Bentsodiatsepiineista, uni-, rauhoittavat lääkkeet

Minä olen huomannut hyväksi seuraavat:

-Omegat, sen ei tarvitse olla kalaöljyä (niistä voi saada kylkiäisenä ympäristömyrkkyjä), hyvälaatuinen extra virgin kylmäpuristettu luomu rypsiöljy lasipullossa on ihan hyvä sekin. Elimistö muuntaa niistä tarvittavia. Tärkeitä on se, että öljy on laadukasta! Ja että sitä ei ole muokattu eli unohda margariinit. Tätä siis kuumentamattomana esim. leivän päälle, salaatteihin tai lusikoi erikseen, jos ei muuta keksi.

- B-vitamiinit, niitä saa esimerkiksi täysjyväviljoista sekä vihreistä kasviksista

- Kaura on vanhan ajan rohto. Käsittelemättömänä. Siis esim. prismasta saa kaurajyviä (myös luontaistuotekaupoissa ja myllyllä), joita voi jauhaa tehosekoittimessa jauhoksi ja sekoittaa veteen, siitä tulee tuorepuuroa. Sekaan marjoja ja jugurttia, se on ihan hyvää. Tavallisesta kaurapuurosta tai kauraleivästä et saa vaikutusta mutta käsittelemättömästä kaurasta saat. Kaura sisältää rauhoittavaa aveniinia. Minulla auttaa jopa maniaan! Käytin sitä paljon aikanaan. Iso syvä lautasellinen naamaan vaikutus on taattu ilman sivuoireita tai vaaraa. Se on monelta muultakin kannalta terveellistä. Tämän tähden pillastuneille hevosille on kautta aikain syötetty kauraa.

- Yleensäkin tasapainoinen ja terveellinen luonnonmukainen ruokavalio parasta itse tehtynä aidoista raaka-aineista. Vältä kaikkea valmisruokaa, niistä et oikeaa ravintoa saa.

- Vältä kaikkia stimulanttia kuten kahvia, teetä, energiajuomia yms. varsinkin ilta-aikaan ja niiden liiallista käyttöä. Energia juomia en suosittele ollenkaan.

- Pähkinöiden kerrotaan olevan hyviä aivoille, ne ovat vaan liian kalliita, että olisin itse päässyt niitä säännöllisesti kokeilemaan niiden tehoa. Kannattaa kokeilla! http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/ruoka/pahkina_on_terveyspommi

Tässä vielä pari linkkiä ko. aiheeseen liittyen:

http://www.aivoliitto.fi/aivoterveys/ravinto/aivoruokaa

http://www.aivoliitto.fi/aivoterveys/ravinto/rasva_ja_aivot/aivot_arvostavat_laadukasta_rasvaa

http://www.aivoliitto.fi/aivoterveys/ravinto/suolisto_ja_aivot

Missä mielessä? Mun mielestä tässä postauksessa on perää.

Olen käyttänyt lääkkeitä vuosikymmeniä ja käytän vastakin. Sellaiset, joista on tullut sivuvaikutuksia, olen lopettanut heti alkuun.

Vesikin on vaarallista, jos sitä juo ämpärikaupalla tai jos menee ja hukuttautuu täynnä vettä olevaan kylpyammeeseen.

Elämä ylipäätään on vaarallista. Harva täältä on selviytynyt hengissä. No se yksi heppu kuulemani mukaan jätti käärinliinat ja nousi yläilmoihin. Mutta sitä ennen se sai kohtuuttomasti kärsiä.

lilleri_lalleri kirjoitti:

Olen käyttänyt lääkkeitä vuosikymmeniä ja käytän vastakin. Sellaiset, joista on tullut sivuvaikutuksia, olen lopettanut heti alkuun.

Vesikin on vaarallista, jos sitä juo ämpärikaupalla tai jos menee ja hukuttautuu täynnä vettä olevaan kylpyammeeseen.

Elämä ylipäätään on vaarallista. Harva täältä on selviytynyt hengissä. No se yksi heppu kuulemani mukaan jätti käärinliinat ja nousi yläilmoihin. Mutta sitä ennen se sai kohtuuttomasti kärsiä.

Lue lisää

Eikö kuitenkin ole eri asia tietoisesti ja ymmärtäen tehdä jotakin sellaista mistä joutuu myöhemmin kärsimään kuin tietämättään? Eikö ihmisellä kuitenkin ole oikeus sentään valita suojella omaa terveyttään ja elämäänsä? Jos joku ei sitten piittaa miten tuhoaa elämäänsä, on se hänen oma valintansa, josta joku päivä joutuu kärsimään. Tässä elämässä on ihan tarpeeksi muutenkin ihan puun takaa, täysin yllättäen, tulevia kärsimyksiä, niin ettei niitä tarvitse itse varta vasten hankkia.

Toiset ottaa riskin, toiset eivät halua ottaa. Annettakoon kaikille vapaus valita.

Minusta on ollut kummallista havaita, että jopa tupakoitsijat moni katuu tupakointiaan siinä vaiheessa, kun sairastuvat syöpään itse. Tämä siis siitä syystä, että he ovat tienneet mitä tekevät mutta eivät ole piitanneet siitä aikanaan. Jälkikäteen syyttävät tupakkayhtiöitä harhaanjohtavasta mainonnasta. No, todettakoon se, että aikaisemmin tosin tupakan haitat eivät olleet tiedossa niinkuin nykyään ja mainontakin on ollut erilaista.

