi alku, ja pidä minusta kiinni silloinkin, kun minun on vaikea pysyä Sinussa.
Opeta minut tuntemaan Sinut ja noudattamaan sinun tahtoasi.
Tule Pyhä Henki elämääni, anna rauha sisimpääni.
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen

Täällä on lisää uskoon tulemisesta kertovia tänne kirjoitettuja elämäntarinoita, miten ja miksi tuli uskoon.

http://www.kotisatama.net/fi/usko/todistajat/

Minulla on Aspergerin syndrooma. Opin kävelemään tavallista myöhemmin ja kun olin kaksivuotias, minua kiehtoi hirveästi tulipalot. 3-6v iässä olin päiväkerhossa, mutta siellä en sopeutunut ryhmätilanteisiin ja jouduin sieltä pois. En pysynyt mukana ryhmätilanteissa enkä tajunnut tehdä koulutehtäviä ja tunnillakin mölisin vaan. Minut vietiin tutkimuksiin ja todettiin Aspergerin syndrooma, kehitysviivästymä ja oppimisvaikeuksia. Jouduin erityiskouluun.

Löysin kirjastosta kirjan, joka kertoi uskoon tulleesta nuoresta ja siinä oli myös rukous joka rukoillaan kun Jeesus otetaan vastaan omassa elämässä. Minä rukoilin sen ja sen jälkeen astui Jeesus elämääni. On ollut välillä koettelemuksia ja kiusattukin on, mutta koettelemusten kautta kasvoin uskossani ja opin ymmärtämään, että Jeesus rakastaa erityisesti juuri tällaista pientä ihmistä joka on lapsen kaltainen.

Nyt olen 24-vuotias nuori nainen. Asun itsenäisesti ja minulla on ihana kani, jonka nimi on Tuisku. Herra on siunannut ja vahvistanut minua elämässäni. Kunnia ja kiitos Jeesukselle Kristukselle!
- Henna -

Eräänä talvi päivänä työstä palattuani huomasin päivän postien mukana tulleen jonkinlaisen sanomalehden,joka oli täynnä kirjoituksia Jumalasta ja ihmisten kertomuksia siitä miten he olivat kohdanneet Hänet ja miten olivat saaneet apua asioihinsa.Erityisesti muistan yhden nuorenparin todistuksen uskoon tulostaan,haastattelu oli tehty paikallisessa vapaakirkossa ,noilla nuorilla oli hyvin paljon samanlaisia kokemuksia kuin minulla päihteitä,pelkoja,hylkäämistä jne.

Syksyllä eräs ystäväni toiselta puolelta suomea lähetti minulle raamatun ,jossa oli välissä lappu ”arvelin sinun kaipaavan raamattua ,joten ostin sen sinulle jo lokakuussa” –elettiin marraskuun loppu puolta tuohon aikaan.Jaaha nyt minulla siis on oma raamattu jota olin aina karttanut pelon sekaisella kunnioituksella,en oikein tiennyt miten sitä pitäsi lukea.Aloitin Matteuksen evankeliumista ehkä siksi ,että minulla oli muistikuvia kouluajoilta uskontotunneilta joissa puhuttiin Jeesuksesta,ajattelin kai sen olevan jonkinlaisia ”lasten”kertomuksia ja siten minulle aika vaarattomia.Luin luvun toisensa perään jatkoin lukemista niin kauan että silmäni eivät enää pysyneet auki,nukahdin raamatun ääreen.

Viina ja sen himo eivät olleet vielä lähteneet vielä oli monta reissua kapakkaan,mutta nyt yritin puhua ihmisten kanssa Jumalasta,itsekin olin humalassa mahtoi olla koominen näky.

Musiikki soi ,nauru raikui ,viini virtasi,kunnes.
Yht´äkkiä värit pakenivat jonnekin ,kaikki oli ihan musta-valkoista,en kuullut mitään,oli ihan hiljaista,kaikki alkoi näyttää IRSTAALTA.Ainut sana joka tuli mieleeni – irstaus ,nyt käsitin mitä se on. Humala oli haihtunut pois Jokin tarttui minua kainaloista ja alkoi nostaa ylös tuolista samalla kuulin lempeimmän äänen mitä koskaan olin kuullut sanovan LÄHDE POIS TÄÄLTÄ.
Hetken kuluttua olin ulko-ovella vahtimestari antoi takkini ja toivotteli tulehan taas pian uudelleen,johon vastasin enpä taida enää tuosta ovesta tulla.

Siitä lähti uskon tieni alkuun,helppoa ei ole ollut aina,monia lankeemuksia on tullut ja tulee yhä viidentoista vuoden jälkeenkin,mutta voin vakuuttaa sinulle rakas ystävä - minkä VALO paljastaa,sen VERI puhdistaa.Jos tunnet epäonnistuneesi huuda avuksesi Herraa Hän totisesti on heikkojen auttaja,käy uskalluksella eteenpäin . JUMALALLE EI OLE MIELEEN JUMALATTOMAN KUOLEMA ,VAAN ETTÄ ME PELASTUISIMME JA SAISIMME ELÄÄ,
- Arto -

Kun sinä tartuit elämääni, en tiennyt vielä Jumalasta ja Jeesuksesta yhtään mitään, sillä minä elin jumalattomasti ja omasta mielestäni olin ateisti.

