law of attraction kuuluu kristinuskoon

Menestysteologiassa saattaa olla ajattelemisen aiheena se, että mitäs jos Jumala pitää rukouksina ihmisen kaikkia puheita ja ajatuksia.

Mutta eihän asia ole niin yksinkertainen, että ihmiselle tapahtuisi aina vain sitä, mitä itse on aiemmin tilannut.

Tuossa on vaara ryhtyä kuvittelemaan itseänsä jumalaksi.

Kuka palstan libuatttehomottaja nyt pelaa new age-korteilla? Mummo? Pilkkuviiva? Vai kenties joku fundis? Pertsa, sullahan on new age-tyyppisiä mielipiteitä osittain? Miksiköhän kristinusko, ainakaan luterilaisuus ei tällaisia oppeja esillä pidä, miksiköhän niin? Toisaalta Raamatustahan aloituksen katkelma kullä on.

Ei mielestäni tuo aloituksen viesti mihinkään harhaan vie, jos ymmärretään Raamatun kautta Jumalan hallintoa. Mutta jos omasta mielestä tai kielestä aletaan tehdä/luulla jumalaa, sitten ollaan jo magiassa tai muuten hakoteillä.

Kristillinen tiede -niminen uskonnonfilosofia saattaa olla mielenkiintoista joiltain osin, verrata hindulaisuuden maya-käsitteeseen ja siihen miten Raamattu vertailee valoa ja pimeyttä. Tai Kenneth Copelandin puheella menestymisen oppi saattaa olla mielenkiintoista verrata, onko näin oikeasti Raamatussa, että vuoret siirtyvät, kunhan vain uskossa puhutaan.

Mutta uskova tietysti voi asettaa Raamatun etusijalle, jos tuntuu hölmöltä shamanismilta tai sanoilla leikkimiseltä menestysteologia tai filosofia.

Näissä menestysteologioissa on ollut sellaista vikaa, että on kuviteltu, ettei Jumalan sana tai Jeesuksen veri itsessään ole mitään, vaan että niitä pitää "aktivoida" omalla rukouksella tai puhumisella. Ikään kuin oma mieli tai suu olisi Isä jumala, joka tekee Jeesuksesta jotakin.

Ratkaisukristillisyydessä on valitettavasti ollut samoja piirteitä. Menestysteologia on mielestäni vain kehittyneempi /paatuneempi versio ratkaisukristillisyydestä.

Jeesus puhuu opetuslapsistaan ystävinään, koska he tekevät Jumalan/Jeesuksen Kristuksen tahdon mukaisesti. Juuri heille (ja tietysti heidän kaltaisilleen) Jeesus antaa lupauksen rukousvastausten saamiseen Isältä Hänen (Jeesuksen Kristuksen) nimessä. Elämämme tulee olla suuntautunut toteuttamaan Jumalan tahtoa ja tätä tukevat rukoukset kuullaan ja saadaan niihin vastaukset. Ihmisten uskoontulo, Jumalan suojelu, puutteessa tai hädässä oleminen (itse tai joku toinen). Erilaiset mieliteot ovat toissijaisia ja usein jopa paheksuttavia, joten niihin Jumala ei ole useinkaan halukas vastaamaan.
Monessa yhteydessä kehoitetaan kestävään rukoukseen...miksi? Sillä osoitamme, että olemme asiamme kanssa tosissamme ja haluamme Jumalalta vastauksen ja jopa muuttavan joskus aikomuksensa jonkin asian suhteen. Rukousta voi "tehostaa" paastolla. Eräs ystäväni sanoi sen kuvaavan itkua...niinkuin pieni lapsi itkee saadakseen tahtonsa läpi. Jos pyyntö on Jumalan tahdon mukainen, niin se varmasti kuullaan ja siihen voi odottaa mieleistä vastausta. Rakastava taivaallinen Isämme haluaa antaa meille hyviä lahjoja. Rukous voi olla myös työtä, jolla voidaan pohjustaa käytännön toimintaa kuten esim. evankeliointia. Rukoukseen tulee liittää aina: "tapahtukoon Sinun tahtosi" sekä kiitos (siitä, mitä on saatu ja tullaan saamaan).