Eikö se ole viisautta, ettei aseta itseään tilanteeseen, jossa tarvitsee katkerasti katua elämänsä valintoja? Ja miten laadukasta vanhuutta on elää alzheimerin taudin kanssa, kun ei näytä tajuavan omasta elämästä juuri mitään ja on täysin toisten armoilla?

En ole kenenkään toisen armoilla. Ja olen edelleen skarppina työelämässä, vaikka olisin päässyt vanhuuseläkkeelle jo ajat sitten, on myös pyydetty jäämään toistaiseksi . Minä myös harrastan erilaisia asioita, joista tykkään. Fyysinen terveyteni ja vireyteni on erinomainen.

En ole tuhonnut elämääni, vaan lääkkeet ovat mahdollistaneet pahimpien oirehuippujen yli pääsemisen silloin kun oireet ovat olleet tuhota minut. No aina ei edes lääkkeistä ole ollut apua.

Jos saan kahdeksankymppisenä (en toivo eläväni ihan niin pitkään) Alzheimerin, niin mitä sillä on enää väliä? Siihen ei ole kuin reilu 10 vuotta aikaa ja kun mietin esimerkiksi edellistä 10 vuotta, niin elämäni ei ole huonontunut, päinvastoin. Minun ei tarvitse tehdä ristisanaa eikä muuta nysverrystä pitääkseni aivoni vireänä.

lilleri.lalleri kirjoitti:

En ole kenenkään toisen armoilla. Ja olen edelleen skarppina työelämässä, vaikka olisin päässyt vanhuuseläkkeelle jo ajat sitten, on myös pyydetty jäämään toistaiseksi . Minä myös harrastan erilaisia asioita, joista tykkään. Fyysinen terveyteni ja vireyteni on erinomainen.

En ole tuhonnut elämääni, vaan lääkkeet ovat mahdollistaneet pahimpien oirehuippujen yli pääsemisen silloin kun oireet ovat olleet tuhota minut. No aina ei edes lääkkeistä ole ollut apua.

Jos saan kahdeksankymppisenä (en toivo eläväni ihan niin pitkään) Alzheimerin, niin mitä sillä on enää väliä? Siihen ei ole kuin reilu 10 vuotta aikaa ja kun mietin esimerkiksi edellistä 10 vuotta, niin elämäni ei ole huonontunut, päinvastoin. Minun ei tarvitse tehdä ristisanaa eikä muuta nysverrystä pitääkseni aivoni vireänä.

Lue lisää

hienoa tekstiä. Noin minäkin ajattelen

Aika oli toinen silloin, kun minulle ekan kerran bentsoja kirjoitettiin. On kyllä kokeiltu muitakin, mutta sain niistä sivuoireita todella paljon ja lopetin ne heti alkuunsa. Siihen maailman aikaan bentsoja totutettiin syömään säännöllisesti, vaikka olin omin päin ottanut niitä vain tarvittaessa, silloisen lääkärini (jolla kävin lähes 10 vuotta) mielestä tarvittaessa ottaminen oli lääkkeiden väärinkäyttöä.

Ihmettelen usein, kun ihmiset puhuvat lääkkeistä täällä käyttäen termejä kuin erikoislääkärit. En ole koskaan viitsinyt selvittää, mitä ovat SSRI:t ja mitä eroa niillä on esimerkiksi betsoihin. Ja missä sitten kulkee miedon ja ei-miedon raja? Toki lääkkeitä on eri vahvuisia. Jotain kai kuitenkin kertoo se, että annostukseni ei ole noussut vuosikymmenten varrella.

Toki takanani on kymmeniä vuosia terapioita ja ammattiapua, jotka aloitin yli 10 vuotta ennen kuin sain ensimmäistäkään lääkereseptiä. Ammattiapu on hyvää siksi, että voi jakaa asioita, joista ei voi missään muualla puhua. Mutta oireisiini se ei ole auttanut ja syy lienee se, että oikea diagnoosi eli mistä ahdistus johtuu, tehtiin vasta vajaat 10 vuotta sitten, jolloin aloitin nykyisellä psykiatrilla, jolla käyn kerran vuodessa uusimassa lääkkeeni.

Olen kertonut tämän saman täällä useasti aiemmin. Toistan itseäni, mutta aina on joku, joka ei ymmärrä, että ihminen voi oireilla vuosikymmeniä eikä syy ole ihmisen haluttomuus parantua. Ja että oireista huolimatta ihminen voi olla työkykyinen ja tehdä vaativiakin työtehtäviä, vaihtaa alaa useamminkin kerran ja tehdä sen jopa yli viisikymppisenä. Sekä tehdä työn ohessa yhtä sun toista mielenkiintoista. Ja että pitkäaikainenkaan lääkkeiden käyttö ei välttämättä invalidisoi.

lilleri.lalleri kirjoitti:

Aika oli toinen silloin, kun minulle ekan kerran bentsoja kirjoitettiin. On kyllä kokeiltu muitakin, mutta sain niistä sivuoireita todella paljon ja lopetin ne heti alkuunsa. Siihen maailman aikaan bentsoja totutettiin syömään säännöllisesti, vaikka olin omin päin ottanut niitä vain tarvittaessa, silloisen lääkärini (jolla kävin lähes 10 vuotta) mielestä tarvittaessa ottaminen oli lääkkeiden väärinkäyttöä.

