Vettynyt lasikuituperäsin

Kun tunnettu ammattitelakka peruskorjasi haljenneen peräsimeni, akselin ja lasikuidun liitos tiivistettiin sikafleksillä. Peräsin pysyi sen jälkeen kuivana. Jos akselin ja lasikuidun välillä ei ole lainkaan joustoa, vesi alkaa tunteutua sitä kautta peräsimen sisään.
Varmaankin reiän poraaminen peräsimen alaosaan on yksi tapa todeta onko lavan sisällä vettä. Peräsimen sisällä olevien metallisten tukirakenteiden korroosiota se ei estä.

Ei uretaani vettä juurikaan ime. Se ei toisaalta liimaa kovinkaan hyvin, joten ei se varmaan pysy peräsimen seinissä kiinni. Kun vesi siellä liikkuu ja jäätyy ja sulaa, niin varmaan siellä se vaahto rikkoutuu.

Bossu kirjoitti:

Ei uretaani vettä juurikaan ime. Se ei toisaalta liimaa kovinkaan hyvin, joten ei se varmaan pysy peräsimen seinissä kiinni. Kun vesi siellä liikkuu ja jäätyy ja sulaa, niin varmaan siellä se vaahto rikkoutuu.

Lue lisää

Oletko käyttänyt uretaanivaahtoa? Minä olen tiivistänyt useita ikkunan- ja oven karmeja. Se liimaa todella hyvin - on kiinni kuin tauti.
Jos se karmi täytyy irrottaa uudelleen, niin ko. rako on sahattava, että saa sen irti. Ohjeessakin sanotaan, että kuivuttuaan vaahto on poistettava mekaanisesti.
Sen veneen säiliöissä, josta poistin ne vettyneet vaahdot, tavara oli kiinni siellä seinämässä aivan kuin se olisi ollut samaa ainetta.
Vaikka se oli läpivettynyttä ei tuo "liimasauma" ollut lainkaan heikentynyt.
On varmaankin totta, ettei nämä nykyajan vaahdot enää ime vettä kuten nuo 70- luvun aineet, mutta tuo liimautuminen on kyllä varmastikin vain parantunut.

6-19 kirjoitti:

Oletko käyttänyt uretaanivaahtoa? Minä olen tiivistänyt useita ikkunan- ja oven karmeja. Se liimaa todella hyvin - on kiinni kuin tauti.
Jos se karmi täytyy irrottaa uudelleen, niin ko. rako on sahattava, että saa sen irti. Ohjeessakin sanotaan, että kuivuttuaan vaahto on poistettava mekaanisesti.
Sen veneen säiliöissä, josta poistin ne vettyneet vaahdot, tavara oli kiinni siellä seinämässä aivan kuin se olisi ollut samaa ainetta.
Vaikka se oli läpivettynyttä ei tuo "liimasauma" ollut lainkaan heikentynyt.
On varmaankin totta, ettei nämä nykyajan vaahdot enää ime vettä kuten nuo 70- luvun aineet, mutta tuo liimautuminen on kyllä varmastikin vain parantunut.

Lue lisää

Olen mä sillä liimaillut ikkunoita, ovia ynnä muuta. Ne on hyvin stabiileja rakenteita ja puuhun se tarttuu hyvin, ja siinä on kapea rako, joka liimataan isolla pinta-alalla. Ei se silti mikään liima ole. Jos liimaat sillä kaksi lautaa kanteistaan yhteen, niin ne laudat on helppo erottaa toisistaan, toisin kuin joku liimapuulevy, jossa väleissä on oikeaa liimaa.

Bossu kirjoitti:

Ei uretaani vettä juurikaan ime. Se ei toisaalta liimaa kovinkaan hyvin, joten ei se varmaan pysy peräsimen seinissä kiinni. Kun vesi siellä liikkuu ja jäätyy ja sulaa, niin varmaan siellä se vaahto rikkoutuu.

