Miksi pilkkaatte psykiatrisia sairaaloita?

Luuletko sä olevas jotenkin rohkee? Puhut nimettömänä, kasvottomana asioista jotka ei ehkä edes sinun kokemaa. Vau mitä rohkeutta onkaa piilosta huudella ilman henkilöllisyyttä. Rohkeampia on nuo julkisuuden henkilöt jotka lehdissä omalla nimellään tuo julki esim. kaksisuuntaisen mielialahäiriön tai masennuksen.

Tavallisia tallukoita on menneet dokumentteihin kertomaan omilla kasvoilla millaista on elää sen oman sairauden kanssa. Sinä olet vain yksi pelkuri piilossa anonyymiyden takana.

Koska hullu tykkää puurosta ja vaanii sinua pusikossa.

Haluaa tulehduttaa mielesi pelottavilla asioilla. yms.

oikoen kirjoitti:

Koska hullu tykkää puurosta ja vaanii sinua pusikossa.

Haluaa tulehduttaa mielesi pelottavilla asioilla. yms.

Siinäpä siinä oikeasti rohkeita, jotka ei anonyymiuden taakse piiloudu vaan tulee esiin omilla kasvoilla ja uskaltaa puhua kipeistä asioista. Sinä aloittaja et siihen pysty.

http://areena.yle.fi/1-2595306

etmuuta kirjoitti:

Siinäpä siinä oikeasti rohkeita, jotka ei anonyymiuden taakse piiloudu vaan tulee esiin omilla kasvoilla ja uskaltaa puhua kipeistä asioista. Sinä aloittaja et siihen pysty.

http://areena.yle.fi/1-2595306

Lue lisää

Pitääkö olla noin aggressiivinen? Ei kaikilla ole edes mahdollisuutta johonkin talk showhun tai iltapäivälehteen mietteitään pistää.

etmuuta kirjoitti:

Luuletko sä olevas jotenkin rohkee? Puhut nimettömänä, kasvottomana asioista jotka ei ehkä edes sinun kokemaa. Vau mitä rohkeutta onkaa piilosta huudella ilman henkilöllisyyttä. Rohkeampia on nuo julkisuuden henkilöt jotka lehdissä omalla nimellään tuo julki esim. kaksisuuntaisen mielialahäiriön tai masennuksen.

Tavallisia tallukoita on menneet dokumentteihin kertomaan omilla kasvoilla millaista on elää sen oman sairauden kanssa. Sinä olet vain yksi pelkuri piilossa anonyymiyden takana.

Lue lisää

Tässä ei ollut pointti siinä, että ihmiset tietää keltä se juttu on vaan se, että niistä asioista on yleensä puhetta. Tajusitko?

etmuuta kirjoitti:

Luuletko sä olevas jotenkin rohkee? Puhut nimettömänä, kasvottomana asioista jotka ei ehkä edes sinun kokemaa. Vau mitä rohkeutta onkaa piilosta huudella ilman henkilöllisyyttä. Rohkeampia on nuo julkisuuden henkilöt jotka lehdissä omalla nimellään tuo julki esim. kaksisuuntaisen mielialahäiriön tai masennuksen.

Tavallisia tallukoita on menneet dokumentteihin kertomaan omilla kasvoilla millaista on elää sen oman sairauden kanssa. Sinä olet vain yksi pelkuri piilossa anonyymiyden takana.

Lue lisää

Ja mitä tuo tarkoitti "jotka ei edes ehkä sinun kokemaa" Mikä sulla on oikeen ongelmana? Oletko jotenkin kateellinen vai? Koska en tajua miksi muuten tuollaista kirjoittaisit.

etmuuta kirjoitti:

Siinäpä siinä oikeasti rohkeita, jotka ei anonyymiuden taakse piiloudu vaan tulee esiin omilla kasvoilla ja uskaltaa puhua kipeistä asioista. Sinä aloittaja et siihen pysty.

http://areena.yle.fi/1-2595306

Lue lisää

tarvitsisi tulla ongelmansa kanssa julkisuuteen siitä kertomaan? Eihän siihen riittäisi mitkään mediat satojen tuhansien ihmisten tilityksiin siitä, kuinka on käynyt ja miten kukin on siitä selvinnyt ja onko selvinnyt koskaan.