Ihmettelen usein, kun ihmiset puhuvat lääkkeistä täällä käyttäen termejä kuin erikoislääkärit. En ole koskaan viitsinyt selvittää, mitä ovat SSRI:t ja mitä eroa niillä on esimerkiksi betsoihin. Ja missä sitten kulkee miedon ja ei-miedon raja? Toki lääkkeitä on eri vahvuisia. Jotain kai kuitenkin kertoo se, että annostukseni ei ole noussut vuosikymmenten varrella.

Toki takanani on kymmeniä vuosia terapioita ja ammattiapua, jotka aloitin yli 10 vuotta ennen kuin sain ensimmäistäkään lääkereseptiä. Ammattiapu on hyvää siksi, että voi jakaa asioita, joista ei voi missään muualla puhua. Mutta oireisiini se ei ole auttanut ja syy lienee se, että oikea diagnoosi eli mistä ahdistus johtuu, tehtiin vasta vajaat 10 vuotta sitten, jolloin aloitin nykyisellä psykiatrilla, jolla käyn kerran vuodessa uusimassa lääkkeeni.

Olen kertonut tämän saman täällä useasti aiemmin. Toistan itseäni, mutta aina on joku, joka ei ymmärrä, että ihminen voi oireilla vuosikymmeniä eikä syy ole ihmisen haluttomuus parantua. Ja että oireista huolimatta ihminen voi olla työkykyinen ja tehdä vaativiakin työtehtäviä, vaihtaa alaa useamminkin kerran ja tehdä sen jopa yli viisikymppisenä. Sekä tehdä työn ohessa yhtä sun toista mielenkiintoista. Ja että pitkäaikainenkaan lääkkeiden käyttö ei välttämättä invalidisoi.

Lue lisää

Mää olen parantunut ahdistuksesta. Herra mut siitä paransi, kiitos Herralle. Mulla ainakin ahdistus johtuu aina jostakin asiasta, mistä olen vastakkaisia mielipiteitä, siis voin ajatella asiasta kahtaa mieltä, enkä osaa päättää kumpi se on. Silloin, kun vihdoin pääsee selvyyteen kumpi on oikea asia siitä ja hylkää toisen ahdistus lakkaa. Kokeile sitä! Aina ei ole vain helppoa tunnistaa mikä se asia elämässä on. Ahdistuksen aiheuttaa ristiriita! Ihmettelen, kun tätä ei puhuta siellä hoidon piirissä.

Esim. vaikea ihmissuhde, ihminen kohtelee sinua hyvin huonosti mutta väittää kiven kovaan rakastavansa sinua. Hänessä on jotakin hyvääkin ja haluaisit hirveästi uskoa tähän rakkauteen. Sinua ahdistaa kun sinusta tuntuu, että ihminen ei rakasta sinua (käytännön tasolla että näkyisi teoissa) mutta sitten on hänen väitteensä sekä oma halusi pitää hänestä kiinni. Jos uskot hänen valheensa ja elät epätyydyttäväss ihmissuhteessa, olet ahdistunut. Jos uskot omat kokemuksesi ja lähdet epäterveestä ihmissuhteesta lakkaa ahdistus.

Siis kahden vaiheilla olo ja päättämättömyys ja kyvyttömyys tehdä tarvittavia muutoksia aiheuttaa ahdistusta. Joka kerta toimii, vaikka nykyään vältänkin, että en sellaiseen tilanteeseen joudu ja luotan itseeni. Joskus vain saattaa yllättää sinut ja aina pysähdyn miettimään mitä on viime aikoina tapahtunut. Joka kerta löytyy ristiriita! Joka kerta toimii sen ratkaiseminen! Ja kunnes olen asian löytänyt ja sen ratkaissut käyn kävelyllä, se helpottaa ahdistukseen siinä hetkessä mutta palaa sen jälkeen.

Epäsäännöllinen käyttö onkin selittävä tekijä siinä, että annos ei ole noussut ja ehkä siinäkin, että sinulla ei ole sellaisia oireita mitä itse huomaisit vielä. Suurin osa ei pysty tuollaiseen vaan joutuvat lääkekoukkuun ja annokset nousee sekä säännölliseen käyttöön. Et sinäkään olisi pystynyt työelämään jos olisit niitä säännöllisesti pitkällä juoksulla käyttänyt. Aivan niinkuin tuossa A-studion ohjelmassa olevalla naisella, säännöllisen epäsäännöllistä pitkät ajat. Ehkä sinulla on ollut hyvin mieto annoskin, jos se kerta ei ole noussut, siis aloitusannos. Olet tainnut olla pitkiäkin aikoja ilman, niin se on riittänyt ja säilyttänyt vaikuttavuutensa. Jos niitä ottaa vain silloin tällöin, tuo em. onnistuu. Monilla on tilanne toinen, heidän ongelmansa tarvitsevat ratkaisua päivittäin. Muutenkin on yksilökohtaisia eroja, joten ei sinun tapauksesi vielä muuta näiden lääkkeiden vaarallisuutta mihinkään. Tottakai sillä on merkitystä millä annoksella niitä syö tai miten usein. Mitä enemmän sitä enemmän haittoja!

