Ei enää elämänhalua.

Kuulostaa kauhealta, itsellä vähän samaa tilannetta, rahattomuutta siitö kun ei jaksa tehdä täyttä työpäivää, ja kierre valmis, myös yksinäisyyttä ja sairaus. Kämppäkin kuin pommin jäljillä. Tsemppiä sinne! Tää makaaminen on kauheeta. Kokoajan tuomitsen itseäni siitä että makaan kuin märkä rätti ja samalla voivottelen kun ei mitään jaksa yrittää.

Mene jonnekin mielenterveyspotiladen yhdistykseen ja pyydä liikuntakaveri. Aloita ulkona käveleminen, vaikka ei huvita. Raitis ilma tekee hyvää ja puiden värit. On tutkimustuloksia, että metsän lähellä asuvat ja joka päivä puiden välissä kävelevät kärsivät vähemmän masennuksesta.

Yhdistyksestä voi löytää myös naiskohtalotoverin. NAISIA on enemmän kuin miehiä, joten sinulla on jopa valinnavaraa...myös netin kautta (vertaistukiryhmä)voi hakea kohtalotaoveria. Jos nainen on kokenut masennusta, hän ymmärätä sinua.

Sinun lääkityksesi täytyy myös arvioida uudestaan, vaihtaa lääke. Masennuslääkettä ei oteta montaa päivässä. Tilaa lääkäriaika ja pyydä parempi lääke. Jotkin ihmiset joutuvat syömään lääkettä koko elämänsä, jos on elimistöperäinen masennus (aivojen hormonituotannon sairaus). Moni muu masenus voi parantua tai lieventyä.

Älä makaa sängyssä koko päivää. Ota jokin tylsä rutiini päivään. Esim. kaurapuuron keitto aamulla, lenkki puiden välissä 60 min, kahvitauko, nettihöpöä 60 min, lenkki kauppaa 30 min. JNE.

Hyvää vointia! Sää olet minusta aika ihana ja avoin tyyppi. Tulisin kylään, jos tuntisin.

ihmisten ilmoilla meneminen antaa virikettä ajatukselle.

Hyviä neuvoja olet jo saanut. Minä haluan osaltani muistuttaa, että Jeesus rakastaa sinua. Hän odottaa ja toivoo, että käännyt hänen puoleensa, niin että hän voi auttaa sinua. Hänelle on kaikki mahdollista ja hän voi auttaa sinut pinnalle jopa ihan helpostikin, kun vain päätät tositarkoituksella hänen puoleensa kääntyä. Hän tahtoo antaa meille kaikille ei sen enempää eikä vähempää, kuin TÄYDELLISEN ILON, tämä löytyy Raamatusta. :) Ja se on totta, itse olen saanut tuota iloa kokea. :) Vaikka olin aikanani hyvin hyvin heikko, masentunut ja ahdistunut ihminen. Tai olen vieläkin heikko, mutta Jeesuksen seurassa olen oppinut, että se ei haittaa, hän on minun voimani ja apuni. Raamatun mukaan Jumala voi erityisen voimallisesti toimia juuri heikoissa ihmisissä ja ilmestyä heidän elämässään. Älä ainakaan tapa itseäsi, olemme elämästämme vastuussa Jumalan edessä, hän on meille elämän lahjaksi antanut, ja ihmiselämä on kuitenkin loppujen lopuksi lyhyt joka tapauksessa... :)

Rukoile, lue Raamattua ja opettele sitä kautta tuntemaan ihmeellistä taivaan Isää. Mene mukaan seurakuntaan, yhdessä on aina helpompaa ja tähänkin meitä neuvotaan. Alkutaipaleelle on tosi hyvä tällainen kuin Opetuslapseuskoulu: http://oneway.tv/fi/category/23425511

Varsinkin Tapani on minusta tosi hyvä opettaja, mutta ovat muutkin. Noita ihan oikeasti kannattaa kuunnella, niistä tulee heti ainakin minulle hyvä olo. Kaikki muukin on hyvää tuolla oneway.tv:llä tai sitten osoitteessa http://www.tv7.fi/vod/series/?series=47 (jos ei toimi hyvin se oneway.tv, siellä on joskus häikkää)

Jumalan siunausta sinulle! Jumala on heikoissa väkevä, juuri heissä!

on myrkyt joita syöt. Niitä syömällä sinusta tulee kävelevä ja makaava ruumis.

Vaikka ei se ketään kiinnosta, ei edes myrkkytehtailijoita.