Mitä se haittaa kertoa asioistaan täällä rehdisti, vaikka anonyyminä? Mikä häpeä se on? Onko pakko soittaa lehteen ja kertoa siellä se tarinansa? Miksi ei yhtä hyvin täällä. Miksi se tarina täällä kerrottuna on halveksittavaa ja siitä saa vain paskaa niskaan ja räkäiset naurut ja luuseriksi haukkumiset?

Onko se niin tärkeää olla kansikuvassa, että itse tarina ja se tuskallinen kokemus, mitä on läpi käynyt, se on yhtä tyhjän kanssa. Että on koko pointti missä tahansa selviytymistarinassa omasta helvetistään on tehdä se tilityksensä siitä julkisuuteen. Julkisuus.
Tuntemattomia ne julkkiksetkin tavallaan on tavalliselle tallustajalle. Yhtä tyhjän kanssa. Pelkkiä kuvia.

Miksijokaisen kirjoitti:

tarvitsisi tulla ongelmansa kanssa julkisuuteen siitä kertomaan? Eihän siihen riittäisi mitkään mediat satojen tuhansien ihmisten tilityksiin siitä, kuinka on käynyt ja miten kukin on siitä selvinnyt ja onko selvinnyt koskaan.

Mitä se haittaa kertoa asioistaan täällä rehdisti, vaikka anonyyminä? Mikä häpeä se on? Onko pakko soittaa lehteen ja kertoa siellä se tarinansa? Miksi ei yhtä hyvin täällä. Miksi se tarina täällä kerrottuna on halveksittavaa ja siitä saa vain paskaa niskaan ja räkäiset naurut ja luuseriksi haukkumiset?

Onko se niin tärkeää olla kansikuvassa, että itse tarina ja se tuskallinen kokemus, mitä on läpi käynyt, se on yhtä tyhjän kanssa. Että on koko pointti missä tahansa selviytymistarinassa omasta helvetistään on tehdä se tilityksensä siitä julkisuuteen. Julkisuus.
Tuntemattomia ne julkkiksetkin tavallaan on tavalliselle tallustajalle. Yhtä tyhjän kanssa. Pelkkiä kuvia.

Lue lisää

Yhdyn edelliseen kirjoittajaan (korj. tekstiin). Itseäni ei kiinnosta julkisuus pätkänkään vertaa, joten ei tulisi pieneen mieleenikään soitella jonnekin Eeva-lehteen (tämä ei sitten ollut mainos!) ja vuodattaa, että olenpas tässä kahden pienen lapsen äitinä ottanut ja mennyt korviani myöten rakastumaan mieheen, jota en voi koskaan saada jne. Mieluummin raapustan tänne bittiavaruuteen anonyymisti omaa ahdistavaa tarinaani lukien muiden vastaavia, kuin olen naamatauluni kanssa jonkun mummonmökin saunankiukaan sytykkeenä. Ei mulla muuta. Hyvää illanjatkoa.

Kannattaako niitäsuhteita alkaa ja kakaroita vääntää ihan mistä syystä vaan. Pullauta tuollaisia mötiköitä maailmaan kun rakastat. Suhteisiin mennään rakkaudesta ei mistään yksinäisyydetä tai seksistä.

Totean tähän vain, että a) kommenttisi on lapsellinen, b) tilanne on tämä vaikka perustin aikoinani perheen elämäni rakkauden kanssa tarkkaan harkiten, c) kaikki ei ole aina itsestä riippuvaista ja tahtomisellakin on rajansa, d) en ole rikkomassa kenenkään toisen perhettä, e) eipä mulla muuta.

jasinäyleistät kirjoitti:

Totean tähän vain, että a) kommenttisi on lapsellinen, b) tilanne on tämä vaikka perustin aikoinani perheen elämäni rakkauden kanssa tarkkaan harkiten, c) kaikki ei ole aina itsestä riippuvaista ja tahtomisellakin on rajansa, d) en ole rikkomassa kenenkään toisen perhettä, e) eipä mulla muuta.

Lue lisää

Tyhmät ne nai ja kakaroi ennen ku tietää mitä haluu.

Sulla on joku muukin ongelma kuin penikkatauti, aggressiivisesta tyylistä päätellen.

etmuuta kirjoitti:

Luuletko sä olevas jotenkin rohkee? Puhut nimettömänä, kasvottomana asioista jotka ei ehkä edes sinun kokemaa. Vau mitä rohkeutta onkaa piilosta huudella ilman henkilöllisyyttä. Rohkeampia on nuo julkisuuden henkilöt jotka lehdissä omalla nimellään tuo julki esim. kaksisuuntaisen mielialahäiriön tai masennuksen.

