Perinteiset kamerat ja objektiivit!

Nykyään on monen hintaluokan objektiivia, joten laatuakin on sen mukaan. MF tarkennuksen laatu ei ole niin tärkeää kuin hyvin toimiva AF, vanhoissa perinteisissä ei AF toimi ollenkaan.
Omista objektiiveista Sigma 50/1.4 ART, C EF 24-70/2.8 II L, EF 100/2.8 L macro ja EF 24/1,4 II L ei juuri anna aihetta laadusta purnaamiseen. Tukevia, teräviä toimivat kuin unelmat.

Mua ei pahemmin vanhusten ulkonäkö viehätä, pääasia on että sopii käteen ja on hyvä käyttää. Vanhat kamerat on tehty niinkuin ne on saatu tehtyä, uudet on ninkuin hyvä on.
Eikä uudet kameratkaan ole saman näköisiä, monet niistä on liian pieniä kuvaamiseen.

En tarkoittanutkaan että ovat saman näköisiä vaan alkavat muistuttaa toisiaan!

Kun puhuin nykyajan objektiiveista niin kyse oli edullisimman hintaluokan objektiiveista..ja olenpa nähnyt senkin kuin kalliista Canonin putkesta tulee pakkasella zoomatessa joitain muovisia tiivisterenkaita ulos ja kyse on useamman tuhannen euron putkesta ja lisäksi arvotelin pelkästään perinteisiä, täysin mekaanisia objektiiveja en sellaisia joissa AF.

Tuo nyt ei pidä paikkaansa että "vanhat kamerat on tehty niin kuin ne on saatu tehtyä ja uudet on niin kuin hyvä on" ..ei todellakaan pidä paikkaansa sillä kestävyys on aivan eri luokassa näissä vanhoissa kameroissa kuin nyky-ajan elektroniikkaa täynnä olevissa rungoissa, eivät takuulla kestä sellaisia olosuhteita ja kolhuja kuin perinteiset/mekaaniset kamerat.

Jos aletaan puhumaan siitä kuinka hyvin kamera on tehty niin kyllä nykyaikana kamera tehdään mahdollisimman edullisesti ja sisällä osat on hyvin heiveröisiä eli ne voisi kyllä huomattavasti paremmin tehdä ennen kuin ne olisivat todella hyviä, eihän nykypäivänä tuotteita edes tehdä viimeisen päälle koska tuotteiden menekki loppuisi hyvin pian, trendinä on tehdä se ensimmäinen sarja ja seuraava hieman paremmin jne. eli aina jätetään parantamisen varaa ja näin varmistetaan menekki, sitten tuleekin jo uutta tekniikkaa ja taas sama kaava toistuu, ennen tehtiin kamera kestäväksi olipa se vaikka sarjan huokein karvalakki malli.

Aika kultaa muistot. Eivät kaikki rungot ja objektiivit olleet jämäköitä saksalaisia tai edes laadukkaita japanilaisia. Kyllä aikaisemminkin oli myös huonoja ja hyvin huonoja konstruktioita. Ne vain eivät ole säilyneet näihin päiviin.

Totta on, että keskihintaluokassa mekaaninen laatu on huonontunut. Markkinoilla on myös paljon niin huonoja objektiiveja, lähinnä zoomeja, ettei ainkaan Suomeen aikaisemmin tuotu moista roskaa. Toisaalta keskihintaluokassakin on mahdollista saada yhä mekaanisesti kelvollisia ja optisesti jopa aikaisempaa parempia vaihtoehtoja. Objektiivien pinnoitus on vuosien varrella kehittynyt.