Lue lisää

Jaa. Avasin oman 70-luvun peräsimen, joka oli täynnä uretaanivaahtoa. Vaahto istui lavan seinissä kuin tauti, ja piti veistää feinillä pois. Lavan alareunaan poratuista reiistä valui vettä tippumalla, tyyliin helkutin hitaasti hetken reiän tekemisen jälkeen, ja sitten ei mitään. Tämä siis ennen lavan avausta.

Avauksen jälkeen lapa edelleen siis läpimärkä. Painamalla peukulla vaahtoon kuoppa, täyttyi se hetkessä vedellä.

Eli liimautuu hyvin ja imee vettä kuin sieni. Muuten olen kanssasi samaa mieltä...

PerÄsin kirjoitti:

Jaa. Avasin oman 70-luvun peräsimen, joka oli täynnä uretaanivaahtoa. Vaahto istui lavan seinissä kuin tauti, ja piti veistää feinillä pois. Lavan alareunaan poratuista reiistä valui vettä tippumalla, tyyliin helkutin hitaasti hetken reiän tekemisen jälkeen, ja sitten ei mitään. Tämä siis ennen lavan avausta.

Avauksen jälkeen lapa edelleen siis läpimärkä. Painamalla peukulla vaahtoon kuoppa, täyttyi se hetkessä vedellä.

Eli liimautuu hyvin ja imee vettä kuin sieni. Muuten olen kanssasi samaa mieltä...

Lue lisää

Peräsin oli siis läpimärkä. Oliko se haljennut kosteuden jäätyessä, vai miksi avasit sen? Koska vaahtoon tuli painamalla kuoppa, antoiko se mahdollisesti tilaa veden jäätymislaajenemisen? Oliko sisäpuolella näkyvissä osmoosirakkouloita?

PerÄsin kirjoitti:

Jaa. Avasin oman 70-luvun peräsimen, joka oli täynnä uretaanivaahtoa. Vaahto istui lavan seinissä kuin tauti, ja piti veistää feinillä pois. Lavan alareunaan poratuista reiistä valui vettä tippumalla, tyyliin helkutin hitaasti hetken reiän tekemisen jälkeen, ja sitten ei mitään. Tämä siis ennen lavan avausta.

Avauksen jälkeen lapa edelleen siis läpimärkä. Painamalla peukulla vaahtoon kuoppa, täyttyi se hetkessä vedellä.

Eli liimautuu hyvin ja imee vettä kuin sieni. Muuten olen kanssasi samaa mieltä...

Lue lisää

Onhan noi poijutkin tehty muoviosasta, jonka sisälle on pursotettu polyuretaania. Harvoin ne tuntuvat uppoavan, vaikka olisi kuori halkikin. Mikäköhän niissä on erona? Itse tein 4 vuotta sitten ponttoonilaiturin laittamalla polyuretaanilevyjen ympärille lautakuoren, eli uretaanit on koko ajan vedessä. Ei ole yhtään imenyt vettä. Täytyy olla joku vika noissa vettyneissä peräsimissä.

Bossu kirjoitti:

Onhan noi poijutkin tehty muoviosasta, jonka sisälle on pursotettu polyuretaania. Harvoin ne tuntuvat uppoavan, vaikka olisi kuori halkikin. Mikäköhän niissä on erona? Itse tein 4 vuotta sitten ponttoonilaiturin laittamalla polyuretaanilevyjen ympärille lautakuoren, eli uretaanit on koko ajan vedessä. Ei ole yhtään imenyt vettä. Täytyy olla joku vika noissa vettyneissä peräsimissä.

Lue lisää

Olisikohan tässä syy (#21): http://www.boatdesign.net/forums/materials/polyurethane-foam-water-absorption-35963-2.html

Eli huonosti tehty vaahdotus (väärä seossuhde, lämpötila tms.). Polyuretaanilevytehtaassa osataan paremmin kuin veneveistämössä.