Tavallisia tallukoita on menneet dokumentteihin kertomaan omilla kasvoilla millaista on elää sen oman sairauden kanssa. Sinä olet vain yksi pelkuri piilossa anonyymiyden takana.

Lue lisää

Julkisuuden henkilöt jotka puhuvat asioistaan eivät ole sen rohkeampia. Useinhan tarkoituksena on vain julkisuuden haku. Tottakai julkisuuden henkilöt puhuvat koska he olivat julkisuudessa jo ennen ongelmiaan. Se kuuluu työnkuvaan.

etmuuta kirjoitti:

Luuletko sä olevas jotenkin rohkee? Puhut nimettömänä, kasvottomana asioista jotka ei ehkä edes sinun kokemaa. Vau mitä rohkeutta onkaa piilosta huudella ilman henkilöllisyyttä. Rohkeampia on nuo julkisuuden henkilöt jotka lehdissä omalla nimellään tuo julki esim. kaksisuuntaisen mielialahäiriön tai masennuksen.

Tavallisia tallukoita on menneet dokumentteihin kertomaan omilla kasvoilla millaista on elää sen oman sairauden kanssa. Sinä olet vain yksi pelkuri piilossa anonyymiyden takana.

Lue lisää

Hän luultavasti puhuu täällä nimettömänä juurikin yksilön oikeuksien ja suojan takia ?

Mutta vastakysymyksenä oletko itse rohkea ja kova jätkä, kun tulet tänne nimettömänä kohottamaan omaa omatuntoasi solvaamalla muita?

Normaaleja_asioita kirjoitti:

Ja mitä tuo tarkoitti "jotka ei edes ehkä sinun kokemaa" Mikä sulla on oikeen ongelmana? Oletko jotenkin kateellinen vai? Koska en tajua miksi muuten tuollaista kirjoittaisit.

Lue lisää

Niin, valitettavasti monen ns.hullun persoona ja käytös kertoo jo psykiatrisista ongelmista. Hienoa toki, että ihminen osaa hakea hoitoa. :)

Mutta.. ketään ei silti pidä pakottaa liikaa ymmärtämään tai väen väkisin hyväksymään esim.kumppanikseen mielenterv.ongelmista nauttivaa ihmistä. Huom.en kirjoittanut "kärsivää" ettet vedä sitäkin kuvitelmissasi heh, kateudeksi..

Eiköhän toisia hulluja löydy seurustelukumppaniksi ja samalla saa vertaistukea.
Miksiköhän usein mt-potilas haluaa ehdoin tahdoin mieleltää vahvan ja terveen ihmisen kumppanikseen ja närkästyy jos ei ns.kelpaakaan ? Sitten puolustellaan omia ongelmia..
En minäkään näitä fyysisiä sairauksiani halua kellekään vaivoiksi väkisin parisuhteeseen vaan etsin ennemmin samoja kokenutta jne.. ;)

Tuskin kukaan Sinulle on kateellinen mutta toki hullu niin haluaa ajatella.
On muuten aivan eri asia olla hyvällä tapaa höpsö, "hullu" kuin vakavisa mt-ongelmista nauttiva ihminen... kokemust on omassa suvussa ja on hyvin raskasta, jos mt-potilaa vetoaa kaiken tekemänsä tai tekemättä jättämisensä hulluuden syyksi. Mitään vastuuta ei muka tarvitse ottaa itse elämästään jos on mt-potilas. :(
Voi sanoa ja tehdä mitä lystää kunhan muistaa mainita olevansa psykiatrisen asiakas. Se on karua. Sairauksille ei mahda mitään mutta en arvosta ketään, joka niiden avulla lekottelee ja kaltoinkohtelee muita, väen väkisin tyrkyttää omia hulluuksiaan muille.

etmuuta kirjoitti:

Luuletko sä olevas jotenkin rohkee? Puhut nimettömänä, kasvottomana asioista jotka ei ehkä edes sinun kokemaa. Vau mitä rohkeutta onkaa piilosta huudella ilman henkilöllisyyttä. Rohkeampia on nuo julkisuuden henkilöt jotka lehdissä omalla nimellään tuo julki esim. kaksisuuntaisen mielialahäiriön tai masennuksen.