Ihmisillä on oikeus tietää ja tehdä omat ratkaisunsa tietoon perustuen.

Kaikki ihmiset eivät suhtaudu tulevaisuuteensa yhtä välinpitämättömästi.

Lääkäreihin ei voi luottaa minkä osoittaa tuo sinunkin tapauksesi, he eivät vielä silloin tienneet lääkkeiden haittavaikutusista, sillä ne olivat silloin uusia lääkkeitä. Samalla tavoin nykyäänkin syötetään "turvallisina" uusina lääkkeinä vaikka mitä sontaa ja vasta tulevaisuudessa tiedetään mitä ne pitkällä aikavälillä tekevät. Moraalitonta on se, että nykyäänkin käytetään samoja lääkkeitä vaikka niiden haittavaikutukset ovat tiedossa, eikä lääkäri välttämättä sinua niistä varoittele. Heillä on jopa linjaus ettei niitä pitäisi syöttää kenellekään pitkiä aikoja mutta käytännössä tuota eivät lääkärit itse noudata, niinkuin tuo A-studion nainenkin oli 20 vuotta niitä käyttänyt. Ja sinäkin miten pitkät ajat?

lilleri.lalleri kirjoitti:

Aika oli toinen silloin, kun minulle ekan kerran bentsoja kirjoitettiin. On kyllä kokeiltu muitakin, mutta sain niistä sivuoireita todella paljon ja lopetin ne heti alkuunsa. Siihen maailman aikaan bentsoja totutettiin syömään säännöllisesti, vaikka olin omin päin ottanut niitä vain tarvittaessa, silloisen lääkärini (jolla kävin lähes 10 vuotta) mielestä tarvittaessa ottaminen oli lääkkeiden väärinkäyttöä.

Ihmettelen usein, kun ihmiset puhuvat lääkkeistä täällä käyttäen termejä kuin erikoislääkärit. En ole koskaan viitsinyt selvittää, mitä ovat SSRI:t ja mitä eroa niillä on esimerkiksi betsoihin. Ja missä sitten kulkee miedon ja ei-miedon raja? Toki lääkkeitä on eri vahvuisia. Jotain kai kuitenkin kertoo se, että annostukseni ei ole noussut vuosikymmenten varrella.

Toki takanani on kymmeniä vuosia terapioita ja ammattiapua, jotka aloitin yli 10 vuotta ennen kuin sain ensimmäistäkään lääkereseptiä. Ammattiapu on hyvää siksi, että voi jakaa asioita, joista ei voi missään muualla puhua. Mutta oireisiini se ei ole auttanut ja syy lienee se, että oikea diagnoosi eli mistä ahdistus johtuu, tehtiin vasta vajaat 10 vuotta sitten, jolloin aloitin nykyisellä psykiatrilla, jolla käyn kerran vuodessa uusimassa lääkkeeni.

Olen kertonut tämän saman täällä useasti aiemmin. Toistan itseäni, mutta aina on joku, joka ei ymmärrä, että ihminen voi oireilla vuosikymmeniä eikä syy ole ihmisen haluttomuus parantua. Ja että oireista huolimatta ihminen voi olla työkykyinen ja tehdä vaativiakin työtehtäviä, vaihtaa alaa useamminkin kerran ja tehdä sen jopa yli viisikymppisenä. Sekä tehdä työn ohessa yhtä sun toista mielenkiintoista. Ja että pitkäaikainenkaan lääkkeiden käyttö ei välttämättä invalidisoi.

Lue lisää

Joo, nykyään bentsojen kirjoittamisessa ollaan paljon varovaisempia, mutta ne eivät oikeasti ole pahempia kuin SSRI:t, tai neuroleptit, jotka aiheuttavat mm. aivomassan kutistumista. Ja jälkimmäiset ovat hyödyllisempiä lääketeollisuudelle, koska ne on nimenomaan tarkoitettu pitkäaikaiseen ja jopa elinikäiseen käyttöön. Ts. niistä saa suuremmat voitot kuin bentsoista.
"Mietoja" bentsoja ovat ainakin oksatsepaami (Opamox, Oxamin) ja nitratsepaami. Vahvoihin kuuluu esim. alpratsolaami (Xanor, Xanax), joilla on voimakas huumaava vaikutus. Opamox ja Xanor ovat ihan eri juttu, ja jälkimmäistä ei nykyään Suomessa kai enää edes kirjoiteta juuri koskaan kuin ääritapauksissa.

Kuules en usko juurikaan eroaa mg ero on mutta mikäs on opamoksin pienin myyntiannos aivan ei taida saada0,25mg vaan oliko 10mg pienin
jolloin yhtä tehokas.

huomaaerotmg.moissa kirjoitti:

Kuules en usko juurikaan eroaa mg ero on mutta mikäs on opamoksin pienin myyntiannos aivan ei taida saada0,25mg vaan oliko 10mg pienin
jolloin yhtä tehokas.

http://www.sosiaalisairaala.fi/koulutusmateriaalia/bentsodiatsepiini_hoitomanuaali.pdf

s.7 on verrattu eri bentsoja ja niiden annosmilligrammat.