Kuten tuolla edellä kerroin, poistin tasaperämoottoriveneen vaahdot. Veneen pituus on n. 4m. Mutta kun aloitin hommat ei sitä pystynyt yksin liikuttamaan - painoi aivan sikana.
Kaikki säiliöt olivat aivan ehjän näköisiä, eli pakkanen ei ollut niitä runnellut. Se vaahto oli erittäin tasalaatuista ja täytti ne säiliöt 100% :sti. Jokainen pinta täytyi hangata raspilla tarkkaan, jotta sen paskan sai irti
Kun jätin ne säiliöt tyhjäksi oli niihin pakko laminoida neljä kerrosta kangasta, jotta sain entisen jäykyyden takaisin. Tulihan siitä hieman lisää painoa alkuperäiseen verrattuna, mutta paaaljon vähemmän kuin sen märän vaahdon kanssa.
Mainittakoon että se vene oli tunnetun valmistajan tuote sieltä 70- luvulta, joten uskon että noita uppotukkeja lojuu muillakin rannoilla.

Joakim1 kirjoitti:

Olisikohan tässä syy (#21): http://www.boatdesign.net/forums/materials/polyurethane-foam-water-absorption-35963-2.html

Eli huonosti tehty vaahdotus (väärä seossuhde, lämpötila tms.). Polyuretaanilevytehtaassa osataan paremmin kuin veneveistämössä.

Lue lisää

Kuulostaa mahdolliselta.

On niitä onttojakin. Painavampi siitä silti tulee kun vaahdolla täytetty kuitu peräsin. Useimmiten muutamalla lisäkilolla ei tosin ole mitään merkitystä.

Miten paksusta? Tuo mainitsemani 13 kg peräsin on sivupinta-alaltaan hiukan yli 0,7 m2 eli peltiä menisi reilut 1,5 m2. Vaikkapa 3 mm pellistä tehtynä tuo painaisi 35 kg. Jefan painoihin päästäisiin n. 1 mm paksuudella, jota käytetään autojen pelleissä. Se ei taatusti riitä ilman tukirakenteita, joista taas tulee lisää työtä ja painoa. Haponkestävästä ei ole kovinkaan helppoa ja halpaa valmistaa tuollaista. Seurakaverin veneeseen tuli ontto teräsperäsin, mutta se maksoi selvästi enemmän kuin Jefan peräsimet.

Joakim1 kirjoitti:

Miten paksusta? Tuo mainitsemani 13 kg peräsin on sivupinta-alaltaan hiukan yli 0,7 m2 eli peltiä menisi reilut 1,5 m2. Vaikkapa 3 mm pellistä tehtynä tuo painaisi 35 kg. Jefan painoihin päästäisiin n. 1 mm paksuudella, jota käytetään autojen pelleissä. Se ei taatusti riitä ilman tukirakenteita, joista taas tulee lisää työtä ja painoa. Haponkestävästä ei ole kovinkaan helppoa ja halpaa valmistaa tuollaista. Seurakaverin veneeseen tuli ontto teräsperäsin, mutta se maksoi selvästi enemmän kuin Jefan peräsimet.

Lue lisää

Peräsimen voi tehdä melko ohuestakin tavarasta tekemällä sisälle kennostomaisen tukirakenteen. Helppoa se on ammattilaiselle mutta yksittäiskappaleena tietenkin kallis. Esimerkkisi painot 13 kg vs. 35 kg on tavan veneilijöille useimmiten merkityksetön. Esim. Kippari 1. 80 kg tai toinen 102 kg, samaan aikaan ne on illalla saunassa kuitenkin;-)

Mulla sieltä valuu alapään reiästä syksyisin pari desiä vettä. Varmasti jää litimäräksi, mutta estää kuitenkin pakkasen aiheuttaman halkeamisen. Ensi talvena voisi ottaa autotalliprojektiksi avaamisen ja uudelleentäytön..