Tavallisia tallukoita on menneet dokumentteihin kertomaan omilla kasvoilla millaista on elää sen oman sairauden kanssa. Sinä olet vain yksi pelkuri piilossa anonyymiyden takana.

Lue lisää

Jo on negatiivinen kommentti!

Ihminenhän saa luulla ja uskoa mitä haluaa, eikä sen pitäisi olla sulta pois? Elä omaa elämääsi niin sulle ei jää aikaa yrittää nujertaa muita laukomisillasi.

kyllä lol.

Tämäkin on totta. Jos on vahva ihminen ja ei hätkähdä asioista, niin sinua aletaan pitää kummajaisena. Jopa psykopaattina. Tyyliin miksi et itkenyt hautajaisissa tms. Kuolema on aivan normaalia ja tulee meille kaikille. Kun asioita pohtii paljon ja on skeptinen, niin harvemmin yllättyy mistään.

Ongelmiakin on erilaisia eri ihmisillä, eihän kaikki välttämättä koe edes elämässään yhtä paljon. Eihän sullakaan ole välttämättä ollut yhtä rankkaa, kuin jollain joka on joutunut sairaalaan. Otitko jotenkin itseesi tuon aloituksen.

eptj kirjoitti:

Ongelmiakin on erilaisia eri ihmisillä, eihän kaikki välttämättä koe edes elämässään yhtä paljon. Eihän sullakaan ole välttämättä ollut yhtä rankkaa, kuin jollain joka on joutunut sairaalaan. Otitko jotenkin itseesi tuon aloituksen.

Lue lisää

Ihmisillä on erilaiset elämät ja toiset on vahvempia kuin toiset. Ei tarvitse ketään syytellä. Tuo kirjoittaja vain toi toista näkökulmaa keskusteluun.

eptj kirjoitti:

Ongelmiakin on erilaisia eri ihmisillä, eihän kaikki välttämättä koe edes elämässään yhtä paljon. Eihän sullakaan ole välttämättä ollut yhtä rankkaa, kuin jollain joka on joutunut sairaalaan. Otitko jotenkin itseesi tuon aloituksen.

Lue lisää

Se ettei itke ei tarkoita vahvaa, se tarkoittaa ihmistä joka on mennyt lukkoon. Tunne reaktion puuttuminen tilanteessa joka on herättänyt shokin ko. ihmiselle tarkoittaa yleensä että se ihminen on vielä shokissa. Hän on tajunnut jo tapahtuneen, mutta se ei ole vielä mennyt täysin perille. Tunnereaktot tulee myöhemmin.

Itse olen tällainen viiveellä reagoiva. Järkkyttävän asian kohdatessa saatan toimia arjen asioita tai pelastustoimia tunteettomasti ja kylmän rauhallisesti toteuttaen. Minä toimin kuin robotti,vain järjestellen kaikkea mitä tapahtuneen jälkeen pitää järjestellä. Ääneen kyllä puhun ihan tapahtuneesta tietoisena kaikesta järkevästi, mutta tunnereaktioni ovat jäässsä.

Tapauksesta riippuen tunteet tulee mukaan 1-14 vuorokauden sisällä. Toisinaan voi mennä kuukausikin että alan osoittaan tunteilla että nyt on tapahtuma mennyt perille asti.

Minua ex-mies syytteli paljonkin eron jälkeen tunteettomuudesta ja rakkaudettomuudesta kun pitkän avoliiton jälkeen kylmästi dumppasin sen ulos ja saman päivänä kun se oli muuttanut pois vain siivoilin asuntoa ja järjestellen tavaroita uudelleen kuin ei mitään olisi tapahtunut. Olin kuulemma täysin tunteeton ja näköjään suhteemme ei merkinnyt mitään ja erokaan ei tunnu missään.. Sain syytöksiä että haluan ain nopeasti hänet pois elämästäni ja unohtaa kokoa suhteemme.

Hän ei ymmärtänyt että ymmärsin järjellä eron, mutta tunnetason reaktiot oli vielä jäässä. Ne oli tulossa, mutta siinä kesti hetki. Kun ne tunteet pääsi mukaan ne olikin sitten voimakkaat ja löikin sitten lamaantuneeseen tilaan.