Ihmiset eivät tule uskoon rukousten tuloksena, vaan evankeliumista, jos tulevat.

Omilla teoilla pelastumisen yrittämisen touhusta on monenlaisia keskusteluja, esim:

http://keskustelu.suomi24.fi/t/14221336/helluntailaisten-eksytys-on

Raamatun mukaan pelastusta ei saada teoilla, Ef 2.

http://biblehub.com/pr38/ephesians/2.htm

Tätä vastaan väittelyä on nimitetty pelagiolaisuudeksi:

https://duckduckgo.com/?q=pelagiolaisuus -site:wikipedia.org&ia=web

On totta, että ajatukset vaikuttavat todellisuuteen ja ihminen pystyy tietoisesti vetämään puoleensa mitä haluaa, jos mieli on tarpeeksi voimakas. "Vetovoiman laki" on hyvä selitys sille minkä takia maailmassa on kärsimystä ja kuinka Raamattu vaikuttaa maailmaan:

http://dawn666blacksun.angelfire.com/Why-is-there-suffering.htm

Ihminen tulee uskoon kun Jumala vetää ja piru työntää. Syntielämä ja sitähän jokainen elää koska elämme syntiin langenneessa maailmassa. mutta onneksi Raamattu ilmoitta että jumala vetää ihmistä, jokaista tavalla ja toisella puoleensa ja kyllä silloin tietää että se on Jumala sen takana. Yht äkkiä ihmistä alkaa kiinnostamaan hengelliset asiat. Tätä sanotaan etsikkoajaksi. Se kannattaa käyttää hyödyksi. Täältä löydät pohjaa ko. aiheelle www.uskojaurheilu.fi klikkaa ylhäältä urheilijoita kohdasta

Jassoo, vai tällaista tarinaa:

”Vetovoiman laki on ollut jo aikojen alusta meidän jokaisen käytettävissä, emme ole sitä vain välttämättä oivaltaneet. Enää se ei ole kuitenkaan kenenkään salaisuus.”

”Secret on gravitaatioon verrattava luonnonlaki ja se edustaa selkeästi maailmamme lainalaisuuksia. Eikä sillä ole mitään tekemistä uskonnon kanssa, tämä on hyvä tiedostaa, ettei sitä suotta erehdyttäisi pitämään minään jumalallisena ilmiönä.”
http://sani-valoakohti.blogspot.fi/2011/02/secret-salaisuus.html

”Miksi kristinuskossa ei keskitytä enemmän näihin Jeesuksen käytännönläheisiin, elämän yltäkylläisyyttä lisääviin opetuksiin…”

Koska se ei kuulu keskeisiin Jeesuksen opetuksiin ja siksi, että vaikka menestysteologia käyttää sitä, se perustuu vain ihmisen ahneuteen ja kaikkivoipaisuuden tunteeseen.

Kahdenlaista vastalausetta lisää:

1) Minkälainen yhtälö siitä syntyy, jos kaikki haluavat mersua, mutta kukaan ei halua valmistaa, vaan olla mieluummin toimitusjohtajana? Miten Jumala tulkitsee /käsittelee maailman eri ihmisten ristiriitaiset /kamppailevat halut? Jos yksi haluaa sadetta ja toinen hellettä?

2) Ja onko tuolla "law of attraction" teesillä mitään tekemistä kristinuskon kanssa, jos Jumalaa ei lasketa sen yläpuolella olevaksi? Vaan kuvitellaan, että jokin magia, kosmos, kollektiivinen alitajunta tai energia hoitaa asiat ilman Jumalaa?