Voin sanoa, monia hyvin erillaisia bentsoja aikanaan käyttäneenä, että eri tuotteiden välillä on eroja. Minun mielestäni alpratsolaami (alprox, Xanor) ovat paljon voimakkaampia varsinkin ahdistuksen poistamiseen, verrattuna vaikka oksatsepaamiin (opamox, oxepam) tai diatsepaamiin (diapam). Ja toiset ovat paljon unettavampia ja niitä käytetäänkin lähinnä unettomuuteen, joko nukahduslääkkeenä tai unettomuuden hoitoon muuten. Tuotteissa on eroja muutenkin kuin milligrammoissa.

Mutta ei kannata käyttää mitään! Parempi on ilman vaikka helppoa se ei välttämättä oisikaan! Sekin jo auttaa, kun hyväksyy kärsimyksen osaksi elämäänsä ja luopuu siitä "normaali" ihmisen arjesta omalla kohdallaan ja ottaa jokaisen päivän sellaisena kuin se on ja yrittää siitä tehdä niin hyvän, kun voi siinä tilanteessa. Opettelee sietämään kaikki tunnetilansa ja kärsimään niissä.

Yleensä tunteilla on joku viesti ja se avautuu, kun niitä alkaa kuuntelemaan. Näin mulla ainakin:
- masennus = sisäänkäännetty viha, itsensä hylkääminen
- ahdistus = ristiriita jostakin asiasta
- mania = pelko jostakin asiasta
- unettomuus = joku asia häiritsee/ pelko
- paniikki = trauma jostakin menneisyydestä jonka joku nykyhetken tapahtuma tuo siihen hetkeen/ joku aine
- pelko = liian paljon kovia kokemuksia elämässä tai joku aine aiheuttaa

T: lääkäreiden järjestämästä huumeriippuvuudesta toipunut! Kiitos Herralle, Hän paransi riippuvuuteni! Ja on paljon parantanut minua myös näistä epäasianmukaisista tunnetiloistakin! Kiitos ja kunnia Herralle!

Niin ja bonuksena kurjasta elämästä minkä olet läpi käynyt on tullut minulle ainakin, että tavallinen arkielämä on suurta juhlaa, eikä pienestä vastoinkäymisestä tule rutistua niinkuin muut, kun tietää miten paljon pahempaa voisi ollakaan. Osaa nauttia ja iloita siitä tavallisesta elämästä! Se on suuri lahja sekin! Ainakin osaa arvostaa harmaata arkeakin.

psykoottinen- kirjoitti:

http://www.sosiaalisairaala.fi/koulutusmateriaalia/bentsodiatsepiini_hoitomanuaali.pdf

s.7 on verrattu eri bentsoja ja niiden annosmilligrammat.

Voin sanoa, monia hyvin erillaisia bentsoja aikanaan käyttäneenä, että eri tuotteiden välillä on eroja. Minun mielestäni alpratsolaami (alprox, Xanor) ovat paljon voimakkaampia varsinkin ahdistuksen poistamiseen, verrattuna vaikka oksatsepaamiin (opamox, oxepam) tai diatsepaamiin (diapam). Ja toiset ovat paljon unettavampia ja niitä käytetäänkin lähinnä unettomuuteen, joko nukahduslääkkeenä tai unettomuuden hoitoon muuten. Tuotteissa on eroja muutenkin kuin milligrammoissa.

Mutta ei kannata käyttää mitään! Parempi on ilman vaikka helppoa se ei välttämättä oisikaan! Sekin jo auttaa, kun hyväksyy kärsimyksen osaksi elämäänsä ja luopuu siitä "normaali" ihmisen arjesta omalla kohdallaan ja ottaa jokaisen päivän sellaisena kuin se on ja yrittää siitä tehdä niin hyvän, kun voi siinä tilanteessa. Opettelee sietämään kaikki tunnetilansa ja kärsimään niissä.

Yleensä tunteilla on joku viesti ja se avautuu, kun niitä alkaa kuuntelemaan. Näin mulla ainakin:
- masennus = sisäänkäännetty viha, itsensä hylkääminen
- ahdistus = ristiriita jostakin asiasta
- mania = pelko jostakin asiasta
- unettomuus = joku asia häiritsee/ pelko
- paniikki = trauma jostakin menneisyydestä jonka joku nykyhetken tapahtuma tuo siihen hetkeen/ joku aine
- pelko = liian paljon kovia kokemuksia elämässä tai joku aine aiheuttaa

T: lääkäreiden järjestämästä huumeriippuvuudesta toipunut! Kiitos Herralle, Hän paransi riippuvuuteni! Ja on paljon parantanut minua myös näistä epäasianmukaisista tunnetiloistakin! Kiitos ja kunnia Herralle!

Niin ja bonuksena kurjasta elämästä minkä olet läpi käynyt on tullut minulle ainakin, että tavallinen arkielämä on suurta juhlaa, eikä pienestä vastoinkäymisestä tule rutistua niinkuin muut, kun tietää miten paljon pahempaa voisi ollakaan. Osaa nauttia ja iloita siitä tavallisesta elämästä! Se on suuri lahja sekin! Ainakin osaa arvostaa harmaata arkeakin.

Lue lisää

Joo, totta kai kannattaa pyrkiä olemaan kokonaan ilman, jos vain mahdollista.
Mutta kuten sanoit, niin bentsojen vaikutustavoissa on isoja eroja. Itse olen käyttänyt pari vuotta oksatsepaamia ja nyt pikkuhiljaa alkanut vähentämään asteittain.

pienempi.paha kirjoitti:

Joo, totta kai kannattaa pyrkiä olemaan kokonaan ilman, jos vain mahdollista.
Mutta kuten sanoit, niin bentsojen vaikutustavoissa on isoja eroja. Itse olen käyttänyt pari vuotta oksatsepaamia ja nyt pikkuhiljaa alkanut vähentämään asteittain.