Sinä olit minulle yhtä vaikea asia kuin analyyttinen avaruusgeometria, yhtä etäinen ja vaikeatajuiset kuin Einsteinin suhteellisuusteoriat.

Kun kuulin puhuttavan sinusta uskontunnustuksessa, pidin sinua vain vanhojen kirkkoisien kauniina ja kiemuraisena fraasina, aivan kuin rokokoopöydän jalan koristeleikkaukset.

Sinä tartuit elämääni ensi kerran vienona tuulenhyminänä kuin Elialle, kun istuin jumalattomana miehenä telttakokouksessa.

Sinä panit kaivamaan minut kaapista salassa muilta esille pienen pölyttyneen Raamatun ja lukemaan siitä Jeesuksen jäähyväisrukouksen Johanneksen evankeliumista; silloin sinä ensimmäisen kerran mursit ääneni vapisemaan liikutuksesta, enkä minä ymmärtänyt mitä se oli.

Sitten sinä tartuit elämääni rajuna ukkosmyrskynä, joka särki kallioita ja kaatoi sankat tukkimetsät.

Sinä ilmestyit yliluonnollisella tavalla rajan takaa ja sait minut vakuuttuneeksi näkymättömästä henkimaailmasta, Jumalan ja saatanan olemassaolosta.

Sinä sait minut tuossa herätyksen tilassa öisin hikoamaan niin, että elinnesteeni kuivui kuin Daavidilla ja lanteeni oli polttoa täynnä.

Sinä toit eräänä kesäisenä yönä Jeesuksen sydämeeni, kun makuuksillani ollessani rukoilin sängyssäni taitamattomin sanoin ja sopertelevin huulin Jeesusta, jonka olemassaoloa olin epäillyt.

Sinä yönä sinä tulit olemukseeni polttavana sähkövirtana; ikäänkuin sähköisku olisi mennyt kiireestä kantapäähän.
Silloin minä tunsin, että sinä et ole teoriaa, vaan elävä Jumala paikan päällä.

Sinä laukaisit sinä yönä syntikuormani ja toit sydämeeni elävän uskon; kuinka helppoa on uskoa Jeesukseen, kun sinä panit minut uskomaan.
Hetkessä väistyivät sydämestäni syyllisyys, epäusko ja synnin kuormat; sinä pesit minut vitivalkeaksi Jeesuksen verellä paljon ammattitaitoisemmin ja tehokkaammin kuin paraskaan pyykkäri pesee valkopyykkiä.

Sinä annoit sinä yönä sydämeeni pelastusvarmuuden. Pääsin hetkessä käsittämään, mitä Raamattu tarkoittaa sanoessaan: "Hänessä on teihinkin, sitten kun olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksen evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti."

Minun ei tarvinnut vakuutella itselleni, että olen Jeesuksen oma; minun ei tarvinnut mennä kysymään sitä pastorilta tai saarnaajilta tai keneltäkään ihmiseltä, jokainen soluni todisti yliluonnollisella varmuudella, että olen Jeesuksen oma ja kaikki syntini ovat anteeksiannetut.

Sinä annoit niinä vaikeina liikkeellelähdön päivinä minulle paljon viisautta, rohkeutta ja voimaa.
Sinä olit kuin kotiopettaja, olit aina kiinni hihassani sanomassa: ei tuonne, vaan tänne, katso tänne, tee näin.

Sinä avasit Raamatun sanan ja istuit vierelläni monia kuukausia karttakeppi kädessä kuin Jukolan Juhanin vieressä ja opetit minulle jäykkäoppiselle taivaan tien aakkosia. Oli ihmeteltävää, kuinka nopeasti sinun koulussasi oppi lukemaan suoraan.

Sinä annat lahjojasi, niinkuin itse haluat. Kiitän kaikesta, mitä olet antanut ja sydämeni yhä rukoilee lisää.

Sinä olet ollut uskollinen Puolustaja ja Lohduttaja, Parakleitos; en olisi kestänyt matkallani ilman läsnäoloasi ja voimaasi - olisin varmasti langennut. Pimeinä aamuöinä vain sinä olet pitänyt Kristuksen sydämessäni ja saanut minut vakuuttuneeksi, että kannattaa kilvoitella.

Minulla ei olisi mitään tietoa Jumalan todellisuudesta ja Kristuksen läsnäolosta ilman sinua, sinä Jumalan Henki; sen vuoksi sinä olet ihmeellinen, sinä olet Jumalan paikan päällä, Jumalan sormi, Jumalan käsi toimimassa maan päällä ihmiskunnan keskellä.

Sen vuoksi minulla on vain yksi rukous.
Tule ja käy sydämeeni koko voimallasi,
sinä Pyhä Henki,
sinä Jumala paikan päällä.
Ja koska sinä tiedät kaiken - tee se myös jokaisen kohdalla, joka huuttaa sinun apuasi.

Amen.