Toisin sanoen, mielestäni "law of attraction" -ajattelu vie harhaan, jos sitä ei ymmärretä kristinuskon / Raamatun /Jumalan kautta.

"Miksi kristinuskossa ei keskitytä enemmän näihin Jeesuksen käytännönläheisiin, elämän yltäkylläisyyttä lisääviin opetuksiin, vaan syntiin ja tuomitsemiseen?"
Jeesus sanoi nuo aloituksessa lainaamasi sanat omilleen eli seuraajilleen. Heille opetetaankin myös nykyäänkin käytännön kristillisyyttä eikä lueta kadotustuomiota koska he ovat ottaneet Jeesuksen vapahtajakseen.

Tähänkin aiheeseen sopinee kirjoitus, jonka postasin tuonne toiseen ketjuun:

Tähän sopinee edesmenneen Valamon luostarin skeemaigumeni Johanneksen ohje hengelliselle lapselleen:
"Herra sanoi: "Autuaita ovat puhdassydämiset..."...Siispä, jos joku Jumalan armosta puhdistaa sydämensä himoista, niin hän saa nähdä Jumalan - ja silloin hän ymmärtää pyhän Raamatun oikein. Yritä siis, hengellinen lapseni, puhdistaa sydäntäsi himoista, silloin ymmärrät myös pyhää Raamattua. Mutta nyt voit lukea pyhää Raamattua seuraavasti: sen, minkä ymmärrät, pane sydämesi aarreaittaan, ja mitä et ymmärrä, anna mennä ohi äläkä utele rajallisen ymmärryksesi turvin. Pyhä Raamattu on himoista puhdistamattomalle sydämelle aina kompastuskivi, pohjautuvathan kaikki harhaopitkin pyhään Raamattuun."

Jeesus tiesi sen minkä nykyään tiede on todistanut, olemme kaikki yhteydessä toisiimme, ainetta ei oikeastaan ole, ov vain värähtelyä ja aaltoja. Eli kaikki mitä tunnet elämästäsi puuttuvan aon jo olemassa. On vain saatava värähtelyt oikealle taajuudelle ja vetovoima toimiin. Eikös ihan kristityista ainakin Pertti tai joku palstalla kvantti-ilmiöitä ole selittänyt. Tämä on juuri sitä, Jeesuksen oppia käytännössä.

Hindufilosofiassa maya-käsite tarkoittaa maailman harhaa. Vastaavanlaista näkökulmaa on ollut gnostilaisuudessa ja filosofiassa nimeltä Kristillinen tiede. Siinä on pidetty henkeä ainoana todellisena ja epätodellisempana syntiä, sairautta ja kuolemaa - jos oikein olen ymmärtänyt. Kristitylle tuollainen filosofia voi olla aivan eri asia kuin uskomattomalle, joka yrittää hakea jumaluutta itsestään tai jostain kosmisesta energiasta, tms.

Tästä maya-käsitteestä käytännön esimerkkinä havainto: minä en ole tämä ruumis. Tai että kaikki on osaa jostain suuresta ykseydestä, ja siitä syystä harhaa erillisyyden illuusio. Raamatussa Paavali puhui filosofeille, että Jumalassa me (kaikki ihmiset) elämme ja olemme ja liikumme, Apt 17.

Jumala on kuitenkin erotellut valkeuden pimeydestä, 1. Moos 1. Esille sitä erottelua tulee maailmanhistoriana.

Mutta mutta. Kenelle Jeesus tuossa puhuu? Omille opetuslapsilleen.

Ja miten pääset opetuslapseksi? No, yhden Raamatun kohdan mukaan myymällä koko omaisuutesi ja lähtemällä seuraamaan Jeesusta.

No kuinka moni on noin tehnyt, varsinkaan nykymaailmassa??? aivan..

Joten saahan sitä muutkin rukoilla, mutta tuskinpa saatte mitä haluatte.