Lue lisää

Tsemppiä lopettamiseen! Ei kannata säikähtää, että vieroitusaikana voi tunteet olla vielä pahemmin pinnassa kuin normaalisti ja alkuperäiset syyt mihin lääkettä onkin sitten käyttänyt vieroitusaikana pahenevat. Ei se onneksi ihan niin pahaksi jää. Ei kannata menettää toivoaan siinä tilanteessa! Vasta kun pääsee irti aineesta kokonaan tietää onko alkuperäisestä syystä miten paljon jäljellä, mihin sitä on alkanut syömään alunpitäenkin.

Nämä lääkkeet ovat siitä pirullisia, että pitkällä aikavälillä ne aiheuttavat juuri samoja oireita mihin niitä alkujaan on alkanut syömään. Ja menettävät tehonsa toimia pitkässä juoksussa. Eli saat lopulta vain ne haittavaikutukset mutta olet koukussa ja vaikeaa lopettaakin.

Olen samaa mieltä, että psykiatreilla mitään hyviä lääkkeitä olekaan. Kaikki tuhoavat jollakin tavalla ihmisen aivoja. Mikä milläkin tavalla. Sentähden mä en syökään enään mitään!

On niitä muitakin tapoja saada kierroksia alas ja rauhoittua ja rentoutua kuten liikunta, sauna, kylmä-kuuma terapia (se jos mikä saa suorastaan leijumaan mutta ei kannata kokeilla sydänvaivaisten), lasi punaviiniäkin on parempi kunhan ei ala itseään päihdyttämään ja jättää sen siihen, ei ole mitään järkeä vaihtaa yhtä riippuvuutta toiseen. Ahdistukseenkin voi auttaa keskustelu hyvän ystävän kanssa. Varmasti joku keksii muitakin. Nämä olen ainakin itse hyväksi todennut.

pienempi.paha kirjoitti:

Joo, nykyään bentsojen kirjoittamisessa ollaan paljon varovaisempia, mutta ne eivät oikeasti ole pahempia kuin SSRI:t, tai neuroleptit, jotka aiheuttavat mm. aivomassan kutistumista. Ja jälkimmäiset ovat hyödyllisempiä lääketeollisuudelle, koska ne on nimenomaan tarkoitettu pitkäaikaiseen ja jopa elinikäiseen käyttöön. Ts. niistä saa suuremmat voitot kuin bentsoista.
"Mietoja" bentsoja ovat ainakin oksatsepaami (Opamox, Oxamin) ja nitratsepaami. Vahvoihin kuuluu esim. alpratsolaami (Xanor, Xanax), joilla on voimakas huumaava vaikutus. Opamox ja Xanor ovat ihan eri juttu, ja jälkimmäistä ei nykyään Suomessa kai enää edes kirjoiteta juuri koskaan kuin ääritapauksissa.

Lue lisää

Nimenomaan Xanoria olen käyttänyt kymmeniä vuosia.

lilleri.lalleri kirjoitti:

Nimenomaan Xanoria olen käyttänyt kymmeniä vuosia.

Ok, eli ehkä juuri sitä vahvinta tai eniten huumaavaa bentsoa. Koomikko Sarah Silverman söi teininä ilmeisesti 16 mg päivässä Xanaxia, lopetti sitten vähitellen vähentäen 16-vuotiaana.
https://www.youtube.com/watch?v=FBKNcRQzUBQ

En viitsi katsoa mitään linkkejä, toivoisin että ihmiset kirjoittaisivat sanottavansa napakasti ja omin sanoin.

Mutta sen sanon, että jos olisin syönyt yhtenä päivänä 16 mg Xanoria, niin en olisi enää hengissä. Minkähän vahvuista se oli? Itselläni on 1 mg.

En missään tapauksessa kehota ketään syömään bentsoja. Eikä niitä enää kellekään uudelle potilaalle kirjoitetakaan. Miksi toistuvasti kirjoitan täällä itsestäni niin kertoakseni, että tutkimukset tehdään isolla joukolla ihmisiä ja yleistykset niin tässä kuin muissakin asioissa ovat yleistyksiä. Benstot sen enempää kuin muutkaan lääkkeet eivät automaattisesti tapa ihmistä eivätkä tee tästä aivotonta. Elämä on ollut oireiden kanssa kärsimystä jo muutenkin, olisinko muka sen parempi ihminen, jos olisin kärsinyt vielä enempi? Itselleni olen ihan riittävän hyvä ja olen tyytyväinen siihen, miten olen pärjännytosittain invalidisoivista oireista huolimatta.

lilleri.lalleri kirjoitti:

En viitsi katsoa mitään linkkejä, toivoisin että ihmiset kirjoittaisivat sanottavansa napakasti ja omin sanoin.

Mutta sen sanon, että jos olisin syönyt yhtenä päivänä 16 mg Xanoria, niin en olisi enää hengissä. Minkähän vahvuista se oli? Itselläni on 1 mg.