Fuji tulee ensimmäiseksi mieleen, jos haluaa kohtuu hintaan kelvollisen järjestelmän. X Pro1 on jopa tällä hetkellä halpa. Siihen 23 ja 56 mm objektiivit, niin pärjää pitkälle. Toki myös esimerkiksi Canonin 5D mark III:n ympärille saa kasattua setin ilman, että täytyy maksaa auton hintaa. Canoniin on sekä optisesti että mekaanisesti kohtuulliset 35 mm ja 85 mm objektiivit.

http://www.photozone.de/fuji_x/868-fuji23f14

http://www.photozone.de/fuji_x/871-fuji56f12

http://www.photozone.de/canon_eos_ff/964-canon35f14mk2

http://www.photozone.de/canon_eos_ff/419-canon_85_18_5d

Canonin etu on, kun palsta on "Perinteiset kamerat", että siihen voi ostaa halvalla hyvälaatuisen filmirungon digirungon rinnalle. Filmillä on yhä puolensa.

Tuo Canonin 35 mm objektiivin testi on muutenkin mielenkiintoinen. Optista laatua ei ole arvosteltu! Odottavat enemmän testejä, ennen kuin ottavat kantaa. Oma käsitykseni on, että vain Zeissi ja Leica tekevät uusille 50 Mp kinokennoille kelpaavia objektiiveja. Kinokoon digikameroissa on saavutettu järkevän kennokoon raja nykyisellä teknologialla.

Sama se on muissakin laitteissa, vanhat rakennettu kestämään, nykyajan laitteissa aivan hengettömiä komponentteja. Tottahan nykyajan kameroissa kehittynyt tekniikka mutta aivan sama onko kyseessä kallein digirunko tai halvin digirunko niin samanlaisia komponentteja sisältä löytyy, siis yhtä herkkiä rikkoontumaan, epäilen vahvasti että jos tehtäisiin "kolhutesti" niin digikamerat ei siinä pärjää vaikkakin eihän kameroita ole tarkoitettu että niitä kolhitaan mutta kuitenkin vanha on kestävämpi siitä ei pääse mihinkään mutta maailma kehittyy. Itsellänikin on digikamera eikä mikään halvin versio eikä edes keskitason hintaluokkaa oleva ja kyllä siinä vaan luultavasti hapettumisesta johtuvia kontaktihäiriöitä, kannettu maastossa hyvin paljon ja vaikeissa olosuhteissa ja siksi vanha palvelija varalla mukana.

Taitaa olla varsin yleinen vika vanhuksilla se, että ennen kaikki oli parempaa ja kiiltävämpää.

No onhan se totta, nykyään on kerskakulutusta ja tavaraa pitää tehtaiden tuottaa vuosi vuodelta enemmän ja enemmän ja se ei ole mahdollista jos tehdään todella kestäviä tuotteita, itselläni oli digivideokamera, hintaluokka 300-400eur ei vaan kestänyt pakkasta, ulkona kuvasin noin 10 asteen pakkasella, suljin näytön ja kun avasin näytön uudelleen puolen tunnin kuluttua niin näyttö pimeä, syynä oli murtunut, rungon ja näytön yhdistävä leveä, muovinen nauha jossa hyvin hyvin ohuet johtimet, reunasta oli pakkasella rapsahtanut pari johdinta poikki kun näyttöä avatessa nauhajohdin oli taipunut eli näin "kestäviä" tuotteita nykyään. Eihän tuollainen hentoinen muovinen nauha voi kestää pakkasella taivuttaa lainkaan, aivan sisätilojen kameroita vaikka hinta tuota luokkaa.

Autoissakin muoviosat, verhoilut yms. eivät kestä edes kerran irroittaa kun kiinnitysnastat napsahtaa poikki jos remontin yhteydessä joutuu verhoiluja tms. purkamaan pois edestä, aivan rimpuloita nyky-ajan laitteet.