Eikö ne puolikkaat voisi myös maalata muutamalla kerroksella 2-komponenttiprimeria sisäpuoleltakin ennenkuin täyttää peräsimen epoksivaahdolla? Vaikka peräsimen sisäpuolelle jostain raosta vielä pääsisikin vähän vettä niin se ei pääsisi imeytymään lasikuituun. Voiko puolikkaat laminoida yhteen ennenkuin valuttaa vaahdot sisään?

Hyvältä kuulostaa, selkeä resepti. Mutta miksi gelkkaria?

spkoo kirjoitti:

Hyvältä kuulostaa, selkeä resepti. Mutta miksi gelkkaria?

Juu epoksi sisäpuolelta unohtui mainita. Gelkkari lähinnä siksi että tuli vähän esteettisempi pohjamaalia varten. Akselin päässä on happoteräsristkikko laminaatin sisällä. Sille en tehnyt mitään.
Apropoo, olikohan Vene-lehdessä vuosituhannen alussa juttu kun kundi väsäs uuden peräsinlavan lentokonealumiinista.

Uusi gelkkari on työlästä saada tasaiseksi ja muutenkin se on veden alla turha. Esteettisyydelläkään ei ole väliä koska gelkkari jää maalin alle.

Eikö pelkkä lasikuitu kestä vettä. Suomi on täynnä lasikuituisia lokasäiliöitä jotka on maannut kymmeniä vuosia maassa vettä täynnä. Jos en väärin muista joissakin vanhoissa veneissä jopa vesisäiliöitä on ollut laminoituina veneiden runkoihin.

PeräSilta kirjoitti:

Eikö pelkkä lasikuitu kestä vettä. Suomi on täynnä lasikuituisia lokasäiliöitä jotka on maannut kymmeniä vuosia maassa vettä täynnä. Jos en väärin muista joissakin vanhoissa veneissä jopa vesisäiliöitä on ollut laminoituina veneiden runkoihin.

Lue lisää

Pehmeneehän se vettyessään ja pysyy kait se vielä kasassa mutta ei siitä sellaisena veneenrungoksi ole

PeräSilta kirjoitti:

Eikö pelkkä lasikuitu kestä vettä. Suomi on täynnä lasikuituisia lokasäiliöitä jotka on maannut kymmeniä vuosia maassa vettä täynnä. Jos en väärin muista joissakin vanhoissa veneissä jopa vesisäiliöitä on ollut laminoituina veneiden runkoihin.

Lue lisää

Suomessa on yli kolmekymentävuotiaita veneitä, joiden peräsimistä on valutettu talvisin vettä pienistä reiistä. Peräsimet ovat varmasti sisältä aina kosteat, silti ne ovat tähän asti kestäneet. Eikö osmoosi vahingoita lasikuitua, jos painetta on yhtä paljon molemmilla puolilla?

Yllä ihmetellään, etteikö lasikuitu veneessä kestä vettä. Ei kestä. Siksihän lasikuitua pyritään suojaamaan vedeltä. Nostin 12 kk vedessä olleen veneen ja maalasin 4- 5 kerrosta viikonvaihteessa. Ei ollut osmoosia eikä tule jos pitää vesisulun kunnossa. Lasikuitu imee vettä itseensä muutaman prosentin. Hartsi liukenee pois ja jää huopatossun näköinen ja vahvuinen lasikangas. Osmoosin syntymiseen ei vaikuta paine-ero lasikuidun pinnassa tai paine-eron puute. Osmoosipohjia korjataan aika rajulla keinolla. Kutterihöylän näköisellä laitteella höylätään huopatosukerrokset pois. Huuhdellaan hapot ja kuivataan. Sitten laminoidaan, paklataan, hiotaan ja epoksoidaan uusi vesisulku. Näitä korjauksia näkee isoilla telakoilla maailmalla tuon tuostakin.