Mutta totiset opetuslapset saavat kaiken minkä tarvitsevat.

Tuo koko omaisuus pois - höpötys ei ota huomioon, mitä siellä sanatarkasti sanottiin. Epäuskoinen kysyi, mitä pitäisi tehdä pelastuakseen. Pelastusta ei saada teoilla, Ef 2.

Mutta kysyjälle vastattiin, jos tahdot olla täydellinen, jne. - No, onko pakko tavoitella täydellisyyttä, kuvitella tulevansa Jumalaksi?

Toinen kohta sanoo, että joka tahtoo olla johtaja, olkoon kaikkien palvelija. - No, onko pakko haluta johtajaksi? Riittäähän näitä joka lähtöön, näitä paskiaisia, jotka sitten oman tulkintansa mukaan vääntäisivät lakia muillekin.

Sieltä, missä sitä ei oikeasti ole. Mutta oikean lain sivuuttaisivat.

Tuohon omaisuus pois -teemaan liittyy monia kohtia, joiden samanaikainen huomioiminen olisi sanatarkkuutta. Eräs kysyi, mitä pitäisi tehdä saadakseen iankaikkisen elämän. Jeesus puhui omaisuudestaan luopumisesta - jos halutaan olla täydellisiä.

Eli jos kysyjällä on armoton uskonto, sitten Jumala vastasi armottomasti. Jos luulee ihminen suorituksilla pääsevänsä pelastukseen, sitten on armoton itselleen ja muille. Mitä tekemistä tällä on oikean kristinuskon kanssa? Kerjäläismunkkina vaeltaa ilman omaisuutta ja vaatia muita tekemään samoin? Höpön höpön.

Laki ja kymmenen käskyä näyttää jopa armolliselta tuohon verrattuna. 10 käskyssä on omaisuuden suojaa - ei saa varastaa, ei himoita toisen omaa. Saarnaajan kirjassa puhutaan siitä, ettei mitään vie mukanaan ihminen tästä elämästä. Vrt. ylösnousemus 1. Kor 15. Ei edes vanhaa ruumista.

Pystyykö kukaan todelliseen sanatarkkuuteen? Jos ei tunne koko aihepiirin raamatunkohdat ensin? Esim. Jumala antaa yllinkyllin kaikkea nautittavaksemme, 1. Tim 6. Jos tätä tapellaan vastaan jollain väärän uskonnollisuuden omaisuus pois -hurskastelulla, tienatakseen pelastusta, niin eihän se ole mitään kristinuskoa, vaan armottomuutta. Pelastusta ei saada teoilla, Ef 2.

Ymmärtääkö kukaan, että Jeesuksessa /Jumalassa on jotain vastustettavaa armottomuuttakin, vai aiotteko heitellä elimiänne ja raajojanne pois, niin kuin Jeesus neuvoi?

Huomaako joku ajatuskulkua: armottomuus -> kiittämättömyys -> vahingoksi itselle ja muille? Jos ei ole tervettä itserakkautta, onko kelvollinen /armollinen muillekaan?

Tuo Jeesuksen juttu, että omaisuus pois ja täydellisyyttä - sehän toteutuu uudessa luomuksessa ja ylösnousemuksessa, eikö totta? Uskon kautta ollaan siitä osallisia. Mutta kaikella on aikansa. Ei nyt ole aika luopua kaikesta omaisuudesta ja hiipiä katolle vaaleassa kaavussa Jeesusta odottamaan, kuten eräiden kerrottiin tehneen 1800-luvulla.

Lutherin kerrottiin puhuneen tai kirjoittaneen, että hän istuttaisi omenapuun vielä tänä päivänä, jos kuulisi maailmanlopun tulevan huomenna. Luther ehkä tiesi, ettei lopun tarkkaa aikaa voitu ennustaa, Raamatun mukaan.

Toinen tulkinta, että Luther tykkäsi istutella omenapuita huvikseen?