Kyllä vanhat kamera ja objektiivit oli mekaanisesti kestävämpiä, tosin 80-luvulla alettiin tehdä hyvin heikkoja muovisia zoomeja.
Digikameroissa on useita näyttöjä, jotka rikkoontuu helposti kolhuissa. Sellaisia ei ollut ennen mekaanisissa leluissa. Jos messinkiseen koppaan tuli kuhmu sen saattoi helposti vasaroida suoraksi. Myöhemmin tulleet muovikopat halkesi ja paljasti kameran sisuskalut.
Vanhat metallirunkoiset objektiivit myös kesti kolhuja, pakkasta ja kosteutta toisella tavalla, kuin nykyiset sähkölelut. Monesti kamera kastui sateessa läpimäräksi tai putosi järveen (joskus kuvaajan kera), mutta siitä huolimatta ne toimi.
Nykyisiä "ammattilelujakaan" ei tehdas salli ulkona käytettäväksi, jos on hiukankaan pakkasta. Jotkut digikamerat on myös seonneet helteellä kuvattaessa.

Vaikka sitä kuinka ihannoidaan on digitaalisuus tehnyt kaiken haavoittuvammaksi ja häiriöherkemmäksi. Pahinta on, että monet laitteet on etänä hakkeiroitavissa ja kameroiden kuvat varastettavissa, tai tuhottavissa.

Suuresta pikselimäärästä on hyötyä huonommillakin objektiiveilla ja kennon tarkkuuden pitää olla suurempi, kuin objektiivin, että kaikki objektiivin erotuskyky tulee hyödynnettyä. Kuvaa ei myöskään koskaan esitetä 100%:n koossa, jossa objektiivin pehmeys näkyy.

"The resolution in the center of the lens will be obviously better even with an average lens."
http://www.lensrentals.com/rent/canon/cameras/canon-5ds

Niinpä, köyhällä kun ei ole varaa ostaa kallista kameraa vaan juuri tuollainen 300-400 euron videokamera ja tuokin hinta oli jo kipurajoilla ja tuokin kokemani tapaus osoitti että nykyajan laitteet eivät kestä pakkasella käyttöä, ihmettelen kuinka typerää tehdä näytön ja rungon välille sellainen johdinsarja, se on aivan kuten filmiä jonka sisään "laminoitu" hiuksen ohuita johtimia vierekkäin ja tämä johdinsarja taipuu joka kerta kun avaat videokameran näytön ja pakkasella kun johdinsarjan "muovi" kovettuu niin rapsahtaa siitä poikki mihin kohtaa kohdistuu kaikkein eniten taivutusta. Aivan täyttä rihkamaa.

Jos itse olen tyhmä tai "liikaa rahaa" kun ostan tuollaisia kameroita niin mitäs ne muut sitten ostaa? Kylä se taitaa olla niin että kuluttajat ostaa aivan samoja videokameroita ja edullisempiakin ja epäilen että kalliimmissakin on aivan samanlaiset johdinsarjat näytön ja rungon välillä. Ammattivideokameroissa voi olla jo hieman kestävämmät nuo ko. johdinsarjat.

Ennen vanhaan kaikki peilikamerat rakennettiin asiaan kuuluvalla vakavuudella, mallejahan ei edes ollut kovin monta tarjolla. Nyt jokainen merkki tekee kymmentä eri mallia, ja halvimmat on tietysti tehty halvalla, samoin optiikoista on pari eri sarjaa, joilla saattaa olla kymmenkertaiset hintaerot. On epäreilua verrata näitä halpiskameroita 3-40 vuoden takaisiin runkoihin. Pitäisi verrata kalleimman pään malleja mieluumin, ennen ei halpoja peilikameroita edes ollut olemassa, halvimmatkin mallit maksoivat miltei keskimääräisen kuukausipalkan verran, nyt sellaisen saa alle viikon nettopalkalla.

Jos taas verrataan parhaita runkoja, niin ennen muinoin Canon ja Nikon lupasivat sulkimelle 100000 laukaisun kestoikää, joka tuntui ihan hirmuiselta määrältä, olihan se sentään lähemmäs 3000 rullaa filmiä. Nyt luvataan 3-500000 laukaisua, kun sähkökäyttöistä runkoa laulatetaan ilmaiseksi. Väitänpä siis, että joku D4 tai 1Dx ovat lujempia vehkeitä kuin muinaiset Canikonin filmiajan Äffät, numerosta riippumatta.