Tässä testituloksia pelkällä gelcoatilla suojatuista ohuista leveyistä, jotka oli upotettuna vedessä 15 vuotta 10-32 asteen lämpötilassa. Imivät vettä 0,5-1,3% ja kuivattuna materiaalia oli hävinnyt 0,1-0,2% painosta. Vinyesterin ominaisuudet eivät juuri muuttuneet, mutta isoftaali ja ortoftaali menettivät 30-50% lujuudestaan, 10-20% kimmomudulistaan ja 60-70% iskunkestävyydestään. Kuivattuna ominaisuudet paranivat merkittävästi, kimmomuduli jopa palasi täysin ennalleen.

Tuo on kuitenkin aika äärimmäinen testi, sillä vettä oli molemmin puolin ja jatkuvasti, levy oli ohut ja tehty pelkästä katkokuidusta, joka on huonointa ko. asian suhteen. Toisaalta gelcoat oli laadukasta, toisin kuin vanhemmissa veneissä.

Aika hyvin siis lasikuitu kestää vettä, varsinkin toisen puolen ollessa kuiva ja veneen ollessa puolet vuodesta ylhäällä kuivumassa. Oletko nähnyt osmoosikorjauksia myös uudemmissa veneissä?

http://www.interplastic.com/UserFiles/File/15%20year%20physical%20properties.pdf

Joakim1 kirjoitti:

Tässä testituloksia pelkällä gelcoatilla suojatuista ohuista leveyistä, jotka oli upotettuna vedessä 15 vuotta 10-32 asteen lämpötilassa. Imivät vettä 0,5-1,3% ja kuivattuna materiaalia oli hävinnyt 0,1-0,2% painosta. Vinyesterin ominaisuudet eivät juuri muuttuneet, mutta isoftaali ja ortoftaali menettivät 30-50% lujuudestaan, 10-20% kimmomudulistaan ja 60-70% iskunkestävyydestään. Kuivattuna ominaisuudet paranivat merkittävästi, kimmomuduli jopa palasi täysin ennalleen.

Tuo on kuitenkin aika äärimmäinen testi, sillä vettä oli molemmin puolin ja jatkuvasti, levy oli ohut ja tehty pelkästä katkokuidusta, joka on huonointa ko. asian suhteen. Toisaalta gelcoat oli laadukasta, toisin kuin vanhemmissa veneissä.

Aika hyvin siis lasikuitu kestää vettä, varsinkin toisen puolen ollessa kuiva ja veneen ollessa puolet vuodesta ylhäällä kuivumassa. Oletko nähnyt osmoosikorjauksia myös uudemmissa veneissä?

http://www.interplastic.com/UserFiles/File/15%20year%20physical%20properties.pdf

Lue lisää

Kaikki osmoosikorjauksessa näkemäni veneet ovat olleet isoja, koska korjauksen hinta pienissä veneissä ylittää niiden arvon. Pienin taisi olla 40 ft Moody, jota jotkut ehkä pitävät laatuveneenä. Vesiympäristö on ollut Välimeri ja Karibia, missä veneet ovat tyypillisesti vedessä 12kk/v. Jos vinyyliesteri tuli käyttöön 10-12v. sitten, niin vinyliuusia en ole nähnyt. Vinyyliesteriähän on vain uloin kerros mutta hyvin näyttää referoimassasi tutkimuksessa pärjäävän ja on varmaankin epoksin ohella edistysaskel.
Yo tutkimuksessa on yksi veneilyn kannalta iso puute. Koejärjestely oli toteutettu kraanavedessä!. Kokemus kuitenkin on, että osmoosiongelma on suolavedessä pahempi kuin järvivedessä. Suoladessä myös näkit kiinnittyvät niin lujaan, että irroittaminen rikkoo epoksoinnin. Saimaalla yli 10 v purjehtineena ei osmoosi huolestuttanut eikä vaivannut, vaikka suojaus oli hatara. Taidan käydä iltalenkillä katsomassa turkklisella lähitelakalla osmoosikorjauksia, yleensä siellä on aina yksi työn alla.

seppomartti kirjoitti:

Kaikki osmoosikorjauksessa näkemäni veneet ovat olleet isoja, koska korjauksen hinta pienissä veneissä ylittää niiden arvon. Pienin taisi olla 40 ft Moody, jota jotkut ehkä pitävät laatuveneenä. Vesiympäristö on ollut Välimeri ja Karibia, missä veneet ovat tyypillisesti vedessä 12kk/v. Jos vinyyliesteri tuli käyttöön 10-12v. sitten, niin vinyliuusia en ole nähnyt. Vinyyliesteriähän on vain uloin kerros mutta hyvin näyttää referoimassasi tutkimuksessa pärjäävän ja on varmaankin epoksin ohella edistysaskel.
Yo tutkimuksessa on yksi veneilyn kannalta iso puute. Koejärjestely oli toteutettu kraanavedessä!. Kokemus kuitenkin on, että osmoosiongelma on suolavedessä pahempi kuin järvivedessä. Suoladessä myös näkit kiinnittyvät niin lujaan, että irroittaminen rikkoo epoksoinnin. Saimaalla yli 10 v purjehtineena ei osmoosi huolestuttanut eikä vaivannut, vaikka suojaus oli hatara. Taidan käydä iltalenkillä katsomassa turkklisella lähitelakalla osmoosikorjauksia, yleensä siellä on aina yksi työn alla.

Lue lisää

Ko. tukimuksessa oli koepaloina sekä pelkkää vinylesteriä että vinylesterillä päällystettyä ortoftaalia. Jälkimmäisessä oli yksi mattokerros vinylesteriä molemmin puolin kahden ortoftaalin päällä. Tuo imi vettä selvästi enemmän kuin puhdas vinylesteri ja lähes yhtä paljon kuin puhdas ortoftaali. Myös tekstin perusteella kyse oli siitä, että ulkokerroksen vinylesteri säilytti ominaisuudet ei siis siitä, että se olisi suojannut sisällä olevaa ortoftaalia. Lujuustestit olivat taivutusta ja pinnan kovuutta mittaavia eli ne painottivat hyvin voimakkaasti ohuen levyn pintalaminaattia. Vetotestissä olisi näkynyt sisäosan todennenäköisen lujuusmuutoksen vaikutus.

Veneitä rakennetaan erilaisilla hartsiyhdistelmillä. 60-80 -luvulla oli aika tyypillistä käyttää pelkkää ortoftaalia, vaikka jo 60-luvulla oli tiedossa, että se kestää huonosti maahan asennettavissa vesisäiliöissä. Sitten herättiin osmoosiongelmaan ja parennettiin gelcoatin laatua sekä usein myös laminoitiin "ulkokerros" isoftaalilla, joka ei ole läheskään yhtä herkkä osmoosille (linkkaamassani tutkimuksessa isoftaali tosin ei pärjännyt hyvin). Tästä on sitten siirrytty osin käyttämään vinylesteriä "ulkokerroksessa". Nykyään tuskin on ainuttakaan purjevenevalmistajaa, joka käyttäisi ortoftaalia ulkokerroksessa puhumattakaan ortoftaalipohjaisesta gelcoatista. Se ei minulle ole selvinnyt mikä on käytännössä tuo "ulkokerros". Pelkkä ohut gelcoatia vasten oleva katkokuitukerros vai mahdollisesti koko kerrosrakenteen ulkolaminaatti? Tai jotain noiden väliltä? Tuolla katkokuidulla on hyvin vähäinen vaikutus laminaatin lujuuteen, joten ainoa tehtävä olisi lisätä vesitiiveyttä sekä estää osmoosiongelmat sille herkimmässä osassa laminaattia.

Osa veneistä tehdään myös kokonaan vinylesterillä ja tietysti osa epoksilla. Molempia on ollut jo ainakin 80-luvun alkupuolelta saakka ja niissä ei tietääkseeni koskaan ole ollut osmoosiongelmia.