Moi. Tiiän ton fiiliksen oon itekkin ollu niin masentunu ja ahdistunut joskus... tiiän miten "turhalta" kuulostaakun sanotaan että kylläse siitä. Mut se on tosiasia että 4seinän sisällä oleminen ei varmasti auta asiaa,ja tiiän tunteen et kun ei tiiä mihin sit menis ja mitä tekis jne. Itsemurhalla teet hallaa lähimäisillesi,mulla on kavereita ketä lähteny omankädenkautta ja se on kauhea tunne mikä jää meile omaisille :( mäkinoon kohta 30v nainen.

Ihan samat fiilikset kuin aloittajalla paitsi että olen "vasta" 26-vuotias mies mutta mihinkäs ne asiat tästä muka muuttuis kun kohta 10 vuotta kamppaillut todella pahan ahdistuksen, masennuksen ja sosiaalisten tilanteiden pelon kanssa.

En minäkään pysty naisiin tutustumaan juurikin sosiaalisten tilanteiden pelon ja ahdistuksen takia joten tulen aivan varmasti yksin jäämään ja se masentaa ja ahdistaa todella paljon.

Nyt on nukuttu 14 tuntia, ja nähty unia oikeesta elämästä.. Nyt pitäs taas tuijottaa seinää muutama tunti että saisi ehkä taas unenpäästä kiinni. Ruokaa oon syöny viimeks joskus viikonloppuna, ei maistu. Tulis joku sairaus ja veis miut jo pois...

Käytätkö tai oletko käyttänyt pidempään jotain "psyykenlääkkettä"? Puhuit Ketipinorista eli ainakin ketiapiinireseptin olet joskus saanut? Kai ymmärrät, että "psyykenlääkkeiden" käyttö vastaa katuhuumeiden käyttöä? Jos käytössäsi on jotain em. huumeita niin niiden käytön alasajo on tietenkin aina se vaihe numero 1, jos joskus henkiset olonsa haluaa paremmiksi. Moni käyttäjä ei osaa ajatella, että ahdistuneisuus ja sekavuus voi johtua käytössä olevista terveyskeskuksesta saaduista huumaavista aineista.

Muista kuitenkin, että lopettaminen on tehtävä varoen, sillä vieroitusreaktiot voivat olla todella hurjia. Lisääntynyttä ahdistuneisuutta, masentuneisuutta, sekavuutta, psykoottisuutta, maanisuutta jne. Vinkkejä vieroitukseen ja vertaissivustoja löydät esimerkiksi sivuston www.cepuk.org kautta.

Oli tilanteesi mikä tahansa, toivottavasti saat asiat parempaan kuntoon ja löydät vielä syitä elää.

Tiedän tunteen. Sen, kun ei jaksa nousta sängystä, koska vaivan näkeminen ei tunnu miltään, ei herätä mitään intohimoa suuntaan tai toiseen, niin on helpompi vain jäädä makaamaan. Kun ovesta ulos lähteminen tuntuu niin ahdistavalta, että seisoo käsi ovenkahvalla eteisessä ja miettii, saako itsestään niin paljon irti, että pystyy avaamaan sen oven ja ottamaan ensimmäisen askeleen.
Kun silloinkin, jos saa itsensä ulos, välttelee ihmisiä ja katsoo pois, vaikka kadullakin kävellessä, koska koko maailma tuntuu niin vieraalta ja kaikki ihmiset tuntuvat niin vierailta eikä voi paeta sitä oloa, että ihmiset väistämättä tietävät, näkevät sen sinusta ja aistivat sen, että et kuulu heidän joukkoonsa. Koska jollain tavalla on sellainen olo, että maailma ei ole itseä varten ja on, kuin kantaisi jatkuvasti harteillaan vuorenlohkareen kokoista taakkaa, silloinkin, kun pitäisi olla hauskaa ja nauttia ja tekee sen pakosta, koska sitä sulta kuitenkin odotetaan. Ja koska ei halua kenenkään tietävän.

Tuttua on :( . Eli mikä järki tämmösessä elämässä kun ei pysty nauttimaan mistään
eikä saa mistään mitään iloa... mutta täällä sitä vaan on oltava... Voimia sullekin kuitenkin <3

Älä nyt ainakaan uskkon haksahda se on suurta huijausta.

Se harmittaa ettei kehtaa tappaa itseään, vaikka se olisi valtava helpotus ettei tarvitsisi herätä enää. Nukkuakaan ei pysty vuorokauden ympäri, pakko valvoa se muutama kauhea tunti. Tää suru ja kaikki on vaa nii helvetin sietämätöntä, tulis vaik joku ja löisi edes kunnolla ni tuntis jotain... Kolmas päivä nyt taas tässä sängyssä menossa.

Haluatko mennä sänkyyn kanssani?
Olen nainen ja yksinäinen ja masentunut myös.
Ehkä se poistaisi masennustasi.

Oon ollut vastaavassa tilanteessa. Melkein suosittelisin, että soittaisit lanssin, jos pääsisit sitä kautta osastolle hoitoon?

tasan ei käy onnenlahjat.