Se lukkoon ja tunteettomuuteen meno on mielen keino suojata ihmistä jos tapahtuma on liian raskas kerralla ottaa vastaan. Ihminen tarvitsee aikaa ja mieli suojaa ihmistä syöttämällä tiedon kunnolla tietoisuutteen hitaammin.

Tuo tapa myös auttaa vaara/pelastus tilanteissa toimiin rationaalisesti ja muita ja itseä auttaen tilanteesta pois ilman että tunnelamaatuneisuus tai paniikki tulee tielle haittamaan

eptj kirjoitti:

Ongelmiakin on erilaisia eri ihmisillä, eihän kaikki välttämättä koe edes elämässään yhtä paljon. Eihän sullakaan ole välttämättä ollut yhtä rankkaa, kuin jollain joka on joutunut sairaalaan. Otitko jotenkin itseesi tuon aloituksen.

Lue lisää

Minulleko kommetoit? Voi kuule, Sairaalassa on tullut vieteltyä enemmän aikaa kuin keskiverto suomalainen yleensä, moni olisi jo heittänyt lusikan nurkkaan jos joutuisi kokemaan mitä minä olen kokenut. En ottanut aloitusta itseeni, toin vain esille eri näkökulmaa. Olen itse selvinnyt ja edelleen selviän omin neuvoin, se ei tarkoita että olisin tunteeton.
So shoot me...

samoja_ajatuksia kirjoitti:

Ihmisillä on erilaiset elämät ja toiset on vahvempia kuin toiset. Ei tarvitse ketään syytellä. Tuo kirjoittaja vain toi toista näkökulmaa keskusteluun.

Ei tässä kukaan ketään syytellyt. Nimenomaan ihmisillä on erilaiset elämät ja kokemukset, ihmiset on erilaisia, kokee asioita erilailla, mut ei se kerro välttämättä vahvuudesta mitään joutuuko sairaalaan vai ei. Kuka tahansa voi joutua sinne sairaalaan joskus jonkun pienemmänkin asian vuoksi, vaikka olisi selvinnytkin aiemmin itse isoistakin asioista. Ei kannata käsittää tahallaan asioita väärin ja ottaa itseensä. Tehdä joku heikompi-vahvempi kilpailu. Tuskinpa ap tarkoittikaan, että on mikään psykopaatti, vaikkei koskaan sairaalaan joutuiskaan.

MinäTuollainen kirjoitti:

Se ettei itke ei tarkoita vahvaa, se tarkoittaa ihmistä joka on mennyt lukkoon. Tunne reaktion puuttuminen tilanteessa joka on herättänyt shokin ko. ihmiselle tarkoittaa yleensä että se ihminen on vielä shokissa. Hän on tajunnut jo tapahtuneen, mutta se ei ole vielä mennyt täysin perille. Tunnereaktot tulee myöhemmin.

Itse olen tällainen viiveellä reagoiva. Järkkyttävän asian kohdatessa saatan toimia arjen asioita tai pelastustoimia tunteettomasti ja kylmän rauhallisesti toteuttaen. Minä toimin kuin robotti,vain järjestellen kaikkea mitä tapahtuneen jälkeen pitää järjestellä. Ääneen kyllä puhun ihan tapahtuneesta tietoisena kaikesta järkevästi, mutta tunnereaktioni ovat jäässsä.

Tapauksesta riippuen tunteet tulee mukaan 1-14 vuorokauden sisällä. Toisinaan voi mennä kuukausikin että alan osoittaan tunteilla että nyt on tapahtuma mennyt perille asti.

Minua ex-mies syytteli paljonkin eron jälkeen tunteettomuudesta ja rakkaudettomuudesta kun pitkän avoliiton jälkeen kylmästi dumppasin sen ulos ja saman päivänä kun se oli muuttanut pois vain siivoilin asuntoa ja järjestellen tavaroita uudelleen kuin ei mitään olisi tapahtunut. Olin kuulemma täysin tunteeton ja näköjään suhteemme ei merkinnyt mitään ja erokaan ei tunnu missään.. Sain syytöksiä että haluan ain nopeasti hänet pois elämästäni ja unohtaa kokoa suhteemme.

Hän ei ymmärtänyt että ymmärsin järjellä eron, mutta tunnetason reaktiot oli vielä jäässä. Ne oli tulossa, mutta siinä kesti hetki. Kun ne tunteet pääsi mukaan ne olikin sitten voimakkaat ja löikin sitten lamaantuneeseen tilaan.