Osmoosi ilmiönä tarkoittaa veden kulkeutumista puoliläpäisevän kalvon läpi. Siis kalvon, joka ei päästä suoloja, mutta päästää vettä. Ilmiö perustuu suolatasapainoon eli kalvon läpi virtaa sitä nopeammin vettä mitä suurempi suolapitioisuusero on. Myös lämpötilan nosto nopeuttaa merkittävästi veden siirtymistä sekä tietysti kaikkia siihen liittyviä kemiallisia prosesseja. Laminaatissa oleva vesi muodostaa suoloja hartsin kanssa eli väkevöittää siellä olevaa vettä.

Edelläolevasta johtuen puhdas lämmin vesi on osmoosin kannalta pahin mahdollinen ja kylmä mahdollisimman suolainen helpoin mahdollinen. Täällä vedet ovat lämpimiä vain 1-3 kuukautta ja veneet vedessä 4-8 kuukautta, joten ongelma on pieni, vaikka vesi onkin makeaa tai vähäsuolaista.

Joakim1 kirjoitti:

Ko. tukimuksessa oli koepaloina sekä pelkkää vinylesteriä että vinylesterillä päällystettyä ortoftaalia. Jälkimmäisessä oli yksi mattokerros vinylesteriä molemmin puolin kahden ortoftaalin päällä. Tuo imi vettä selvästi enemmän kuin puhdas vinylesteri ja lähes yhtä paljon kuin puhdas ortoftaali. Myös tekstin perusteella kyse oli siitä, että ulkokerroksen vinylesteri säilytti ominaisuudet ei siis siitä, että se olisi suojannut sisällä olevaa ortoftaalia. Lujuustestit olivat taivutusta ja pinnan kovuutta mittaavia eli ne painottivat hyvin voimakkaasti ohuen levyn pintalaminaattia. Vetotestissä olisi näkynyt sisäosan todennenäköisen lujuusmuutoksen vaikutus.

Veneitä rakennetaan erilaisilla hartsiyhdistelmillä. 60-80 -luvulla oli aika tyypillistä käyttää pelkkää ortoftaalia, vaikka jo 60-luvulla oli tiedossa, että se kestää huonosti maahan asennettavissa vesisäiliöissä. Sitten herättiin osmoosiongelmaan ja parennettiin gelcoatin laatua sekä usein myös laminoitiin "ulkokerros" isoftaalilla, joka ei ole läheskään yhtä herkkä osmoosille (linkkaamassani tutkimuksessa isoftaali tosin ei pärjännyt hyvin). Tästä on sitten siirrytty osin käyttämään vinylesteriä "ulkokerroksessa". Nykyään tuskin on ainuttakaan purjevenevalmistajaa, joka käyttäisi ortoftaalia ulkokerroksessa puhumattakaan ortoftaalipohjaisesta gelcoatista. Se ei minulle ole selvinnyt mikä on käytännössä tuo "ulkokerros". Pelkkä ohut gelcoatia vasten oleva katkokuitukerros vai mahdollisesti koko kerrosrakenteen ulkolaminaatti? Tai jotain noiden väliltä? Tuolla katkokuidulla on hyvin vähäinen vaikutus laminaatin lujuuteen, joten ainoa tehtävä olisi lisätä vesitiiveyttä sekä estää osmoosiongelmat sille herkimmässä osassa laminaattia.

Osa veneistä tehdään myös kokonaan vinylesterillä ja tietysti osa epoksilla. Molempia on ollut jo ainakin 80-luvun alkupuolelta saakka ja niissä ei tietääkseeni koskaan ole ollut osmoosiongelmia.

Osmoosi ilmiönä tarkoittaa veden kulkeutumista puoliläpäisevän kalvon läpi. Siis kalvon, joka ei päästä suoloja, mutta päästää vettä. Ilmiö perustuu suolatasapainoon eli kalvon läpi virtaa sitä nopeammin vettä mitä suurempi suolapitioisuusero on. Myös lämpötilan nosto nopeuttaa merkittävästi veden siirtymistä sekä tietysti kaikkia siihen liittyviä kemiallisia prosesseja. Laminaatissa oleva vesi muodostaa suoloja hartsin kanssa eli väkevöittää siellä olevaa vettä.

