Painavaa asiaa eläkkeistä

Painavaa asiaa eläkejärjestelmästä

Tarjoilemassa Suomen johtava eläkeasiantuntija Olli Pusa.

Kimmo Kiljusen kansalaisaloite taitetusta eläkeindeksistä luopumisesta

Eduskunnan kansalaisauditoriossa oli keskiviikkona varsin mielenkiintoinen keskustelu. Aiheena oli Kimmo Kiljuseen profiloitunut kansalaisaloite ns. taitetun eläkeindeksin korvaamisesta palkkaindeksillä. Tilaisuutta vetivät SDP:n kansanedustajat Gustafsson ja Eloranta, mutta paikalla pyöri muidenkin puolueiden kansanedustajia. Aloite on jo nyt kerännyt yli 71.000 allekirjoitusta, joten se etenee eduskuntaan. Nimien keräys jatkuu edelleen mm. kansalaisaloite.fi sivulla.

Kansalaisaloitetta puolusti Kimmo Kiljunen. ETK:n tutkija yritti kääntää keskustelua aiheesta sivuun selittämällä eläkeköyhyyttä, takuueläkettä ja kansaneläkettä. TELA:n edustaja vastusti muutosta vetoamalla lastensa tulevaisuuteen, mutta ei ilmeisestikään vakuuttanut yleisöä. Kimmo Kiljunen hallitsi keskustelua ja sai selvästi yleisön taakseen, minkä poliitikotkin nähdäkseni selvästi noteerasivat.

Olli Pusa:
Olen työskennellyt 35 vuotta työeläkejärjestelmässä

Miten tähän asiaan pitäisi suhtautua minunkaltaiseni pitkän linjan eläketeknokraatin? Olen työskennellyt 35 vuotta työeläkejärjestelmässä sekä yksityisen että julkisen sektorin eläkelaitoksissa pääasiassa eläkkeiden rahoitukseen liittyvissä kysymyksissä. Olen suorittanut vakuutusmatemaatikon (SHV) tutkinnon ja tehnyt yhteiskuntatieteissä väitöskirjan ansioeläkejärjestelmästä sosiaalipolitiikan ja kansantalouden näkökulmasta. Uskon siis ymmärtäväni asiasta aika paljon. Tässä on yksi näkökulma asiaan paatuneelta eläkebyrokraatilta.

Mistä työeläkejärjestelmässä on kysymys

Kovin helposti unohtuu, että työeläkejärjestelmä perustuu kolmikantaiseen sopimiseen. Se kolmas osapuoli on valtio, joka on mahdollistanut järjestelmän. Valtio on antanut järjestelmälle oikeuden periä maksuja työnantajilta ja työntekijöiltä ja auttaa varojen keräystä maksujen verovähennysoikeudella. Nyt eläkejärjestelmä kerää vuodessa maksuja yli 20 miljardia, mikä on lähes puolet siitä, mitä valtio saa kerättyä budjettinsa katteeksi.

Sen vastapainoksi järjestelmä on luvannut erilaisia asioita. Niistä eivät työantajat ja työntekijät voi vapautua kaksistaan sopimalla, on kolmaskin osapuoli eli valtio. Nyt esillä on vakava ongelma. Rikkomalla sopimuksensa työeläkejärjestelmä tuhoaa omaa uskottavuuttaan.

Yksi lupauksista oli, että järjestelmä huolehtii työssä käyvän väestön toimentulosta eläkkeelle siirtymisen jälkeen niin, että elintaso säilyy suunnilleen samanlaisena kuin työssäolon aikana. Se oli valtiolle erittäin tärkeä asia. Se vapautti valtion huolehtimasta tuon väestönosan toimentulosta ja valtio saattoi keskittyä muunlaisiin ongelmiin, esimerkiksi köyhimpien eläkeläisten asemaan.

Työeläkelaitos

Järjestelmä on pettänyt

Nyt on käynyt selväksi, että työeläkejärjestelmä ei huolehdi siitä, mitä lupasi. Se ilmenee eläkeläisten kurjistuvana asemana sekä siinä, että valtio joutuu sittenkin käyttämään rahaansa vanhusväestöstä huolehtimiseen asumistukien ym. muodossa.

No onko tuolle sopimusrikkomiselle olemassa jokin hyväksyttävä peruste? Vaikea nähdä. Eläkejärjestelmään otettiin rahastointi ja noiden varojen työeläkejärjestelmä lupasi olevan suomalaisen elinkeinoelämän käytettävissä investointien rahoittamisessa. Nyt järjestelmän rahastoista 70% on sijoitettu ulkomaille ja järjestelmää ei tunnu edes kiinnostavan suomalaisen elinkeinoelämän rahoittaminen. Yksityisen sektorin työntekijöistä 60% työskentelee pk-yrityksissä. Sen jälkeen kun takaisinlainaus ajettiin alas 1990-luvun lopulla, järjestelmä ei ole laittanut tikkua ristiin kehittääkseen uusia pk-yrityksiä palvelevia rahoitusvälineitä. Aikaa on ollut ja resursseista ei totisesti ole ollut pulaa.

Suomen pääomahuolto ei vaadi eläkerahastojen kasvattamista. Tosiasiassa järjestelmä kerää maksuista ja eri sijoitustuotoista vuodessa 10 miljardia ylijäämää, jonka se sitten sijoittaa ulkomaille. Näin se jäähdyttää Suomen ”ylikuumentunutta” taloutta.

Entä sitten rahastojen käyttö ja määrät? Alkuperäinen idea oli yksinkertainen. Kun suuret ikäluokat olivat työelämässä ja huoltosuhde poikkeuksellisen hyvä, kerättiin rahastoja. Kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle, huoltosuhde huononee ja rahastoja käytetään. Tuota ei kirjattu lakiin vaan jätettiin tulevien päättäjien harkintaan, miten se käytännössä toteutetaan. Nyt asia yritetään unohtaa.

Millaisista summista puhutaan

Nyt suuret ikäluokat ovat eläkkeellä ja rahastoja on yli 180 miljardia, paljon enemmän kuin koskaan kuviteltiin. Kuriositeettina voi mainita, että pienen naapurimme Venäjän eläkerahastot olivat puolet Suomen rahastojen nykyisestä määrästä silloinkin, kun maa kylpi öljymiljardeissa.