Se lukkoon ja tunteettomuuteen meno on mielen keino suojata ihmistä jos tapahtuma on liian raskas kerralla ottaa vastaan. Ihminen tarvitsee aikaa ja mieli suojaa ihmistä syöttämällä tiedon kunnolla tietoisuutteen hitaammin.

Tuo tapa myös auttaa vaara/pelastus tilanteissa toimiin rationaalisesti ja muita ja itseä auttaen tilanteesta pois ilman että tunnelamaatuneisuus tai paniikki tulee tielle haittamaan

Lue lisää

Mulla menee myös vähän noin. Pahimmassa kohdassa lukitun ja se auttaa tomimaan tilanteen ohi viemiseen. Sen jäkeen kaikessa rauhassa yksin tuleekin paha olo ja fyysinen oksetus päälle.

pikkusenontuulogiikkasi kirjoitti:

Minulleko kommetoit? Voi kuule, Sairaalassa on tullut vieteltyä enemmän aikaa kuin keskiverto suomalainen yleensä, moni olisi jo heittänyt lusikan nurkkaan jos joutuisi kokemaan mitä minä olen kokenut. En ottanut aloitusta itseeni, toin vain esille eri näkökulmaa. Olen itse selvinnyt ja edelleen selviän omin neuvoin, se ei tarkoita että olisin tunteeton.
So shoot me...

Lue lisää

Noh, viestistäsi päätellen et ole kuitenkaan oppinut kaikkein oleellisinta asiaa elämässä. Sen sijaan väittelet täällä keskustelupalstalla epäolennaisista asioista. Kysy itseltäsi mitä se olennainen voisi olla.

siellä taas yksi tuleva palstapösilö. Piakkoin joudut lepositeisiin suljetulle, jossa hoitajat ovat iha pimeitä ja sairaampia kuin yksikään potilas eikä kukaan ei kuule kun huudat. Sinulle syötetään lääkkeitä jotta sinut saadaan aivopestyä. Aivosi pestään pesukoneessa 90 asteessa jotta ne pehmenevät ja alat uskoa joulupukkiinkin.

Aika vanhahtava ajatus tai sitten provo. Tunnen monia jotka ovat olleet murrosikäisinä nuorisopsykiatrian polilla sairaalahoidossa vakavan masennuksen ja itsemurha vaaran takia. Monet heistä ovat nyt 20 vuotta myöhemmin ihan tavallisia perheen äitejä ja isiä jotka käy töissä. Osa ovat kouluttautuneet itse lääkäreiksi tai hoitajiksi, osalla tietenkin sitten menee huonomminkin, mutta heillä on yleensä jotain vakavampia päihdeongelmia tai mielenterveyssairauksia rinnalla. Kenestäkään kuitenkaan ei ulospäin mielenterveysongelma historia näy, vaikka psykiatrisessa sairaalassa ovat olleet.

Terapia historia saattaa näkyä suurempana avoimmuutena. Puhuu nopeammin aremmista asioistaan tuntemattomalle, koska on ehkä oppinut siihen monien terapeutti vaihdosten takia että aina pitää uudelle vieraalle pystyä avautumaan.
Se on aika monen mieleterveyshoito taustaisen ongelma ja se tekee heistä alttiin hyväksikäytölle. Terapian ongelma kohtia, sillä kenenkään ei pitäisi oppia avautumaan ja luottamaan ihan vieraaseen, eikä terapiahoidossa olo saisi kasvattaa ihmistä sillai suojattomaksi.


Toisaalta minusta turhaa hävetä mielenterveysongelmia koska tiede on erottanut aikanaan ihmisesta eroon tunteet ja kehon, josta tämä vieroksunta "tunteiden" sairastumiseen tulee. Keho saa mennä rikki, mutta minkään asian ei saisi vaikuttaa tunteisiin ja mielialaan, koska se on kauan ollut luonnotonta että ihminen voisi hajota muullakin tavoin kuin verta tai luita katkomalla. Ihmisen sielu ei voi vanhan tieteen mukaan mennä rikki, ei vaikka ihmistä kuinka kaltoin kohdeltaisiin tai ihminen näkisi vaikka mitä hurjaa.