Edelläolevasta johtuen puhdas lämmin vesi on osmoosin kannalta pahin mahdollinen ja kylmä mahdollisimman suolainen helpoin mahdollinen. Täällä vedet ovat lämpimiä vain 1-3 kuukautta ja veneet vedessä 4-8 kuukautta, joten ongelma on pieni, vaikka vesi onkin makeaa tai vähäsuolaista.

Lue lisää

Muuten hyvä, paitsi suolateoriaasi en näin ensikuulemalta osta. Osmoosirakkulassa ei muodostu suoloja vaan happoa, alkoholia, ehkä glykolia. Syy on polyesterien hydrolyysi. Polymerisaation vastainen kemiallinen reaktio veden vaikutuksesta. Ortofataaliesterin hajoamistuote on ftaalihappo. Puristamalla osmoosirakkulan rikki voi haistella happoa, jota monet kutsuvat muurahaishapoksi. Suolaa ei voine näkyä. Täytyypä illalla jostain lukea onko wuolan kulkeuuminn mahdollista. Rakkulan sisältö on hyperosmoottinen hartsin hajoamistuotteiden vuoksi. Hyperosmolaarinen kuplaneste imee vettä ja osmoosi leviää eikä rajoitu itsestään, koska lisää polyesteriä liukenee

Puoliläpäisevän kalvon eri puolella olevat nesteet pyrkivät tasapainoon, joka riippuu eri aineiden konsentraatioista. Puhtaassa vedessä ei ole mitään eli sillä ei ole kykyä vastustaa osmoosio ja tasapaino voi syntyä vasta kun laminaatissa on äärettömästi vettä (tai paine kasvaa riittävästi). Suolainen vesi sen sijaan imisi vettä, jos toisella puolella olisi puhdasta vettä. Se siis hidastaa osmoosio ko. tapauksessa puhtaaseen veteen nähden.

Jos et minua usko, lue vaikkapa tästä: http://www.yachtpaint.com/LiteratureCentre/osmosis_manual_ap_eng_pro.pdf
"The salinity of the water is also important. Water not only seeks to fall to a level but also will seek to dilute any concentrated solutions. Thus, the moisture attracting effect of the highly concentrated solutions in the voids and blisters is most severe in fresh water where the concentration difference is greatest."

Tässä vielä laskuri, jolla voi laskea osmoottisen paineen. Merivedellä (valtameri) näyttää olevan 26 baria eli laittamalla merivettä rakkulaan ja veneen makeaan veteen rakkulaan voi muodostua 26 bar paine. Tuon verran siis on "vastapainetta" valtamerivedessä rakkuloiden happojen muodostamalla osmoosipaineelle.
http://www.lenntech.com/calculators/osmotic/osmotic-pressure.htm

Ehkä tuolla voisi laskea myös rakkulassa tyypillisesti olevalla konsentraatiolla osmoosipaineen.

Sehän on sitten samanlainen kuin veneen runkokin.

Et sitten ole lukenut koko ketjua. Siinä on muunmuassa todettu, ettei uretaanivaahtoa voi kovettumisen jälkeen poistaa muuten kuin mekaanisesti.
Halkaisu on paras ratkaisu. Näin saadaan kaikki möhnä sieltä pois ja ne puolikkaat voidaan kuivattaa kunnnolla.

19-9 kirjoitti:

Et sitten ole lukenut koko ketjua. Siinä on muunmuassa todettu, ettei uretaanivaahtoa voi kovettumisen jälkeen poistaa muuten kuin mekaanisesti.
Halkaisu on paras ratkaisu. Näin saadaan kaikki möhnä sieltä pois ja ne puolikkaat voidaan kuivattaa kunnnolla.

Lue lisää

Ehkä olisi pitänyt lukea ettei voi turvallisesti poista kuin mekaanisesti. Tuolla voi lähteä PU ja koko peräsin:

https://en.wikipedia.org/wiki/Dimethylformamide