Jos hankit esim Leica Q tai SL mallin niin mikä niissä on huonompaa kuin vanhoissa kameroissa?

Kannattaa muistaa, että vielä 80-luvun alussa sai 2000 markalla huippurungon, nyt ei vastaavalla rahalla saa kuin perustasoa (vaikka rahan arvon muutos huomioidaan).
Toisaalta runkojen elinkaari on lyhentynyt merkittävästi, aiemmin hyvä runko kesti mainiosti 10 vuotta, nyt yli viisivuotias alkaa olla liki "kirpparikamaa".

Vanhat optiikat ovat mekaanisesti paljon parempia, osien tarkkuusvaatimukset aivan eri luokkaa. Nykyisin Sigman ART-sarja on tuntumaltaan kuin muisto menneestä, varsin jämäkkä. Kuitenkin vaikkapa pakettizoomien mekaaninen laatu häviää aikoinaan paketeissa mukana tulleelle 50-milliselle joka tavalla. Taitaa myös optinen laatu hävitä.

Vaikka vanhempi jo olenkin niin en katsele taakse, mennyt on mennyttä ja nykyisin kannattaa tuotekehityksessä panostaa hieman eri asioihin, Laatu on aina maksanut ja maksaa nykyisinkin, harmi ettei nykyisin(kään) hinta takaa laatua, tuon C;n 24-70/2.8L oli luokattoman huono optisesti. Uudempi on hyvä mutta hintalappu onkin aika kova.

On aika mukavaa ottaa välillä kaapista esille Nikonin F2S tai F3 ja tuntea mekaanisen työn laatu, silti kuvaan nykyisin vain digillä, D800E on tällä hetkellä käytössä oleva runko.

Mistä tietää, että objektiivi on ”perinteinen”
– jos digikameran objektiivista puuttuu automaattitarkennus tai/ja kuvanvakain niin onko se perinteinen?
– jos digikameran objektiivi toimii vain manuaalisäädöillä niin onko se perinteinen?
– jos filmikameran objektiivissa on automaattitarkennus tai/ja kuvanvakain niin onko se perinteinen?
– jos objektiivissa on keskussuljin niin onko se perinteinen?
– jos objektiivissa on päällystämättömät linssit niin onko se perinteinen?

Oikeassa olet. Vanhoja kameroita saattoi heitellä ja uida kamera kaulassa.
Erään tutun Olympus kaatui jalustoineen päivinen lattialle. Ei vaurioita, ainoastaan irroitettavan tähyslasin lukko aukesi.
Eräs turisti kuvasi hirveä maantien vieressä. Hirvi suuttui ja potkaisi kameran kaverin kädestä. Kamera lensi kymmenen metriä ja putosi tien toiselle puolelle. Canon F1 ja 200 mm:n objektiivi säilyi täysin ehjänä, vain objektiivin edessä ollut UV-suodin meni palasiksi.

Tunnen muutaman, jotka on onnistuneet rikkomaan erimerkkisiä 1000-2000€:n hintaisia digirunkoja niiden ollessa pehmustetussa kameralaukussa!

Tarkennettaessa "venyviä" AF-objektiiveja sietää välttää, tai pitää ainakin olla varovainen. Jos ne on kuljetettaessa pitkänä voi niiden tarkennus jumiutua, tai kokonaan rikkoontua, jos ne joutuu päittäiseen puristukseen, tai saavat pituussuuntaisen kolhun.

Yksi esimerkki, kuinka huonoja objektiiveja nykyään tehdään:
https://www.lensrentals.com/blog/2016/04/a-look-at-electromagnetic-focusing/