Neljäs päivä nyt sängyn omana, alkaa jo koskea ja kolottaa tämä makaaminen. Motivaatiota ei ole mihinkään, hyvä että jaksaa vessassa käydä ettei laske alleen. Ulos ei ole minkäänlaista halua mennä, siellä ei oo miulle mitään. Tää kännykkä on nyt miulle kaveri ja samalla pahin vihollinen. Olisi edes joku kenen kanssa jutella, joku kuka ei tuomitsisi tai kummeksuisi. Psykkiin en enää mene, siellä lässytetään kuin pikkulapselle, ja jutut aina samat leipääntyneen ihmisen suusta. Inhottaa, vituttaa, ahistaa ja masentaa, uusi päivä on taas alkanut.

Ai. Elämä on juuri sellainen kuin sen aikoo toteuttaa...
30v niin sulla on n.40-50v jäljellä. :)

Itellä syksyisin (näihin aikoihin) masennus, muttei enää vuosiin... kiitos melatoniinin.

Ei jaksais elää enää päivääkään mutta edessä taitaa olla pahimmillaan vielä 60 vuotta ellei enemmänkin. Huonommaksi vain menee elämä mitä vanhemmaksi tulee joten en edes halua ajatella miltä minusta tuntuu 20-30 vuoden kuluttua saati sitten ihan vanhuksena kun menee jo fyysisestikkin niin huonoon kuntoon ettei pysty enää tekemään mitään vaikka sattuis haluamaankin. Vanhana on ainakin ihan turha enää haaveilla naisista ja seksistä jos ei nuorenkaan ole pystynyt naista hankkimaan. Mitä pahaa sitä on tehnyt ansaitakseen tällaisen kärsimyksen?

Uskon, että olet yrittänyt kaikkesi mikä tilanteeseen nähden on kohtuullista. Näin se vain ikävä kyllä menee, että joidenkin osa on kärsiä ja epäonnistua toistuvasti. Vastaavasti pieni osa saa helpolla "kaiken" ja enemmistö on jotain siltä väliltä. Ja se epäonnistujan osa ei johdu aina siitä, että ei yritä tarpeeksi tai että ei usko itseensä. Päinvastoin joskus: mitä enemmän yrität, sitä vähemmän toivoa on jäljellä ja sitä vähemmän kiviä on kääntämättä.

Toivotko koskaan, että sinulle kävisi jotain niin ikävää, että se saisi sinut tekemään lopullisen ratkaisun? Itse toivoin, ja jotain äärimmäisen pahaa / peruuttamatonta tapahtuikin, mutta jumitan edelleen. Loppu saattaa kyllä tulla pian ja yllättäen, kunhan saan tietyt käytännön asiat järjestykseen. En esimerkiksi halua hirttäytyä nykyisten inhottavien naapureiden iloksi, vaan pitää muuttaa ensin jne.

hanki nainen ja syö muffinssia päivästä toiseen niin ei masenna

"pahimmillaan vielä 60 vuotta ellei enemmänkin. Huonommaksi vain menee elämä mitä vanhemmaksi tulee joten en edes halua ajatella miltä minusta tuntuu 20-30 vuoden kuluttua" – onkohan ihmiskunnalla jäljellä niin paljon. Ilmakehä on pilalla, meret ovat pilalla, sademetsät ovat pilalla, Pohjoisnapa on sulanut jne.

Tässä mun sposti jos haluat jutella s-n-94(at)hotmail.com :)

Jos otat Ketipinoria suurempia annoksia oidaksesi nukkua, ja sitten olet ottamatta ja taas otat, se saa aikaan aivoissasi sellaisen myrskyn ettei ole ihme että senkin vuoksi voit huonosti. Myös jos otat alkoholia, vaikka on masennus ja otat Ketipinoria, sekin vie oloa aina vaan pahemmaksi.
Olet joutunut pahaan kierteeseen.
Nimim puhun itselleni antoi hyvän neuvon. Ei tarvitse ulos mennä, voit komentaa itsesi vaikka tekemään jotain pientä. Pienin askelin. Kun menee vaikka suihkuun, siinä jo ajatukset vaihtavat rataa. Olen omalla kohdalla tämän todennut että masennuksessa ajatukset kiertävät samaa rataa kuin juna joka ei pääse vaihtamaan raidetta. Kun jollain keinolla pystyy muuttamaan ajatuksia, tilanne helpottuu edes vähän.

Niin se ikä vaikuttaa muistiinkin. Edes ap ei ole sitä välttänyt.
Kas kun 1940 luvun alussa syntyneet ovat täyttäneet 30 vuotta 1970 luvulla.

Minä katson elokuvia ja syön miniluumutomaatteja.