En missään tapauksessa kehota ketään syömään bentsoja. Eikä niitä enää kellekään uudelle potilaalle kirjoitetakaan. Miksi toistuvasti kirjoitan täällä itsestäni niin kertoakseni, että tutkimukset tehdään isolla joukolla ihmisiä ja yleistykset niin tässä kuin muissakin asioissa ovat yleistyksiä. Benstot sen enempää kuin muutkaan lääkkeet eivät automaattisesti tapa ihmistä eivätkä tee tästä aivotonta. Elämä on ollut oireiden kanssa kärsimystä jo muutenkin, olisinko muka sen parempi ihminen, jos olisin kärsinyt vielä enempi? Itselleni olen ihan riittävän hyvä ja olen tyytyväinen siihen, miten olen pärjännytosittain invalidisoivista oireista huolimatta.

Lue lisää

Kyllä niitä kirjoitetaan vieläkin! Varsinkin absenor/Xanor on paniikkihäiriön hoitoon varmaan ensimmäinen tai käytetyin bentso sen tehokkuuden tähden. Muihin ahdistuksiin ja unettomuuksiin käyttävät muita bentsoja sitten enempi. Ainakin vielä mun aikaan eli parikymmentä vuotta sitten. Mullahan oli aluksi paniikkihäiriödiagnoosi. Sitten yksi psykiatri täysin mitätöi kaikki mun entiset diagnoosit ja antoi uuden. Muutama vuosi sitten ne alkoi taas puhumaan mulle paniikkihäiriöstä. Että ei ne osaa edes päättää mitä ne ajattelisivat minusta vaikka tässä 20 vuotta on mennytkin! Voe, voe! Päättäkää jo! Yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Annetaan ja otetaan eikun annetaan sittenkin...

Et sitten enempi vaikeita sanoja saanut tuohon kappaleeseen? On tietysti helpompaa lainailla netistä kun kirjoittaa ihan selvää suomea omin sanoin.

lilleri.lalleri kirjoitti:

Et sitten enempi vaikeita sanoja saanut tuohon kappaleeseen? On tietysti helpompaa lainailla netistä kun kirjoittaa ihan selvää suomea omin sanoin.

Ei tuota voi kirjoittaa tuon selkeämmin. Tietysti jos et ole perehtynyt asiaan se tuntuu vaikealta, on paljon uusia sanoja. Vai olisiko tässä kyse siitä, että et enään itse huomaa, miten sinun aivosi eivät kykene toimimaan täydellä kapasiteetilla, ehkä juuri lääkkeiden syönnin tähden? Ne voivat häiritä keskittymistä, muistiin käyttämistä, uuden oppimista, loogista päättelyä...

Muistan kyllä miten moni lääke häiritsi minun aivokoppani toimintaa. Onneksi minulla ainakin näyttäisi palanneen aika pitkälle sen toimintakyky ja ottaen huomioon diagnoosini ja lääkkeet mitä minulle haluttaisiin syöttää, kokonaislääkitys koko elämäni ajalta summana on jäänyt vähäiseksi omasta tahdostani.

Ja haluaisin vaan nostaa tämänkin keskutelun aiheeksi vaikka ei ehkä olekaan paras paikka sille. Miten monen ihmisen avioliitto tai parisuhde on päättynyt siihen, että ihminen lääkitään impotensiksi? Kyllä siinä vaan aiheutetaan sille ihmisparalle lisää syitä masentua! Ja puolisolle lisää syitä jättää "uppoava laiva" se kärsivä puoliso.

Joskus musta tuntuu siltä, että psykiatrit ihan haluaakin viedä siltä potilasparalta ne ihmissuhteetkin. Tämmöistäkin olen kuullut, että saattavat kahden keskisissä keskusteluissa puolisoa neuvoa ottamaan lipat eli jättämään potilaan. En tiedä miten yleistä tämä on vai onko yksittäistapaus. Sadistejako ne on? Haluavat kiduttaa potilaitaan ja maximoida niiden kärsimyksen. Minun mielestäni lääkäri ylittää oikeutensa, jos se alkaa täysin tuntemattomia ihmisiä neuvomaan mitä tehdä parisuhdekuvioissa!

Tiedänpä semmoistakin, että jos jollakin sitten on sellainen puolustava omainen, niin sepä omainen joutuukin "porttikieltoon" ja potilaalle ei anneta mahdollisuutta tavata häntä, tai sitä ainakin yritetään estää kaikin tavoin, koska omainen on heidän mielestään huonoa seuraa potilaalle. Tässä on ylitetty ihmisen oikeus elää omaa elämäänsä! Ja porttikieltoon pääsee omainen hyvinkin äkkiä, jos hän arvostelee, kyseenalaistaa, puolustaa potilasta eli siis on eri mieltä kuin psykiatri varsinkin hoidosta. Tällainen omainen saattaa jopa päästä potilaan sairaskertomukseen missä hänet on arvoitu joksikin! Ja että kaikki hoitohenkilökunta toteuttaisivat samaa otettua linjaa hänen suhteen. Että tämmöstä!

psykoottinen- kirjoitti:

Ei tuota voi kirjoittaa tuon selkeämmin. Tietysti jos et ole perehtynyt asiaan se tuntuu vaikealta, on paljon uusia sanoja. Vai olisiko tässä kyse siitä, että et enään itse huomaa, miten sinun aivosi eivät kykene toimimaan täydellä kapasiteetilla, ehkä juuri lääkkeiden syönnin tähden? Ne voivat häiritä keskittymistä, muistiin käyttämistä, uuden oppimista, loogista päättelyä...