Nykyoppi kuitenkin on se että ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus.
Mieli on yhteydessä ruumiiseen ja ruumis mieleen. Ihmisen mieli taasen yhteydessä sosiaaliseen kanssa käymiseen.

Jos olet kuumeessa tai vatsataudissa ei yleensä se mielialakaan mikään kovin iloinen ole. Fyysinen sairastuminen vaikuttaa mieleen ja kun mieliala matala ja joka paikkaan saattuu niin haluaa ehkä vetäytyä sänkyyn sairastaan yksin.

Jos taasen olen sairastunut vaikka masennukseen, sinulla saattaa olla vatsakipeä, päänsärkyä, niskasärkyä. unettomuutta, nivelsärkyä. Jos sinulla on diabetes tai verenpainetauti niin ne voivat pahentua sairastuessa masennukseen. Sinua ei huvita nähdä muita ihmisiä

Psyykkinen sairaus siis vaikuttaa fyysiseen terveyteen ja sosiaalisiin suhteisiisi.

Jos taasen sinulla ei ole mitään sosiaalista elämää. Vietät kaikki päivät yksin. Alkaa mieliala tuntua masentuneelta ja aamulla tuntuu turhalta herätä. Saattaa olla kipeä, väsynyt nuutunut olo. Se vaikuttaa siis fyysiseen ja psyykkiseen vointiin.

Ihminen on kokonaisuus jossa mieli ja psyyke on yksi palikka jota ei sovi erottaa kokonaisuudesta. Jos mieltä ei olisi ihminen olis kone. Pelkkä kuori vailla tunteita. Tunteet voivat sairastua ja se on osa ihmistä.

Tieteenkuvalehdestä luin joskus että kun ihmisen aivot kehittyi ja ihmisestä tuli älykkäin eläin samalla tuli ongelmaksi mielenterveydensairaudet. Ihmisen erityinen älykkyys muihin "eläimiin" nähden oli sen artikkelin mukaan liitoksissa ihmisen taipumukseen mielenterveysongelmiin. Aivoista tuli älykkäät mutta samalla hauraat.

Niin mikä Vastalauseen mielestä on provo?

esimerkiksi tämä: "Kerran kun on sairaalassa ollut niin kyseinen henkilö ei enää muiden silmissä ole terve. "

"Kaupassa voi joku perheellinen työntää lastenrattaita ja todeta suureen äänen että vaavikin ihmettelee että mikä hullu siinä menee."

Voi päteä vanhempaan vaestöön joilla pipokireällä ja vanhoillista tietoa, joka perustuu ennen vanhaan oleviin "kylähulluihin", mutta nuoremmalla vaestöllä on yleensä jo modernimpaa tietoa siitä miten monenlaisia mielenterveydenhäiröitä ja sairauksia on.

Ennen oli vain kylähullut. Nykyään on iso luita erilaisia häiriöitä,joihin lukeutuu esim. masennus, bulimia ja anoreksia. Näistäkin sairauksista ollaan hoidossa psykiatrisessa sairaalassa. ympärivuorokautinen hoidon tarve perustuu näillä sairauksilla usein hengissä säilymisen turvaamiseen.

Masentunut on ehkä itsemurha vaarassa. Syömishäiriöinen taas vaarassa kuolla ravinnottomuuteensa. Molemmat tarvitsee seurantaa jotta eivät menehdy. Järjen juoksu normaalia, Ei psykoottinen tai mitenkään tärähtänyt.

Nuorempi väestö jo tietää tämän. Vanhempi luokittelee edelleen kaikki samaan nippuun eli psykoosissa oleviin. Myös se miten selkeä ja järjellinen toinen ihmine on se saa nuoremman väestön tekeen omat päätelmät. Vanhemmat voivatkin olla kaavoihinsa kangistuneita ja haluttomia muuttamaan kantojaan.

Minä itse tunnen erään psykiatrin, jolla itsellään mielenterveys diagnoosi, mutta tekee töitä luvan kanssa silti psykiatrina.

Tuossahan oli maininta että on kuullut sanottavan. Itse olen kuullut vittuilua ja kuulen edelleen sairaalassa käynnistä on vuosikausia ja vieläkin jaksaa ihmiset huomautella.

Töissä olen käynyt aina kaikesta huolimatta vaikka samaa paskaa tulee niskaan sielläkin.

Aivan asbergerit ei ole tyhmiä.