Muistan kyllä miten moni lääke häiritsi minun aivokoppani toimintaa. Onneksi minulla ainakin näyttäisi palanneen aika pitkälle sen toimintakyky ja ottaen huomioon diagnoosini ja lääkkeet mitä minulle haluttaisiin syöttää, kokonaislääkitys koko elämäni ajalta summana on jäänyt vähäiseksi omasta tahdostani.

Lue lisää

Minun vahvuuteni työelämässä on juuri erinomainen looginen päättelykyky. Jää useimmat terveetkin toiseksi. Ei tällä alalla muuten pärjää. Ja uutta on oltava halukas oppimaan. Monet viisikymppiset ovat mummoutuneempia kuin minä, joka olisin jo voinut jäädä vanhuuseläkkeelle.

Toki elämässä on muutakin. Harrastuksia, erityisesti yksi, joka on taas noussut tärkeäksi. Silläkin sektorilla tuleee tuotoksista toistuvasti hyvää palautetta.

Jostain syystä tällä palstalla halutaan latistaa heti kun kertoo, että oireista ja lääkkeistä huolimatta pärjää. Mitä väliä. Koirat haukkuu, karavaani kulkee.

lilleri.lalleri kirjoitti:

Minun vahvuuteni työelämässä on juuri erinomainen looginen päättelykyky. Jää useimmat terveetkin toiseksi. Ei tällä alalla muuten pärjää. Ja uutta on oltava halukas oppimaan. Monet viisikymppiset ovat mummoutuneempia kuin minä, joka olisin jo voinut jäädä vanhuuseläkkeelle.

Toki elämässä on muutakin. Harrastuksia, erityisesti yksi, joka on taas noussut tärkeäksi. Silläkin sektorilla tuleee tuotoksista toistuvasti hyvää palautetta.

Jostain syystä tällä palstalla halutaan latistaa heti kun kertoo, että oireista ja lääkkeistä huolimatta pärjää. Mitä väliä. Koirat haukkuu, karavaani kulkee.

Lue lisää

Et siis tieten tahtoen halua opetella noita farmakologisia termejä?

kunhan_kysyn kirjoitti:

Et siis tieten tahtoen halua opetella noita farmakologisia termejä?

En. Lienet ainut ketjussa, joka tajusi. Muut lienevät sekaisin ties mistä, jota käyttävät ja jota heidän ei pitäisi käyttää sen tai tämän päihteen kanssa, pää on pilvissä ja täynnä hömpötologiaa.

Minä käytän oman alani terminologiaa, suomeksi tai englanniksi. Ihan sujuvasti käytänkin ja selitän ymmärrettävästi niille, joille termit ovat outoja. Muiden alueiden terminologialla en kikkaile.

Mää kärsin migreenikohtaukseni täysin ilman lääkitystä niin migreenilääkkeitä kuin muitakin lääkkeitä. Mutta mulla onkin kova sietokyky kärsimykselle niin fyysiseen kipuun kuin henkiseenkin kipuun. Luin läpi kaikki migreenilääke sivuvaikutukset aikanaan, kun mulle reseptiä kirjoiteltiin, yhteensä neljä-viisi lääkettä muistaakseni ja psykiatrian alan opettamana tajusin, että hauta mua kutsuu näilläkin lääkkeillä, enköhän jo tarpeeksi ole ollut lääkkeiden koekaniinina, tämän kokemuksen jätän ihan välistä! En ihan hevillä syö mitään lääkkeitä enään, kun olen tullut niin perusteellisesti huijatuksi aikanaan. En siis edes kokeillut lääkeselosteiden lukemisen jälkeen. Tavalliset särkylääkkeet eivät tietysti auta vaikka olisivat miten vahvoja. Hävitin reseptitkin, etten vaan epätoivossani saisi heikkoa hetkeä ja kokeilisi. Toimii!

On ollut tilanteita, että olen jo ollut varma, että kuolen siihen paikkaansa monestikin mutta Herra mut hengissä on pitänyt ja Hän on mun migreeniäkin parantanut, kiitos Hänelle. Nykyään on jo huomattavan vähäisiä kohtauksia, suorastaan tavallisen pääkivun kipua sekä kestää vaivaisia tunteja, ennen saattoi mennä melkein viikko, yötä päivää, ei siinä edes nukuta. Harvoin enään saankaan niitä muutenkaan. Kiitos Herralle! Toista oli ennen.

En muutenkaan usko näitten teoriaan näistä verenkiertohäiriöistä migreenin aiheuttajana tai ainakin sitä manipuloivia lääkkeitä ne syöttäisivät siihen. Mulla on nykyään omat teoriat tästäkin.

Tuli vaan mieleen, että ei vaan sun migreenis johtuisi jostakin lääkeriippuvuudesta, kun Bentso siihen auttaa? Jotenkin muuten on vaikeaa ymmärtää kivun syytä, miksi tuo auttaa sinua? Monet lääkkeet voi aiheuttaa päänsärkyä pitkässä käytössä sekä vierotustilanteessa. Onko sulla neurologin tekemä diagnoosi? Muitten tekemä ei ole pätevä.